Vanhoilla omakotitaloalueilla orapihlaja-aidat leimaavat maisemaa ja muodostavat yhtenäisen pensasaidan koko korttelissa. Viime aikoina orapihlajan ovat korvanneet muut pensaskasvit, etenkin tuijat. Orapihlajaa ei enää arvosteta – onko se perusteltua? Tämä kirjoitus on orapihlajan puolustuspuhe!
Aitaorapihlaja (Crataegus grayana) on käsittämättömän hieno kasvi: sitkeä, kestävä ja terve kasvimaailman selviytyjä. Kukkiva orapihlaja on todella kaunis ja kaiken kukkuraksi orapihlaja on hyödyllinen yrttilääkinnässä – se muun muassa normalisoi verenpainetta ja hoitaa sydäntä!
Siitä huolimatta monet eivät mitään muuta halua yhtä hartaasti kuin päästä orapihlajasta eroon. Vanhojen asuinalueiden täydennysrakentamisessa orapihlaja-aidat usein tuhotaan ja korvataan esimerkiksi tuijaistutuksin tai muilla aitakasveilla. Meidän mielestämme orapihlaja-aitaa kannattaisi kuitenkin vaalia.
Orapihlaja on täydellinen aitakasvi: se kestää voimakastakin leikkaamista, kuivuutta, surkeaa kasvualustaa ja kaikenlaista pahoinpitelyä. Vaikka orapihlaja-aita olisi taipunut kaksinkerroin lumimassojen alla ja aura-autojen käsittelyssä, seuraavana kesänä se kukoistaa kuin mitään ei olisi tapahtunut! Orapihlajaa eivät taudit ja tuholaiset koettele; kirvat tykkäävät siitä mutta eivät aiheuta mainittavaa vahinkoa.
Syynä orapihlajan karsastamiseen esitetään usein, että sen hoitaminen on hankalaa. Pensaat venähtävät niin korkeiksi ja leveiksi että leikkaaminen on työlästä. Ikävät piikit tekevät hoitotoimista vastenmielisiä. Meidän kokemuksemme on, että orapihlaja on varsin helppohoitoinen kunhan muistaa tietyt nyrkkisäännöt.
Orapihlaja-aidan uudistaminen
Alasleikattu orapihlaja
Jos haluaa kunnostaa vanhan, muodottomaksi kasvaneen orapihlaja-aidan, se on parasta leikata alas eli alle kymmenen sentin korkuiseksi. Tuleehan siitä tuhottomasti ”ongelmajätettä”, mutta operaatio on kuitenkin pienempi – ja halvempi – kuin aidan poistaminen juurineen ja uuden istuttaminen. Muutamassa vuodessa pensasaita on entisen korkuinen mutta ehompi, kunhan aloittaa pensasaidan leikkaamisen ja muotoilun heti ensimmäisestä kesästä lähtien. Silloin oksat haaroittuvat ja pensasaidasta tulee tiheä. Monet karsastavat näin dramaattista toimenpidettä mutta syyttä: nopeammin vanha, jo juurtunut orapihlajapensasaita kasvaa haluttuun mittaan kuin esimerkiksi vastaistutettu tuija-aita!
Vaihtoehtona alasleikkaukselle on, että aitaa karsitaan reippaasti sekä päältä että sivuilta. Pensasaidan leikkauksessa on tärkeää muistaa, että tuleva kasvu alkaa leikkauskohdasta. Jotta aita ei jäisi alaosastaan harvaksi vaan tuuhentuisi tasaisesti, oksia pitää leikata tasaisesti eri korkeuksilta. Aita tulisi leikata vähintäänkin parikymmentä senttiä toivottua kokoa matalammaksi ja kapeammaksi, jotta kasvunvaraa on tarpeeksi.
Orapihlaja-aidan vuosileikkaus
Orapihlaja-aidan vuosittaisessa ylläpitohoidossa on puolestaan tärkeä muistisääntö, että aita leikataan ensimmäisen kerran jo ennen juhannusta. Orapihlaja kasvaa nopeasti alkuun päästyään, joten kesäkuun puoliväliin mennessä kasvua on jo parinkymmenen sentin verran. Toisaalta uudet versot eivät tuolloin ole vielä ehtineet puutua, vaan ne ovat ”ruohomaisia” ja piikittömiä. Silloin niiden leikkaaminen on helppoa ja leikkuujätteet voi kompostoida vaivattomasti ilman silppuamista, muun ruohomaisen puutarhajätteen tavoin. Tai jättää aidan juurelle katteeksi. Kannattaa siis tarkkailla pensaita ja ryhtyä leikkuuhommiin heti kun näkee uudessa kasvussa puutumisen merkkejä.
Kun pensasaidan leikkaa ennen juhannusta, kasvu hidastuu eikä uutta leikkausta välttämättä tarvita koko kesänä. Mahdollinen toinen leikkaus on joka tapauksessa helppo homma: muutamat leikkauslinjasta ulos työntyvät oksat on vaivatonta napsaista pois. Tällä tavoin hoidettuna orapihlaja-aita ei mielestämme ole yhtään sen työläämpi kuin esimerkiksi tuija-aita. Sitäkin pitää leikata, varsinkin jos istuttaa paljon myytyä lajiketta Brabant, joka kasvaa leikkaamatta lähes kymmenmetriseksi, harvaksi puuksi!
Meidän kokemukset
Meillä on orapihlajaa aitakasvina tontin kolmella laidalla monenkymmenen metrin pituudelta ja hoidamme sen vuosittaisen hoitoleikkaamisen käsityönä. Tänä keväänä leikkasimme aidan alas noin viidentoista metrin pituudelta. Aita oli osittain päässyt venähtämään harvaksi, koska siihen ei viime vuonna päässyt oikein käsiksi piharemontin takia. Alasleikatun aidan kasvuunlähtö on tietysti tavallista hitaampaa, mutta sieltä vanhasta rungosta pensaat alkavat jo versota.
Orapihlaja osoitti muuten sitkeytensä remontin aikana: kolme pensasta jouduttiin nostamaan juuriltaan hulevesiliittymän vuoksi, mutta ne lätkäistiin takaisin paikoilleen kun työt olivat ohi. Nyt pensaita ei enää erota muusta aidasta!
Orapihlaja-aita remontin kourissa
Lukemista
- Henriette Kress: Orapihlaja, Pähkylä 1/2012
Olipa mukava lukea 1-pensaan ylistys! Pensasta oli naapurin tontin ympärillä ja hän antoi juuriversot vapaasti käyttöön. Kasvu oli nopeaa hiekkemaassakin, eikä tarvinnut lannoitusta. Käytin siitä marjat; tuoreena sellaisenaan, kuivattuina pitkin vuotta. Sydän kesti tukkeumista huolimatta niin korkean paineen kuin ylikierroksetkin. Nykyisen kerrostaloasujan ongelma: mistä puhtaita saan marjoja?
Kiva kuulla että on muitakin orapihlajan ihailijoita! Orapihlajan yrttikäyttö tietysti edellyttää, että aitaa ei leikata, ei ainakaan niin ahkerasti että se ei pääse kukkimaan. Meillä on portin molemmin puolin kaksi rungollista orapihlajaa joita ei leikata, joten saamme marjoja niistä. Kyllä se tietysti mietityttää omakotiasujaakin ainakin kaupungissa, onko marjoja ihan terveellistä syödä. Helsingin ”julkisesta” sadosta tietoja antavalla satokartta.net -sivustolla on tällainen Helsingin ympäristökeskuksen henkilökunnalta saatu vastaus kysymykseen:
”Pääsääntönä on, ettei kannata kerätä marjoja tai hedelmiä esim. vilkkaasti liikennöityjen liikennereittien varsilta eikä missään tapauksessa pölyisen tai muuten likaisen näköisiä marjoja/hedelmiä tule syödä ainakaan pesemättä niitä. Maaperän ja ilman saasteiden määrät ovat Helsingissä selvästi vähentyneet 1970-lukuun verrattuna. Helsinkiläisiä marjoja ja omenoita voi siis syödä.”
Mistä saa ostettua nykypäivänä orapihlajan taimia?
Hei Tapio, kyllä varsinkin näin keväällä on melko hyvin saatavilla orapihlajan aitataimia eli paljasjuurisia ”piiskataimia”, jotka ovat astiataimia edullisempia. Nyt onkin juuri oikea aika istuttaa pensasaita! Jos googlaat ”orapihlaja aitataimi” niin saat useita tuloksia puutarhaliikkeistä, jotka myyvät niitä. Taimia saa myös postimyynnissä, jos lähelläsi ei ole puutarhaliikettä. Onnea istutuspuuhiin! t. Täti Punainen
Me asutaan omakotitalossa Ruotsin Skånessa ja tänään nitistimme pensaan, joka yritti valloittaa puutarhamme. Siinä on hyvin vahvat, takkuiset okaat ja ukollani oli hitsaushanskat käsissä, ennen kuin pystyi puutarhasaksilla käsittelemään mokomaa hirviötä. Mikähän pensas mahtaisi olla kyseessä? Kesällä se saattoi yhdessä ainoassa päivässä kasvaa 60 cm. Ei ole kukkia eikä marjoja. Se raapaisi minuakin, joka pitelin roskasäkkiä ihoon, mitä kirveli aika ikävästi?
Jaa-a, näkemättä kasvia on vaikea sanoa mistä pensaasta on kyse. Olisiko kyse jostakin happomarjasta (Berberis)? Niissä on todella ikävät okaat. Happomarjat versovat nopeasti ainakin hyvässä maassa kasvaessaan ja leviävät mm. taivukkaista eli oksat juurtuvat siitä kohdasta joka osuu maahan. Happomarjat tosin kukkivat ja marjovat, ainakin vanhoihin oksiin ilmestyy kukkia kesäkuussa.
Ehkä teillä Skånessa on pensaita joita täällä Suomessa ei voi kasvattaa? Ihan kadehtien ajattelen mitä kaikkea voi leudommassa ilmastossa puutarhaan istuttaa!
Meillä orapihlaja aita on kuivunu sieltä täältä. Mitä pitäisi tehdä? Onko muuta vaihtoehtoa kuin alas leikkaus? Ei millään viittis tehdä niin rajua toimenpidettä.
Leikkaisin teidän tilanteessanne ainakin niitä kuivuneita oksia pois, jos ei nyt kaikkia niin ainakin reippaasti karsien. Ehkä se kannustaisi pensasta kasvattamaan uusia oksia tilalle? Meillä on vähän vastaavanlainen tilanne parin pensaan kohdalla, kun remontin aikana yksi kuorma-auto pössäytti kuumaa pakokaasua suoraan pensasaitaa päin. Siltä kohdalta kuivui pari pensasta kokonaan. Nyt ne alkavat versoa uudelleen tyvestä. Täytyy karsia kuivia oksia, muuten ne jäävät pensaan sisälle eikä lopputulos luonnollisestikaan ole yhtä tuuhea kuin jos kaikki oksat olisivat eläviä ja viheriöiviä. Kannattaa varmaan myös lisätä pensaan juurelle pitkävaikutteista lannoitetta ja katetta, jotta se saa paremmat lähtökohdat tervehtymiselle. Onnea yritykseen!
Onpa mukava kirjoitus! Meilläkin kävi mielessä 50-luvulla istutetun orapihlaja-aidan vaihto toiseen, kun se oli puisen kaadon vuoksi pakko leikata ihan alas. Onneksi vain kävi mielessä, eikä ryhdytty moiseen puuhaan.
Miten olette ratkaisseet aidan alusen/vierustan hoidon? Meillä aitaan on tietysti vuosikymmenien kuluessa pesiytynyt rikkaa ja heinää vaikka kuinka paljon, kun aita on nurmialueella.
Haluaisin perustaa perenna-alueita aidan lähelle ja jättää lopulta väliin vapaaksi vain aidanhoitokaistan. Kaipa aita kärsii, jos puolen metrin päähän kaivaa istutusalueita varten kaivannot? Ja istutusten ja aidan väli pitäisi ”päällystää” jotenkin, ettei heinä valtaa perenna-aluetta. Kun yritän hakea tietoa orapihlajan juuristosta, hakutulokset keskittyvät aidan hävittämiseen…
Hei Johanna, hyvä että olette ajatelleet ”aidanhoitokaistan” (mainio termi!) perustamista, meillä nimittäin on ongelmia, koska istutukset ovat levinneet aivan aitaan kiinni, joten aidan leikkaaminen ja rikkaruohojen kitkeminen on vaikeaa. Orapihlaja myös kasvattaa juurivesoja istutusten sekaan. Jos nyt olisimme liikkeellä niin jättäisimme todellakin vähintään puolimetrisen kaistan pensasaidan vierelle hoitotöitä varten. Sen ”päällystämiseksi” tulee pari ideaa mieleen: ensinnäkin voisi jättää kaistan niin leveäksi, että sen voisi ajella ruohonleikkurilla matalaksi, jos siis sinne on pääsy ruoholeikkurilla. Toinen vaihtoehto on kattaa ”kaista” maanrakennuskankaalla ja paksulla kerroksella hitaasti maatuvaa katetta kuten esimerkiksi kuorikatetta. Kankaan voi istutusalueen reunalla kaivaa pystysuoraan maan sisään, jolloin se estää myös juuririkkaruohojen pääsyn alueelle.
Kuorikepäällysteinen väli olisikin helppohoitoinen, hyvä ajatus. Ja jos orapihlaja on niin sitkeä kuin sanotaan, se sietänee kaivuutöitä juuristoalueellaankin ja kasvattaa sitten uutta juurta katkottujen tilalle. Pienestä penkistä pitää kuitenkin aloittaa, kun meinaan kasvattaa suurimman osan perennoista siemenestä.
Kyllä orapihlaja sietää kaivuutöitä, se on tosi sitkeä kasvi. Toki juurtumista voi helpottaa kastelemalla kunnolla, varsinkin näin helteellä!
Pihan ympärillä 2 sivustalle vanhaa pienesti hoidettua orapihlaja-aitaa (korkeus n 2,5 m). En haluaisi alas leikata, on kuitenkin hyvänä suojana valtatien liikennettä vastaan.
Olen kuullut seuraavasta vinkistä: Vanhan aidan saa uusittua leikkaamalla joka kolmannen puskan haluttuun korkeuteen ja seuraavana vuonna jatkaa.
Kysymykseni kuuluu: Kokeilenko vai annanko kasvaa ”puuaidaksi”?
Jos tilaa on kylliksi niin miksei puuaitakin voisi olla ok, vaikka siitä tulisi varmaankin aika harva alaosastaan. Tuossa artikkelissa kerroimme kahdesta tavasta, joista meillä itsellämme on kokemusta eli alasleikkaus taikka sitten aidan madaltaminen samalla ”hoikentaen” aitaa eli leikkaamalla sivut reippaasti eri korkeuksilta, jotta oksat myös haaroittuvat eri korkeuksilta, jolloin aidan alaosakin tuuheutuu.
Tuossa mainitsemassasi vinkissä saattaa olla se huono puoli, että leikatut puskat kasvavat vain korkeutta eivätkä tuuhene alaosastaan, ellei aitaa madaltamisen lisäksi hoikenneta edellä mainitulla tavalla. Voi myös olla hankala erottaa puskia toisistaan. Mutta ainahan voi yrittää!
Neljäs vaihtoehto joka tulee mieleen on madaltaa aita ja leikata ensimmäisenä vuotena vain sen toinen sivu edellä mainitulla tavalla hoikentaen. Seuraavana vuonna leikattaisiin sitten toinen sivu. Jos vielä aloittaisi tekemällä ensin vain tontin yhden reunan niin työ ajoittuisi neljälle vuodelle, mikä ei olisi niin raskas homma. Jos tähän päätyisi niin voisi olla hyvä idea leikata ensimmäisenä eniten aurinkoa saava sivu pensasaidasta, koska se on todennäköisesti tuuhein. Silloin aita ei olisi niin muotopuoli prosessin aikana…
Joka tapauksessa nyt on mainio aika ryhtyä tuollaiseen puuhaan! Meillä on nyrkkisääntönä, että rajummat leikkaukset tehdään aina ennen vappua. Kerro sitten mihin päädyit!
Meidän koulumme aita on vuosivuodelta kasvanut korkeutta. Erityiskoulu luonteen takia aita leikataan aina juhannuksen jälkeen, jolloin koulu menee kesätauolle. Nyt kuitenkin aidalle pitäisi tehdä uudistusleikkaus. Voiko sen tehdä vielä heti juhannuksen jälkeen?
Tuo juhannuksen jälkeinen leikkaus on ilmeisesti ollut hoitoleikkaus eli on leikattu vain saman kevään kasvua. Jos sen sijaan leikkaa myös ”vanhaa puuta” eli edellisvuosien kasvua, niin se on aika raju temppu keskellä kasvukautta. Voisittekohan odotella uudistusleikkauksen kanssa syksyyn asti? Kun lehdet ovat kellastuneet, kasvu on päättynyt eikä pensas kärsi rajustakaan leikkaamisesta.
Hei. Voiko alasleikkauksen tehdä syksyllä vai onko kevät parempi?
Hei Virpi, meidän mielestä optimaalisin aika alasleikkaukselle on keväällä juuri ennen kasvuun lähtöä eli käytännössä huhtikuussa. Silloin leikkaaminen toimii tavallaan uudistumisen ja versomisen kimmokkeena eikä ole yhtä suurta riskiä, että leikkuupintoihin pesiytyy itiöitä tai muita mahdollisia taudinaiheuttajia. Tämä voi olla riskinä syksyllä leikattaessa.
Mutta orapihlaja on kyllä sen verran sitkeä ja elinvoimainen kasvi, että itsekin valitsemme leikkausajan pikemminkin käytännöllisten syiden perusteella. Eli jos itsellä on paremmin aikaa syksyllä tai talvella kuin keväällä niin silloin leikataan. Talvella on enemmän tilaa isolle urakalle, kun perennat ym. eivät ole tiellä. Talvella myös lumi ja routa suojelevat aitaa ympäröiviä alueita tallaamiselta. Toisaalta runsaat lumivallit esim. kadun varressa tekevät alasleikkaamisesta hankalan toteuttaa. Kaikenlaiset asiat voivat siis vaikuttaa siihen, mikä on omassa tilanteessa paras aika! Pääasia on loppujen lopuksi se, että kasvi on vielä lepotilassa, eli lehtien kellastumisesta silmujen avautumiseen on aikaa rajummille leikkauksille.
Orapihlaja-aita on hyvä aita! Pitää pintansa säässä kuin säässä ja kestää kolhut ja myrskyn tyrskyt. Ei naapurin koirat häiritse kun on tuuheutta juurilta asti ja pihalle ei vieras pääse tulemaan aidan läpi. Helppohoitoinen ja leikayyuna kaunis. Toki vaatii työstettäessä kunnon välineet ja henkilön suojautumisen. Kunnolla kun korjaa piikit pois maasta niin ei mene lasten pyöränkumeihin. Aitaa olen hoitanut joinakin vuosina alkukesästä, ennen juhannusta. Tämä on tarpeellista tehdä jos aikainen kevätkasvu on rehevää mutta toki keskikesällä heinä-elokuun vaihteessa jos tehdään siistiminen niin kasvi ei tarvitse kuin yhden huoltoleikkauksen vuodessa. Joinakin vuosina on ollut kirvoja erityisen paljon.
Tuohon ei voi muuta sanoa kuin aivan samaa mieltä!
Hei! Onko kellään kokemusta orapihlaja-aidan raa’asta leikkuusta. Aikeeni kolme metriä korkeasta aidasta metri pois, sivuilta tarpeen mukaan.
Me olemme tehneet viimeksi menneenä keväänä sellaisen leikkauksen, että leikkasimme reippaasti korkeutta ja samalla kavensimme sivuilta voimakkaasti niin, että leikkauskorkeus vaihtelee. Tämä toimii melko hyvin eli sivulta leikkaaminen varmistaa sen, että pensas alkaa versoa myös alempaa, ei pelkästään päältä leikkaamisen korkeudelta…
Heippa. Muutin uuteen rivitalo asuntoon ja takapiha on orapihlajan ympäröimä. Pensas on alkanut tekemään uutta versoa ja ovat nupussa. Tarkoitus on laittaa verkkoaita mahdollisimman lähelle aitaa jotta koira ei poistu ”tontilta”.
Isäni aiko huomenna tulla leikkaamaan pensaan sivun ja siistimään sen. Alaosa on kuvettuneen näköinen kuin myös pensaas ”sisus”. Jos se nyt leikataa niin kerkeääkö kesän mittaan kasvattaa uutta versoa sekä nuppuja? Mitä tarkoitit sivujen kaventamisella voimakkaasti, leikkauskorkeutta vaihdellen? Siis sitä syvyyttä pensaas sisusta kohdenko?
Kyllähän voimakas leikkaus aina tarkoittaa sitä, että ensimmäisenä kasvukautena leikkauksen jälkeen orapihlaja lähtee kasvuun tavallista hitaammin. Ehkei se tänä kesänä ole aivan niin vehreä kuin tavallisesti. Mutta kun pensas on jo osin kuivettunut niin tuskinpa se pahemmalta näyttää kuin ennen leikkausta 🙂
Tuolla leikkauskorkeutta vaihdellen leikkaamisella tarkoitan sitä, että ensin aitaa kavennetaan sivuilta halutun verran, minkä jälkeen vielä varmistetaan, että kaikkia oksia ei sivuilla ole leikattu samalta korkeudelta. Ne nimittäin haaroittuvat leikkauskorkeudesta, alapuoli jää paljaaksi. Sen vuoksi jotkin uloimmat oksat leikataan 10 cm korkeudelta maasta lukien, toiset 20, 30 cm korkeudelta jne., tasaisesti vaihdellen. Näin oksien haaroittumista tapahtuu sivuilla koko korkeudelta ja myös aidan sivu alkaa vihertää. Vaikea selittää enkä osaa oikein tehdä piirrostakaan.
Tsemppiä leikkausurakkaan!
Moikka. Kiva että klassisella piha-aidalla on myös ystäviä. Meidän talo on 2000-luvulla rakennetulla alueella ja taatusti ainut johon raja-aidaksi on valittu orapihlaja. Se on todella hyvä ja kestävä, tontti on osin rinteessä ja täytetty savimaalla, moni kasvi ei kasva kunnolla mutta aita porskuttaa.
Aita on nyt n. 10-vuotias, sen on annettu kasvaa ja leikattu nyt jo monta vuotta pelkkä vuosikasvu. Sitä ei voi päästää yhtään korkeammaksi huollon vuoksi, paremmin pitäisi madaltaa vähän ja antaa taas kasvaa. Jos oikein ymmärsin siitä voisi ottaa kasvukauden ulkopuolella ottaa esim. 20–30 cm pois ja antaa sen kasvaa taas takaisin. Haluaisin välttää sen että päälle tulee ”takkkukerros” joka kerää lumen ja jään ja saattaa kaataa aidan jos lunta on paljon. Näin kävi vanhassa talossa jonka aita oli leikattu vuosia tai vuosikymmeniä aina samaan tasoon.
Eli toimintaohje lienee se että teen tämän toimenpiteen joko syksyllä tai keväällä ennen kasuvukauden alkua?
Jep, vähintään tuon verran pitää madaltaa, jotta jää tarpeeksi kasvunvaraa. Ja kannattaa muistaa, että leikkauksen jälkeen orapihlaja tuuhentuu leikkauspisteestä ylöspäin; jotta alaosa ei jäisi kaljuksi, pitää osa oksista lyhentää vieläkin matalammaksi esimerkiksi pensasaidan sivuilta. Silloin myös laidat tuuhentuvat. Kevät olisi ehkä parasta aikaa, mutta meillä leikataan usein syksyllä, koska silloin on enemmän aikaa. Kun lehdet ovat kellastuneet niin kasvi on jo lepotilassa.
Orapihlaja-aitaan on ilmestynyt tumma ötökkä, mikä on pinnaltaan limainen. Syö lehtivihreetä ja lehteen tulee isoja alueita, missä ei ole lehtivihreää. Vain pohjasolukko on jäljellä ja pitemmällä katsottuna lehti näyttää ruskealta kuihtuneelta. Ohessa kuva jos onnistuu. Mihin osoitteeseen voin lähettää?
Hui, kuulostaapa ikävältä! Netistä löytyy tällainen sivusto (→), jossa on tietoa tuholaisista. Sopiiko tuo etanaisen kuvaus löytämääsi ötökkään? Kuva ei tullut viestin mukana, mutta eipä siitä taitaisi hyötyä ollakaan, kun meillä ei ole kokemusta moisesta. Tuon sivuston mukaan etanaiset voivat vaivata mm. orapihlajia. Muuten, vaarallisista kasvintuhoojista täytyy ilmoittaa Eviralle, mutta etanainen ei taida sellainen olla.
Leikkasimme alas n. 10 cm korkuiseksi vanhan huonokuntoisen, liki kuolleen orapihlaja-aidan tämän vuoden huhtikuussa. Epäilyistä huolimatta aita suorastaan lehahti uuteen kasvuun ja on nyt jo liki metrin korkuinen. Nyt mietin ja tästäkin ketjusta koitin löytää vastauksen että pitäisikö aitaa muotoilla ja leikata vielä tänä vuonna vai riittääkö että vasta ensi kesänä?
Kiitos jos vastaus löytyy.
Hei Kaisa, onpa kiva kuulla että vanha aita uudistui noin hienosti!
Ehdottomasti kannattaa aloittaa leikkaaminen jo tänä kesänä ja mieluiten heti. Siitäkin huolimatta, että voi tuntua pahalta, niin parasta olisi leikata uudet versot päältä noin 30-senttisiksi, ja sivuilta matalammiksikin, riippuen siitä kuinka leveä kasvusto on. Täytyy muistaa, että oksat haarautuvat juuri leikkauskohdan alapuolelta eli jos päästätte sen kasvamaan korkeammaksi/leveämmäksi niin alaosa aidasta jää harvaksi.
Kun leikkaatte jo nyt kesällä niin kasvi ehtii toipua hyvin ennen talvea ja lähtee taas keväällä uuteen kasvuun reippaasti. Leikkausjätettä on myös helppo käsitellä, sillä se ei varmaankaan ole ehtinyt puutua täysin. Pehmeän leikkuujätteen yli voi vaikka ajella ruohonleikkurilla ennen kompostoimista, jos sekään on tarpeen.
Noin elinvoimainen pensas kestää kyllä kovakouraisenkin käsittelyn!
Miten saan vihreät kirvat pois orapihjajaaidasta, hyökkäävät päälke kuin yleinen syyttäjä. Ei voi menmä lähelle laisinkaan pensaitaa. Eilen yritin niitä häätää rasvattomall maidoll ja vesi suihkull, evät hävinneey. Nyt aanull kun hiivin aidan luo, niin vihreät kirvat hyökkäsi joukoll päälle. Aiemmin ei ollut tuollaista ongelmaa. Aita on ollut jotain 10-vuotta meill. Ei oo miyn pihall roskii. Pikkulinnutkin lähtee karkuu mokomia hyökkäjiä.
Hei, taitaa olla mahdotonta päästä kirvoista kokonaan eroon, ne ovat aika tyypillisiä orapihlajan hyyryläisiä. Yleensä ne eivät juuri aiheuta haittaa, mutta joskus voivat lisääntyä harmiksi asti. Onko teillä ollut kovasti kuivaa?
Olemme huomanneet, että kuivuuden koettelemat pensaat joutuvat erityisesti kirvojen uhriksi… Pensaiden kastelu voi siis auttaa, samoin kuin niiden voimakas ruiskuttaminen ihan pelkällä vedellä, mutta käsittely pitää varmaan toistaa useampia kertoja. Kirvoja voi siis poistaa ihan mekaanisestikin, pieniä määriä voi käsin riipiä oksien kärjistä pois, mutta jos haluaa voimakkaampia aseita käyttää niin öljy-saippuaseos tepsii myös kirvoihin (ks. postauksemme 21.6.2020 →). Onnea torjuntatoimiin!
Kiitos viestistä, kaikk noi konstit on tehty, ei auta. Näyttää,ett on kaikill täällä meidän alueella oleviss orapihlaja-aidoiss.
Kuumaa ja kuivaa on toki ollut.
Meillä ainakin helteet päättyivät eilen koko päivän kestäneeseen sateeseen, joten ehkä se helpottaa kirvaongelmaa!
Hei, mitä tehdä kun alaosa on ihan harventunut melkein puoliväliin asti n. 1,5 m korkuista aitaa. Yläosaa kyllä on leikattu joka vuosi, mutta alaosassa ei oikein ole mitään mitä leikata.
Meillä on ilmeisesti 60-luvulla istutettu orapihlaja-aita joka ei ole enää ihan parhaassa terässään. Viime syksynä raivasin sen poistamalla siitä lahonneita runkoja. Todella paljon siinä olikin kuolleita osia.
Pitäisikö sitä nyt keväällä lannoittaa runsaasti ja ennen kaikkea millä? Onko salpietarista mihinkään? Entä kanankakasta merilevällä terästettynä. Entä merenrannalta kerätystä merilevästä liotettu vedellä laimennettu liuos? Jokin muu?
Minä rakastan orapihlajaa! Vanhasta sotien jälkeen rakennetusta puutalolähiöstä maalle muuttaessani otin mukaani puutarhasta kotkansiipisaniaisen ja kaksi orapihlajan tainta. Voi kuinka kaunis orapihlaja on keväällä kukkiessaan ja syksyllä punaisia marjoja täynnä ollessaan! Paikallinen floristi ottaa ilolla marjaisia leikkoja syksyisin asetelmiin.