Mullasta nousee kasvi

Soglio, Val Bregaglia

Töitä puutarhassa: etanoiden ja kotiloiden torjunta

Kotiloperhe piilossa

Etanoiden ja kotiloiden kömpiminen ylös talvipiiloistaan on valitettavasti yksi kevään merkeistä. Niistä on hyvä ottaa niskalenkki heti kasvukauden alussa, niin pääsee myöhemmin vähemmällä.

Etanat ja kotilot ovat lisääntyneet ainakin meidän seuduilla viime vuosikymmeninä. Pieniä valepeltoetanoita on puutarhoissa ollut aina, mutta esimerkiksi lehtokotiloita harvoin näki parikymmentä vuotta sitten. Nyt ne ovat tavallinen riesa kaikissa vähänkin rehevämmissä puutarhoissa. Puhumattakaan sellaisista uustulokkaista kuin espanjansiruetanasta, joka on ilmestynyt näihin maisemiin vasta muutama vuosi sitten. Vaikka puutarha on parhaimmillaan paikka, jossa myös luonnoneläimet viihtyvät, kukaan ei varmaankaan halua päästää etanoita ja kotiloita valloilleen pihalla tai palstalla. Hyvät neuvot ovat siis kalliita.

Puutarhakirjoissa ja ‑lehdissä näkee kaikenlaisia niksejä etanoiden ja kotiloiden päänmenoksi. On olutansaa, tuhkan ja soran levittämistä, myrkkyjä ynnä muuta. Mutta emme tunne ketään, joka olisi päässyt etanoista ja kotiloista eroon olutta tarjoilemalla tai levittämällä tuhkaa. Jokunen yksikö saattaa hukkua ansaan, mutta laajamittaista invaasiota ei olutansoilla saa kuriin. Omin silmin on tullut havaittua myös se, että etanat ja kotilot ylittävät tuhkan ja soran sekä muut vastaavat esteet kevyesti, kunhan sää on kyllin kostea. Jostain luimme että kuparia nilviäiset eivät siedä, joten istutusastioiden tai ‑altaiden reunustaminen kuparinauhalla voisi tepsiä. Tämä keino on meillä vasta kokeilun alla yhdessä kohopenkissä, joten siihen täytyy palata myöhemmin. Oma kokemuksemme on, että tehokkaita keinoja taistella etanoita ja kotiloita vastaan on vain muutama ja ne liittyvät ongelman ennaltaehkäisyyn sekä sen rajoittamiseen.

Tuntematon etana

Tuntematon etana

Etanaongelman ennaltaehkäisy

Ennaltaehkäisyssä tärkeintä on yrittää estää etanoiden ja kotiloiden pääsy puutarhaan. Esimerkiksi espanjansiruetana on levinnyt tänne meille tuontitaimien mukana. Myös muut etanat ja kotilot päätyvät usein puutarhaan kasviaineiston mukana, esimerkiksi taimiruukuissa piileskelevien yksilöiden tai munien muodossa. Kun ostaa taimia kannattaa ehdottomasti tarkastaa, onko esimerkiksi ruukun pohjassa etanoita tai niiden munia, ja istuttaessa poistaa juuripaakun pinnalta, sivuilta ja pohjalta kerros multaa jätepussiin. Ikävä kyllä tämäkään ei auta, jos naapurisi ei tee samalla tavalla…

Etanan tai kotilon munia

Etanan tai kotilon munia

Yksi ennaltaehkäisykeino, joka usein mainitaan, on puutarhan siistiminen siten, että etanoille ja kotiloille ei löydy lymypaikkoja kuten avokomposteja tai tiheikköjä. Valitettavasti tämä tarkoittaisi samalla sitä että pian ei olisi puutarhaakaan – rehevät kasvustothan tekevät puutarhan ja kompostointi on olennainen osa luonnonmukaista puutarhanhoitoa! Mutta jos etanat ja kotilot ovat päässeet pahasti niskan päälle niin ehkä tilapäisesti voisi joutua tekemään puutarhasta karumman paikan…

Etanoiden vastainen taistelu

Etanaongelman rajoittamisessa paras keino on yksinkertaisesti kerätä pois niin paljon yksilöitä kuin mahdollista, jotta ne eivät pääse lisääntymään holtittomasti. Kaikkein parasta on, jos sen tekee heti keväällä ennen kuin etanat ja kotilot pääsevät munimaan. Kun istutusalueita ja penkkejä siistii karikkeesta ja kääntää komposteja, voi samalla poimia kaikki etanat ja kotilot talteen.

Koko kasvukauden ajan kannattaa käyttää jokainen sadesää hyväksi ja suunnata sateen jälkeen puutarhaan metsästämään piiloistaan ylös kömpineet nilviäiset. Erityisesti espanjansiruetanaa harvoin näkee ellei ole todella kosteaa, mutta myös lehtokotilot saa parhaiten kiinni kostealla säällä. Itse keräämme niitä litran kannellisiin jugurttipurkkeihin – onneksi rakastamme turkkilaista jugurttia joten purkkeja kertyy! Keruuretken jälkeen nilviäiset tapetaan armollisen nopeasti kaatamalla kiehuvaa vettä päälle. Eräs naapurimme panee purkkiin etikkaa jo keruuretkelle lähtiessään, kuulemma myös siihen joutuessaan etanat ja kotilot kuolevat heti.

Kun sää on kuivempi, etanoita ei päiväsaikaan juuri näe, vaan ne tekevät tuhojaan yöllä. Silloin kerääminen on vaikeaa. Useat etanantorjuntavinkit liittyvätkin juuri siihen, miten nilviäiset saa kiinni. Puutarhaan kannattaa luoda tilapäisesti suojaisia paikkoja, joihin etanat tai kotilot toivon mukaan asettuvat piiloon auringon paahteelta. Esimerkiksi maata vasten asetetut laudankappaleet tai pienet levyt voivat hyvässä lykyssä kerätä alleen joukon nilviäisiä, jotka voi sitten aamulla napsia talteen. Jotkut levittävät perunanpuolikkaita tai greipin kuoria kasvimaalle houkuttimiksi.

Lehtokotiloita

Lehtokotiloita

Vähitellen myös oppii, mistä kasveista nilviäiset pitävät aivan erityisesti. Meidän puutarhassamme niitä löytää usein esimerkiksi kuunliljoista ja jättipoimulehtien juurelta. Keittiöpuutarhassa suosikkeja ovat raparperit, joiden lehtien alapinnoille lehtokotilot kerääntyvät suojaan auringolta, sekä kaikki sellerinmakuiset kasvit, esimerkiksi lipstikka – se on varsinainen kotilomagneetti!

Myrkkyjen käyttöä emme suosittele, mutta yksi aine sopii myös luonnonmukaiseen puutarhaan. Se on rautafosfaatti, joka on haitaton ihmisille, kotieläimille ja hyödyllisille luonnoneläimille. Rakeita kannattaa levittää etanoiden ja kotiloiden esiintymispaikoille erityisesti syksyllä ennen kuin eläimet vetäytyvät talvipiiloihin. Sinne ne sitten kuolevatkin, jos nauttivat ennen sitä hieman rautafosfaattirakeita… Neudorffin tuote nimeltä Ferramol sisältää rautafosfaattia.

Paras neuvomme

Mielestämme paras neuvo etanoiden ja kotiloiden torjunnassa on ensinnäkin hyväksyä se, että etanoita ja kotiloita on puutarhassa. ”Lopullista ratkaisua” kun ei taida olla ja ovathan nämäkin luontokappaleet yleensä osa ekosysteemiä. Kaikki etanat ja kotilot eivät edes syö muuta kuin maatuvia kasvinosia, joten niitä on turha vainota. Esimerkiksi muhkean iso harmaa ukkoetana on hyödyllinen hajoittajaeliö. Jotkut kotilot ovat myös kauniita eläimiä!

Kotilo Roslynin linnan puutarhassa

Kotilo Roslynin linnan puutarhassa

Jotta puutarhanhoidosta ja viljelystä olisi jotain iloa, pahimpia kiusankappaleita pitää kuitenkin rajoittaa niin että ne eivät pääse täysin valloilleen. Edellä mainitut lehtokotilo ja espanjansiruetana ovat tällaisia riesoja, eikä espanjansiruetanalla tulokaslajina ole paikkaa täkäläisessä ekosysteemissä, ilmeisesti sillä ei ole edes luontaisia vihollisia näillä leveyspiireillä – valitettavasti.

Kuten kiinalaiset sotataidon mestarit opettivat, parhaat torjuntakeinot keksii kun tuntee vihollisensa ja sen tavat ja suunnittelee omat toimensa sen mukaisesti!

Viinimäkikotilo Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

Viinimäkikotilo Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

Vastakaikua

          Sosiaalista puutarhanhoitoa: kaupunkiviljely (Berliini–Hampuri 2013/3)

          Prinzessinengartenin puoti

          Eurooppalaisen kaupunkiviljelyn kehto on Berliinin Prinzessinnengarten. Sen luoneet aktivistit ovat myös olleet konsultteina Hampurin GartenDeckin perustamisessa.

          Saksassa kaupunkiviljely on sosiaalista toimintaa sanan varsinaisessa merkityksessä: alueet ovat syntyneet suurkaupunkien huono-osaisimpiin kortteleihin ja toiminnan tavoitteena on myös syrjäytymisen ehkäiseminen. Viljelykset ovat myös yhteisiä sillä tavoin että kuka tahansa voi osallistua niiden hoitamiseen tiettyinä viikonpäivinä, vaikka ei olisikaan osallistunut puutarhan perustamiseen. Kävimme viime kesän lomamatkallamme tutustumassa kaupunkiviljelyyn sekä Berliinissä että Hampurissa.

          Prinzessinnengarten sijaitsee Berliinin Kreuzbergissä, kaupunginosassa joka tunnetaan turkkilaisten vierastyöläisten ja vaihtoehtoväen asuinseutuna. Puutarha edustaa todellista sissiviljelyä, sillä se on aikoinaan perustettu luvatta tyhjälle tontille. Paikan kohtalo onkin vähän väliä vaakalaudalla kun tontille suunnitellaan muuta käyttöä. Toistaiseksi jatkoa on kuitenkin seurannut.

          • Prinzessinnengarten

            Prinzessinnengarten

            Prinzessinengarten Berliinissä

            Prinzessinengarten Berliinissä

            Prinzessinengartenin kahvilassa

            Prinzessinengartenin kahvilassa

          Kävimme puutarhassa lauantaina, jolloin sinne ovat kaikki tervetulleita ottamaan osaa puutarhanhoitoon. Vierailijoita olikin maailman eri kolkilta, muun muassa monet entiset berliiniläiset kertoivat käyvänsä puutarhassa touhuamassa aina kaupungissa käydessään! Ja Prinzessinnengartenin kahvila houkuttelee yrttiteen ja kasvisruuan ääreen muutkin kuin viherpeukalot…

          • Prinzessinengarten

            Prinzessinengarten

            Perunasäkkejä Prinzessinengartenissa

            Perunasäkkejä Prinzessinengartenissa

            Prinzessinengartenin papuja

            Prinzessinengartenin papuja

          Prinzessinnengartenissa viljellään enimmäkseen muovisissa elintarvikelaatikoissa tai säkeissä. Laatikoita ladotaan kaksi päällekkäin tarpeeksi tilavan kasvualustan aikaansaamiseksi. Toisena vuonna voi alemman laatikon nostaa päällimmäiseksi, joten multaa ei tarvitse vaihtaa aivan joka vuosi.

          • Prinzessinnengartenin tomaatteja

            Prinzessinnengartenin tomaatteja

            Prinzessinengartenin papuja

            Prinzessinengartenin papuja

          Kaupunkiviljelyn suurin haaste on yleensä kasteluveden saanti. Astiaviljelyssä ei ole käytettävissä maaperän kosteutta, joten viljelykset kuivuvat herkemmin kuin palstaviljelyssä. Kävimme puutarhassa kesähelteellä ja vedenpuutteen todella huomasi. Prinzessinnengartenissa onkin kehitelty mitä mielikuvituksellisempia menetelmiä, jotta jokainen sadepisara saataisiin käyttöön. Yllä vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy sateenvarjo käänteisessä käytössä ”sadevedensiepparina”!

          Berliiniläinen betonipaja ThinkConcrete on tehnyt Prinzessinnengartenin upean vesialtaan, tällaisen voisi ottaa omaankin puutarhaan! Betoniin upotetut kukkakoristeet ovat helmiäisellä koristeltua lasia.

          Vesiallas Prinzessinengartenissa

          Vesiallas Prinzessinengartenissa

          Hampurin GartenDeck sijaitsee St. Paulin kaupunginosassa, kivenheiton päässä Reeperbahnilta paikallisen panimon pihalla. Viljelykset ovat kirjaimellisesti parkkipaikan autokannen päällä. Täälläkin suurin osa viljelyksistä on muovisissa elintarvikelaatikoissa, minkä lisäksi varsinkin taimikasvatusta harrastetaan sekalaisissa tarkoitukseen sopivissa astioissa. Viljelykset on ryhmitelty erillisiksi alueiksi jotka on nimetty kaiken maailman kaupunkien mukaan. GartenDeck on siitä onnellisessa asemassa, että panimo tukee sen toimintaa muun muassa lahjoittamalla kasteluveden.

          • Gartendeck

            Gartendeck

            Gartendeck Hamburg-St. Paulissa

            Gartendeck Hamburg-St. Paulissa

          • Gartendeckin kaupunkiviljelmät Hamburg-St. Paulissa

            Gartendeckin kaupunkiviljelmät Hamburg-St. Paulissa

            Luova istutusastia Gartendeckissä Hamburg-St. Paulissa

            Luova istutusastia Gartendeckissä Hamburg-St. Paulissa

          Kaupunkiviljelystä oli otettu inspiraatiota myös Hampurin puutarhanäyttelyssä, jossa yksi näytepuutarhoista oli istutettu samanlaisiin muovilaatikoihin kuin Prinzessinnengartenin ja GartenDeckin viljelykset. Kaupunkiviljelyn estetiikka alkaa siis näkyä jo muuallakin kuin itse viljelmillä. Mikäs sen hauskempaa!

          IGS (Internationale Gartenausstellung) Hampuri-Wilhelmsburgissa

          IGS (Internationale Gartenausstellung) Hampuri-Wilhelmsburgissa

          Muut jaksot ”Berliini–Hampuri 2013” ‑sarjassa

          Vastakaikua

            Kevätuutuuksia blogissa

            Kääpiösamettikukka

            Uuden kauden kunniaksi myös blogimme uudistuu, mutta maltillisesti.

            Olemme lisänneet blogiin Me olemme -osaston, johon pääsee navigointipalkin oikeasta laidasta. Sieltä löytyvät yhteystietomme ja vieraskirja sekä ohjeita blogissa navigointiin. Lisäksi sivulla on Puutarhan väen eli Täti Punaisen ja Setä Sinisen ”haastattelu” ja linkki Meidän puutarhakirjaan. Sinne olemme koonneet blogissa julkaistuja yleisempiä puutarha-artikkeleita esimerkiksi kuunkierron huomioon ottamisesta puutarhan­hoidossa, luonnon­mukaisesta viljelystä, kumppanuus­kasveista sekä puutarhan vuoden­ajoista.

            Tervetuloa tutustumaan!

            Hyvä Tuomas joulun tuopi

            Adventtiaskartelua tuijanoksista

            Joulu on perinteiden aikaa. Hauskaa perinteissä on se, että ne syntyvät joskus nopeastikin: jo kerran jälkeen jokin tuntuu niin hyvältä ja jouluun kuuluvalta että siitä tulee traditio.

            Jouluperinteistä osa on kaikille yhteisiä, osa perheiden ja pienempien porukoiden ikiomia. Monet niistä liittyvät pikemminkin joulunodotukseen kuin itse juhlaan: ostosretket joulumarkkinoille tuttuun joulukaupunkiin niin kuin Porvooseen. Leivontatalkoot, joiden aikana syntyvät piparit ja muut suosikkipikkuleivät. Hienot joulukonsertit tutuissa ja tuntemattomammissakin kirkoissa. Suomessa on yhä hieno lauluperinne joka näkyy etenkin tähän aikaan vuodesta!

            Jouluinen Porvoo

            Jouluinen Porvoo

            Myös itse jouluaaton ja ‑pyhien ohjelmassa jokaisella on omat suosikkinsa joita ilman ei joulua tule. Yksi ei tule toimeen ilman herkullista kalapöytää, toinen sitä ainoaa oikeaa joululaululevyä, jonka musiikki luo joulun tunnelman. Kolmas katsoo että seimiasetelman täytyy ehdottomasti löytyä piirongin päältä, josta sen hahmojen retkeä läpi joulutarinan voi seurata loppiaiseen saakka.

            Lohipiirakka, herkkusilakat ja saaristolaisleipä joulupöydässä

            Lohipiirakka, herkkusilakat ja saaristolaisleipä joulupöydässä

            Meille yksi joulun välttämättömistä perinteistä on joulukuusi, joka kannetaan sisään Tuomaan päivänä. Viime vuonna kuusi löytyi omasta pihasta ja hieman muotopuolenakin se osoittautui hienoksi joulupuuksi!

            Joulukuusi omasta pihasta

            Joulukuusi omasta pihasta

            Tänä vuonna Tuomaan päivänä sattuu olemaan myös talvipäivänseisauksen hetki, joten juhlaan on monin verroin aihetta. Ollaan aurinkovuoden taitteessa ja koittaa käänne kohti kevättä ja kesää! Sen kunniaksi havuntuoksua on ilmassa enemmänkin, koska teimme tuijanoksista havuköynnöksen pönttöuunin joulukoristeeksi. Yksi tuijistamme oli kasvanut aivan liian suureksi kasvupaikkaansa, joten leikkasimme sen alas. Oksia on siis riittänyt adventti- ja joulukoristeisiin yllin kyllin.

            Tämän blogin jouluperinteeksi on puolestaan muodostumassa kuukauden kasvi ‑artikkeli viime vuoden joulukuulta. Sen paremmin meidän on vaikea kiteyttää joulun sanomaa.

            Puutarhan väki toivottaa kaikille lukijaystävilleen ihmeellistä, riemukasta joulujuhlaa!

            Täti Punainen ja Setä Sininen

            Linkki

            Sosiaalista puutarhanhoitoa: siirtolapuutarhat (Berliini–Hampuri 2013/2)

            Siirtolapuutarhamökki Schaffhausenissa

            Saksassa syntyi 1800-luvulla siirtolapuutarhaliike, sen ajan kaupunkiviljelytrendi.

            Kesäisen Saksan-matkamme teemaksi nousi puolivahingossa sosiaalinen puutarhaliike ennen ja nyt. Kävimme muun muassa Berliinin ja Hampurin kaupunkiviljelmillä, joista perinteistä puolta edustivat siirtolapuutarhat eli ”Kleingärten”.

            Ensimmäiset siirtolapuutarhat perustettiin 1800-luvulla Leipzigissa. Vieläkin vanhempi väki kutsuu niitä nimellä ”Schrebergarten” idean isän, Moritz Schreberin mukaan.

            Schreber oli lääkäri ja pedagogi, joka oli huolestunut teollistuneiden kaupunkien köyhän väen terveydentilasta. Hän halusi kohentaa sitä luomalla viheralueita, joilla työväki saisi nauttia ulkoilman terveusvaikutuksista ja samalla tuottaa ruokaa kotitalouksiinsa.

            ”Köyhäinpuutarhoja” perustettiin usein joutomaille, joten Saksassa näkeekin usein siirtolapuutarhoja esimerkiksi junaratojen välisillä maatilkuilla. Siirtolapuutarha-alueet saattavat olla varsin pieniä, ehkä vain parinkymmenen palstan kokoisia. Mökkien rakentamisessa on paljon kirjavuutta; niiden kokoa ja ulkonäköä ei säännellä samalla tavalla kuin meillä Suomessa.

            Nykyajan siirtolapuutarha oli yksi Hampurin kansainvälisen puutarhanäyttelyn (IGS 2013) mielenkiintoisimmista teemoista. Se olikin sopiva aihe sillä näyttely oli sijoitettu Wilhelmsburgin saarelle, jossa sijaitsee monta pientä siirtolapuutarha-aluetta.

            • Hampuri-Wilhelmsburgin siirtolapuutarha-alue

              Hampuri-Wilhelmsburgin siirtolapuutarha-alue

              Siirtolapuutarhamökki Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Siirtolapuutarhamökki Hampuri-Wilhelmsburgissa

            Hampurin puutarhanäyttelyssä oli useita näytepuutarhoja, jotka edustivat nykyaikaisia siirtolapuutarhoja. Niiden istutukset edustivat eri teemoja: joukossa oli muiden muassa välimerellinen ja japanilainen puutarha.

            • Viljelylaareja IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Viljelylaareja IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Siirtolapuutarhamökki IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Siirtolapuutarhamökki IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

            • Siirtolapuutarhatunnelmaa IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Siirtolapuutarhatunnelmaa IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Vesiaihe IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Vesiaihe IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Välimeren tunnelmaa IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Välimeren tunnelmaa IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

            • Siirtolapuutarha IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Siirtolapuutarha IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Japanilainen puutarha IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Japanilainen puutarha IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

            Yksi näyttelyn kohokohtia oli fantastinen ruusubulevardi, joka oli rakennettu kahden pienen siirtolapuutarha-alueen väliin niitä yhdistämään. Varmasti joku puutarhureista on vastustanut näyttelyn tuomista alueelle, mutta veikkaisin että ruusubulevardin nähtyään hekin ovat muuttaneet mielensä!

            • Kanava IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Kanava IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Ruusupolku IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Ruusupolku IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

            • Ruusuistutuksia IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Ruusuistutuksia IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Ruusubulevardi IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

              Ruusubulevardi IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

            Saksalais-suomalaista siirtolapuutarhaelämää Berliinissä voi muuten seurata hauskassa blogissa Big City Ranch – myös suomen kielellä!

            Muut jaksot ”Berliini–Hampuri 2013” ‑sarjassa

            Puutarhuri matkalla: Berliinistä Hampuriin ja takaisin 2013 (1)

            Ruusutarha Berliinissä

            Heinäkuussa ennen satokauden alkua kävimme ihmettelemässä kahta huimaa kaupunkia ja tutustumassa niiden puutarhakohteisiin.

            Lähtökohtana tämänkesäiselle lomamatkalle oli se että halusimme käydä Hampurin kansainvälisessä puutarhanäyttelyssä. Matkan suunnittelu jäi viime tippaan joten edullisia lentoja Hampuriin ei ollut enää saatavilla. Siispä päätimme lentää Berliiniin ja jatkaa sieltä vuokra-autolla Hampuriin, sillä auton vuokraaminen osoittautui halvemmaksi kuin junamatka.

            Se olikin onnistunut ratkaisu, sillä samalla pääsimme käväisemään Berliinissä. Se oli ollut haaveissa jo jonkin aikaa koska viimeisestä Berliinin visiitistä oli kulunut jo vuosia. Kaupunki on niin kiivaan evoluution vaiheessa että se täytyy käydä tarkastamassa säännöllisin välein! Loppujen lopuksi Berliinissä tuli vietettyä suurin osa viikon lomasta ja Hampuri jäi tällä kertaa piipahduksen kohteeksi.

            Berliini helteiden kourissa

            Berliini ylitti jälleen kerran kaikki odotukset: kaupunki on niin täynnä elämää ja kuitenkin rento, kaaoksen partaalla mutta kuitenkin toimiva, rosoinen ja silti tyylikäs – Berliinissä on yksinkertaisesta hauskaa! Kaupungin värikkäät vaiheet ovat jättäneet siihen mielenkiintoiset merkkinsä joten varsinkin historiasta kiinnostuneelle Berliini on loistokohde.

            • Berliinin TV-torni

              Berliinin TV-torni

              Vihreä kerrostalokatto Moritzplatzilla Berlin-Kreuzbergissä

              Vihreä kerrostalokatto Moritzplatzilla Berlin-Kreuzbergissä

            • Sissiviljelyä

              Sissiviljelyä

              Humboltforum / Berliner Schloss -työmaa Berlin-Mitte

              Humboltforum / Berliner Schloss -työmaa Berlin-Mitte

            Ja mikä parasta, hinta-laatu-suhde on paikallaan. Siistin ja kaikki perustarpeet täyttävän hotellihuoneen saa samalla hinnalla minkä Suomessa joutuu maksamaan leirintäalueen mökistä ilman mukavuuksia. Myös maittavaa ruokaa ja juomaa löytyy kohtuuhinnalla (jos toki maksamaankin pääsee jos sitä haluaa). Kun vielä säätkin suosivat ei parempaa olisi lomailija voinut toivoa!

            Berliinissä ja sen ympäristössä on paljon mielenkiintoista nähtävää myös puutarhanystäville emmekä edes ehtineet kaikkiin kiinnostaviin kohteisiin. Esimerkiksi naapurikaupunki Potsdamin palatsit ja puutarhat jäivät tällä kertaa väliin. Kuulimme paikan päällä myös meille uusista puutarhakohteista kuten Gärten der Welt ‑puistosta, jossa on kuulemma maailman eri puutarhakulttuureja edustavia teemapuutarhoja. Täytyy siis palata taas joskus Berliiniin, mikäs sen hauskempaa!

            Asustimme Steglitzin kaupunginosassa Berliinin hienon kasvitieteellisen puutarhan kupeessa. Siellä tulikin käytyä niin päiväsaikaan kuin myös illalla ”puutarhajuhlissa”. Kreuzbergissä vierailimme eurooppalaisen sissiviljelyn kehdossa Prinzessinnengartenissa. Näistä kerromme tarkemmin omissa postauksissa.

            • Kasvitieteellinen puutarha Berlin-Dahlemissa

              Kasvitieteellinen puutarha Berlin-Dahlemissa

              Prinzessinnengarten

              Prinzessinnengarten

            • Prinzessinnengarten

              Prinzessinnengarten

              Kasvitieteellinen puutarha Berlin-Dahlemissa

              Kasvitieteellinen puutarha Berlin-Dahlemissa

              Sunnuntaiaamiainen Schwartzsche Villassa Berlin-Steglitzissa

              Sunnuntaiaamiainen Schwartzsche Villassa Berlin-Steglitzissa

            Hampurin IGS 2013

            Myös Hampuri on vaikuttava kaupunki. Se muistuttaa tietynlaisessa rosoisuudessaan Berliiniä, mutta toisaalta se on myös erilainen. Hampuri ei ole hallintokaupunki vaan sitä leimaa elinkeinotoiminta, varsinkin tietysti laaja, melkeinpä hallitsemattomalta tuntuva ja osittain rapistumassa oleva satama. Hampurin kansainvälinen puutarhanäyttely (Internationale Gartenschau Hamburg) oli osuvasti sijoitettu Elben saarelle Wilhelmsburgiin keskelle satama-aluetta. Puutarhanäyttely on osa Wilhelmsburgin rupsahtamaan päässeiden esikaupunkien kasvojenkohotusta, mikä on tietysti aiheuttanut myös kritiikkiä. Kerromme myös puutarhanäyttelystä enemmän erikseen.

            • Barkassilla IGS’ille Hampurin satamassa

              Barkassilla IGS’ille Hampurin satamassa

              Barkassilla IGS’ille Hampurissa

              Barkassilla IGS’ille Hampurissa

            • IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

              IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

              IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

              IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

            • IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

              IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

              IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

              IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

              IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

              IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

            Hampurissa olisi ollut myös muuta nähtävää puutarhahulluille, kuten esimerkiksi hieno Planten und Blumen -puisto lampineen ja erilaisine puutarhoineen. Sielläkään emme tämän loman aikana ehtineet käydä.

            Elben rannoilla

            Palasimme Hampurista Berliiniin Elben rantoja pitkin pikkuteitä, sillä moottoritie oli rasittavan ruuhkainen. Aikaa ei siinä säästynyt, siitä pitivät tavallisten maanteiden nopeusrajoitukset huolta. Mutta hermojen kannalta on paljon mukavampi ajella rauhassa pikkuteitä ja bonuksena tutustua mielenkiintoisiin paikkakuntiin, joiden olemassaoloa ei voi kuin aavistella moottoritieltä käsin. Nämä seudut olisivat mainio kohde esimerkiksi pyöräilymatkaa ajatellen!

            Pysähdyimme matkalla Lauenburgin pikkukaupungissa Elben rannalla. Kaupunki on vähän niin kuin Porvoo mutta punatiilistä ja savesta rakennettu. Alkukesän tulvat olivat koetelleet lähimpänä Elbeä sijaitsevia kortteleita ja niiden taloista monissa tuntuikin olevan pohjakerroksen remontti käynnissä. Lauenburg on normaalisti turistien suosiossa mutta nyt oli hiljaista vaikka paras matkailusesonki oli alkamassa – ilmeisesti ihmiset pelkäsivät että tulva olisi pahemminkin runnellut kaupunkia ja olivat jääneet tulematta. Ihan tuli huono omatunto ettemme ehtineet jäädä pitemmäksi aikaa!

            • Elben rantaa Lauenburgissa

              Elben rantaa Lauenburgissa

              Lauenburg

              Lauenburg

              Lauenburg

              Lauenburg

            Toinen pysähdyspaikka tiellä Berliiniin oli Ludwigslustin kaupungissa, joka on tunnettu hienosta arkkitehtuuristaan. Koko kaupunki on suunniteltu 1700-luvulta peräisin olevan Mecklenburg-Schwerinin herttuan barokkityylisen palatsin ympärille kuin Versailles konsanaan, mutta pienemmässä mittakaavassa. Tämä entisen Itä-Saksan alueella oleva pikkukaupunki on vierailun arvoinen paikka, vaikka kaikkia taloja ei olekaan ehditty puleerata läntisten standardien mukaisiksi. Tai ehkä juuri sen vuoksi! Kaupungin historiaan liittyy mielenkiintoisia vaiheita joten historiasta kiinnostuneen kannattaa panna nimi muistiin. Ludwigslustiin pääsee junalla ainakin Berliinistä ja Hampurista.

            • Ludwigslust

              Ludwigslust

              Ludwigslustin palatsi

              Ludwigslustin palatsi

            Muut jaksot ”Berliini–Hampuri 2013” ‑sarjassa

            Kesäistä askartelua: laventelikorit

            Kesäistä askartelua laventelista

            Laventelia käytetään etenkin hyönteisten karkottamiseen muun muassa liinavaatekaapeista. Kukista voi tuoksupussien tekemisen lisäksi punoa koristeellisia “koreja” käyttäen niiden omia varsia ja silkkinauhaa.

            Näin laventelin kukinta-aikaan kannattaa korjata kukkatähkiä kuivatettavaksi. Paras hetki on juuri kun kukinta on alkanut ja tähkässä on joitakin avautuneita teriöitä. Kun korjuu tehdään poutapäivänä puolenpäivän aikaan kukat ovat aromaattisimmillaan.

            Laventelinkukat voi kuivumisen jälkeen riipiä ja pakata pieniin kangaspusseihin, tai vaikkapa vain kääräistä sopivankokoiseen palaan kaunista puuvillakangasta ja solmia nauhalla pussukaksi. Tällaiset tuoksupussit tuovat kaappiin miellyttävää tuoksua ja karkoittavat tuholaisia. Makuuhuoneessa laventelin tuoksu rauhoittaa ja vaivuttaa hyvään uneen.

            Jos puutarhassasi kasvaa laventelia, jonka kukkatähkät ja ‑varret ovat kyllin pitkät (yhteensä noin viisitoista senttiä tai enemmän), voit askarrella niistä myös niin sanottuja laventelikoreja. Ne olivat suosittuja etenkin viktoriaanisessa Englannissa. Laventelinkukat suljetaan silkkinauhasta punottuun “koriin”, jossa ne säilyvät valolta suojassa mutta pääsevät kuitenkin levittämään ihanaa tuoksua ympäristöön. Korin punominen vaatii hieman harjoittelua, mutta jo ensimmäistä kokeilukappaletta askarrellessa homman juju valkenee ja seuraavat korit valmistuvat sujuvammin!

            Laventelikorin valmistamiseen tarvitset:

            • viisitoista (tai joka tapauksessa pariton määrä) mahdollisimman pitkiä tuoreita laventelin kukkatähkiä varsineen
            • pätkä juutti- tai muuta nyöriä kimpun solmimiseen
            • noin metrin pituinen ja ½–1 senttimetrin levyinen silkkinauha

            Laventelikori valmistetaan näin:

            1. Asettele kukat kimpuksi siten, että kukkatähkien alareunat ovat samalla tasolla. Solmi kukat kimpuksi siten, että solmu tulee aivan kukkatähkien alle.

            Askartelua laventelista

            Askartelua laventelista

            2. Käännä kimppu ylösalaisin, pidä sitä vasemmassa kädessä (vasenkätiset oikeassa kädessä) ja ala taivuttaa varsia kukkien yli. Jotta varret eivät katkeaisi taivutettaessa niitä kannattaa hieman kiertää samalla taivutuskohdasta. Kuivuneet varret katkeavat herkästi, joten laventelikorit valmistetaan mieluiten juuri korjatuista laventelinkukista.

            Laventelinvarsien taivutusta

            Laventelinvarsien taivutusta

            3. Kun kaikki varret on taivutettu kukkien päälle ota silkkinauha ja taita sen pää kaksinkerroin yhden varren ympärille aivan solmukohdan alapuolelle. Pujottele sen jälkeen nauha joka toisen varren ylitse ja joka toisen alitse kuin punoisit pajukoria. Kaunein tulos syntyy jos silkkinauhakerrokset ovat melko tiukasti toisissaan kiinni ja muutenkin suhteellisen napakasti punottuja eikä liian löysiä. Näin kukat jäävät täysin peittoon.

            Laventelikorin punontaa

            Laventelikorin punontaa

            4. Lopeta punominen kun kaikki kukat on peitetty ja kierrä nauhaa vielä muutamia kertoja tiukasti varsien ympäri. Solmi nauha ja tee ripustuslenkki jos haluat ripustaa korin esimerkiksi henkariin.

            Laventelikori valmistuu

            Laventelikori valmistuu

            Tämä askarteluvinkki on löytynyt aikoinaan Hufvudstadsbladetista ja sen oli kirjoittanut Anna Lefvert.

            Valmiit laventelikorit

            Valmiit laventelikorit

            Vastakaikua

              Syreenien kukintaa Tallinnassa

              Pihasyreeni

              Vietimme touko-kesäkuun vaihteen viikonlopun koluamalla Tallinnan puutarhakohteita – helteessä olo oli kuin kauempanakin ”etelässä”!

              Sää tosiaan suosi meitä pitkän viikonlopun minilomalla muutamaa ukkoskuuroa lukuunottamatta. Alkukesän tunnuskasvi pihasyreeni oli puhjennut kukkaan myös Tallinnassa. Vanha kaupunki oli muuttunut tallinnalaisten ja turistienkin olohuoneeksi: kaikki tuntuivat olevan kaduilla ja terasseilla! Kävimme kolmen päivän aikana tutustumassa Tallinnan tämänvuotiseen kukkafestivaaliin, kasvitieteelliseen puutarhaan sekä Kadriorgin puistoon ja puutarhoihin.

              Lillefestival 2013

              Olemme aikaisempina vuosina käyneet tutustumassa kukkafestivaalin näytepuutarhoihin heinä–​elokuussa, jolloin puutarhat ovat ehtineet kypsyä parhaimmilleen. Nyt festivaali oli vasta avattu edellisellä viikolla joten läheskään kaikki näytepuutarhat eivät vielä olleet aivan valmiit. Mutta oli hauskaa kerrankin nähdä kuinka kaikki alkaa.

              Helsingin kaupungin puisto-osaston suunnittelema pienoispuutarha on joka vuosi ollut yksi yleisön suosikeista ja tänäkin vuonna sillä on kaikki edellytykset menestyä. Polun kulmaukseen asettuvassa penkissä on pieni pergola kesäkukkaistutusten keskellä. Värimaailma on harmonisen oloinen, vaikka lopullisesti sitä voi arvioida vasta kun kukinta on alkanut – nyt kasvit ovat vasta taimia.

              Muita suosikkejamme ovat tänä vuonna erityisesti ruukkupuutarhat. Lähellä toisiaan sijaitsee kaksi aivan erilaista astiaistutusta: toinen kaupunkiviljelmä iloisenkirjavissa muoviruukuissa ja toinen maanläheisempi pikkupuutarha puutynnyreissä. Moni suunnittelija luotti meri-teemaan: erilaiset merenrannan luontoa jäljittelevät asetelmat ovat suosittuja. Saksalaisen Mecklenburg-Vorpommernin osavaltion pienoispuutarha on niistä ehkä paras esimerkki. Teema ”puutarha taiteena” on myös innostanut monia myös värikylläisiin geometrisiin kesäkukkaistutuksiin. Kannattaa siis piipahtaa Tornien aukiolla Tallinnassa, jos sattuu sinne kesän aikana!

              • Tallinn lillefestival 2013

                Tallinn lillefestival 2013

                Tallinnan kukkafestivaali 2013

                Tallinnan kukkafestivaali 2013

              Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

              Yhden kokonaisen päivän vietimme Piritassa, jossa pääkohteemme oli Tallinnan kasvitieteellinen puutarha eli Botaanikaaed. Ajelimme sinne Viru-keskuksesta bussilla, mikä onkin nykyään helppoa kun Tallinnassakin on siirrytty käyttämään elektronisia matkakortteja, joihin voi ladata sopivan summan rahaa. Yhdellä kortilla voi matkustaa useampikin matkustaja.

              Kasvitieteellinen puutarha sijaitsee kauniilla paikalla harjumaisen Kloostrimetsän ja lehtevän jokilaakson maisemissa. Olimme hieman pettyneitä siitä että rodojen pääkukinta ei vielä ollut alkanut – luulimme että Suomenlahden eteläpuolella oltaisiin kasvukaudessa edellä meitä! Mutta sen sijaan pihasyreenit kukkivat upeasti ja niitä kasvitieteellisessä puutarhassa onkin laaja valikoima erilaisia lajikkeita. Myös omenapuut, niin hyöty- kuin koristeomenatkin, kukkivat runsaasti. Hieno kokoelma kasveja on myös laajassa kivikkopuutarhassa ja pienen puron varrelle istutetuissa perennapenkeissä. Erilaiset sipuli- ja mukulakasvit olivat luonnollisesti parhaimmillaan, alkukesää kun eletään!

              • Kivikkopuutarha Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

                Kivikkopuutarha Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

                Syreenit Tallinnassa

                Syreenit Tallinnassa

              • Perennat Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

                Perennat Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

                Karhunlaukkoja

                Karhunlaukkoja

              Kasvitieteellisestä puutarhasta kävelimme muutaman kilometrin matkan läpi Kloostrimetsän Piritaan meren rannalle. Metsässä risteilee lenkkipolkuja ja kävelyreittejä ja matkan varrella on useita näköalapaikkoja alhaalla laaksossa kiemurtelevalle Pirita-joelle. Piritassa nautimme ansaitun aterian Kalevi Jahtklubin ravintolassa eli paikallisen purjehdusseuran talolla. Sen tunnistaa hassusta puurakenteisesta funkis-tornista joen yli johtavan sillan kupeessa. Yllättävän mietittyjä annoksia ja hauska regatta-tunnelma!

              Kadriorgin puistossa

              Sunnuntaina hyppäsimme ratikkaan nro 1 ja suuntasimme Kadriorgin puistoon monen tallinnalaisen tavoin – Kadriorg on yksi kaupungin yhteisistä ”olohuoneista”. Siellä olisi nähtävää moneksikin päiväksi, erityisesti taiteen ystäville, koska puistossa sijaitsevat sekä eestiläisen taiteen museo KUMU että ulkomaisen taiteen museo Kadriorgin palatsissa. Mutta jo rakennukset itse ovat näkemisen arvoisia: suomalaisen arkkitehdin suunnittelema KUMU sijaitsee osin maan alla sulautuen viereiseen vallirakennelmaan. Kadriorgin palatsi puolestaan on hieno esimerkki barokkiarkkitehtuurista, vai onko se sittenkin rokokoota?

              • Kadriorgin palatsi

                Kadriorgin palatsi

                Tammi Kadriorgin puistossa

                Tammi Kadriorgin puistossa

                Uusi kanava Kadriorgin puistossa

                Uusi kanava Kadriorgin puistossa

              Tällä kertaa emme käyneet museoissa vaan nautimme mieluummin helteisestä päivästä puiston siimeksessä. Ihastelimme erityisesti vanhoja persoonallisia tammia, joista näkee että ne ovat elämänsä aikana kokeneet kaikenlaista, mutta jaksavat aina vain viheriöidä!

              Puiston koilliskolkkaan on viime vuosina rakennettu japanilaisvaikutteinen puutarha, johon kävimme tutustumassa. Puutarhassa on vielä vastaistutetun viheralueen keskeneräisyyttä, mutta jo nyt on nähtävissä että siitä tulee joskus hieno paikka!

              • Kadriorgin puiston japanilaistyylinen puutarha

                Kadriorgin puiston japanilaistyylinen puutarha

                Japanilaisvaikutteinen puutarha Kadriorgissa

                Japanilaisvaikutteinen puutarha Kadriorgissa

              Samalla matkalla tutustuimme myös Kadriorgin kaupunginosaan vanhoine puuhuviloineen joista monet on kunnostettu hienoiksi asuintaloiksi. J. Köleri ‑kadulta löysimme luomukaupan ja ‑kahvilan nimeltä NOP; sen takapihalla oli mukava nauttia lounasta ja ihastella kaupunkiviljelmää josta kahvilan keittiöön poimitaan yrtit ja myöhemmin varmaan myös vihannessatoa!

              • Kahvila NOP Tallinnassa

                Kahvila NOP Tallinnassa

                Kahvila NOP Tallinnassa

                Kahvila NOP Tallinnassa

              Ruokaa meidän makuun

              Leib resto ja aed

              Leib resto ja aed

              Lopuksi täytyy vielä suositella yhtä tallinnalaista ravintolaa, joka on meidän mieleemme. Vanhan kaupungin kupeessa Uus-kadulla sijaitsee Leib Resto & Aed (”Leipä, ravintola ja puutarha”). Vaikka kyse ei olekaan kasvisravintolasta puutarhuria miellyttää erityisesti se, että ruokalistalla ovat pääroolissa sesongin kasvikset ja yrtit. Kaikki on ehdottoman tuoreista aineksista valmistettua, osa omasta puutarhasta jossa myös savustetaan tuore kala. Nimensä mukaisesti ravintolassa panostetaan myös vastapaistettuun leipään. Hyvällä säällä aterian voi nauttia suojaisalla puutarhaterassilla kaupunginmuurin kupeessa.

              Kielen päälle jäi erityisesti muisto herkullisesta jälkiruoasta, jonka nimeksi oli englanninkielisessä menussa annettu ”Rhubarb, rhubarb & rhubarb” – kolme kertaa raparperia. Siinä oli raparperivanukasta raparperikompotissa ja päällä raparperista ja sokerista valmistettuja rapeita lehtisiä. Täytyy kokeilla onnistummeko valmistamaan raparperikompottia Leibin tyyliin omassa keittiössä!