Suomen valtio vietti satavuotisjuhlaa, mutta puutarhassa mennyt vuosi tuntui arjelta, joskus aika ankaraltakin. Mutta ehkä sellainen juhlavuosi sopii meille suomalaisille, joille pikku vastoinkäymiset ja kommellukset tuntuvat luontevammilta kuin jatkuva päivänpaiste?
On säitä pidellyt
Talvi 2016–2017 oli meidän seuduilla lauha ja tavanomaista vähäsateisempi. Lyhyitä jaksoja paukkupakkasiakin koettiin, samoin kuin äkillisiä lumipyryjä, mutta yleiskuva oli kaikkea muuta kuin talvinen.
Sama meno jatkui varhaiskeväällä, terminen kevät koitti täällä etelärannikolla jo 8. päivänä maaliskuuta. Mutta sitten tuli takapakkia: ajanjaksolla huhtikuusta heinäkuuhun asti sää oli harvinaisen koleaa. Pääsiäinen oli myöhäisestä ajankohdasta huolimatta tavanomaista kylmempi ja lumisateet yllättivät vielä toukokuussa (alla oleva kuva sinivuokoista on toukokuun 10. päivältä!). Terminen kasvukausi alkoi vasta vapunpäivänä ja terminen kesäkin hieman tavanomaista myöhemmin täällä meidän seuduilla eli toukokuun 18. päivänä.
Sinivuokkoja 10.5.2017
Viileät säät leimasivat alku- ja keskikesää, hellepäivät olivat kortilla. Onneksi sentään aurinkokin näyttäytyi eikä sateita sattunut meidän kohdalle niin paljon kuin muualla maassa. Mutta vasta elokuussa sää alkoi muuttua loppukesälle tavanomaisemmaksi: lämpimämmäksi ja sateisemmaksi, paikoin myrskyisäksikin.
Täysin kurjana ei kesää kuitenkaan voinut pitää; syyskuisessa postauksessa totesimme, että ”kesän säitä on kuitenkin leimannut eräänlainen maltillisuus: vaikka on ollut viileää, niin hallaa ei kuitenkaan ole esiintynyt. Jatkuvista sateista ei ole kärsitty, vaan sateet ovat olleet kuuroluonteisia. Sää on ollut vaihtelevaa – eli aina välillä on ollut poutaakin!”
Kolean kesän jälkeen syksystä tuli puolestaan leuto ja runsassateinen. Terminen syksy alkoi syyskuun 29. päivänä ja terminen kasvukausi päättyi lokakuun 25. päivänä. Ensilumi satoi täällä etelärannikolla noihin aikoihin, mutta lumi suli nopeasti. Sittemmin lunta, räntää ja vettä on sadellut vuorotellen, jokunen talvinenkin päivä on koettu, mutta vuoden loppu lähestyy taas leudoissa merkeissä. Mahtaakohan tulevakin talvi noudattaa samaa kaavaa kuin muutamana viime vuonna: lyhyt ja lauha?
Vapaalla
Maaliskuussa kerroimme, että meille oli koittamassa aivan erityinen vuosi ja sellaiseksi se todellakin osoittautui. Olimme vapaalla ansiotöistä huhtikuusta lokakuuhun, mikä tietenkin muutti normaaleja rutiineja aika lailla. Se osoittautui hienoksi juuri tällaisena säiden puolesta epävakaisena vuonna: saatoimme järjestää päivän ohjelmamme aina sääennusteen mukaan – aurinkoiset hetket puuhattiin ulkona ja sateen sattuessa vetäydyttiin sisälle remonttihommiin. Sadetutka tuli tutuksi palveluksi!
Näkymä Piraniin
Ja kun kotimaan sää alkoi harmittaa, hyppäsimme muutaman päivän varoitusajalla lentokoneeseen ja siirryimme mukavampaa ilmastoon… Varsinkin huhtikuun koleus sai pinnan kiristymään ja sitä lähdimme löystämään vapunviettoon ihanaan Sloveniaan. Heinä–elokuussa vierailimme Riikassa ja syys–lokakuussa vietettiin muutama viikko vaeltaen Saksan viinialueilla. Siellä pääsimme nauttimaan intiaanikesästä, joka oli mukava hyvitys kotimaan viileistä kesäsäistä!
Weinstube Heppenheimissa
Heppenheim Saksassa
Viiniviljelmällä Hessische Bergstrassen viinialueella
Viiniköynnöksiä Heppenheimin lähellä
Kloster Eberbachin Domäne Bergstrasse Heppenheimin ja Bensheimin välillä
Matkoilla keräsimme myös inspiraatiota tuleviin puutarhaprojekteihin, esimerkiksi alaterassin tuleviin istutuksiin. Nämä kuvat ovat Frankfurtin Palmenhausin puutarhan välimerellisestä yrttipenkistä:
Vapaamuotoinen yrttipenkki Frankfurtin Palmenhausin puutarhassa
Laventelia ja salviaa yrttipenkissä
Remontista pihatöihin
Vuorotteluvapaan alkupuolella saimme vihdoin viimeisteltyä sisätilojen remontin. Viimeisenä kunnostettiin sisäovet, jotka oli ostettu käytettynä kierrätyskeskuksista ja rakennusten varaosapankeista. Autotallin muutos viihtyisäksi harrastus- ja työtilaksi on nyttemmin muutoin valmis, mutta sisustus odottaa vielä viimeistä silausta kuten mattoa ja verhoja.
Puutarhahuone verstaana
Juhannuksen jälkeen siirryimme ulos terassille kivihommiin. Taas kerran näkymättömiin jäävien rakenteiden valmistuminen vei eniten aikaa… Valoimme perustan pergolan tukipylväille ja valmistimme routimattoman alustan laatoitukselle. Sen jälkeen pääsimme latomaan liuskekiviä L:n muotoiseksi laatoitukseksi, joka yhdistää talon ja uuden varastorakennuksen. Siitä tuli aika mainio, vaikka itse sanommekin!
Pergolan uudet perustukset: sokkeleiden valaminen
Pergolan uudet perustukset (antura ja sokkeli)
Ensi kesänä on sitten tarkoitus pystyttää pergola ja tehdä istutushommia. Liuskekiveyksen lisäksi terassille tulee kivituhka- tai sorapinta, sen valinta on vielä kesken. Talvella on myös tarkoitus tehdä tarkat piirustukset kesäkeittiölle, jotta se päästään asentamaan ensi kesänä. Kesäkeittiö tulee varaston seinustalle, rakennuksen räystään alle.
Liuskekiveys
Alaterassin liuskekiveys
Onnea ja epäonnea kasvimaalla
Menneellä kasvukaudella meillä oli ideana viljellä vain sellaisia kasveja, jotka pärjäisivät itsekseen vaikka emme kovin usein ehtisikään kasvimaalle. Isokokoiset kasvit kuten härkäpapu, kurkut, kurpitsat, salkopavut, valkosipuli ja lehtikaalit kuuluvat tähän joukkoon, koska niitä on helppo viljellä katteessa ja siten välttyä jatkuvalta kitkemiseltä ja kastelemiselta.
Tämä strategia toimikin hyvin kaikkien muiden paitsi kurkkujen, kurpitsojen ja salkopapujen osalta. Kurkut ja kurpitsat eivät tunnetusti viihdy kovin viileässä säässä, joten sato jäi vaatimattomaksi. Salkopavut eivät ole aivan yhtä herkkiä kylmälle, mutta ne puolestaan kärsivät taas kerran rusakoiden hyökkäyksistä heti alkukaudella, huolimatta kanaverkon suojasta. Opimme, että rusakot osaavat taivuttaa matalan kanaverkon kaksin kerroin ja ottaa siitä jopa tukea yltääkseen tarpeeksi korkealle! Toinen opetus oli, että jollekin otukselle kelpaavat myös maa-artisokan nuoret versot sekä valkosipulin kaikki kasvinosat…
Härkäpapu on kasvanut muhkeaksi
Onneksi sentään härkäpavuista saatiin jopa ennätyksellisen paljon satoa. Myös lehtikaali viihtyi viileässä; satokausi jatkui lähes ensimmäiseen adventtiin saakka. Samoin keskikesällä kylvetty vuonankaali antoi satoa vielä marraskuussa eivätkä muutkaan salaatit huonosti pärjänneet.
Yksi kasvimaan palstoista oli alkukauden kesannolla ja sen jälkeen siihen kylvettiin viherlannoituskasveja. Harmillisen paljon siinä kuitenkin mahtui kasvamaan rikkaruohojakin, joiden vähentäminen oli yhtenä tavoitteena. Ensi kesänä palstalle pitää varmaan istuttaa taas perunaa, jotta taistelua rikkaruohoja vastaan voidaan jatkaa. Perunaa mullatessa saavat myös rikkaruohot kyytiä.
Karhunlaukka viihtyy metsäpuutarhassamme
Menneenä kesänä iloitsimme – kuten niin monesti aiemminkin – kasvimaan monivuotisista viljelykasveista, jotka tuottivat hienoa satoa keväästä alkaen, koleudesta piittaamatta. Köynnöspinaatti osoittautui kiinnostavaksi uudeksi tuttavuudeksi, ja karhunlaukka palkitsi siirtämisestä parempaan paikkaan leviämällä laajaksi kasvustoksi. Kun vielä marjasatokin osoittautui mainioksi niin veikkaamme, että monivuotisten määrä kasvimaalla ja puutarhassa tulee jatkossakin kasvamaan…
Koristetarhassa myös monivuotiset kukkivat kasvit kiittivät edellistalven lempeästä otteesta kukkimalla kerta kaikkiaan ruhtinaallisesti! Esimerkiksi papulanruusu ja köynnöskuusama yllättivät heinäkuussa.
Köynnöskuusama kukkii
Katse tulevaan
Tätä kirjoittaessa postilaatikkoon ovat jo kolahtaneet ensimmäiset siemenluettelot, joten kovin pitkäksi ei puutarhurin talvitauko jää. Sen verran kiehtovia uutuuksia ovat siemenkaupat taas löytäneet valikoimiinsa, että haaveilu tulevasta alkaa saman tien, vaikka terminen talvi ei ole edes alkanut!
Toivotamme teille hyvät lukijamme ihania hetkiä siemenluetteloiden ja puutarhasuunnitelmien seurassa. Tavataan taas kevään korvalla!
Täti Punainen ja Setä Sininen
