Mullasta nousee kasvi

Soglio, Val Bregaglia

Parhaat puutarhaohjelmat TV:ssä?

Puutarhaohjelmia tulee nykyään TV:stä niin paljon, että aika ei millään riitä kaikkien seuraamiseen. Eikä niin väliksikään, koska osalla on vain viihdearvoa. Mutta jotkut ovat helmiä, joita ei mielellään missaisi. Pitäisi vain osata erottaa jyvät akanoista pelkästään ohjelmatietojen perusteella… Trädgårdsfredag eli Puutarhaperjantai on suosikkimme. Tänä keväänä siitä on tullut Trädgårdsonsdag.

Olisi aivan ihanaa seurata mielenkiintoisia puutarhaohjelmia talvella, kun tulevasta kasvukaudesta vasta haaveillaan, siemeniä valitaan ja viljelysuunnitelmia laaditaan. Mutta juuri silloinhan TV:stä harvoin tulee sellaisia puutarhaohjelmia, joista olisi hyötyä. Talvella TV-yhtiöt yleensä lähettävät ulkomaisia, usein brittiläisiä ”instant-makeover”-puutarhaohjelmia, joissa joku paikallinen julkkis hirveällä tohinalla ja suurella rahalla myllää puolen tunnin ohjelman aikana surkeasta pihasta muotopuutarhan kasvihuoneineen. Ei kauhean hyödyllistä tavalliselle kotipuutarhurille. Tai sitten ohjelmantekijöiden mielestä puutarha on yhtä kuin talon ulkotilat, joten ohjelmassa keskitytään niiden sisustamiseen.

Puutarha?

Puutarha?

Vakavasti otettavat puutarhaohjelmat alkavat myöhemmin ja pahaksi onneksi juuri silloin, kun puutarhuri ei tunne pienintäkään kutsumusta istua TV:n ääressä, eli kasvukauden alkaessa. Seurauksena on, että valtaosa puutarhaohjelmista menee sivu suun! Huomasin, että tästä on käyty keskustelua esimerkiksi YLEn nettisivuilla, jossa monet katsojat valittivat samaa. Mutta tänäkin vuonna YLE näyttää noudattavan samaa kaavaa ainakin suomenkielisillä kanavilla: ohjelmakausi alkaa vasta huhti-toukokuussa. YleFEM on virkistävä poikkeus, sillä se lähettää pohjoismaisia puutarhaohjelmia pitkin talvea, ja Strömsössäkin puutarhateema alkoi jo helmikuussa.

Emme siis voi väittää tuntevamme kovinkaan hyvin ohjelmatarjontaa, joten olisi kiva saada teiltä lukijoilta vinkkejä puutarhaohjelmista, jotka kannattaisi yrittää saada edes nauhalle. Silloin niiden pariin voisi palata talven koittaessa.

Yksi suosikkiohjelma meillä kuitenkin on, jonka yritämme aina saada tallennetuksi, ja se on SVT:n puutarhaohjelma Trädgårdsfredag eli Puutarhaperjantai. Tänä keväänä siitä on tullut Trädgårdsonsdag lähetysajan siirryttyä SVT:ssä keskiviikolle. Kauden ensimmäinen jakso lähetettiin 4.4.2012 SVT:llä (YleFEMmassa keskiyön jälkeen eli 5.4.). Siinä ollaan kylvöhommissa. Jos ohjelma meni sivu suun niin ei hätää: se näyttäisi tulevan uusintana 7.4.

YLEn nettisivujen mukaan Puutarhaperjantaita lähetetään 18.4. lähtien, joten ilmeisesti suomenkielisillä kanavilla lähetetään aiempien vuosien jaksoja.

Ohjelmassa viehättää erityisesti leppoisa tahti ja muutenkin rento meininki: puutarhassa ollaan nauttimassa elämästä, ei hullun lailla rehkimässä. Vapaaehtoisestihan meistä useimmat tätä puuhaa harrastavat! Ohjelmassa on makasiinimainen perusajatus, mutta kuitenkin se on yhtenäisempi kuin useimmat vastaavalla logiikalla kootut ohjelmat, joissa eri elementeillä ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään.

Erityisesti pidämme Puutarhaperjantain ensimmäisen tuotantokauden ohjelmista, jotka on kuvattu vuonna 2009. Silloin esimerkkipuutarhana oli Gustav ja Marie Mandelmannin luomutila Etelä-Ruotsissa. Tuossa sarjassa oli paljon hyödyllistä tietoa luonnonmukaisesta viljelystä kiinnostuneille. Lisäksi erityisesti Gustav Mandelmann on valloittava puutarhapersoona, jonka puuhia on todella hauska seurata. Harmi, että seuraavina vuosina ohjelmaa tehtiin jo muissa puutarhoissa. Toivottavasti YLE lähettää vuoden 2009 ohjelmat vielä uusintoina, meiltä jäi osa nauhoittamatta!

Ruotsalaisessa Lantliv-lehdessä 2/2010 on Mandelmannien haastattelu. Siitä käy ilmi, että he ovat paitsi maanviljelijöitä, myös taiteilijoita ja muusikoita. Mandelmannit pyörittävät tilallaan kulttuurikeskusta sen lisäksi että tila puutarhoineen on avoinna kävijöille pientä maksua vastaan. Kesäisin tilakaupassa myydään omia tuotteita ja kahvilassa niitä voi maistella saman tien. Kotisivun (Mandelmanns Trädgårdar) tietojen mukaan tilalla on kesäisin myös muutamia huoneita yöpyjille. Jos siis suuntaat ensi kesänä lomalle Ruotsiin Österlenin alueelle, kannattaa merkitä paikka karttaan!

Nettisivujen lisäksi Mandelmannien kuulumisia voi seurata heidän blogistaan (Mandelmanns Trädgårdsblogg). YouTubessa on pätkä Gustavista pelimannina tilan sadonkorjuutapahtumassa.

Maa-artisokan talvisäilytyksestä

Säilytyskuoppa maa-artisokalle

Useiden juuresten talvisäilytystä koskeva suositus kuuluu: hieman yli nollan asteen lämpötilassa, kosteassa hiekassa. Harvalla on tällaisia olosuhteita ilman erityisjärjestelyitä. Menneen talven aikana kokeilimme maa-artisokan talvisäilytystä maakuopassa.

Talouskellarimme olosuhteet eivät ole parhaat mahdolliset: kesällä on liian lämmintä ja talvella liian kylmää. Vain syksyisin ja keväisin lämpötila on hyvälle maakellarille tyypillinen noin seitsemän astetta. Talouskellarimme on kuistin alla ja noin ⅓ korkeudesta on maanpinnan yläpuolella, joten maakellarin olosuhteita on mahdotonta saada aikaiseksi ilman koneellista jäähdytystä/lämmitystä. Kokemuksemme mukaan maa-artisokka ei todellakaan viihdy liian lämpimässä säilytystilassa: se muuttuu tummaksi ja niljakkaaksi. Ilmankos kaupoissa maa-artisokat ovat järjestäen surkean näköisiä! Toisaalta pakkasen puolellekaan ei lämpötilan pitäisi mennä.

Kotipuutarhassa on melkeinpä suotavampaa lykätä maa-artisokan korjuu kevääseen kuin säilyttää satoa huonoissa olosuhteissa. Eli ei haittaa, vaikka sadonkorjuu jää joskus syksyn kiireissä tekemättä, sato säilyy melko hyvin myös maassa. Tosin silloin sadonkorjuu on tehtävä aikaisin keväällä heti roudan sulettua; mukulat alkavat pian sen jälkeen ”hajota” eli muuttua rakeisiksi.

Viime syksynä maa-artisokan sato korjattiin pitkään jatkuneen leudon sään vuoksi vastaa juuri ennen ensimmäistä adventtia. Päätimme kokeilla niiden säilyttämistä maakuopassa. Meillä on remontin jäljiltä kaikenlaista tarviketta, jota käytimme hyväksi maakuoppaa rakentaessamme. Kuopan seinämät tuettiin muovisella viemäriputken pätkällä. Pohjalle pantiin kanaverkkoa. Kuoppa täytettiin kostealla asennushiekalla, johon mukulat ladottiin. Styroksista leikattiin kuopalle kaksinkertainen kansi. Runsaslumisena talvena luonto hoiti muun eristyksen.

Kun lumi ja suojaukset ensimmäistä kertaa poistettiin maaliskuun puolenvälin tienoilla, mukulat olivat primakunnossa. Pääsiäismenun suunnittelu saattoi alkaa!

Maa-artisokkaa maakuopasta

Maa-artisokkaa maakuopasta

Vastakaikua

    Saara Finni · Marraskuun 27. päivänä 2015 klo 16.39

    Uskon, että maa-artisokkani säilyisivät parhaiten maassa, mutta kun myyrät tykkää niistä ylettömästi, niin on pakko korjata talteen.

    Ennen ovat säilyneet hyvin veljenpoikani talon alla olevassa maapohjaisessa kellarissa, mutta jostain käsittämättömästä syystä viime talvena mätänivät lähes kaikki samoissa olosuhteissa.

    Nyt on naapurini rakentanut upean maakellarin, jossa ihanneolosuhteet, kosteus noin 90 % ja lämpötila 5–6 astetta. Kaivoin äsken pari ämpärillistä, mutta niihin on tällä ilmalla takertunut aika paljon multaa. Pitäsikö se multa saada niistä pois, vai/ja pitäsikö niiden antaa ensin kuivua? Apua! Kiitos.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Saara Finni · Maaliskuun 3. päivänä 2016 klo 14.12

    Maa-artisokkani ovat säilyneet oikein hyvin avoimissa puulaatikoissa naapurin kellarissa. Sekä ne multaiset, että vähempimultaiset.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Koska kevät alkaa?

Tammikuu palstalla

Tänään on kevätpäiväntasaus, mikä merkitsee tähtitieteellisen kevään alkamista. Monen mielestä kevät alkoi jo maaliskuun 1. päivänä. Säätieteilijät puhuvat termisestä keväästä, joka alkoi tänä vuonna 10.3. Etelä-Suomessa. Mutta milloin alkaa kasvukausi?

Iltapäivälehtien lööpeissä julistetaan näihin aikoihin kevään tulemista jokaisena päivänä, jolloin aurinko paistaa ja lämpötila on plussan puolella. Arkisessa puheessa maaliskuuta pidetään jo kevätkuukautena ja totta onkin, että kevään merkkejä alkaa näkyä luonnossa heti hiihtolomien jälkeen.

Kevätpäiväntasauksen aikoihin aurinko siirtyy eteläiseltä taivaanpuoliskolta pohjoiselle ja päivä on jo yhtä pitkä kuin yö. Sen jälkeen päivän pituus kasvaa yli viidellä minuutilla joka vuorokausi! Puutarhurin kannalta tällä on suuri merkitys, koska esikasvatus muuttuu paljon helpommaksi kun kasvit eivät tarvitse lisävaloa. Mutta puutarhassa näyttää yhä aika lailla talviselta…

Säätieteilijöiden mukaan terminen kevät on koittanut, kun vuorokauden keskilämpötila on noussut nollan ja 10 asteen välille. Tämä tapahtuu tilastojen mukaan Helsingissä maaliskuun 27. päivän paikkeilla. Tänä vuonna terminen kevät kuitenkin alkoi jo 10.3. Terminen kevät on lyhyin vuodenajoistamme, sillä jo toukokuun 16. päivän tienoilla alkaa terminen kesä Helsingissä (keskilämpötila nousee yli 10 asteen). Kevät siis kestää parhaimmillaankin alle kymmenen viikkoa – ilmankos se tuntuu puutarhurista niin hektiseltä!

Toukokuu palstalla

Toukokuu palstalla

Vaikka kevät on joidenkin mittareiden näkökulmasta alkanut, ei kuitenkaan ole kyllin keväistä puutarhahommia ajatellen. Puutarhurin kannalta ratkaisevaa onkin se, milloin kasvukausi alkaa. Kasvukausi tarkoittaa kirjaimellisesti sitä aikaa vuodesta, jolloin kasvit kasvavat ulkona luonnossa. Säätieteilijät määrittelevät lämpötilojen perusteella ns. termisen kasvukauden. Se tarkoittaa aikaa, jolloin vuorokauden keskilämpötila lumen sulamisen jälkeen ylittää viisi astetta. Ns. (tehoisa) lämpösumma lasketaan siten, että vuorokauden keskilämpötilojen viisi astetta ylittävä osuus lasketaan kasvukauden ajalta yhteen. Lämpösumma kuvaa hyvin paikkakunnan ilmastoa puutarhanhoidon kannalta. Vuosi 2011 oli Suomessa ennätyksellinen siinä suhteessa, että kasvukauden lämpösumma oli monin paikoin suurempi kuin koskaan mittaushistoriassa. Suurin summa 1852 mitattiin Helsingin Kumpulassa. Kasvukausi alkoi maan eteläosassa huhtikuun puolivälissä ja jatkui marraskuulle asti.

Ilmastonmuutoksen myötä kasvukausi tulee Suomessa pitenemään, skenaariosta riippuen yhdestä kahteen kuukautta tällä vuosisadalla. Mutta siitä ei välttämättä ole paljoakaan hyötyä: kauden pidennys osuu etenkin syksyyn, jolloin valon vähyys estää kasveja hyödyntämästä pidentynyttä lämmintä sesonkia. Ehkä huolellisella suunnittelulla voisi kuitenkin hyötyä pitenevästä syksystä kylvämällä loppukesällä sellaisia lyhyen päivän kasveja, jotka esimerkiksi Keski-Euroopassa ovat suosittuja talvivihanneksia, kuten vuonankaalia.

Samalla paikkakunnallakin on kuitenkin paljon eroja ns. mikroilmastossa eli paikallisissa ilmasto-olosuhteissa. Pohjoisrinteeseen tulee kevät myöhemmin kuin etelän puolelle. Jokaisen puutarhurin pitää siis arvioida oman palstansa olosuhteita ja seurata luonnonmerkkejä päätelläkseen, milloin kylvöhommat voi aloittaa. Mielenkiintoinen tapa on esimerkiksi seurata tiettyjä indikaattorikasveja ja määritellä vuodenajat sen mukaan, miten niiden kehitys etenee. Silloin luonto itse toimii kalenterina!

Linkkejä

Vastakaikua

    Puutarhan Väki · Huhtikuun 3. päivänä 2012 klo 21.04

    Aprillipäivänä kevät otti takapakkia ja talvi palasi lumipyryn ja kireiden yöpakkasten kera, ainakin tilapäisesti. Sääennusteiden mukaan kylmä sää jatkuu ainakin pääsiäiseen asti. Terminen kevät on siis ”hyllyllä”!

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Pistokkaita pelargoneista

Pelargoni ’Appleblossom Rosebud’

Tänään oli kuukalenterin mukaan kukkapäivä kello 20 asti. Siispä päätimme, että kevät saa koittaa pelargoneille. Otimme talvehtineista pelakuista pistokkaita ja istutimme ne pieniin ruukkuihin ja potteihin.

Pelakuut talvehtivat

Pelakuut talvehtivat

Pelargonimme viettävät talven kuistilla, joka on puolilämmin tila. Se ei ole aivan optimaalinen paikka talvehtimista ajatellen, koska lämpötila on hieman liian korkea. Pelargonit viihtyvät talvella 5-12 asteen lämpötilassa, mutta kuistillamme lämpötila on yleensä noin 15 asteen paikkeilla. Jostain olen lukenut, että liian lämpimässä talvehtineet pelargonit eivät kuki. Joskus meidän pelargonien kukinta on ollut heikkoa, joten olisiko syy talvehtimislämpötilassa. Toisaalta kuvittelisi, että ainakaan pistokkaat eivät ”muistaisi” emokasvin talvehtimisesta mitään, saati sitten vetäisi siitä johtopäätöksiä? Toivotaan ainakin niin.

Meillä on pieni kokoelma etenkin ystäviltä saatuja lajikkeita, joiden nimet ovat matkan varrella unohtuneet. Vain yhden tiedän varmasti ja se on Appleblossom Rosebud. Muut kulkevat sellaisilla nimillä kuin Pinkki valkoreunainen, Valkoinen ripsureunainen ja Vaaleanpunainen. Vyöhykepelargonilajikkeiden (ns. Zonal-pelargonit) lisäksi meillä on yksi tuoksupelargoni ja yksi enkelipelargoni.

Pelargonien pistokaslisäystä

Pelargonien pistokaslisäystä

Pelargoneja on todella helppo lisätä pistokkaista. Pistokkaiksi leikataan veitsellä latvaverson pätkiä siten, että lehdetöntä vartta on noin viisi senttimetriä. Pari kolme hyvin kehittynyttä lehteä pitäisi jäädä pistokkaaseen. Leikkuupinnan voi antaa kuivahtaa jonkin aikaa ennen kuin painaa pistokkaat multaan. Istutusastiaksi riittää kullekin pistokkaalle halkaisijaltaan noin 6-senttinen ruukku tai turvepotti, joka on täytetty taimimullalla ja kasteltu kevyesti ennen pistokkaan työntämistä tukevasti noin 2-3 sentin syvyyteen. Huoneenlämpö on sopiva juurtumislämpötila. Pistokkaita pitää suojata paahteelta, mutta muuten paikan sopii olla valoisa. Multa pidetään kosteana mutta ei märkänä. Noin kolmessa, neljässä viikossa taimi alkaa kasvaa: pistokas on juurtunut.

Pelargonien pistokkaita

Pelargonien pistokkaita

Samalla kun otimme pistokkaita leikkasimme emokasvit matalahkoiksi, jotta niistä kasvaisi tuuheita – talven aikana moni oli kasvattanut pitkiä honteloita oksia, joista olivat lehdetkin enimmäkseen putoilleet. Jätin niiden uudelleen istuttamisen kuitenkin seuraavaan kukkapäivään, jotta käsittely ei olisi liian rajua yhdellä kertaa.

Jos meillä olisi paremmat olosuhteet pelargonien talvehtimiseen, saattaisimme toden teolla hurahtaa niiden keräilyyn. Erilaisia lajikkeita on sadoittain, ja kiinnostavimpia ovat tietenkin vanhat perinnelajikkeet. Hyötykasviyhdistyksellä on Annalan Orangeriassa iso kokoelma perinteisiä suomalaisia pelakuulajikkeita, joista myydään pistokkaita ainakin vuotuisella taimitorilla toukokuussa. Sinne kannattaa pelargonifanin suunnata uusia lajikkeita metsästämään! Myös perniöläinen Pukin Puutarha on erikoistunut wanhoihin pelakuihin.

Luettavaa

Vastakaikua

    Puutarhan Väki · Huhtikuun 8. päivänä 2012 klo 20.45

    Pääsiäissunnuntaina oli taas kukkapäivä ja istutimme uudestaan joitakin pelargonin emokasveista. Kaikki pistokkaat ovat pärjänneet hienosti, joidenkin juuret jo työntyvät ulos ruukun reiästä. Mutta ehkä niiden uudelleenistutus voi vielä odottaa seuraavaan istutuskauteen, alkaa olla pula tilasta. Ulkona jatkuu takatalvi, joten kaikkien kasvien täytyy mahtua sisätiloihin!

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu