Myös Keski-Euroopan pyökkimetsissä kevät on ollut oikukas tänä vuonna. Kävimme ihailemassa suvikellojen kukintaa Donautalin alueella.
Pääsiäisen aikoihin piipahdimme sukuloimassa Etelä-Saksassa. Reissulla ehdimme käväistä haistelemassa kevään tuloa päivän vaelluksella Tonavan yläjuoksun laaksoissa ja vuorilla. Lumi oli enimmäkseen sulanut, vain pohjoisrinteillä ja jyrkkien laaksojen pohjassa oli vielä muutaman sentin paksuinen hanki. Pyökkivaltaisissa metsissä ensimmäiset kevätkukat nostivat päätään karikkeesta.
Kävimme erityisesti tutustumassa laaksoon, joka on suvikellojen (Märzenbecher) valtakuntaa. Näky oli satumainen: metsänpohja silminkantamattomiin valkoisten kukkien täplittämä! Suvikello eli kesälumipisara (Leucojum aestivum) muistuttaa hieman lumikelloa mutta on rotevampi kasvi. Myös kukat ovat erilaiset: terälehdet muodostavat piparkakkureunaisen kellon jossa on vihreät täplät. Suvikello on narsissikasveihin (Amaryllidaceae) kuuluva monivuotinen sipulikasvi jota myydään myös meillä puutarhakasviksi; tosin täällä se kukkii vasta touko-kesäkuussa. Syksyllä sipulikukkaistutuksia suunnitellessa kannattaa siis muistaa tämä viehättävä kasvi!
Suvikellot on rauhoitettu
Keväistä metsää Tonava-joen laaksossa
Suvikello
Suvikelloja
Suvikellot pyökkimetsässä
Tonava virtaa yläjuoksullaan paikoin kanjonimaisessa laaksossa, jonka joki on aikoinaan kaivertanut kalkkikiveen. Sivujokien ja -purojen laaksot ovat intiimimpiä. Ylhäällä ylängöllä ei aina tiedä edes olevansa vuoristossa, kunnes saapuu seuraavan rotkon reunalle.
Lippachtal
Lippach-puro
Kohti Königsheim’ia
Schäfertal
Stuttgartin lähellä olevan Esslingenin kaupungin keskiaikaisilla kujilla vietettiin Puutarhapäiviä, ”Gartentage”. Tarjolla oli kaikenlaista puutarhaan liittyvää antiikista lähtien, mutta meitä kiinnosti erityisesti erinomainen yrttitarjonta. Monella taimitarhalla oli hieno valikoima erilaisia yrttejä, myös meillä tuntemattomampia lajikkeita muuten tutuista yrteistä. Kun matkatavaroihin ei kauhean paljon taimia pysty tunkemaan jouduimme tekemään hankalia valintoja. Loppujen lopuksi päätimme tuoda kaksi rosmariinin tainta, joita mainostettiin talvenkestäviksi: lajikkeet ovat Arp ja Veitshöchheim. Lisäksi ostimme salvian Grower’s Friend, joka ei kuulemma kuki herkästi vaan tuottaa paljon lehtisatoa. Toivottavasti ne kotiutuvat hyvin tänne Pohjolaan!
Esslingen
Esslinger Gartentage
Ruukkutaidetta
Sitruspuita talvipuutarhaan
Talvenkestäviä rosmariineja
Blogipäivitys on jo vanha, mutta kommentoin siihen, kun se nyt pullahti esiin Google-haussa.
Teillä on nyt mennyt kaksi lähilajia sekaisin – mitä ei pidä ihmetellä eikä nolostella, sillä niin tekevät jopa puutarhat (ja myyvät näiden lähilajien sipuleita väärällä nimellä tai väärällä kuvalla).
Pyökkimetsän metsänpohjan ei täytä suvikello (Leucojum aestivum) vaan kevätkello (Leucojum vernum). Edellinen on 30–50 senttiä korkea, pienikukkainen ja kukkii kesäkuussa. Kukkia on nuokkuvassa tertussa neljä tai useampi. Jälkimmäinen on n. 20 senttiä korkea, suurikukkainen ja kukkii Suomessakin samaan aikaan lumikellojen kanssa eli niin aikaisin kuin se on ylipäätään mahdollista. Kukkia on yhdessä versossa yksi tai kaksi.
Kevään sipulikasvit kukkivat Suomenkin leveysasteilla niin aikaisin kuin vuorokauden lämpösumma suinkin sallii – eivät siis koskaan vasta kesällä. On hyvä muistaa, että krookukset, idänsinililjat, kevätiirikset (Iris reticulata ja lähilajit), lumikellot ja tulppaanit ovat kaikki kotoisin huomattavan etelästä – Turkista, Keski-Aasiasta, välimerenmaista ja Keski-Euroopasta, mutta ne kukkivat meilläkin aivan ensimmäisinä – itse asiassa aikaisemmin kuin yksikään endeeminen kukkakasvimme. Vuokot saattavat sentään ehtiä samaan sesonkiin tulppaanien ja idänsinililjojen kanssa.
Kiitos tiedosta Juha! Olemmekin ihmetelleet, miksi suvikello kukkii niin myöhään täällä Suomessa. Selitys on siis siinä, että kyse on toisesta lajista kuin tuo Keski-Euroopan kevätkukkija!