Vuodenvaihteessa vilkaistaan vielä kerran taaksepäin ajassa ennen vetäytymistä ansaitulle talvilevolle.
Talvi 2012–2013 alkoi ajallaan ensimmäisen adventin tienoilla, jolloin meidän seuduilla satoi pysyvä lumi. Talvi oli luminen niin kuin niin monet edellisetkin, mutta äärimmäisiä pakkasia ei koettu. Puutarha säästyi siis talvivaurioilta, mikä näkyi myöhemmin aroissa kasveissa kuten Välimeren yrteissä sekä ruusuissa: kukinta oli parasta vuosikausiin!
Kevättalvella yllätyimme siitä, että kuistilla talvea viettäneet chilipaprika ja munakoiso innostuivat kukkimaan ja tuottamaan uutta satoa. Olipa hyvä että emme heittäneet taimia syksyllä pois – ne näyttivät niin terhakkailta että päätimme katsoa kuin pitkälle ne pärjäävät elossa. Kevätpuutarha-messuilla chiliyhdistyksen neuvontapisteellä saimme kuulla, että chilipaprika onkin monivuotinen ja voi pärjätä huonetiloissa jopa monia vuosia! Se on yllättävää kun ottaa huomioon, että chilipaprikan tieteellinen nimi Capsicum annuum viittaa yksivuotisuuteen. Ehkä syynä on se, että kasvia yleensä viljellään yksivuotisena. Mekin kylvimme kevättalvella lisää chilipaprikaa ja munakoisoa sekä suippopaprikaa, ja nautimme niiden sadosta syksyn tullen. Tänäkin syksynä jätimme muutaman taimen jatkamaan kasvua kuistilla – saa nähdä saadaanko niistäkin aikaista satoa keväämmällä!
Kylvimme aikaisin keväällä myös maustefenkolia koska halusimme kokeilla, voisiko siitä saada esikasvatuksella siemensatoa Suomessakin. Maustefenkolistahan todetaan usein, että Suomessa siemenet eivät ehdi kypsyä. Fenkoli kasvoi hyvin ensin vessapaperirullapurkeissaan ja venyi lopulta kasvimaalla mahtavaksi yli metrin korkuiseksi kasvustoksi loppukesällä. Siemeniä kehittyi, mutta valtaosa jäi aika pieniksi. Paljon päätyi myös lintujen suihin; ehkä suojauksella olisimme saaneet jonkin verran enemmän satoa? Kokeilun saldona voisi todeta, että sato oli hyvin aromikasta mutta määrä jäi vähäiseksi viljelyalaan nähden.
Kevään oikuttelua
Vuoden 2013 kevät oli oikukas. Ensin se edistyi tuskallisen hitaasti: maaliskuun loppupuolelle asti sää oli hyisen talvinen. Terminen talvi päättyi meidän seuduilla huhtikuun 2. päivänä, jolloin oli tapahtunut käänne lämpimämpään. Sitten kehitys olikin nopeaa: huhtikuun 24. päivänä alkoi kasvukausi ja terminen kesäkin koitti jo toukokuun 8. päivänä. Kevät jäi siis vain runsaan kuukauden mittaiseksi!
Huhtikuun puolessavälissä mietimme, että aikamoinen ihmekäänne säähän pitäisi tulla, jotta alkavan istutusajan aikana päästäisiin jo kylvämään avomaalle. Mietimme, että vuoden kuukalenterin mukaiset istutusajat olivat almanakkaan nähden joko tavanomaista aikaisemmat tai myöhäisemmät. Arvuuttelimme tarkoittaako tämä sitä että kasvukausi koittaa varhain vai että se alkaa tavallista myöhemmin ja päädyimme siihen, että jälkimmäinen vaihtoehto on oikeampi. Pieleen meni! Vaikka kevääseen ja alkukesään mahtui joitain viileämpiäkin jaksoja, kasvukausi edistyi nopeasti ja loppujen lopuksi esimerkiksi papuja päästiin kylvämään jopa tavanomaista aikaisemmin.
Suvi suloinen
Vuoden 2013 kesä jää historiaan kerta kaikkiaan suloisena suvena; harvalla oli tällä kertaa valittamista lomasäiden suhteen! Alkukesä oli poikkeuksellisesti kosteakin: ukkoskuuroja saatiin säännöllisin välein helteen ja auringonpaisteen lomassa. Maalasimme uuden varastorakennuksen julkisivun juhannuksen jälkeen, mutta sopivia maalaussäitä sai väijyä tarkasti, koska hyvää jälkeä ei tule sateessa eikä auringonpaahteessa!
Heinäkuussa sää muuttui kuivemmaksi, mikä varmaan osaltaan pelasti perunat: tänä vuonna ei perunarutosta ollut mainittavaa haittaa. Viljelimme perunalajikkeita Amandine, Linzer Delikatess, Asparges, sekä Mayan Twilight, joista kaksi ensimmäistä oli suosikkejamme, vaikka Linzer Delikatesskartoffel tuntui kärsivän jonkin verran kuivuudesta. Kasvi nuutui helposti ja mukulat jäivät aika pieniksi. Mutta ne olivat herkullisia! Sen sijaan Asparges oli pieni pettymys: mukuloita oli vähän ja ne olivat pieniä eikä makukaan ollut mitenkään poikkeuksellinen meidän mielestämme.
Mayan Twilight sen sijaan oli positiivinen yllätys. Sehän on eri perunalaji (Solanum phureja) kuin perinteiset perunamme (Solanum tuberosum L.); ”gourmetperuna” joka kypsyy viidessä minuutissa. Meidän kokemuksemme mukaan Mayan Twilight sopii erityisesti pannulla tai uunissa paahdettavaksi, koska malto on melko jauhoinen ja keitettynä se hajoaa helposti. Sen sijaan paahdettuna mukulat ovat mukavan rapeita päältä ja pehmeitä sisältä eikä kypsymiseenkään kulu paljon aikaa.
Kaunis kesä oli loistava lämpöä vaativille kasveille, joista monet tuottivat supersadon! Erityisesti kurkut tykkäsivät: moni taisi saada elämänsä kurkkusadon. Myös papukasvit tuottivat satoa sellaiseen tahtiin, että mukana oli vaikea pysyä. Sen vuoksi saimmekin ensimmäistä kertaa myös kunnollisen siemensadon pensaspavuista, etenkin aikaisimmasta viljelemästämme lajikkeesta Maxi. Myöhemmin kypsyvät salkopavut, erityisesti herkullinen Brienzer, eivät ehtineet kypsyttää siemeniään ennen syksyn koittamista.
Härkäpapuja meillä kasvoi neljää eri lajiketta: Con Amore, Hangdown, Karmazyn ja Crimson Flowered. Ne kypsyivät tuossa järjestyksessä, Con Amore ensimmäisenä. Se on myös hyvin herkullinen lajike, joten yhdessä satoisan Hangdownin kanssa se on suosikkimme. Crimson Flowered on koristeellinen mutta palot ja siemenet jäävät paljon pienemmiksi kuin muilla lajikkeilla. Toisaalta palkoja voi käyttää kokonaisena ruoanlaittoon siinä vaiheessa kun muiden lajikkeiden palot ovat jo liian suuria siihen.
Kesän lämmöstä huolimatta kaikki kasvit eivät kuitenkaan pärjänneet niin hyvin kuin olisi luullut. Muun muassa talvikurpitsat olivat ”alisuoriutujia” eikä sato muodostunut keskivertoa paremmaksi. Sama päti myös tomaatteihin. Valkosipulit jäivät kuivuuden vuoksi hieman tavanomaista pienemmiksi. Sen sijaan salaatit menestyivät heinäkuun kuivuudesta huolimatta varsin hyvin, ja salaattifenkolille kesä oli aivan omiaan! Se pullistui heinäkuun loppuun mennessä suureksi ja meheväksi ennen kuin aloitti kukkavarren kasvattelun.
Elokuussa sitten taivas repesi taas ja helteiden lisäksi saatiin vihdoin jo sadettakin.
Syksyn saapuu
Lämmin kesä venyi pitkälle syyskuuhun; terminen syksy alkoi meidän seuduilla vasta syyskuun 23. päivänä. Sää on sittemmin jatkunut leutona aina näihin päiviin saakka, joten on harmi että muutamat hyiset hallajaksot katkaisivat ensin kesän syyskuun loppupuolella ja sitten termisen kasvukauden lokakuun puolenvälin jälkeen. Tänäkin vuonna kasvukaudesta tuli siis melko tarkkaan puolen vuoden pituinen. Aineksia olisi ollut uudelle ennätykselle, mutta nyt jäi toissavuosi kasvukauden pituustilastoissa edelle.
Ilman noita kylmiä jaksoja viljelyä olisi voinut jatkaa pitempäänkin. Mutta vaikka viljelykausi oli ohi, leuto syksy antoi aikaa valmistella puutarhaa jo seuraavaan kasvukauteen. Meillä muokattiin maata sekä välittömiä että ensi kevään istutuksia ajatellen aina marraskuun loppupuolelle asti.
Heinäkuussa olimme kylväneet vuonankaalia perunan tilalle ja siitä riittikin satoa koko syksyn ajan. Vielä joulupäivänä kävimme palstalla toteamassa, että vuonankaalia olisi yhä saatavissa! Se ei tunnu kelpaavan millekään eläimelle, toisin kuin esimerkiksi lehtikaali, jonka jokin otus on käynyt järsimässä rangaksi. Mutta onneksi ehdimme nauttia lehtikaalista koko pitkän syksyn ajan aina adventin aattoon asti. Lajikkeista Nero di Toscana precoce on suosikkimme; herkullinen, terve ja satoisa ”gourmetkaali”. Dwarf Green Curled on hyvä peruslajike, mutta Red Russianin makuun emme oikein tottuneet. Se osoittautui kyllä satoisaksi ja pärjäsi säässä kuin säässä, mutta maku ei ole muiden veroinen. Ihmettelemme, miten sitä voidaan suositella salaattina nautittavaksi – se ei kyllä maistu raakana kuin baby-leaf ‑kokoisena!
Ensi vuotta ajatellen istutimme vielä marraskuussa viittä eri lajiketta valkosipulia. Yksi on ranskalainen, pehmeävartinen lajike, josta toivottavasti saamme letitettävää valkosipulia. Jäykkävartisia talvivalkosipuleja istutimme neljää eri sorttia: lajikkeiden Aleksandra, Kodaver ja Voronesca kynsiä sekä itusilmuina tänä kesänä viljeltyä lajiketta, joka on peräisin Tallinnan Balti Jaam ‑torilta. Myös pinaatteja Viktoria ja America sekä palsternakkaa tuli kylvettyä viime töinä ennen ensimmäistä adventtia.
Talven tuloa ja pysyvää lumipeitettä saadaan kuitenkin vielä odotella täällä etelärannikolla: ilmatieteen laitos ei ole vielä todennut termisen talven alkaneen. Joulu oli lauha ja sateinen eikä uudeksi vuodeksikaan ole lunta tiedossa. Talvi ei siis ole vielä paljastanut lopullista olemustaan. Sitä odotellessa puutarhuri vetäytyy ansaitulle levolle ja näkee unta tulevasta kesästä. Siemenluetteloiden kopsahtaminen postiluukusta herättää sitten taas aikanaan kuumeiseen suunnitteluun ja pilvilinnojen rakenteluun. Sillä tuli talvi tai ei, kevät tulee aivan varmasti!
Toinen blogivuosi
Vuosi 2013 oli toinen vuotemme bloggareina. Meitä on ilahduttanut se että niin moni on eksynyt sivuillemme ja innostunut kommentoimaan ja keskustelemaan. Tämän vuoden aikana ”Tuorejuustokuorrute” on syrjäytetty suosituimpana artikkelina ja tilalle on tullut paremmin blogin aihepiiriä kuvaavia juttuja. Kiitos kiinnostuksestanne ja tervetuloa taas ensi vuonna – yritämme kehittää lisää mahdollisuuksia kommunikoida ja osallistua!
Puutarhan väki toivottaa kaikille lukijaystävilleen onnellista uutta vuotta!
Täti Punainen ja Setä Sininen
Hei, Tutustuin vasikään teidän blogiin, se on aivan hurmaava ja saa hyvälle mielelle näin pimeimpänä vuodenaikana. Odotan malttamattomasti kevättä ja uutta omaa pihaa jota pääsee muokkaamaan. Tulen jatkossa seuraamaan kirjoituksianne, joissa on roppakaupalla hyviä ideoita kasvatuspuuhiin. Hyvää tätä vuotta. T. Päivi
Hauskaa että löysit meille Päivi ja kiitos lämmittävästä palautteesta! Ja onneksi olkoon uuden oman pihan johdosta, se tulee tuottamaan paljon iloa ja tyydytystä!
Hei! Kiitos mukavista kirjoituksista! Niitä on ollut mukava lueskella ja bloginne on tallessa suosikeissani. Toivottavasti jatkatte myös keväällä, sillä olen saanut pienelle palstalleni paljon inspiraatiota. Mukavaa vuoden alkamista!
Hyvää uutta vuotta sinullekin Eija! Kiva kuulla että jutuistamme on ollut hyötyä.
Voit myös seurata blogiamme tykkäämällä Facebookissa tai seuraamalla Twitterissä, niin saat aina tiedon uudesta postauksesta. Tai sitten voit tilata syötteet omaan sähköpostiisi uusista jutuista. Se onnistuu kun klikkaat kotisivulla ikonia ”Tilaa päivitykset sähköpostiin” (siinä facebook- ja twitter-ikonien alla). Se avaa (valitettavasti vain englanninkielisen) näkymän, johon voit kirjoittaa sähköpostiosoitteesi. Sitten pitää vielä vastata ”turvallisuuskysymykseen” eli kirjoittaa allaolevaan kenttään ruudussa näkyvä sana. Lopuksi paina ”Complete Subscription Request”. Saat antamaasi osoitteeseen sähköpostiviestin jossa on FeedBurnerin linkki. Sitä klikkaamalla vahvistat tilauksen.