Mullasta nousee kasvi

Soglio, Val Bregaglia

Sosiaalista puutarhanhoitoa: kaupunkiviljely (Berliini–Hampuri 2013/3)

Prinzessinengartenin puoti

Eurooppalaisen kaupunkiviljelyn kehto on Berliinin Prinzessinnengarten. Sen luoneet aktivistit ovat myös olleet konsultteina Hampurin GartenDeckin perustamisessa.

Saksassa kaupunkiviljely on sosiaalista toimintaa sanan varsinaisessa merkityksessä: alueet ovat syntyneet suurkaupunkien huono-osaisimpiin kortteleihin ja toiminnan tavoitteena on myös syrjäytymisen ehkäiseminen. Viljelykset ovat myös yhteisiä sillä tavoin että kuka tahansa voi osallistua niiden hoitamiseen tiettyinä viikonpäivinä, vaikka ei olisikaan osallistunut puutarhan perustamiseen. Kävimme viime kesän lomamatkallamme tutustumassa kaupunkiviljelyyn sekä Berliinissä että Hampurissa.

Prinzessinnengarten sijaitsee Berliinin Kreuzbergissä, kaupunginosassa joka tunnetaan turkkilaisten vierastyöläisten ja vaihtoehtoväen asuinseutuna. Puutarha edustaa todellista sissiviljelyä, sillä se on aikoinaan perustettu luvatta tyhjälle tontille. Paikan kohtalo onkin vähän väliä vaakalaudalla kun tontille suunnitellaan muuta käyttöä. Toistaiseksi jatkoa on kuitenkin seurannut.

  • Prinzessinnengarten

    Prinzessinnengarten

    Prinzessinengarten Berliinissä

    Prinzessinengarten Berliinissä

    Prinzessinengartenin kahvilassa

    Prinzessinengartenin kahvilassa

Kävimme puutarhassa lauantaina, jolloin sinne ovat kaikki tervetulleita ottamaan osaa puutarhanhoitoon. Vierailijoita olikin maailman eri kolkilta, muun muassa monet entiset berliiniläiset kertoivat käyvänsä puutarhassa touhuamassa aina kaupungissa käydessään! Ja Prinzessinnengartenin kahvila houkuttelee yrttiteen ja kasvisruuan ääreen muutkin kuin viherpeukalot…

  • Prinzessinengarten

    Prinzessinengarten

    Perunasäkkejä Prinzessinengartenissa

    Perunasäkkejä Prinzessinengartenissa

    Prinzessinengartenin papuja

    Prinzessinengartenin papuja

Prinzessinnengartenissa viljellään enimmäkseen muovisissa elintarvikelaatikoissa tai säkeissä. Laatikoita ladotaan kaksi päällekkäin tarpeeksi tilavan kasvualustan aikaansaamiseksi. Toisena vuonna voi alemman laatikon nostaa päällimmäiseksi, joten multaa ei tarvitse vaihtaa aivan joka vuosi.

  • Prinzessinnengartenin tomaatteja

    Prinzessinnengartenin tomaatteja

    Prinzessinengartenin papuja

    Prinzessinengartenin papuja

Kaupunkiviljelyn suurin haaste on yleensä kasteluveden saanti. Astiaviljelyssä ei ole käytettävissä maaperän kosteutta, joten viljelykset kuivuvat herkemmin kuin palstaviljelyssä. Kävimme puutarhassa kesähelteellä ja vedenpuutteen todella huomasi. Prinzessinnengartenissa onkin kehitelty mitä mielikuvituksellisempia menetelmiä, jotta jokainen sadepisara saataisiin käyttöön. Yllä vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy sateenvarjo käänteisessä käytössä ”sadevedensiepparina”!

Berliiniläinen betonipaja ThinkConcrete on tehnyt Prinzessinnengartenin upean vesialtaan, tällaisen voisi ottaa omaankin puutarhaan! Betoniin upotetut kukkakoristeet ovat helmiäisellä koristeltua lasia.

Vesiallas Prinzessinengartenissa

Vesiallas Prinzessinengartenissa

Hampurin GartenDeck sijaitsee St. Paulin kaupunginosassa, kivenheiton päässä Reeperbahnilta paikallisen panimon pihalla. Viljelykset ovat kirjaimellisesti parkkipaikan autokannen päällä. Täälläkin suurin osa viljelyksistä on muovisissa elintarvikelaatikoissa, minkä lisäksi varsinkin taimikasvatusta harrastetaan sekalaisissa tarkoitukseen sopivissa astioissa. Viljelykset on ryhmitelty erillisiksi alueiksi jotka on nimetty kaiken maailman kaupunkien mukaan. GartenDeck on siitä onnellisessa asemassa, että panimo tukee sen toimintaa muun muassa lahjoittamalla kasteluveden.

  • Gartendeck

    Gartendeck

    Gartendeck Hamburg-St. Paulissa

    Gartendeck Hamburg-St. Paulissa

  • Gartendeckin kaupunkiviljelmät Hamburg-St. Paulissa

    Gartendeckin kaupunkiviljelmät Hamburg-St. Paulissa

    Luova istutusastia Gartendeckissä Hamburg-St. Paulissa

    Luova istutusastia Gartendeckissä Hamburg-St. Paulissa

Kaupunkiviljelystä oli otettu inspiraatiota myös Hampurin puutarhanäyttelyssä, jossa yksi näytepuutarhoista oli istutettu samanlaisiin muovilaatikoihin kuin Prinzessinnengartenin ja GartenDeckin viljelykset. Kaupunkiviljelyn estetiikka alkaa siis näkyä jo muuallakin kuin itse viljelmillä. Mikäs sen hauskempaa!

IGS (Internationale Gartenausstellung) Hampuri-Wilhelmsburgissa

IGS (Internationale Gartenausstellung) Hampuri-Wilhelmsburgissa

Muut jaksot ”Berliini–Hampuri 2013” ‑sarjassa

Vastakaikua

    savea ja papuja · Maaliskuun 27. päivänä 2014 klo 21.51

    Kyllä tiesin, että Suomeen ilmiöt tulevat hitaasti. Enpä arvannut, että Saksassa ollaan jo näin pitkällä kaupunkiviljelyssä. Ihanan näköisiä paikkoja!

    Laitoin linkin teidän vanhaan postaukseen. Linkki: http://saveajapapuja.blogspot.fi/2014/03/pajunkissat-kevatauringossa.html

     – tai aloita uusi keskustelu

Kevätuutuuksia blogissa

Kääpiösamettikukka

Uuden kauden kunniaksi myös blogimme uudistuu, mutta maltillisesti.

Olemme lisänneet blogiin Me olemme -osaston, johon pääsee navigointipalkin oikeasta laidasta. Sieltä löytyvät yhteystietomme ja vieraskirja sekä ohjeita blogissa navigointiin. Lisäksi sivulla on Puutarhan väen eli Täti Punaisen ja Setä Sinisen ”haastattelu” ja linkki Meidän puutarhakirjaan. Sinne olemme koonneet blogissa julkaistuja yleisempiä puutarha-artikkeleita esimerkiksi kuunkierron huomioon ottamisesta puutarhan­hoidossa, luonnon­mukaisesta viljelystä, kumppanuus­kasveista sekä puutarhan vuoden­ajoista.

Tervetuloa tutustumaan!

Hyvä Tuomas joulun tuopi

Adventtiaskartelua tuijanoksista

Joulu on perinteiden aikaa. Hauskaa perinteissä on se, että ne syntyvät joskus nopeastikin: jo kerran jälkeen jokin tuntuu niin hyvältä ja jouluun kuuluvalta että siitä tulee traditio.

Jouluperinteistä osa on kaikille yhteisiä, osa perheiden ja pienempien porukoiden ikiomia. Monet niistä liittyvät pikemminkin joulunodotukseen kuin itse juhlaan: ostosretket joulumarkkinoille tuttuun joulukaupunkiin niin kuin Porvooseen. Leivontatalkoot, joiden aikana syntyvät piparit ja muut suosikkipikkuleivät. Hienot joulukonsertit tutuissa ja tuntemattomammissakin kirkoissa. Suomessa on yhä hieno lauluperinne joka näkyy etenkin tähän aikaan vuodesta!

Jouluinen Porvoo

Jouluinen Porvoo

Myös itse jouluaaton ja ‑pyhien ohjelmassa jokaisella on omat suosikkinsa joita ilman ei joulua tule. Yksi ei tule toimeen ilman herkullista kalapöytää, toinen sitä ainoaa oikeaa joululaululevyä, jonka musiikki luo joulun tunnelman. Kolmas katsoo että seimiasetelman täytyy ehdottomasti löytyä piirongin päältä, josta sen hahmojen retkeä läpi joulutarinan voi seurata loppiaiseen saakka.

Lohipiirakka, herkkusilakat ja saaristolaisleipä joulupöydässä

Lohipiirakka, herkkusilakat ja saaristolaisleipä joulupöydässä

Meille yksi joulun välttämättömistä perinteistä on joulukuusi, joka kannetaan sisään Tuomaan päivänä. Viime vuonna kuusi löytyi omasta pihasta ja hieman muotopuolenakin se osoittautui hienoksi joulupuuksi!

Joulukuusi omasta pihasta

Joulukuusi omasta pihasta

Tänä vuonna Tuomaan päivänä sattuu olemaan myös talvipäivänseisauksen hetki, joten juhlaan on monin verroin aihetta. Ollaan aurinkovuoden taitteessa ja koittaa käänne kohti kevättä ja kesää! Sen kunniaksi havuntuoksua on ilmassa enemmänkin, koska teimme tuijanoksista havuköynnöksen pönttöuunin joulukoristeeksi. Yksi tuijistamme oli kasvanut aivan liian suureksi kasvupaikkaansa, joten leikkasimme sen alas. Oksia on siis riittänyt adventti- ja joulukoristeisiin yllin kyllin.

Tämän blogin jouluperinteeksi on puolestaan muodostumassa kuukauden kasvi ‑artikkeli viime vuoden joulukuulta. Sen paremmin meidän on vaikea kiteyttää joulun sanomaa.

Puutarhan väki toivottaa kaikille lukijaystävilleen ihmeellistä, riemukasta joulujuhlaa!

Täti Punainen ja Setä Sininen

Linkki

Sosiaalista puutarhanhoitoa: siirtolapuutarhat (Berliini–Hampuri 2013/2)

Siirtolapuutarhamökki Schaffhausenissa

Saksassa syntyi 1800-luvulla siirtolapuutarhaliike, sen ajan kaupunkiviljelytrendi.

Kesäisen Saksan-matkamme teemaksi nousi puolivahingossa sosiaalinen puutarhaliike ennen ja nyt. Kävimme muun muassa Berliinin ja Hampurin kaupunkiviljelmillä, joista perinteistä puolta edustivat siirtolapuutarhat eli ”Kleingärten”.

Ensimmäiset siirtolapuutarhat perustettiin 1800-luvulla Leipzigissa. Vieläkin vanhempi väki kutsuu niitä nimellä ”Schrebergarten” idean isän, Moritz Schreberin mukaan.

Schreber oli lääkäri ja pedagogi, joka oli huolestunut teollistuneiden kaupunkien köyhän väen terveydentilasta. Hän halusi kohentaa sitä luomalla viheralueita, joilla työväki saisi nauttia ulkoilman terveusvaikutuksista ja samalla tuottaa ruokaa kotitalouksiinsa.

”Köyhäinpuutarhoja” perustettiin usein joutomaille, joten Saksassa näkeekin usein siirtolapuutarhoja esimerkiksi junaratojen välisillä maatilkuilla. Siirtolapuutarha-alueet saattavat olla varsin pieniä, ehkä vain parinkymmenen palstan kokoisia. Mökkien rakentamisessa on paljon kirjavuutta; niiden kokoa ja ulkonäköä ei säännellä samalla tavalla kuin meillä Suomessa.

Nykyajan siirtolapuutarha oli yksi Hampurin kansainvälisen puutarhanäyttelyn (IGS 2013) mielenkiintoisimmista teemoista. Se olikin sopiva aihe sillä näyttely oli sijoitettu Wilhelmsburgin saarelle, jossa sijaitsee monta pientä siirtolapuutarha-aluetta.

  • Hampuri-Wilhelmsburgin siirtolapuutarha-alue

    Hampuri-Wilhelmsburgin siirtolapuutarha-alue

    Siirtolapuutarhamökki Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Siirtolapuutarhamökki Hampuri-Wilhelmsburgissa

Hampurin puutarhanäyttelyssä oli useita näytepuutarhoja, jotka edustivat nykyaikaisia siirtolapuutarhoja. Niiden istutukset edustivat eri teemoja: joukossa oli muiden muassa välimerellinen ja japanilainen puutarha.

  • Viljelylaareja IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Viljelylaareja IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Siirtolapuutarhamökki IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Siirtolapuutarhamökki IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

  • Siirtolapuutarhatunnelmaa IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Siirtolapuutarhatunnelmaa IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Vesiaihe IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Vesiaihe IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Välimeren tunnelmaa IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Välimeren tunnelmaa IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

  • Siirtolapuutarha IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Siirtolapuutarha IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Japanilainen puutarha IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Japanilainen puutarha IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

Yksi näyttelyn kohokohtia oli fantastinen ruusubulevardi, joka oli rakennettu kahden pienen siirtolapuutarha-alueen väliin niitä yhdistämään. Varmasti joku puutarhureista on vastustanut näyttelyn tuomista alueelle, mutta veikkaisin että ruusubulevardin nähtyään hekin ovat muuttaneet mielensä!

  • Kanava IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Kanava IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Ruusupolku IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Ruusupolku IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

  • Ruusuistutuksia IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Ruusuistutuksia IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Ruusubulevardi IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

    Ruusubulevardi IGS Hampuri-Wilhelmsburgissa

Saksalais-suomalaista siirtolapuutarhaelämää Berliinissä voi muuten seurata hauskassa blogissa Big City Ranch – myös suomen kielellä!

Muut jaksot ”Berliini–Hampuri 2013” ‑sarjassa

Puutarhuri matkalla: Berliinistä Hampuriin ja takaisin 2013 (1)

Ruusutarha Berliinissä

Heinäkuussa ennen satokauden alkua kävimme ihmettelemässä kahta huimaa kaupunkia ja tutustumassa niiden puutarhakohteisiin.

Lähtökohtana tämänkesäiselle lomamatkalle oli se että halusimme käydä Hampurin kansainvälisessä puutarhanäyttelyssä. Matkan suunnittelu jäi viime tippaan joten edullisia lentoja Hampuriin ei ollut enää saatavilla. Siispä päätimme lentää Berliiniin ja jatkaa sieltä vuokra-autolla Hampuriin, sillä auton vuokraaminen osoittautui halvemmaksi kuin junamatka.

Se olikin onnistunut ratkaisu, sillä samalla pääsimme käväisemään Berliinissä. Se oli ollut haaveissa jo jonkin aikaa koska viimeisestä Berliinin visiitistä oli kulunut jo vuosia. Kaupunki on niin kiivaan evoluution vaiheessa että se täytyy käydä tarkastamassa säännöllisin välein! Loppujen lopuksi Berliinissä tuli vietettyä suurin osa viikon lomasta ja Hampuri jäi tällä kertaa piipahduksen kohteeksi.

Berliini helteiden kourissa

Berliini ylitti jälleen kerran kaikki odotukset: kaupunki on niin täynnä elämää ja kuitenkin rento, kaaoksen partaalla mutta kuitenkin toimiva, rosoinen ja silti tyylikäs – Berliinissä on yksinkertaisesta hauskaa! Kaupungin värikkäät vaiheet ovat jättäneet siihen mielenkiintoiset merkkinsä joten varsinkin historiasta kiinnostuneelle Berliini on loistokohde.

  • Berliinin TV-torni

    Berliinin TV-torni

    Vihreä kerrostalokatto Moritzplatzilla Berlin-Kreuzbergissä

    Vihreä kerrostalokatto Moritzplatzilla Berlin-Kreuzbergissä

  • Sissiviljelyä

    Sissiviljelyä

    Humboltforum / Berliner Schloss -työmaa Berlin-Mitte

    Humboltforum / Berliner Schloss -työmaa Berlin-Mitte

Ja mikä parasta, hinta-laatu-suhde on paikallaan. Siistin ja kaikki perustarpeet täyttävän hotellihuoneen saa samalla hinnalla minkä Suomessa joutuu maksamaan leirintäalueen mökistä ilman mukavuuksia. Myös maittavaa ruokaa ja juomaa löytyy kohtuuhinnalla (jos toki maksamaankin pääsee jos sitä haluaa). Kun vielä säätkin suosivat ei parempaa olisi lomailija voinut toivoa!

Berliinissä ja sen ympäristössä on paljon mielenkiintoista nähtävää myös puutarhanystäville emmekä edes ehtineet kaikkiin kiinnostaviin kohteisiin. Esimerkiksi naapurikaupunki Potsdamin palatsit ja puutarhat jäivät tällä kertaa väliin. Kuulimme paikan päällä myös meille uusista puutarhakohteista kuten Gärten der Welt ‑puistosta, jossa on kuulemma maailman eri puutarhakulttuureja edustavia teemapuutarhoja. Täytyy siis palata taas joskus Berliiniin, mikäs sen hauskempaa!

Asustimme Steglitzin kaupunginosassa Berliinin hienon kasvitieteellisen puutarhan kupeessa. Siellä tulikin käytyä niin päiväsaikaan kuin myös illalla ”puutarhajuhlissa”. Kreuzbergissä vierailimme eurooppalaisen sissiviljelyn kehdossa Prinzessinnengartenissa. Näistä kerromme tarkemmin omissa postauksissa.

  • Kasvitieteellinen puutarha Berlin-Dahlemissa

    Kasvitieteellinen puutarha Berlin-Dahlemissa

    Prinzessinnengarten

    Prinzessinnengarten

  • Prinzessinnengarten

    Prinzessinnengarten

    Kasvitieteellinen puutarha Berlin-Dahlemissa

    Kasvitieteellinen puutarha Berlin-Dahlemissa

    Sunnuntaiaamiainen Schwartzsche Villassa Berlin-Steglitzissa

    Sunnuntaiaamiainen Schwartzsche Villassa Berlin-Steglitzissa

Hampurin IGS 2013

Myös Hampuri on vaikuttava kaupunki. Se muistuttaa tietynlaisessa rosoisuudessaan Berliiniä, mutta toisaalta se on myös erilainen. Hampuri ei ole hallintokaupunki vaan sitä leimaa elinkeinotoiminta, varsinkin tietysti laaja, melkeinpä hallitsemattomalta tuntuva ja osittain rapistumassa oleva satama. Hampurin kansainvälinen puutarhanäyttely (Internationale Gartenschau Hamburg) oli osuvasti sijoitettu Elben saarelle Wilhelmsburgiin keskelle satama-aluetta. Puutarhanäyttely on osa Wilhelmsburgin rupsahtamaan päässeiden esikaupunkien kasvojenkohotusta, mikä on tietysti aiheuttanut myös kritiikkiä. Kerromme myös puutarhanäyttelystä enemmän erikseen.

  • Barkassilla IGS’ille Hampurin satamassa

    Barkassilla IGS’ille Hampurin satamassa

    Barkassilla IGS’ille Hampurissa

    Barkassilla IGS’ille Hampurissa

  • IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

    IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

    IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

    IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

  • IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

    IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

    IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

    IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

    IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

    IGS (Internationale Gartenschau) Hampuri-Wilhelmsburgissa

Hampurissa olisi ollut myös muuta nähtävää puutarhahulluille, kuten esimerkiksi hieno Planten und Blumen -puisto lampineen ja erilaisine puutarhoineen. Sielläkään emme tämän loman aikana ehtineet käydä.

Elben rannoilla

Palasimme Hampurista Berliiniin Elben rantoja pitkin pikkuteitä, sillä moottoritie oli rasittavan ruuhkainen. Aikaa ei siinä säästynyt, siitä pitivät tavallisten maanteiden nopeusrajoitukset huolta. Mutta hermojen kannalta on paljon mukavampi ajella rauhassa pikkuteitä ja bonuksena tutustua mielenkiintoisiin paikkakuntiin, joiden olemassaoloa ei voi kuin aavistella moottoritieltä käsin. Nämä seudut olisivat mainio kohde esimerkiksi pyöräilymatkaa ajatellen!

Pysähdyimme matkalla Lauenburgin pikkukaupungissa Elben rannalla. Kaupunki on vähän niin kuin Porvoo mutta punatiilistä ja savesta rakennettu. Alkukesän tulvat olivat koetelleet lähimpänä Elbeä sijaitsevia kortteleita ja niiden taloista monissa tuntuikin olevan pohjakerroksen remontti käynnissä. Lauenburg on normaalisti turistien suosiossa mutta nyt oli hiljaista vaikka paras matkailusesonki oli alkamassa – ilmeisesti ihmiset pelkäsivät että tulva olisi pahemminkin runnellut kaupunkia ja olivat jääneet tulematta. Ihan tuli huono omatunto ettemme ehtineet jäädä pitemmäksi aikaa!

  • Elben rantaa Lauenburgissa

    Elben rantaa Lauenburgissa

    Lauenburg

    Lauenburg

    Lauenburg

    Lauenburg

Toinen pysähdyspaikka tiellä Berliiniin oli Ludwigslustin kaupungissa, joka on tunnettu hienosta arkkitehtuuristaan. Koko kaupunki on suunniteltu 1700-luvulta peräisin olevan Mecklenburg-Schwerinin herttuan barokkityylisen palatsin ympärille kuin Versailles konsanaan, mutta pienemmässä mittakaavassa. Tämä entisen Itä-Saksan alueella oleva pikkukaupunki on vierailun arvoinen paikka, vaikka kaikkia taloja ei olekaan ehditty puleerata läntisten standardien mukaisiksi. Tai ehkä juuri sen vuoksi! Kaupungin historiaan liittyy mielenkiintoisia vaiheita joten historiasta kiinnostuneen kannattaa panna nimi muistiin. Ludwigslustiin pääsee junalla ainakin Berliinistä ja Hampurista.

  • Ludwigslust

    Ludwigslust

    Ludwigslustin palatsi

    Ludwigslustin palatsi

Muut jaksot ”Berliini–Hampuri 2013” ‑sarjassa

Kesäistä askartelua: laventelikorit

Kesäistä askartelua laventelista

Laventelia käytetään etenkin hyönteisten karkottamiseen muun muassa liinavaatekaapeista. Kukista voi tuoksupussien tekemisen lisäksi punoa koristeellisia “koreja” käyttäen niiden omia varsia ja silkkinauhaa.

Näin laventelin kukinta-aikaan kannattaa korjata kukkatähkiä kuivatettavaksi. Paras hetki on juuri kun kukinta on alkanut ja tähkässä on joitakin avautuneita teriöitä. Kun korjuu tehdään poutapäivänä puolenpäivän aikaan kukat ovat aromaattisimmillaan.

Laventelinkukat voi kuivumisen jälkeen riipiä ja pakata pieniin kangaspusseihin, tai vaikkapa vain kääräistä sopivankokoiseen palaan kaunista puuvillakangasta ja solmia nauhalla pussukaksi. Tällaiset tuoksupussit tuovat kaappiin miellyttävää tuoksua ja karkoittavat tuholaisia. Makuuhuoneessa laventelin tuoksu rauhoittaa ja vaivuttaa hyvään uneen.

Jos puutarhassasi kasvaa laventelia, jonka kukkatähkät ja ‑varret ovat kyllin pitkät (yhteensä noin viisitoista senttiä tai enemmän), voit askarrella niistä myös niin sanottuja laventelikoreja. Ne olivat suosittuja etenkin viktoriaanisessa Englannissa. Laventelinkukat suljetaan silkkinauhasta punottuun “koriin”, jossa ne säilyvät valolta suojassa mutta pääsevät kuitenkin levittämään ihanaa tuoksua ympäristöön. Korin punominen vaatii hieman harjoittelua, mutta jo ensimmäistä kokeilukappaletta askarrellessa homman juju valkenee ja seuraavat korit valmistuvat sujuvammin!

Laventelikorin valmistamiseen tarvitset:

  • viisitoista (tai joka tapauksessa pariton määrä) mahdollisimman pitkiä tuoreita laventelin kukkatähkiä varsineen
  • pätkä juutti- tai muuta nyöriä kimpun solmimiseen
  • noin metrin pituinen ja ½–1 senttimetrin levyinen silkkinauha

Laventelikori valmistetaan näin:

1. Asettele kukat kimpuksi siten, että kukkatähkien alareunat ovat samalla tasolla. Solmi kukat kimpuksi siten, että solmu tulee aivan kukkatähkien alle.

Askartelua laventelista

Askartelua laventelista

2. Käännä kimppu ylösalaisin, pidä sitä vasemmassa kädessä (vasenkätiset oikeassa kädessä) ja ala taivuttaa varsia kukkien yli. Jotta varret eivät katkeaisi taivutettaessa niitä kannattaa hieman kiertää samalla taivutuskohdasta. Kuivuneet varret katkeavat herkästi, joten laventelikorit valmistetaan mieluiten juuri korjatuista laventelinkukista.

Laventelinvarsien taivutusta

Laventelinvarsien taivutusta

3. Kun kaikki varret on taivutettu kukkien päälle ota silkkinauha ja taita sen pää kaksinkerroin yhden varren ympärille aivan solmukohdan alapuolelle. Pujottele sen jälkeen nauha joka toisen varren ylitse ja joka toisen alitse kuin punoisit pajukoria. Kaunein tulos syntyy jos silkkinauhakerrokset ovat melko tiukasti toisissaan kiinni ja muutenkin suhteellisen napakasti punottuja eikä liian löysiä. Näin kukat jäävät täysin peittoon.

Laventelikorin punontaa

Laventelikorin punontaa

4. Lopeta punominen kun kaikki kukat on peitetty ja kierrä nauhaa vielä muutamia kertoja tiukasti varsien ympäri. Solmi nauha ja tee ripustuslenkki jos haluat ripustaa korin esimerkiksi henkariin.

Laventelikori valmistuu

Laventelikori valmistuu

Tämä askarteluvinkki on löytynyt aikoinaan Hufvudstadsbladetista ja sen oli kirjoittanut Anna Lefvert.

Valmiit laventelikorit

Valmiit laventelikorit

Vastakaikua

    Päivi · Syyskuun 28. päivänä 2014 klo 11.03

    Hei, miten on, voiko ne kukat jos vasta poimittuina niin hometta saada, jos ei anna ensin kuivahtaa? Voisiko tehdä niin, että TAIVUTTAISI varret kyllä valmiiksi tuoreeltaan, mutta jättäisi tämän nauhan laittamisen vasta sitten vähän myöhemmäksi? tuli vaan mieleen. Tosi hyvä tuoksu tulee varmasti, en ole ennen tiennyt tuollaisesta, kiitos!

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Syyskuun 28. päivänä 2014 klo 11.39

      Hyvä kysymys Päivi! Tärkeää on korjata laventeli poutapäivänä ja vasta kun aamukaste on täysin kuivahtanut. Silloin ovat aromitkin voimakkaimmillaan. Jos laventeli korjattaisiin kosteana niin homehtumisvaara varmaankin olisi. Tärkeää on tosiaan myös taivuttaa varret tuoreeltaan, muuten ne napsahtavat helposti poikki. Myös nauhan pujottelu kuivien varsien läpi saattaa olla aika vaikeaa. Eli suosittelemme tekemään korit tuoreeltaan, poutapäivänä (ja mahdollisuuksien mukaan myös istutusaikana) korjatuista laventeleista!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Syreenien kukintaa Tallinnassa

Pihasyreeni

Vietimme touko-kesäkuun vaihteen viikonlopun koluamalla Tallinnan puutarhakohteita – helteessä olo oli kuin kauempanakin ”etelässä”!

Sää tosiaan suosi meitä pitkän viikonlopun minilomalla muutamaa ukkoskuuroa lukuunottamatta. Alkukesän tunnuskasvi pihasyreeni oli puhjennut kukkaan myös Tallinnassa. Vanha kaupunki oli muuttunut tallinnalaisten ja turistienkin olohuoneeksi: kaikki tuntuivat olevan kaduilla ja terasseilla! Kävimme kolmen päivän aikana tutustumassa Tallinnan tämänvuotiseen kukkafestivaaliin, kasvitieteelliseen puutarhaan sekä Kadriorgin puistoon ja puutarhoihin.

Lillefestival 2013

Olemme aikaisempina vuosina käyneet tutustumassa kukkafestivaalin näytepuutarhoihin heinä–​elokuussa, jolloin puutarhat ovat ehtineet kypsyä parhaimmilleen. Nyt festivaali oli vasta avattu edellisellä viikolla joten läheskään kaikki näytepuutarhat eivät vielä olleet aivan valmiit. Mutta oli hauskaa kerrankin nähdä kuinka kaikki alkaa.

Helsingin kaupungin puisto-osaston suunnittelema pienoispuutarha on joka vuosi ollut yksi yleisön suosikeista ja tänäkin vuonna sillä on kaikki edellytykset menestyä. Polun kulmaukseen asettuvassa penkissä on pieni pergola kesäkukkaistutusten keskellä. Värimaailma on harmonisen oloinen, vaikka lopullisesti sitä voi arvioida vasta kun kukinta on alkanut – nyt kasvit ovat vasta taimia.

Muita suosikkejamme ovat tänä vuonna erityisesti ruukkupuutarhat. Lähellä toisiaan sijaitsee kaksi aivan erilaista astiaistutusta: toinen kaupunkiviljelmä iloisenkirjavissa muoviruukuissa ja toinen maanläheisempi pikkupuutarha puutynnyreissä. Moni suunnittelija luotti meri-teemaan: erilaiset merenrannan luontoa jäljittelevät asetelmat ovat suosittuja. Saksalaisen Mecklenburg-Vorpommernin osavaltion pienoispuutarha on niistä ehkä paras esimerkki. Teema ”puutarha taiteena” on myös innostanut monia myös värikylläisiin geometrisiin kesäkukkaistutuksiin. Kannattaa siis piipahtaa Tornien aukiolla Tallinnassa, jos sattuu sinne kesän aikana!

  • Tallinn lillefestival 2013

    Tallinn lillefestival 2013

    Tallinnan kukkafestivaali 2013

    Tallinnan kukkafestivaali 2013

Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

Yhden kokonaisen päivän vietimme Piritassa, jossa pääkohteemme oli Tallinnan kasvitieteellinen puutarha eli Botaanikaaed. Ajelimme sinne Viru-keskuksesta bussilla, mikä onkin nykyään helppoa kun Tallinnassakin on siirrytty käyttämään elektronisia matkakortteja, joihin voi ladata sopivan summan rahaa. Yhdellä kortilla voi matkustaa useampikin matkustaja.

Kasvitieteellinen puutarha sijaitsee kauniilla paikalla harjumaisen Kloostrimetsän ja lehtevän jokilaakson maisemissa. Olimme hieman pettyneitä siitä että rodojen pääkukinta ei vielä ollut alkanut – luulimme että Suomenlahden eteläpuolella oltaisiin kasvukaudessa edellä meitä! Mutta sen sijaan pihasyreenit kukkivat upeasti ja niitä kasvitieteellisessä puutarhassa onkin laaja valikoima erilaisia lajikkeita. Myös omenapuut, niin hyöty- kuin koristeomenatkin, kukkivat runsaasti. Hieno kokoelma kasveja on myös laajassa kivikkopuutarhassa ja pienen puron varrelle istutetuissa perennapenkeissä. Erilaiset sipuli- ja mukulakasvit olivat luonnollisesti parhaimmillaan, alkukesää kun eletään!

  • Kivikkopuutarha Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

    Kivikkopuutarha Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

    Syreenit Tallinnassa

    Syreenit Tallinnassa

  • Perennat Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

    Perennat Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

    Karhunlaukkoja

    Karhunlaukkoja

Kasvitieteellisestä puutarhasta kävelimme muutaman kilometrin matkan läpi Kloostrimetsän Piritaan meren rannalle. Metsässä risteilee lenkkipolkuja ja kävelyreittejä ja matkan varrella on useita näköalapaikkoja alhaalla laaksossa kiemurtelevalle Pirita-joelle. Piritassa nautimme ansaitun aterian Kalevi Jahtklubin ravintolassa eli paikallisen purjehdusseuran talolla. Sen tunnistaa hassusta puurakenteisesta funkis-tornista joen yli johtavan sillan kupeessa. Yllättävän mietittyjä annoksia ja hauska regatta-tunnelma!

Kadriorgin puistossa

Sunnuntaina hyppäsimme ratikkaan nro 1 ja suuntasimme Kadriorgin puistoon monen tallinnalaisen tavoin – Kadriorg on yksi kaupungin yhteisistä ”olohuoneista”. Siellä olisi nähtävää moneksikin päiväksi, erityisesti taiteen ystäville, koska puistossa sijaitsevat sekä eestiläisen taiteen museo KUMU että ulkomaisen taiteen museo Kadriorgin palatsissa. Mutta jo rakennukset itse ovat näkemisen arvoisia: suomalaisen arkkitehdin suunnittelema KUMU sijaitsee osin maan alla sulautuen viereiseen vallirakennelmaan. Kadriorgin palatsi puolestaan on hieno esimerkki barokkiarkkitehtuurista, vai onko se sittenkin rokokoota?

  • Kadriorgin palatsi

    Kadriorgin palatsi

    Tammi Kadriorgin puistossa

    Tammi Kadriorgin puistossa

    Uusi kanava Kadriorgin puistossa

    Uusi kanava Kadriorgin puistossa

Tällä kertaa emme käyneet museoissa vaan nautimme mieluummin helteisestä päivästä puiston siimeksessä. Ihastelimme erityisesti vanhoja persoonallisia tammia, joista näkee että ne ovat elämänsä aikana kokeneet kaikenlaista, mutta jaksavat aina vain viheriöidä!

Puiston koilliskolkkaan on viime vuosina rakennettu japanilaisvaikutteinen puutarha, johon kävimme tutustumassa. Puutarhassa on vielä vastaistutetun viheralueen keskeneräisyyttä, mutta jo nyt on nähtävissä että siitä tulee joskus hieno paikka!

  • Kadriorgin puiston japanilaistyylinen puutarha

    Kadriorgin puiston japanilaistyylinen puutarha

    Japanilaisvaikutteinen puutarha Kadriorgissa

    Japanilaisvaikutteinen puutarha Kadriorgissa

Samalla matkalla tutustuimme myös Kadriorgin kaupunginosaan vanhoine puuhuviloineen joista monet on kunnostettu hienoiksi asuintaloiksi. J. Köleri ‑kadulta löysimme luomukaupan ja ‑kahvilan nimeltä NOP; sen takapihalla oli mukava nauttia lounasta ja ihastella kaupunkiviljelmää josta kahvilan keittiöön poimitaan yrtit ja myöhemmin varmaan myös vihannessatoa!

  • Kahvila NOP Tallinnassa

    Kahvila NOP Tallinnassa

    Kahvila NOP Tallinnassa

    Kahvila NOP Tallinnassa

Ruokaa meidän makuun

Leib resto ja aed

Leib resto ja aed

Lopuksi täytyy vielä suositella yhtä tallinnalaista ravintolaa, joka on meidän mieleemme. Vanhan kaupungin kupeessa Uus-kadulla sijaitsee Leib Resto & Aed (”Leipä, ravintola ja puutarha”). Vaikka kyse ei olekaan kasvisravintolasta puutarhuria miellyttää erityisesti se, että ruokalistalla ovat pääroolissa sesongin kasvikset ja yrtit. Kaikki on ehdottoman tuoreista aineksista valmistettua, osa omasta puutarhasta jossa myös savustetaan tuore kala. Nimensä mukaisesti ravintolassa panostetaan myös vastapaistettuun leipään. Hyvällä säällä aterian voi nauttia suojaisalla puutarhaterassilla kaupunginmuurin kupeessa.

Kielen päälle jäi erityisesti muisto herkullisesta jälkiruoasta, jonka nimeksi oli englanninkielisessä menussa annettu ”Rhubarb, rhubarb & rhubarb” – kolme kertaa raparperia. Siinä oli raparperivanukasta raparperikompotissa ja päällä raparperista ja sokerista valmistettuja rapeita lehtisiä. Täytyy kokeilla onnistummeko valmistamaan raparperikompottia Leibin tyyliin omassa keittiössä!

Koristekate omasta pihasta

Erilaisia katteita

Koristekatteet ovat nyt puutarhamuotia. Kauniita katteita saa myös käyttämällä omasta pihapiiristä löytyvää materiaalia.

Kateviljely on päivän sana: yhä useammat torjuvat rikkaruohoja sekä maanpinnan kuivumista ja kuorettumista kattamalla maan kasvien ympäriltä erilaisilla katemateriaaleilla. Perinteisesti on käytetty katteena muun muassa ruohosilppua, puuhaketta ja jopa sanomalehteä.

Nykyään puutarhakaupoista löytyy myös monenmoisia koristekatteita: värjättyä haketta, erilaisia koristekiviä, lasimurskaa ja vaikka mitä. Niitä näkee käytettävän erityisesti kaupunkipihojen istutuksissa ja ruukkupuutarhoissa.

Katemateriaalia ei kuitenkaan tarvitse ostaa, vaan kauniita katteita saa aikaiseksi myös keräämällä ainekset omasta pihasta tai jokamiehenoikeutta käyttäen lähimetsästä. Parhaimmillaan jopa puutarhan ”ongelmajätteistä” saa loihdittua hauskoja koristekatteita! Tässä on muutamia meidän suosikkeja.

Epäorgaanisia katteita

Erilaisia kivikatteita

Erilaisia kivikatteita

Erilaiset kivimateriaalit sopivat hyvin katteiksi erityisesti lämpöä kaipaaville kasveille, sillä kivi lämpenee auringossa ja luovuttaa sitten varaamaansa lämpöä luoden kasveille sopivan pienilmaston. Meillä käytetäänkin kivikatteita erityisesti etelän yrttejä kasvatettaessa. Painavana kivikate ei ole paras vaihtoehto hennoille kasveille, mutta puuvartisille ja varpumaisille yrteille kivikate sopii mainiosti.

Meidän pihassa on vanhastaan käytetty paljon harmaata liuskekiveä, josta olemme rakentaneet muureja ja kiveyksiä. Osa kivestä on mennyt pieniksi säleiksi ja sitä olemme keränneet katemateriaaliksi ruukkukasveille. Liuskekivestä saa tyylikästä katetta.

Remontin jäljiltä pihassa on paljon kirjavaa asennussoraa. Sellaisenaan se olisi aika arkisen näköinen kate, mutta olemme erotelleet harmaita ja punaisia kiviä omikse ryhmikseen ja silloin se näyttää hieman kaupan värilliseltä koristekiveltä!

Vanhoja rikkinäisiä saviruukkuja useimmat käyttävät ruukkuistutuksien pohjalla salaojituksena, mutta voi ruukunpaloista tehdä myös katetta. Meillä käytetään meren pyöristämiä tiilenpalasia, joita lapset aikoinaan keräsivät rannalta Suomenlinnassa. Jos on siis joskus matkoiltaan raahannut kotiin kauniita rantakiviä niin ne on tilaisuus panna hyötykäyttöön koristekatteena!

Orgaanisia katteita

Koivunrisukatetta mintun juurella

Koivunrisukatetta mintun juurella

Yksi kauneimpia katteita on mielestämme kuorikate, joka on tehty männyn kaarnasta. Se ei kovin nopeasti maadukaan, joten kate kestää useamman kesän. Hauskan näköisiä ovat myös käpykatteet: siihen sopivat niin männyn, lehtikuusen kuin monen muunkin havupuun kävyt. Tai miksei myös lehtipuun kävyt: esimerkiksi tervalepällä on hauskat pikku ”kävyt”. Samantapainen kate syntyy tammenterhojen ”hatuista”.

Oksahake tai ‑silppu on perinteisimpiä katteita, mutta siitäkin voi kehitellä uusia muunnelmia. Jos pihalla on koivuja niin koivunrisut ovat jokakesäinen murheenkryyni: niiden silppuaminen on hankalaa, koska ainakin meidän silppurimme menee helposti tukkoon jos siinä yrittää silputa rentoja, ohuita koivunoksia. Siispä käytämme ohuimmat risut usein katteena leikkaamalla ne noin viisi senttimetriä pitkiksi pätkiksi. Suurina määrinä ne muodostavat koristeellisen tumman katteen, mielestäni paljon kauniimman kuin värjätyt ostokatteet!

Tänä keväänä olemme käyttäneet katteeksi myös puutarhasta löytyneet lehtokotilon kuoret – vaikka tuntuuhan se vähän makaaberilta käyttää perivihollisensa ”pääkallot” koristeena…

Ruukunkatteita

Ruukunkatteita

Mitä sinä käytät mieluiten katteena?

Vastakaikua

    Mai · Kesäkuun 1. päivänä 2013 klo 18.52

    Kiitos hyvistä vinkeistä. Katkottavia risuja ja pieniä kiviä kyllä löytyy!

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    savea ja papuja · Kesäkuun 2. päivänä 2013 klo 19.08

    Tuo kotilokate on kaunis. Itse käytän mielelläni oksahaketta katteena. Lisäksi säilytän talvella linnuille tarjotut kauralyhteet ja käytän ne härkäpapujen katteena kesällä. Kate ei ole ihan kaunis ja siitä itää vielä kauraakin, mutta eipä tarvi heittä lyhteitä pois.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Puutarhan Väki · Kesäkuun 2. päivänä 2013 klo 21.27

    Kiitos viesteistä, tulivat perille! Tänä helteisenä viikonloppuna katteet ovatkin tulleet tarpeeseen…

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Puutarhan Väki · Kesäkuun 3. päivänä 2013 klo 7.18

    Tuosta s&p:n vinkistä tulikin mieleen että olki on tietysti yksi perinteisiä katemateriaaleja, joten lyhteiden säästäminen on hyvä idea. Erityisesti mansikan katteena käytetään olkea – siitä ilmeisesti tulee myös mansikan englanninkielinen nimi? Katteenkäytön yksi hyöty onkin se, että sato pysyy puhtaana kun sade ei pääse piiskaamaan multaa ja hiekkaa kasveille. Siksi erityisesti marjojen ja yrttien viljelyssä kate on paikallaan.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Leena · Kesäkuun 24. päivänä 2013 klo 19.21

    Ruukkuihin saa todella kaunista katetta kuivattujen ruusujen terälehdistä. Säästän kuivahtaneet ruusut ja irrotan terälehdet katteeksi jouluhyasinttien ruukkuihin.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu