Olemme puutarhassa

Heinäkuun loppupuolella alkaa kotipuutarhassa olla perunan ensimmäinen satokausi eli päästään maistelemaan omia uusia perunoita. Peruna kuuluu niihin kasveihin, jotka eivät ole kärsineet tämän kesän säistä (ainakaan toistaiseksi).

Peruna kuuluu vakioviljeltäviin omalla kasvimaallamme, vaikka joskus mietityttääkin kannattaako sille uhrata tilaa. Onhan hyvälaatuista perunaa saatavissa yllin kyllin ja kohtuuhintaan torilta ja kaupoista, ja uusia perunoitakin pääsee aikaisemmin maistelemaan kun ostaa ammattiviljelijöiden tuotantoa.

Perunanviljelyn puolesta puhuu kuitenkin muutama vastaansanomaton seikka: ensinnäkin peruna on vaivaton kasvatettava ainakin jos tavoitteena on saada lähinnä tuoreeltaan nautittavat kesäperunat omasta maasta. Toiseksi uudet perunat kuuluvat niihin sesonkiherkkuihin, jotka ovat parhaimmillaan kun ne voi valmistaa tuoreeltaan, juuri maasta kaivettuina. Kolmanneksi vain itse viljelemällä pääsee varmuudella maistelemaan hieman harvinaisempiakin perunalajikkeita kuten erilaisia maatiaisperunoita. Lisäksi perunanviljely sopii mainiosti osaksi nelivuotista viljelykiertoa, jossa sen vuoro on juuri ennen viherlannoituskasveja, kun maa on jo hieman köyhtynyt. Perunapenkkiin sopii istuttaa myös muita mukulakasveja kuten maa-artisokkaa.

Perunan dramaattinen historia

Peruna (Solanum tuberosum) on kotoisin Etelä-Amerikan Andeilta, missä sitä on käytetty ravinnoksi tuhansia vuosia. Peruna on monivuotinen pensasmainen, noin metrin korkuiseksi kasvava kasvi, jonka vihreät osat ovat myrkyllisiä. Juuriin kehittyvät mukulat sen sijaan ovat syötäviä, elleivät ne ole saaneet valoa jolloin nekin alkavat vihertää. Vaikka peruna on kotoisin korkeasta ilmanalasta, sitä voidaan viljellä melkeinpä missä tahansa, lukuun ottamatta tropiikin alavimpia alueita.

Perunan kaunis kukka

Siirtomaaherrat toivat perunan Eurooppaan 1500-luvulla muiden koisokasvien kuten tomaatin kera. Aluksi perunaan suhtauduttiin täällä varauksellisesti, kun erehdyttiin syömään myös perunan marjoja ja muita vihreitä osia. Kansanvalistajat joutuivat todellakin tekemään töitä saadakseen eurooppalaiset syömään perunaa. Sitä pidettiin kuitenkin tärkeänä, koska perunanviljelyn kustannus-hyötysuhde on loistava: sen ravintoarvo käytettyyn peltoalaan nähden on sadon onnistuessa paljon parempi kuin esimerkiksi viljakasveilla. Perunan sisältämä C-vitamiini piti keripukin loitolla ja tärkkelys antoi energiaa, minkä lisäksi perunassa on myös proteiinia. Eduksi oli myös se, että perunaa on suhteellisen helppo säilyttää. Euroopan väestönkasvu 1700- ja 1800-luvuilla perustuikin pitkälti perunalle! Vielä nykyäänkin perunasta odotetaan pelastajaa nälkäongelmaan ja perunasta jalostetaankin jatkuvasti mitä erilaisimpiin ilmastoihin soveltuvia lajikkeita.

Tunnettuja perunanystäviä olivat muun muassa Preussin kuningas Fredrik Suuri sekä ranskalainen apteekkari Parmentier, jonka mukaan moni perunaruokalaji onkin saanut nimensä. Myös Suomessa perunaa on viljelty 1700-luvulta lähtien, kun saksalaiset peltisepät toivat mukulat tullessaan ja Keski-Euroopassa sotineet suomalaiset oppivat tuntemaan tämän ”trendiherkun”!

Toisaalta viljelyinnosta seurannut riippuvuus perunasta aiheutti myös ongelmia: kun perunan pahin kasvitauti perunarutto saapui Eurooppaan 1840-luvulla, monessa maassa kärsittiin nälänhädästä sadon tuhoutuessa useana vuonna peräjälkeen. Muun muassa Irlannin kansan kohtaloihin perunalla on ollut dramaattisia vaikutuksia: perunarutosta aiheutunut nälänhätä ajoi valtavan määrän irlantilaisia siirtolaisiksi Amerikkaan.

Perunan käytöstä

Kirveliperunat

Peruna on niin tuttu kasvis että joskus tuntuu unohtuvan, miten erinomaista ruokaa se on. Viime vuosikymmeninä perunan suosio on ollut laskussa, kun sen paikan ruokalautasella ovat vieneet eksoottisemmat tärkkelyspitoiset ruoka-aineet kuten riisi ja muut tuontiviljat. Myös monissa muotidieeteissä peruna on pannassa hiilihydraattipitoisuutensa vuoksi. Se on harmi, sillä peruna on todellakin arvokasta ja herkullista ravintoa. Ainakin lähiruuan ystävien kannattaa suosia perunaa ruoanlaitossa!

Peruna on myös ruokakulttuurin kannalta olennainen osa suomalaista ja eurooppalaista keittiötä. Mitä olisikaan Suomen kesä ilman uuden sadon perunoita, parasta sesonkiherkkuamme!? Talvella puolestaan perunasta valmistuvat parhaat ”lohturuuat”, kun vilu ja pimeys koittelevat. Keitetyt perunat tai uunissa kypsennetyt perunalohkot ovat vaivatonta arkiruokaa ja parempaan pöytään perunasta voi valmistaa vaikkapa herkullisia gratiineja. Viime vuonna oli puhetta uusien perunoiden keittämisestä ja reseptiarkistostamme löytyy lukuisia perunaa hyödyntäviä ohjeita kun klikkaa asiasanapilveä. Vegaanien ja kasvissyöjien kannattaa muistaa, että jauhoisella perunalla voi myös suurustaa keittoja ja kastikkeita, siitä on esimerkkinä mainio perunavinaigretten ohje!

Perunan viljely

Perunankorjuu

Meillä viljellään perunaa etupäässä kesällä nautittavaksi, koska mielestämme varsinkin uudet perunat pitää saada pöytään suoraan maasta parhaita lajikkeita käyttäen. Olemme vuosien kuluessa kokeilleet kaikenlaisia erilaisia perunalajikkeita yleisimmistä kauppalajikkeista erikoisempiin maatiaislajikkeisiin.

Viime vuonna kokeilimme Mayan Twilight –perunaa, joka ei itse asiassa olekaan S. tuberosum vaan edustaa toista perunalajiketta, S. phurejaa. Perun Cuscon alueella intiaaniyhteisöt pitävät yllä perunan geenipankkia, joka koostuu usean eri perunalajin lajikkeista. Sieltä kaupalliseen myyntiin nostetaan kiinnostavia lajikkeita. Viime vuonna viljelemämme Mayan Twilight oli mukava tuttavuus: nopeasti kypsyvä ja voimakkaan keltamaltoinen, aidon perunan makuinen ja helppo viljeltävä. Ja kauniit kukatkin sillä on!

Tänä vuonna viljelemme taas vanhaa tuttua Siikliä, koska sen vertaa uutena perunana ei ole vielä löytynyt. Siikli on vanha lajike, joka tunnetaan Keski-Euroopassa nimellä Sieglinde. Se on aikainen ja mukavan kiinteä kesäperuna, joka muuttuu varastoinnin aikana jauhoisemmaksi. Toisena lajikkeena on viimevuotinen tuttavuus Linzer Delikatess. Se on myös aikainen ja kasvina melko hentokasvuinen, joten se sopisi varmaan mainiosti myös säkissä tai isossa ruukussa kasvatettavaksi. Tavaksi alkaa meillä vakiintua se, että valtaosa perunamaasta kasvaa Siikliä ja sen seurana muutama rivi jotain harvinaisempaa lajiketta kokeilun vuoksi.

• 

  Perunalajike Mayan Twilight

  

  Perunalajike Linzer Delikatess

• 

  Perunalajike Laura

  

  Perunalajike Amandine

  

  Perunalajike Roseval

• 

  Perunalajike Yetholm Gypsy

  

  Perunalajike Ackersegen

• 

  Perunalajike Blue Salad

  

  Perunalajike Rote Emallie

Perunan viljely on vaivatonta, kunhan muistaa muutaman niksin: mukuloiden lyhyehkö idätys viileässä ja valoisassa paikassa ennen istutusta kannattaa; siemenperunat pitää istuttaa riittävän syvään vakoon jotta mukulat peittyvät (siemenperunoiden koosta riippuen aina 10 senttimetriin asti); riviväliä pitää olla sen verran, että multaaminen onnistuu (lajikkeen satoisuudesta riippuen jopa 75 senttimetriä). Mukulat muodostuvat aika syvällä, noin 30 senttimetrin syvyydessä, joten multaaminen lisää satoa huomattavasti. Taimiväli riippuu siitä, kuinka pitkään perunan on tarkoitus olla maassa: jos nauttii mukulat uusina perunoina niin taimiväli voi olla lyhyempi (noin 25 senttimetriä), mutta jos haluaa varastoitavaksi mahdollisimman ison sadon niin sille pitää antaa tarpeeksi tilaa kehittyä (noin 35 senttimetriä taimiväliä). Peruna ei pidä raskaasta ja vettyvästä maasta, joten rivit kannattaa tehdä viettäviksi, jotta liika sadevesi pääsee valumaan pois perunapenkistä. Peruna on hallanarka kasvi, joten liian aikaisin ei kannata olla liikkeellä tai sitten pitää valmistautua peittämään kasvusto hallaharsolla tarvittaessa. Me istutamme perunan yleensä toukokuun puolenvälin tienoilla.

Perunoita mullataan

Perunanviljelyssä hankalinta ovat kasvitaudit, joita on perunan riesaksi siunaantunut useita: perunarutto, perunarupi, perunasyöpä ja mitä vielä. Kannattaakin panostaa terveisiin siemenperunoihin, jotta ei tulisi samalla istuttaneeksi kasvitauteja. Mitä aikaisemman lajikkeen valitsee, sitä varmemmin saa ainakin jonkinlaisen sadon, vaikka kesän sää olisikin altis tautien leviämiselle. Usein neuvotaan myös, että pitäisi valita vain taudinkestäviä lajikkeita, mutta silloin laskusta voi jättää monet vanhat ja maatiaislajikkeet.

Perunaruttoa

Perunarutto iskee yleensä kostean ja lämpimän loppukesän aikana, joten aikaisten lajikkeiden satoa se ei ehdi täysin tuhota. Perunaruttoa aiheuttaa munasieni nimeltään Phytophthora infestans joten sitä voi yrittää torjua sienitauteihin tepsivillä keinoilla, kuten esimerkiksi peltokortteesta tehdyllä ruiskutteella. Jos perunan lehtiin ilmestyy keltaisia, ruskeaksi muuttuvia laikkuja niin kannattaa olla tarkkana: saastuneet lehdet poistamalla voi hidastaa taudin leviämistä. Jos (ja kun) tauti kuitenkin leviää, niin varret leikataan pois kun ne ovat kokonaan mustuneet. Sen jälkeen mukulat voi vielä jättää muutamaksi viikoksi maahan tuleentumaan.

Muiden kasvitautien kuten perunaruven esiintymistä vähentää viljelykierto, joten ainakin neljä vuotta pitäisi odottaa ennen kuin istuttaa perunaa uudelleen samaan paikkaan.

Hyviä vinkkejä perunanviljelyyn löytyy muun muassa Kasvinsuojeluseuran Kotipuutarhurin perunaoppaasta. Jos perunan alkuperä ja kulttuurihistoria kiinnostaa, ja sattuu olemaan asiaa Peruun, niin matkakohteeksi voi valita intiaaniyhteisöjen Perunapuiston (”Parque de la papa”) lähellä Machu Picchua. Siellä voi muun muassa tehdä vaelluksia perunan syntysijoilla; perunasta kiinnostuneille on tarjolla niin muutaman tunnin kävelyjä kuin useamman päivän retkiä!