Olemme remontissa | Olemme puutarhassa

Mullasta nousee kasvi

Puutarha remontissa

Orapihlajan ylistys

Orapihlaja kukkii

Vanhoilla omakotitaloalueilla orapihlaja-aidat leimaavat maisemaa ja muodostavat yhtenäisen pensasaidan koko korttelissa. Viime aikoina orapihlajan ovat korvanneet muut pensaskasvit, etenkin tuijat. Orapihlajaa ei enää arvosteta – onko se perusteltua? Tämä kirjoitus on orapihlajan puolustuspuhe!

Aitaorapihlaja (Crataegus grayana) on käsittämättömän hieno kasvi: sitkeä, kestävä ja terve kasvimaailman selviytyjä. Kukkiva orapihlaja on todella kaunis ja kaiken kukkuraksi orapihlaja on hyödyllinen yrttilääkinnässä – se muun muassa normalisoi verenpainetta ja hoitaa sydäntä!

Siitä huolimatta monet eivät mitään muuta halua yhtä hartaasti kuin päästä orapihlajasta eroon. Vanhojen asuinalueiden täydennysrakentamisessa orapihlaja-aidat usein tuhotaan ja korvataan esimerkiksi tuijaistutuksin tai muilla aitakasveilla. Meidän mielestämme orapihlaja-aitaa kannattaisi kuitenkin vaalia.

Orapihlaja on täydellinen aitakasvi: se kestää voimakastakin leikkaamista, kuivuutta, surkeaa kasvualustaa ja kaikenlaista pahoinpitelyä. Vaikka orapihlaja-aita olisi taipunut kaksinkerroin lumimassojen alla ja aura-autojen käsittelyssä, seuraavana kesänä se kukoistaa kuin mitään ei olisi tapahtunut! Orapihlajaa eivät taudit ja tuholaiset koettele; kirvat tykkäävät siitä mutta eivät aiheuta mainittavaa vahinkoa.

Syynä orapihlajan karsastamiseen esitetään usein, että sen hoitaminen on hankalaa. Pensaat venähtävät niin korkeiksi ja leveiksi että leikkaaminen on työlästä. Ikävät piikit tekevät hoitotoimista vastenmielisiä. Meidän kokemuksemme on, että orapihlaja on varsin helppohoitoinen kunhan muistaa tietyt nyrkkisäännöt.

Orapihlaja-aidan uudistaminen

Alasleikattu orapihlaja

Alasleikattu orapihlaja

Jos haluaa kunnostaa vanhan, muodottomaksi kasvaneen orapihlaja-aidan, se on parasta leikata alas eli alle kymmenen sentin korkuiseksi. Tuleehan siitä tuhottomasti ”ongelmajätettä”, mutta operaatio on kuitenkin pienempi – ja halvempi – kuin aidan poistaminen juurineen ja uuden istuttaminen. Muutamassa vuodessa pensasaita on entisen korkuinen mutta ehompi, kunhan aloittaa pensasaidan leikkaamisen ja muotoilun heti ensimmäisestä kesästä lähtien. Silloin oksat haaroittuvat ja pensasaidasta tulee tiheä. Monet karsastavat näin dramaattista toimenpidettä mutta syyttä: nopeammin vanha, jo juurtunut orapihlajapensasaita kasvaa haluttuun mittaan kuin esimerkiksi vastaistutettu tuija-aita!

Vaihtoehtona alasleikkaukselle on, että aitaa karsitaan reippaasti sekä päältä että sivuilta. Pensasaidan leikkauksessa on tärkeää muistaa, että tuleva kasvu alkaa leikkauskohdasta. Jotta aita ei jäisi alaosastaan harvaksi vaan tuuhentuisi tasaisesti, oksia pitää leikata tasaisesti eri korkeuksilta. Aita tulisi leikata vähintäänkin parikymmentä senttiä toivottua kokoa matalammaksi ja kapeammaksi, jotta kasvunvaraa on tarpeeksi.

Orapihlaja-aidan vuosileikkaus

Orapihlaja-aidan vuosittaisessa ylläpitohoidossa on puolestaan tärkeä muistisääntö, että aita leikataan ensimmäisen kerran jo ennen juhannusta. Orapihlaja kasvaa nopeasti alkuun päästyään, joten kesäkuun puoliväliin mennessä kasvua on jo parinkymmenen sentin verran. Toisaalta uudet versot eivät tuolloin ole vielä ehtineet puutua, vaan ne ovat ”ruohomaisia” ja piikittömiä. Silloin niiden leikkaaminen on helppoa ja leikkuujätteet voi kompostoida vaivattomasti ilman silppuamista, muun ruohomaisen puutarhajätteen tavoin. Tai jättää aidan juurelle katteeksi. Kannattaa siis tarkkailla pensaita ja ryhtyä leikkuuhommiin heti kun näkee uudessa kasvussa puutumisen merkkejä.

Kun pensasaidan leikkaa ennen juhannusta, kasvu hidastuu eikä uutta leikkausta välttämättä tarvita koko kesänä. Mahdollinen toinen leikkaus on joka tapauksessa helppo homma: muutamat leikkauslinjasta ulos työntyvät oksat on vaivatonta napsaista pois. Tällä tavoin hoidettuna orapihlaja-aita ei mielestämme ole yhtään sen työläämpi kuin esimerkiksi tuija-aita. Sitäkin pitää leikata, varsinkin jos istuttaa paljon myytyä lajiketta Brabant, joka kasvaa leikkaamatta lähes kymmenmetriseksi, harvaksi puuksi!

Meidän kokemukset

Meillä on orapihlajaa aitakasvina tontin kolmella laidalla monenkymmenen metrin pituudelta ja hoidamme sen vuosittaisen hoitoleikkaamisen käsityönä. Tänä keväänä leikkasimme aidan alas noin viidentoista metrin pituudelta. Aita oli osittain päässyt venähtämään harvaksi, koska siihen ei viime vuonna päässyt oikein käsiksi piharemontin takia. Alasleikatun aidan kasvuunlähtö on tietysti tavallista hitaampaa, mutta sieltä vanhasta rungosta pensaat alkavat jo versota.

Orapihlaja osoitti muuten sitkeytensä remontin aikana: kolme pensasta jouduttiin nostamaan juuriltaan hulevesiliittymän vuoksi, mutta ne lätkäistiin takaisin paikoilleen kun työt olivat ohi. Nyt pensaita ei enää erota muusta aidasta!

Orapihlaja-aita remontin kourissa

Orapihlaja-aita remontin kourissa

Lukemista

  • Henriette Kress: Orapihlaja, Pähkylä 1/2012

Linkkejä

Vastakaikua

    raimo · Elokuun 13. päivänä 2013 klo 21.39

    Olipa mukava lukea 1-pensaan ylistys! Pensasta oli naapurin tontin ympärillä ja hän antoi juuriversot vapaasti käyttöön. Kasvu oli nopeaa hiekkemaassakin, eikä tarvinnut lannoitusta. Käytin siitä marjat; tuoreena sellaisenaan, kuivattuina pitkin vuotta. Sydän kesti tukkeumista huolimatta niin korkean paineen kuin ylikierroksetkin. Nykyisen kerrostaloasujan ongelma: mistä puhtaita saan marjoja?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Elokuun 14. päivänä 2013 klo 17.31

      Kiva kuulla että on muitakin orapihlajan ihailijoita! Orapihlajan yrttikäyttö tietysti edellyttää, että aitaa ei leikata, ei ainakaan niin ahkerasti että se ei pääse kukkimaan. Meillä on portin molemmin puolin kaksi rungollista orapihlajaa joita ei leikata, joten saamme marjoja niistä. Kyllä se tietysti mietityttää omakotiasujaakin ainakin kaupungissa, onko marjoja ihan terveellistä syödä. Helsingin ”julkisesta” sadosta tietoja antavalla satokartta.net -sivustolla on tällainen Helsingin ympäristökeskuksen henkilökunnalta saatu vastaus kysymykseen:

      ”Pääsääntönä on, ettei kannata kerätä marjoja tai hedelmiä esim. vilkkaasti liikennöityjen liikennereittien varsilta eikä missään tapauksessa pölyisen tai muuten likaisen näköisiä marjoja/hedelmiä tule syödä ainakaan pesemättä niitä. Maaperän ja ilman saasteiden määrät ovat Helsingissä selvästi vähentyneet 1970-lukuun verrattuna. Helsinkiläisiä marjoja ja omenoita voi siis syödä.”

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Mirka Riekko · Lokakuun 18. päivänä 2013 klo 13.21

    Me asutaan omakotitalossa Ruotsin Skånessa ja tänään nitistimme pensaan, joka yritti valloittaa puutarhamme. Siinä on hyvin vahvat, takkuiset okaat ja ukollani oli hitsaushanskat käsissä, ennen kuin pystyi puutarhasaksilla käsittelemään mokomaa hirviötä. Mikähän pensas mahtaisi olla kyseessä? Kesällä se saattoi yhdessä ainoassa päivässä kasvaa 60 cm. Ei ole kukkia eikä marjoja. Se raapaisi minuakin, joka pitelin roskasäkkiä ihoon, mitä kirveli aika ikävästi?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Lokakuun 19. päivänä 2013 klo 12.11

      Jaa-a, näkemättä kasvia on vaikea sanoa mistä pensaasta on kyse. Olisiko kyse jostakin happomarjasta (Berberis)? Niissä on todella ikävät okaat. Happomarjat versovat nopeasti ainakin hyvässä maassa kasvaessaan ja leviävät mm. taivukkaista eli oksat juurtuvat siitä kohdasta joka osuu maahan. Happomarjat tosin kukkivat ja marjovat, ainakin vanhoihin oksiin ilmestyy kukkia kesäkuussa.

      Ehkä teillä Skånessa on pensaita joita täällä Suomessa ei voi kasvattaa? Ihan kadehtien ajattelen mitä kaikkea voi leudommassa ilmastossa puutarhaan istuttaa!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    ptl · Heinäkuun 11. päivänä 2014 klo 9.40

    Meillä orapihlaja aita on kuivunu sieltä täältä. Mitä pitäisi tehdä? Onko muuta vaihtoehtoa kuin alas leikkaus? Ei millään viittis tehdä niin rajua toimenpidettä.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Heinäkuun 11. päivänä 2014 klo 19.53

      Leikkaisin teidän tilanteessanne ainakin niitä kuivuneita oksia pois, jos ei nyt kaikkia niin ainakin reippaasti karsien. Ehkä se kannustaisi pensasta kasvattamaan uusia oksia tilalle? Meillä on vähän vastaavanlainen tilanne parin pensaan kohdalla, kun remontin aikana yksi kuorma-auto pössäytti kuumaa pakokaasua suoraan pensasaitaa päin. Siltä kohdalta kuivui pari pensasta kokonaan. Nyt ne alkavat versoa uudelleen tyvestä. Täytyy karsia kuivia oksia, muuten ne jäävät pensaan sisälle eikä lopputulos luonnollisestikaan ole yhtä tuuhea kuin jos kaikki oksat olisivat eläviä ja viheriöiviä. Kannattaa varmaan myös lisätä pensaan juurelle pitkävaikutteista lannoitetta ja katetta, jotta se saa paremmat lähtökohdat tervehtymiselle. Onnea yritykseen!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    JohannaHS · Elokuun 7. päivänä 2014 klo 23.51

    Onpa mukava kirjoitus! Meilläkin kävi mielessä 50-luvulla istutetun orapihlaja-aidan vaihto toiseen, kun se oli puisen kaadon vuoksi pakko leikata ihan alas. Onneksi vain kävi mielessä, eikä ryhdytty moiseen puuhaan.
    Miten olette ratkaisseet aidan alusen/vierustan hoidon? Meillä aitaan on tietysti vuosikymmenien kuluessa pesiytynyt rikkaa ja heinää vaikka kuinka paljon, kun aita on nurmialueella.
    Haluaisin perustaa perenna-alueita aidan lähelle ja jättää lopulta väliin vapaaksi vain aidanhoitokaistan. Kaipa aita kärsii, jos puolen metrin päähän kaivaa istutusalueita varten kaivannot? Ja istutusten ja aidan väli pitäisi ”päällystää” jotenkin, ettei heinä valtaa perenna-aluetta. Kun yritän hakea tietoa orapihlajan juuristosta, hakutulokset keskittyvät aidan hävittämiseen…

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Elokuun 8. päivänä 2014 klo 21.36

      Hei Johanna, hyvä että olette ajatelleet ”aidanhoitokaistan” (mainio termi!) perustamista, meillä nimittäin on ongelmia, koska istutukset ovat levinneet aivan aitaan kiinni, joten aidan leikkaaminen ja rikkaruohojen kitkeminen on vaikeaa. Orapihlaja myös kasvattaa juurivesoja istutusten sekaan. Jos nyt olisimme liikkeellä niin jättäisimme todellakin vähintään puolimetrisen kaistan pensasaidan vierelle hoitotöitä varten. Sen ”päällystämiseksi” tulee pari ideaa mieleen: ensinnäkin voisi jättää kaistan niin leveäksi, että sen voisi ajella ruohonleikkurilla matalaksi, jos siis sinne on pääsy ruoholeikkurilla. Toinen vaihtoehto on kattaa ”kaista” maanrakennuskankaalla ja paksulla kerroksella hitaasti maatuvaa katetta kuten esimerkiksi kuorikatetta. Kankaan voi istutusalueen reunalla kaivaa pystysuoraan maan sisään, jolloin se estää myös juuririkkaruohojen pääsyn alueelle.

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Lea · Huhtikuun 10. päivänä 2015 klo 12.27

    Pihan ympärillä 2 sivustalle vanhaa pienesti hoidettua orapihlaja-aitaa (korkeus n 2,5 m). En haluaisi alas leikata, on kuitenkin hyvänä suojana valtatien liikennettä vastaan.
    Olen kuullut seuraavasta vinkistä: Vanhan aidan saa uusittua leikkaamalla joka kolmannen puskan haluttuun korkeuteen ja seuraavana vuonna jatkaa.
    Kysymykseni kuuluu: Kokeilenko vai annanko kasvaa ”puuaidaksi”?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Huhtikuun 10. päivänä 2015 klo 18.17

      Jos tilaa on kylliksi niin miksei puuaitakin voisi olla ok, vaikka siitä tulisi varmaankin aika harva alaosastaan. Tuossa artikkelissa kerroimme kahdesta tavasta, joista meillä itsellämme on kokemusta eli alasleikkaus taikka sitten aidan madaltaminen samalla ”hoikentaen” aitaa eli leikkaamalla sivut reippaasti eri korkeuksilta, jotta oksat myös haaroittuvat eri korkeuksilta, jolloin aidan alaosakin tuuheutuu.

      Tuossa mainitsemassasi vinkissä saattaa olla se huono puoli, että leikatut puskat kasvavat vain korkeutta eivätkä tuuhene alaosastaan, ellei aitaa madaltamisen lisäksi hoikenneta edellä mainitulla tavalla. Voi myös olla hankala erottaa puskia toisistaan. Mutta ainahan voi yrittää!

      Neljäs vaihtoehto joka tulee mieleen on madaltaa aita ja leikata ensimmäisenä vuotena vain sen toinen sivu edellä mainitulla tavalla hoikentaen. Seuraavana vuonna leikattaisiin sitten toinen sivu. Jos vielä aloittaisi tekemällä ensin vain tontin yhden reunan niin työ ajoittuisi neljälle vuodelle, mikä ei olisi niin raskas homma. Jos tähän päätyisi niin voisi olla hyvä idea leikata ensimmäisenä eniten aurinkoa saava sivu pensasaidasta, koska se on todennäköisesti tuuhein. Silloin aita ei olisi niin muotopuoli prosessin aikana…

      Joka tapauksessa nyt on mainio aika ryhtyä tuollaiseen puuhaan! Meillä on nyrkkisääntönä, että rajummat leikkaukset tehdään aina ennen vappua. Kerro sitten mihin päädyit!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Sippo Falck · Toukokuun 12. päivänä 2016 klo 15.29

    Meidän koulumme aita on vuosivuodelta kasvanut korkeutta. Erityiskoulu luonteen takia aita leikataan aina juhannuksen jälkeen, jolloin koulu menee kesätauolle. Nyt kuitenkin aidalle pitäisi tehdä uudistusleikkaus. Voiko sen tehdä vielä heti juhannuksen jälkeen?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Toukokuun 12. päivänä 2016 klo 18.26

      Tuo juhannuksen jälkeinen leikkaus on ilmeisesti ollut hoitoleikkaus eli on leikattu vain saman kevään kasvua. Jos sen sijaan leikkaa myös ”vanhaa puuta” eli edellisvuosien kasvua, niin se on aika raju temppu keskellä kasvukautta. Voisittekohan odotella uudistusleikkauksen kanssa syksyyn asti? Kun lehdet ovat kellastuneet, kasvu on päättynyt eikä pensas kärsi rajustakaan leikkaamisesta.

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Virpi Mäkilä · Toukokuun 29. päivänä 2016 klo 9.58

    Hei. Voiko alasleikkauksen tehdä syksyllä vai onko kevät parempi?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Toukokuun 29. päivänä 2016 klo 12.00

      Hei Virpi, meidän mielestä optimaalisin aika alasleikkaukselle on keväällä juuri ennen kasvuun lähtöä eli käytännössä huhtikuussa. Silloin leikkaaminen toimii tavallaan uudistumisen ja versomisen kimmokkeena eikä ole yhtä suurta riskiä, että leikkuupintoihin pesiytyy itiöitä tai muita mahdollisia taudinaiheuttajia. Tämä voi olla riskinä syksyllä leikattaessa.

      Mutta orapihlaja on kyllä sen verran sitkeä ja elinvoimainen kasvi, että itsekin valitsemme leikkausajan pikemminkin käytännöllisten syiden perusteella. Eli jos itsellä on paremmin aikaa syksyllä tai talvella kuin keväällä niin silloin leikataan. Talvella on enemmän tilaa isolle urakalle, kun perennat ym. eivät ole tiellä. Talvella myös lumi ja routa suojelevat aitaa ympäröiviä alueita tallaamiselta. Toisaalta runsaat lumivallit esim. kadun varressa tekevät alasleikkaamisesta hankalan toteuttaa. Kaikenlaiset asiat voivat siis vaikuttaa siihen, mikä on omassa tilanteessa paras aika! Pääasia on loppujen lopuksi se, että kasvi on vielä lepotilassa, eli lehtien kellastumisesta silmujen avautumiseen on aikaa rajummille leikkauksille.

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Jeppe Könönen · Syyskuun 5. päivänä 2016 klo 19.25

    Orapihlaja-aita on hyvä aita! Pitää pintansa säässä kuin säässä ja kestää kolhut ja myrskyn tyrskyt. Ei naapurin koirat häiritse kun on tuuheutta juurilta asti ja pihalle ei vieras pääse tulemaan aidan läpi. Helppohoitoinen ja leikayyuna kaunis. Toki vaatii työstettäessä kunnon välineet ja henkilön suojautumisen. Kunnolla kun korjaa piikit pois maasta niin ei mene lasten pyöränkumeihin. Aitaa olen hoitanut joinakin vuosina alkukesästä, ennen juhannusta. Tämä on tarpeellista tehdä jos aikainen kevätkasvu on rehevää mutta toki keskikesällä heinä-elokuun vaihteessa jos tehdään siistiminen niin kasvi ei tarvitse kuin yhden huoltoleikkauksen vuodessa. Joinakin vuosina on ollut kirvoja erityisen paljon.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    leikkaaja · Heinäkuun 10. päivänä 2017 klo 8.48

    Hei! Onko kellään kokemusta orapihlaja-aidan raa’asta leikkuusta. Aikeeni kolme metriä korkeasta aidasta metri pois, sivuilta tarpeen mukaan.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Jenni · Toukokuun 17. päivänä 2018 klo 20.43

    Heippa. Muutin uuteen rivitalo asuntoon ja takapiha on orapihlajan ympäröimä. Pensas on alkanut tekemään uutta versoa ja ovat nupussa. Tarkoitus on laittaa verkkoaita mahdollisimman lähelle aitaa jotta koira ei poistu ”tontilta”.
    Isäni aiko huomenna tulla leikkaamaan pensaan sivun ja siistimään sen. Alaosa on kuvettuneen näköinen kuin myös pensaas ”sisus”. Jos se nyt leikataa niin kerkeääkö kesän mittaan kasvattaa uutta versoa sekä nuppuja? Mitä tarkoitit sivujen kaventamisella voimakkaasti, leikkauskorkeutta vaihdellen? Siis sitä syvyyttä pensaas sisusta kohdenko?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Toukokuun 17. päivänä 2018 klo 21.27

      Kyllähän voimakas leikkaus aina tarkoittaa sitä, että ensimmäisenä kasvukautena leikkauksen jälkeen orapihlaja lähtee kasvuun tavallista hitaammin. Ehkei se tänä kesänä ole aivan niin vehreä kuin tavallisesti. Mutta kun pensas on jo osin kuivettunut niin tuskinpa se pahemmalta näyttää kuin ennen leikkausta 🙂

      Tuolla leikkauskorkeutta vaihdellen leikkaamisella tarkoitan sitä, että ensin aitaa kavennetaan sivuilta halutun verran, minkä jälkeen vielä varmistetaan, että kaikkia oksia ei sivuilla ole leikattu samalta korkeudelta. Ne nimittäin haaroittuvat leikkauskorkeudesta, alapuoli jää paljaaksi. Sen vuoksi jotkin uloimmat oksat leikataan 10 cm korkeudelta maasta lukien, toiset 20, 30 cm korkeudelta jne., tasaisesti vaihdellen. Näin oksien haaroittumista tapahtuu sivuilla koko korkeudelta ja myös aidan sivu alkaa vihertää. Vaikea selittää enkä osaa oikein tehdä piirrostakaan.

      Tsemppiä leikkausurakkaan!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Jukka · Kesäkuun 10. päivänä 2018 klo 9.40

    Moikka. Kiva että klassisella piha-aidalla on myös ystäviä. Meidän talo on 2000-luvulla rakennetulla alueella ja taatusti ainut johon raja-aidaksi on valittu orapihlaja. Se on todella hyvä ja kestävä, tontti on osin rinteessä ja täytetty savimaalla, moni kasvi ei kasva kunnolla mutta aita porskuttaa.

    Aita on nyt n. 10-vuotias, sen on annettu kasvaa ja leikattu nyt jo monta vuotta pelkkä vuosikasvu. Sitä ei voi päästää yhtään korkeammaksi huollon vuoksi, paremmin pitäisi madaltaa vähän ja antaa taas kasvaa. Jos oikein ymmärsin siitä voisi ottaa kasvukauden ulkopuolella ottaa esim. 20–30 cm pois ja antaa sen kasvaa taas takaisin. Haluaisin välttää sen että päälle tulee ”takkkukerros” joka kerää lumen ja jään ja saattaa kaataa aidan jos lunta on paljon. Näin kävi vanhassa talossa jonka aita oli leikattu vuosia tai vuosikymmeniä aina samaan tasoon.

    Eli toimintaohje lienee se että teen tämän toimenpiteen joko syksyllä tai keväällä ennen kasuvukauden alkua?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Kesäkuun 10. päivänä 2018 klo 15.39

      Jep, vähintään tuon verran pitää madaltaa, jotta jää tarpeeksi kasvunvaraa. Ja kannattaa muistaa, että leikkauksen jälkeen orapihlaja tuuhentuu leikkauspisteestä ylöspäin; jotta alaosa ei jäisi kaljuksi, pitää osa oksista lyhentää vieläkin matalammaksi esimerkiksi pensasaidan sivuilta. Silloin myös laidat tuuhentuvat. Kevät olisi ehkä parasta aikaa, mutta meillä leikataan usein syksyllä, koska silloin on enemmän aikaa. Kun lehdet ovat kellastuneet niin kasvi on jo lepotilassa.

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Kirsti Suniala · Elokuun 15. päivänä 2018 klo 15.39

    Orapihlaja-aitaan on ilmestynyt tumma ötökkä, mikä on pinnaltaan limainen. Syö lehtivihreetä ja lehteen tulee isoja alueita, missä ei ole lehtivihreää. Vain pohjasolukko on jäljellä ja pitemmällä katsottuna lehti näyttää ruskealta kuihtuneelta. Ohessa kuva jos onnistuu. Mihin osoitteeseen voin lähettää?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Elokuun 15. päivänä 2018 klo 21.31

      Hui, kuulostaapa ikävältä! Netistä löytyy tällainen sivusto (), jossa on tietoa tuholaisista. Sopiiko tuo etanaisen kuvaus löytämääsi ötökkään? Kuva ei tullut viestin mukana, mutta eipä siitä taitaisi hyötyä ollakaan, kun meillä ei ole kokemusta moisesta. Tuon sivuston mukaan etanaiset voivat vaivata mm. orapihlajia. Muuten, vaarallisista kasvintuhoojista täytyy ilmoittaa Eviralle, mutta etanainen ei taida sellainen olla.

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Kaisa Impilä · Heinäkuun 18. päivänä 2019 klo 20.09

    Leikkasimme alas n. 10 cm korkuiseksi vanhan huonokuntoisen, liki kuolleen orapihlaja-aidan tämän vuoden huhtikuussa. Epäilyistä huolimatta aita suorastaan lehahti uuteen kasvuun ja on nyt jo liki metrin korkuinen. Nyt mietin ja tästäkin ketjusta koitin löytää vastauksen että pitäisikö aitaa muotoilla ja leikata vielä tänä vuonna vai riittääkö että vasta ensi kesänä?
    Kiitos jos vastaus löytyy.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Heinäkuun 18. päivänä 2019 klo 22.37

      Hei Kaisa, onpa kiva kuulla että vanha aita uudistui noin hienosti!

      Ehdottomasti kannattaa aloittaa leikkaaminen jo tänä kesänä ja mieluiten heti. Siitäkin huolimatta, että voi tuntua pahalta, niin parasta olisi leikata uudet versot päältä noin 30-senttisiksi, ja sivuilta matalammiksikin, riippuen siitä kuinka leveä kasvusto on. Täytyy muistaa, että oksat haarautuvat juuri leikkauskohdan alapuolelta eli jos päästätte sen kasvamaan korkeammaksi/​leveämmäksi niin alaosa aidasta jää harvaksi.

      Kun leikkaatte jo nyt kesällä niin kasvi ehtii toipua hyvin ennen talvea ja lähtee taas keväällä uuteen kasvuun reippaasti. Leikkausjätettä on myös helppo käsitellä, sillä se ei varmaankaan ole ehtinyt puutua täysin. Pehmeän leikkuujätteen yli voi vaikka ajella ruohonleikkurilla ennen kompostoimista, jos sekään on tarpeen.

      Noin elinvoimainen pensas kestää kyllä kovakouraisenkin käsittelyn!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Maritt. Heinonen · Kesäkuun 29. päivänä 2020 klo 9.03

    Miten saan vihreät kirvat pois orapihjajaaidasta, hyökkäävät päälke kuin yleinen syyttäjä. Ei voi menmä lähelle laisinkaan pensaitaa. Eilen yritin niitä häätää rasvattomall maidoll ja vesi suihkull, evät hävinneey. Nyt aanull kun hiivin aidan luo, niin vihreät kirvat hyökkäsi joukoll päälle. Aiemmin ei ollut tuollaista ongelmaa. Aita on ollut jotain 10-vuotta meill. Ei oo miyn pihall roskii. Pikkulinnutkin lähtee karkuu mokomia hyökkäjiä.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Kesäkuun 29. päivänä 2020 klo 9.26

      Hei, taitaa olla mahdotonta päästä kirvoista kokonaan eroon, ne ovat aika tyypillisiä orapihlajan hyyryläisiä. Yleensä ne eivät juuri aiheuta haittaa, mutta joskus voivat lisääntyä harmiksi asti. Onko teillä ollut kovasti kuivaa?
      Olemme huomanneet, että kuivuuden koettelemat pensaat joutuvat erityisesti kirvojen uhriksi… Pensaiden kastelu voi siis auttaa, samoin kuin niiden voimakas ruiskuttaminen ihan pelkällä vedellä, mutta käsittely pitää varmaan toistaa useampia kertoja. Kirvoja voi siis poistaa ihan mekaanisestikin, pieniä määriä voi käsin riipiä oksien kärjistä pois, mutta jos haluaa voimakkaampia aseita käyttää niin öljy-saippuaseos tepsii myös kirvoihin (ks. postauksemme 21.6.2020 ). Onnea torjuntatoimiin!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Maija · Toukokuun 16. päivänä 2023 klo 12.01

    Hei, mitä tehdä kun alaosa on ihan harventunut melkein puoliväliin asti n. 1,5 m korkuista aitaa. Yläosaa kyllä on leikattu joka vuosi, mutta alaosassa ei oikein ole mitään mitä leikata.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Elina · Maaliskuun 26. päivänä 2024 klo 14.45

    Meillä on ilmeisesti 60-luvulla istutettu orapihlaja-aita joka ei ole enää ihan parhaassa terässään. Viime syksynä raivasin sen poistamalla siitä lahonneita runkoja. Todella paljon siinä olikin kuolleita osia.
    Pitäisikö sitä nyt keväällä lannoittaa runsaasti ja ennen kaikkea millä? Onko salpietarista mihinkään? Entä kanankakasta merilevällä terästettynä. Entä merenrannalta kerätystä merilevästä liotettu vedellä laimennettu liuos? Jokin muu?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Sirpa Löytömäki · Syyskuun 5. päivänä 2024 klo 12.11

    Minä rakastan orapihlajaa! Vanhasta sotien jälkeen rakennetusta puutalolähiöstä maalle muuttaessani otin mukaani puutarhasta kotkansiipisaniaisen ja kaksi orapihlajan tainta. Voi kuinka kaunis orapihlaja on keväällä kukkiessaan ja syksyllä punaisia marjoja täynnä ollessaan! Paikallinen floristi ottaa ilolla marjaisia leikkoja syksyisin asetelmiin.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Miten täyttää viljelysäkki?

Istutussäkit

Koska kotipihamme on remontin ja ulkovaraston rakentamisen takia suurelta osalta sora-aavikkoa vielä tämän kesän ajan, päätimme hankkia pihalle kaksi viljelysäkkiä tilapäiseksi kasvimaaksi. Ostimme säkit Dodo ry:n kaupunkiviljely­keskuk­sesta Pasilan Kääntöpöydästä. Nyt ne pitäisi täyttää, mutta millä?

Kasvatussäkit ovat kooltaan 90×90×62 cm3, joten multaa tai muuta kasvatusalustaa kuluu yhden säkin täyttämiseen noin 450 litraa. Se on aika paljon. Tyypillisesti puutarhamyymälöiden ja rautakauppojen myymissä multasäkeissä on noin 50 litraa multaa. Yhden kasvatussäkin täyttämiseen tarvittaisiin siis yhdeksän multasäkkiä ja koska meillä on kaksi säkkiä, niin multaa pitäisi hankkia kahdeksantoista säkin verran! Jos mullan ostaisi kotiin toimitetussa ns. suursäkissä, niin lähes koko säkillinen (1000 litraa) menisi.

Viljelyn hinnasta

Multaa on myynnissä kaikenlaista laatua. Nykyään saa myös ns. kasvimaamultaa, joka on tarkoitettu erityisesti vihannesten viljelyyn. Mullan hinta vaihtelee laadun ja myyjän mukaan, mutta noin yhdeksänkymmentä euroa saa pulittaa kahdeksastatoista säkistä multaa. Suursäkin hinta vaihtelee toimittajasta riippuen n. 65-99 euroon 1000 litralta. Halvemmallakin multaa voi saada, jos on mahdollisuus itse noutaa irtomultaa, esimerkiksi HSY Veden Metsäpirtin multaa. Dodolaiset lupaavat myös välittää multaa halukkaille.

Itse viljelysäkit maksoivat kaksikymmentä euroa kappale eli yhteensä neljäkymmentä euroa, joten kokonaiskustannus nousisi reippaasti yli sadan euron jos käyttäisimme ostomultaa. Saitoja kun olemme, hinta hirvittää sen verran että päätimme miettiä vaihtoehtoja.

Vaihtoehtoja viljelysäkkiin?

Multapaakkuja istutussäkissä

Multapaakkuja istutussäkissä

Perinteinen tapa perustaa uusi kasvimaa on ns. kohopenkkimenetelmä. Siinä maanpinta kuoritaan pois, pannaan penkin pohjalle karkeaa ainesta ja sen päälle ladotaan paikalta poistettu pintamaa ylösalaisin käännettynä. Tämän pohjakerroksen päälle kasataan ensin kuivia lehtiä ja muuta kompostoituvaa materiaalia, minkä jälkeen lisätään valmista tai puolivalmista kompostia ja viimeiseksi kerrokseksi hyvää puutarhamultaa noin 20-30 senttimetrin paksuinen kerros.

Kuivia lehtiä istutussäkissä

Kuivia lehtiä istutussäkissä

Kohopenkin etuna on, että se ei ole kertakäyttöratkaisu, vaan viljelyä voi jatkaa seuraavina vuosina samassa kasvualustassa. Ensimmäisenä kesänä kasvualusta on kompostoituvan materiaalin vuoksi hyvin ravinteikasta, joten siinä kasvatetaan paljon ravinteita tarvitsevia viljelykasveja. Salaattia ja muita kasveja, joihin kerääntyy nitraatteja liian ravinteikkaassa maassa, ei sen sijaan suositella viljeltäväksi vastavalmistetussa kohopenkissä. Seuraavina vuosina ravinnetaso laskee ja silloin penkissä voi kasvattaa vähemmän ravinteikkaassa kasvualustassa viihtyviä kasveja. Kohopenkissä toteutuu siis viljelykierto luonnollisella tavalla. Myös istutussäkin voi täyttää kohopenkkimenetelmällä, mutta silloin täytyy ottaa huomioon edellä mainitut rajoitukset koskien viljeltäviä kasveja.

Kompostia istustussäkissä

Kompostia istustussäkissä

Koska istutussäkki yleensä tyhjennetään viljelykauden jälkeen, kasvualusta on tavallaan ”kertakäyttöinen”. Tämän vuoksi monet varmaankin valitsevat ostomullan kasvualustaksi: perusmulta sopii kasvualustaksi kaikenlaisille kasveille. Mutta jos viljelyä harrastaa seuraavanakin vuonna, kannattaa kompostoida multa käytön jälkeen jos se vain on mahdollista. Seuraavana kesänä voi sitten täyttää istutussäkin siten, että alimmaksi kerrokseksi panee kompostimultaa. Näin ostomultaa tarvitaan vähemmän, vain päällimmäiseksi kerrokseksi.

Meidän ratkaisumme

Päätimme täyttää omat viljelysäkkimme kohopenkkimenetelmällä, jolloin ostomultaa tarvitaan vain pussillinen per säkki. Meillä on pihalla yllin kyllin kompostoitavaa puutarhajätettä, valmista ja puolivalmista kompostimultaa sekä ruohopaakkuja, jotka pitää upottaa jonnekin. Viljelysäkki on mainio sijoituspaikka, jossa maa-aines lisäksi prosessoituu puutarhassa helpommin käytettävään muotoon.

Viljelemme säkeissä kasveja, jotka tarvitsevat hyvin voimakasta ja ravinteikasta maata. Säkkeihin istutetaan ruutuviljelyn periaatteita noudattaen pensastomaatteja, kurkkua, kesäkurpitsaa, latva-artisokkaa ja salaattifenkolia. Nämä kasvimaan hienohelmat toivottavasti viihtyvät säkkien eksklusiivisessa ilmapiirissä. Kumppanuuskasviksi tulee erityisesti pensaskrassia. Mielenkiintoista nähdä miten viljely onnistuu!

Yhden vinkin annamme istutussäkin täyttäjälle: parasta katsoa säkin sijoituspaikka huolellisesti ennen kuin alkaa täyttää sitä mullalla – pian se on niin painava, että siirtäminen ei onnistu enää millään. Viimeistään siinä vaiheessa tajuaa, kuinka epärealistinen on Bacsac-istutussäkkimainos, jossa iso säkki on nostettu pikkuisen auton katolle. Söpö kuva, mutta ilman nosturia ei säkkiä kyllä saa auton katolle, ja tuskinpa tuollainen vintage-auto edes kestäisi säkin painoa…!

Linkkejä

Yläterassin tukimuuri ja laatoitus

Valmis laatoitus

Kutsumme yläterassiksi talon sisäänkäynnin ja kuistin edustalla sijaitsevaa pienehköä liuskekivillä laatoitettua oleskelualuetta, johon mahtuu juuri ja juuri pöytäryhmä. Paikka on tontin lounaiskulmassa sen korkeimmalla kohdalla. Matala liuskekivimuuri rajaa oleskelualueen ja ”leikkaa” rinteen niin, että maan pinta ei laske suoraan talon sokkelia kohti, vaan viettää hieman talosta poispäin. Muurilla on siis tärkeä rooli pintavesien ohjaamisessa ja sokkelin pitämisessä kuivana. Viime kesänä saimme alueen joten kuten entistettyä.

Terassi myllerryksen kourissa

Terassi myllerryksen kourissa

Kun kaivanto talon ympärillä oli lopulta täytetty salaojitus- ja sadevesijärjestelmän asennusurakan jäljiltä, terassi näytti lohduttomalta. Kaivannoista peräisin olleet maamassat olivat tuhonneet lähes kaiken altaan! Yläterassilla tuho oli suurinta, koska tilaa läjitykselle oli vähiten, kun taas kaivanto oli sillä kohdin syvin. Muun muassa tukimuuri oli suurimmaksi osaksi tuhoutunut, samoin kuin istutukset muurin reunustamassa penkissä. Oleskelualueen laattakivet olimme poistaneet jo ennen kaivutöiden aloittamista.

Yläterassilla työt loppuivat ensimmäisenä, joten pääsimme korjaamaan jälkiä jo viime kesänä. Kesälomasta vierähti pari viikkoa asentaessamme tukimuurin ja liuskekivilaatoituksen uudelleen. Muuri on ns. kylmä muuri eli sidosaineena on käytetty vain hiekkaa. Myös laatoitus on hierretty hiekkaan. Käytimme muurin ja laatoituksen tekemiseen tontilla vanhastaan olleita kiviä. Paljon kiviä on löytynyt maasta sitä kaivettaessa, ilmeisesti jotkut alkuperäisen pihan laatoitetuista poluista ovat myöhempinä vuosina jääneet hiekan ja nurmen alle. Ikävä kyllä aikaisemmat asukkaat ovat kaivaneet maahan myös ikävämpiä yllätyksiä: paljon on löytynyt ihan silkkaa jätettä! Rakennusjätettä entisistä remonteista kuten sähkökaapeleita, betonimöhkäleitä, käytöstä poistettuja putkia ynnä muuta, mutta myös muovista ja metallista kotitalousjätettä. Toimiva jätehuolto taitaa olla aika viimeaikainen ilmiö jopa pääkaupungissa!

Laatoitus valmistuu

Laatoitus valmistuu

Uusia kiviä emme ostaneet, vaikka vanhat eivät kaikilta osin olekaan kovin helppokäyttöisiä kivitöissä. Paljon on pieniä kiviä, joista on vaikea saada tukevaa muuria. Isot kivet puolestaan ovat epäsäännöllisen paksuisia, joten laatoituksen tekeminen on ollut haastavaa. Aika hyvin olemme kuitenkin onnistuneet, vai mitä sanotte? Muuri on ”organisen” kaareileva muodoltaan ja oleskelualueen laatoitus pyöreä. Jatkossa ladomme seinustalle vielä mukulakiviä sekä päällystämme talon taakse johtavan polun liuskekivillä.

Lisää näistä kivitöistä kuulette ensi kesän aikana, kun pihan kunnostus (toivottavasti) edistyy. Ja tietysti uusista istutuksista muurin reunustamassa penkissä!