Talvikurpitsa on syksyn sesonkiherkku, yltäkylläisyyden ajan mahtava symboli muhkeine muotoineen ja leiskuvanvärisine maltoineen.
Kurpitsaa kasvaa joka vuosi kasvimaallamme sekä kotipuutarhassa, onhan kasvi melko helppohoitoinen, näyttävä ja kaiken kukkuraksi herkullinen. Joka vuosi yritämme löytää uusia kokeilemisen arvoisia lajikkeita vanhojen suosikkien lisäksi – ja löytää niille kyllin tilavat ja lämpimät kasvupaikat.
Talvikurpitsoja
Kurkkukasvien sukua
Suomessa talvikurpitsaksi kutsutaan niitä kurpitsoja, joiden hedelmien annetaan kasvaa täyteen mittaansa ja jotka säilyvät varastossa jopa useita kuukausia, koska niillä on kova suojaava kuori. Vastaavasti kesäkurpitsojen hedelmät käytetään keskenkasvuisina ja pehmeäkuorisina eikä niiden pidempiaikainen varastointi ei ole järkevää, koska hedelmät ovat parhaimmillaan nuorina. Nämä ovat yleiskielisiä nimityksiä, botaniikan näkökulmasta kesäkurpitsat ovat yleensä lajista Cucurbita pepo jalostettuja, kun taas talvikurpitsoiksi kutsutut kurpitsat ovat useimmiten kasvitieteellisesti C. pepon, C. maximan tai C. moschatan lajikkeita. Joskus rajanveto on vaikeaa: niitäkin kesäkurpitsoja löytyy jotka säilyvät joitakin viikkoja varastossa, esimerkiksi ufon mallisia hedelmiä tuottava Custard White.
Kurpitsa on yksi ihmiskunnan varhaisimmista viljelykasveista. Kurpitsat ovat kotoisin Amerikan mantereilta, jossa niiden viljelyn sanotaan alkaneen jo tuhansia vuosia sitten. Ne kuuluvat kurkkukasveihin (Cucurbitaceae) eli ovat sukua kurkuille ja meloneille.
Kurpitsan hedelmämalto on parhaimmillaan pähkinäisen makuinen ja se soseutuu helposti. Kurpitsaa käytetäänkin erityisesti keittoihin, muhennoksiin, piirakoihin ja hilloihin. Suomessa on perinteisesti valmistettu kurpitsasta pikkelsiä eli säilötty se kuutioina etikkaliemeen. Pikkelsin muisto ei aiheuta yksinomaan riemunkiljahduksia niissä, joiden lapsuudessa kurpitsaa ei muussa muodossa nautittukaan… Kurpitsaa ei kuitenkaan tarvitse välttämättä säilöä, koska talvikurpitsat säilyvät hyvin viileässä varastossa, jos ne korjataan kypsinä ja pidetään sadonkorjuun jälkeen parin viikon ajan lämpimässä ennen varastointia.
Hieno kurpitsalyhty lähiruokamarkkinoilla
Meidän suosikkilajikkeitamme ovat erityisesti ns. Hubbard-kurpitsat, jotka ovat kokemuksemme mukaan hieman kylmänkestävämpiä kuin muut lajikkeet. Ne eivät tuota yhtä suuria hedelmiä kuin muut C. maxima-lajikkeet, mutta hedelmät ovat herkullisia ja voimakkaan oranssimaltoisia. Olemme kokeilleet mm. lajikkeita Uchiki Kuri ja Blue Ballet, jotka ovat pärjänneet hyvin.
Maultaan hienoimpia talvikurpitsoja lienevät C. moschata-lajikkeet kuten Butternut-kurpitsat, mutta ne vaativat satoa tuottaakseen lämpimän kesän. Esimerkiksi tänä vuonna emme saaneet ollenkaan Butternut-kurpitsoja! Halloween-kurpitsoiksi käyvät parhaiten suurikokoiset C. maxima-lajikkeet kuten esimerkiksi vaaleita hedelmiä tuottava Lumina – se luo sopivan haamumaisen tunnelman lyhdyksi koverrettuna! Myös jättikurpitsakilpailujen kurpitsat ovat yleensä C. maximan lajikkeita.
Talvikurpitsan viljely
Kaikki kurpitsat tarvitsevat ravinteikkaan ja lämpimän kasvupaikan. Ne voi huoletta istuttaa jopa kompostin päälle, kunhan kaivaa kompostiin istutuskuopan nuorille taimille ja täyttää sen tavallisella puutarhamullalla, jos komposti ei ole kokonaan maatunut. Minkään kasvin pikkutaimet eivät pidä liian ravinteikkaasta kasvualustasta, etenkään osittain hajoamattomasta kompostista.
Kurpitsat ovat hallanarkoja, joten istutushommiin pääsee vasta alkukesällä. Esikasvatus siis kannattaa, mutta aloittaa ei pidä liian aikaisin: taimet kasvavat niin nopeasti että sisätiloissa tulee ongelmia, jos esikasvatus jatkuu neljää viittä viikkoa kauemmin! Kurpitsan siemenet ovat aika kalliita, mutta omien siementen keräämisessäkin on riskinsä: kurpitsat risteytyvät helposti keskenään, joten siemenestä ei välttämättä kasva vanhempansa kaltaista, jos kasvatuksessa ei ole eliminoitu risteytymistä. Kannattaa siis investoida ostosiemeniin ja mielellään jakaa ylimääräiset siemenet ystävilleen, koska ne eivät idä yhtä hyvin enää seuraavana vuonna.
Kurpitsa- ym. satoa
Talvikurpitsojen kasvutapa vaihtelee, mutta useimmiten ne ovat enemmän tai vähemmän köynteleviä kasveja eli ne vaativat paljon tilaa. Neliömetri per kasvi ei ole liioittelua. Tärkein hoitotoimenpide on kastelu. Kurpitsat ovat yleensä terveitä kasveja, mutta loppukesästä niitä alkaa helposti vaivata härmä, etenkin jos kasvualusta on päässyt kuivumaan liikaa. Härmä ei yleensä kuitenkaan ehdi haitata hedelmien muodostumista. Sen sijaan kovin sateiset säät haittaavat, koska kukat eivät pölyty kunnolla jos ne ovat märkiä.
Yhdestä kasvista ei pidä odottaa saavansa kasapäin hedelmiä, muutamakin on jo hyvä saavutus. Kannattaakin keskittyä mielummin kasvattamaan jokunen hedelmä kypsäksi asti kuin tähdätä suureen lukumäärään. Hedelmät ovat korjuukypsiä syys-lokakuussa kun niiden liittymäkohta köynnökseen alkaa olla kuiva. Myös kuoren muuttuminen kovaksi on kypsymisen merkki. Varastoitavia hedelmiä on kohdeltava hellävaroen; vahingoittuneet kurpitsat käytetään heti.
Lähiviikkoina kokkaamme ruokia talvikurpitsasta, joten seuraa keittiöblogia jos kurpitsa kiinnostaa!
Etsin mielenkiinnolla reseptejä talvikurpitsasta tehtäviin herkkuihin, ja päätin kertoa omista kokemuksistani. Jo useamman vuoden olemme kasvattaneet – joskus menestyksekkäästi ja joskus epäonnistuen – kurpitsoita. Paikka, missä kasvatamme kurpitsoita, on kaukana viitosvyöhykkeellä. Tänä vuonna onnistuimme erinomaisesti sekä kesäkurpitsoiden, kurkkujen että komeiden kurpitsoiden kanssa. Tänään ja varmasti muutamana päivänä tästä eteenpäin joudun käsittelemään komeita, yli 10 kg:n painoisia kurpitsoita. Osasta olen tehnyt omenoiden kanssa upeaa marmelaadia ja muita pikkelseitä ja nyt tänään teen noin viisi litraa puolukoiden kanssa sosetta talven piirakoiden täytteeksi. Reseptit ovat aina ns. peukalo ja mutu-tuntumalla tehtäviä, joten tarkkoja mittoja en osaa kertoa – mutta tulos on aina ollut maistuva ja mieluinen lahja lapsille ja lastenlapsille.
Hyvää kurpitsasyksyä terveisin Anna Liisa
Hauska kuulla että kurpitsakesä on viitosvyöhykkeellä ollut niin loistava! Meillä ei ollut läheskään yhtä hyvä onni vaikka kesä olikin niin lämmin. Jostain syystä talvikurpitsat eivät pärjänneet yhtä hyvin kuin kurkut ja kesäkurpitsat. Mutta onneksi niitäkin kuitenkin saatiin.
Marmelaadit ja pikkelsit ovat hyvä tapa säilöä kurpitsaa, mutta jos hedelmät ovat hyvässä kunnossa niin niitä kannattaa yrittää säilyttää ihan sellaisenaankin. Viime vuoden sadon viimeiset kurpitsat valmistimme ruuaksi tämän vuoden pääsiäisenä!
Hyvä kurpitsankasvatusjuttu! Meillä on ollut nyt kabocha-ryhmän ’Sweet Mama’ -lajiketta sekä ykkös- että kolmosvyöhykkeellä. Molemmissa toimi hyvin (ehkä hoito oli parempaa mökillä III-vyöhykkeellä 🙂 ). Kovin suureksi kurpitsa ei kasvanut kaupunkipihalla vähällä kastelulla (yksi 1,5 kg hedelmä), mökillä saimme muistaakseni sadosta vähän isomman.
Talvikurpitsan hyvä säilyvyys viileässä oli itselleni tänä vuonna iloinen yllätys. Tykkään kurpitsaruoista ihan sellaisenaan, ilman pikkelöintiä. Teimme juuri tällä viikolla ruokaa viimeisestä kurpitsastamme, eli 2-3 kuukautta tuli olleeksi viileässä. Tarkempi kuvaus kurpitsamuussista blogissani http://vihreapuutarha.wordpress.com/2013/12/09/syksyn-viimeinen-kabocha/
Kiva kuulla että myös kabocha-kurpitsat pärjäävät hyvin täällä Suomessa, täytyykin kokeilla. Herkullinen resepti sinulla blogissa, meidänkin mielestä itämaiset mausteet sopivat hyvin kurpitsan höysteeksi. Meillä on vielä kaksi Blue Ballet ‑kurpitsaa tallella!
Talvikurpitsa kasvaa ja kasvaa vartta. Pari kolme kukkaakin on jo tehnyt. Kysynkin, voiko sitä kasvua pysäyttää ja katkaista, kun se on jo noin parin metrin pituinen?
Kotipuutarhuri
Meillä on sama juttu: vartta pukkaa ja joitakin hedekukkia on jo auennut, mutta emikukkien kehitys on vielä alkutekijöissään. Emikukan tunnistaa siitä, että siinä on kukkanupun alla jo hedelmän alku näkyvissä. Emikukat ovat lähempänä vartta, kun taas hedekukat (jotka ilmestyvät yleensä ensimmäisinä) sojottavat kauemmas ohuen varren varassa.
Kurpitsan varren voi katkaista kun se on tarpeeksi pitkä ja rehevä (hedelmän kehitys tarvitsee lehtimassaa), ehkä juuri runsaan parin metrin pituinen. Mutta vasta kun varteen on jo yksi hedelmä muodostumassa, jolloin varren leikkaaminen edistää sen kehittymistä. Kurpitsan varteen kehittyy myös sivuoksia, varsinkin kun sen leikkaa, mutta kestää tietysti jonkun aikaa ennen kuin sivuoksiin alkaa kehittyä emikukkia. Emikukkien muodostumisen lykkääminen on Suomen lyhyessä kesässä riski; saattaa vielä käydä niin että hedelmän kehitys on vasta aluillaan kun jo syksyn viileät säät panevat sille stopin.
Eli leikkaaminen on jopa suositeltavaa jotta kasvi keskittyy hedelmän kasvattamiseen, mutta vasta sitten kun varressa on jo yksi hedelmä kehittymässä. Toivotaan onnea ja pitkää lämmintä syksyä meidän kaikkien kotipuutarhureiden kurpitsaviljelmille!
Kasvatamme Berliinissä 2014 syksyllä syömiemme Hokkaido-kurpitsojen siemenistä nyt jo toisena kesänä uusia. Maa on hyvä, keväällä saimme hyvin palanutta hevonen lantaa. Kurpitsat ovat mahtavia, upeita lehtiä ja mielettömästi kukkia.
Nyt pähkäilemme pitäisikö kukkia poistaa. Alkuja on useita, jos kukkia on hyvä poistaa / leikata. Olisimme hurjan tyytyväisiä neuvoista. Mieheni kyllä tietää mikä poi ja mikä tyttö kuka.
Hei Ulla, hauska kuulla että kurpitsankasvatus menestyy! Meillä on viime vuosien viileinä kesinä ollut huonompi onni talvikurpitsan kasvatuksessa…
Tuossa aikaisemmassa vastauksessamme oli puhe varren katkaisemisesta sitten, kun hedelmiä on kehittymässä sopiva määrä. Joskus näkee neuvottavan, että kolme hedelmää per kasvi olisi optimaalinen määrä. Meillä Suomessa se ei aina onnistu, koska kasvukausi on lyhyenlainen elleivät olosuhteet ole aivan mahtavat.
Mielestämme hedekukkia (poika) ei tarvitse leikata lainkaan, niitä muodostuu kurpitsoihin aina enemmän kuin emikukkia (tyttö). Emikukkiakaan ei kannata poistaa ennen kuin on varma, että haluttu määrä hedelmiä on todellakin kehittymässä. Joskus on vaikea tietää, mikä emikukka on hedelmöittynyt niin hyvin, että se todellakin alkaa kehittyä hedelmäksi. Meidän kokemuksemme on, että hyvin hedelmöittyneet kukat kuihtuvat ja putoavat hedelmänalusta melko nopeasti, parin päivän sisällä kukinnasta. Sen sijaan huonosti hedelmöittyneet kukat pikemminkin mätänevät ja jäävät hedelmänalkuun kiinni. Hedelmänalut saattavat aluksi näyttää lupaavilta, mutta nekin mätänevät myöhemmin.
Tämän vuoksi kannattaa odottaa kunnes näkee, että ainakin joitakin hedelmiä on kehittynyt kunnolla ennen kuin varren katkaisee ehkäistäkseen lisäkasvun ja kannustaakseen kasvia keskittymään hedelmän kasvattamiseen. Esimerkiksi suunnilleen tennispallon kokoiseksi kasvanut hedelmä on todennäköisesti kunnossa.
Toivotaan että kurpitsasadosta tulee hyvä!
Hei kurpitsanystävät. Kaupoissa on nykyään spahgetti-, myski, hokkaido-, halloween- ym. kurpitsoita. Mutta, mikä oli se ennen kaupoissa yleinen kurpitsa, lähestulkoon ainoa jota myytiin nimellä kurpitsa. Vaaleankeltainen, pitkulainen sileä, 2–4 sokeripaketin kokoinen. Kuori joskus lasimaisen kova, siis vaikea paloitella. Maku mieto, sopi säilöntään ja kaikenlaiseen ruuanlaittoon.
Olen koettanut tehdä 80-luvun ruokasuosikkejani nykyisistä kurpitsoista mutta maku ei ole oikea. Mm. uuniin paloiteltuna, sipaus valkosipulia, suolaa, purkillinen simpukoita ja voinokareita. Tähän ei sovi liian makea tai mausteinen lajike. Tai jälkiruokasäilyke, johon laitoin kurpitsaa, sipulia, neilikaa, kanelia, puolukoita, sokeria.
Jos muistelemaani kurpitsaa ei enää jostain syystä kasvateta, löytyisikö kaupan valikoimista vastaavanlaista?
Hei Saila, me olemme joskus etsiskelleet vanhoja lajikkeita Tallinnan toreilta, josta löytyy myös siemenpuoteja. Ainakin kesäkurpitsoissa virolaiset suosivat perinnelajikkeita, jotka ovat hyvin erilaisia kuin ne italialaistyyliset lajikkeet, jotka ovat nykyisin meillä suosituimpia. Ehkä heiltä löytyisi myös vanhoja talvikurpitsalajikkeita?
Tietäisiköhän joku muu, mikä lajike Sailalla on mielessä?
Hei taas, vastaankin itse itselleni. Löysin siemenkaupan sivulta lupaavalta kuulostavan kurpitsan. Lajike nimeltään Cucurbita pepo Pumpa Long White Bush 2. Onnistuisikohan kasvatus kerrostalopihan viljelylaatikossa, n. 80×80×80 cm³?
Hienoa! Eiköhän viljely onnistu laatikossakin, kun se on noin iso. Kun täyttää laatikon hyvälaatuisella, ravinteikkaalla ja kosteutta pidättävällä mullalla ja muistaa kastella riittävästi niin luulisi kurpitsan viihtyvän! Ja aurinkoinen paikka on tietysti tärkeä, mielellään 5–6 tuntia paistetta joka päivä.