Mullasta nousee kasvi

Puutarha remontissa

Orapihlajan ylistys

Orapihlaja kukkii

Vanhoilla omakotitaloalueilla orapihlaja-aidat leimaavat maisemaa ja muodostavat yhtenäisen pensasaidan koko korttelissa. Viime aikoina orapihlajan ovat korvanneet muut pensaskasvit, etenkin tuijat. Orapihlajaa ei enää arvosteta – onko se perusteltua? Tämä kirjoitus on orapihlajan puolustuspuhe!

Aitaorapihlaja (Crataegus grayana) on käsittämättömän hieno kasvi: sitkeä, kestävä ja terve kasvimaailman selviytyjä. Kukkiva orapihlaja on todella kaunis ja kaiken kukkuraksi orapihlaja on hyödyllinen yrttilääkinnässä – se muun muassa normalisoi verenpainetta ja hoitaa sydäntä!

Siitä huolimatta monet eivät mitään muuta halua yhtä hartaasti kuin päästä orapihlajasta eroon. Vanhojen asuinalueiden täydennysrakentamisessa orapihlaja-aidat usein tuhotaan ja korvataan esimerkiksi tuijaistutuksin tai muilla aitakasveilla. Meidän mielestämme orapihlaja-aitaa kannattaisi kuitenkin vaalia.

Orapihlaja on täydellinen aitakasvi: se kestää voimakastakin leikkaamista, kuivuutta, surkeaa kasvualustaa ja kaikenlaista pahoinpitelyä. Vaikka orapihlaja-aita olisi taipunut kaksinkerroin lumimassojen alla ja aura-autojen käsittelyssä, seuraavana kesänä se kukoistaa kuin mitään ei olisi tapahtunut! Orapihlajaa eivät taudit ja tuholaiset koettele; kirvat tykkäävät siitä mutta eivät aiheuta mainittavaa vahinkoa.

Syynä orapihlajan karsastamiseen esitetään usein, että sen hoitaminen on hankalaa. Pensaat venähtävät niin korkeiksi ja leveiksi että leikkaaminen on työlästä. Ikävät piikit tekevät hoitotoimista vastenmielisiä. Meidän kokemuksemme on, että orapihlaja on varsin helppohoitoinen kunhan muistaa tietyt nyrkkisäännöt.

Orapihlaja-aidan uudistaminen

Alasleikattu orapihlaja

Alasleikattu orapihlaja

Jos haluaa kunnostaa vanhan, muodottomaksi kasvaneen orapihlaja-aidan, se on parasta leikata alas eli alle kymmenen sentin korkuiseksi. Tuleehan siitä tuhottomasti ”ongelmajätettä”, mutta operaatio on kuitenkin pienempi – ja halvempi – kuin aidan poistaminen juurineen ja uuden istuttaminen. Muutamassa vuodessa pensasaita on entisen korkuinen mutta ehompi, kunhan aloittaa pensasaidan leikkaamisen ja muotoilun heti ensimmäisestä kesästä lähtien. Silloin oksat haaroittuvat ja pensasaidasta tulee tiheä. Monet karsastavat näin dramaattista toimenpidettä mutta syyttä: nopeammin vanha, jo juurtunut orapihlajapensasaita kasvaa haluttuun mittaan kuin esimerkiksi vastaistutettu tuija-aita!

Vaihtoehtona alasleikkaukselle on, että aitaa karsitaan reippaasti sekä päältä että sivuilta. Pensasaidan leikkauksessa on tärkeää muistaa, että tuleva kasvu alkaa leikkauskohdasta. Jotta aita ei jäisi alaosastaan harvaksi vaan tuuhentuisi tasaisesti, oksia pitää leikata tasaisesti eri korkeuksilta. Aita tulisi leikata vähintäänkin parikymmentä senttiä toivottua kokoa matalammaksi ja kapeammaksi, jotta kasvunvaraa on tarpeeksi.

Orapihlaja-aidan vuosileikkaus

Orapihlaja-aidan vuosittaisessa ylläpitohoidossa on puolestaan tärkeä muistisääntö, että aita leikataan ensimmäisen kerran jo ennen juhannusta. Orapihlaja kasvaa nopeasti alkuun päästyään, joten kesäkuun puoliväliin mennessä kasvua on jo parinkymmenen sentin verran. Toisaalta uudet versot eivät tuolloin ole vielä ehtineet puutua, vaan ne ovat ”ruohomaisia” ja piikittömiä. Silloin niiden leikkaaminen on helppoa ja leikkuujätteet voi kompostoida vaivattomasti ilman silppuamista, muun ruohomaisen puutarhajätteen tavoin. Tai jättää aidan juurelle katteeksi. Kannattaa siis tarkkailla pensaita ja ryhtyä leikkuuhommiin heti kun näkee uudessa kasvussa puutumisen merkkejä.

Kun pensasaidan leikkaa ennen juhannusta, kasvu hidastuu eikä uutta leikkausta välttämättä tarvita koko kesänä. Mahdollinen toinen leikkaus on joka tapauksessa helppo homma: muutamat leikkauslinjasta ulos työntyvät oksat on vaivatonta napsaista pois. Tällä tavoin hoidettuna orapihlaja-aita ei mielestämme ole yhtään sen työläämpi kuin esimerkiksi tuija-aita. Sitäkin pitää leikata, varsinkin jos istuttaa paljon myytyä lajiketta Brabant, joka kasvaa leikkaamatta lähes kymmenmetriseksi, harvaksi puuksi!

Meidän kokemukset

Meillä on orapihlajaa aitakasvina tontin kolmella laidalla monenkymmenen metrin pituudelta ja hoidamme sen vuosittaisen hoitoleikkaamisen käsityönä. Tänä keväänä leikkasimme aidan alas noin viidentoista metrin pituudelta. Aita oli osittain päässyt venähtämään harvaksi, koska siihen ei viime vuonna päässyt oikein käsiksi piharemontin takia. Alasleikatun aidan kasvuunlähtö on tietysti tavallista hitaampaa, mutta sieltä vanhasta rungosta pensaat alkavat jo versota.

Orapihlaja osoitti muuten sitkeytensä remontin aikana: kolme pensasta jouduttiin nostamaan juuriltaan hulevesiliittymän vuoksi, mutta ne lätkäistiin takaisin paikoilleen kun työt olivat ohi. Nyt pensaita ei enää erota muusta aidasta!

Orapihlaja-aita remontin kourissa

Orapihlaja-aita remontin kourissa

Lukemista

  • Henriette Kress: Orapihlaja, Pähkylä 1/2012

Linkkejä

Vastakaikua

                              Miten täyttää viljelysäkki?

                              Istutussäkit

                              Koska kotipihamme on remontin ja ulkovaraston rakentamisen takia suurelta osalta sora-aavikkoa vielä tämän kesän ajan, päätimme hankkia pihalle kaksi viljelysäkkiä tilapäiseksi kasvimaaksi. Ostimme säkit Dodo ry:n kaupunkiviljely­keskuk­sesta Pasilan Kääntöpöydästä. Nyt ne pitäisi täyttää, mutta millä?

                              Kasvatussäkit ovat kooltaan 90×90×62 cm3, joten multaa tai muuta kasvatusalustaa kuluu yhden säkin täyttämiseen noin 450 litraa. Se on aika paljon. Tyypillisesti puutarhamyymälöiden ja rautakauppojen myymissä multasäkeissä on noin 50 litraa multaa. Yhden kasvatussäkin täyttämiseen tarvittaisiin siis yhdeksän multasäkkiä ja koska meillä on kaksi säkkiä, niin multaa pitäisi hankkia kahdeksantoista säkin verran! Jos mullan ostaisi kotiin toimitetussa ns. suursäkissä, niin lähes koko säkillinen (1000 litraa) menisi.

                              Viljelyn hinnasta

                              Multaa on myynnissä kaikenlaista laatua. Nykyään saa myös ns. kasvimaamultaa, joka on tarkoitettu erityisesti vihannesten viljelyyn. Mullan hinta vaihtelee laadun ja myyjän mukaan, mutta noin yhdeksänkymmentä euroa saa pulittaa kahdeksastatoista säkistä multaa. Suursäkin hinta vaihtelee toimittajasta riippuen n. 65-99 euroon 1000 litralta. Halvemmallakin multaa voi saada, jos on mahdollisuus itse noutaa irtomultaa, esimerkiksi HSY Veden Metsäpirtin multaa. Dodolaiset lupaavat myös välittää multaa halukkaille.

                              Itse viljelysäkit maksoivat kaksikymmentä euroa kappale eli yhteensä neljäkymmentä euroa, joten kokonaiskustannus nousisi reippaasti yli sadan euron jos käyttäisimme ostomultaa. Saitoja kun olemme, hinta hirvittää sen verran että päätimme miettiä vaihtoehtoja.

                              Vaihtoehtoja viljelysäkkiin?

                              Multapaakkuja istutussäkissä

                              Multapaakkuja istutussäkissä

                              Perinteinen tapa perustaa uusi kasvimaa on ns. kohopenkkimenetelmä. Siinä maanpinta kuoritaan pois, pannaan penkin pohjalle karkeaa ainesta ja sen päälle ladotaan paikalta poistettu pintamaa ylösalaisin käännettynä. Tämän pohjakerroksen päälle kasataan ensin kuivia lehtiä ja muuta kompostoituvaa materiaalia, minkä jälkeen lisätään valmista tai puolivalmista kompostia ja viimeiseksi kerrokseksi hyvää puutarhamultaa noin 20-30 senttimetrin paksuinen kerros.

                              Kuivia lehtiä istutussäkissä

                              Kuivia lehtiä istutussäkissä

                              Kohopenkin etuna on, että se ei ole kertakäyttöratkaisu, vaan viljelyä voi jatkaa seuraavina vuosina samassa kasvualustassa. Ensimmäisenä kesänä kasvualusta on kompostoituvan materiaalin vuoksi hyvin ravinteikasta, joten siinä kasvatetaan paljon ravinteita tarvitsevia viljelykasveja. Salaattia ja muita kasveja, joihin kerääntyy nitraatteja liian ravinteikkaassa maassa, ei sen sijaan suositella viljeltäväksi vastavalmistetussa kohopenkissä. Seuraavina vuosina ravinnetaso laskee ja silloin penkissä voi kasvattaa vähemmän ravinteikkaassa kasvualustassa viihtyviä kasveja. Kohopenkissä toteutuu siis viljelykierto luonnollisella tavalla. Myös istutussäkin voi täyttää kohopenkkimenetelmällä, mutta silloin täytyy ottaa huomioon edellä mainitut rajoitukset koskien viljeltäviä kasveja.

                              Kompostia istustussäkissä

                              Kompostia istustussäkissä

                              Koska istutussäkki yleensä tyhjennetään viljelykauden jälkeen, kasvualusta on tavallaan ”kertakäyttöinen”. Tämän vuoksi monet varmaankin valitsevat ostomullan kasvualustaksi: perusmulta sopii kasvualustaksi kaikenlaisille kasveille. Mutta jos viljelyä harrastaa seuraavanakin vuonna, kannattaa kompostoida multa käytön jälkeen jos se vain on mahdollista. Seuraavana kesänä voi sitten täyttää istutussäkin siten, että alimmaksi kerrokseksi panee kompostimultaa. Näin ostomultaa tarvitaan vähemmän, vain päällimmäiseksi kerrokseksi.

                              Meidän ratkaisumme

                              Päätimme täyttää omat viljelysäkkimme kohopenkkimenetelmällä, jolloin ostomultaa tarvitaan vain pussillinen per säkki. Meillä on pihalla yllin kyllin kompostoitavaa puutarhajätettä, valmista ja puolivalmista kompostimultaa sekä ruohopaakkuja, jotka pitää upottaa jonnekin. Viljelysäkki on mainio sijoituspaikka, jossa maa-aines lisäksi prosessoituu puutarhassa helpommin käytettävään muotoon.

                              Viljelemme säkeissä kasveja, jotka tarvitsevat hyvin voimakasta ja ravinteikasta maata. Säkkeihin istutetaan ruutuviljelyn periaatteita noudattaen pensastomaatteja, kurkkua, kesäkurpitsaa, latva-artisokkaa ja salaattifenkolia. Nämä kasvimaan hienohelmat toivottavasti viihtyvät säkkien eksklusiivisessa ilmapiirissä. Kumppanuuskasviksi tulee erityisesti pensaskrassia. Mielenkiintoista nähdä miten viljely onnistuu!

                              Yhden vinkin annamme istutussäkin täyttäjälle: parasta katsoa säkin sijoituspaikka huolellisesti ennen kuin alkaa täyttää sitä mullalla – pian se on niin painava, että siirtäminen ei onnistu enää millään. Viimeistään siinä vaiheessa tajuaa, kuinka epärealistinen on Bacsac-istutussäkkimainos, jossa iso säkki on nostettu pikkuisen auton katolle. Söpö kuva, mutta ilman nosturia ei säkkiä kyllä saa auton katolle, ja tuskinpa tuollainen vintage-auto edes kestäisi säkin painoa…!

                              Linkkejä

                              Yläterassin tukimuuri ja laatoitus

                              Valmis laatoitus

                              Kutsumme yläterassiksi talon sisäänkäynnin ja kuistin edustalla sijaitsevaa pienehköä liuskekivillä laatoitettua oleskelualuetta, johon mahtuu juuri ja juuri pöytäryhmä. Paikka on tontin lounaiskulmassa sen korkeimmalla kohdalla. Matala liuskekivimuuri rajaa oleskelualueen ja ”leikkaa” rinteen niin, että maan pinta ei laske suoraan talon sokkelia kohti, vaan viettää hieman talosta poispäin. Muurilla on siis tärkeä rooli pintavesien ohjaamisessa ja sokkelin pitämisessä kuivana. Viime kesänä saimme alueen joten kuten entistettyä.

                              Terassi myllerryksen kourissa

                              Terassi myllerryksen kourissa

                              Kun kaivanto talon ympärillä oli lopulta täytetty salaojitus- ja sadevesijärjestelmän asennusurakan jäljiltä, terassi näytti lohduttomalta. Kaivannoista peräisin olleet maamassat olivat tuhonneet lähes kaiken altaan! Yläterassilla tuho oli suurinta, koska tilaa läjitykselle oli vähiten, kun taas kaivanto oli sillä kohdin syvin. Muun muassa tukimuuri oli suurimmaksi osaksi tuhoutunut, samoin kuin istutukset muurin reunustamassa penkissä. Oleskelualueen laattakivet olimme poistaneet jo ennen kaivutöiden aloittamista.

                              Yläterassilla työt loppuivat ensimmäisenä, joten pääsimme korjaamaan jälkiä jo viime kesänä. Kesälomasta vierähti pari viikkoa asentaessamme tukimuurin ja liuskekivilaatoituksen uudelleen. Muuri on ns. kylmä muuri eli sidosaineena on käytetty vain hiekkaa. Myös laatoitus on hierretty hiekkaan. Käytimme muurin ja laatoituksen tekemiseen tontilla vanhastaan olleita kiviä. Paljon kiviä on löytynyt maasta sitä kaivettaessa, ilmeisesti jotkut alkuperäisen pihan laatoitetuista poluista ovat myöhempinä vuosina jääneet hiekan ja nurmen alle. Ikävä kyllä aikaisemmat asukkaat ovat kaivaneet maahan myös ikävämpiä yllätyksiä: paljon on löytynyt ihan silkkaa jätettä! Rakennusjätettä entisistä remonteista kuten sähkökaapeleita, betonimöhkäleitä, käytöstä poistettuja putkia ynnä muuta, mutta myös muovista ja metallista kotitalousjätettä. Toimiva jätehuolto taitaa olla aika viimeaikainen ilmiö jopa pääkaupungissa!

                              Laatoitus valmistuu

                              Laatoitus valmistuu

                              Uusia kiviä emme ostaneet, vaikka vanhat eivät kaikilta osin olekaan kovin helppokäyttöisiä kivitöissä. Paljon on pieniä kiviä, joista on vaikea saada tukevaa muuria. Isot kivet puolestaan ovat epäsäännöllisen paksuisia, joten laatoituksen tekeminen on ollut haastavaa. Aika hyvin olemme kuitenkin onnistuneet, vai mitä sanotte? Muuri on ”organisen” kaareileva muodoltaan ja oleskelualueen laatoitus pyöreä. Jatkossa ladomme seinustalle vielä mukulakiviä sekä päällystämme talon taakse johtavan polun liuskekivillä.

                              Lisää näistä kivitöistä kuulette ensi kesän aikana, kun pihan kunnostus (toivottavasti) edistyy. Ja tietysti uusista istutuksista muurin reunustamassa penkissä!