Parahiksi Yrjön päivän (23.4.) alla vuoden 2012 kevätsäässä tapahtui muutos lämpimämpään. Silloin tuntui kuin uusi aika olisi alkanut puutarhassa. Nimesimme sen keskikevääksi ja valitsimme sille indikaattorikasviksi sinivuokon, jonka kukinta alkoi samoihin alkoihin.
Sinivuokko samoin kuin monet muut kevään kukkijat aloittavat kukintansa kun routa on sulanut ja maan lämpötila noussut kyllin korkeaksi. Samoihin aikoihin puhkeavat puutarhassamme kukkaan myös kevätkiurunkannukset. Ne leviävät tehokkaasti istutusalueilla, jotka jätetään rauhaan haravoinnilta ja muulta turhantarkalta siistimiseltä. Samalla tavalla kevätesikko viihtyy siellä, missä siemenet saavat jäädä karikkeen alle rauhassa itämään. Kevätkaihonkukan lehtiruusukkeet loistavat kirkkaan vaaleanvihreinä ja kukatkin ovat nupullaan. Sinililjat, helmihyasintit, kevättähdet ja muut puutarhan keväiset sipulikasvit yhtyvät kuoroon. Linnuista punarinta, suosikkinaapurimme, on nähty takapihan kuusikossa pesäpuuhissa. Ensimmäiset leppäkertut ja hyttysetkin on bongattu. Nyt on skeptikkojenkin myönnettävä: kevät on tullut!
Tähän aikaan puutarhassa voivat alkaa ensimmäiset kylvöt avomaalle. Maa on sulanut ja kuivahtanut hieman niin että sitä voi muokata. Viljelykasvit, joiden kasvatusohjeissa sanotaan ”kylvetään aikaisin keväällä” tai ”kylvetään kun maa on sulanut”, voidaan nyt kylvää muokattuun maahan. Siementen itämisen kannalta maan minimilämpötila on noin viiden asteen paikkeilla, sen kylmemmässä ei juuri mikään viljelykasvi idä. Optimilämpötila on kuitenkin korkeampi, joten ensimmäisten kylvöjen kanssa kannattaa odottaa kunnes maa on noin kahdeksan asteen lämpöinen. Silloin ei ole vaaraa siementen mätänemisestä kylmään maahan.
Keskikeväällä voi avomaalle kylvää mm. porkkanaa, palsternakkaa, persiljaa, pinaattia, retiisiä, härkäpapua, lehtisalaattia, sipulia, naurista ja tilliä. Maa-artisokan mukulat voi istuttaa, samoin kuin istukassipulit.
Muutoin puutarhassa on ankaran siivoamisen aika. Kuivuneet ja vahingoittuneet oksat, talventörröttäjät, kuivat lehdet sekä muu roipe, jota ei syksyllä ehditty tai jaksettu leikata, karsia tai haravoida, saa nyt kyytiä. Täytyy vain varoa vahingoittamasta maasta jo pilkistäviä versoja liiallisella siivousintoilulla. Karike kyllä jää kakkoseksi kunhan perennat ja pensaat pääsevät kasvuvauhtiin muutaman viikon päästä. Silloin onkin jo vuorossa seuraava ”vuodenaika” eli myöhäiskevät. Kevät kun on Suomessa niin kovin lyhyt!
Muut jaksot ”Luontohavainnot puutarhakalenterina” ‑sarjassa
- Osa 1: Varhaiskevät
- Osa 3: Sydänkevät
- Osa 4: Alkukesä
- Osa 5: Keskikesä
- Osa 6: Loppukesä
- Osa 7: Ruskasyksy
- Osa 8: Myöhäissyksy
- Osa 9: Talvi
Sinivuokko leviää tehokkaasti vain ihmisen tekemien siirtoistutusten avulla. Siirtoistutusten seurauksena saamme nyt ihastella sinivuokkoa koko suomen alueella. Lapinläänisskin on muutamia sinivuokkoesiintymiä. Mikäli siirtoistutuksia ei olisi tehty sinivuokkoa esiintyisi ainoastaan Lounaissuomessa Päijänteen vesistöalueen länsipuolella ja Satakunnan jokien eteläpuolella sekä Saimaan ja Laatokan välisellä kannaksella.
Suomessa on siis vain kaksi alkuperäistä sinivuokon merkittävää levinneisyysaluetta. Kumpikin asiintymisalua on vesistöjen rajoittamia ja muurahaisten uimataito on ollut riittämätön levittämään sinivuokkoa ympäröivien vesistöjen ulkopuolelle. Sinivuokko leviää paikallisestikin luontaisesti erittäin huonosti ja uusien esiintymien kehittyminen on lähes mahdotonta. Paikallisessakin leviämisessä on ihmisen tekemillä siirtoistutuksilla monin verroin suurempi merkitys kuin muutaman metrin siemeniä kuljettavalla muurahaisella.
Kukkapenkkien ja pihojen sinivuokkokannat ovat hitaasti leviämässä asutustaajamien lähimetsiin. Hitaasti koska luontainen muurahaisten avulla leviäminen on äärettömän hidasta. Ihminen on tässäkin monin verroin tehokkaampi kuin muurahainen. Ihmisten tekemiä ”takaisin luontoon” siirtoistutuksia on asumuksien läheisyydessä jo runsaasti.
Kiitos, tuo oli mielenkiintoista tietoa! Mekin olemme omalla pihalla siirtäneet muurahaisten istuttamia sinivuokkoja yhtenäisemmiksi kasvustoiksi ”metsäpuutarhaamme”.
Sinivuokko on kalkin suosija vaikka kasvaa myös happmissakin olosuhteissa. Ainakin kukkapenkkien ja muutenkin kulttuuriympäristöissä kasvaville sinivuokoille kannattaa antaa murskattua kalkkia ja pieni ravinnelisä lannoitteen muodossa.
Hoidetut sinivuokot kukkii ja tuottaa siemeniä hyvin. Siemenet itävät taimiksi sinivuokkotuppaan alla. Suurin osa näistä taimista kuolee, mutta kun tupasta hiukan harventaa reunoilta, niin ainakin osa taimista kasvaa siirtokelpoisiksi. Yksi rehevä tupas voi tuottaa kymmeniä taimia vuodessa.
Hyvä vinkki, täytyykin kalkita sinivuokot, sillä muuten emme ole metsäpuutarhaan kalkkia levittäneet.