Olemme puutarhassa

Syksyllä ennen talven tuloa on aika ennakoida seuraavan vuoden kasvukautta ja hankkia istutettavaksi valkosipulin itusilmut tai kynnet.

Valkosipulista oli puhetta keväämmällä ja silloin saimme monia kommentteja ja vinkkejä valkosipulin viljelystä. Joten palataan nyt vähän tarkemmin tähän mainioon viljelykasviin.

Meillä ei kovin paljon uhrata palstatilaa tavalliselle kepasipulille, koska viljely on melko tehottoman tuntuista: valmiista istukassipulista kasvaa kesän aikana vähän isompi sipuli. Se ei tunnu järin tuottoisalta. Sen sijaan valkosipulia meillä kasvaa jossain nurkassa joka vuosi, sillä sen sato on moninkertainen verrattuna panokseen eli istutettuun kynteen. Parilta rivimetriltä saa helposti koko talven valkosipulit, ja jos antaa muutaman kukan kehittyä itusilmuiksi asti voi viljellä omia istukassipuleita seuraavan vuoden istutuksia varten.

Liljakasvien sukua

Valkosipulinkynsiä istutettavaksi

Valkosipuli (Allium sativum) samoin kuin muutkin sipulit eli laukat kuuluvat liljakasvien (Liliaceae) heimoon. Sipulit ovat maailman vanhimpia viljelykasveja, ja valkosipulit erityisesti: niitä on löydetty muun muassa muinaisen Egyptin faaraon Tutankhamonin haudasta! Olivat kuulemma löydettäessä varsin hyvässä kunnossa… Tutankhamonin valkosipuleita voi nykyään käydä ihailemassa museossa Oxfordissa. Keskiajalla ristiretkeläiset levittivät valkosipulin Välimeren alueelta kaikkialle Eurooppaan.

Valkosipuli eroaa kepasipulista siinä, että syötävän osan muodostaa paksuuntuneen lehtikannan sijasta joukko turvonneita silmuja eli ”kynsiä”. Valkosipulia kutsutaankin myös kynsilaukaksi. Kynsiä peittää ohut paperimainen kuori, joka on useimmiten valkoinen, mutta joskus myös punertava tai jopa rusehtava.

Myös valkosipulin aromi on erilainen kuin muilla sipuleilla. Sipulin aromin tuottaa rikkipitoinen aminohappo, alliini, joka on hieman erilainen eri sipulilajeilla. Ruohosipulin kaltaisen kiinansipulin (Allium tuberosum) aromi on samanlainen kuin valkosipulilla.

Valkosipulin alkuperä on jonkin verran epäselvä, koska se tunnetaan vain viljeltynä. Todennäköisesti se on kehittynyt keskiaasialaisesta sipulilajista nimeltään Allium longicuspis. Valkosipuli ei muodosta ollenkaan siemeniä vaan sitä lisätään kasvullisesti istuttamalla yksittäisiä kynsiä tai kukkiin muodostuvia itusilmuja.

Kaikki valkosipulit ovat siis samaa lajia, josta on kuitenkin kehittynyt erilaisia kantoja. Osa niistä on sopeutunut hyvin kasvamaan täällä pohjoisessa, kuten esimerkiksi niin sanottu talvivalkosipuli. Kyse on ilmeisesti Venäjältä alun perin kotoisin olevasta hyvin talvea kestävästä, vain lyhyen kasvukauden vaativasta valkosipulikannasta, joka soveltuu hyvin viljeltäväksi pohjoisissa oloissa. Mutta kyllä monet muutkin kannat soveltuvat meillä kasvatettaviksi; itse olemme hankkineet valkosipulin kynsiä istutettaviksi muun muassa Tallinnan mainioilta toreilta. Tänä syksynä kokeilemme myös sukulaisilta saatua ranskalaista kantaa olevia kynsiä, kokeilemme pärjäisikö se meidän ilmastossa.

Joskus valkosipulia voi löytää kasvamasta villiintyneistä puutarhoista; sen tunnistaa jännittävästi kiehkuralle kääntyvästä kukkavarresta. Sellainen vanha kanta pitää ehdottomasti ottaa talteen!

Valkosipulin itusilmut kehittyvät

Valkosipulin käyttö

Valkosipulia on muinaisista ajoista asti pidetty hyödyllisenä lääkekasvina. Sillä on katsottu olevan paljon erilaisia lääkinnällisiä vaikutuksia. Kun valkosipulia pilkotaan tai murskataan, sen sisältämä alliini muuttuu allisiiniksi, joka estää mikrobien kasvua. Tähän antiseptiseen vaikutukseen perustuen valkosipulilla on hoidettu muun muassa haavoja, sienitauteja, nuhaa ja korvasärkyä. Valkosipulia on käytetty myös ilmavaivojen ja suolitulehdusten hoitoon ja sillä on arveltu olevan syövän syntyä ehkäisevää vaikutusta. Tieteellistä näyttöä on eniten siitä, että valkosipulin sisältämät yhdisteet hidastavat veren hyytymistä, joten valkosipulin katsotaan edistävän sydämen ja verisuonten terveyttä. Moni kokee valkosipulin muun muassa verenpainetta alentavana. Perinteisessä intialaisessa lääketieteessä Ayurvedassa valkosipulia pidetään erittäin monipuolisena yrttinä, joka vaikuttaa verenkiertoelinten lisäksi myös ruoansulatukseen, hengityselimiin ja hermostoon.

Mutta vaikka terveysvaikutuksista ei olisikaan varmaa näyttöä, niin valkosipulille löytyy kyllä käyttöä: valkosipuli on välttämätön ainesosa missä tahansa ruokakulttuurissa! Ilman valkosipulia on vaikea kuvitella monia perinteisiä reseptejä; keittoja, kastikkeita, muhennoksia ja paistoksia. Lammasruoissa valkosipuli on ehdoton, ja se kuuluu itseoikeutetusti myös sellaisiin välimerellisiin lisukkeisiin kuin aioli, pistou tai pesto, tsatsiki ja gremolata. Yksinkertaisimmillaan voi vihannekset (kuten vaikkapa tuoreet härkäpavut) tai spagetin maustaa hyvällä oliiviöljyllä, jossa on nopeasti kuullotettu pilkottua valkosipulia – ”aglio e olio” niin kuin italialaiset sanovat. Ne jotka ovat tutustuneet blogimme resepteihin tietävät, että valkosipulia käytetään meillä paljon!

Tuoreita härkäpapuja ja valkosipulia

Valkosipulin alliini on kuitenkin niin voimakasaromista, että sitä ei juuri raakana halua maistella. Valkosipuli onkin hyvä kypsentää tai ainakin antaa sen marinoitua jonkin aikaa yhdessä happamien ainesten kuten etikan, sitruunamehun tai jugurtin kanssa ennen tarjoilua. Maku on sitä voimakkaampi mitä pienemmäksi kynnet on silputtu tai murskattu. Moneen ruokaan sopivan miedon valkosipulin maun saa, kun litistää hieman valkosipulin kynttä ison kokkiveitsen lappeella niin että kynsi hieman murtuu ja kuori irtoaa helposti. Näin käsitellyt kynnet voi kokonaisena lisätä ruokaan kypsymään. Valkosipulinkynnen leikkauspinnalla voi myös hieroa tarjoiluastian sisäpinnan tai vaikkapa leipäviipaleen vienon valkosipulinaromin aikaansaamiseksi. Kauan kypsennettäessä valkosipulin maku muuttuu makean muhevaksi. Jos kuitenkin haluaa voimakasta valkosipulinmakua, kynnet voi lisätä murskattuna ruokaan vasta aivan viime vaiheessa.

Valkosipulin itusilmuja

Valkosipulin viljely

Kuten keväällä oli puhetta, helpompaa viljeltävää kuin valkosipuli on vaikea kuvitella. Kynnet, itusilmut tai istukassipulit tökätään maahan syksyllä. Liian aikaisin ei pidä olla liikkeellä, mutta hyvä olisi jos ne ehtisivät hieman juurtua ennen talventuloa. Meillä on viljely onnistunut hyvin vaikka istuttaminen on joskus jäänyt marraskuun loppupuolelle asti. Loka-marraskuu lienee optimaalinen istutusaika täällä Etelä-Suomessa. Valkosipuli itää keväällä ensimmäisten joukossa ja jo heinä–elokuussa voi korjata muhkean sadon, jos vain kasvualusta on kyllin ravinteikas, kuohkea ja kosteutta pidättävä.

Kynsistä ja istukassipuleista kasvaa kokonaisia, monikyntisiä valkosipuleita, itusilmuista puolestaan kehittyy ensimmäisenä kesänä ”yksikyntinen” pikkusipuli, jonka voi sitten seuraavana syksynä istuttaa uudelleen istukassipulina. Toisena kesänä se tuottaa sitten kokonaisen monikyntisen sipulin. Uuden valkosipulikannan viljelyn voi siis aloittaa jos saa käsiinsä vaikkapa vain yhden valkosipulin kukinnon itusilmuineen.

Itusilmuista kasvatettuja valkosipulin istukassipuleita

Me istutamme kynnet suunnilleen kahdeksasta kymmeneen senttimetrin etäisyydelle toisistaan, riviväliksi riittää parikymmentä senttiä. Muista sipuleista poiketen kynnet pitää painaa aika syvälle maahan; kahdeksasta viiteentoista senttimetrin syvyyteen koosta riippuen. Pienet itusilmut istutetaan muutaman sentin syvyyteen ja myös taimi‑/riviväli voi olla pienempi. Istutettavien kynsien pitäisi olla mahdollisimman muhkeita sipulin uloimpia kynsiä.

Valkosipuli korjataan heinä–elokuussa kun lehdet ovat kellastumassa eli sipulit tuleentuvat. Liian kauan ei pidä odottaa, sillä jos sipulit jättää maahan liian pitkäksi aikaa, muodostuneet kynnet saattavat alkaa itää. Silloin niiden säilyvyys heikkenee eikä sato säily hyvänä läpi talven. Valkosipuli kuivataan muiden sipuleiden tapaan ensin naatteineen ulkosalla mielellään auringossa, mutta joka tapauksessa sateelta suojattuna. Kuivuneet sipulit voi ”letittää” yhteen naateistaan jos niiden varret ovat kyllin taipuisia. Joidenkin kantojen varret ovat kuitenkin hyvin jäykkiä, joten ne täytyy leikata. Mutta vasta kun ne ovat kokonaan kuivuneet! Hyvin tuleentunut ja kuivunut valkosipuli säilyy hyvin huoneenlämmössä esimerkiksi keittiössä.

Valkosipulisatoa