Mullasta nousee kasvi

Soglio, Val Bregaglia

Ruokatuliainen Latviasta

Kukkaniitty kaupungin keskustassa

Tänä kesänä täytimme yhden aukon yleissivistyksessä vierailemalla Latvian pääkaupungissa Riikassa. Jostain syystä tämä Baltian maa on aiemmin jäänyt matkoillamme väliin, vaikka sekä Virossa että Liettuassa on tullut käytyä. Nyt asia tuli korjattua!

Matka oli monessakin mielessä erittäin antoisa; näin Suomen 100-vuotisjuhlavuonna ei voinut olla juolahtamatta mieleen, miten erilainen kohtalo voi olla kahdella Itämeren alueen maalla, joiden lähtökohdissa ja vaiheissa on kuitenkin paljon samaa. Historia on kohdellut Latviaa ja erityisesti Riikaa sekä hyvin että huonosti, mikä näkyy kaupungilla: on vauraita porvariston asuinalueita, neuvostohallinnon muistomerkkejä ja kunnostamista odottelevaa vanhan kaupungin laitapuolta.

  • Riikan jugend-kaupunginosan näkymiä

    Riikan jugend-kaupunginosan näkymiä

    Stalinin hammas Riikassa

    Stalinin hammas Riikassa

    Riikassa on vielä tekemistä

    Riikassa on vielä tekemistä

Tavalliseen tapaamme kolusimme etenkin toreja ja markkinoita sekä kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa. Riikassa tori onkin mahtava nähtävyys, sillä aikoinaan zeppelinejä varten rakennetut viisi varikkohallia ovat nykyään kauppahalleina. Tori levittäytyy hallien ympärille; riemastuttavana erikoisuutena on myös rivi tekokukkapuoteja!

  • Vihanneksia Riikan torilla

    Vihanneksia Riikan torilla

    Tekokukkia Riikan torilla

    Tekokukkia Riikan torilla

Yksi matkustamisen iloista on syöminen: kerrankin on ihan pakko syödä ulkona jokaikinen päivä! Riikassa on paljon hyvätasoisia ravintoloita ja hintataso on Suomeen verrattuna yhä alhainen. Kuten muuallakin, myös Latviassa kunnianhimoiset kokit ja keittiömestarit vannovat nykyään lähiruuan ja oman alueen perinteiden nimiin. Kesäaikaan kasvisruoka on kunniassaan ja ainekset ovat luonnollisesti hyvin samankaltaisia kuin Suomessakin. Matkalta kertyi siis hyviä vinkkejä kasvimaan antimien käyttöön kotikeittiössä!

Suosikkiravintolamme oli St. Petrus Pietarinkirkon aukion laidalla; ravintolan terassilta avautuu hauska näkymä aukion kesäkukkaistutuksiin, jotka ovat hauskan niittymäisiä.

Pietarin kirkon aukio

Pietarin kirkon aukio

St. Petruksessa nautimme muun muassa annoksen ehdotonta suosikkiamme Latvian ruokatarjonnasta eli paikallista ”kesäkeittoa”: kylmää keitto, joka valmistetaan punajuuresta, kurkusta ja tillistä sekä hapanmaitotuotteista. Ei ehkä kuulosta kovin ihmeelliseltä, mutta maku on aivan fantastinen: ihanan raikas ja aromaattinen. Aivan loistavaa nautittavaa vähän viileämpänäkin kesänä!

Itäeurooppalainen perinneruoka

Kotiin tultua oli ihan pakko tutkia tämän ruokalajin taustoja ja paljastui, että kyse on perinneruuasta, jonka alkuperästä käydään kiivasta kisaa. Liettuassa ollaan sitä mieltä, että keitto on alun perin sieltä kotoisin, mutta puolalaiset pitävät sitä puolalaisena perinneruokana. Eivätköhän myös latvialaiset pidä sitä omanaan, samoin kuin kenties valkovenäläiset, ukrainalaiset ja ties ketkä muut…

Ruokalistassa nimenä on – ainakin kansainvälisille asiakkaille – kylmä punajuurikeitto, koska punajuuri luonnollisesti ”leimaa” vahvalla värillään koko ruokalajin. Kuitenkin maun kannalta yhtä tärkeä osa on kurkulla, joka tuo keittoon raikkautta, sekä tillillä, jonka aromaattisuus kruunaa kokonaisuuden. Keittoon voi raastaa mukaan myös retiisiä ja päälle voi kuutioida kovaksi keitettyä munaa tai makkaraa, jos haluaa ruokaisampaa keittoa.

Kylmä punajuurikeitto

Kylmä punajuurikeitto

Meidän mielestä keitto on kuitenkin kyllin ruokaisaa ilman lisukkeitakin; varmaan sen vuoksi, että neljäs leimaa antava tekijä on jokin tai jotkin hapanmaitotuotteet. Lientä ei muuten juuri olekaan, vaan keitto syntyy maitotuotteilla kuten piimällä ja smetanalla. Varmasti keittoon voisi käyttää myös kefiiriä ja ruuanlaittojugurttia, jos ne miellyttävät enemmän, tai vaikkapa kotoista kermaviiliä piimän kera.

Kotona kokeilimme valmistaa keittoa ja päädyimme koostumukseen ja makuun, joka miellyttää ainakin meitä. Kylmä keitto säilyy hyvin, mistä on ollut paljon iloa kun olemme ahkeroineet piharemontin parissa: työntäyteiseen päivään tulee luksustauko, kun nauttii lounaaksi tätä herkkua.

Jos ja kun kasvimaalta löytyy punajuurta, kurkkua ja tilliä, kannattaa ehdottomasti juhlia kesän satoa tällä ihanan raikkaalla kesäkeitolla – mahtavaa sadonkorjuuruokaa!

Katso resepti

Slovenian kevät

Karhunlaukka kukkii

Paikallisten mielestä surkea on kevät ollut Sloveniassakin, mutta meille kahdenkymmenen asteen lämpötila ja auringonpaiste sopi paremmin kuin hyvin!

Vietimme huhti–toukokuun vaihteessa viikon matkustellen Sloveniassa, Välimeren pohjoisimmassa nurkassa. Slovenia on kiva pieni parin miljoonan asukkaan maa, jolla on hämmästyttävän paljon kiinnostavaa tarjottavaa: Alpit, Välimeren rantaa ja Istrian niemimaata, karu Karst-ylänkö sekä lempeä ja rehevä alavampi alue pääkaupunki Ljubljanan ympärillä ja siitä itään. Minnekään ei ole pitkä matka, joten lyhyessäkin ajassa ehtii tutustua erilaisiin luonnonympäristöihin ja nähtävyyksiin. Ihmiset ovat ystävällisiä ja vaatimattomia. Kun vielä Finnair lentää suoraan Ljubljanaan näin kesäisin, niin Slovenia on mainio lomakohde meille suomalaisille. Ljubljana on pääkaupungiksi pieni ja sopii esimerkiksi pitkän viikonlopun lomakohteeksi. Viikossa ehtii tutustua jo muuhunkin maahan.

Vierailumme sattui kevään parhaaseen aikaan: kaikki tuntui kukkivan luonnossa, puutarhoissa ja puistoissa. Saimme nähdä yhden suosikkimme karhunlaukan upean kukinnan Ljubljanan kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka karhunlaukka tuntuu vallanneen kokonaan! Myös toreilla myytiin karhunlaukkaa kaikissa muodoissaan: lehtiä, nuppuja, kukkia ja valmista pestoa.

  • Karhunlaukka nupulla

    Karhunlaukka nupulla

    Karhunlaukkaniitty

    Karhunlaukkaniitty

  • Karhunlaukkapolku Ljubljanan kasvitieteellisessä puutarhassa

    Karhunlaukkapolku Ljubljanan kasvitieteellisessä puutarhassa

    Karhunlaukka kukkii

    Karhunlaukka kukkii

  • Karhunlaukkaa Ljubljanan torilla

    Karhunlaukkaa Ljubljanan torilla

    Karhunlaukka kasvaa Plečnikin talon puutarhassa

    Karhunlaukka kasvaa Plečnikin talon puutarhassa

Toritarjonnasta päätellen oli myös muiden villivihannesten huippusesonki: maistettuamme paikallisessa ravintolassa eli gostilnassa villiparsafrittataa meidän oli aivan pakko tuoda villiparsaa mukanamme Suomeen asti. Hoikassa villiparsassa on voimakas parsan maku, mutta tallella lievä katkera sivuaromi, joka on jalostetuista parsalajikkeista kadonnut – herkullista!

  • Villiparsaa

    Villiparsaa

    Villiparsaa Ljubljanan torilla

    Villiparsaa Ljubljanan torilla

Varsinkin Ljubljana on hyvän ruuan ystävän paratiisi, sillä kaupungissa on valtavasti tasokkaita mutta edullisia ruokapaikkoja. Lisäksi huhtikuusta lokakuuhun kaupungin keskustassa katedraalin kupeessa järjestetään perjantaisin suosittu ruokatapahtuma Odprta Kuhna (= avoin keittiö), jossa ravintolat, catering-yritykset ja pop up– yrittäjät sekä viinintuottajat ja panimot myyvät aamusta iltaan pieniä maisteluannoksia tuotteistaan. Ljubljanalaiset pitävät valtavaa yhteispiknikkiä hienossa ympäristössä Ljubljanica-joen varrella ja tunnelma on aivan mahtava. Meitä lämmitti erityisesti se, että hyvän ruokahalun toivotus oli tapahtuman lakanassa ensimmäiseksi suomen kielellä!

Hyvää ruokahalua!

Hyvää ruokahalua!

Katedraalin toisella puolella on myös mainio tavallinen tori, jossa on kadehdittavan hieno taimivalikoima. Myös siemeniä on kaupan; emme voineet vastustaa kiusausta, vaan ostimme jännittävän näköisiä mustia pavunsiemeniä kylvettäväksi kasvimaalle. Elekieltä ja broken english käyttämällä saimme selville, että tämä lajike olisi aikainen ja korkea lajike, siis todennäköisesti salkopapu. Jännittävää nähdä mitä siitä syntyy!

Papuja Ljubljanan torilta

Papuja Ljubljanan torilta

Ljubljanasta poikkesimme myös Välimeren rannikolle, jossa vietimme muutaman päivän yöpyen upeassa Piranin kaupungissa. Kaikki Slovenian lyhyen rannikon kaupungit ovat alun perin venetsialaisten muinaisia tukikohtia ja se näkyy kaupunkien vanhojen keskustojen arkkitehtuurissa. Piranin vanha kaupunki on erityisen hyvin säilynyt ja kaupungissa on autoliikennettä rajoitettu vahvasti, joten tunnelma on mukavan rauhaisa, varsinkin kun oli vielä turismin kannalta off-season. Tosin Sloveniassa juhlitaan vappua peräti kahden vapaapäivän verran ja huhtikuun lopussa on yksi muukin kansallinen vapaapäivä, joten kun siinä välissä oli tänä vuonna viikonloppukin, niin paikalliset päiväturistit järjestivät kaupunkiin hulinaakin!

  • Viikuna viihtyy Piranissa

    Viikuna viihtyy Piranissa

    Piran, Slovenia

    Piran, Slovenia

  • Tartinin aukio Piranissa

    Tartinin aukio Piranissa

    Fransiskaaniluostari Piranissa

    Fransiskaaniluostari Piranissa

    Piran kaupungin muurilta kuvattuna

    Piran kaupungin muurilta kuvattuna

Suola oli aikoinaan näiden Triestenlahden rantakaupunkien vaurauden lähde ja vielä nykyäänkin niiden ympäristössä on jäänteitä suolan valmistuksesta matalissa merenlahdissa. Piranista etelään Kroatian rajan pinnassa on laajin jäljellä oleva alue, jossa suolaa on valmistettu haihduttamalla merivedestä. Alue jakaantuu kahteen: toisessa on yhä tuotantoa, toisen on luonto vallannut takaisin lukuun ottamatta pientä aluetta, jossa suolaa valmistetaan yhä perinteiseen, keskiajalta periytyvään tapaan osana suolamuseon toimintaa. Hieno vierailukohde: ainutlaatuinen luontokohde ja samalla erittäin mielenkiintoinen kulttuurihistoriallinen nähtävyys! Polkupyörällä pääsee ajelemaan pitkin savipenkkoja, jotka erottavat suola-altaat toisistaan.

  • Sečovljen suolamuseo

    Sečovljen suolamuseo

    Suolatyöläisten asunnot rapistuvat vanhalla suolakentällä

    Suolatyöläisten asunnot rapistuvat vanhalla suolakentällä

    Sečovljen luonnonpuistossa

    Sečovljen luonnonpuistossa

  • Suolatyöläisten kunnostettuja asuntoja Sečovljen suolamuseossa

    Suolatyöläisten kunnostettuja asuntoja Sečovljen suolamuseossa

    Suola-altaita

    Suola-altaita

  • Suola-altaan penkka

    Suola-altaan penkka

    Suola-altaita ja suolatyöläisten taloja

    Suola-altaita ja suolatyöläisten taloja

Istrian niemimaan sisämaassakin riittää nähtävää ja tehtävää. Ei ihme, että slovenialaiset ovat erittäin urheilullista ulkoilukansaa: vaelluspolkuja ja pyöräilyreittejä on ristiin rastiin luonnonkaunista maisemaa. Tänne täytyy tulla uudestaan! Siihen asti Sloveniasta muistuttavat Piranin suola, karhunlaukkapesto, Välimeren rannikon hassut reikäiset kivet sekä toivottavasti myös mustasiemeninen salkopapu, josta voi parhaimmillaan tulla varsinainen perintökalleus!

Slovenian tuliaisia

Slovenian tuliaisia

Töitä puutarhassa: siivoaminen

Kevätkaihonkukka huhtikuussa

Ennen uuden kasvukauden alkamista on aika siistiä pois silmistä edellisen jäljet.

Tunnetun säkeen mukaan huhtikuu on kuukausista julmin. Meistäkin tuntuu siltä, vaikka syy saattaa olla toinen kuin T.S. Eliotilla, jonka runo jatkuu ”se työntää sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa muiston ja pyyteen, kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella”. Eliot ei tainnut välittää keväästä, sillä ”talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin”.

Talvessa on toki omat puolensa, mutta meidän mielestä huhtikuussa ikävintä on juuri se, että elämän nouseminen juurikyhmyistä tuntuu tapahtuvan niin onnettoman hitaasti! Valo on jo herättänyt puutarhurin vaistot, mutta luonnossa elonmerkit ovat vielä ujoja ja arkoja. Kun vielä takatalvikin silloin tällöin vierailee, odotus alkaa käydä hermoille. Joskus juolahtaa mieleen sekin, tuleeko mullasta tänä keväänä yhtään mitään, niin kuolleelta kaikki näyttää. Vuosi sitten keväällä paljastui aikamoisia talvituhoja, joten ihan perusteetonta sellainen pelko ei ole.

Puutarha kaipaa kevätsiivousta

Onneksi puutarhassa on jo tehtävää, vaikka kevään edistyminen onkin hidasta ja haparoivaa. On puutarhan kevätsiivouksen aika. Vaikka syksyllä olisi haravoinut kuinka ahkerasti sekä kompostoinut kuivat lehdet ja kasvinosat, niin jotenkin kummasti keväällä näyttää taas siltä kuin mitään ei olisi ennen talventuloa tehtykään… Kevät alkaa siis samoissa merkeissä kuin mihin syksy päättyi. Hyvä että komposti on ehtinyt hieman painua, joten siihen mahtuu taas tavaraa!

Kivetyillä pinnoilla voi aloittaa siivoamisen heti kun lumi on sulanut, mutta nurmikon osalta kannattaa odottaa, kunnes maan pintakin on sulanut ja kuivahtanut sen verran, että se kestää tallaamista liejuuntumatta. Varsinkin savensekaisessa maassa kuten meidän puutarhassa nurmiheinät tukehtuvat, jos niiden juuristoalue tiivistyy. Mutta maanpinnan kuivahtamisen jälkeen kannattaa herätellä nurmi haravoimalla pois liika karike; paitsi jos nurmikolla kasvaa kevään sipulikukkia. Ne nostavat jo päätään, joten haravointi pitää jättää niiden kukinnan jälkeiseen aikaan. Pihaniityllämme emme haravoi enää keväällä lainkaan, joten täytyy vain kestää ne muutamat viikot, jolloin niitty näyttää siivottomalta.

Esikko kurkistaa karikkeen alta

Esikko kurkistaa karikkeen alta

Meillä on tapana jättää perennapenkkiin talventörröttäjiksi sellaisten kasvin varret ja kukat, jotka kuivuvat kauniisti. Myöskin osa kuolleista lehdistä ja muusta karikkeesta jätetään talveksi kasvien suojaksi. Tähän aikaan penkit näyttävät siivottomilta ja sormia syyhyttää alkaa raivaamaan penkkejä puhtaiksi. Mutta niin kauan kuin yöt ovat kylmiä, yritämme malttaa mielemme ja jätämme osa karikkeesta vielä penkkiin suojaamaan taimia.

Kultatyräkin versot huhtikuussa

Kultatyräkin versot huhtikuussa

Yöpakkasten lisäksi maassa on monin paikoin vielä routaakin, varsinkin varjoisilla paikoilla. Asian voi tarkastaa ohuella, tukevalla kepillä maata luotaamalla: työnnä keppi pystysuoraan maahan kolmessa neljässä eri kohdassa; jos se uppoaa aina samaan syvyyteen kunnes pysähtyy kuin kiveen, routaa on vielä kyseisessä syvyydessä. Niin kauan kuin kasvualustassa on routaa, kannattaa jättää talvisuojaukset ikivihreiden kasvien päälle.

Meidän kokemus on, että pahimmat vauriot syntyvät itse asiassa huhtikuun loppupuolella, kun auringonvaloa saadaan jo paljon, mutta pintamaan sulamisesta huolimatta maassa on vielä routaa syvemmällä. Silloin ikivihreät heräävät eloon, mutta kuivuvat kun juuristolle ei vielä ole vettä saatavilla. Ratkaisu on kasvien varjostaminen. Jos se on jäänyt tekemättä syksyllä tai talvella niin mikään ei estä suojaamasta arimpia kasveja vielä tässäkin vaiheessa. Hyvä indikaatiokasvi on muuten vuorenkilpi: sen lehdet retkottavat voimattoman näköisinä kun maa on vielä roudassa, mutta virkistyy silmin nähden kun routa on sulanut!

Vuorenkilpi herää

Vuorenkilpi herää

Kateainekset omasta puutarhasta

Meillä on tapana kierrättää joulukuusen oksat hiljattain istutettujen ikivihreiden taimien kuten havujen, rodojen ja puksipuiden suojaksi heti Nuutinpäivän jälkeen. Hyvin juurtuneet ikivihreät pärjäävät ilman suojaustakin ainakin jos ne on istutettu hieman varjon puolelle. Tässä vaiheessa kevättä kuusenoksat ovat jo karistaneet neulasensa taimien juuriston katteeksi, mikä sopii mainiosti etenkin happamasta maasta pitäville ikivihreille.

Puksipuut talvisuojauksen alla

Puksipuut talvisuojauksen alla

Puutarhan kevätsiivous onkin mainiota aikaa myös katemateriaalin keräämiselle tulevan kasvukauden tarpeisiin. Komposti muhii säiliössään; se kannattaa kääntää heti kun se on sulanut, jotta maatuminen pääsee taas kunnolla vauhtiin. Samalla voi erotella puolivalmiin kompostin kateaineeksi ja valmiin kompostimullan puutarhamaan maanparannusaineeksi.

Puuaineksista saadaan katetta, kun pensaita ja puita siistitään leikkaamalla kuivuneita, heikkoja tai vahingoittuneita oksia sekä muotoilemalla liian tiheitä tai muotopuoliksi kasvaneita yksilöitä. Monet vievät leikkuujätteet jäteasemalle, mutta kyllä silppuaminen tai hakettaminen omaan käyttöön on paljon hyödyllisempää!

Omenapuuta leikataan

Omenapuuta leikataan

Jos ei omista silppuria tai haketinta niin sellaisen voi vuokrata tai lainata. Hyvä idea on yhteiskäyttö naapureiden kanssa: jos vaikkapa porukalla sovitaan, että yksi hankkii silppurin, toinen ruohonleikkurin, kolmas trimmerin ja niin edelleen, niin laitteita lainaamalla saavat kaikki käyttöönsä monta hyödyllistä vempainta! Meillä tehtiin menneellä istutusajalla orapihlaja-aidalle ”laihdutusleikkaus” kaventamalla aitaa reippaanlaisesti molemmilta sivuilta. Siinä oli pensasaitaleikkuri suureksi avuksi ja uskomatonta kyllä, myös säkkyräiset oksat saatiin varsin helposti silputtua kunnon hakettimella; molemmat laitteet olivat lainatavaraa. Perussääntönä pidämme sitä, että tällaiset rankemmat hoitoleikkaukset tehdään orapihlajalle ennen vappua.

Oksien hakettamista

Oksien hakettamista

Viimeinen silaus

Osa puutarhan kevätsiivousta on myös omien sotkujen raivaaminen: talveksi pihalle tulee varastoitua kaikenlaista kamaa: puutarhakalusteita, polkupyöriä, remonttitarpeita, multasäkkejä ynnä muuta. Lumen sulettua kamakasat näyttävät masentavilta, joten ne on parasta järjestellä heti kun se on mahdollista. Onneksi kaupungin jätehuolto tulee avuksi ja lähettää keräysautot liikkeelle näin keväisin, ehkäpä kaikki kama ei sittenkään ole ollut säilyttämisen arvoista… Joku viisas on sanonut sisustamisesta, että helpoin tapa uusia sisustuksensa on tehdä suursiivous. Sama pätee myös ulkotiloissa!

Viimeinen silaus siivotulle puutarhalle tehdään huolittelemalla nurmikon reunat. Näin keväällä kun kasvusto ei vielä ole armollisesti peittämässä kukkapenkkiin tai kasvimaalle levittäytyvää nurmea ja sammalta, kannattaa käyttää tilanne hyväksi. Kun reunan leikkaamisen myötä paljastuneen mullan peittää siististi katteella, voi jäädä rauhassa odottelemaan kasvun alkamista. Puutarhakalusteet vielä paikoilleen ja kaikki on valmista kesää varten!

Malja kesälle!

Malja kesälle!

Avoimet puutarhat meillä ja muualla

Ruusut tekevät puutarhan

Huomenna 7. elokuuta vietetään taas Avoimet puutarhat ‑päivää. Puutarhaliiton ylläpitämästä portaalista löytyy satoja puutarhoja ympäri Suomea, joihin pääsee tutustumaan sunnuntaina klo 12–18 välisenä aikana.

Meillä oli kesälomamatkan aikana tilaisuus osallistua vastaavaan tapahtumaan siinä pienessä eteläsaksalaisessa kylässä, missä käymme usein lomalla sukuloimassa. Oli yllättävää huomata, että siinä avautui aivan toisenlainen näkymä paikkakuntaan, jonka luulimme tuntevamme hyvinkin. Talojen takapihoilta ja kortteleiden keskeltä löytyi kuitenkin aivan uusi, tuntematon maailma ja paljon iloisia yllätyksiä. Suosittelemme siis lämpimästi osallistumista sunnuntain tapahtumaan, vaikkei ehtisikään omaa kotiseutuaan pidemmälle!

Puupölliaita

Puupölliaita

Lomakylämme jakautuu vanhaan ”alakylään”, jonka vanhimmat talot voivat olla osittain useamman sadan vuoden ikäisiä, sekä uuteen ”yläkylään”, jonne on viime vuosikymmeninä rakennettu ahkerasti pientaloja. Kirjoa on siis uusimpia puutarha- ja viherrakentamisen trendejä edustavista moderneista pihoista vanhoihin ja perinteisempiin puutarhoihin. Ja löytyipä kylästä myös muutama boheemi ja ennakkoluuloton puutarha, joiden luojat eivät noudata mitään trendejä tai traditioita, vaan toteuttavat omia villejä ideoitaan!

Moderneille puutarhoille on Saksassa tyypillistä, että erilaisia kivirakenteita käytetään paljon: on muureja, terasseja, kiveyksiä ja kivettyjä polkuja sekä kivisiä koriste-elementtejä. Kasveja on vähän, mutta ne ovat isoja ja näyttäviä, usein eksoottisen vaikutelman antavia kuten suurikokoiset heinät, bambut ja eksoottiset pensaat tai puut. Toinen trendi on ”luonnonmukaisuus”, joka näkyy runsaana puun käyttönä: on hyönteishotelleja, puupölleistä tehtyjä rakenteita ja pajuaitoja. Vesiaihe tuntuu olevan ”ein Muss”.

Monet trendikkäät pihat ovat puutarha-alan ammattilaisten toteuttamia. Meitä kuitenkin kiinnostivat enemmän amatöörien puutarhat, niissä on enemmän vaihtelua ja omaperäisempiä ratkaisuja. Vaikka kyllä joidenkin harrastelijapuutarhureidenkin puutarhat osoittautuivat häikäisevän korkeatasoisiksi, kuten tässä alla olevassa galleriassa esiintyvä klassisen kaunis puutarha, joka on kuin suoraan saksalaisen puutarhalehden sivuilta! Puutarhan on luonut paikallisen puutarhayhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja.

  • Ruusu kaunistaa kompostinurkkauksen

    Ruusu kaunistaa kompostinurkkauksen

    Helenanruusu

    Helenanruusu

  • Ruusuportti

    Ruusuportti

    Hortensia rajaa nurmikonlaitaa

    Hortensia rajaa nurmikonlaitaa

    Ruusuja, poimulehtiä ja puksipuita

    Ruusuja, poimulehtiä ja puksipuita

  • Ihana istuinpaikka

    Ihana istuinpaikka

    Levähdyspaikka puun siimeksessä

    Levähdyspaikka puun siimeksessä

Tuossa kuten monissa muissakin perinteisemmissä puutarhoissa suositaan ruusuja sekä puksipuita ja muita ikivihreitä leikattuja pensaita, joilla onkin Saksassa paremmat menestymisen mahdollisuudet kuin meillä Suomessa. Ihan kateeksi käy, kuinka hyvin myös Välimeren yrtit pärjäävät Keski-Euroopassa; meillähän viime talvi listi suuren osan laventeleista, salvioista ja muista aremmista monivuotisista yrteistä…

Boheemia tyyliä puolestaan edusti muun muassa vanhan pappilan puutarha, jonka nykyinen asukas harrastaa erityisesti eksoottisia kasveja. Pihamaalla tavallisten puutarhakasvien seassa kesää viettävät isokokoiset sitruspuut, kaktukset, palmut, agavet ja muut subtropiikin kasvit. Talveksi puutarhuri kärrää ne viileään piharakennukseen tai tyhjillään oleva leipomon tuotantotiloihin. Jälkimmäinen talvisäilytyspaikka ei tulevina talvina ole enää käytettävissä, joten puutarhurillamme on vaikea ratkaisu edessä: löytyykö korvaavaa talvisäilytystilaa vai pitäisikö kasveista luopua.

  • Eksoottinen puutarha

    Eksoottinen puutarha

    Ihana terassi vanhojen köynnösten siimeksessä

    Ihana terassi vanhojen köynnösten siimeksessä

Toinen boheemitarhuri on antanut kapean ja pitkän puutarhapalstansa villiintyä rauhassa varsinaiseksi viidakoksi. Puutarhassa tuntuu siltä, että mitään mikä vihertää ei ole karsittu tai poistettu, vaan periaatteena on ”elä ja anna elää”.

  • Villi puutarha

    Villi puutarha

    ”Eedenin puutarhassa”

    ”Eedenin puutarhassa”

    Myrskyn kaatama omenapuu

    Myrskyn kaatama omenapuu

Myrskyssä kaatunut omenapuukin on saanut jatkaa kasvua horisontaalissa asennossa.

Lothar-myrskyn kaatama omenapuu ei ole luovuttanut

Lothar-myrskyn kaatama omenapuu ei ole luovuttanut

Parveketerassi on rakennettu vanhan seljapensaan ja villiviinin tukevien oksien lomaan, leikkaamatta yhtäkään. Kaikesta huolimatta johonkin väliin puutarhuri on onnistunut kylvämään myös hyötykasveja.

  • Parveke seljapensaan syleilyssä

    Parveke seljapensaan syleilyssä

    Puunhalaajan kasvimaa

    Puunhalaajan kasvimaa

Runsaan tuhannen asukkaan kylässä oli kaiken kaikkiaan neljätoista puutarhaa, jotka osallistuivat tapahtumaan. Liikkeellä oli satoja ihmisiä niin kotikylästä kuin lähiseudultakin. Koko iltapäivä kului puutarhoihin tutustuessa ja illalla kylän monitoimitalon pihamaa muuttui ”Biergarteniksi”, jossa myös avointen puutarhojen isäntäväki pääsi vihdoin rentoutumaan.

Toisten ihmisten puutarhat ovat verraton ideoiden lähde jokaiselle puutarhaharrastajalle, joten ollaan kiitollisia niille vapaaehtoisille, jotka avaavat paratiisinsa meille muille. Eihän se ole aivan vailla riskejä: jos vierailijajoukko paisuu suureksi puutarhaa uhkaa ”kuluminen”, ja jotkut vierailijat katsovat jopa olevansa oikeutettuja napsimaan pistokkaita tai siemenkotia muistoksi. Lähdetään siis sunnuntaina joukolla vierailulle suomalaisiin avoimiin puutarhoihin, mutta kunnioitetaan vieraanvaraista isäntäväkeä kohtelemalla heidän puutarhojaan hellällä kädellä!

Vierailukohde: Mustilan arboretum

Mustilan pinkki rodo

Rhodorendronien ja atsaleoiden kukinta on alkanut Etelä-Suomessa, joten nyt on aika tehdä retki suomalaisten rodojen alkukotiin Mustilaan.

Mustilan arboretum on Suomen tunnetuimpia ja laajimpia puulajipuistoja, jonka ensimmäiset istutukset tehtiin 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Puisto on siis ehtinyt kypsään ikään, mikä tekee siitä viehättävän ”satumetsämäisen”, ihastuttavan retkikohteen koko perheelle. Puistossa on eripituisia kävelyreittejä, joten kaikenikäiset löytävät kunnolleen sopivat polut puistoon tutustumista varten.

Arboretum on perustettu elimäkeläisen Mustilan kartanon maille omistajaperheen Tigerstedtien toimesta, jotka ovat kolmessa sukupolvessa istuttaneet puistoon maailman eri kolkista kotoisin olevia puita, pensaita ja perennoja. Puistossa on nykyään yli 100 havupuulajia ja noin 200 lehtipuulajia sekä satoja pensaita ja perennoja!

Mustilan puulajipuistosta

Mustilan puulajipuistosta

Ehkä tunnetuin osa puistoa on 1920- ja 1930-luvulla rakennettu Alppiruusulaakso. Sen esikuvina ovat olleet englantilaiset ja skotlantilaiset metsäpuutarhat. Mustilassa vuosikymmenten aikana kestäviksi havaitut rodolajit ja ‑hybridit on otettu materiaaliksi talvenkestävien alppiruusujen jalostuksessa: taimitarhoilta löytyvät kotimaiset alppiruusulajikkeet ovatkin Mustilan alppiruusujen jälkeläisiä. Alppiruusuista jalostusprojekti on siirtynyt atsaleoihin, joten nykyään meillä on saatavilla myös kauniita talvenkestäviä atsaleoita, kiitos Mustilan ja kasvinjalostuksen professorina toimineen Peter M. A. Tigerstedtin! Muiden muassa meillä kasvaa kotipihan metsäpuutarhassa monta kotimaista alppiruusua: Pohjolan Tytär, St. Michel, Suvi ja Kullervo.

  • Kaunis valkoinen rodo

    Kaunis valkoinen rodo

    Mustilan arboretum

    Mustilan arboretum

  • Kaunis rodo Mustilasta

    Kaunis rodo Mustilasta

    Elegantti rodokaunotar

    Elegantti rodokaunotar

Arboretumista onkin tullut korvaamaton geenipankki: puistoon sopeutuneita kasveja voidaan käyttää koristekasvien jalostamisessa ja siten tuottaa Pohjolan oloihin tottuneita kasveja suomalaisiin puutarhoihin. Missään muualla ei kasva näin monipuolista kasvilajistoa yhtä vaativissa pohjoisissa olosuhteissa.

  • Atsalea kukkii

    Atsalea kukkii

    Atsaleoiden väriloistoa Mustilassa

    Atsaleoiden väriloistoa Mustilassa

  • Mustilan atsaleoita

    Mustilan atsaleoita

    Atsaleoiden runsautta

    Atsaleoiden runsautta

Mustilan yhteydessä toimii myös taimitarha ja itse arboretumissakin on pientä taimimyyntiä, joten sieltä voi ostaa mukaansa puiston kasveja. Ne ovat puita ja pensaita, joita ei juuri missään muualla ole myynnissä, esimerkiksi erilaisia vaahtera- ja pihtalajeja. Loistopaikka metsäpuutarhasta haaveilevalle puutarhurille, joka haluaa istuttaa hieman tavanomaista erikoisempia kasveja!

Mustilan arboretumin perennoja

Mustilan arboretumin perennoja

Meille Mustilasta on muodostunut yksi vuodenkierron ”must”: sinne on päästävä ainakin kerran kaudessa, jos ei rodojen kukintaa ihailemaan, niin sitten keskikesällä hortensioita katsomaan, tai syksyllä ihailemaan fantastista ruskaa! Tämän jutun kuvat on otettu Mustilassa eri vuosina alppiruusujen ja atsaleoiden kukinta-aikaan. Tänä vuonna arboretumissa ennustetaan, että rodojen kukinnasta muodostuu ”keskirunsas” ja kukinnan huippu ajoittuu kesäkuun ensimmäiselle viikolle.

Valkoinen rodo

Valkoinen rodo

Nykyään arboretum kuuluu vuonna 1983 perustetulle Mustilan kotikunnassäätiölle, jolle arboretum on kokonaisuudessaan lahjoitettu. Säätiö on kehittänyt arboretumin opetus- ja virkistyskäyttöä ja pitää puiston avoimena vierailijoille vuoden jokaisena päivänä, kesäkaudella (1.5.–30.9.) kello 8–21 ja talvikaudella (1.10.–30.4.) valoisaan aikaan. Puistoon tutustumisesta kerätään kohtuullinen pääsymaksu (0–8 euroa), joka käytetään arboretumin ylläpitämisen ja kehittämiseen. Jos haluaa tukea Mustilan toimintaa enemmänkin niin voi myös liittyä Arboretum Mustilan Ystävät -yhdistykseen. Sen jäsenet pääsevät osallistumaan arboretumin ja sen toiminnan kehittämiseen eri tavoin, muun muassa istutustalkoissa.

Mustilan polulla

Mustilan polulla

Mustila sijaitsee nykyisin Kouvolan kaupungin alueella, 6-tien varrella. Helsingistä matkaa kertyy 115 kilometriä, Kouvolasta 25 kilometriä. Lahdesta etäisyyttä on 65 kilometriä. Mustila on siis suhteellisen vaivattomasti saavutettavissa monesta suunnasta eteläistä Suomea.

Linkki:

Reininviiniä ja yrttitarhoja

Reichenaun luostari

Tämänvuotisen kesälomamatkamme teemaksi muodostuivat keskiaika, yrttitarhat ja viini.

Juhannuksen jälkeen vietimme pari viikkoa Reinin mutkan alueella, eli siellä missä joki sekä erottaa että yhdistää Ranskan, Saksan ja Sveitsin valtakunnat. Alueen asukkailla on tavallaan kolmoiskansalaisuus eli he voivat lyhyistä välimatkoista johtuen rajan estämättä asua, työskennellä, käydä kaupassa ja viettää vapaa-aikaa kolmessa erilaisessa kulttuurissa!

Koska Rein on hamasta esihistoriasta lähtien ollut merkittävä kulkuväylä, sen varrella on valinnan varaa historiallisista käyntikohteista. Olimme ajatelleet käydä muutamissa keskiaikaisissa yrttitarhoissa, mutta puolivahingossa keskiajasta muodostuikin matkan keskeinen teema. Heti ensimmäisenä päivänä osuimme näet sattumalta Euroopan suurimpiin keskiaikamarkkinoihin Horbin kaupungissa noin 40 kilometriä Stuttgartista etelään.

  • "Keskiaikaiset" hipit musisoivat

    ”Keskiaikaiset” hipit musisoivat

    Horbin keskiaikatapahtuma

    Horbin keskiaikatapahtuma

Horbin keskiaikapäivät

Pieni kukkuloiden ympäröimä keskiaikainen kaupunki onkin loistava tausta värikkäälle keskiaikatapahtumalle, joka levittäytyi Reinin sivujoen Neckarin rannoille. Ruoka, juoma, musiikki ja esitykset henkivät keskiajan kulttuuria ja elämää (tosin usein aika lailla nykyaikaistetussa muodossa…!) Markkinoilta olisi saanut täydellisen keskiaikaisen asun tai sotisovan tykötarpeineen, jos olisi kiinnostunut esimerkiksi aiheeseen liittyvistä roolipeleistä. Turnajaisnäytöksen aihe kietoutui kaupungin omaan historiaan eli keisari Maximilian I:n vaiheisiin 1400-luvulla. Erikoinen ja mieleenpainuva kokemus!

  • Pöllönkouluttaja

    Pöllönkouluttaja

    Sauvoja keskiaikamarkkinoilla

    Sauvoja keskiaikamarkkinoilla

    Keskiaikaharrastajien leiri

    Keskiaikaharrastajien leiri

Colmarin keskiaikainen kaupunki

Varsinainen suunnitelmamme oli tutustua Colmarin kaupunkiin Ranskan puolella Alsacessa eli Elsassissa kuten alueen suomenkielinen nimi kuuluu. Elsassin maakunta on historiansa aikana kuulunut milloin Ranskalle, milloin Saksalle, ja vieläkin saksalaisen kulttuurin ja kielen vaikutus on merkittävä.

Pikku-Venetsia Colmarissa

Pikku-Venetsia Colmarissa

Alsace/Elsass on yksi maailman tunnetuimmista viinintuotantoalueista. Sen viinit ovat meidänkin suosikkejamme, mikä osaltaan varmaan vaikutti matkakohteen valintaan. Colmar sijaitsee keskivaiheilla kuuluisaa Route du Vin’iä eli viinitietä, joka kiemurtelee runsaan sadan kilometrin matkan Vosges-vuoriston itärinteiden viinikylistä toiseen. Kaupunki onkin sopiva tukikohta, jos haluaa tutustua viininviljelyalueeseen.

Vaikka toki Colmarissa yksinkin olisi yllin kyllin nähtävää; kaupungin keskiaikainen keskusta on laaja ja erittäin hyvin säilynyt. Kaupungin museot ovat täynnä häikäiseviä keskiaikaisen taiteen aarteita, kuten esimerkiksi meitä puutarhureita kiinnostava Martin Schongauerin (n. 1440–1491) alttaritaulu ”Neitsyt ruusutarhassa”, joka on luonnontieteellisestäkin näkökulmasta vaikuttava teos! Mainioita ruokapaikkoja on joka korttelissa, ja paikallinen cuisine on maanläheistä ja rehellistä. Viinibaareissa voi maistella paikallisia viinejä, jos ei ehdi matkustaa kyliin asti.

Haut-Kœnigsbourg ja viinitien kylät

Tutustuimme Elsassin viinitien kyliin lähellä Haut-Kœnigsbourgin linnaa, joka vartio Vosges-vuorten kukkuloilta Reinin laaksoa. Niin kuin monet muut Reinin varren linnat se on aikoinaan raunioitunut, mutta 1900-luvun alkupuolella se on kunnostettu Saksan keisari Vilhelm II:n toimesta museoksi. Joitakin vuosia sitten linnan kylkeen on myös perustettu pieni puutarha keskiaikaisten esikuvien mukaan.

  • Haut-Kœnigsbourgin linna

    Haut-Kœnigsbourgin linna

    Näkymä Haut-Kœnigsbourgin linnasta

    Näkymä Haut-Kœnigsbourgin linnasta

  • Haut-Kœnigsbourgin keskiaikaiseen puutarhaan

    Haut-Kœnigsbourgin keskiaikaiseen puutarhaan

    Yrttitarha Haut-Kœnigsbourgissa

    Yrttitarha Haut-Kœnigsbourgissa

    Ruusuportti Haut-Kœnigsbourgissa

    Ruusuportti Haut-Kœnigsbourgissa

Myös viinitien kylissä on innostuttu luomaan omia keskiaikaisia puutarhoja, mutta niiden taso vaihtelee kunnianhimon ja toteutuksen puolesta kovasti toisistaan. Jos puutarhojen perustamisen tarkoituksena on ollut turistien houkuttelu, niin kikkailu on ollut turhaa – kylät ovat jo itsessään kyllin viehättäviä! Esimerkiksi Bergheimin kylä on kuin postikortti, ja kaiken lisäksi osuimme siellä sattumalta yhden suosikkiviinimme tuottajan viinikellarille. Gustave Lorentzin Sylvaner-valkoviini löytyy Alkon valikoimasta ja se on erityisen hieno kesäviini, raikas ja vivahteikas ja omiaan kasvisruokien ystävälle!

  • Bergheimin viinikylä

    Bergheimin viinikylä

    Puutarha Bergheimissa

    Puutarha Bergheimissa

    Talo viinikylässä Elsassissa

    Talo viinikylässä Elsassissa

Reichenaun luostarisaari

Viimeinen kohteemme oli Reichenaun saari Bodenjärvessä, jonka läpi Rein virtaa Saksan ja Sveitsin rajalla. Reichenau on UNESCOn maailmanperintökohde sen vuoksi, että se on muinaisen benediktiiniläisluostarin kotisaari ja luostarin peruja saarella on muun muassa monia hienoja kirkkoja. Luostarin toiminta alkoi jo Kaarle Suuren aikoihin ja varhaisimmat kirkoista ovat 800-luvulta.

Saari ei kuitenkaan ole pelkkä museo, vaan sen asukkaat saavat elantonsa puutarhaviljelystä. Reichenaussa kasvatetaan erityisesti salaatteja ja yksi sen tunnusmerkki ovatkin hauskan raidalliset salaattipellot, joissa vihreälehtiset ja punalehtiset salaatit vaihtelevat rytmikkään säännöllisesti!

  • Kylä Reichenaussa

    Kylä Reichenaussa

    Salaattipelto Reichenaussa

    Salaattipelto Reichenaussa

Meitä kiinnosti eniten se, että Reichenaun luostarissa oli yrttitarha, joka esittelee 800-luvulla eläneen luostarin apotin Walafrid Strabon ajan yrttitietämystä. Apotti Strabo kirjoitti Saksan alueen ensimmäisen puutarhakirjan ”De cultura hortorum”, jossa esitellään 24 erilaista tuolloin tunnettua hyötykasvia. Ne ovat salvia, viiniruuta, aaprotti, pullokurpitsa, meloni, koiruoho, hurtanminttu, fenkoli, saksankurjenmiekka, lipstikka, kirveli, lilja, oopiumiunikko, muskatellisalvia, palsamipäivänkakkara, minttu, puolanminttu, selleri, rohtopähkämö, maarianverijuuri, pietaryrtti, kissanminttu, retikka ja ruusu.

  • Reichenaun luostari

    Reichenaun luostari

    Walahfrid Strabon yrttitarha

    Walahfrid Strabon yrttitarha

  • Yrttitarha Reichenaussa

    Yrttitarha Reichenaussa

    Melonit ja pullokurpitsat Strabon yrttitarhassa

    Melonit ja pullokurpitsat Strabon yrttitarhassa

Koska Strabon aikaan ei vielä ollut käytössä yhtenäistä kasvien tieteellisten nimien järjestelmää, joistakin kasveista on vaikea tietää, mitä nimenomaista lajia Strabo on tarkoittanut. Edellä mainitut ovat kuitenkin tutkijoiden mielestä todennäköisimmät veikkaukset. Useimmat siis vieläkin ajankohtaisia kasveja.

Kaiken kaikkiaan hauska ja opettavainen matka, joka antoi paljon inspiraatiota omaan puutarhaharrastukseen. Ehkä meidänkin keskeneräinen terassimme jonain päivänä kehittyy yrttitarhan suuntaan, ja siinä vaatimattomat mutta kauniit keskiaikaiset yrttitarhat ovat hyvä esimerkki!

Töitä puutarhassa: rikkaruohojen kitkeminen

Härkäpapupenkki vesiheinän vallassa

Kesäkuussa kaikki kasvu on hurjassa vauhdissa, myös rikkaruohot kukoistavat. Jos tässä vaiheessa jaksaa panostaa kasvimaan ja istutusten kitkemiseen, voi loppukesästä laiskotella: kun hyöty- ja koristekasvit saavat alkukaudesta etumatkaa ei-toivottuihin naapureihinsa nähden, ne kyllä pärjäävät myöhemmin omin avuin!

Samoin kuin useimpien muidenkin puutarhanhoidon haasteiden kanssa, myös rikkaruohojen kitkemisessä on tärkeää ensinnäkin ennaltaehkäistä ongelmia ja toiseksi rajoittaa niiden vaikutuksia. Keinot ja konstit riippuvat pitkälti siitä, ovatko kyseessä siemenistä leviävät, usein yksivuotiset rikkaruohot vai juuriston avulla leviävät monivuotiset rikkaruohot.

Siemenrikkaruohot

Härkäpapupenkki on kitketty

Härkäpapupenkki on kitketty

Varsinkin kasvimaalla missä maata muokataan joka vuosi, riesana ovat lähinnä yksivuotiset rikkaruohot. Maa on tavallaan siemenpankki, joka on täynnä aikaisempina vuosina kylväytyneitä siemeniä. Kun maata käännetään ja valmistellaan viljelykasvien kylvöä tai istutusta varten, samalla nostetaan maaperän loputtomasta varastosta itämisen kannalta sopivalle korkeudelle maassa lymyäviä siemeniä. Monet tutuista rikkaruohoista ovat yksivuotisia kasveja, esimerkiksi vesiheinä ja jauhosavikka. Mutta luonnollisesti rikkaruohoiksi voivat muodostua mitkä tahansa helposti siemenestä leviävät kasvit, jotka joutuvat puutarhurin kannalta ”väärään paikkaan”.

Siemenrikkaruohoja ennaltaehkäistään kitkemällä ne ennen kukintaa, koska silloin uusia siemeniä ei muodostu. Kompostiin ei pitäisi laittaa kukkineita siemenrikkaruohoja, tai ainakin kompostin pitäisi lämmetä kunnolla, jotta siemenet tuhoutuisivat. Maanparannus saastuneella kompostilla on nimittäin yleisimpiä tapoja, joilla puutarhuri itse ajattelemattomuuttaan ”kylvää” rikkaruohoja! Toinen riski ovat ostetut astiataimet; niistä kannattaa ennen istuttamista irrotella ylin multakerros pois, jotta pinnalla olevat rikkakasvit ja niiden siemenet eivät päädy istutettaessa maahan. Myös kasvimaan pientareet kannattaa pitää puhtaana rikkakasveista tai ainakin niittää ne ennen siementen muodostumista.

Härkäpapu on saanut kompostikatteen

Härkäpapu on saanut kompostikatteen

Kokonaan ei voi päästä siemenrikkaruohoista eroon, sillä maan siemenpankissa niitä kyllä riittää… Hyvä neuvo on muokata maa juuri ennen hyöty- tai koristekasvin kylvämistä tai istuttamista. Jos nimittäin valmistelee maan jo aikaisemmin, niin rikkakasvien siemenet saavat etulyöntiaseman – ne tulee tavallaan ”kylvettyä” ensimmäisinä. Toinen vinkki on kastella kylvämisen yhteydessä vain kylvörivit, ei rivien välistä aluetta. Näin nimenomaan viljelykasvit pääsevät nauttimaan kosteasta itämisympäristöstä.

Kun viljelykasvit kylvää riviin niin itäneet rikkakasvit on helpompi tunnistaa ja harata rivinväleistä pois. Lähellä taimia kasvavat rikkakasvit joutuu nyppimään käsipelillä, mutta se kannattaa. Varsinkin pienet viljelykasvien taimet, kuten esimerkiksi porkkana, jäävät toiseksi jos rikkaruohot pääsevät rehottamaan! Sitten kun viljelykasvit ovat riittävän suuria, ne pärjäävät paremmin rikkaruohoja vastaan.

Maan kattaminen on myös hyvä tapa estää siemenrikkaruohojen kasvua, kunhan kate on puhdasta rikkaruohon siemenistä. Ensimmäisen kitkemisen jälkeen viljelykasvit kannattaakin ympäröidä sopivalla katteella, esimerkiksi ruohosilppu on myös oiva lannoite! Monivuotiset istutukset kannattaa aina kattaa jos haluaa päästä vähemmällä.

Juurista leviävät rikkaruohot

Multaa seulotaan

Multaa seulotaan

Siemenrikkaruohoja hankalampia ovat juurista leviävät monivuotiset rikkaruohot kuten vuohenputki ja juolavehnä, koska kerran asetuttuaan ne leviävät joka vuosi aina vain laajemmalle. Ilman erityistoimenpiteitä kasvimaata tai istutusaluetta ei kannatakaan tehdä paikalle, joka on näiden rikkaruohojen ”saastuttama”. Periaatteessa kaikki juurenpalat pitäisi saada poistettua maasta, koska mainitut vihulaiset pystyvät leviämään pienestäkin juurenpätkästä! Jos esimerkiksi rakennustöiden vuoksi tehdään isoja maansiirtoja niin kannattaa harkita tällaiset alueen täydellistä tyhjentämistä puolen metrin syvyydeltä. Muuten varsinkin puiden ja pensaiden juuristoihin jää väistämättäkin juurenpätkiä, jotka lähtevät rönsyämään ympäristöön heti kun silmä välttää. Jos – ja kun – tämä ei yleensä ole mahdollista, voi ensin ajatella esimerkiksi perunan viljelyä. Rotevana kasvina peruna ei kärsi yhtä lailla juuririkkaruohoista ja perunamaata muokatessa ja perunoita mullatessa tulee myös kitkettyä rikkaruohoja säännöllisesti. Kun maa on muutaman vuoden aikana saatu siivottua rikkaruohon juurista, voi ajatella jo vaativampiakin viljelykasveja. Tarkkaavainen pitää kuitenkin olla ja seurata tilannetta: jos vuohenputki tai juolavehnä jossain nostaa päätään, se on syytä heti poistaa juurineen päivineen.

Täytyy myös varoa kun siirtää multaa tällaiselta alueelta muualle, koska sen mukana tulee helposti siirtäneeksi myös rikkaruoho-ongelman. Multa on vähintäänkin seulottava hyvin ja eroteltava juurenpätkät muista aineksista. Seulotun mullan voi käyttää kohteeseen, jossa kitkeminen on helppoa, esimerkiksi yksivuotisten kasvien istutusalueisiin ja kasvimaalle. Kompostiin juuria voi panna vain, jos on varma että komposti kuumenee riittävästi tuhotakseen juuret. Turvallisempaa on panna juuret sekajätteeseen, tai sitten mädättää niitä tiiviissä muovisäkissä noin vuoden ajan jossain puutarhan suojaisessa nurkkauksessa. Tällä tavalla mädätetyt juuret voi sitten kompostoida turvallisesti. Pienet määrät juuria voi myös kuivattaa auringossa esimerkiksi ohuena kerroksena mustan muovin päällä ja kompostoida sitten kuolleet juuret. Valitettavasti juuririkkaruohot usein leviävät myös siemenistä, eli niidenkin kohdalla siementämisen ehkäiseminen on tärkeää.

Paras neuvomme

Niin siemen- kuin juuririkkaruohoissakin pätee sama eli ei ole realistista ajatella, että niistä voisi kokonaan päästä eroon. Vaikka kuinka huolellisesti haraisi maata, kitkisi ja niittäisi ei-toivottuja kasveja sekä puhdistaisi maan rikkaruohojen juurista, niin täydellisesti niistä ei pääse eroon. Se olisikin aika luonnotonta; onhan jokainen eliö ohjelmoitu lisääntymään ja kilpailemaan elintilasta muiden mukana! Jonkin kasvin määritteleminen rikkaruohoksi on vain meidän ihmisten harrastamaa lokerointia, ja alamme pikku hiljaa taas ymmärtää jo rikkaruohoinakin pidettyjen kasvien hyödylliset ominaisuudet. Esimerkiksi Saksan kielessä on jo vaihdettu rikkaruohoa tarkoittava sana ”Unkraut” eli ”epäkasvi” poliittisesti korrektimpaan sanaan ”Beikraut” eli ”kanssakasvi”…

Vuohenputken juuria

Vuohenputken juuria

Jonkinlainen kauhun tasapaino kannattaa siis pyrkiä saamaan aikaan. Omassa kotipuutarhassamme olemme esimerkiksi päättäneet, että vuohenputkea siedetään puutarhan laitamilla, mutta yritetään sielläkin rajoittaa sen holtitonta leviämistä istutusten valtakasviksi. Puutarhan ydinalueille vuohenputkea ei päästetä. Tämän politiikan noudattamista helpottaa, että puutarhan ympäri kulkee polku joka toimii rajana – sen yli ei vuohenputkella ole asiaa!

Töitä puutarhassa: etanoiden ja kotiloiden torjunta

Kotiloperhe piilossa

Etanoiden ja kotiloiden kömpiminen ylös talvipiiloistaan on valitettavasti yksi kevään merkeistä. Niistä on hyvä ottaa niskalenkki heti kasvukauden alussa, niin pääsee myöhemmin vähemmällä.

Etanat ja kotilot ovat lisääntyneet ainakin meidän seuduilla viime vuosikymmeninä. Pieniä valepeltoetanoita on puutarhoissa ollut aina, mutta esimerkiksi lehtokotiloita harvoin näki parikymmentä vuotta sitten. Nyt ne ovat tavallinen riesa kaikissa vähänkin rehevämmissä puutarhoissa. Puhumattakaan sellaisista uustulokkaista kuin espanjansiruetanasta, joka on ilmestynyt näihin maisemiin vasta muutama vuosi sitten. Vaikka puutarha on parhaimmillaan paikka, jossa myös luonnoneläimet viihtyvät, kukaan ei varmaankaan halua päästää etanoita ja kotiloita valloilleen pihalla tai palstalla. Hyvät neuvot ovat siis kalliita.

Puutarhakirjoissa ja ‑lehdissä näkee kaikenlaisia niksejä etanoiden ja kotiloiden päänmenoksi. On olutansaa, tuhkan ja soran levittämistä, myrkkyjä ynnä muuta. Mutta emme tunne ketään, joka olisi päässyt etanoista ja kotiloista eroon olutta tarjoilemalla tai levittämällä tuhkaa. Jokunen yksikö saattaa hukkua ansaan, mutta laajamittaista invaasiota ei olutansoilla saa kuriin. Omin silmin on tullut havaittua myös se, että etanat ja kotilot ylittävät tuhkan ja soran sekä muut vastaavat esteet kevyesti, kunhan sää on kyllin kostea. Jostain luimme että kuparia nilviäiset eivät siedä, joten istutusastioiden tai ‑altaiden reunustaminen kuparinauhalla voisi tepsiä. Tämä keino on meillä vasta kokeilun alla yhdessä kohopenkissä, joten siihen täytyy palata myöhemmin. Oma kokemuksemme on, että tehokkaita keinoja taistella etanoita ja kotiloita vastaan on vain muutama ja ne liittyvät ongelman ennaltaehkäisyyn sekä sen rajoittamiseen.

Tuntematon etana

Tuntematon etana

Etanaongelman ennaltaehkäisy

Ennaltaehkäisyssä tärkeintä on yrittää estää etanoiden ja kotiloiden pääsy puutarhaan. Esimerkiksi espanjansiruetana on levinnyt tänne meille tuontitaimien mukana. Myös muut etanat ja kotilot päätyvät usein puutarhaan kasviaineiston mukana, esimerkiksi taimiruukuissa piileskelevien yksilöiden tai munien muodossa. Kun ostaa taimia kannattaa ehdottomasti tarkastaa, onko esimerkiksi ruukun pohjassa etanoita tai niiden munia, ja istuttaessa poistaa juuripaakun pinnalta, sivuilta ja pohjalta kerros multaa jätepussiin. Ikävä kyllä tämäkään ei auta, jos naapurisi ei tee samalla tavalla…

Etanan tai kotilon munia

Etanan tai kotilon munia

Yksi ennaltaehkäisykeino, joka usein mainitaan, on puutarhan siistiminen siten, että etanoille ja kotiloille ei löydy lymypaikkoja kuten avokomposteja tai tiheikköjä. Valitettavasti tämä tarkoittaisi samalla sitä että pian ei olisi puutarhaakaan – rehevät kasvustothan tekevät puutarhan ja kompostointi on olennainen osa luonnonmukaista puutarhanhoitoa! Mutta jos etanat ja kotilot ovat päässeet pahasti niskan päälle niin ehkä tilapäisesti voisi joutua tekemään puutarhasta karumman paikan…

Etanoiden vastainen taistelu

Etanaongelman rajoittamisessa paras keino on yksinkertaisesti kerätä pois niin paljon yksilöitä kuin mahdollista, jotta ne eivät pääse lisääntymään holtittomasti. Kaikkein parasta on, jos sen tekee heti keväällä ennen kuin etanat ja kotilot pääsevät munimaan. Kun istutusalueita ja penkkejä siistii karikkeesta ja kääntää komposteja, voi samalla poimia kaikki etanat ja kotilot talteen.

Koko kasvukauden ajan kannattaa käyttää jokainen sadesää hyväksi ja suunnata sateen jälkeen puutarhaan metsästämään piiloistaan ylös kömpineet nilviäiset. Erityisesti espanjansiruetanaa harvoin näkee ellei ole todella kosteaa, mutta myös lehtokotilot saa parhaiten kiinni kostealla säällä. Itse keräämme niitä litran kannellisiin jugurttipurkkeihin – onneksi rakastamme turkkilaista jugurttia joten purkkeja kertyy! Keruuretken jälkeen nilviäiset tapetaan armollisen nopeasti kaatamalla kiehuvaa vettä päälle. Eräs naapurimme panee purkkiin etikkaa jo keruuretkelle lähtiessään, kuulemma myös siihen joutuessaan etanat ja kotilot kuolevat heti.

Kun sää on kuivempi, etanoita ei päiväsaikaan juuri näe, vaan ne tekevät tuhojaan yöllä. Silloin kerääminen on vaikeaa. Useat etanantorjuntavinkit liittyvätkin juuri siihen, miten nilviäiset saa kiinni. Puutarhaan kannattaa luoda tilapäisesti suojaisia paikkoja, joihin etanat tai kotilot toivon mukaan asettuvat piiloon auringon paahteelta. Esimerkiksi maata vasten asetetut laudankappaleet tai pienet levyt voivat hyvässä lykyssä kerätä alleen joukon nilviäisiä, jotka voi sitten aamulla napsia talteen. Jotkut levittävät perunanpuolikkaita tai greipin kuoria kasvimaalle houkuttimiksi.

Lehtokotiloita

Lehtokotiloita

Vähitellen myös oppii, mistä kasveista nilviäiset pitävät aivan erityisesti. Meidän puutarhassamme niitä löytää usein esimerkiksi kuunliljoista ja jättipoimulehtien juurelta. Keittiöpuutarhassa suosikkeja ovat raparperit, joiden lehtien alapinnoille lehtokotilot kerääntyvät suojaan auringolta, sekä kaikki sellerinmakuiset kasvit, esimerkiksi lipstikka – se on varsinainen kotilomagneetti!

Myrkkyjen käyttöä emme suosittele, mutta yksi aine sopii myös luonnonmukaiseen puutarhaan. Se on rautafosfaatti, joka on haitaton ihmisille, kotieläimille ja hyödyllisille luonnoneläimille. Rakeita kannattaa levittää etanoiden ja kotiloiden esiintymispaikoille erityisesti syksyllä ennen kuin eläimet vetäytyvät talvipiiloihin. Sinne ne sitten kuolevatkin, jos nauttivat ennen sitä hieman rautafosfaattirakeita… Neudorffin tuote nimeltä Ferramol sisältää rautafosfaattia.

Paras neuvomme

Mielestämme paras neuvo etanoiden ja kotiloiden torjunnassa on ensinnäkin hyväksyä se, että etanoita ja kotiloita on puutarhassa. ”Lopullista ratkaisua” kun ei taida olla ja ovathan nämäkin luontokappaleet yleensä osa ekosysteemiä. Kaikki etanat ja kotilot eivät edes syö muuta kuin maatuvia kasvinosia, joten niitä on turha vainota. Esimerkiksi muhkean iso harmaa ukkoetana on hyödyllinen hajoittajaeliö. Jotkut kotilot ovat myös kauniita eläimiä!

Kotilo Roslynin linnan puutarhassa

Kotilo Roslynin linnan puutarhassa

Jotta puutarhanhoidosta ja viljelystä olisi jotain iloa, pahimpia kiusankappaleita pitää kuitenkin rajoittaa niin että ne eivät pääse täysin valloilleen. Edellä mainitut lehtokotilo ja espanjansiruetana ovat tällaisia riesoja, eikä espanjansiruetanalla tulokaslajina ole paikkaa täkäläisessä ekosysteemissä, ilmeisesti sillä ei ole edes luontaisia vihollisia näillä leveyspiireillä – valitettavasti.

Kuten kiinalaiset sotataidon mestarit opettivat, parhaat torjuntakeinot keksii kun tuntee vihollisensa ja sen tavat ja suunnittelee omat toimensa sen mukaisesti!

Viinimäkikotilo Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

Viinimäkikotilo Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa

Vastakaikua

    Sari · Toukokuun 17. päivänä 2014 klo 21.12

    Hei,
    Olen saanut salaatit jo mukavasti kasvun alkuun puukehikkopenkissäni. Tänä aamuna niiden kimpussa oli jo kolme espanjansiruetanaa! Ostin viime vuonna etanasulkumattoa ja tänään vuorasin koko lavan reunat mustalla karhealla muovilla. Katsotaan tepsiikö tämä keino. On mukava kuulla teidän kuparilankakokeilunne tuloksista.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    hecle · Kesäkuun 20. päivänä 2016 klo 10.52

    Kotilot saa hävitettyä näppärästi ripottamalla ruokasuolaa niskaan, vetävät itsensä ja suolan kotiloon ja kuolevat sinne, muut kotilot eivät myöskään voi näitä suolattuja syödä joten on tehokasta, siis vain pieni määrä juuri kotilon niskaan.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Anna Snezhko · Elokuun 7. päivänä 2016 klo 21.36

    Hei! Sorry I am writing in English. I have a big problem snails are eating my flowers! What can I do and what I can buy in finnish shops to stop them?
    Anna S.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Jutta · Kesäkuun 11. päivänä 2017 klo 15.00

    Hei,
    Onko nyt tähän mennessä kokemusta siitä kuparinauhan toimivuudesta?
    Kiitos

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Kesäkuun 11. päivänä 2017 klo 21.02

      Hei Jutta, kiitos kysymästä! Vähän vaikea sanoa, oliko se juuri kuparinauhan ansiota, että kohopenkkiin ei tullut kotiloinvaasiota, mutta ei se ainakaan haitaksi ollut. Me jatkamme jatkuvasti myös muita torjuntakeinoja, etenkin kotiloiden ja etanoiden keräämistä sekä Ferramolin levittämistä, joten nekin varmaan ovat vaikuttaneet. Kuparinauha ei ole ihan halpaa, joten suosittelisimme sitä etenkin uusien istutusruukkujen, ‑altaiden tai ‑laatikoiden suojaamiseen. Nauha ei tietenkään auta, jos istutusalueelle on jo aikaisemmin päässyt nilviäisiä munimaan, tai jos niillä on jokin reitti, jolla ne pääsevät nauhan yli (esim. kasvillisuus, joka yltää maahan tai maasta istutusalueelle). Kannattaa siis kokeilla jos sinulla on uusi istutusallas tms. suojattavana!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu