Mullasta nousee kasvi

Puutarha remontissa

Autotallin muodonmuutos (1)

Autotalli: ennen

Remonttirintamalla kevät on ollut vilkas ja autotallista alkaa vähitellen kuoriutua oikea puutarhahuone!

Kevät toi taas muurarin, maalarin ja hanslankarin remonttityömaalle, kun maaliskuun ensimmäisellä viikolla alkoi korjausrakentamisprojektimme seuraava vaihe. Ennen talven tuloa on tarkoitus saada jonkinmoiseen päätökseen autotallin muutostyöt.

Joskus muinoin alkuperäisessäkin käytössä ollut tila oli sittemmin muuttunut kaikenkarvaisen romun hautuumaaksi. Kun olimme vihdoin saaneet uuden varastorakennuksen valmiiksi, ryhdyimme isoon urakkaan: autotalli tyhjennettiin viemällä säilytettävä tavara uuteen varastoon tai vintille, tarpeeton kama kierrätyskeskukseen sekä suoranainen roina kaatopaikalle.

Betonilattia saa kyytiä

Betonilattia saa kyytiä

Jokainen tällaisen urakan tehnyt tietää, kuinka rasittavaa se on sekä fyysisesti että henkisesti. Oma menneisyys iskee vasten kasvoja hylätyn tavaran muodossa… Mutta toisaalta myös tyydytys on suuri, kun urakan saa vihdoin tehtyä: aivan kuin omasta mielestäkin olisi tullut siivottua jokin hämärä nurkka!

Tämä entinen autotalli muodostaa puolet talon kellarikerroksesta. Koska talomme on rinteessä, kellarikerroksen alarinteen puoleinen pääty on kokonaan maan päällä eli siltä puolelta talo on itse asiassa kaksi ja puolitoistakertainen. Suunnitelmamme on ottaa tämä alarinteen puoleinen osa autotallia asuinkäyttöön, kun taas perälle tulee tekninen tila, pieni varastohuone ja wc.

Yksi muutostyön motiiveista on ollut se, että talossamme ei ole lainkaan asuintiloja, joista olisi esteetön pääsy puutarhaan tai terassille. Siis tyypillinen jälleenrakennuskauden talo, joka seisoo korkean sokkelin päällä. Autotallin etuosan ottaminen asuinkäyttöön on meille ainoa mahdollisuus saada tällainen ”puutarhahuone”, joka yhdistää pihan ja asuintilat toisiinsa.

Lattian alta löytyy hiekkaa

Lattian alta löytyy hiekkaa

Oheisista kuvista käy ilmi, miten urakka on edennyt. Aluksi ei ollut tarkoitus tehdä betonilattialle mitään, vaan rakentaa uudet väliseinät sen päälle. Kun uuden vessan viemäriputkille avattiin urat lattiaan, paljastui että betonilattian rakenne ei kosteusteknisesti vastaa nykymääräysten vaatimuksia – ei varsinainen yllätys, mutta olimme kai ylioptimistisesti toivoneet, että lattialle ei tarvitsisi tehdä mitään.

Tästä kehkeytyi kuukauden mittainen ja usean tuhannen euron hintainen ylimääräinen vaihe urakkaan. Vanha betonilattia louhittiin auki ja sen alta kaivettiin pois lähes puoli metriä paksu kerros hiekkaa. Uusi lattia eristettiin kapillaarikatkoksi sopivalla leca-soralla ja ohuella polyuretaanilevyllä. Nyt odottelemme että valettu betoni kuivuisi tarpeeksi, jotta se voitaisiin päällystää. Onneksi on kuitenkin päästy muuraamaan uusia väliseiniä – kesäloma tuleekin varmaan kulumaan seiniä ja kattoa tasoitellessa!

Väliseinät on pystytetty

Väliseinät on pystytetty

Toinen ajankohtainen puuha on ovien ja kalusteiden hankinta. Haluaisimme autotallinoven tilalle terassille päin lasiliukuoven, jotta yhteys puutarhaan olisi maksimaalinen. Tällä hetkellä vertailemme eri valmistajien tuotteita; yllättävän harva tarjoaa tällaisia terassinovia puurakenteisina! Alumiiniovet eivät mielestämme oikein sovi vanhan talon tyyliin.

Sisäoviksi olemme hankkineet Kierrätyskeskuksesta vanhoja 1950-luvun laakaovia, joista osassa on ikkuna. Niitä pitäisi löytää vielä pari lisää. Toinen kesäpuuha onkin ovien kunnostaminen ja maalaaminen. Yhden oven mukana tuli jännittävä painike – jos jollakulla olisi myydä samanlaisia niin otathan yhteyttä!

Myös vessan pesualtaan ostimme käytettynä: Huuto.netistä löytyi hauska 1950-luvun Arabian tuotantoa oleva lavuaari. Sen puhdistamisessa vuosien ryönästä meni pari iltaa… Olisi kiva jos muiksikin kalusteiksi löytyisi talon rakennusajan tuotteita; tosin vessanpönttö lienee parasta hankkia uutena jo vedensäästönkin vuoksi!

Painike 1950-luvulta

Painike 1950-luvulta

Muut jaksot ”Autotallin muodonmuutos” ‑sarjassa

Vastakaikua

    Puutarhan Väki · Heinäkuun 11. päivänä 2014 klo 21.52

    Samanlaisia painikkeita löytyi kuin löytyikin Rakennusapteekin varaosapankista Billnäsissä – hieno juttu!

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    JohannaHS · Elokuun 7. päivänä 2014 klo 23.55

    Vanha vessanpönttö muuttuu vähävetisemmäksi vanhalla kikalla: vesisäiliöön laitetaan täytteeksi vaikkapa tiiliä tai muuta tilavuutta pienentävää tavaraa. Kulutusta voi säätää optimaaliseksi suhteessa huuhtelutulokseen testailemalla eri täytemääriä.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Maanparannusta (2)

Maanmuokkausta jyrsimellä

Uuden istutusalueen maanparannusprojektissa on tapahtunut edistystä kun syksyn lehdet on saatu muokattua humuslisäykseksi huonokuntoiseen maahan.

Juhannuksen tienoilla kerroimme kotipuutarhamme maanparannusprojektista. Savisen ongelmamaan parantamiseksi muokkasimme siihen alkukesällä valtavat määrät hiekkaa, soraa, multaa ja kompostia. Tasoittelun jälkeen alueelle kylvettiin viherlannoituskasveja kuten veriapilaa ja sinimailasta sekä kehäkukkia. Ne itivätkin hyvin ja pian oli koko alue vihertynyt. Leikkasimme viherlannoituskasvit kerran kesän aikana ja jätimme niittojätteet niille sijoilleen maatumaan. Pian kasvit tuuheutuivat uudelleen ja saimme kasvukauden aikana toisenkin sadon vihermassaa maata parantamaan.

Viherlannoituskasvien leikkaaminen

Viherlannoituskasvien leikkaaminen

Syksyn tultua levitimme alueelle syksyn pudonneita lehtiä paksuksi kerrokseksi. Meillä on tapana korjata lehdet silppuamalla ne ruoholeikkurilla, jossa on keruutoiminto. Silputut lehdet maatuvat kokonaisia helpommin ja nopeammin, mikä on tärkeää etenkin kun meillä kasvaa tammia ja vaahteroita. Niiden suuret ja nahkeat lehdet maatuvat ilman poppakonsteja todella hitaasti!

Tuleva niitty ja kirsikkapuisto

Tuleva niitty ja kirsikkapuisto

Saimme sukulaisilta lainaksi jyrsimen, jolla oli tarkoitus muokata lehdet sekä vihermassa maahan. Jyrsin oli kuitenkin epäkunnossa, joten korjaamista odotellessa syksy ehti jo pitkälle, kunnes vihdoin pääsimme työhön. Onneksi syksy on jatkunut leutona, joten ehdimme kuin ehdimmekin hoitaa homman ennen talven tuloa.

Yleensä emme käytä jyrsintä maanmuokkaukseen, sillä se tuntuu kovin aggressiiviselta tavalta kohdella maaperää ja sen hyödyllisiä eliöitä. Tällä kertaa teimme kuitenkin poikkeuksen, sillä halusimme saada orgaaniset ainekset sekä keväällä lisätyn hiekan ja soran sekoitettua kunnolla maahan. Jyrsin toimikin yllättävän hyvin – jälki oli lupaavaa. Toki maassa on vieläkin savimöykkyjä, mutta ne ovat paljon pienempiä kuin kesällä. Toivottavasti routa murentaa niitä talvella entisestään!

Maanmyöhennystä

Maanmyöhennystä

Näillä näkymin pääsemme siis keväällä kirsikkapuiston istutuspuuhiin. Koristekirsikkalajikkeet on jo valittu: istutamme rusokirsikkaa (Prunus sargentii) ja koristekirsikkaa nimeltä Accolade (Prunus Accolade) kumpaakin kolmen puun ryhmän. Niittykasvien valinta on edessä talvella. Tällä hetkellä meillä on kaksi vaihtoehtoista ajatusta; ensinnäkin niitylle voisi kylvää kotoisia lehtokasveja, jolloin sen huippusesonki olisi keväällä kun sekä aluskasvillisuus että kirsikat olisivat kukassa. Toinen vaihtoehto on ”yrttiniitty” eli valitsisimme heinän lisäksi niittykasveja, joilla on kulinaarista, lääkinnällistä tai muuta hyötykäyttöä. Sopisi meidänlaisille yrttihulluille!

Muut jaksot ”Maanparannusta”‑sarjassa

  • Osa 1: Remonttiprojektissa on vuorossa puutarhan kunnostaminen kaivuutöiden jäljiltä. Savimaa kaipaa perusteellista parantamista ennen kuin siihen voi istuttaa mitään pysyvämpää.

Maanparannusta (1)

Savimaan kääntäminen

Remonttiprojektissa on vuorossa puutarhan kunnostaminen kaivuutöiden jäljiltä. Savimaa kaipaa perusteellista parantamista ennen kuin siihen voi istuttaa mitään pysyvämpää.

Kuten olemme aiemmissa artikkeleissa kertoneet, tontillamme tehtiin iso salaoja- ja sadevesijärjestelmän remontti, jonka yhteydessä osa pihamaasta myllättiin perusteellisesti. Jälkien korjaamisessa on vierähtänyt jo vuosi mutta vähitellen alamme olla voiton puolella.

Tänä keväänä ja kesänä on vuorossa puutarhan alava alue, jonka läpi talon vesijohdot ja viemäri kulkevat kadulle. Kaivuutöitä tehtäessä havaittiin miksi täällä ei koskaan kasvanut mitään muuta kuin sammalta: maaperä on noin kymmenen sentin humuskerroksen alla pelkkää tiivistä savea. Ja sitä tuntuu riittävän muutaman metrin syvyyteen!

Savi pohjamaana

Savi pohjamaana

Monimutkaiseksi asian tekee se, että tämänkertaisten ja aikaisempien kaivuutöiden aikana alueelle on tuotu myös mittavat määrät hiekkaa ja soraa. Lisäksi pohjamaata eli savea on päätynyt päällimmäiseksi maakerrokseksi. Eli maaperä on varsinainen sirkus: paikoitellen tiukkaa savea ja siellä täällä läpäisevää kivennäismaata ja välillä kaikkea tätä yhtenä täytekakkuna!

Maata parantamassa

Maata parantamassa

Meillä on ollut suunnitelmissa perustaa paikalle pieni ”kirsikkapuisto” tsehovilaiseen tyyliin: koristekirsikkalehto, jonka aluskasvillisuutena kasvaisi niittymäinen nurmi kukkineen. Puiden alla voisimme viettää omaa hanami’amme eli japanilaista kirsikankukkajuhlaa… Nyt mietityttää voiko sellaista suunnitelmaa lainkaan toteuttaa kun maaperä on näin surkea.

Olemme keränneet alueelle kaikenlaista materiaalia maan parantamista varten: remontin jäljiltä jäänyttä hiekkaa ja soraa, kompostia, hiekan- tai savensekaista multaa ja jopa hiekoitushiekkaa, jonka keräsimme keväällä kadulta. Savimaan parantamiseksi siihen pitää lisätä soraa tai hiekkaa sekä runsaasti humuspitoista ainetta kuten kompostia tai multaa. Hiekkamaan laatua puolestaan parantaa saven sekä humuspitoisen materiaalin lisääminen. Tällaista cocktailia olemme yrittäneet valmistaa samalla kun olemme muokanneet pintamaata ja poistaneet rikkaruohot.

Viherlannoituskasvit on kylvetty

Viherlannoituskasvit on kylvetty

Kaikkea savea emme millään saaneet peiteltyä takaisin maahan vaan kahdeksan säkillistä sinistä savea kertyi kaatopaikalle kärrättäväksi. Sen jälkeenkin istutusalueen pinnalle jäi suuri määrä savimöykkyjä. Toivottavasti routa hajottaa ne ensi talvena!

Saatuamme maanpinnan jotenkuten tasoiteltua kylvimme alueelle kasvimaalta tuttuja viherlannoituskasveja: veriapilaa, sinimailasta ja kehäkukkia. Ajatus on että ensimmäisen kesän ajan nämä puutarhurin ystävät muokkaisivat juurillaan maata ja lisäävät sen ravinteikkuuttta juurinystyröillään. Syksyllä voisimme lisätä maahan kompostia ja silputtuja syksyn lehtiä. Ensi keväänä olisi sitten aika tehdä lopulliset istutukset – siis jos maa osoittaa kehittymisen merkkejä…

Muut jaksot ”Maanparannusta”‑sarjassa

  • Osa 2: Uuden istutusalueen maanparannusprojektissa on tapahtunut edistystä kun syksyn lehdet on saatu muokattua humuslisäykseksi huonokuntoiseen maahan.

Pihavarasto valmistuu

Pihavaraston runko nousee

Vuoden 2012 aikana nousi vihdoin ulkovarasto pihaamme. Talven tullessa se oli viimeistelyä vaille valmis.

Pihavaraston perustukset valmistuivat viime vuoden keväällä, ne tehtiin osana muuta kaivuu- ja maanrakennustyötä talon salaoja- ja sadevesijärjestelmiä uudistettaessa.

Pihavaraston perustukset syntyvät

Pihavaraston perustukset syntyvät

Perustusten tekemisessä kinkkisintä oli että jouduimme siirtämään sähkö- ja puhelinkaapeleita, koska ne sijaitsivat juuri sillä kohtaa mihin varasto oli tarkoitus pystyttää. Eri operaattoreiden työn aikatauluttaminen ja koordinoiminen oli välillä tuskaista mutta onnistui lopulta jotenkin!

Syksyllä aloitettiin sitten rakennuksen pystytys. Omalta kylältä löytyi luotettava urakoitsija, jonka toimesta varasto nousi nopeasti harjaan. Rakennus on pitkä ja kapea ja siinä on kaksi huonetta, pulpettikatto ja rimaverhoilu – varsin perinteinen malli siis. Sen sijoittaminen tontille oli haastavaa, kun piti ottaa maanpinnan muodot ja kaavan vaatimukset huomioon. Vaikka kyse on vaatimattomasta rakennuksesta piirustukset teki arkkitehti, koska mikä tahansa valmisvarasto ei olisi istunut rinteeseen luontevasti. Vieläkään ei ole ihan varmaa, miltä lopputulos näyttää, koska varaston ympäristöä ei luonnollisestikaan ole vielä viimeistelty.

Varasto on siitä erikoinen, että sokkeliin sen alle muodostuu rinteestä johtuen matala tila, tavallaan kellari, jota aiomme myöskin käyttää varastona. Sinne voi työntää puutarhakalusteet talven ajaksi. Ehkäpä tila sopii myös juuresten varastointiin; sitä varten teimme toisen varastohuoneen lattiaan perinteisen luukun, josta kellariin pääsee laskeutumaan.

Pihavaraston sisätilat

Pihavaraston sisätilat

Varastorakennus rajaa autopaikat muusta pihasta ja muodostaa näköesteen kadulle päin. Toiselle puolelle jää talon edessä oleva terassialue jonka reunoja viimeistelimme viime kesänä rakentamalla tukimuureja. Vielä yhdeltä sivulta täytyy terassin reuna-alueet rakentaa, mikä onkin ensi kesän hommia.

Muuten pihan viimeistelyä saa vielä jonkin aikaa odottaa, sillä projekti jatkuu vanhan autotallin muutostöillä heti kun sen sisältö saadaan tyhjennettyä uuteen varastoon, tai kaatopaikalle… Sitä ennen varasto pitää maalata ainakin sisältä, mutta eiköhän samalla hoideta myös julkisivun ja ovien maalaaminen sekä sokkelin pinnoittaminen. Se tehdään varmaan omana tai talkootyönä.

Aikanaan varasto yhdistetään vanhaan taloon pergolalla, joka voidaan tehdä vasta kun autotalli alkaa olla valmis. Yrttitarhan perustaminen on siis vasta haaveissa ensi kesänä!

Pihavarasto talvellaPihavarasto talvella

Pihavarasto talvella

Kivityöt jatkuvat: alaterassin tukimuurit (2)

Yksityiskohta tukimuurista

Elokuussa saimme vihdoin valmiiksi alaterassia yhdeltä laidalta rajaavat tukimuurit, jotka jäivät kesäkuussa keskeneräisiksi. Kuten kaikessa rakentamisessa ja remontoinnissa, itse muuri syntyi nopeasti kun pohjatyöt oli tehty kunnolla.

Meidän onneksi muurin perustuksissa käytettyä soraa sekä asennushiekkaa ei tarvinnut kaukaa raahata paikalle: salaojitus- ja hulevesiremontin jäljiltä koko piha tuntuu olevan pelkkää soraa ja hiekkaa… Jonkin verran aikaa kului kivien valinnassa: parhaat muurikivet ovat tietysti tukevia mutta tasaisia ala- ja yläpinnaltaan, ja niitä alkaa olla harvassa mitä pidemmälle työt edistyvät. Olemme käyttäneet tontiltamme löytyneitä vanhoja liuskekiviä, saa nähdä joudummeko jossain vaiheessa pihatöiden edistyessä turvautumaan ostokiviin. Työläs vaihe oli myös mullan seulonta: muurien väliin jää kapeahko istutusalue, johon toimme multaa pihan perälle remontin aikana läjitetystä humuspitoisesta maasta. Se on pahasti rikkaruohottunutta, joten se piti tarkkaan seuloa jottei tulisi samalla istutettua vuohenputkea ynnä muita ei-toivottuja kasveja.

Tukimuurit rakenteilla

Tukimuurit rakenteilla

Kuten aiemminkin, ensin tehtiin valmiiksi ylempi muuri, jotta sitä rakentaessa ei joutuisi tallomaan alempaa. Muurit ovat ns. kylmiä muureja eli niiden rakentamisessa ei ole käytetty laastia. Vie jonkin aikaa ennen kuin asennushiekka sitoo kivet paikoilleen eivätkä ne koskaan tietystikään kestä tallaamista aivan muurin reunalla. Tämän vuoksi suunnittelemme ylemmän muurin reunalle istutuksia tai muuta estettä ehkäisemään liikkumista liian lähellä reunaa.

Nyt valmistunut muuri rajaa talon edustalla olevan täyttömaa-alueen yhdeltä reunaltaan, kahta muuta reunustavat talo ja tuleva varastorakennus. Sen rakentamisen pitäisi alkaa syyskuussa. Neljännenkin reunan rajaamiseksi alempaa muuria on tarkoitus jatkaa kunhan varasto saadaan valmiiksi. Homma jäi siis tälläkin kertaa osittain kesken… Koska tonttimme sijaitsee rinteessä, jäljelle jäävällä sivulla ei tarvita yhtä korkeaa muuria, vaan kyse tulee olemaan pikemminkin jonkinlaisesta reunuskiveyksen ja luiskan yhdistelmästä. Sen tekeminen jää varmaan ensi kesään.

Täytyy sanoa, että ankea keskeneräinen piha muuttui kuin taikaiskusta hieman huollitellummaksi! Tämä on taas hyvä esimerkki siitä kuinka valtava merkitys on sillä, että kaaokseen tuo hieman järjestystä, vaikkapa vain pieneltä osin.

Alaterassin tukimuurit

Alaterassin tukimuurit

Muut jaksot ”Tukimuurit”‑sarjassa

  • Osa 1: Kun kevään kiireisin kylvösesonki oli ohi aloitimme taas pihan kivityöt. Tällä kertaa vuorossa ovat tukimuurit alaterassille eli entisen autotallin edustalla sijaitsevalle täyttömaatasanteelle.
  • Osa 3: Syyslomalla syntyi taas pätkä tukimuuria alaterassia rajaamaan.

Kesä toi kivityöt: alaterassin tukimuurit (1)

Tukimuurit

Vanhassa laulussa kevät toi muurarin, maalarin ja rakennuksille hanslankarin. Meille se saisi tuoda pari riuskaa kivimiestä… Niiden puuttuessa ryhdyimme sellaisiksi itse: kun kevään kiireisin kylvösesonki oli ohi aloitimme taas pihan kivityöt. Tällä kertaa vuorossa ovat tukimuurit alaterassille eli entisen autotallin edustalla sijaitsevalle täyttömaatasanteelle.

Rintamamiestalojen tyyliin meilläkin on pohjakerroksessa vanha autotalli, joka on aikoja sitten jäänyt liian pieneksi nykyautoille. Siispä se on toiminut vähän epäkäytännöllisenä varasto- ja työtilana, johon tuppaa kertymään kaikenlaista kamaa: remonteista yli jääneet rakennustarvikkeet, työkalut ja höyläpenkki, polkupyörät, urheiluvälineet, puutarhatyökalut, pihalelut, riippumatot ja aurinkovarjot, jopa lasten vanhat koulukirjat!

Sadevesisäiliö

Sadevesisäiliö

Päätimme järkeistää tilankäyttöä ja rakentaa pihalle erillisen varastorakennuksen, jolloin autotallin voisi muuttaa asuintilaksi ja sisävarastoksi. Osana tätä muutostyötä jouduimme uusimaan perusmuurin eristyksen, salaojituksen ja sadevesijärjestelmän. Viime syksynä tuo urakka saatiin valmiiksi, mutta piha jäi sen jäljiltä epämääräiseksi sorakentäksi. Autotallin edusta on täyttömaata ja sitä täytettiin urakan yhteydessä vielä entisestään, sillä maan alle sijoitettiin paitsi salaoja- ja sadevesijärjestelmän edellyttämät putket ja kaivot, myös 1600 litran vetoinen sadevesisäiliö sekä sille pumppu. Nyt tuo kaikki pitää saada siististi naamioitua ja täyttömaan reuna-alue huoliteltua.

Täyttömaan ja muun puutarhan välinen korkeusero on noin 60-70 senttimetriä. Luiska veisi paljon tilaa, joten päätimme rakentaa tukimuurin. Koska halusimme tehdä tukimuurin ns. kylmänä muurina eli ilman laastia, päätimme tehdä yhden muurin sijasta kaksi matalaa muuria, joiden väliin jää kapea ”terassi” istutusalueeksi. Muurikivet löytyivät omalta tontilta, josta kaivettiin remontin yhteydessä niin valtavat määrät kiveä, että sitä on riittänyt muurikiviksi naapureillekin! Erityisen mukavaa on, että tukevaa harmaata liuskekiveä on paljon.

Alaterassin ylempi muuri tekeillä

Alaterassin ylempi muuri tekeillä

Muurin rakentamista helpottaa myös se, että maaperä on tuolla kohdin remontin jäljiltä hiekkaa ja sepeliä eli kantavaa kerrosta ei ole tarvinnut erikseen luoda. Myös asennushiekka ja sora muurin täytteeksi on saatu paikan päältä.

Ensin tehtiin ylempi muuri, jotta valmiin muurin päällä ei tarvinnut talloa toista muuria asennettaessa.

Kaivojen kannet ovat alemmalla tasolla lukuun ottamatta vanhaa viemärin kurkistuskaivoa, joka jäi ylemmälle tasolle. Asennushiekka ja täyttösora tiivistettiin vedellä jota on sateisen alkukesän jäljiltä riittämiin uudessa vesisäiliössä.

Saimme kesäkuun loppuun mennessä valmiiksi muurien suoran osuuden, tarkoitus on että ne kaartuvat kohti isoa vaahteraa, joka kasvaa terassin kulmassa. Muurintekoa jatketaan kunhan vaahteran alla kasvava iiris on lopettanut kukintansa ja voidaan siirtää alta pois!

Alaterassin alempi muuri tekeillä

Alaterassin alempi muuri tekeillä

Muut jaksot ”Tukimuurit”‑sarjassa

  • Osa 2: Elokuussa saimme vihdoin valmiiksi alaterassia yhdeltä laidalta rajaavat tukimuurit, jotka jäivät kesäkuussa keskeneräisiksi. Kuten kaikessa rakentamisessa ja remontoinnissa, itse muuri syntyi nopeasti kun pohjatyöt oli tehty kunnolla.
  • Osa 3: Syyslomalla syntyi taas pätkä tukimuuria alaterassia rajaamaan.

Orapihlajan ylistys

Orapihlaja kukkii

Vanhoilla omakotitaloalueilla orapihlaja-aidat leimaavat maisemaa ja muodostavat yhtenäisen pensasaidan koko korttelissa. Viime aikoina orapihlajan ovat korvanneet muut pensaskasvit, etenkin tuijat. Orapihlajaa ei enää arvosteta – onko se perusteltua? Tämä kirjoitus on orapihlajan puolustuspuhe!

Aitaorapihlaja (Crataegus grayana) on käsittämättömän hieno kasvi: sitkeä, kestävä ja terve kasvimaailman selviytyjä. Kukkiva orapihlaja on todella kaunis ja kaiken kukkuraksi orapihlaja on hyödyllinen yrttilääkinnässä – se muun muassa normalisoi verenpainetta ja hoitaa sydäntä!

Siitä huolimatta monet eivät mitään muuta halua yhtä hartaasti kuin päästä orapihlajasta eroon. Vanhojen asuinalueiden täydennysrakentamisessa orapihlaja-aidat usein tuhotaan ja korvataan esimerkiksi tuijaistutuksin tai muilla aitakasveilla. Meidän mielestämme orapihlaja-aitaa kannattaisi kuitenkin vaalia.

Orapihlaja on täydellinen aitakasvi: se kestää voimakastakin leikkaamista, kuivuutta, surkeaa kasvualustaa ja kaikenlaista pahoinpitelyä. Vaikka orapihlaja-aita olisi taipunut kaksinkerroin lumimassojen alla ja aura-autojen käsittelyssä, seuraavana kesänä se kukoistaa kuin mitään ei olisi tapahtunut! Orapihlajaa eivät taudit ja tuholaiset koettele; kirvat tykkäävät siitä mutta eivät aiheuta mainittavaa vahinkoa.

Syynä orapihlajan karsastamiseen esitetään usein, että sen hoitaminen on hankalaa. Pensaat venähtävät niin korkeiksi ja leveiksi että leikkaaminen on työlästä. Ikävät piikit tekevät hoitotoimista vastenmielisiä. Meidän kokemuksemme on, että orapihlaja on varsin helppohoitoinen kunhan muistaa tietyt nyrkkisäännöt.

Orapihlaja-aidan uudistaminen

Alasleikattu orapihlaja

Alasleikattu orapihlaja

Jos haluaa kunnostaa vanhan, muodottomaksi kasvaneen orapihlaja-aidan, se on parasta leikata alas eli alle kymmenen sentin korkuiseksi. Tuleehan siitä tuhottomasti ”ongelmajätettä”, mutta operaatio on kuitenkin pienempi – ja halvempi – kuin aidan poistaminen juurineen ja uuden istuttaminen. Muutamassa vuodessa pensasaita on entisen korkuinen mutta ehompi, kunhan aloittaa pensasaidan leikkaamisen ja muotoilun heti ensimmäisestä kesästä lähtien. Silloin oksat haaroittuvat ja pensasaidasta tulee tiheä. Monet karsastavat näin dramaattista toimenpidettä mutta syyttä: nopeammin vanha, jo juurtunut orapihlajapensasaita kasvaa haluttuun mittaan kuin esimerkiksi vastaistutettu tuija-aita!

Vaihtoehtona alasleikkaukselle on, että aitaa karsitaan reippaasti sekä päältä että sivuilta. Pensasaidan leikkauksessa on tärkeää muistaa, että tuleva kasvu alkaa leikkauskohdasta. Jotta aita ei jäisi alaosastaan harvaksi vaan tuuhentuisi tasaisesti, oksia pitää leikata tasaisesti eri korkeuksilta. Aita tulisi leikata vähintäänkin parikymmentä senttiä toivottua kokoa matalammaksi ja kapeammaksi, jotta kasvunvaraa on tarpeeksi.

Orapihlaja-aidan vuosileikkaus

Orapihlaja-aidan vuosittaisessa ylläpitohoidossa on puolestaan tärkeä muistisääntö, että aita leikataan ensimmäisen kerran jo ennen juhannusta. Orapihlaja kasvaa nopeasti alkuun päästyään, joten kesäkuun puoliväliin mennessä kasvua on jo parinkymmenen sentin verran. Toisaalta uudet versot eivät tuolloin ole vielä ehtineet puutua, vaan ne ovat ”ruohomaisia” ja piikittömiä. Silloin niiden leikkaaminen on helppoa ja leikkuujätteet voi kompostoida vaivattomasti ilman silppuamista, muun ruohomaisen puutarhajätteen tavoin. Tai jättää aidan juurelle katteeksi. Kannattaa siis tarkkailla pensaita ja ryhtyä leikkuuhommiin heti kun näkee uudessa kasvussa puutumisen merkkejä.

Kun pensasaidan leikkaa ennen juhannusta, kasvu hidastuu eikä uutta leikkausta välttämättä tarvita koko kesänä. Mahdollinen toinen leikkaus on joka tapauksessa helppo homma: muutamat leikkauslinjasta ulos työntyvät oksat on vaivatonta napsaista pois. Tällä tavoin hoidettuna orapihlaja-aita ei mielestämme ole yhtään sen työläämpi kuin esimerkiksi tuija-aita. Sitäkin pitää leikata, varsinkin jos istuttaa paljon myytyä lajiketta Brabant, joka kasvaa leikkaamatta lähes kymmenmetriseksi, harvaksi puuksi!

Meidän kokemukset

Meillä on orapihlajaa aitakasvina tontin kolmella laidalla monenkymmenen metrin pituudelta ja hoidamme sen vuosittaisen hoitoleikkaamisen käsityönä. Tänä keväänä leikkasimme aidan alas noin viidentoista metrin pituudelta. Aita oli osittain päässyt venähtämään harvaksi, koska siihen ei viime vuonna päässyt oikein käsiksi piharemontin takia. Alasleikatun aidan kasvuunlähtö on tietysti tavallista hitaampaa, mutta sieltä vanhasta rungosta pensaat alkavat jo versota.

Orapihlaja osoitti muuten sitkeytensä remontin aikana: kolme pensasta jouduttiin nostamaan juuriltaan hulevesiliittymän vuoksi, mutta ne lätkäistiin takaisin paikoilleen kun työt olivat ohi. Nyt pensaita ei enää erota muusta aidasta!

Orapihlaja-aita remontin kourissa

Orapihlaja-aita remontin kourissa

Lukemista

  • Henriette Kress: Orapihlaja, Pähkylä 1/2012

Linkkejä

Vastakaikua

    raimo · Elokuun 13. päivänä 2013 klo 21.39

    Olipa mukava lukea 1-pensaan ylistys! Pensasta oli naapurin tontin ympärillä ja hän antoi juuriversot vapaasti käyttöön. Kasvu oli nopeaa hiekkemaassakin, eikä tarvinnut lannoitusta. Käytin siitä marjat; tuoreena sellaisenaan, kuivattuina pitkin vuotta. Sydän kesti tukkeumista huolimatta niin korkean paineen kuin ylikierroksetkin. Nykyisen kerrostaloasujan ongelma: mistä puhtaita saan marjoja?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Elokuun 14. päivänä 2013 klo 17.31

      Kiva kuulla että on muitakin orapihlajan ihailijoita! Orapihlajan yrttikäyttö tietysti edellyttää, että aitaa ei leikata, ei ainakaan niin ahkerasti että se ei pääse kukkimaan. Meillä on portin molemmin puolin kaksi rungollista orapihlajaa joita ei leikata, joten saamme marjoja niistä. Kyllä se tietysti mietityttää omakotiasujaakin ainakin kaupungissa, onko marjoja ihan terveellistä syödä. Helsingin ”julkisesta” sadosta tietoja antavalla satokartta.net -sivustolla on tällainen Helsingin ympäristökeskuksen henkilökunnalta saatu vastaus kysymykseen:

      ”Pääsääntönä on, ettei kannata kerätä marjoja tai hedelmiä esim. vilkkaasti liikennöityjen liikennereittien varsilta eikä missään tapauksessa pölyisen tai muuten likaisen näköisiä marjoja/hedelmiä tule syödä ainakaan pesemättä niitä. Maaperän ja ilman saasteiden määrät ovat Helsingissä selvästi vähentyneet 1970-lukuun verrattuna. Helsinkiläisiä marjoja ja omenoita voi siis syödä.”

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Mirka Riekko · Lokakuun 18. päivänä 2013 klo 13.21

    Me asutaan omakotitalossa Ruotsin Skånessa ja tänään nitistimme pensaan, joka yritti valloittaa puutarhamme. Siinä on hyvin vahvat, takkuiset okaat ja ukollani oli hitsaushanskat käsissä, ennen kuin pystyi puutarhasaksilla käsittelemään mokomaa hirviötä. Mikähän pensas mahtaisi olla kyseessä? Kesällä se saattoi yhdessä ainoassa päivässä kasvaa 60 cm. Ei ole kukkia eikä marjoja. Se raapaisi minuakin, joka pitelin roskasäkkiä ihoon, mitä kirveli aika ikävästi?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Lokakuun 19. päivänä 2013 klo 12.11

      Jaa-a, näkemättä kasvia on vaikea sanoa mistä pensaasta on kyse. Olisiko kyse jostakin happomarjasta (Berberis)? Niissä on todella ikävät okaat. Happomarjat versovat nopeasti ainakin hyvässä maassa kasvaessaan ja leviävät mm. taivukkaista eli oksat juurtuvat siitä kohdasta joka osuu maahan. Happomarjat tosin kukkivat ja marjovat, ainakin vanhoihin oksiin ilmestyy kukkia kesäkuussa.

      Ehkä teillä Skånessa on pensaita joita täällä Suomessa ei voi kasvattaa? Ihan kadehtien ajattelen mitä kaikkea voi leudommassa ilmastossa puutarhaan istuttaa!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    ptl · Heinäkuun 11. päivänä 2014 klo 9.40

    meillä orapihlaja aita on kuivunu sieltä täältä. mitä pitäisi tehdä. onko muuta vaihtoehtoa kuin alas leikkaus. ei millään viittis tehdä niin rajua toimenpidettä

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Heinäkuun 11. päivänä 2014 klo 19.53

      Leikkaisin teidän tilanteessanne ainakin niitä kuivuneita oksia pois, jos ei nyt kaikkia niin ainakin reippaasti karsien. Ehkä se kannustaisi pensasta kasvattamaan uusia oksia tilalle? Meillä on vähän vastaavanlainen tilanne parin pensaan kohdalla, kun remontin aikana yksi kuorma-auto pössäytti kuumaa pakokaasua suoraan pensasaitaa päin. Siltä kohdalta kuivui pari pensasta kokonaan. Nyt ne alkavat versoa uudelleen tyvestä. Täytyy karsia kuivia oksia, muuten ne jäävät pensaan sisälle eikä lopputulos luonnollisestikaan ole yhtä tuuhea kuin jos kaikki oksat olisivat eläviä ja viheriöiviä. Kannattaa varmaan myös lisätä pensaan juurelle pitkävaikutteista lannoitetta ja katetta, jotta se saa paremmat lähtökohdat tervehtymiselle. Onnea yritykseen!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    JohannaHS · Elokuun 7. päivänä 2014 klo 23.51

    Onpa mukava kirjoitus! Meilläkin kävi mielessä 50-luvulla istutetun orapihlaja-aidan vaihto toiseen, kun se oli puisen kaadon vuoksi pakko leikata ihan alas. Onneksi vain kävi mielessä, eikä ryhdytty moiseen puuhaan.
    Miten olette ratkaisseet aidan alusen/vierustan hoidon? Meillä aitaan on tietysti vuosikymmenien kuluessa pesiytynyt rikkaa ja heinää vaikka kuinka paljon, kun aita on nurmialueella.
    Haluaisin perustaa perenna-alueita aidan lähelle ja jättää lopulta väliin vapaaksi vain aidanhoitokaistan. Kaipa aita kärsii, jos puolen metrin päähän kaivaa istutusalueita varten kaivannot? Ja istutusten ja aidan väli pitäisi ”päällystää” jotenkin, ettei heinä valtaa perenna-aluetta. Kun yritän hakea tietoa orapihlajan juuristosta, hakutulokset keskittyvät aidan hävittämiseen…

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Elokuun 8. päivänä 2014 klo 21.36

      Hei Johanna, hyvä että olette ajatelleet ”aidanhoitokaistan” (mainio termi!) perustamista, meillä nimittäin on ongelmia, koska istutukset ovat levinneet aivan aitaan kiinni, joten aidan leikkaaminen ja rikkaruohojen kitkeminen on vaikeaa. Orapihlaja myös kasvattaa juurivesoja istutusten sekaan. Jos nyt olisimme liikkeellä niin jättäisimme todellakin vähintään puolimetrisen kaistan pensasaidan vierelle hoitotöitä varten. Sen ”päällystämiseksi” tulee pari ideaa mieleen: ensinnäkin voisi jättää kaistan niin leveäksi, että sen voisi ajella ruohonleikkurilla matalaksi, jos siis sinne on pääsy ruoholeikkurilla. Toinen vaihtoehto on kattaa ”kaista” maanrakennuskankaalla ja paksulla kerroksella hitaasti maatuvaa katetta kuten esimerkiksi kuorikatetta. Kankaan voi istutusalueen reunalla kaivaa pystysuoraan maan sisään, jolloin se estää myös juuririkkaruohojen pääsyn alueelle.

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Lea · Huhtikuun 10. päivänä 2015 klo 12.27

    Pihan ympärillä 2 sivustalle vanhaa pienesti hoidettua orapihlaja-aitaa (korkeus n 2,5 m). En haluaisi alas leikata, on kuitenkin hyvänä suojana valtatien liikennettä vastaan.
    Olen kuullut seuraavasta vinkistä: Vanhan aidan saa uusittua leikkaamalla joka kolmannen puskan haluttuun korkeuteen ja seuraavana vuonna jatkaa.
    Kysymykseni kuuluu: Kokeilenko vai annanko kasvaa ”puuaidaksi”?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Huhtikuun 10. päivänä 2015 klo 18.17

      Jos tilaa on kylliksi niin miksei puuaitakin voisi olla ok, vaikka siitä tulisi varmaankin aika harva alaosastaan. Tuossa artikkelissa kerroimme kahdesta tavasta, joista meillä itsellämme on kokemusta eli alasleikkaus taikka sitten aidan madaltaminen samalla ”hoikentaen” aitaa eli leikkaamalla sivut reippaasti eri korkeuksilta, jotta oksat myös haaroittuvat eri korkeuksilta, jolloin aidan alaosakin tuuheutuu.

      Tuossa mainitsemassasi vinkissä saattaa olla se huono puoli, että leikatut puskat kasvavat vain korkeutta eivätkä tuuhene alaosastaan, ellei aitaa madaltamisen lisäksi hoikenneta edellä mainitulla tavalla. Voi myös olla hankala erottaa puskia toisistaan. Mutta ainahan voi yrittää!

      Neljäs vaihtoehto joka tulee mieleen on madaltaa aita ja leikata ensimmäisenä vuotena vain sen toinen sivu edellä mainitulla tavalla hoikentaen. Seuraavana vuonna leikattaisiin sitten toinen sivu. Jos vielä aloittaisi tekemällä ensin vain tontin yhden reunan niin työ ajoittuisi neljälle vuodelle, mikä ei olisi niin raskas homma. Jos tähän päätyisi niin voisi olla hyvä idea leikata ensimmäisenä eniten aurinkoa saava sivu pensasaidasta, koska se on todennäköisesti tuuhein. Silloin aita ei olisi niin muotopuoli prosessin aikana…

      Joka tapauksessa nyt on mainio aika ryhtyä tuollaiseen puuhaan! Meillä on nyrkkisääntönä, että rajummat leikkaukset tehdään aina ennen vappua. Kerro sitten mihin päädyit!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Sippo Falck · Toukokuun 12. päivänä 2016 klo 15.29

    Meidän koulumme aita on vuosivuodelta kasvanut korkeutta. Erityiskoulu luonteen takia aita leikataan aina juhannuksen jälkeen, jolloin koulu menee kesätauolle. Nyt kuitenkin aidalle pitäisi tehdä uudistusleikkaus. Voiko sen tehdä vielä heti juhannuksen jälkeen?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Toukokuun 12. päivänä 2016 klo 18.26

      Tuo juhannuksen jälkeinen leikkaus on ilmeisesti ollut hoitoleikkaus eli on leikattu vain saman kevään kasvua. Jos sen sijaan leikkaa myös ”vanhaa puuta” eli edellisvuosien kasvua, niin se on aika raju temppu keskellä kasvukautta. Voisittekohan odotella uudistusleikkauksen kanssa syksyyn asti? Kun lehdet ovat kellastuneet, kasvu on päättynyt eikä pensas kärsi rajustakaan leikkaamisesta.

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Virpi Mäkilä · Toukokuun 29. päivänä 2016 klo 9.58

    Hei. Voiko alasleikkauksen tehdä syksyllä vai onko kevät parempi?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Toukokuun 29. päivänä 2016 klo 12.00

      Hei Virpi, meidän mielestä optimaalisin aika alasleikkaukselle on keväällä juuri ennen kasvuun lähtöä eli käytännössä huhtikuussa. Silloin leikkaaminen toimii tavallaan uudistumisen ja versomisen kimmokkeena eikä ole yhtä suurta riskiä, että leikkuupintoihin pesiytyy itiöitä tai muita mahdollisia taudinaiheuttajia. Tämä voi olla riskinä syksyllä leikattaessa.

      Mutta orapihlaja on kyllä sen verran sitkeä ja elinvoimainen kasvi, että itsekin valitsemme leikkausajan pikemminkin käytännöllisten syiden perusteella. Eli jos itsellä on paremmin aikaa syksyllä tai talvella kuin keväällä niin silloin leikataan. Talvella on enemmän tilaa isolle urakalle, kun perennat ym. eivät ole tiellä. Talvella myös lumi ja routa suojelevat aitaa ympäröiviä alueita tallaamiselta. Toisaalta runsaat lumivallit esim. kadun varressa tekevät alasleikkaamisesta hankalan toteuttaa. Kaikenlaiset asiat voivat siis vaikuttaa siihen, mikä on omassa tilanteessa paras aika! Pääasia on loppujen lopuksi se, että kasvi on vielä lepotilassa, eli lehtien kellastumisesta silmujen avautumiseen on aikaa rajummille leikkauksille.

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Jeppe Könönen · Syyskuun 5. päivänä 2016 klo 19.25

    Orapihlaja-aita on hyvä aita! Pitää pintansa säässä kuin säässä ja kestää kolhut ja myrskyn tyrskyt. Ei naapurin koirat häiritse kun on tuuheutta juurilta asti ja pihalle ei vieras pääse tulemaan aidan läpi. Helppohoitoinen ja leikayyuna kaunis. Toki vaatii työstettäessä kunnon välineet ja henkilön suojautumisen. Kunnolla kun korjaa piikit pois maasta niin ei mene lasten pyöränkumeihin. Aitaa olen hoitanut joinakin vuosina alkukesästä, ennen juhannusta. Tämä on tarpeellista tehdä jos aikainen kevätkasvu on rehevää mutta toki keskikesällä heinä-elokuun vaihteessa jos tehdään siistiminen niin kasvi ei tarvitse kuin yhden huoltoleikkauksen vuodessa. Joinakin vuosina on ollut kirvoja erityisen paljon.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Miten täyttää viljelysäkki?

Istutussäkit

Koska kotipihamme on remontin ja ulkovaraston rakentamisen takia suurelta osalta sora-aavikkoa vielä tämän kesän ajan, päätimme hankkia pihalle kaksi viljelysäkkiä tilapäiseksi kasvimaaksi. Ostimme säkit Dodo ry:n kaupunkiviljely­keskuk­sesta Pasilan Kääntöpöydästä. Nyt ne pitäisi täyttää, mutta millä?

Kasvatussäkit ovat kooltaan 90×90×62 cm3, joten multaa tai muuta kasvatusalustaa kuluu yhden säkin täyttämiseen noin 450 litraa. Se on aika paljon. Tyypillisesti puutarhamyymälöiden ja rautakauppojen myymissä multasäkeissä on noin 50 litraa multaa. Yhden kasvatussäkin täyttämiseen tarvittaisiin siis yhdeksän multasäkkiä ja koska meillä on kaksi säkkiä, niin multaa pitäisi hankkia kahdeksantoista säkin verran! Jos mullan ostaisi kotiin toimitetussa ns. suursäkissä, niin lähes koko säkillinen (1000 litraa) menisi.

Viljelyn hinnasta

Multaa on myynnissä kaikenlaista laatua. Nykyään saa myös ns. kasvimaamultaa, joka on tarkoitettu erityisesti vihannesten viljelyyn. Mullan hinta vaihtelee laadun ja myyjän mukaan, mutta noin yhdeksänkymmentä euroa saa pulittaa kahdeksastatoista säkistä multaa. Suursäkin hinta vaihtelee toimittajasta riippuen n. 65-99 euroon 1000 litralta. Halvemmallakin multaa voi saada, jos on mahdollisuus itse noutaa irtomultaa, esimerkiksi HSY Veden Metsäpirtin multaa. Dodolaiset lupaavat myös välittää multaa halukkaille.

Itse viljelysäkit maksoivat kaksikymmentä euroa kappale eli yhteensä neljäkymmentä euroa, joten kokonaiskustannus nousisi reippaasti yli sadan euron jos käyttäisimme ostomultaa. Saitoja kun olemme, hinta hirvittää sen verran että päätimme miettiä vaihtoehtoja.

Vaihtoehtoja viljelysäkkiin?

Multapaakkuja istutussäkissä

Multapaakkuja istutussäkissä

Perinteinen tapa perustaa uusi kasvimaa on ns. kohopenkkimenetelmä. Siinä maanpinta kuoritaan pois, pannaan penkin pohjalle karkeaa ainesta ja sen päälle ladotaan paikalta poistettu pintamaa ylösalaisin käännettynä. Tämän pohjakerroksen päälle kasataan ensin kuivia lehtiä ja muuta kompostoituvaa materiaalia, minkä jälkeen lisätään valmista tai puolivalmista kompostia ja viimeiseksi kerrokseksi hyvää puutarhamultaa noin 20-30 senttimetrin paksuinen kerros.

Kuivia lehtiä istutussäkissä

Kuivia lehtiä istutussäkissä

Kohopenkin etuna on, että se ei ole kertakäyttöratkaisu, vaan viljelyä voi jatkaa seuraavina vuosina samassa kasvualustassa. Ensimmäisenä kesänä kasvualusta on kompostoituvan materiaalin vuoksi hyvin ravinteikasta, joten siinä kasvatetaan paljon ravinteita tarvitsevia viljelykasveja. Salaattia ja muita kasveja, joihin kerääntyy nitraatteja liian ravinteikkaassa maassa, ei sen sijaan suositella viljeltäväksi vastavalmistetussa kohopenkissä. Seuraavina vuosina ravinnetaso laskee ja silloin penkissä voi kasvattaa vähemmän ravinteikkaassa kasvualustassa viihtyviä kasveja. Kohopenkissä toteutuu siis viljelykierto luonnollisella tavalla. Myös istutussäkin voi täyttää kohopenkkimenetelmällä, mutta silloin täytyy ottaa huomioon edellä mainitut rajoitukset koskien viljeltäviä kasveja.

Kompostia istustussäkissä

Kompostia istustussäkissä

Koska istutussäkki yleensä tyhjennetään viljelykauden jälkeen, kasvualusta on tavallaan ”kertakäyttöinen”. Tämän vuoksi monet varmaankin valitsevat ostomullan kasvualustaksi: perusmulta sopii kasvualustaksi kaikenlaisille kasveille. Mutta jos viljelyä harrastaa seuraavanakin vuonna, kannattaa kompostoida multa käytön jälkeen jos se vain on mahdollista. Seuraavana kesänä voi sitten täyttää istutussäkin siten, että alimmaksi kerrokseksi panee kompostimultaa. Näin ostomultaa tarvitaan vähemmän, vain päällimmäiseksi kerrokseksi.

Meidän ratkaisumme

Päätimme täyttää omat viljelysäkkimme kohopenkkimenetelmällä, jolloin ostomultaa tarvitaan vain pussillinen per säkki. Meillä on pihalla yllin kyllin kompostoitavaa puutarhajätettä, valmista ja puolivalmista kompostimultaa sekä ruohopaakkuja, jotka pitää upottaa jonnekin. Viljelysäkki on mainio sijoituspaikka, jossa maa-aines lisäksi prosessoituu puutarhassa helpommin käytettävään muotoon.

Viljelemme säkeissä kasveja, jotka tarvitsevat hyvin voimakasta ja ravinteikasta maata. Säkkeihin istutetaan ruutuviljelyn periaatteita noudattaen pensastomaatteja, kurkkua, kesäkurpitsaa, latva-artisokkaa ja salaattifenkolia. Nämä kasvimaan hienohelmat toivottavasti viihtyvät säkkien eksklusiivisessa ilmapiirissä. Kumppanuuskasviksi tulee erityisesti pensaskrassia. Mielenkiintoista nähdä miten viljely onnistuu!

Yhden vinkin annamme istutussäkin täyttäjälle: parasta katsoa säkin sijoituspaikka huolellisesti ennen kuin alkaa täyttää sitä mullalla – pian se on niin painava, että siirtäminen ei onnistu enää millään. Viimeistään siinä vaiheessa tajuaa, kuinka epärealistinen on Bacsac-istutussäkkimainos, jossa iso säkki on nostettu pikkuisen auton katolle. Söpö kuva, mutta ilman nosturia ei säkkiä kyllä saa auton katolle, ja tuskinpa tuollainen vintage-auto edes kestäisi säkin painoa…!

Linkkejä