Olemme puutarhassa

Pian taakse jäävä vuosi tullaan muistamaan ennen kaikkea koronapandemiasta. Puutarhavuosi ei ollut yhtä poikkeava: ilmaston lämpenemisen merkeissä mentiin, kuten viime vuosinakin.

Koronasta huolimatta meidän elämämme on kulkenut arkisen rauhaisassa, epidemian määrittelemässä tahdissa niin, että ajantaju on paikoin ollut kadoksissa: alkuvuoden tapahtumat tuntuvat kaukaiselta historialta. Maaliskuun puolesta välistä lähtien olemme molemmat työskennelleet kotona; työ on joskus ikävälläkin tavalla tunkeutunut yksityiselämän puolelle. Keski-Euroopassa asuvat läheiset ovat olleet kuin rautaesiripun takana. Onneksi sentään luonto on tuonut olemiseen vaihtelua, sillä oli kriisi tai ei, niin vuodenkierto etenee vääjäämättä. Luonto on välinpitämätön ihmisen murheita kohtaan, mikä on ihmeen lohduttavaa.

Leutoa talvea seurasi kolea kevät

Kuten maaliskuussa päivittelimme, tavallaan talvi 2019–2020 ei koskaan edes tullut tänne eteläiseen Suomeen: termisen talven määritelmä ei millään tahtonut täyttyä, sillä keskilämpötila ei laskenut alle nollan kuin muutamaksi päiväksi kerrallaan. Meillä päin talvi olikin kuin pitkittynyt syksy: sadetta saatiin poikkeuksellisen paljon ja aika harvoin se tuli edes räntänä, saati sitten lumena. Suomi jakautuikin edellistalvena kahteen aivan erilaiseen ilmastoon: pohjoisessa sateet tulivat lumena, ja sitä tuli paljon!

Hyvä puoli oli tietysti se, että kevät koitti maaliskuun tultua nopeasti, sillä maa ei talven jäljiltä ollut edes roudassa. Myös uudet istutuksemme kuten Välimeren yrttipenkki selviytyi talvesta ilman minkäänlaisia talvivaurioita, ellei sellaiseksi lasketa puksipuihin pesiytyneitä ötököitä, puksipuun kemppejä, jotka kansoittivat pensaat alkukesästä. Tavallisina talvina ne taitavat tuhoutua pakkasessa. Onneksi kempit saatiin sentään nitistettyä ”ötökkäöljyllä”.

Kuin ”korvauksena” leudosta talvesta huhti-toukokuussa oli säiden puolesta ajoittain varsin koleaa, sateli jopa lunta toukokuun puolenvälin tienoilla! Terminen kesä alkoikin verrattain myöhään, vasta 21.5. meidän tienoilla. Se ei kuitenkaan muuttanut sitä tosiasiaa, että pääsimme loppujen lopuksi varsin aikaisin puutarhatöihin, mikä lohduttikin eristyksissä elettäessä.

Voitto kotiin

Keväällä meillä oli puhetta Voiton puutarhasta; siitä miten poikkeusoloissa on erityisen onnekas, jos voi itse kasvattaa vihanneksensa. Hyvin ainakin meillä viljelypalsta tuotti satoa, mikä johtunee omalta osaltaan siitä, että suhteellisen tasaisesti ja sopivassa suhteessa saatiin kesän aikana sekä helteitä että sateita. Kesä olikin keväästä poiketen tavanomaista lämpimämpi.

Tänä vuonna myös suojasimme kasvimaamme poikkeuksellisen tunnollisesti kasvuharsoilla ja kanaverkoilla, vaikka toki siitäkin huolimatta jokin otus pääsi mussuttamaan mangoldejamme ja salaattejamme sekä kaivautumaan juurespenkkiin nakertamaan porkkanoita ja punajuuria. Onneksi kaikki ei sentään mennyt parempiin suihin!

Perunarutto korjasi perunanvarret melko varhain, mutta mukulat säilyivät maassa pitkälle syksyyn. Nauriita riitti säilöttäväksi asti, samoin kuin ihania krassin siemeniä eli ”krassikapriksia”. Vihreitä papuja on nyt pakastearkku pullollaan ja pussi palsternakkaa vielä talouskellarissa. Lehtikaalia korjattiin itsenäisyyspäivään asti, kun taas maa-artisokan mukuloista puolet jäi odottelemaan ensi kevättä maan povessa. Sanoisin, että jäimme voiton puolelle!

Kukkapenkkejä ja köynnöksiä

Kotipuutarhassa töitä tehtiin erityisesti remontinjälkeisten istutusten viimeistelemisen kanssa. Kerroimme alkukesällä, että meillä on ollut vaikeuksia löytää haluamiamme taimia, esimerkiksi viiniköynnöksiä. No onneksi sentään saimme käsiimme myös punaisia rypäleitä tuottavan lajikkeen Hazaine sladkii, kun ulotimme etsinnän pääkaupunkiseutua kauemmaksi. Nyt pergolan kumpaakin pystypalkkia pitkin kiipeilee viiniköynnös, ensimmäisenä istutettu Somerset Seedless jo 130 senttimetrin korkeuteen!

Myös perennoja käytiin ostamassa Turussa asti saaristoon ulottuneen kesälomamatkan yhteydessä. Sisääntulopihan perennapenkit onkin nyt lähes kokonaan istutettu, vielä muutamia taimia saadaan odottaa ensi kevääseen asti, sillä arimpia kasveja ei kannattanut enää istuttaa kasvukauden loppupuolella.

Aluksi hieman lapsellisen harvalta näyttänyt kukkapenkki talon seinustalla rehevöityi kesän ja syksyn mittaan lupaavasti; siinä kasvaa köynnösruusu New Dawn, klematis Fascination, syysvuokko, lehtosalvia, tähtiputki, neidonkurjenpolvi sekä reunuksena vuoriarho. Syksyllä sekaan istutettiin myös kirjopikarililjan ja kevätkiurunkannuksen mukuloita, jotta penkki kukkisi alkukesälläkin. Toiseen penkkiin istutettiin pihapuuksi päärynä Vekovaja ja sen alle yrttien koristeellisia lajikkeita: vaaleanpunakukkaista iisoppia, tummanpunakukkaista oreganoa, keltalehtistä timjamia sekä perennoja kuten mantelityräkkiä ja loistosalviaa.

• 

  Suositustenmukaisten taimivälien noudattaminen saa aikaan naivistisen vaikutelman

  

  Perennat ovat tuuhentuneet silmissä!

• 

  Tukimuurin reunan yli köyntelee kärhö nimeltä ’Fascination’

  

  Päärynäpuun alla on kukkapenkki, jonka väriteema on keltainen ja punaisen eri sävyt

  /li>

Syksy tuli sateineen ja myrskyineen

Aloitimme loppukesästä vihdoin myös kauan kaivatun kesäkeittiön rakentamisen, mutta projektin keskeytti lopulta sateinen syyssää: teimme töitä ulkosalla, joten syyskuun alkupuolelta lähtien lähes päivittäinen sade esti puu- ja maalaustöiden jatkamisen. Kesäkeittiön lopullinen asentaminen jäi siis ensi vuoteen.

Ilmatieteen laitoksen mukaan syksyn lämpötilat olivat sateisuudesta huolimatta koko maassa noin kolme astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampia ja lämpöennätyksiäkin rikottiin. Syksyllä jatkoimmekin kotimaanmatkailua saaristoteemalla: syyskuussa vierailimme Vaasassa ja tutustuimme Merenkurkun luonnonperintökohteeseen.

Vielä marraskuussa mökkeilimme Pellingin saaristossa, jossa koimme kauniiden syyspäivien lisäksi myös Liisa-myrskyn saapumisen saaristoon: kuuntelimme tuulen ulvontaa, hyräilimme Syyslaulua ja luimme Muumilaakson marraskuusta…

Myös marraskuu jatkui leutona, joten puutarhan syystöitä voitiin jatkaa aina joulukuun alkupuolelle saakka. Näyttää pahasti siltä, että edessä saattaa taas olla yksi poikkeuksellisen lämmin talvi. Vielä vuodenvaihteen juhlakin vaihtuu leudossa ja harmaassa säässä täällä etelässä, mutta olisiko sitten luvassa, että vuosi 2021 jatkuisi viilenevissa merkeissä? Toivotaan niin!

Tulevaisuus hämärän peitossa

Aloitimme tämän blogin pitämisen keväällä 2012 eli ensi keväänä tulisi 9 vuotta täyteen. Tällä hetkellä into bloggaamiseen tuntuu kuitenkin lopahtaneen. Siihen on varmaan monta syytä, mutta yksi niistä näkyy varmaan teille lukijoillekin: nettisivut alkavat pikkuhiljaa ”romahtaa”. Siellä täällä kuvat ovat kääntyneet kyljelleen ja muutkin tekniset ongelmat vaivaavat. Emme ole pitkään aikaan esimerkiksi onnistuneet vastaamaan kommentteihin, koska ohjelma ei jostain syystä suostu julkaisemaan vastauksiamme! Eli jos olette Annele ja Hanna ihmetelleet, ettei meiltä ole kuulunut vastausta niin siitä se johtuu (Hannalle tiedoksi, että se suurilehtinen viherkasvi on lyyraviikuna, joka on sittemmin kasvanut niin korkeaksi, että hipoo jo kattoa!).

Toinen syy on varmasti myös korona: kun istuu koko päivän kotona tietokoneen ääressä työssä, niin vapaa-ajalla tuntuu ihan hassulta jatkaa samassa paikassa tietokoneen ääressä harrastuksen vuoksi. Välillä tuntuu, että tietokoneelle on tullut ihan allergiseksi; kun työkoneen saa vihdoin illalla kiinni, niin pitää heti päästä tuulettumaan muihin maisemiin. Mielellään ulos ihanalle terassillemme ja puutarhaan! Eli puutarhaharrastuksemme varmasti jatkuu tulevaisuudessakin, mutta katsotaan missä muodossa jaamme sen teidän kanssanne.

Koronasta ja poikkeuksellisesta vuodesta huolimatta toivotamme kaikille lukijoillemme

Parempia Aikoja!

Täti Punainen & Setä Sininen