Tomaattilajikkeiden kirjoa | Olemme puutarhassa

Mullasta nousee kasvi

Ryytisalvialajikkeita

Tomaattilajikkeiden kirjoa

Syksyistä tomaattisatoa

Tomaatinsiementen markkinoilla puutarhurin pää menee pyörälle: ihanan houkuttelevia lajikkeita löytyy tuhansittain!

Tomaatti on maailman viljellyin hedelmävihannes, joten ei ihme että siitä on jalostettu valtava määrä erilaisia lajikkeita. Tomaatti on kotoisin Etelä-Amerikasta, mistä se kulkeutui Eurooppaan espanjalaisten mukana. Pitkään Euroopassa viljellyt lajikkeet polveutuivatkin vain muutamasta kannasta, joten perinnöllinen pohja oli hyvin kapea. Sittemmin tomaattilajikkeiden jalostuksessa on käytetty myös luonnonvaraisia eteläamerikkalaisia tomaattilajeja kuten kirsikkatomaattia ja marjatomaattia ja saatu siten laajennettua viljeltyjen tomaattien perimää. Kun tomaateissa esiintyy luonnostaankin paljon muuntelua, niin erilaisten lajikkeiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti!

Kaupallisen kasvihuoneviljelyn intressissä ei kuitenkaan ole vain tomaatin herkullinen maku. Itse asiassa se tuntuu usein jäävän jalostuksessa muiden tavoitteiden kuten satoisuuden ja hedelmän säilyvyyden rinnalla viimeiseksi. Tämän vuoksi ei olekaan ihme että kaupoissa myytävät kasvihuonetomaatit ovat usein surkean mauttomia. Vain pienet tomaatit kuten kirsikka- ja miniluumutomaatit maistuvat joten kuten tomaatilta!

Perinnetomaattisalaatti

Perinnetomaattisalaatti

Sen vuoksi tomaatinystävä ei oikein muuta voi kuin yrittää viljellä tomaatteja itse. Se ei ole ihan yksinkertaista näillä leveyspiireillä, mutta ei ylivoimaistakaan jos valitsee oikeita lajikkeita. Tomaatti vaatii lämpöä, valoa ja ravinteikasta maata, mutta muuten se ei ole kauhean hankala kasvatettava. Esikasvatus on välttämätön, mutta ei tomaatti yhtä pitkää esikasvatusta vaadi kuin monet muut koisokasvit, esimerkiksi paprikat ja munakoiso. Riittää kun kylvöhommiin ryhtyy maalis–huhtikuussa. Nyt on siis oikea aika hankkia siemenet!

Kasvupaikka ratkaisee

Tomaatteja anopin kasvihuoneessa

Tomaatteja anopin kasvihuoneessa

Meillä ei ole kasvihuonetta, vaan viljelemme tomaatteja ulkona avomaalla tai ruukussa. Lajikkeiden täytyy siis kestää viileämpääkin ilmastoa. Kasvihuone on kyllä jatkuvasti haaveissa – ehkä sitten kun remonttihommat on saatu päätökseen on vuoro pystyttää ansari… Tämän artikkelin kuvissa esiintyvä kasvihuone on anopin muovitunneli tomaatteineen.

Ruukkupuutarhaan etsimme hillittykasvuisia lajikkeita kun taas avomaalla voi viljellä isompiakin. Tomaattien valitsemisessa onkin kiinnitettävä erityistä huomiota lajikkeen kasvutapaan. Tomaattilajikkeet ryhmitellään runkotomaatteihin tai pensastomaatteihin kasvutavan mukaan. Toinen ryhmittely jakaa lajikkeet avomaatomaatteihin ja kasvihuonetomaatteihin. Yleensä kasvihuonetomaatit ovat runkotomaatteja, koska ne kasvavat kapeammiksi kuin pensastomaatit ja mahtuvat siis paremmin rajattuun tilaan. Mutta kyllä avomaallakin voidaan viljellä runkotomaatteja.

Runkotomaatit vaativat enemmän hoitoa kuin pensastomaatit sikäli, että ne täytyy tukea kun taas pensastomaatti saattaa pärjätä ilmankin, ainakin jos se on pienikasvuinen. Runkotomaatteja pitää myös leikata pituuskasvun rajoittamiseksi ja poistaa niistä ”varkaat” eli sivuversot, jotta hedelmät kehittyisivät kunnolla. Pensastomaatit voi jättää rauhassa kasvamaan, koska niiden pituuskasvu lakkaa itsestään jossain vaiheessa.

Lajikkeiden valinnasta

Tomaateissa löytyy niin vanhoja perinnelajikkeita kuin uusia hybridejäkin. Hybridisiemenet ovat yleensä kalliita, koska jokaikinen siemen on ensimmäistä polvea risteytyksen jälkeen. Näistä F1-siemenistä viljellyistä tomaateista ei siis voi ottaa siemeniä kylvösiemeniksi seuraavaa kasvukautta varten, ei ainakaan jos haluaa olla varma siitä että jälkeläiset ovat vanhempansa kaltaisia. Hybridilajikkeissa on se hyvä puoli, että siemenet ovat yleensä huippulaadukkaita eli elinvoimaisia ja satoisia. Mutta perinnelajikkeet saattavat olla maukkaampia, joten on vaikea sanoa, kumpia kannattaisi suosia. Kokeileminen taitaa olla ainoa keino!

Meillä on suunnitelmissa viljellä tulevana kesänä seuraavia, hyväksi havaittuja tomaattilajikkeita:

Yläterassilla

Yläterassilla

Ruukkutarhassa talon seinustalla kasvatamme hillittykasvuisia pensastomaatteja, joista monet ovat perinnelajikkeita. Pensaat kasvavat noin 60–80 senttiä korkeiksi. Siemenet on alunperin ostettu jostain maailmalta ja sen jälkeen kerätty omasta sadosta. Olemme jopa hieman “jalostaneet” niitä siten, että esimerkiksi lajikkeesta Tigerette Cherry olemme erottaneet punahedelmäisen ja keltahedelmäisen kannan! Sen hedelmät ovat pisaran tai sydämen muotoisia ja suunnilleen golf-pallon kokoisia. Lehdet muistuttavat perunan lehtiä, mutta ovat kellertäviä.

Green Sausage tuottaa nimensä mukaisesti pitkulaisia, kypsänä pohjaväriltään keltaisia tomaatteja, joissa on vihreitä raitoja. Kasvi on hiukan hassun näköinen, sillä kasvi riiputtaa liuskoittuneita lehtiään aivan kuin se kärsisi kuivuudesta.

Lajikkeella Fuzzy Wuzzy on hopeiset, samettisen karvan peitossa olevat lehdet ja myös punaiset, hieman keltaraitaiset hedelmät ovat hieman karvaiset.

Avomaalla viljelemme isommaksi kasvavia tomaattilajikkeita. Outdoor Girl on aikainen lajike, joka sopii hyvin avomaaviljelyyn niin kuin nimestäkin voi päätellä. Kasvi on roteva ja isokokonen ja tuottaa biljardipallon kokoisia punaisia tomaatteja. Lajike on satoisa joten sen viljeleminen on palkitsevaa. Gardener”s Delight on toinen suosikki, herkullinen kirsikkatomaatti. Se on kasvina rehevä ja suurikokoinen. Roma Nano on pienikasvuinen Roma-ryhmään kuuluva tomaatti eli se tuottaa italialaistyylisiä luumunmuotoisia, etenkin ruoanlaittoon sopivia tomaatteja.

Tomaatti ’Outdoor Girl’

Tomaatti Outdoor Girl

Uutuutena ajattelimme kokeilla Maatiaisen ainakin aiempina vuosina myymää suomalaista perinnelajiketta Potattomattia, se kuulostaa niin lupaavalta. Vai mitä ajattelette tästä: ”yli 60 vuotta Savitaipaleella viljelty tomaatti, lehdet muistuttavat perunan lehtiä, vaatimaton kasvattaa, aikainen lajike, maukkaat tomaatit, avomaalla maku parhaimmillaan”.

Suomalaisista puutarhakirjoista kannattaa bongata suosituksia tomaattilajikkeiksi, joiden pärjäämisestä pohjoisissa oloissa on näyttöä. Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan entinen ylipuutarhuri Arno Kasvi suosittelee kirjassaan ”Arnon keittiökasvit” muun muassa lajikkeita Apollo, Banane, Black Plum, Gardener”s Delight, Härän sydän, Jubileum, Karmin Violet, San Marzano ja Super Marmade.

Luonnonmukaisen puutarhaviljelyn Grand Old Lady Ulla Lehtonen puolestaan suosittelee muun muassa lajikkeita Gemini F1, Gold Königin, Ida F1 ja Sibiria.

Hyvä tomaattivalikoima löytyy muun muassa Exotic Gardenilta ja myös Hyötykasviyhdistys myy useiden edellä mainittujen lajikkeiden siemeniä.

Linkkejä

Vastakaikua

    Mirjami · Heinäkuun 22. päivänä 2014 klo 22.12

    Löysin juuri nämä blogisivut ja ihastuin! Täältä löytyy paljon tietoa ja vinkkejä tällaiselle harrastelija-puutarhurille ja kasvissyöjälle.

    Noista tomaattilajikkeista olisi mukava tietää, että onko Siperian Early (Seememaailm.ee) ja Sibiria samaa lajiketta vai ihan eri lajikkeita?

    Toinen asia, jota olen miettinyt keväisin kylvöjä suunnitellessani, on ei-kumppanuuskasvien kylvöetäisyydet toisistaan, eli kuinka kauas tai lähelle toisiaan niitä kannattaisi laittaa kasvamaan.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Heinäkuun 22. päivänä 2014 klo 23.06

      Hei Mirjami, kiva että löysit meille! Ensimmäiseen kysymykseesi emme osaa varmuudella vastata, koska Sibiria ei ole meille tuttu. Mutta sitä pidetään erittäin kestävänä ja aikaisena lajikkeena, joten kuulostaa siltä kuin tuo Seememaailmin tomaatti olisi sama lajike kun sitäkin kuvataan sanalla Early? Kannattaa varmaan tarkistaa, miten lajikkeita kuvaillaan esimerkiksi siemenluetteloissa. Jos kuvaus täsmää niin lajike lienee sama.

      Toinen kysymyksesi on vieläkin kinkkisempi; vastaus varmaan riippuu siitä, miksi kasveja pidetään ”huonoina” kumppaneina. Jos se johtuu erilaisista kasvuvaatimuksista niin kuin usein on laita, niin silloin ne eivät sovi kovin lähelle toisiaan, kasvuolosuhteet kun lienevät lähietäisyydellä samankaltaiset. Myös silloin kun syynä ovat yhteiset tuholaiset niin etäisyyttä saa olla aika paljon, koska ideana on ”piilottaa” kasvit tuholaisilta välttämällä liian suuria yhtenäisiä kasvustoja, jotka kiinnostaisivat niitä. Kotipuutarhassa, jossa viljelymäärät eivät ole suuren suuria, luulisi muutaman metrin etäisyyden riittävän, varsinkin jos välissä kasvaa ”hyviä” kumppaneita. Mutta mielenkiintoinen kysymys, johon vastaus löytynee vasta kokeilemalla – niin kuin niin moneen muuhunkin asiaan puutarhanhoidossa…

      Hyvää viljelyonnea tälle kasvukaudelle!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Heijasta Peruuta vastaus tai jatka muihin viesteihin

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *