Useimmilla meistä taitaa olla käytettävissään vähemmän viljelymaata tai muuta kasvatusalustaa kuin on viljelyhaluja. Priorisointia siis tarvitaan, mutta millä perusteilla?
Riippuu tietysti paljolti siitä, millä mielellä viljelyä harrastaa: joskus riittää kasvun ihmeen kokeminen ja silloin on tietysti tärkeintä, että valitsee kasveja, joista on itselle iloa. Kasveja, jotka sattuvat kiinnostamaan, milloin mistäkin syystä. Meidän perheen chiliharrastus perustuu tällaiseen uteliaisuuteen, ja tulipa juuri pantua multaan myös muutama erikoisen maukkaasta sitruunasta poimittu siemen, aivan kuin lapsena! Siemenluettelot ovat pullollaan mielikuvitusta ja kaukokaipuuta ruokkivien, erikoisten kasvien siemeniä, vai mitä sanotte esimerkiksi näistä Exotic Gardenilta löytyvistä viljelykasveista: maakastanja, kivakurkku, lehmänpapu, malabarinpinaatti ja okra?
Vihannekset ovat myös hyvin koristeellisia, joten joskus niitä tulee viljeltyä myös esteettisistä syistä. Esimerkiksi mangoldisadosta taitaa päätyä meillä ruokapöytään vain pieni osa, koska kaikkia kasveja ei raaski korjata kasvimaata kaunistamasta!
Mutta jossain vaiheessa harrastusta kunnianhimo tuppaa kasvamaan ja viljelyltä saattaa alkaa odottamaan enemmän kuin pelkkää koristeellisuutta, kasvun ihmettä ja uteliaisuuden tyydyttymistä. Haluaa kunnon sadon hyviä, herkullisia kasviksia ja yrttejä. Kokemus opettaa, mitä silloin kannattaa viljellä ja mitä ei. Meillä valitaan viljeltävät kasvit seuraavanlaisin perustein.
Mikä on tuoreeltaan parasta
Härkäpapuja
Muutoinkin itse kasvattamalla saa sellaista laatua, jota ei muutoin ole tarjolla. Esimerkiksi kaupan yrtit eivät pääse samalle tasolle maussa kuin kotipuutarhan sato. Joitakin yrttejä ei edes tunnista siinä ilmiasussa, jonka ne saavat lannoitevedessä viljeltyinä. Tämä koskee erityisesti varpumaisia yrttejä kuten timjamia ja rosmariinia. Onkin ihan osuvaa, että puutarhamessuilla yrttiviljelijöillä on usein ”Tunnista yrtti” ‑kampanjoita; sehän ei olekaan ihan helppoa kun materiaali on noita pikaviljeltyjä ruukkuyrttejä…
Mikä on ostettuna järjettömän hintaista
Yksi peruste viljellä lempikasviksensa on se, että ostettuna ne tulisivat suhteellisen kalliiksi. Tällainen vihannes on muun muassa trendikäs lehtikaali: muutamasta kaalinlehdestä saa kaupassa maksaa suolaisen hinnan! Se harmittaa varsinkin kun lehtikaali kutistuu ruuanlaitossa melkoisesti eli muutaman lehden pakkaus ei riitä oikein mihinkään.
Lehtikaali lokakuussa
Mitä ei muualta saa
Harvinaisempia vihanneksia ei välttämättä edes saa torilta tai kaupoista, vaikka olisi valmis maksamaankin. Esimerkiksi mangoldia, vihanneskrassia, suolaheinää, ylipäänsä perinnevihanneksia tai vaikkapa aasialaisia kasviksia sekä harvinaisempia yrttejä on harvoin tarjoilla.
Toisaalta joistakin kasviksista on kaupan vain tylsiä, mitäänsanomattomia peruslajikkeita, vaikka maailma on pullollaan kaikenlaisia lajikkeita, joiden ominaisuudet ja maut saattavat poiketa paljonkin toisistaan. Kaupan tarjonnasta saa siis vain kalpean kuvan tällaisen kasviksen mahdollisuuksista!
Kaikki suomalaiset osaavat vaatia kauppiaaltaan useita perunalajikkeita erilaisia käyttötarkoituksia varten ja myös omenatarjonnalta edellytetään valinnanvaraa. Viime vuosina kauppoihin on vihdoin tullut muitakin tomaattilajikkeita kuin haljut perussalaattitomaatit ja salaateissakin alkaa olla valinnanvaraa. Mutta suurimmasta osasta vihanneksia ei edelleenkään edes kerrota, mitä lajiketta kaupan olevat kasvikset ovat.
Ajatellaanpa vaikka kesäkurpitsaa: kaupoissa on yleensä tarjolla vihreitä kesäkurpitsoja, paremmissa paikoissa ehkä myös keltaisia. Kuitenkin jokainen kesäkurpitsan ystävä tietää, että kesäkurpitsalajikkeita on varmaan useita satoja ja niiden välillä on isojakin eroja mm. maussa tai käytettävyydessä. Meillä on jo useana vuonna viljelty lajiketta Black Forest tuorekäyttöön, koska se on niin maukas ja hieno koostumukseltaan, mutta grillattavaksi se on liian pehmeää, joten siihen tarkoitukseen viljelemme Striato d’Italia ‑lajiketta. Muutama vuosi sitten löysimme hienoaromisen Rugosa Friulana ‑lajikkeen, joka on hyvä yleiskäyttöön ja sen lisäksi hauskan erilainen ulkonäöltään. Vain itse viljelemällä pääsee nauttimaan tällaisesta lajikkeiden kirjosta!
Kesäkurpitsalajikkeita
Entä mitä ei kannata viljellä itse?
Meillä tärkein syy jättää jokin vihannes viljelysuunnitelman ulkopuolelle on yleensä se, että kokemuksemme mukaan viljely on jollain tavalla kohtuuttoman hankalaa tulokseen nähden.
Joidenkin kasvisten kohdalla kyse on siitä, että meillä ei ole tarjolla riittävän hyviä olosuhteita. Esimerkiksi avomaatomaattien viljelyyn meillä on liian vähän valoisia ja lämpimiä kasvupaikkoja. Niiden sato onnistuu vain huippuhienoina kesinä ja etukäteen on vaikea ennustaa, milloin sellainen on tarjolla. Tämän vuoksi olemme viime vuosina kasvattaneet tomaatteja vain ruukuissa, joita voi kiikuttaa ympäri puutarhaa ja ottaa tarpeen vaatiessa vaikka sisätiloihin suojaan.
Myöskään tavallinen kepasipuli ei jostain syystä ole viihtynyt meidän palstalla niin hyvin, että viljely kannattaisi. Kun sitä lisäksi on kaupan halpaan hintaan ympäri vuoden, olemmekin satsanneet erikoisempiin sipuleihin kuten monivuotisiin sipuleihin sekä salottisipuliin.
Maustefenkoli kukkii
Huono kustannus-hyöty-suhde
Toinen peruste jättää vihannes viljelysuunnitelmasta on se, että sato jää kovin pieneksi siihen nähden, kuinka paljon tilaa kyseinen kasvi vie. Yhtenä vuonna kokeilimme maustefenkolin viljelyä, sillä olemme erityisen tykästyneet fenkolinsiemeniin mausteena. Maustefenkoli osoittautui valtavan leveäksi ja korkeaksi kasviksi, mutta siemensato jäi melko pieneksi (sekä kooltaan että määrältään) siihen nähden, kuinka paljon kallisarvoista tilaa kasvi vei kasvimaalta. Siemenet olivat kyllä hyvin aromikkaita, mutta pienten jyvien erottelu akanoista oli viedä hermot…
Maustefenkoli vaatii siemensatoa tuottaakseen myös pitkän kasvukauden (esikasvatus aloitettiin jo maaliskuussa), joten muiden pitkää kasvukautta edellyttävien kasvien kuten mukulasellerin ja purjosipulin tavoin se sai jäädä viljelysuunnitelmasta. Viljely ei maksa vaivaa, ellei sato sitten ole erittäin runsas, kuten lehtikaalilla.
Paljon työtä vaativat kasvit
Kolmas syy kaihtaa joitakin kasveja on niiden vaivalloisuus esimerkiksi kasvinsuojelun näkökulmasta. Jos vihannes edellyttää menestyäkseen kovin monimutkaisia tuholaisten tai tautien torjuntatoimia, niin se saa jäädä. Esimerkiksi kaalien viljelyssä olemme tehneet kaikenlaisia kokeiluja, mutta loppujen lopuksi vain lehtikaalin viljely on onnistunut niin hyvin, että olemme olleet tyytyväisiä. Mutta aina kannattaa toki kokeilla, josko sittenkin löytyisi jokin sellainen kaali, jota kannattaisi viljellä. Aika mukavia kokemuksia meillä on ollut esimerkiksi suippokaalista, josta löytyy nopeakasvuisia, terveitä lajikkeita kuten Early Jersey Wakefield. Parhaat kaalit taitaa kuitenkin saada ammattiviljelijöiltä.
Kukka- ja parsakaaleja syysmarkkinoilla
Suippokaalia syysmarkkinoilla
Myöskään yletöntä kastelemista, tarkkaa lannoittamista tai muuta työlästä erityishuolenpitoa edellyttävät kasvit eivät jaksa motivoida, sillä viljelemme sentään vain harrastuksen vuoksi ja elämään pitäisi mahtua paljon muutakin…! Esimerkiksi sinänsä huippuherkullinen salaattifenkoli saa tulevana kesänä jäädä, koska se rupeaa järjestäen kukkimaan jokikinen kesä ja sato jää haaveeksi. Kaipa se pitäisi pimentää öiksi jos haluaisi onnistua.
Tällaisin ajatuksin selaamme nyt siemenluetteloita ja valmistelemme viljelysuunnitelmaa. Tulevina viikkoina aiheena on mitä kaikkea mielenkiintoista niistä löytyykään ja millaisiin valintoihin olemme päätyneet.
Olisi kiva kuulla, mitä sinun mielestäsi kannattaa ehdottomasti viljellä itse – kommentit ja vinkit ovat tervetullutta vertaistukea!
Helppous on yksi valttikortti. Lehtikaali, talvivalkosipuli, ruohosipuli, parsa, lipstikka, palsternakka ja maa-artisokka. Kahta jälkimmäisiä voi lisäksi kaivaa myöhään syksyllä, että varhain kevällä.
Nämä ed. mainitut tulivat äkkiseltään mieleen.
Hyvä lista, kaikki muut löytyvät myös meidän palstalta paitsi parsa. Sitä ei vielä ole tullut kokeiltua kun meillä on sellainen ennakkoluulo, että parsa ei pärjää savimaassa. Onkohan siinä perää?
Mielenkiintoinen postaus! 🙂 Näitä tulee itsekin pohdittua palstatilkkua viljellessä.
Meillä erilaiset salaatit on ehdoton juttu; lajikkeita on kiva kokeilla ja rahallinen hyötysuhde on varsin hyvä. Pavut ovat myöskin taloudellisesti tehokas valinta ja tietysti lehtikaali.
Muut kaalit eivät ehkä niinkään taloudellisesti kannata, mutta meillä ovat parsakaalit ja suippokaalit menestyneet niin hyvin että muutaman aion taas niitäkin laittaa. Tilaa mokomat vievät tuhottomasti mutta kaalien kasvun vaiheiden seuraaminen on minusta jotenkin ihan erityisen kiehtovaa. 😀 Koristekaalejakin löytyy kukkapenkistä joten kaalit ovat kyllä lähellä sydäntä. 🙂
Porkkanoita viljelemme aina myös, vaikka niitä saa edukkaaseen hintaan kaupastakin. Ovat lapsille(kin) mukavaa maastanyhdettävää ja paikanpäällä naposteltavaa. Ja kyllä ne omat porkanat ovat olleet tosi hyviä myös. Tänä vuonna laitan reilusti eri värisiä porkkanoita, näyttävät viipaleina kivalta salaateissa ja niitähän ei oikein kaupoista löydy.
Ruohosipulimättään siellä täällä ovat kivan näköisiä eikä haittaa vaikka kukkivatkin, sen verran nättejä ovat etenkin kukkiessaan.
Kesäkurpitsa ilahduttaa ja hämmästyttää kasvuvpoimallaan. Se toki vie tilaa ja kesäkurpitsaa saa sesonkiaikaan halvalla, mutta tosiaan on mukava valita lajikkeet itse ja jotenkin se vaan ”kuuluu” asiaan. Ylipäätään tuntuu että kun itse viljelee kasvimaataan, kasvisten kulutus nousee huimasti ja sehän positiivista se.
Sipuleista olemme päätyneet laittamaan jonkin verran punasipulia; sitä käytetään meillä eniten ja sen saatavuus lähikaupassa ei ole aina ollenkaan niin varmaa. Sipulia voisin kasvattaa jo ihan varsienkin takia; napsin aina jonkun varren salaattitarpeisiin mukaan. Talvivalkosipulia en syksyllä laittanut ja se hiukan harmittaa. Meillä ei kauheasti valkosipulia kulu mutta vuo aiemmat omat valkosipulit ovat kyllä olleet ihan huippulaatuisia.
Minttua ja basilikaa olisi kiva olla kasvimaalla keräätävissä mutta niiden kanssa pitää olla niin kovin tarkka kukinnan suhteen, ettei maku kärsi. Kirsikkatomaatteja olen kasvattanut parvekkeella hyvällä menestyksellä – tai ehkä viime kesä hurjine helteineen vain sattui olemaan erityisen otollinen tomaateille? 🙂
Suurkiitos viv, siinä tuli monta hyvää ideaa! Ehkä mekin sitten kokeilemme taas jotain uutta kaalia tulevana kesänä. Kaalit kuuluvat kyllä keittiössä suosikkeihimme, joten kiva olisi saada omaa satoa muustakin kuin lehtikaalista…
Olen itse maalta kotoisin ja meillä kasvatettiin aina jotain hyötykasvia. Äidin äiti oli Karjalan evakoita ja monella tapaa sellainen moderni mummukka, että mummon kanssa tuli opittua villikasveistakin jotain ja luonnonmukaisesta tuholaistorjunnasta ja lannoituksesta.
Nyt itse kaupungissa asuen. Omakotitalossa alussa kokeilimme ihan tavan penkkejä ja normiperushyötykasveja, mutta maa on tosi ohutmultaista ja jopa tavan nurmelalkin on vaikeuksia kasvaa, joten olemme huomanneet, että kohopenkit ja kaiken maailman kipot ja kapot ja amppelit sopii hyötykasviviljelmillemme. Yrtit suosiolla olemme jättäneet ruukkuihin ja siirreltäviin kippoihin ja kohopenkeissä kasvaa tomaatit ja paprikat. Onneksi pihamme on rinnetontti, joten useammalle erikkokasville löytyy omat spesiaalit paikkansa.
Meillä kaaleista viljellään vuonankaalia ja lehtikaalia. Chilejä montaa eri sorttia. Paprikaa. Sokerimaissia. Porkkanaa. Erilaisia salaatteja. Punajuurta. Erilaisia sipuleita. Perunoita. Mangoldia. Vihannesportulakkaa. Venäjän rakuunaa. Rosmariinia. Yrtti-iisoa. Kissanminttua kissoille. Timjamia. Salvia. Kesäkurpitsaa. Kirsikkatomaattia. Basilikaa. Lipstikkaa. Persiljaa. Sitruunamelissa. Minttua. Viinisuolaheinää. Erilaisia papuja ja herneitä.
Tietyt yrtit on ympäri vuoden käytössä. Herneenversot varsinkin lasten suosiossa. Lapset odottelee innolla milloin päästään ihan kunnolla pihalle hyötykasveilemaan ja hoitamaan puutarhaa. Juuri laitoin keittoon omaa lipstikkaa. Lapset taas söi viimeisimmän herneenversokipon tyhjäksi.
Hauskaa hyötykasveilua. Iloista kevättä.
Nostamme hattua kaikille, jotka jaksavat laajamittaista astiaviljelyä! Tavallaan se on helppoa, kun voi ”säätää” kasvualustaa mielensä mukaan. Mutta työtä aiheutuu enemmän esimerkiksi kastelusta kuin kasvimaalla viljeltäessä. Siksi omat ruukkuviljelmämme rajoittuvat lähinnä tomaatteihin ja yrtteihin. Tosin parina vuonna meillä oli istutussäkit, kun piha oli remontin takia mullin mallin.
Hauskaa kesänodotusta sinulle ja lapsillesi!
Tulimme siihen tulokseen että alapihallamme olevat muutamat mustaherukkapensaat saavat lähteä. Ne muuttavat uuteen kotiin. Iskän ja äiskän luo. Saadaan tarvittavat marjat sitten äidiltä mehuina yms. Ne pensaat vievät arvokasta viljelytilaa… Olemme kehitelleet (sellainen Pelle Peloton-perhe ja nörttisakki, kun olemme) altakastelu systeemin – ihan kierrätetyistä matskuista.
Läheisellä rakennustyömaalla olis ihan kolhiintuneita ja jopa hajonneita kuormalavoja yms. kysyin että saako niitä niin tuumasivat että ei – ne menee jätelavalle… Aaaaargh, että sielua kiehuttaa.
Eli oltais saatu ihan hyvää oikeanlaista puutavaraa. Meillä on sellasia isoja altaita mihin laitetaan vettä sopiva määrä pohjalle ja ruukut siihen veteen… Ollaan tosiaan mietitty ja pähkitty urakalla pihamme mikroilmastoa, että mihin kannattaa mitäkin laittaa. Tympii vaan välillä kun ihmiset silmiään pyöritellen kuuntelevat miten lannoitamme kasveja ja rajoitamme tuholaisia… Me ei käytetä sellaisa aineita mitkä olis vaarallsia ihmisille ja eläimille… Eli esim. nokkoskäyte ja chilisumute on monen mielestä ihan huuhaata…
Yks lisä tähän ”huuhailuun” on bokashi… Kiinnostais kovasti tehdä itse, mutta hankalaa on löytää sellasta ihmistä joka tekis itse ne Efektiiviset mikrobi-jutut. Pihamme onneton multamäärä (jopa nurmikko taistelee pysyäkseen siinä kiinni) on pakottanut kehittelemään Pelle Peloton-ratkaisuja, mutta onnenmaassa autuaassa meillä oli muutakin kuin kippoja ja kappoja… mihin laittaa kasvamaan… onneksi vaan yrtit on kippoissa ja kapoissa tällä hetkellä…
Lunta takapihalta ajatuksissaan sulatteleva siperoinen ja pesue.
Kiitos viestistä siperoinen, on kiva kuulla kuinka luovasti olette kehitelleet vaihtoehtoisia kasvualustoja! Taitaa olla monella tontilla sama ongelma eli maaperä ei ole varsinaista peltomaata… Meilläkään maa ei ole ihan parasta mahdollista omassa puutarhassa, sen vuoksi viljelemmekin suurimman osan vihanneksista kaupungin palstalla. Mutta kaikki orgaaninen jäte menee kompostiin, jolla sitten parannetaan maata pikku hiljaa. Bokashia eli japanilaista fermentointiin perustuvaa kompostointia ei meilläkään ole kokeiltu, ilmeisesti mikrobit pitäisi hankkia ulkomailta ellei itse halua kokeilla niiden kasvattamista? Mutta onneksi kompostia syntyy myös tavanomaisella tavalla…
Hauskaa keväänodotusta koko pesueelle!
Kokeilin toissakesänä härkäpavun kasvatusta: pavut itivät hienosti ja kukinta oli runsas. En kuitenkaan saanut palon palkoa, koska mustat kirvat söivät kukinnot. Yritin jos jonkinmoista luonnonmukaista torjuntaa, mutta mistään ei tuntunut olevan apua: kirvat palasivat aina takaisin. Kysyisinkin nyt neuvoa, miten pavut voisi jatkossa suojata? Harsosuojausta olen ajatellut kokeilla…
Aika jännä että kirvat ovat onnistuneet syömään kaikki kukinnot! Meilläkin kirvoja ilmestyy joka kesä, mutta ne eivät yleensä saa paljoakaan tuhoa aikaiseksi. Vedellä ruiskuttamalla saa kirvat karistettua kasvista, ja kun palkoja on tarpeeksi kehittymässä voi latvan (johon kirvat yleensä kerääntyvät) nipistää irti ja heittää kompostiin. Sillä tavoin saa koko kirvakolonian samalla kertaa häädettyä. Harsoa emme ole kokeilleet, mutta ei siitä varmaan haittaakaan olisi!
Monien tuholaisvahinkojen kohdalla parasta torjuntaa on, että kasvit ovat mahdollisimman hyväkuntoisia ja terveitä; tuholaiset usein iskevät vähän heikompiin yksilöihin. Eli kannattaa varmaan huolehtia hyvin taimien tukemisesta, kastelusta ja rikkaruohojen torjunnasta, jotta härkäpavut olisivat mahdollisimman elinvoimaisia. Härkäpapu ei kaipaa lannoitusta, mutta isokokoisena kasvina se tarvitsee tarpeeksi vettä.
Parempaa viljelyonnea tulevana kesänä!