Mullasta nousee kasvi

Soglio, Val Bregaglia

Hyvä Tuomas joulun tuopi

Adventtiaskartelua tuijanoksista

Joulu on perinteiden aikaa. Hauskaa perinteissä on se, että ne syntyvät joskus nopeastikin: jo kerran jälkeen jokin tuntuu niin hyvältä ja jouluun kuuluvalta että siitä tulee traditio.

Jouluperinteistä osa on kaikille yhteisiä, osa perheiden ja pienempien porukoiden ikiomia. Monet niistä liittyvät pikemminkin joulunodotukseen kuin itse juhlaan: ostosretket joulumarkkinoille tuttuun joulukaupunkiin niin kuin Porvooseen. Leivontatalkoot, joiden aikana syntyvät piparit ja muut suosikkipikkuleivät. Hienot joulukonsertit tutuissa ja tuntemattomammissakin kirkoissa. Suomessa on yhä hieno lauluperinne joka näkyy etenkin tähän aikaan vuodesta!

Jouluinen Porvoo

Jouluinen Porvoo

Myös itse jouluaaton ja ‑pyhien ohjelmassa jokaisella on omat suosikkinsa joita ilman ei joulua tule. Yksi ei tule toimeen ilman herkullista kalapöytää, toinen sitä ainoaa oikeaa joululaululevyä, jonka musiikki luo joulun tunnelman. Kolmas katsoo että seimiasetelman täytyy ehdottomasti löytyä piirongin päältä, josta sen hahmojen retkeä läpi joulutarinan voi seurata loppiaiseen saakka.

Lohipiirakka, herkkusilakat ja saaristolaisleipä joulupöydässä

Lohipiirakka, herkkusilakat ja saaristolaisleipä joulupöydässä

Meille yksi joulun välttämättömistä perinteistä on joulukuusi, joka kannetaan sisään Tuomaan päivänä. Viime vuonna kuusi löytyi omasta pihasta ja hieman muotopuolenakin se osoittautui hienoksi joulupuuksi!

Joulukuusi omasta pihasta

Joulukuusi omasta pihasta

Tänä vuonna Tuomaan päivänä sattuu olemaan myös talvipäivänseisauksen hetki, joten juhlaan on monin verroin aihetta. Ollaan aurinkovuoden taitteessa ja koittaa käänne kohti kevättä ja kesää! Sen kunniaksi havuntuoksua on ilmassa enemmänkin, koska teimme tuijanoksista havuköynnöksen pönttöuunin joulukoristeeksi. Yksi tuijistamme oli kasvanut aivan liian suureksi kasvupaikkaansa, joten leikkasimme sen alas. Oksia on siis riittänyt adventti- ja joulukoristeisiin yllin kyllin.

Tämän blogin jouluperinteeksi on puolestaan muodostumassa kuukauden kasvi ‑artikkeli viime vuoden joulukuulta. Sen paremmin meidän on vaikea kiteyttää joulun sanomaa.

Puutarhan väki toivottaa kaikille lukijaystävilleen ihmeellistä, riemukasta joulujuhlaa!

Täti Punainen ja Setä Sininen

Linkki

Sosiaalista puutarhanhoitoa: siirtolapuutarhat (Berliini–Hampuri 2013/2)

Siirtolapuutarhamökki Schaffhausenissa

Saksassa syntyi 1800-luvulla siirtolapuutarhaliike, sen ajan kaupunkiviljelytrendi.

Kesäisen Saksan-matkamme teemaksi nousi puolivahingossa sosiaalinen puutarhaliike ennen ja nyt. Kävimme muun muassa Berliinin ja Hampurin kaupunkiviljelmillä, joista perinteistä puolta edustivat siirtolapuutarhat eli ”Kleingärten”.

Ensimmäiset siirtolapuutarhat perustettiin 1800-luvulla Leipzigissa. Vieläkin vanhempi väki kutsuu niitä nimellä ”Schrebergarten” idean isän, Moritz Schreberin mukaan.

Schreber oli lääkäri ja pedagogi, joka oli huolestunut teollistuneiden kaupunkien köyhän väen terveydentilasta. Hän halusi kohentaa sitä luomalla viheralueita, joilla työväki saisi nauttia ulkoilman terveusvaikutuksista ja samalla tuottaa ruokaa kotitalouksiinsa.

”Köyhäinpuutarhoja” perustettiin usein joutomaille, joten Saksassa näkeekin usein siirtolapuutarhoja esimerkiksi junaratojen välisillä maatilkuilla. Siirtolapuutarha-alueet saattavat olla varsin pieniä, ehkä vain parinkymmenen palstan kokoisia. Mökkien rakentamisessa on paljon kirjavuutta; niiden kokoa ja ulkonäköä ei säännellä samalla tavalla kuin meillä Suomessa.

Nykyajan siirtolapuutarha oli yksi Hampurin kansainvälisen puutarhanäyttelyn (IGS 2013) mielenkiintoisimmista teemoista. Se olikin sopiva aihe sillä näyttely oli sijoitettu Wilhelmsburgin saarelle, jossa sijaitsee monta pientä siirtolapuutarha-aluetta.

  • Hampuri-Wilhelmsburgin siirtolapuutarha-alue

    Hampuri-Wilhelmsburgin siirtolapuutarha-alue

    Siirtolapuutarhamökki Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Siirtolapuutarhamökki Hampuri-Wilhelmsburgissa

Hampurin puutarhanäyttelyssä oli useita näytepuutarhoja, jotka edustivat nykyaikaisia siirtolapuutarhoja. Niiden istutukset edustivat eri teemoja: joukossa oli muiden muassa välimerellinen ja japanilainen puutarha.

  • Viljelylaareja IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Viljelylaareja IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Siirtolapuutarhamökki IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Siirtolapuutarhamökki IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

  • Siirtolapuutarhatunnelmaa IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Siirtolapuutarhatunnelmaa IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Vesiaihe IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Vesiaihe IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Välimeren tunnelmaa IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Välimeren tunnelmaa IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

  • Siirtolapuutarha IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Siirtolapuutarha IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Japanilainen puutarha IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Japanilainen puutarha IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

Yksi näyttelyn kohokohtia oli fantastinen ruusubulevardi, joka oli rakennettu kahden pienen siirtolapuutarha-alueen väliin niitä yhdistämään. Varmasti joku puutarhureista on vastustanut näyttelyn tuomista alueelle, mutta veikkaisin että ruusubulevardin nähtyään hekin ovat muuttaneet mielensä!

  • Kanava IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Kanava IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Ruusupolku IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Ruusupolku IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

  • Ruusuistutuksia IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Ruusuistutuksia IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Ruusubulevardi IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Ruusubulevardi IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

Saksalais-suomalaista siirtolapuutarhaelämää Berliinissä voi muuten seurata hauskassa blogissa Big City Ranch – myös suomen kielellä!

Muut jaksot ”Berliini–Hampuri 2013” ‑sarjassa

Puutarhuri matkalla: Berliinistä Hampuriin ja takaisin 2013 (1)

Ruusutarha Berliinissä

Heinäkuussa ennen satokauden alkua kävimme ihmettelemässä kahta huimaa kaupunkia ja tutustumassa niiden puutarhakohteisiin.

Lähtökohtana tämänkesäiselle lomamatkalle oli se että halusimme käydä Hampurin kansainvälisessä puutarhanäyttelyssä. Matkan suunnittelu jäi viime tippaan joten edullisia lentoja Hampuriin ei ollut enää saatavilla. Siispä päätimme lentää Berliiniin ja jatkaa sieltä vuokra-autolla Hampuriin, sillä auton vuokraaminen osoittautui halvemmaksi kuin junamatka.

Se olikin onnistunut ratkaisu, sillä samalla pääsimme käväisemään Berliinissä. Se oli ollut haaveissa jo jonkin aikaa koska viimeisestä Berliinin visiitistä oli kulunut jo vuosia. Kaupunki on niin kiivaan evoluution vaiheessa että se täytyy käydä tarkastamassa säännöllisin välein! Loppujen lopuksi Berliinissä tuli vietettyä suurin osa viikon lomasta ja Hampuri jäi tällä kertaa piipahduksen kohteeksi.

Berliini helteiden kourissa

Berliini ylitti jälleen kerran kaikki odotukset: kaupunki on niin täynnä elämää ja kuitenkin rento, kaaoksen partaalla mutta kuitenkin toimiva, rosoinen ja silti tyylikäs – Berliinissä on yksinkertaisesta hauskaa! Kaupungin värikkäät vaiheet ovat jättäneet siihen mielenkiintoiset merkkinsä joten varsinkin historiasta kiinnostuneelle Berliini on loistokohde.

  • Berliinin TV-torni

    Berliinin TV-torni

    Vihreä kerrostalokatto Moritzplatzilla Berlin-Kreuzbergissä

    Vihreä kerrostalokatto Moritzplatzilla Berlin-Kreuzbergissä

  • Sissiviljelyä

    Sissiviljelyä

    Humboltforum / Berliner Schloss -työmaa Berlin-Mitte

    Humboltforum / Berliner Schloss -työmaa Berlin-Mitte

Ja mikä parasta, hinta-laatu-suhde on paikallaan. Siistin ja kaikki perustarpeet täyttävän hotellihuoneen saa samalla hinnalla minkä Suomessa joutuu maksamaan leirintäalueen mökistä ilman mukavuuksia. Myös maittavaa ruokaa ja juomaa löytyy kohtuuhinnalla (jos toki maksamaankin pääsee jos sitä haluaa). Kun vielä säätkin suosivat ei parempaa olisi lomailija voinut toivoa!

Berliinissä ja sen ympäristössä on paljon mielenkiintoista nähtävää myös puutarhanystäville emmekä edes ehtineet kaikkiin kiinnostaviin kohteisiin. Esimerkiksi naapurikaupunki Potsdamin palatsit ja puutarhat jäivät tällä kertaa väliin. Kuulimme paikan päällä myös meille uusista puutarhakohteista kuten Gärten der Welt ‑puistosta, jossa on kuulemma maailman eri puutarhakulttuureja edustavia teemapuutarhoja. Täytyy siis palata taas joskus Berliiniin, mikäs sen hauskempaa!

Asustimme Steglitzin kaupunginosassa Berliinin hienon kasvitieteellisen puutarhan kupeessa. Siellä tulikin käytyä niin päiväsaikaan kuin myös illalla ”puutarhajuhlissa”. Kreuzbergissä vierailimme eurooppalaisen sissiviljelyn kehdossa Prinzessinnengartenissa. Näistä kerromme tarkemmin omissa postauksissa.

  • Kasvitieteellinen puutarha Berlin-Dahlemissa

    Kasvitieteellinen puutarha Berlin-Dahlemissa

    Prinzessinnengarten

    Prinzessinnengarten

  • Prinzessinnengarten

    Prinzessinnengarten

    Kasvitieteellinen puutarha Berlin-Dahlemissa

    Kasvitieteellinen puutarha Berlin-Dahlemissa

    Sunnuntaiaamiainen Schwartzsche Villassa Berlin-Steglitzissa

    Sunnuntaiaamiainen Schwartzsche Villassa Berlin-Steglitzissa

Hampurin IGS 2013

Myös Hampuri on vaikuttava kaupunki. Se muistuttaa tietynlaisessa rosoisuudessaan Berliiniä, mutta toisaalta se on myös erilainen. Hampuri ei ole hallintokaupunki vaan sitä leimaa elinkeinotoiminta, varsinkin tietysti laaja, melkeinpä hallitsemattomalta tuntuva ja osittain rapistumassa oleva satama. Hampurin kansainvälinen puutarhanäyttely (Internationale Gartenschau Hamburg) oli osuvasti sijoitettu Elben saarelle Wilhelmsburgiin keskelle satama-aluetta. Puutarhanäyttely on osa Wilhelmsburgin rupsahtamaan päässeiden esikaupunkien kasvojenkohotusta, mikä on tietysti aiheuttanut myös kritiikkiä. Kerromme myös puutarhanäyttelystä enemmän erikseen.

  • Barkassilla IGS’ille Hampurin satamassa

    Barkassilla IGS’ille Hampurin satamassa

    Barkassilla IGS’ille Hampurissa

    Barkassilla IGS’ille Hampurissa

  • IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

    IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

    IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

    IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

  • IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

    IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

    IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

    IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

    IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

    IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

Hampurissa olisi ollut myös muuta nähtävää puutarhahulluille, kuten esimerkiksi hieno Planten und Blumen -puisto lampineen ja erilaisine puutarhoineen. Sielläkään emme tämän loman aikana ehtineet käydä.

Elben rannoilla

Palasimme Hampurista Berliiniin Elben rantoja pitkin pikkuteitä, sillä moottoritie oli rasittavan ruuhkainen. Aikaa ei siinä säästynyt, siitä pitivät tavallisten maanteiden nopeusrajoitukset huolta. Mutta hermojen kannalta on paljon mukavampi ajella rauhassa pikkuteitä ja bonuksena tutustua mielenkiintoisiin paikkakuntiin, joiden olemassaoloa ei voi kuin aavistella moottoritieltä käsin. Nämä seudut olisivat mainio kohde esimerkiksi pyöräilymatkaa ajatellen!

Pysähdyimme matkalla Lauenburgin pikkukaupungissa Elben rannalla. Kaupunki on vähän niin kuin Porvoo mutta punatiilistä ja savesta rakennettu. Alkukesän tulvat olivat koetelleet lähimpänä Elbeä sijaitsevia kortteleita ja niiden taloista monissa tuntuikin olevan pohjakerroksen remontti käynnissä. Lauenburg on normaalisti turistien suosiossa mutta nyt oli hiljaista vaikka paras matkailusesonki oli alkamassa – ilmeisesti ihmiset pelkäsivät että tulva olisi pahemminkin runnellut kaupunkia ja olivat jääneet tulematta. Ihan tuli huono omatunto ettemme ehtineet jäädä pitemmäksi aikaa!

  • Elben rantaa Lauenburgissa

    Elben rantaa Lauenburgissa

    Lauenburg

    Lauenburg

    Lauenburg

    Lauenburg

Toinen pysähdyspaikka tiellä Berliiniin oli Ludwigslustin kaupungissa, joka on tunnettu hienosta arkkitehtuuristaan. Koko kaupunki on suunniteltu 1700-luvulta peräisin olevan Mecklenburg-Schwerinin herttuan barokkityylisen palatsin ympärille kuin Versailles konsanaan, mutta pienemmässä mittakaavassa. Tämä entisen Itä-Saksan alueella oleva pikkukaupunki on vierailun arvoinen paikka, vaikka kaikkia taloja ei olekaan ehditty puleerata läntisten standardien mukaisiksi. Tai ehkä juuri sen vuoksi! Kaupungin historiaan liittyy mielenkiintoisia vaiheita joten historiasta kiinnostuneen kannattaa panna nimi muistiin. Ludwigslustiin pääsee junalla ainakin Berliinistä ja Hampurista.

  • Ludwigslust

    Ludwigslust

    Ludwigslustin palatsi

    Ludwigslustin palatsi

Muut jaksot ”Berliini–Hampuri 2013” ‑sarjassa

Kesäistä askartelua: laventelikorit

Kesäistä askartelua laventelista

Laventelia käytetään etenkin hyönteisten karkottamiseen muun muassa liinavaatekaapeista. Kukista voi tuoksupussien tekemisen lisäksi punoa koristeellisia “koreja” käyttäen niiden omia varsia ja silkkinauhaa.

Näin laventelin kukinta-aikaan kannattaa korjata kukkatähkiä kuivatettavaksi. Paras hetki on juuri kun kukinta on alkanut ja tähkässä on joitakin avautuneita teriöitä. Kun korjuu tehdään poutapäivänä puolenpäivän aikaan kukat ovat aromaattisimmillaan.

Laventelinkukat voi kuivumisen jälkeen riipiä ja pakata pieniin kangaspusseihin, tai vaikkapa vain kääräistä sopivankokoiseen palaan kaunista puuvillakangasta ja solmia nauhalla pussukaksi. Tällaiset tuoksupussit tuovat kaappiin miellyttävää tuoksua ja karkoittavat tuholaisia. Makuuhuoneessa laventelin tuoksu rauhoittaa ja vaivuttaa hyvään uneen.

Jos puutarhassasi kasvaa laventelia, jonka kukkatähkät ja ‑varret ovat kyllin pitkät (yhteensä noin viisitoista senttiä tai enemmän), voit askarrella niistä myös niin sanottuja laventelikoreja. Ne olivat suosittuja etenkin viktoriaanisessa Englannissa. Laventelinkukat suljetaan silkkinauhasta punottuun “koriin”, jossa ne säilyvät valolta suojassa mutta pääsevät kuitenkin levittämään ihanaa tuoksua ympäristöön. Korin punominen vaatii hieman harjoittelua, mutta jo ensimmäistä kokeilukappaletta askarrellessa homman juju valkenee ja seuraavat korit valmistuvat sujuvammin!

Laventelikorin valmistamiseen tarvitset:

  • viisitoista (tai joka tapauksessa pariton määrä) mahdollisimman pitkiä tuoreita laventelin kukkatähkiä varsineen
  • pätkä juutti- tai muuta nyöriä kimpun solmimiseen
  • noin metrin pituinen ja ½–1 senttimetrin levyinen silkkinauha

Laventelikori valmistetaan näin:

1. Asettele kukat kimpuksi siten, että kukkatähkien alareunat ovat samalla tasolla. Solmi kukat kimpuksi siten, että solmu tulee aivan kukkatähkien alle.

Askartelua laventelista

Askartelua laventelista

2. Käännä kimppu ylösalaisin, pidä sitä vasemmassa kädessä (vasenkätiset oikeassa kädessä) ja ala taivuttaa varsia kukkien yli. Jotta varret eivät katkeaisi taivutettaessa niitä kannattaa hieman kiertää samalla taivutuskohdasta. Kuivuneet varret katkeavat herkästi, joten laventelikorit valmistetaan mieluiten juuri korjatuista laventelinkukista.

Laventelinvarsien taivutusta

Laventelinvarsien taivutusta

3. Kun kaikki varret on taivutettu kukkien päälle ota silkkinauha ja taita sen pää kaksinkerroin yhden varren ympärille aivan solmukohdan alapuolelle. Pujottele sen jälkeen nauha joka toisen varren ylitse ja joka toisen alitse kuin punoisit pajukoria. Kaunein tulos syntyy jos silkkinauhakerrokset ovat melko tiukasti toisissaan kiinni ja muutenkin suhteellisen napakasti punottuja eikä liian löysiä. Näin kukat jäävät täysin peittoon.

Laventelikorin punontaa

Laventelikorin punontaa

4. Lopeta punominen kun kaikki kukat on peitetty ja kierrä nauhaa vielä muutamia kertoja tiukasti varsien ympäri. Solmi nauha ja tee ripustuslenkki jos haluat ripustaa korin esimerkiksi henkariin.

Laventelikori valmistuu

Laventelikori valmistuu

Tämä askarteluvinkki on löytynyt aikoinaan Hufvudstadsbladetista ja sen oli kirjoittanut Anna Lefvert.

Valmiit laventelikorit

Valmiit laventelikorit

Vastakaikua

    Päivi · Syyskuun 28. päivänä 2014 klo 11.03

    Hei, miten on, voiko ne kukat jos vasta poimittuina niin hometta saada, jos ei anna ensin kuivahtaa? Voisiko tehdä niin, että TAIVUTTAISI varret kyllä valmiiksi tuoreeltaan, mutta jättäisi tämän nauhan laittamisen vasta sitten vähän myöhemmäksi? tuli vaan mieleen. Tosi hyvä tuoksu tulee varmasti, en ole ennen tiennyt tuollaisesta, kiitos!

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Syyskuun 28. päivänä 2014 klo 11.39

      Hyvä kysymys Päivi! Tärkeää on korjata laventeli poutapäivänä ja vasta kun aamukaste on täysin kuivahtanut. Silloin ovat aromitkin voimakkaimmillaan. Jos laventeli korjattaisiin kosteana niin homehtumisvaara varmaankin olisi. Tärkeää on tosiaan myös taivuttaa varret tuoreeltaan, muuten ne napsahtavat helposti poikki. Myös nauhan pujottelu kuivien varsien läpi saattaa olla aika vaikeaa. Eli suosittelemme tekemään korit tuoreeltaan, poutapäivänä (ja mahdollisuuksien mukaan myös istutusaikana) korjatuista laventeleista!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Syreenien kukintaa Tallinnassa

Pihasyreeni

Vietimme touko-kesäkuun vaihteen viikonlopun koluamalla Tallinnan puutarhakohteita – helteessä olo oli kuin kauempanakin ”etelässä”!

Sää tosiaan suosi meitä pitkän viikonlopun minilomalla muutamaa ukkoskuuroa lukuunottamatta. Alkukesän tunnuskasvi pihasyreeni oli puhjennut kukkaan myös Tallinnassa. Vanha kaupunki oli muuttunut tallinnalaisten ja turistienkin olohuoneeksi: kaikki tuntuivat olevan kaduilla ja terasseilla! Kävimme kolmen päivän aikana tutustumassa Tallinnan tämänvuotiseen kukkafestivaaliin, kasvitieteelliseen puutarhaan sekä Kadriorgin puistoon ja puutarhoihin.

Lillefestival 2013

Olemme aikaisempina vuosina käyneet tutustumassa kukkafestivaalin näytepuutarhoihin heinä–​elokuussa, jolloin puutarhat ovat ehtineet kypsyä parhaimmilleen. Nyt festivaali oli vasta avattu edellisellä viikolla joten läheskään kaikki näytepuutarhat eivät vielä olleet aivan valmiit. Mutta oli hauskaa kerrankin nähdä kuinka kaikki alkaa.

Helsingin kaupungin puisto-osaston suunnittelema pienoispuutarha on joka vuosi ollut yksi yleisön suosikeista ja tänäkin vuonna sillä on kaikki edellytykset menestyä. Polun kulmaukseen asettuvassa penkissä on pieni pergola kesäkukkaistutusten keskellä. Värimaailma on harmonisen oloinen, vaikka lopullisesti sitä voi arvioida vasta kun kukinta on alkanut – nyt kasvit ovat vasta taimia.

Muita suosikkejamme ovat tänä vuonna erityisesti ruukkupuutarhat. Lähellä toisiaan sijaitsee kaksi aivan erilaista astiaistutusta: toinen kaupunkiviljelmä iloisenkirjavissa muoviruukuissa ja toinen maanläheisempi pikkupuutarha puutynnyreissä. Moni suunnittelija luotti meri-teemaan: erilaiset merenrannan luontoa jäljittelevät asetelmat ovat suosittuja. Saksalaisen Mecklenburg-Vorpommernin osavaltion pienoispuutarha on niistä ehkä paras esimerkki. Teema ”puutarha taiteena” on myös innostanut monia myös värikylläisiin geometrisiin kesäkukkaistutuksiin. Kannattaa siis piipahtaa Tornien aukiolla Tallinnassa, jos sattuu sinne kesän aikana!

  • Tallinn lillefestival 2013

    Tallinn lillefestival 2013

    Tallinnan kukkafestivaali 2013

    Tallinnan kukkafestivaali 2013

Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

Yhden kokonaisen päivän vietimme Piritassa, jossa pääkohteemme oli Tallinnan kasvitieteellinen puutarha eli Botaanikaaed. Ajelimme sinne Viru-keskuksesta bussilla, mikä onkin nykyään helppoa kun Tallinnassakin on siirrytty käyttämään elektronisia matkakortteja, joihin voi ladata sopivan summan rahaa. Yhdellä kortilla voi matkustaa useampikin matkustaja.

Kasvitieteellinen puutarha sijaitsee kauniilla paikalla harjumaisen Kloostrimetsän ja lehtevän jokilaakson maisemissa. Olimme hieman pettyneitä siitä että rodojen pääkukinta ei vielä ollut alkanut – luulimme että Suomenlahden eteläpuolella oltaisiin kasvukaudessa edellä meitä! Mutta sen sijaan pihasyreenit kukkivat upeasti ja niitä kasvitieteellisessä puutarhassa onkin laaja valikoima erilaisia lajikkeita. Myös omenapuut, niin hyöty- kuin koristeomenatkin, kukkivat runsaasti. Hieno kokoelma kasveja on myös laajassa kivikkopuutarhassa ja pienen puron varrelle istutetuissa perennapenkeissä. Erilaiset sipuli- ja mukulakasvit olivat luonnollisesti parhaimmillaan, alkukesää kun eletään!

  • Kivikkopuutarha Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

    Kivikkopuutarha Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

    Syreenit Tallinnassa

    Syreenit Tallinnassa

  • Perennat Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

    Perennat Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

    Karhunlaukkoja

    Karhunlaukkoja

Kasvitieteellisestä puutarhasta kävelimme muutaman kilometrin matkan läpi Kloostrimetsän Piritaan meren rannalle. Metsässä risteilee lenkkipolkuja ja kävelyreittejä ja matkan varrella on useita näköalapaikkoja alhaalla laaksossa kiemurtelevalle Pirita-joelle. Piritassa nautimme ansaitun aterian Kalevi Jahtklubin ravintolassa eli paikallisen purjehdusseuran talolla. Sen tunnistaa hassusta puurakenteisesta funkis-tornista joen yli johtavan sillan kupeessa. Yllättävän mietittyjä annoksia ja hauska regatta-tunnelma!

Kadriorgin puistossa

Sunnuntaina hyppäsimme ratikkaan nro 1 ja suuntasimme Kadriorgin puistoon monen tallinnalaisen tavoin – Kadriorg on yksi kaupungin yhteisistä ”olohuoneista”. Siellä olisi nähtävää moneksikin päiväksi, erityisesti taiteen ystäville, koska puistossa sijaitsevat sekä eestiläisen taiteen museo KUMU että ulkomaisen taiteen museo Kadriorgin palatsissa. Mutta jo rakennukset itse ovat näkemisen arvoisia: suomalaisen arkkitehdin suunnittelema KUMU sijaitsee osin maan alla sulautuen viereiseen vallirakennelmaan. Kadriorgin palatsi puolestaan on hieno esimerkki barokkiarkkitehtuurista, vai onko se sittenkin rokokoota?

  • Kadriorgin palatsi

    Kadriorgin palatsi

    Tammi Kadriorgin puistossa

    Tammi Kadriorgin puistossa

    Uusi kanava Kadriorgin puistossa

    Uusi kanava Kadriorgin puistossa

Tällä kertaa emme käyneet museoissa vaan nautimme mieluummin helteisestä päivästä puiston siimeksessä. Ihastelimme erityisesti vanhoja persoonallisia tammia, joista näkee että ne ovat elämänsä aikana kokeneet kaikenlaista, mutta jaksavat aina vain viheriöidä!

Puiston koilliskolkkaan on viime vuosina rakennettu japanilaisvaikutteinen puutarha, johon kävimme tutustumassa. Puutarhassa on vielä vastaistutetun viheralueen keskeneräisyyttä, mutta jo nyt on nähtävissä että siitä tulee joskus hieno paikka!

  • Kadriorgin puiston japanilaistyylinen puutarha

    Kadriorgin puiston japanilaistyylinen puutarha

    Japanilaisvaikutteinen puutarha Kadriorgissa

    Japanilaisvaikutteinen puutarha Kadriorgissa

Samalla matkalla tutustuimme myös Kadriorgin kaupunginosaan vanhoine puuhuviloineen joista monet on kunnostettu hienoiksi asuintaloiksi. J. Köleri ‑kadulta löysimme luomukaupan ja ‑kahvilan nimeltä NOP; sen takapihalla oli mukava nauttia lounasta ja ihastella kaupunkiviljelmää josta kahvilan keittiöön poimitaan yrtit ja myöhemmin varmaan myös vihannessatoa!

  • Kahvila NOP Tallinnassa

    Kahvila NOP Tallinnassa

    Kahvila NOP Tallinnassa

    Kahvila NOP Tallinnassa

Ruokaa meidän makuun

Leib resto ja aed

Leib resto ja aed

Lopuksi täytyy vielä suositella yhtä tallinnalaista ravintolaa, joka on meidän mieleemme. Vanhan kaupungin kupeessa Uus-kadulla sijaitsee Leib Resto & Aed (”Leipä, ravintola ja puutarha”). Vaikka kyse ei olekaan kasvisravintolasta puutarhuria miellyttää erityisesti se, että ruokalistalla ovat pääroolissa sesongin kasvikset ja yrtit. Kaikki on ehdottoman tuoreista aineksista valmistettua, osa omasta puutarhasta jossa myös savustetaan tuore kala. Nimensä mukaisesti ravintolassa panostetaan myös vastapaistettuun leipään. Hyvällä säällä aterian voi nauttia suojaisalla puutarhaterassilla kaupunginmuurin kupeessa.

Kielen päälle jäi erityisesti muisto herkullisesta jälkiruoasta, jonka nimeksi oli englanninkielisessä menussa annettu ”Rhubarb, rhubarb & rhubarb” – kolme kertaa raparperia. Siinä oli raparperivanukasta raparperikompotissa ja päällä raparperista ja sokerista valmistettuja rapeita lehtisiä. Täytyy kokeilla onnistummeko valmistamaan raparperikompottia Leibin tyyliin omassa keittiössä!

Koristekate omasta pihasta

Erilaisia katteita

Koristekatteet ovat nyt puutarhamuotia. Kauniita katteita saa myös käyttämällä omasta pihapiiristä löytyvää materiaalia.

Kateviljely on päivän sana: yhä useammat torjuvat rikkaruohoja sekä maanpinnan kuivumista ja kuorettumista kattamalla maan kasvien ympäriltä erilaisilla katemateriaaleilla. Perinteisesti on käytetty katteena muun muassa ruohosilppua, puuhaketta ja jopa sanomalehteä.

Nykyään puutarhakaupoista löytyy myös monenmoisia koristekatteita: värjättyä haketta, erilaisia koristekiviä, lasimurskaa ja vaikka mitä. Niitä näkee käytettävän erityisesti kaupunkipihojen istutuksissa ja ruukkupuutarhoissa.

Katemateriaalia ei kuitenkaan tarvitse ostaa, vaan kauniita katteita saa aikaiseksi myös keräämällä ainekset omasta pihasta tai jokamiehenoikeutta käyttäen lähimetsästä. Parhaimmillaan jopa puutarhan ”ongelmajätteistä” saa loihdittua hauskoja koristekatteita! Tässä on muutamia meidän suosikkeja.

Epäorgaanisia katteita

Erilaisia kivikatteita

Erilaisia kivikatteita

Erilaiset kivimateriaalit sopivat hyvin katteiksi erityisesti lämpöä kaipaaville kasveille, sillä kivi lämpenee auringossa ja luovuttaa sitten varaamaansa lämpöä luoden kasveille sopivan pienilmaston. Meillä käytetäänkin kivikatteita erityisesti etelän yrttejä kasvatettaessa. Painavana kivikate ei ole paras vaihtoehto hennoille kasveille, mutta puuvartisille ja varpumaisille yrteille kivikate sopii mainiosti.

Meidän pihassa on vanhastaan käytetty paljon harmaata liuskekiveä, josta olemme rakentaneet muureja ja kiveyksiä. Osa kivestä on mennyt pieniksi säleiksi ja sitä olemme keränneet katemateriaaliksi ruukkukasveille. Liuskekivestä saa tyylikästä katetta.

Remontin jäljiltä pihassa on paljon kirjavaa asennussoraa. Sellaisenaan se olisi aika arkisen näköinen kate, mutta olemme erotelleet harmaita ja punaisia kiviä omikse ryhmikseen ja silloin se näyttää hieman kaupan värilliseltä koristekiveltä!

Vanhoja rikkinäisiä saviruukkuja useimmat käyttävät ruukkuistutuksien pohjalla salaojituksena, mutta voi ruukunpaloista tehdä myös katetta. Meillä käytetään meren pyöristämiä tiilenpalasia, joita lapset aikoinaan keräsivät rannalta Suomenlinnassa. Jos on siis joskus matkoiltaan raahannut kotiin kauniita rantakiviä niin ne on tilaisuus panna hyötykäyttöön koristekatteena!

Orgaanisia katteita

Koivunrisukatetta mintun juurella

Koivunrisukatetta mintun juurella

Yksi kauneimpia katteita on mielestämme kuorikate, joka on tehty männyn kaarnasta. Se ei kovin nopeasti maadukaan, joten kate kestää useamman kesän. Hauskan näköisiä ovat myös käpykatteet: siihen sopivat niin männyn, lehtikuusen kuin monen muunkin havupuun kävyt. Tai miksei myös lehtipuun kävyt: esimerkiksi tervalepällä on hauskat pikku ”kävyt”. Samantapainen kate syntyy tammenterhojen ”hatuista”.

Oksahake tai ‑silppu on perinteisimpiä katteita, mutta siitäkin voi kehitellä uusia muunnelmia. Jos pihalla on koivuja niin koivunrisut ovat jokakesäinen murheenkryyni: niiden silppuaminen on hankalaa, koska ainakin meidän silppurimme menee helposti tukkoon jos siinä yrittää silputa rentoja, ohuita koivunoksia. Siispä käytämme ohuimmat risut usein katteena leikkaamalla ne noin viisi senttimetriä pitkiksi pätkiksi. Suurina määrinä ne muodostavat koristeellisen tumman katteen, mielestäni paljon kauniimman kuin värjätyt ostokatteet!

Tänä keväänä olemme käyttäneet katteeksi myös puutarhasta löytyneet lehtokotilon kuoret – vaikka tuntuuhan se vähän makaaberilta käyttää perivihollisensa ”pääkallot” koristeena…

Ruukunkatteita

Ruukunkatteita

Mitä sinä käytät mieluiten katteena?

Vastakaikua

    Mai · Kesäkuun 1. päivänä 2013 klo 18.52

    Kiitos hyvistä vinkeistä. Katkottavia risuja ja pieniä kiviä kyllä löytyy!

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    savea ja papuja · Kesäkuun 2. päivänä 2013 klo 19.08

    Tuo kotilokate on kaunis. Itse käytän mielelläni oksahaketta katteena. Lisäksi säilytän talvella linnuille tarjotut kauralyhteet ja käytän ne härkäpapujen katteena kesällä. Kate ei ole ihan kaunis ja siitä itää vielä kauraakin, mutta eipä tarvi heittä lyhteitä pois.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Puutarhan Väki · Kesäkuun 2. päivänä 2013 klo 21.27

    Kiitos viesteistä, tulivat perille! Tänä helteisenä viikonloppuna katteet ovatkin tulleet tarpeeseen…

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Puutarhan Väki · Kesäkuun 3. päivänä 2013 klo 7.18

    Tuosta s&p:n vinkistä tulikin mieleen että olki on tietysti yksi perinteisiä katemateriaaleja, joten lyhteiden säästäminen on hyvä idea. Erityisesti mansikan katteena käytetään olkea – siitä ilmeisesti tulee myös mansikan englanninkielinen nimi? Katteenkäytön yksi hyöty onkin se, että sato pysyy puhtaana kun sade ei pääse piiskaamaan multaa ja hiekkaa kasveille. Siksi erityisesti marjojen ja yrttien viljelyssä kate on paikallaan.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Leena · Kesäkuun 24. päivänä 2013 klo 19.21

    Ruukkuihin saa todella kaunista katetta kuivattujen ruusujen terälehdistä. Säästän kuivahtaneet ruusut ja irrotan terälehdet katteeksi jouluhyasinttien ruukkuihin.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Varhaiskevät pyökkimetsässä

Suvikello

Myös Keski-Euroopan pyökkimetsissä kevät on ollut oikukas tänä vuonna. Kävimme ihailemassa suvikellojen kukintaa Donautalin alueella.

Pääsiäisen aikoihin piipahdimme sukuloimassa Etelä-Saksassa. Reissulla ehdimme käväistä haistelemassa kevään tuloa päivän vaelluksella Tonavan yläjuoksun laaksoissa ja vuorilla. Lumi oli enimmäkseen sulanut, vain pohjoisrinteillä ja jyrkkien laaksojen pohjassa oli vielä muutaman sentin paksuinen hanki. Pyökkivaltaisissa metsissä ensimmäiset kevätkukat nostivat päätään karikkeesta.

Kävimme erityisesti tutustumassa laaksoon, joka on suvikellojen (Märzenbecher) valtakuntaa. Näky oli satumainen: metsänpohja silminkantamattomiin valkoisten kukkien täplittämä! Suvikello eli kesälumipisara (Leucojum aestivum) muistuttaa hieman lumikelloa mutta on rotevampi kasvi. Myös kukat ovat erilaiset: terälehdet muodostavat piparkakkureunaisen kellon jossa on vihreät täplät. Suvikello on narsissikasveihin (Amaryllidaceae) kuuluva monivuotinen sipulikasvi jota myydään myös meillä puutarhakasviksi; tosin täällä se kukkii vasta touko-kesäkuussa. Syksyllä sipulikukkaistutuksia suunnitellessa kannattaa siis muistaa tämä viehättävä kasvi!

  • Suvikellot on rauhoitettu

    Suvikellot on rauhoitettu

    Keväistä metsää Tonava-joen laaksossa

    Keväistä metsää Tonava-joen laaksossa

    Suvikello

    Suvikello

  • Suvikelloja

    Suvikelloja

    Suvikellot pyökkimetsässä

    Suvikellot pyökkimetsässä

Tonava virtaa yläjuoksullaan paikoin kanjonimaisessa laaksossa, jonka joki on aikoinaan kaivertanut kalkkikiveen. Sivujokien ja -purojen laaksot ovat intiimimpiä. Ylhäällä ylängöllä ei aina tiedä edes olevansa vuoristossa, kunnes saapuu seuraavan rotkon reunalle.

  • Lippachtal

    Lippachtal

    Lippach-puro

    Lippach-puro

  • Kohti Königsheim’ia

    Kohti Königsheim’ia

    Schäfertal

    Schäfertal

Stuttgartin lähellä olevan Esslingenin kaupungin keskiaikaisilla kujilla vietettiin Puutarhapäiviä, ”Gartentage”. Tarjolla oli kaikenlaista puutarhaan liittyvää antiikista lähtien, mutta meitä kiinnosti erityisesti erinomainen yrttitarjonta. Monella taimitarhalla oli hieno valikoima erilaisia yrttejä, myös meillä tuntemattomampia lajikkeita muuten tutuista yrteistä. Kun matkatavaroihin ei kauhean paljon taimia pysty tunkemaan jouduimme tekemään hankalia valintoja. Loppujen lopuksi päätimme tuoda kaksi rosmariinin tainta, joita mainostettiin talvenkestäviksi: lajikkeet ovat Arp ja Veitshöchheim. Lisäksi ostimme salvian Grower’s Friend, joka ei kuulemma kuki herkästi vaan tuottaa paljon lehtisatoa. Toivottavasti ne kotiutuvat hyvin tänne Pohjolaan!

  • Esslingen

    Esslingen

    Esslinger Gartentage

    Esslinger Gartentage

    Ruukkutaidetta

    Ruukkutaidetta

  • Sitruspuita talvipuutarhaan

    Sitruspuita talvipuutarhaan

    Talvenkestäviä rosmariineja

    Talvenkestäviä rosmariineja

Puutarhan vuodenajat

Fenologinen puutarhakalenteri

Meidän puutarhavuotemme jakaantuu yhdeksään vuodenaikaan, joiden vaihtuminen ei käy ilmi painetusta almanakasta, vaan muutoksista ympäröivässä luonnossa. Vuonna 2012 seurasimme vuodenaikojen vaihtumista puutarhassamme ja laadimme oman fenologisen puutarhakalenterin. Siitä kertoi artikkelisarja ”Luontohavainnot puutarhakalenterina”.

Fenologia on tieteenala, joka tutkii eläinten ja kasvien elämänkierrossa vuosittain toistuvien tapahtumien ajoittumista. Vuosittaiset vaihtelut esimerkiksi kevään etenemisessä ovat suuria, joten almanakasta ei voi päätellä milloin talvi vaihtuu kevääksi. Esimerkiksi vuonna 2012 terminen kevät alkoi jo 10.3. mutta tänä vuonna talvi pitää vielä luontoa otteessaan.

Ennen nykyaikaisia säätiedotuksia puutarhurit ja viljelijät tarkkailivat luontoa ja päättelivät havaintojen perusteella, milloin kevät oli edistynyt niin pitkälle, että aika oli kypsä kylvämiseen. Suomessa etenkin muuttolintujen tarkkailulla on pitkät perinteet ja sananlaskutkin kertovat siitä, miten tärkeinä merkkeinä muuttolintujen saapumista pidettiin kevään edistymisestä. ”Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskystä ei päivääkään” ei viittaa niinkään kesään siinä mielessä kuin nykyisin ymmärrämme, vaan kasvukauden alkamiseen. Lintujen lisääntymisen onnistumisen kannalta on olennaista että pesintä osuu aikaan jolloin ravintoa on riittävästi saatavilla, esimerkiksi kevään toukkahuippuun. Tämä taas on kytköksissä kasvillisuuden heräämiseen.

Nykyään luonnontieteelliseen keskusmuseoon kuuluva Eläinmuseo ja Suomen tiedeseura kokoavat yhteistyössä vapaaehtoisten luonnonharrastajien kanssa vuosittain fenologisia havaintoja Suomen eläin- ja kasvimaailmasta. Myös Luonto-Liitolla on kevätseurantaprojekti joka vuonna. Emme ole kuitenkaan havainneet, että mikään taho Suomessa antaisi tänä päivänä havaintojen perusteella harrastelijapuutarhureille neuvoja siitä, milloin on esimerkiksi sopiva aika aloittaa kylvöt.

Muualla on saatavilla fenologisia puutarhakalentereita, joissa puutarhatyöt ajoitetaan luontohavaintojen mukaan. Esimerkiksi Saksassa puutarhan vuosi jaetaan kymmeneen fenologiseen vuodenaikaan (die phänologischen Jahreszeiten) sen mukaan, milloin tietyt tunnuskasveiksi valitut luonnon- tai puutarhakasvit aloittavat kukinnan taikka niiden hedelmät kypsyvät tai lehdet putoavat.

Kaikki saksalaisten käyttämät tunnuskasvit ja niiden perusteella tehdyt johtopäätökset eivät sovellu tänne meille Pohjolaan. Sen vuoksi päätimme tehdä havaintoja eri kasveista omassa puutarhassamme ja päätellä, mitkä sopisivat meillä vuodenaikojen vaihtumisen tunnusmerkeiksi. Tulos on tässä: yhdeksän vuodenaikaa ja tunnusmerkkejä, joita havainnoiden voi meidän puutarhassamme tehdä johtopäätöksiä puutarhavuoden edistymisestä (klikkaa kuvaa).

Varhaiskevät: jouluruusu kukkii

Jouluruusu muratin kumppanina

Jouluruusu muratin kumppanina

Jouluruusu (Helleboris niger) on kylväytynyt itsestään ”metsäpuutarhassamme” eli vanhojen vaahteroiden alla sijaitsevilla istutusalueilla. Sen kukinta osuu varhain keväällä juuri siihen aikaan, jolloin pälvet kasvavat mutta maa on vielä roudassa, ainakin osittain. Vuosittainen vaihtelu on suurta, mutta yleensä tämä tapahtuu maaliskuun lopulla tai huhtikuun alkupuolella. Terminen kevät alkaa joitakin viikkoja sitä aikaisemmin. Silloin vuorokauden keskilämpötila kapuaa yli nollan.

Varhaiskeväällä hedelmäpuiden ja pensaiden leikkaus on vielä mahdollista, koska silmut ovat vielä syvässä unessa. Sisätiloissa esikasvatuskausi on alkanut, mutta ulkona puutarhassa talvi ei ole täysin luovuttanut vahvistuvalle kevätauringolle.

Varhaiskeväällä odotellaan kärsimättöminä sitä hetkeä, jolloin routa on sulanut ja maa kuivahtanut sen verran, että sitä pääsee muokkaamaan. Kun vielä maan lämpötila on noussut kahdeksan asteen tienoille, voi aloittaa aikaisimmat kylvöt. Silloin koittaa puutarhassa uusi vuodenaika:

Keskikevät: sinivuokko kukkii

Jossain vaiheessa huhtikuun aikana kevätsäässä tapahtuu yleensä muutos lämpimämpään. Silloin talvi on lopullisesti menettänyt pelin ja kevät alkaa toden teolla. Termisen kasvukauden alkaminen ajoittuu yleensä näihin aikoihin eli vuorokauden keskilämpötila nousee yli viiden asteen. Keskikevään tunnuskasvi on sinivuokko (Hepatica nobilis), joka edustaa ensimmäisenä kaikkia puutarhan ja lehtojen ihania kevätkukkijoita.

Kevätkaihonkukkia ja kevätkiurunkannuksia

Kevätkaihonkukkia ja kevätkiurunkannuksia

Sinivuokko aloittaa kukintansa kun routa on sulanut ja maan lämpötila noussut kyllin korkeaksi. Samoihin aikoihin puhkeavat puutarhassamme kukkaan myös kevätkiurunkannukset. Ne leviävät tehokkaasti istutusalueilla, jotka jätetään rauhaan haravoinnilta ja muulta turhantarkalta siistimiseltä. Samalla tavalla kevätesikko viihtyy siellä, missä siemenet saavat jäädä karikkeen alle rauhassa itämään. Kevätkaihonkukan lehtiruusukkeet loistavat kirkkaan vaaleanvihreinä ja kukatkin ovat nupullaan. Sinililjat, helmihyasintit, kevättähdet ja muut puutarhan keväiset sipulikasvit yhtyvät kuoroon. Linnuista punarinta, suosikkinaapurimme, nähdään ensimmäistä kertaa talven jälkeen takapihan kuusikossa pesäpuuhissa. Ensimmäiset leppäkertut ja hyttysetkin tulee bongattua. Silloin on skeptikkojenkin myönnettävä: kevät on tullut!

Tähän aikaan puutarhassa voivat alkaa ensimmäiset kylvöt avomaalle. Maa on sulanut ja kuivahtanut hieman niin että sitä voi muokata. Viljelykasvit, joiden kasvatusohjeissa sanotaan ”kylvetään aikaisin keväällä” tai ”kylvetään kun maa on sulanut”, voidaan nyt kylvää muokattuun maahan. Siementen itämisen kannalta maan minimilämpötila on noin viiden asteen paikkeilla, sen kylmemmässä ei juuri mikään viljelykasvi idä. Optimilämpötila on kuitenkin korkeampi, joten ensimmäisten kylvöjen kanssa kannattaa odottaa kunnes maa on noin kahdeksan asteen lämpöinen. Silloin ei ole vaaraa siementen mätänemisestä kylmään maahan.

Keskikeväällä voi avomaalle kylvää mm. porkkanaa, palsternakkaa, persiljaa, pinaattia, retiisiä, härkäpapua, lehtisalaattia, sipulia, naurista ja tilliä. Maa-artisokan mukulat voi istuttaa, samoin kuin istukassipulit.

Muutoin puutarhassa on ankaran siivoamisen aika. Kuivuneet ja vahingoittuneet oksat, talventörröttäjät, kuivat lehdet sekä muu roipe, jota ei syksyllä ehditty tai jaksettu leikata, karsia tai haravoida, saa nyt kyytiä. Täytyy vain varoa vahingoittamasta maasta jo pilkistäviä versoja liiallisella siivousintoilulla. Karike kyllä jää kakkoseksi kunhan perennat ja pensaat pääsevät kasvuvauhtiin muutaman viikon päästä. Silloin onkin jo vuorossa seuraava vuodenaika – kevät kun on Suomessa niin kovin lyhyt!

Sydänkevät: vaahtera kukkii

”Koko luonto nyt virkoopi, meri, maa ja taivas ihastuupi, iloitkoon siis vanha ja nuori, linnut laulavat ja maa on tuore.” Näin runoili Mikael Agricola Rukouskirjassaan toukokuun kohdalla. Sama luomakunnan ihastus uudesta elämästä kuvastuu suomalaisille rakkaasta Suvivirrestä: ”Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks’ luopi, sen kutsuu elohon”. On sydänkevät, tuo maaginen vuodenaika, jolloin koko luonto tuntuu puhkeavan kukkaan, lehteen, versoon – yksinkertaisesti elämään!

Vaahterankukat värittävät tienoon

Vaahterankukat värittävät tienoon

Meillä tätä aikaa symboloi metsävaahtera (Acer platanoides), jonka limetinkeltaiset kukat aukeavat joskus toukokuun puolenvälin tienoilla. Vaahteroita on naapurustossa joka pihassa, joten koko tienoo muuttui kuin taikaiskusta heleän keltaiseksi!

Siellä täällä kontrastia luo rusokirsikka vaaleanpunaisine kukkineen ja punertavine lehtineen. Lähes kaikki puut ja pensaatkin ovat vähintäänkin hiirenkorvilla (joitakin jalopuita, esimerkiksi lehmusta ja tammea lukuunottamatta). Nurmen vihreys on palannut ja perennatkin ovat aloittaneet rehevän kasvun, joten keväinen vehreys suorastaan hyppää silmille. Kevättunnelman viimeistelee vain muutamaksi tunniksi lyhyenä yönä taukoava lintujen konsertti – eiköhän nyt ole jo palannut pääskynenkin! Tilastojen mukaan näihin aikoihin alkaa yleensä terminen kesä Etelä-Suomessa eli vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi 10 asteen yläpuolelle.

Puutarhatöiden kannalta luonnon kukoistus on merkki siitä, että on aika kylvää kasvit, joiden kylvöohjeissa todetaan ”kylvetään maan lämmettyä”. Esimerkiksi sukulaiset punajuuri ja mangoldi kehotetaan kylvämään vasta toukokuun jälkipuoliskolla, koska viileässä maassa ne yltyvät kukkimaan sen sijaan että kasvaisivat juurta tai lehteä. Kovin hallanarkojen kasvien kanssa pitää kuitenkin olla varovainen, sillä vaikka maa olisikin lämmennyt tarpeeksi niiden itämistä ajatellen, nuoret taimet vahingoittuvat jos säässä tulee takapakkia. Hallan esiintyminen on täällä Etelä-Suomessa todennäköistä aina touko-kesäkuun vaihteeseen saakka. Esimerkiksi papujen kylväminen saa siis vielä odottaa.

Sydänkeväällä on myös aika istuttaa aikaista perunaa ja kylvää naurista sekä lannoittaa kasvuun lähteneitä monivuotisia kasveja. Esikasvatettujen taimien karaiseminen eli totuttaminen ulkoilmaan voidaan vähitellen aloittaa: ainakin viikon ajan ennen ulos istuttamista taimet viedään leutoina päivinä ulos ja tuodaan sisään yöksi. Jos on käytössä kasvihuone tai ‑lava, niin taimet voi siirtää sinne, kunhan seuraa säätä ja ryhtyy suojaustoimiin säätiedotuksen luvatessa hallaöitä. Meillä heitetään vanha räsymatto lavan päälle hallanvaaran uhatessa.

Seuraava fenologinen vuodenaika koittaakin sitten, kun suurin hallanvaara alkaa olla ohi:

Alkukesä: pihasyreeni kukkii

Puutarhakalenterin neljäs vuodenaika on alkukesä, jolloin on aika istuttaa ja kylvää hallanarat viljelykasvit. Sen tunnuskasvi on pihasyreeni (Syringa vulgaris).

Alkukesä on todellinen kukkafestivaali – ”kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen” – joten tunnuskasviehdokkaista ei ole pulaa, päinvastoin! Omenapuun kukinta alkaa jo sydänkevään puolella, mutta myöhäisemmät lajikkeet jatkavat vielä alkukesällä. Aika useinhan halla koettelee omenapuita ja verottaa satoa, joten omenan kukintaa ei vielä voi pitää merkkinä pahimman hallanvaaran väistymisestä.

Pihasyreeni ja omenapuu

Pihasyreeni ja omenapuu

Pihasyreeni mainitaan ruotsalaisessa sanonnassa ”mellan hägg och syren” – tuomen ja pihasyreenin (kukinnan) välissä – joka viittaa viehättävästi sydänkevään ja alkukesän maagiseen aikaan. Pihasyreenin huumaavassa tuoksussa on jo lupausta lämpimämmistä ajoista, samoin kuin pihlajan hunajaisessa lemussa ja tuoksumaratin jännittävässä parfyymintuoksussa. Sen sijaan kevätkukkijat eivät joitakin poikkeuksia lukuunottamatta tuoksu kovin voimakkaasti. Ehkä voi sanoa, että yksi merkki kesän lopullisesta voitosta on tuoksujen lisääntyminen puutarhassa?

Alkukesän puutarhatöitä ovat hallanarkojen ja lämpimässä viihtyvien kasvien istuttaminen ja kylväminen. Niihin kuuluvat muun muassa pavut (härkäpapua lukuunottamatta), kurkut, kurpitsat ja tomaatit. Myös maissi, latva-artisokka ja salaattifenkoli istutetaan ulos vasta hallanvaaran mentyä. Kukista samettikukat ovat arkoja kylmälle.

Myös rikkaruohojen kitkeminen on ajankohtaista, koska alkukesään mennessä rikkakasvien kasvu on päässyt täyteen vauhtiin ja ne kilpailevat viljelykasvien kanssa elintilasta ja ravinteista. Aikaiset kylvökset kuten porkkana- ja palsternakkarivit on syytä harventaa samoihin aikoihin. Multaaminen ja tukeminen hyödyttävät hernettä ja härkäpapua sekä monia muitakin kasveja, joilla on taipumus laota. Usein alkukesällä on kuivaa, joten kastelua tarvitaan kylvösten pitämiseksi kosteina.

Alkukesä päättyy juhannukseen ja juhannusruusun kukintaan. Puutarhakalenterin seuraavan, viidennen vuodenajan alkamisen tunnistaa siitä, että kevään ja alkukesän luonnon heleä ja raikas vihreys on kypsynyt syvän tummanvihreäksi. Linnut ovat unohtaneet hurjimman riehakkuutensa ja nyt pensaikoista kuuluu piipitystä.

Keskikesä: kurjenpolvien aika

Ennen vanhaan puhuttiin pikkukesästä, jolla viitattiin aikaan ennen juhannusta, ja isosta kesästä sen jälkeen. Länsisuomalainen nimitys juhannukselle eli mittumaari puolestaan tarkoittaa kirjaimellisesti keskikesää.

Keskikesän alkamisen tunnuskasviksi oli paljon ehdokkaita, sillä keväästä asti jatkunut kukkien paraati jatkuu keskikesälläkin. Jossain vaiheessa myöhemmin keskikesällä tulee hetki, jolloin kukinta taukoaa hetkeksi: kasvukauden alkupuolen kukkijat ovat saaneet työnsä tehtyä, mutta myöhäisemmät eivät vielä ole aloittaneet. Mutta sesongin alkaessa on vielä valinnan varaa: poimulehdet, iirikset, päivänliljat, ajuruohot, akankaalit, pähkämöt, kivikkosuopayrtti, kissan- ja mirrinmintut sekä monet muut kukoistavat! Valitsimme keskikesän alkamisen tunnukseksi kokonaisen kasviryhmän eli kurjenpolvet (Geranium).

Verikurjenpolvi

Verikurjenpolvi

Meillä on puutarhassa paljon erilaisia kurjenpolvia, sillä ne ovat todella monipuolinen, helppohoitoinen ja rakastettava kasvien suku. Kurjenpolvia löytyy niin varjoon kuin aurinkoonkin; niin kivikkoon kuin tuoreeseenkin maahan; korkeita kurjenpolvia, matalia kurjenpolvia ja kaikkea siltä väliltä. Kurjenpolvet muodostavat tuuheita peittäviä mättäitä, joten ne sopivat esimerkiksi reunuskasveiksi ja peittämään kuihtuvien sipulikukkien lehdet. Tarhakurjenpolvi, tuoksukurjenpolvi, peittokurjenpolvi, idänkurjenpolvi, espanjankurjenpolvi, verikurjenpolvi, etelänkurjenpolvi, metsäkurjenpolvi, ketokurjenpolvi, meiltä löytyvät ne kaikki. Englantilaisen puutarhurin Margery Fishin klassinen neuvo ”When in doubt, plant a geranium” pätee täällä Suomessakin!

Kurjenpolvien kaudella puutarhassa on pieni hengähdystauko, kun alkukesän kylvö- ja istutuspuuhat ovat ohi, mutta pääsadon korjuu on vielä viikkojen päässä. Kuitenkin jos haluaa varmistaa kasvukauden hyödyntämisen täysimittaisena, keskikesällä on syytä tarttua vielä siemenpussiin. Monet vihannekset vieroksuvat Pohjolan alkukesän pitkää päivää, ja kasvavat paremmin kasvukauden toisella puoliskolla, jolloin päivä on jo lyhenemään päin. Nyt on aika kylvää muun muassa aasialaisia vihanneskasveja, jotka kuuluvat tähän ryhmään. Myös vuonankaali, ihastuttava salaattikasvi, kuuluu lyhyen päivän suosijoihin. Supisuomalaisista suosikeista nauris on perinteisesti kylvetty vasta Pietarin päivänä (29.6.).

Lisäksi näihin aikoihin on aika kylvää kaksi- ja monivuotisia kukkia kuten lemmikkejä, sormustinkukkia, illakoita, maariankelloja ja harjaneilikoita. Ne ehtivät vielä kasvattaa ruusukkeen tämän kesän aikana, josta sitten ensi vuonna nousevat kukkavanat.

Raparperin satokauden katsotaan yleensä päättyvän juhannukseen, sen jälkeen varsia ei pitäisi enää korjata. Muuten kasvi heikkenee liikaa ja seuraavan vuoden sato on uhattuna. Meillä on kuitenkin huomattu, että jos keväällä huolehtii raparperin lannoittamisesta ja kattamisesta, satoa voi hyvin korjata heinäkuun puolelle asti vaarantamatta tulevaa kasvua. Silloin sitä saa vielä samaan hilloon puutarhamansikan kanssa!

Vaikka pääsato korjataan vasta loppukesällä, keskikesällä saadaan jo maistiaisia tämän vuoden sadosta. Mansikat, herneet ja uudet perunat ovat perinteisiä suomalaisia ”primöörejä”, joiden satokausi on suurta juhlaa. Niiden lisäksi keskikesällä kannattaa hyödyntää kaikki mitä viljelypalsta jo tuottaa: nuoret yrtit, harvennetut pikkujuurekset ja punajuuren lehdetkin!

Keskikesällä ennen kukintaa on myös yrttien keräämisen sesonki. Kun nyt on hereillä, saa talveksi talteen sekä viljeltyjen yrttien että luonnonkasvien vaikuttavat aineet mausteeksi ja lääkintää varten.

Muutoin puutarhuri voi tyytyä varmistelemaan sadon onnistumista kastelemalla, lannoittamalla sekä tauteja ja tuholaisia torjumalla!

Loppukesä: kesäomenat kypsyvät

Meille loppukesä alkaa kun kesäomenat kypsyvät: se symboloi varsinaisen satokauden alkamista ja kasvukauden täyttymystä.

Kesäomena ’Pirja’

Kesäomena

Keväällä vuodenaikojen vaihtelua seurataan päivien ja viikkojen tarkkuudella. Jokainen saapunut muuttolintu ja maasta puskeva kevätkukka aiheuttaa riemun tunteita. Kasvukauden jälkipuoliskolla kesä on jo itsestäänselvyys eikä sen edistymisestä enää tehdä otsikoita iltapäivälehtiin. Ne keskittyvät seuraamaan vain sitä, onko hellettä tiedossa vai pitäisikö suunnata etelän maille aurinkoa saamaan.

Perinnetieto ei anna kovin tarkkaa osviittaa loppukesän merkeistä: aikaisimmillaan mainitaan, että Ollin päivänä eli pyhän Olavin muistopäivänä (29.7.) tapahtuisi käänne kohti syksyä: päivien lyheneminen kiihtyy, mitä kuvaa sanonta ”Yötä Uolevista, päivää Paavalista”. Laurin päivää (10.8.) on laajalti pidetty heinänteon viimeisenä määräpäivänä, minkä jälkeen alkaa elonkorjuu ja myös rukiinkylvö, joka pitäisi saada tehtyä Pärttylin päivään (24.8.) mennessä.

Vaikka kotipuutarhuri ei heinää teekään tai kylvä ruista, myös kasvukauden loppupuolella on hyödyllistä seurata luonnon merkkejä ja arvioida sitä, milloin on syytä korjata satoa. Varsinkin jos viljelee vihanneksia varastoitaviksi, on tärkeää korjata sato silloin kun ne ovat saavuttaneet säilyvyyden kannalta optimaalisen kypsyystason. Esimerkiksi juuresten ja perunan kuori paksuuntuu kasvun päättyessä, mikä edistää niiden säilymistä varastossa. Viljelyohjeissa kuitataan satokausi kuitenkin aika lyhyin maininnoin.

Sipulit ovat tyypillinen esimerkki kasviksista, joiden sato korjataan yleensä jo loppukesästä. Kun naatit ovat kellastumassa ja kaatuvat pitkin pituuttaan, ne ovat tuleentuneet ja valmiit korjattaviksi. Korjattua sipulia kuivataan ensin jonkin aikaa ulkona ja siirretään sitten lämpimään sisätilaan muutamaksi viikoksi kuivumaan ennen kuin naatit nyhdetään irti.

Juurekset yleensä kypsyvät korjuukuntoon vasta alkusyksystä, mutta punajuuri on kokemuksemme mukaan usein valmis korjattavaksi jo loppukesällä. Kun juuri on noussut ylös maasta muutamia senttejä, se ei enää kasva. Silloin kannattaa mieluummin korjata juures kuin antaa sen jäädä penkkiin. Siellä se päätyy etanoiden ja muiden ahmattien suuhun! Myös perunan korjuu on yleensä ajankohtaista jo loppukesällä, koska palsta-alueella on käytännössä mahdotonta välttyä perunarutolta.

Loppukesällä pitää jo ryhtyä ajattelemaan tulevaa kasvukautta, niin hassulta kuin se saattaa tuntua. Jos seuraavana kesänä mielii mansikkaa, niin uudet taimet on syytä istuttaa nyt tai siivota vanha mansikkapenkki poistamalla ylimääräiset rönsytaimet. Muidenkin monivuotisten kasvien istutus on ajankohtaista, koska loppukesällä istutettuina ne ehtivät vielä ennen talven tuloa juurtua hyvin. Erityisen tärkeää tämä on ikivihreiden kasvien kannalta. Seuraavaan kesään voi myös valmistautua kylvämällä viherlannoituskasveja kasvimaan tyhjenneille alueille, esimerkiksi perunamaahan.

Tärkein työ puutarhassa loppukesällä on kuitenkin sadonkorjuu, jonka tunnuskasviksi olemme siis omassa puutarhassamme valinneet omenan. Kesäomena kypsyy syötäväksi juuri näihin aikoihin. Meillä kasvaa Pirjaa, joka on suomalaisista lajikkeista aikaisimpia yhdessä perinteisten Huvituksen ja Valkean kuulaan kanssa. Sen sato on merkki yltäkylläisyyden ajasta, jossa on jo aistittavissa myös lopun alku.

Ruskasyksy: pihlajanmarjat kypsyvät

Syksy on koittanut puutarhassa viimeistään silloin, kun pihlajanmarjat ovat kypsyneet hehkuvan punaisiksi. Sääoloista riippuen ajankohta sattuu elokuun loppupuolelle tai vasta syyskuulle.

Pihlajanmarjoja

Pihlajanmarjoja

Pihlajanmarjojen punertuminen ennustaa syksyn väriloistoa ja ruskan alkamista. Tuntuu mielekkäältä jakaa loppuosa puutarhavuodesta kahteen: ruskasyksyyn ja myöhäissyksyyn. Jälkimmäinen alkaa sitten kun valtaosa lehdistä on kellastunut ja pudonnut lehtipuista ja ‑pensaista, yleensä lokakuun loppupuolella.

Ruskasyksyn tärkeimmät työt kasvimaalla liittyvät sadonkorjuuseen ja sen jälkeiseen maan muokkaamiseen seuraavaa kasvukautta varten. Erityisesti juuresten sadonkorjuu ajoittuu syyskuulle. Vanhan kansan työkalenterissa mikkelinpäivä eli arkkienkeli Mikaelin muistopäivä 29.9. oli sadonkorjuun päätepiste. Johtuuko ilmaston lämpenemisestä vai mistä, mutta syyskuun loppu tuntuu kovin aikaiselta ajankohdalta: silloinhan kasvimaalla kukoistavat vielä monet kasvit. Erityisesti lehtikaalit ja purjosipulit kestävät kylmiäkin säitä lopettamatta kasvua.

Joka tapauksessa viimeistään syyspäiväntasauksen jälkeen, syyskuun loppupuolella päivän lyheneminen tuntuu jo selvääkin selvemmin ja auringon suoma lämpö hupenee nopeasti. Terminen syksy alkaa yleensä viimeistään lokakuun alkupuolella täällä meillä eli vuorokauden keskilämpötila laskee alle kymmenen asteen. On siis korkea aika korjata sellainen sato, joka kärsii kylmästä. Säät tosin vaihtelevat vuodesta toiseen niin paljon, että säätiedotuksia on seurattava päivittäin. Jos lämmintä säätä riittää, esimerkiksi avomaatomaatteja voi kypsytellä pitkäänkin vaikkapa harson alla. Myös talvikurpitsat pitää pelastaa pakkasilta, jos haluaa saada ne säilymään varastossa.

Puutarhassa istutetaan vielä perennoja ja sipulikasveja kevättä ajatellen. Pensaiden ja puiden siirtäminen kannattaa jättää myöhäissyksyyn, kun ne ovat pudottaneet lehtensä ja siirtyneet talvilepoon. Istutuskuopat voi kuitenkin kaivaa jo hyvissä ajoin.

Kompostointia

Kompostointia

Me aloitamme myös lehtien haravoimisen ja kompostin rakentamisen heti kun lehdet alkavat kellastua. On turhaa odotella kaikkien lehtien putoamista, koska silloin joutuu kerralla keksimään säilytyspaikan suurelle määrälle puutarhajätettä. Kun kompostin kokoamisen aloittaa ajoissa, se ehtii hieman painua joten tilaakin on enemmän. Lehtien sekaan on hyvä saada myös vihreää materiaalia ja sitähän on riittämiin sadonkorjuun aikaan, kun naateista pitää päästä eroon. Isot lehdet kuten tammen ja vaahteran lehdet silppuamme ennen kompostoimista ruohonleikkurilla.

Ruskasyksy on yksi puutarhavuoden kohokohdista, jos säät ovat aurinkoisia ja kuivia. Kannattaa nauttia väriloistosta ja panna merkille erityisen kauniit syysvärit. On hauskaa jos puutarhan istutuksissa on syksyllä keltaisen lisäksi erisävyisiä punaisia, oransseja ja ruskeita. Myös kaunisväriset marjat ja hedelmät kannattaa ottaa huomioon, jos haluaa lisätä puutarhaansa syysväriä. Kotipihlajan (Sorbus aucuparia) lisäksi erilaiset koristepihlajat ovat tässä suhteessa monipuolisia: väreissä löytyy jopa valkoista!

Myöhäissyksy: vaahtera on riisuuntunut

Myöhäissyksy on koittanut, kun valtaosa lehdistä on kellastunut ja pudonnut lehtipuista ja ‑pensaista. Silloin kasvukausi päättyy ja puutarha laskeutuu lepoon. Kauden symboli on taas vaahtera: tällä kertaa alastomaksi riisuuntuneena.

Vaahtera myöhäissyksyn asussa

Vaahtera myöhäissyksyn asussa

Hetki on haikea, kun huomaa viimeisimmänkin lehden pudonneen kotivaahterasta. Piha alkaa näyttää alastomalta, vaikka toki lehdet sinnittelevät vielä joissakin pensaissa ja puissa. Varsinkin sellaiset kasvit, jotka ovat täällä Suomessa kestävyysalueensa rajamailla, saattavat vielä olla vihreitäkin. Niillä on suuri riski palelluttaa ainakin oksankärkensä talven aikana, kun ne eivät ole tuleentuneet eli puutuneet ajoissa ja siten varautuneet kylmiin säihin. Jotkut perennat vielä sinnittelevät ja jatkavat kukintaa, meillä mm. maanpeiteruusut, syysvuokot, yrtti-iiso ja teurikka kukkivat vielä myöhäissyksyllä.

Myöhäissyksy alkaa meillä yleensä lokakuun viimeisillä viikoilla. Ei liene sattumaa että suomalaisen perinnekalenterinkin mukaan loka-marraskuun vaihde on vuodenkierrossa tärkeä murrosaika, tavallaan vuodenvaihde. Muinaissuomalaisten vuosi päättyi syksyllä sadonkorjuun loputtua ja uusi vuosi alkoi marraskuussa. Väliin jäi vajaan parin viikon jakso, jonka aikana aurinkovuosi ja kuuvuosi tasattiin. Kustaa Vilkuna kertoo mainiossa kirjassaan Vuotuinen ajantieto että vuoteen mahtuu 12 kokonaista taivaallista kuukautta, mutta niistä ei tule kokonaista aurinkovuotta vaan yli jää 11¼ vuorokautta. Tätä niin sanottua jakoaikaa vietettiin suunnilleen Simon päivästä (28.10.) Martin päivään (10.11.).

Jakoajan säästä ennustettiin koko tulevan vuoden säätä. Tähän ajanjaksoon liittyykin valtava määrä kansanomaisia uskomuksia ja tapoja. Kekriä eli perinteistä sadonkorjuujuhlaa on vietetty yleisesti myöhäissyksyllä. Kun samoihin aikoihin osuu vielä kristillisen kirkon viettämä marttyyrien ja veritodistajien muistopäivä eli pyhäinmiesten päivä (1.11.) sekä sielujen päivä eli vainajien muistopäivä (2.11.), kyse on ollut varsinaisesta juhlasesongista!

Nykyään myöhäissyksyn tärkeimmät työt kotipuutarhassa liittyvät kasvukauden jälkeiseen siivoamiseen, kompostoimiseen sekä pihan ja puutarhan valmistamiseen talveksi. Kevään työtaakkaa vähentää huomattavasti, jos mahdollisimman monet työt ehtii toimittaa jo syksyllä – kannattaa muistuttaa mieleen kuinka kiireinen kevätkausi on puutarhassa ja tehdä voitavansa jo nyt! Varsinkin savisen kasvimaan kääntäminen syksyllä tekee kevään työt huomattavasti helpommiksi: talven aikana pakkanen hajottaa multapaakut, joten keväällä riittää maan pinnan tasaaminen.

Liian siisti ei kuitenkaan kannata olla: kukkapenkkeihin ja istutusalueille kannattaa jättää syksyn lehtiä ja kuolleita kasvinosia suojaamaan monivuotisia kasveja kylmyydeltä ja syvältä roudalta. Meillä jätetään esimerkiksi yrttimaalle viereisen tammen lehdet lämmikkeeksi ja suojaksi keväistä ahavaa vastaan. Monet yrtit ovat talvivihreitä ja kärsivät kevättalven auringonpaisteesta kun juuristo on vielä roudassa.

Myöhäissyksyllä suojataan nuoret hedelmäpuut jyrsijöiltä virittelemällä runkosuojat ja verkot niiden ympärille. Ruukkupuutarha järjestetään talvikuntoon: arat ruukut tyhjennetään ja siirretään varastoon, pakkasenkestäville etsitään säilytyspaikka. Hyvä ratkaisu on mm. upottaa ruukku maahan. Jos aikoo keväällä viritellä varjostuskankaita havukasvien tai rodojen suojaksi, nyt on hyvä hetki asettaa tukikepit – kun maa on roudassa se on huomattavasti vaikeampaa!

Jonkin verran satoakin on vielä korjattavana myöhäissyksyllä, esimerkiksi maa-artisokka tuppaa jäämään viimeisenä maahan ja joskus yli talvenkin! Myöhäissyksyllä voi myös kirjaimellisesti kylvää uuden satokauden siemenen: joitakin kylmänkestäviä ja aikaisia vihanneksia voi kylvää jo ennen talven tuloa. Meillä on hyviä kokemuksia muun muassa palsternakan, pinaatin ja kirvelin syyskylvöstä sekä valkosipulin istuttamisesta myöhäissyksyllä. Kokeile rohkeasti sellaisten kasvien syyskylvöä, joiden kylvöohje on ”mahdollisimman aikaisin keväällä”, mutta vasta kun säiden voi olettaa olevan lopullisesti kylmenneet alle viiden asteen. Muuten on vaarana että itäminen tapahtuu jo syksyllä. Samaa riskiä ei ole sellaisten siementen kanssa, jotka vaativat kylmäkäsittelyn – ne itävät vasta talven jälkeen, joten niitä voi huoletta kylvää koko syksyn ajan maan jäätymiseen asti.

Talvi: maa jäätyy

Huurteinen ajuruoho

Huurteinen ajuruoho

Talvi on puutarhan vuodenajoista viimeinen ja pisin. Sen alkaminen vaihtelee vuosittain suuresti ja vasta jälkikäteen voi varmasti sanoa, milloin se tapahtui. Maan jäätyminen pysyvästi tai lumipeite joka säilyy ovat puutarhurille talven sinetti.

Terminen talvi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee enemmän tai vähemmän pysyvästi alle nollan. Joskus se tapahtuu täällä etelärannikolla vasta loppiaisen tienoilla, kuten esimerkiksi 2011–2012 talvena, toisinaan taas hyvinkin aikaisin, jo marraskuun puolella. Näin kävi 2010–2011 talvella jolloin termisen talven laskettiin alkaneen 17.11. Tällainen vaihtelu tekee tietysti talveen varautumisesta vaikeaa. Useimmat lopettavatkin puutarhanhoidon suosiolla viimeistään marraskuun puolelle tultaessa, jotta projektit eivät jäisi kesken.

Talven tuloon liittyy tietty huojennuksen tunne: myös puutarhurin on hyvä siirtyä viettämään lepokautta, yhdessä puutarhan kanssa. Joskus tuntuu että olemme siinä mielessä keskieurooppalaisia kollegojamme onnellisemmassa asemassa että meidän on ihan pakko lopettaa puutarhahommat talven ajaksi, kun taas leudommassa ilmastossa viljelyä voi jossain muodossa jatkaa läpi vuoden. Mahtaa olla stressaavaa!

Mutta kyllähän talveen ehtii myös kyllästyä, koska se on yleensä kaikista vuodenajoistamme pisin. Tosin ilmastonmuutos taitaa vaikuttaa siihen suuntaan, että tähän on tulossa muutos, ainakin täällä etelässä. Esimerkiksi 2011–2012 talvi tosiaan alkoi vasta loppiaisena, mutta jo maaliskuun 10. päivänä siirryttiin Ilmatieteen laitoksen mukaan kevään puolelle, kun vuorokauden keskilämpötila kohosi yli nollan.

Joka tapauksessa viimeistään maaliskuussa iskee kateus, kun seuraa esimerkiksi brittiläisiä puutarhalehtiä, joissa ollaan jo täydessä työn touhussa. Meillä kasvukauden alkamista saa odottaa huhtikuun toiselle puoliskolle asti. Etelä-Suomessakin kasvukausi on vain noin puolen vuoden mittainen, vuonna 2012 itse asiassa tasan puoli vuotta ainakin meidän tienoilla, missä terminen kasvukausi alkoi 21.4.2012 ja päättyi 21.10.2012.

Tammikuu palstalla

Tammikuu palstalla

Talven puutarhatyöt liittyvät erityisesti kasvien suojeluun talvikauden vaurioilta. Lumi on yhtäältä siunaus kun se suojaa kasveja ankaralta pakkaselta ja maan syvältä routaantumiselta. Arkoja kasveja kannattaakin peitellä kevyesti lumella. Toisaalta lumi aiheuttaa myös vahinkoa: puut ja pensaat kärsivät lumen painon taivutellessa oksia. Puutarhurin työnä onkin tarkkailla lumikuormaa ja vapauttaa tukalimmassa tilanteessa olevat kasvit lumen armoilta.

Ongelmia aiheuttavat myös katoilta putoava ja kulkureiteiltä aurattava lumi. Kesällä voi olla vaikea muistaa jättää tontille tilaa myös lumelle. Paikkoihin joihin joudutaan kasaamaan tai kasaantuu lunta kannattaa istuttaa perennoja tai sellaisia pensaita, jotka voi huoletta leikata alas keväällä, jos ne ovat kärsineet lumen painosta.

Lumivahinkojen lisäksi puutarha kaipaa suojaa tuhoeläinten tihutöiltä. Hedelmäpuiden ja pensaiden jänis- ja myyräsuojat kannattaa käydä silloin tällöin tarkistamassa. Jos lunta kertyy paljon, suojat saattavat jäädä kinosten alle ja silloin rusakot sun muut yltävät hangelta yllättävän korkealle tuhojaan tekemään. Tällä tavoin menetimme yhden nuoren omenapuun koko latvuksen toissa talvena!

Talven kääntyessä kevään puolelle alkavat sitten vähitellen varsinaiset puutarhatyötkin. Puiden ja pensasaitojen rankemmat leikkaukset tehdään ennen kuin silmut puhkeavat. Esimerkiksi kuusiaidan vuosileikkauksen perinteinen sesonki on kevättalvella. Varmaan myös suosituiksi tulleet tuija-aidat sopisivat leikattavaksi samoihin aikoihin.

Latva-artisokan kylväminen

Latva-artisokan kylväminen

Kevättä kärsimättömästi odottava puutarhuri alkaa esikasvatustyöt jo maaliskuussa, vaikka yleensä kannattaa malttaa mielensä ennemmin kuin olla liian ajoissa liikkeellä. Huonossa valossa kasvaneista taimista ei kasva tukevia kasveja ja pitkä esikasvatusaika myös altistaa taimet tuholaisille ja taimipoltteelle. Mutta onneksi ikkunanlaudalla voi jo kevättalvella kasvattaa kaikenlaista pientä vihreää joka antaa toivoa keväästä: esimerkiksi vihanneskrassia, basilikaa ja muita nopeasti kehittyviä yrttejä ja kasviksia.

Onneksi talven kulku käy talvipäivänseisauksesta lähtien oikeaan suuntaan säistä huolimatta: kohti valoa ja kirkkautta; ensin pienin ja huomaamattomin askelin, lopuksi valtavin harppauksin. Kevätpäiväntasaus on sitten jo lupaus uudesta kasvukaudesta!

Linkki