Olemme puutarhassa

Kesäkuu on tilastollisesti muita kesäkuukausia vähäsateisempi.Tänä vuonna on kesäkuun alkupuolella saatu sadetta ainakin jossain päin maata. Meillä on kuitenkin vettä tullut taivaalta sen verran vähän, että metsäpalovaroitus tuntuu olevan jatkuvasti voimassa. Kasvimaa kaipaa siis kastelua, jotta kylvökset itävät ja pikkutaimet kehittyvät.

Viljelypalsta-alueilla on yleensä vesiposteja, joista voi noutaa vettä kasteluun. Jos vettä joutuu kantamaan kaukaa, kastelu voi olla aika raskasta puuhaa. Aina ei kuitenkaan ole tarjolla sopivaa kasteluvettä; tämä on erityisesti kaupunkiviljelijöiden ongelma. Mutta ei kotipuutarhurikaan mielellään käytä vesijohtovettä ylettömiä määriä kasteluun, se voi tulla kalliiksi ja tuntuu tuhlaukselta, koska kasteluun kelpaisi muukin kuin juomavesi.

Useimmat meistä varmaan toivovat selviävänsä kasvukauden läpi mahdollisimman vähällä kastelulla. Biodynaamisessa viljelyssä itse asiassa vältetään kastelua, koska kasvien vesitalouden ajatellaan hoituvan parhaiten luonnon omin menetelmin. Kastelun kannalta tärkeät vinkit liittyvät siis siihen, miten kastelulta vältytään mahdollisimman pitkälle!

Kastelutarpeen ennalta ehkäisy

Jos haluaa minimoida kastelun tarpeen viljelyksillään, kannattaa panostaa maanparannukseen. Hyvä maa pidättää kosteutta eikä päästä vettä läpi liian nopeasti, olematta kuitenkaan märkä ja tiivis. Nämä edellytykset täyttää humuspitoinen maa, joten maanparannuksessa tärkeintä on yleensä humuksen lisääminen maahan. Jos maa on kovin köyhää, humusta voi joutua lisäämään suuriakin määriä, jotta viljely onnistuu. Jos viljelee ruukussa, säkissä tai laatikossa joka ei ole yhteydessä pohjamaahan, on erityisen tärkeää että kasvualustana on riittävän paksu kerros muhevaa, humuspitoista multaa. Astiaviljelyssä kosteutta ei pääse nousemaan alhaaltapäin kasvualustaan, joten kaikki vesi tulee joko sateen tai kastelun kautta.

Muhevaa multaa

Kirkkaasti vaivattomin ja ekologisin tapa saada käsiinsä humusta on tuottaa se itse kompostoimalla kaikki kompostoituva jäte ja käyttämällä kompostimulta maan humuspitoisuuden lisäämiseen. Silloin ei joudu kuljettamaan säkkikaupalla ostomultaa tai ‑turvetta, vaan humuslisä syntyy kierrättämällä omassa puutarhassa! Kannattaa siis investoida kunnon kompostoreihin, joissa puutarhajätteet maatuvat nopeammin kuin avokomposteissa. Meillä on käytössä 800 litran muovinen, eristämätön kompostori syksyn lehdille ja muulle puutarhajätteelle, sekä 400 litran eristetty ja haittaeläimiltä suljettu kompostori keittiöjätettä varten. Ilman avokompostejakaan emme aina selviä, joten varastosta löytyy myös yksinkertaisia kompostikehikkoja, jotka on tarpeen vaatiessa helppo pystyttää kompostin aloittamista varten.

Sadevesisäiliöt Prinzessinnengartenissa Berliinissä

Toinen niksi kastelutarpeen ennalta ehkäisyksi on katteen käyttäminen. Kun maanpinnan peittää jollakin kateaineella, kosteuden haihtuminen ilmaan estyy tai ainakin hidastuu. Kate sulkee kosteuden maahan, jolloin kastelun tarve vähenee. Kateaineetkin löytyvät helposti omasta puutarhasta: kaikki risut ja leikatut oksat kannattaa silputa tai hakettaa kateaineeksi. Myös kompostimultaa voi käyttää katteena; jos esimerkiksi kompostointi on vielä kesken eikä kompostia vielä voi käyttää multana, se käy kuitenkin kateaineeksi. Ruohosilppu on mainiota kateainetta varsinkin näin alkukesällä, koska se myös lannoittaa maata samalla kun se estää veden haihtumista. Lisäksi orgaaninen kate maatuessaan parantaa maan humuspitoisuutta.

Jos katetta ei käytä niin maan pinta helposti kuorettuu eli sen pinta muuttuu kovaksi. Sellainen kuorettunut pinta hylkii vettä kun sadetta vihdoin saadaan, joten kattamattoman maan pinta kannattaa pitää ”avoimena” haraamalla sitä säännöllisesti. Samalla saa rikkaruohotkin pysymään kurissa!

Jokainen pisara talteen

Kastelutarpeen ennaltaehkäisy ei kuitenkaan tepsi loputtomiin, jos kuiva kausi pitkittyy. Joskus esimerkiksi kesähelteet jatkuvat viikkokaupalla, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia puutarhurille vaikka muu väki hurraa. Silloin täytyy ottaa jokainen pisara talteen!

Meillä asennettiin maahan iso 1 600 litran sadevesisäiliö siinä yhteydessä, kun remonttiprojektissa uusittiin salaojitus- ja sadevesijärjestelmät. Sen sisältö riittää pitkälle, mutta jos hellekausi kestää viikkokausia niin jossain vaiheessa säiliökin tyhjenee.

Monessa maassa on kielletty vesijohtoveden käyttäminen puutarhan kasteluun kuivuuden uhatessa, mutta meillä Suomessa tähän ei ole menty. Kuten sanottu, tuntuu kuitenkin pahalta käyttää juomavettä kasteluvetenä, joten olemme kehitelleet keinoja, joilla voi jokaisen vesitipan ottaa visusti talteen. Meillä on muun muassa tapana pitää kaikkien vesipisteiden ääressä kastelukannua, jotta sen voi täyttää jos joutuu valuttamaan vettä kuuman veden saamiseksi hanasta. Ainakin meidän putkistosta tulee litran verran kylmää vettä ennen kuin vesi muuttuu kuumaksi. Sen litran voi valuttaa suoraan kastelukannuun!

Mitä tekee kastelukannu vessassa?

Kuivina kausina otamme talteen veden kaikissa mahdollisissa muodoissa: vedenkeittimeen teenkeitosta jäänyt ylimääräinen vesi ja kuivausrummun vesisäiliö tyhjennetään kastelukannuun, vihannesten ja perunoiden keitinvedet valutetaan laskiämpäriin ja siirretään ulos jäähtymään kasteluvedeksi, yli jääneet teet ja yrttiteet lisätään kasteluveden sekaan ja niin edelleen.

Paras neuvomme

Kastelussa on mielestämme tärkeää miettiä, mitkä kasvit hyötyvät eniten kastelusta ja keskittää vaivannäkö niihin. Kuten edellä jo todettiin, alkukaudella kylvökset kaipaavat vettä itääkseen. Itse kastelemme aina kylvöuran ennen siementen kylvämistä; sillä tavoin kasteluvesi osuu juuri viljelykasvien siemenille eikä esimerkiksi rikkaruohoille.

Kasvimaa kaipaa vettä

Myös istuttamisen yhteydessä kannattaa huolehtia kunnon kastelusta, jotta kasvit saavat hyvän startin (siitä oli puhetta kun aiheena oli istuttaminen), ja jatkaa kastelua juurtumisen varmistamiseksi sen jälkeenkin. Kaikkien kasvien selviämistä edesauttaa se, että ne istutetaan kullekin lajille sopivaan kasvupaikkaan: jos kosteutta vaativan kasvin istuttaa laihaan maahan paahteiseen paikkaan, niin voi olla varma että kastelua tarvitaan jatkuvasti!

Ikivihreät kasvit kaipaavat kastelua keväällä, ja kuivina vuosina myös syksyllä, koska ne haihduttavat vettä talvellakin. Joidenkin vihannesten kuten esimerkiksi salaattien makuun liika kuivuus vaikuttaa haitallisesti, joten niitä kannattaa kastella kuivina kausina. Hedelmät ja marjat eivät kasva kokoa ilman vettä, joten kunnon sato voi edellyttää kastelua.

Hyvä nyrkkisääntö kaikkeen kasteluun on, että kun kastellaan, niin kastellaan kunnolla. Silloin maa kostuu syvältä, mikä kannustaa kasvia kehittämään syvälle ulottuvat juuret. Niillä se puolestaan pystyy keräämään vettä syvemmistä maakerroksista silloinkin, kun pintamaa on kuiva. Sellainen kasvi pärjää!