Lehtikaalista syntyy yhdessä papujen kanssa italialaistyylinen keitto, joka nautitaan gremolatan eli persiljatahnan kanssa. Satokauden kunniaksi keiton voi valmistaa tuoreista härkäpavuista.
Italian kaikilla maakunnilla tuntuu olevan oma versionsa keitosta, johon käytetään kaalia ja papuja. Reseptit eroavat vähän sen suhteen mitä vihanneksia keitossa käytetään, ja pavutkin voivat olla erilaisia: valkopapuja, kidney-papuja tai muita. Toskanassa kaali-papukeittoa kutsutaan Ribollitaksi mikä tarkoittaa uudelleen keitettyä. Se on yksi niitä ruokalajeja joiden maku vain paranee säilytyksen aikana, eli kannattaa tehdä keittoa seuraavankin päivän tarpeiksi!
Useissa italialaisten kaalikeittojen resepteissä kaalina on kurttukaali eli savoijinkaali, mutta kyllä keiton voi myös valmistaa lehtikaalista. Valmistimme oman kasvisversiomme italialaisesta lehtikaalilajikkeesta Nero di Toscana precoce jota myös mustakaaliksi tai palmukaaliksi kutsutaan. Sen hieno maku sopii hyvin tomaatin kanssa ja tumma väri on mainio kontrasti muille aineksille. Mutta toki keiton voi tehdä muistakin lehtikaaleista.
Kesän kunniaksi käytimme keittoon tuoreita härkäpapuja kuivattujen valkopapujen sijaan. Muutenkin tätä ohjetta on helppo muokata ja lisätä kaikenlaista mitä kasvimaalta sattuu löytämään! Meidän mielestä pääasia on että keitossa on kaalia, papuja ja tomaattia. Keiton voi myös ”lihottaa” kasvispadaksi kasvattamalla papujen määrää ja lisäämällä ruokaan esimerkiksi perunaa.
Tämän reseptin juju on gremolata eli persiljasta, sitruunankuoresta ja valkosipulista hierretty tahna, jolla keitto höystetään. Gremolata kuuluu erottamattomasti osso buccoon ja sitä käytetään Italiassa myös grillatun kalan maustamiseen. Mutta hyvin se sopii myös keittoihin, samaan tapaan kuin ranskalainen pistou joka tehdään basilikasta. Pistou-keitto onkin toinen mainio sadonkorjuukeiton resepti!
Kiitos ohjeesta ja erityisesti härkäpavun käsittelystä. Olen ollut epävarma, pitääkö härkäpapu poistaa ”makuupussistaan” ja nyt näyttää, että hyvähän tuo olisi. Tätä keittoa teen varmasti, on tosi mukavaa kun kaikki ainekset (melkein, ei vielä kasva sitruuna meillä päin) löytyvät omalta kasvimaalta.
Juu, sitruunaa ei meilläkään kasva omasta takaa vaikka hyvä olisi. Olet varmaan huomannut että meillä on aika vähän reseptejä joissa ei olisi mukana sitruunaa… 😉
Härkäpapujen sisäkuoren (eli ”makuupussin”) poistaminen ei ole siinä mielessä välttämätöntä että siinä olisi haitallisia aineita tms. Mutta se on vähän sitkeää varsinkin kun pavut nauttii tuoreeltaan.