Mullasta nousee kasvi

Ryytisalvialajikkeita

Mitä kannattaa viljellä itse?

Palstaviljelmällä

Useimmilla meistä taitaa olla käytettävissään vähemmän viljelymaata tai muuta kasvatusalustaa kuin on viljelyhaluja. Priorisointia siis tarvitaan, mutta millä perusteilla?

Riippuu tietysti paljolti siitä, millä mielellä viljelyä harrastaa: joskus riittää kasvun ihmeen kokeminen ja silloin on tietysti tärkeintä, että valitsee kasveja, joista on itselle iloa. Kasveja, jotka sattuvat kiinnostamaan, milloin mistäkin syystä. Meidän perheen chiliharrastus perustuu tällaiseen uteliaisuuteen, ja tulipa juuri pantua multaan myös muutama erikoisen maukkaasta sitruunasta poimittu siemen, aivan kuin lapsena! Siemenluettelot ovat pullollaan mielikuvitusta ja kaukokaipuuta ruokkivien, erikoisten kasvien siemeniä, vai mitä sanotte esimerkiksi näistä Exotic Gardenilta löytyvistä viljelykasveista: maakastanja, kivakurkku, lehmänpapu, malabarinpinaatti ja okra?

Vihannekset ovat myös hyvin koristeellisia, joten joskus niitä tulee viljeltyä myös esteettisistä syistä. Esimerkiksi mangoldisadosta taitaa päätyä meillä ruokapöytään vain pieni osa, koska kaikkia kasveja ei raaski korjata kasvimaata kaunistamasta!

Mutta jossain vaiheessa harrastusta kunnianhimo tuppaa kasvamaan ja viljelyltä saattaa alkaa odottamaan enemmän kuin pelkkää koristeellisuutta, kasvun ihmettä ja uteliaisuuden tyydyttymistä. Haluaa kunnon sadon hyviä, herkullisia kasviksia ja yrttejä. Kokemus opettaa, mitä silloin kannattaa viljellä ja mitä ei. Meillä valitaan viljeltävät kasvit seuraavanlaisin perustein.

Mikä on tuoreeltaan parasta

Härkäpapuja

Härkäpapuja

Monet vihannekset ovat parhaimmillaan tuoreena; torille tai kauppoihin päästessään ne ovat jo ohittaneet parhaat päivänsä. Tämä pätee erityisesti primööreihin eli sellaisiin kasviksiin, joita nautitaan kesällä keskenkasvuisina, ennen pääsadon valmistumista. Hyvä esimerkki on peruna: jokainen meistä tietää että uudet perunat ovat parhaimmillaan suoraan pellosta keittiöön tuotuina. Sama koskee tuoreita herneitä, joka sekin on suomalainen ”perinneprimööri” (ulkomaalaiset joskus ihmettelevät kuinka herneitä paloissaan saa heinäkuussa ihan kaikkialta!). Herneen sukulainen härkäpapu on myös erityisen herkullinen silloin kun siemenet ovat jo täysin kehittyneitä mutta kuitenkin vielä vihreitä. Ei ihme että yksi blogimme suosituimmista resepteistä on tuoreet härkäpavut valkosipulin kera. Primööreissä parasta on juuri nuoren kasviksen makeus, joka katoaa nopeasti. Kesäkeittoainekset on siis parasta viljellä itse!

Muutoinkin itse kasvattamalla saa sellaista laatua, jota ei muutoin ole tarjolla. Esimerkiksi kaupan yrtit eivät pääse samalle tasolle maussa kuin kotipuutarhan sato. Joitakin yrttejä ei edes tunnista siinä ilmiasussa, jonka ne saavat lannoitevedessä viljeltyinä. Tämä koskee erityisesti varpumaisia yrttejä kuten timjamia ja rosmariinia. Onkin ihan osuvaa, että puutarhamessuilla yrttiviljelijöillä on usein ”Tunnista yrtti” ‑kampanjoita; sehän ei olekaan ihan helppoa kun materiaali on noita pikaviljeltyjä ruukkuyrttejä…

Mikä on ostettuna järjettömän hintaista

Yksi peruste viljellä lempikasviksensa on se, että ostettuna ne tulisivat suhteellisen kalliiksi. Tällainen vihannes on muun muassa trendikäs lehtikaali: muutamasta kaalinlehdestä saa kaupassa maksaa suolaisen hinnan! Se harmittaa varsinkin kun lehtikaali kutistuu ruuanlaitossa melkoisesti eli muutaman lehden pakkaus ei riitä oikein mihinkään.

Lehtikaali lokakuussa

Lehtikaali lokakuussa

Myös yrtit ovat kohtuullisen kalliita kaupoissa siihen nähden, että useisiin ruokiin niitä tarvitsee suuria määriä. Sama pätee myös vähänkin tavanomaisesta tarjonnasta poikkeaviin tuotteisiin kuten vihreisiin papuihin, maa-artisokkaan tai vaikkapa mustajuuriin. Kannattaa siis viljellä itse, varsinkin kun se on niin helppoa!

Mitä ei muualta saa

Harvinaisempia vihanneksia ei välttämättä edes saa torilta tai kaupoista, vaikka olisi valmis maksamaankin. Esimerkiksi mangoldia, vihanneskrassia, suolaheinää, ylipäänsä perinnevihanneksia tai vaikkapa aasialaisia kasviksia sekä harvinaisempia yrttejä on harvoin tarjoilla.

Toisaalta joistakin kasviksista on kaupan vain tylsiä, mitäänsanomattomia peruslajikkeita, vaikka maailma on pullollaan kaikenlaisia lajikkeita, joiden ominaisuudet ja maut saattavat poiketa paljonkin toisistaan. Kaupan tarjonnasta saa siis vain kalpean kuvan tällaisen kasviksen mahdollisuuksista!

Kaikki suomalaiset osaavat vaatia kauppiaaltaan useita perunalajikkeita erilaisia käyttötarkoituksia varten ja myös omenatarjonnalta edellytetään valinnanvaraa. Viime vuosina kauppoihin on vihdoin tullut muitakin tomaattilajikkeita kuin haljut perussalaattitomaatit ja salaateissakin alkaa olla valinnanvaraa. Mutta suurimmasta osasta vihanneksia ei edelleenkään edes kerrota, mitä lajiketta kaupan olevat kasvikset ovat.

Ajatellaanpa vaikka kesäkurpitsaa: kaupoissa on yleensä tarjolla vihreitä kesäkurpitsoja, paremmissa paikoissa ehkä myös keltaisia. Kuitenkin jokainen kesäkurpitsan ystävä tietää, että kesäkurpitsalajikkeita on varmaan useita satoja ja niiden välillä on isojakin eroja mm. maussa tai käytettävyydessä. Meillä on jo useana vuonna viljelty lajiketta Black Forest tuorekäyttöön, koska se on niin maukas ja hieno koostumukseltaan, mutta grillattavaksi se on liian pehmeää, joten siihen tarkoitukseen viljelemme Striato d’Italia ‑lajiketta. Muutama vuosi sitten löysimme hienoaromisen Rugosa Friulana ‑lajikkeen, joka on hyvä yleiskäyttöön ja sen lisäksi hauskan erilainen ulkonäöltään. Vain itse viljelemällä pääsee nauttimaan tällaisesta lajikkeiden kirjosta!

Kesäkurpitsalajikkeita

Kesäkurpitsalajikkeita

Sama pätee useimpiin muihinkin vihanneksiin; muun muassa vihreiden papujen, salaattien, porkkanoiden, retiisien, lehtikaalien ja juurikkaiden erilaisten lajikkeiden rikkaudesta pääsee osalliseksi vain itse viljelemällä.

Entä mitä ei kannata viljellä itse?

Meillä tärkein syy jättää jokin vihannes viljelysuunnitelman ulkopuolelle on yleensä se, että kokemuksemme mukaan viljely on jollain tavalla kohtuuttoman hankalaa tulokseen nähden.

Joidenkin kasvisten kohdalla kyse on siitä, että meillä ei ole tarjolla riittävän hyviä olosuhteita. Esimerkiksi avomaatomaattien viljelyyn meillä on liian vähän valoisia ja lämpimiä kasvupaikkoja. Niiden sato onnistuu vain huippuhienoina kesinä ja etukäteen on vaikea ennustaa, milloin sellainen on tarjolla. Tämän vuoksi olemme viime vuosina kasvattaneet tomaatteja vain ruukuissa, joita voi kiikuttaa ympäri puutarhaa ja ottaa tarpeen vaatiessa vaikka sisätiloihin suojaan.

Myöskään tavallinen kepasipuli ei jostain syystä ole viihtynyt meidän palstalla niin hyvin, että viljely kannattaisi. Kun sitä lisäksi on kaupan halpaan hintaan ympäri vuoden, olemmekin satsanneet erikoisempiin sipuleihin kuten monivuotisiin sipuleihin sekä salottisipuliin.

Maustefenkoli kukkii

Maustefenkoli kukkii

Huono kustannus-hyöty-suhde

Toinen peruste jättää vihannes viljelysuunnitelmasta on se, että sato jää kovin pieneksi siihen nähden, kuinka paljon tilaa kyseinen kasvi vie. Yhtenä vuonna kokeilimme maustefenkolin viljelyä, sillä olemme erityisen tykästyneet fenkolinsiemeniin mausteena. Maustefenkoli osoittautui valtavan leveäksi ja korkeaksi kasviksi, mutta siemensato jäi melko pieneksi (sekä kooltaan että määrältään) siihen nähden, kuinka paljon kallisarvoista tilaa kasvi vei kasvimaalta. Siemenet olivat kyllä hyvin aromikkaita, mutta pienten jyvien erottelu akanoista oli viedä hermot…

Maustefenkoli vaatii siemensatoa tuottaakseen myös pitkän kasvukauden (esikasvatus aloitettiin jo maaliskuussa), joten muiden pitkää kasvukautta edellyttävien kasvien kuten mukulasellerin ja purjosipulin tavoin se sai jäädä viljelysuunnitelmasta. Viljely ei maksa vaivaa, ellei sato sitten ole erittäin runsas, kuten lehtikaalilla.

Paljon työtä vaativat kasvit

Kolmas syy kaihtaa joitakin kasveja on niiden vaivalloisuus esimerkiksi kasvinsuojelun näkökulmasta. Jos vihannes edellyttää menestyäkseen kovin monimutkaisia tuholaisten tai tautien torjuntatoimia, niin se saa jäädä. Esimerkiksi kaalien viljelyssä olemme tehneet kaikenlaisia kokeiluja, mutta loppujen lopuksi vain lehtikaalin viljely on onnistunut niin hyvin, että olemme olleet tyytyväisiä. Mutta aina kannattaa toki kokeilla, josko sittenkin löytyisi jokin sellainen kaali, jota kannattaisi viljellä. Aika mukavia kokemuksia meillä on ollut esimerkiksi suippokaalista, josta löytyy nopeakasvuisia, terveitä lajikkeita kuten Early Jersey Wakefield. Parhaat kaalit taitaa kuitenkin saada ammattiviljelijöiltä.

  • Kukka- ja parsakaaleja syysmarkkinoilla

    Kukka- ja parsakaaleja syysmarkkinoilla

    Suippokaalia syysmarkkinoilla

    Suippokaalia syysmarkkinoilla

Myöskään yletöntä kastelemista, tarkkaa lannoittamista tai muuta työlästä erityishuolenpitoa edellyttävät kasvit eivät jaksa motivoida, sillä viljelemme sentään vain harrastuksen vuoksi ja elämään pitäisi mahtua paljon muutakin…! Esimerkiksi sinänsä huippuherkullinen salaattifenkoli saa tulevana kesänä jäädä, koska se rupeaa järjestäen kukkimaan jokikinen kesä ja sato jää haaveeksi. Kaipa se pitäisi pimentää öiksi jos haluaisi onnistua.

Tällaisin ajatuksin selaamme nyt siemenluetteloita ja valmistelemme viljelysuunnitelmaa. Tulevina viikkoina aiheena on mitä kaikkea mielenkiintoista niistä löytyykään ja millaisiin valintoihin olemme päätyneet.

Olisi kiva kuulla, mitä sinun mielestäsi kannattaa ehdottomasti viljellä itse – kommentit ja vinkit ovat tervetullutta vertaistukea!

Vastakaikua

          Anna kuulua

          Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

          Connect with Facebook