Olemme vapaalla | Olemme puutarhassa

Mullasta nousee kasvi

Soglio, Val Bregaglia

Puutarhan vuodenajat

Fenologinen puutarhakalenteri

Meidän puutarhavuotemme jakaantuu yhdeksään vuodenaikaan, joiden vaihtuminen ei käy ilmi painetusta almanakasta, vaan muutoksista ympäröivässä luonnossa. Vuonna 2012 seurasimme vuodenaikojen vaihtumista puutarhassamme ja laadimme oman fenologisen puutarhakalenterin. Siitä kertoi artikkelisarja ”Luontohavainnot puutarhakalenterina”.

Fenologia on tieteenala, joka tutkii eläinten ja kasvien elämänkierrossa vuosittain toistuvien tapahtumien ajoittumista. Vuosittaiset vaihtelut esimerkiksi kevään etenemisessä ovat suuria, joten almanakasta ei voi päätellä milloin talvi vaihtuu kevääksi. Esimerkiksi vuonna 2012 terminen kevät alkoi jo 10.3. mutta tänä vuonna talvi pitää vielä luontoa otteessaan.

Ennen nykyaikaisia säätiedotuksia puutarhurit ja viljelijät tarkkailivat luontoa ja päättelivät havaintojen perusteella, milloin kevät oli edistynyt niin pitkälle, että aika oli kypsä kylvämiseen. Suomessa etenkin muuttolintujen tarkkailulla on pitkät perinteet ja sananlaskutkin kertovat siitä, miten tärkeinä merkkeinä muuttolintujen saapumista pidettiin kevään edistymisestä. ”Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskystä ei päivääkään” ei viittaa niinkään kesään siinä mielessä kuin nykyisin ymmärrämme, vaan kasvukauden alkamiseen. Lintujen lisääntymisen onnistumisen kannalta on olennaista että pesintä osuu aikaan jolloin ravintoa on riittävästi saatavilla, esimerkiksi kevään toukkahuippuun. Tämä taas on kytköksissä kasvillisuuden heräämiseen.

Nykyään luonnontieteelliseen keskusmuseoon kuuluva Eläinmuseo ja Suomen tiedeseura kokoavat yhteistyössä vapaaehtoisten luonnonharrastajien kanssa vuosittain fenologisia havaintoja Suomen eläin- ja kasvimaailmasta. Myös Luonto-Liitolla on kevätseurantaprojekti joka vuonna. Emme ole kuitenkaan havainneet, että mikään taho Suomessa antaisi tänä päivänä havaintojen perusteella harrastelijapuutarhureille neuvoja siitä, milloin on esimerkiksi sopiva aika aloittaa kylvöt.

Muualla on saatavilla fenologisia puutarhakalentereita, joissa puutarhatyöt ajoitetaan luontohavaintojen mukaan. Esimerkiksi Saksassa puutarhan vuosi jaetaan kymmeneen fenologiseen vuodenaikaan (die phänologischen Jahreszeiten) sen mukaan, milloin tietyt tunnuskasveiksi valitut luonnon- tai puutarhakasvit aloittavat kukinnan taikka niiden hedelmät kypsyvät tai lehdet putoavat.

Kaikki saksalaisten käyttämät tunnuskasvit ja niiden perusteella tehdyt johtopäätökset eivät sovellu tänne meille Pohjolaan. Sen vuoksi päätimme tehdä havaintoja eri kasveista omassa puutarhassamme ja päätellä, mitkä sopisivat meillä vuodenaikojen vaihtumisen tunnusmerkeiksi. Tulos on tässä: yhdeksän vuodenaikaa ja tunnusmerkkejä, joita havainnoiden voi meidän puutarhassamme tehdä johtopäätöksiä puutarhavuoden edistymisestä (klikkaa kuvaa).

Varhaiskevät: jouluruusu kukkii

Jouluruusu muratin kumppanina

Jouluruusu muratin kumppanina

Jouluruusu (Helleboris niger) on kylväytynyt itsestään ”metsäpuutarhassamme” eli vanhojen vaahteroiden alla sijaitsevilla istutusalueilla. Sen kukinta osuu varhain keväällä juuri siihen aikaan, jolloin pälvet kasvavat mutta maa on vielä roudassa, ainakin osittain. Vuosittainen vaihtelu on suurta, mutta yleensä tämä tapahtuu maaliskuun lopulla tai huhtikuun alkupuolella. Terminen kevät alkaa joitakin viikkoja sitä aikaisemmin. Silloin vuorokauden keskilämpötila kapuaa yli nollan.

Varhaiskeväällä hedelmäpuiden ja pensaiden leikkaus on vielä mahdollista, koska silmut ovat vielä syvässä unessa. Sisätiloissa esikasvatuskausi on alkanut, mutta ulkona puutarhassa talvi ei ole täysin luovuttanut vahvistuvalle kevätauringolle.

Varhaiskeväällä odotellaan kärsimättöminä sitä hetkeä, jolloin routa on sulanut ja maa kuivahtanut sen verran, että sitä pääsee muokkaamaan. Kun vielä maan lämpötila on noussut kahdeksan asteen tienoille, voi aloittaa aikaisimmat kylvöt. Silloin koittaa puutarhassa uusi vuodenaika:

Keskikevät: sinivuokko kukkii

Jossain vaiheessa huhtikuun aikana kevätsäässä tapahtuu yleensä muutos lämpimämpään. Silloin talvi on lopullisesti menettänyt pelin ja kevät alkaa toden teolla. Termisen kasvukauden alkaminen ajoittuu yleensä näihin aikoihin eli vuorokauden keskilämpötila nousee yli viiden asteen. Keskikevään tunnuskasvi on sinivuokko (Hepatica nobilis), joka edustaa ensimmäisenä kaikkia puutarhan ja lehtojen ihania kevätkukkijoita.

Kevätkaihonkukkia ja kevätkiurunkannuksia

Kevätkaihonkukkia ja kevätkiurunkannuksia

Sinivuokko aloittaa kukintansa kun routa on sulanut ja maan lämpötila noussut kyllin korkeaksi. Samoihin aikoihin puhkeavat puutarhassamme kukkaan myös kevätkiurunkannukset. Ne leviävät tehokkaasti istutusalueilla, jotka jätetään rauhaan haravoinnilta ja muulta turhantarkalta siistimiseltä. Samalla tavalla kevätesikko viihtyy siellä, missä siemenet saavat jäädä karikkeen alle rauhassa itämään. Kevätkaihonkukan lehtiruusukkeet loistavat kirkkaan vaaleanvihreinä ja kukatkin ovat nupullaan. Sinililjat, helmihyasintit, kevättähdet ja muut puutarhan keväiset sipulikasvit yhtyvät kuoroon. Linnuista punarinta, suosikkinaapurimme, nähdään ensimmäistä kertaa talven jälkeen takapihan kuusikossa pesäpuuhissa. Ensimmäiset leppäkertut ja hyttysetkin tulee bongattua. Silloin on skeptikkojenkin myönnettävä: kevät on tullut!

Tähän aikaan puutarhassa voivat alkaa ensimmäiset kylvöt avomaalle. Maa on sulanut ja kuivahtanut hieman niin että sitä voi muokata. Viljelykasvit, joiden kasvatusohjeissa sanotaan ”kylvetään aikaisin keväällä” tai ”kylvetään kun maa on sulanut”, voidaan nyt kylvää muokattuun maahan. Siementen itämisen kannalta maan minimilämpötila on noin viiden asteen paikkeilla, sen kylmemmässä ei juuri mikään viljelykasvi idä. Optimilämpötila on kuitenkin korkeampi, joten ensimmäisten kylvöjen kanssa kannattaa odottaa kunnes maa on noin kahdeksan asteen lämpöinen. Silloin ei ole vaaraa siementen mätänemisestä kylmään maahan.

Keskikeväällä voi avomaalle kylvää mm. porkkanaa, palsternakkaa, persiljaa, pinaattia, retiisiä, härkäpapua, lehtisalaattia, sipulia, naurista ja tilliä. Maa-artisokan mukulat voi istuttaa, samoin kuin istukassipulit.

Muutoin puutarhassa on ankaran siivoamisen aika. Kuivuneet ja vahingoittuneet oksat, talventörröttäjät, kuivat lehdet sekä muu roipe, jota ei syksyllä ehditty tai jaksettu leikata, karsia tai haravoida, saa nyt kyytiä. Täytyy vain varoa vahingoittamasta maasta jo pilkistäviä versoja liiallisella siivousintoilulla. Karike kyllä jää kakkoseksi kunhan perennat ja pensaat pääsevät kasvuvauhtiin muutaman viikon päästä. Silloin onkin jo vuorossa seuraava vuodenaika – kevät kun on Suomessa niin kovin lyhyt!

Sydänkevät: vaahtera kukkii

”Koko luonto nyt virkoopi, meri, maa ja taivas ihastuupi, iloitkoon siis vanha ja nuori, linnut laulavat ja maa on tuore.” Näin runoili Mikael Agricola Rukouskirjassaan toukokuun kohdalla. Sama luomakunnan ihastus uudesta elämästä kuvastuu suomalaisille rakkaasta Suvivirrestä: ”Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks’ luopi, sen kutsuu elohon”. On sydänkevät, tuo maaginen vuodenaika, jolloin koko luonto tuntuu puhkeavan kukkaan, lehteen, versoon – yksinkertaisesti elämään!

Vaahterankukat värittävät tienoon

Vaahterankukat värittävät tienoon

Meillä tätä aikaa symboloi metsävaahtera (Acer platanoides), jonka limetinkeltaiset kukat aukeavat joskus toukokuun puolenvälin tienoilla. Vaahteroita on naapurustossa joka pihassa, joten koko tienoo muuttui kuin taikaiskusta heleän keltaiseksi!

Siellä täällä kontrastia luo rusokirsikka vaaleanpunaisine kukkineen ja punertavine lehtineen. Lähes kaikki puut ja pensaatkin ovat vähintäänkin hiirenkorvilla (joitakin jalopuita, esimerkiksi lehmusta ja tammea lukuunottamatta). Nurmen vihreys on palannut ja perennatkin ovat aloittaneet rehevän kasvun, joten keväinen vehreys suorastaan hyppää silmille. Kevättunnelman viimeistelee vain muutamaksi tunniksi lyhyenä yönä taukoava lintujen konsertti – eiköhän nyt ole jo palannut pääskynenkin! Tilastojen mukaan näihin aikoihin alkaa yleensä terminen kesä Etelä-Suomessa eli vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi 10 asteen yläpuolelle.

Puutarhatöiden kannalta luonnon kukoistus on merkki siitä, että on aika kylvää kasvit, joiden kylvöohjeissa todetaan ”kylvetään maan lämmettyä”. Esimerkiksi sukulaiset punajuuri ja mangoldi kehotetaan kylvämään vasta toukokuun jälkipuoliskolla, koska viileässä maassa ne yltyvät kukkimaan sen sijaan että kasvaisivat juurta tai lehteä. Kovin hallanarkojen kasvien kanssa pitää kuitenkin olla varovainen, sillä vaikka maa olisikin lämmennyt tarpeeksi niiden itämistä ajatellen, nuoret taimet vahingoittuvat jos säässä tulee takapakkia. Hallan esiintyminen on täällä Etelä-Suomessa todennäköistä aina touko-kesäkuun vaihteeseen saakka. Esimerkiksi papujen kylväminen saa siis vielä odottaa.

Sydänkeväällä on myös aika istuttaa aikaista perunaa ja kylvää naurista sekä lannoittaa kasvuun lähteneitä monivuotisia kasveja. Esikasvatettujen taimien karaiseminen eli totuttaminen ulkoilmaan voidaan vähitellen aloittaa: ainakin viikon ajan ennen ulos istuttamista taimet viedään leutoina päivinä ulos ja tuodaan sisään yöksi. Jos on käytössä kasvihuone tai ‑lava, niin taimet voi siirtää sinne, kunhan seuraa säätä ja ryhtyy suojaustoimiin säätiedotuksen luvatessa hallaöitä. Meillä heitetään vanha räsymatto lavan päälle hallanvaaran uhatessa.

Seuraava fenologinen vuodenaika koittaakin sitten, kun suurin hallanvaara alkaa olla ohi:

Alkukesä: pihasyreeni kukkii

Puutarhakalenterin neljäs vuodenaika on alkukesä, jolloin on aika istuttaa ja kylvää hallanarat viljelykasvit. Sen tunnuskasvi on pihasyreeni (Syringa vulgaris).

Alkukesä on todellinen kukkafestivaali – ”kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen” – joten tunnuskasviehdokkaista ei ole pulaa, päinvastoin! Omenapuun kukinta alkaa jo sydänkevään puolella, mutta myöhäisemmät lajikkeet jatkavat vielä alkukesällä. Aika useinhan halla koettelee omenapuita ja verottaa satoa, joten omenan kukintaa ei vielä voi pitää merkkinä pahimman hallanvaaran väistymisestä.

Pihasyreeni ja omenapuu

Pihasyreeni ja omenapuu

Pihasyreeni mainitaan ruotsalaisessa sanonnassa ”mellan hägg och syren” – tuomen ja pihasyreenin (kukinnan) välissä – joka viittaa viehättävästi sydänkevään ja alkukesän maagiseen aikaan. Pihasyreenin huumaavassa tuoksussa on jo lupausta lämpimämmistä ajoista, samoin kuin pihlajan hunajaisessa lemussa ja tuoksumaratin jännittävässä parfyymintuoksussa. Sen sijaan kevätkukkijat eivät joitakin poikkeuksia lukuunottamatta tuoksu kovin voimakkaasti. Ehkä voi sanoa, että yksi merkki kesän lopullisesta voitosta on tuoksujen lisääntyminen puutarhassa?

Alkukesän puutarhatöitä ovat hallanarkojen ja lämpimässä viihtyvien kasvien istuttaminen ja kylväminen. Niihin kuuluvat muun muassa pavut (härkäpapua lukuunottamatta), kurkut, kurpitsat ja tomaatit. Myös maissi, latva-artisokka ja salaattifenkoli istutetaan ulos vasta hallanvaaran mentyä. Kukista samettikukat ovat arkoja kylmälle.

Myös rikkaruohojen kitkeminen on ajankohtaista, koska alkukesään mennessä rikkakasvien kasvu on päässyt täyteen vauhtiin ja ne kilpailevat viljelykasvien kanssa elintilasta ja ravinteista. Aikaiset kylvökset kuten porkkana- ja palsternakkarivit on syytä harventaa samoihin aikoihin. Multaaminen ja tukeminen hyödyttävät hernettä ja härkäpapua sekä monia muitakin kasveja, joilla on taipumus laota. Usein alkukesällä on kuivaa, joten kastelua tarvitaan kylvösten pitämiseksi kosteina.

Alkukesä päättyy juhannukseen ja juhannusruusun kukintaan. Puutarhakalenterin seuraavan, viidennen vuodenajan alkamisen tunnistaa siitä, että kevään ja alkukesän luonnon heleä ja raikas vihreys on kypsynyt syvän tummanvihreäksi. Linnut ovat unohtaneet hurjimman riehakkuutensa ja nyt pensaikoista kuuluu piipitystä.

Keskikesä: kurjenpolvien aika

Ennen vanhaan puhuttiin pikkukesästä, jolla viitattiin aikaan ennen juhannusta, ja isosta kesästä sen jälkeen. Länsisuomalainen nimitys juhannukselle eli mittumaari puolestaan tarkoittaa kirjaimellisesti keskikesää.

Keskikesän alkamisen tunnuskasviksi oli paljon ehdokkaita, sillä keväästä asti jatkunut kukkien paraati jatkuu keskikesälläkin. Jossain vaiheessa myöhemmin keskikesällä tulee hetki, jolloin kukinta taukoaa hetkeksi: kasvukauden alkupuolen kukkijat ovat saaneet työnsä tehtyä, mutta myöhäisemmät eivät vielä ole aloittaneet. Mutta sesongin alkaessa on vielä valinnan varaa: poimulehdet, iirikset, päivänliljat, ajuruohot, akankaalit, pähkämöt, kivikkosuopayrtti, kissan- ja mirrinmintut sekä monet muut kukoistavat! Valitsimme keskikesän alkamisen tunnukseksi kokonaisen kasviryhmän eli kurjenpolvet (Geranium).

Verikurjenpolvi

Verikurjenpolvi

Meillä on puutarhassa paljon erilaisia kurjenpolvia, sillä ne ovat todella monipuolinen, helppohoitoinen ja rakastettava kasvien suku. Kurjenpolvia löytyy niin varjoon kuin aurinkoonkin; niin kivikkoon kuin tuoreeseenkin maahan; korkeita kurjenpolvia, matalia kurjenpolvia ja kaikkea siltä väliltä. Kurjenpolvet muodostavat tuuheita peittäviä mättäitä, joten ne sopivat esimerkiksi reunuskasveiksi ja peittämään kuihtuvien sipulikukkien lehdet. Tarhakurjenpolvi, tuoksukurjenpolvi, peittokurjenpolvi, idänkurjenpolvi, espanjankurjenpolvi, verikurjenpolvi, etelänkurjenpolvi, metsäkurjenpolvi, ketokurjenpolvi, meiltä löytyvät ne kaikki. Englantilaisen puutarhurin Margery Fishin klassinen neuvo ”When in doubt, plant a geranium” pätee täällä Suomessakin!

Kurjenpolvien kaudella puutarhassa on pieni hengähdystauko, kun alkukesän kylvö- ja istutuspuuhat ovat ohi, mutta pääsadon korjuu on vielä viikkojen päässä. Kuitenkin jos haluaa varmistaa kasvukauden hyödyntämisen täysimittaisena, keskikesällä on syytä tarttua vielä siemenpussiin. Monet vihannekset vieroksuvat Pohjolan alkukesän pitkää päivää, ja kasvavat paremmin kasvukauden toisella puoliskolla, jolloin päivä on jo lyhenemään päin. Nyt on aika kylvää muun muassa aasialaisia vihanneskasveja, jotka kuuluvat tähän ryhmään. Myös vuonankaali, ihastuttava salaattikasvi, kuuluu lyhyen päivän suosijoihin. Supisuomalaisista suosikeista nauris on perinteisesti kylvetty vasta Pietarin päivänä (29.6.).

Lisäksi näihin aikoihin on aika kylvää kaksi- ja monivuotisia kukkia kuten lemmikkejä, sormustinkukkia, illakoita, maariankelloja ja harjaneilikoita. Ne ehtivät vielä kasvattaa ruusukkeen tämän kesän aikana, josta sitten ensi vuonna nousevat kukkavanat.

Raparperin satokauden katsotaan yleensä päättyvän juhannukseen, sen jälkeen varsia ei pitäisi enää korjata. Muuten kasvi heikkenee liikaa ja seuraavan vuoden sato on uhattuna. Meillä on kuitenkin huomattu, että jos keväällä huolehtii raparperin lannoittamisesta ja kattamisesta, satoa voi hyvin korjata heinäkuun puolelle asti vaarantamatta tulevaa kasvua. Silloin sitä saa vielä samaan hilloon puutarhamansikan kanssa!

Vaikka pääsato korjataan vasta loppukesällä, keskikesällä saadaan jo maistiaisia tämän vuoden sadosta. Mansikat, herneet ja uudet perunat ovat perinteisiä suomalaisia ”primöörejä”, joiden satokausi on suurta juhlaa. Niiden lisäksi keskikesällä kannattaa hyödyntää kaikki mitä viljelypalsta jo tuottaa: nuoret yrtit, harvennetut pikkujuurekset ja punajuuren lehdetkin!

Keskikesällä ennen kukintaa on myös yrttien keräämisen sesonki. Kun nyt on hereillä, saa talveksi talteen sekä viljeltyjen yrttien että luonnonkasvien vaikuttavat aineet mausteeksi ja lääkintää varten.

Muutoin puutarhuri voi tyytyä varmistelemaan sadon onnistumista kastelemalla, lannoittamalla sekä tauteja ja tuholaisia torjumalla!

Loppukesä: kesäomenat kypsyvät

Meille loppukesä alkaa kun kesäomenat kypsyvät: se symboloi varsinaisen satokauden alkamista ja kasvukauden täyttymystä.

Kesäomena ’Pirja’

Kesäomena

Keväällä vuodenaikojen vaihtelua seurataan päivien ja viikkojen tarkkuudella. Jokainen saapunut muuttolintu ja maasta puskeva kevätkukka aiheuttaa riemun tunteita. Kasvukauden jälkipuoliskolla kesä on jo itsestäänselvyys eikä sen edistymisestä enää tehdä otsikoita iltapäivälehtiin. Ne keskittyvät seuraamaan vain sitä, onko hellettä tiedossa vai pitäisikö suunnata etelän maille aurinkoa saamaan.

Perinnetieto ei anna kovin tarkkaa osviittaa loppukesän merkeistä: aikaisimmillaan mainitaan, että Ollin päivänä eli pyhän Olavin muistopäivänä (29.7.) tapahtuisi käänne kohti syksyä: päivien lyheneminen kiihtyy, mitä kuvaa sanonta ”Yötä Uolevista, päivää Paavalista”. Laurin päivää (10.8.) on laajalti pidetty heinänteon viimeisenä määräpäivänä, minkä jälkeen alkaa elonkorjuu ja myös rukiinkylvö, joka pitäisi saada tehtyä Pärttylin päivään (24.8.) mennessä.

Vaikka kotipuutarhuri ei heinää teekään tai kylvä ruista, myös kasvukauden loppupuolella on hyödyllistä seurata luonnon merkkejä ja arvioida sitä, milloin on syytä korjata satoa. Varsinkin jos viljelee vihanneksia varastoitaviksi, on tärkeää korjata sato silloin kun ne ovat saavuttaneet säilyvyyden kannalta optimaalisen kypsyystason. Esimerkiksi juuresten ja perunan kuori paksuuntuu kasvun päättyessä, mikä edistää niiden säilymistä varastossa. Viljelyohjeissa kuitataan satokausi kuitenkin aika lyhyin maininnoin.

Sipulit ovat tyypillinen esimerkki kasviksista, joiden sato korjataan yleensä jo loppukesästä. Kun naatit ovat kellastumassa ja kaatuvat pitkin pituuttaan, ne ovat tuleentuneet ja valmiit korjattaviksi. Korjattua sipulia kuivataan ensin jonkin aikaa ulkona ja siirretään sitten lämpimään sisätilaan muutamaksi viikoksi kuivumaan ennen kuin naatit nyhdetään irti.

Juurekset yleensä kypsyvät korjuukuntoon vasta alkusyksystä, mutta punajuuri on kokemuksemme mukaan usein valmis korjattavaksi jo loppukesällä. Kun juuri on noussut ylös maasta muutamia senttejä, se ei enää kasva. Silloin kannattaa mieluummin korjata juures kuin antaa sen jäädä penkkiin. Siellä se päätyy etanoiden ja muiden ahmattien suuhun! Myös perunan korjuu on yleensä ajankohtaista jo loppukesällä, koska palsta-alueella on käytännössä mahdotonta välttyä perunarutolta.

Loppukesällä pitää jo ryhtyä ajattelemaan tulevaa kasvukautta, niin hassulta kuin se saattaa tuntua. Jos seuraavana kesänä mielii mansikkaa, niin uudet taimet on syytä istuttaa nyt tai siivota vanha mansikkapenkki poistamalla ylimääräiset rönsytaimet. Muidenkin monivuotisten kasvien istutus on ajankohtaista, koska loppukesällä istutettuina ne ehtivät vielä ennen talven tuloa juurtua hyvin. Erityisen tärkeää tämä on ikivihreiden kasvien kannalta. Seuraavaan kesään voi myös valmistautua kylvämällä viherlannoituskasveja kasvimaan tyhjenneille alueille, esimerkiksi perunamaahan.

Tärkein työ puutarhassa loppukesällä on kuitenkin sadonkorjuu, jonka tunnuskasviksi olemme siis omassa puutarhassamme valinneet omenan. Kesäomena kypsyy syötäväksi juuri näihin aikoihin. Meillä kasvaa Pirjaa, joka on suomalaisista lajikkeista aikaisimpia yhdessä perinteisten Huvituksen ja Valkean kuulaan kanssa. Sen sato on merkki yltäkylläisyyden ajasta, jossa on jo aistittavissa myös lopun alku.

Ruskasyksy: pihlajanmarjat kypsyvät

Syksy on koittanut puutarhassa viimeistään silloin, kun pihlajanmarjat ovat kypsyneet hehkuvan punaisiksi. Sääoloista riippuen ajankohta sattuu elokuun loppupuolelle tai vasta syyskuulle.

Pihlajanmarjoja

Pihlajanmarjoja

Pihlajanmarjojen punertuminen ennustaa syksyn väriloistoa ja ruskan alkamista. Tuntuu mielekkäältä jakaa loppuosa puutarhavuodesta kahteen: ruskasyksyyn ja myöhäissyksyyn. Jälkimmäinen alkaa sitten kun valtaosa lehdistä on kellastunut ja pudonnut lehtipuista ja ‑pensaista, yleensä lokakuun loppupuolella.

Ruskasyksyn tärkeimmät työt kasvimaalla liittyvät sadonkorjuuseen ja sen jälkeiseen maan muokkaamiseen seuraavaa kasvukautta varten. Erityisesti juuresten sadonkorjuu ajoittuu syyskuulle. Vanhan kansan työkalenterissa mikkelinpäivä eli arkkienkeli Mikaelin muistopäivä 29.9. oli sadonkorjuun päätepiste. Johtuuko ilmaston lämpenemisestä vai mistä, mutta syyskuun loppu tuntuu kovin aikaiselta ajankohdalta: silloinhan kasvimaalla kukoistavat vielä monet kasvit. Erityisesti lehtikaalit ja purjosipulit kestävät kylmiäkin säitä lopettamatta kasvua.

Joka tapauksessa viimeistään syyspäiväntasauksen jälkeen, syyskuun loppupuolella päivän lyheneminen tuntuu jo selvääkin selvemmin ja auringon suoma lämpö hupenee nopeasti. Terminen syksy alkaa yleensä viimeistään lokakuun alkupuolella täällä meillä eli vuorokauden keskilämpötila laskee alle kymmenen asteen. On siis korkea aika korjata sellainen sato, joka kärsii kylmästä. Säät tosin vaihtelevat vuodesta toiseen niin paljon, että säätiedotuksia on seurattava päivittäin. Jos lämmintä säätä riittää, esimerkiksi avomaatomaatteja voi kypsytellä pitkäänkin vaikkapa harson alla. Myös talvikurpitsat pitää pelastaa pakkasilta, jos haluaa saada ne säilymään varastossa.

Puutarhassa istutetaan vielä perennoja ja sipulikasveja kevättä ajatellen. Pensaiden ja puiden siirtäminen kannattaa jättää myöhäissyksyyn, kun ne ovat pudottaneet lehtensä ja siirtyneet talvilepoon. Istutuskuopat voi kuitenkin kaivaa jo hyvissä ajoin.

Kompostointia

Kompostointia

Me aloitamme myös lehtien haravoimisen ja kompostin rakentamisen heti kun lehdet alkavat kellastua. On turhaa odotella kaikkien lehtien putoamista, koska silloin joutuu kerralla keksimään säilytyspaikan suurelle määrälle puutarhajätettä. Kun kompostin kokoamisen aloittaa ajoissa, se ehtii hieman painua joten tilaakin on enemmän. Lehtien sekaan on hyvä saada myös vihreää materiaalia ja sitähän on riittämiin sadonkorjuun aikaan, kun naateista pitää päästä eroon. Isot lehdet kuten tammen ja vaahteran lehdet silppuamme ennen kompostoimista ruohonleikkurilla.

Ruskasyksy on yksi puutarhavuoden kohokohdista, jos säät ovat aurinkoisia ja kuivia. Kannattaa nauttia väriloistosta ja panna merkille erityisen kauniit syysvärit. On hauskaa jos puutarhan istutuksissa on syksyllä keltaisen lisäksi erisävyisiä punaisia, oransseja ja ruskeita. Myös kaunisväriset marjat ja hedelmät kannattaa ottaa huomioon, jos haluaa lisätä puutarhaansa syysväriä. Kotipihlajan (Sorbus aucuparia) lisäksi erilaiset koristepihlajat ovat tässä suhteessa monipuolisia: väreissä löytyy jopa valkoista!

Myöhäissyksy: vaahtera on riisuuntunut

Myöhäissyksy on koittanut, kun valtaosa lehdistä on kellastunut ja pudonnut lehtipuista ja ‑pensaista. Silloin kasvukausi päättyy ja puutarha laskeutuu lepoon. Kauden symboli on taas vaahtera: tällä kertaa alastomaksi riisuuntuneena.

Vaahtera myöhäissyksyn asussa

Vaahtera myöhäissyksyn asussa

Hetki on haikea, kun huomaa viimeisimmänkin lehden pudonneen kotivaahterasta. Piha alkaa näyttää alastomalta, vaikka toki lehdet sinnittelevät vielä joissakin pensaissa ja puissa. Varsinkin sellaiset kasvit, jotka ovat täällä Suomessa kestävyysalueensa rajamailla, saattavat vielä olla vihreitäkin. Niillä on suuri riski palelluttaa ainakin oksankärkensä talven aikana, kun ne eivät ole tuleentuneet eli puutuneet ajoissa ja siten varautuneet kylmiin säihin. Jotkut perennat vielä sinnittelevät ja jatkavat kukintaa, meillä mm. maanpeiteruusut, syysvuokot, yrtti-iiso ja teurikka kukkivat vielä myöhäissyksyllä.

Myöhäissyksy alkaa meillä yleensä lokakuun viimeisillä viikoilla. Ei liene sattumaa että suomalaisen perinnekalenterinkin mukaan loka-marraskuun vaihde on vuodenkierrossa tärkeä murrosaika, tavallaan vuodenvaihde. Muinaissuomalaisten vuosi päättyi syksyllä sadonkorjuun loputtua ja uusi vuosi alkoi marraskuussa. Väliin jäi vajaan parin viikon jakso, jonka aikana aurinkovuosi ja kuuvuosi tasattiin. Kustaa Vilkuna kertoo mainiossa kirjassaan Vuotuinen ajantieto että vuoteen mahtuu 12 kokonaista taivaallista kuukautta, mutta niistä ei tule kokonaista aurinkovuotta vaan yli jää 11¼ vuorokautta. Tätä niin sanottua jakoaikaa vietettiin suunnilleen Simon päivästä (28.10.) Martin päivään (10.11.).

Jakoajan säästä ennustettiin koko tulevan vuoden säätä. Tähän ajanjaksoon liittyykin valtava määrä kansanomaisia uskomuksia ja tapoja. Kekriä eli perinteistä sadonkorjuujuhlaa on vietetty yleisesti myöhäissyksyllä. Kun samoihin aikoihin osuu vielä kristillisen kirkon viettämä marttyyrien ja veritodistajien muistopäivä eli pyhäinmiesten päivä (1.11.) sekä sielujen päivä eli vainajien muistopäivä (2.11.), kyse on ollut varsinaisesta juhlasesongista!

Nykyään myöhäissyksyn tärkeimmät työt kotipuutarhassa liittyvät kasvukauden jälkeiseen siivoamiseen, kompostoimiseen sekä pihan ja puutarhan valmistamiseen talveksi. Kevään työtaakkaa vähentää huomattavasti, jos mahdollisimman monet työt ehtii toimittaa jo syksyllä – kannattaa muistuttaa mieleen kuinka kiireinen kevätkausi on puutarhassa ja tehdä voitavansa jo nyt! Varsinkin savisen kasvimaan kääntäminen syksyllä tekee kevään työt huomattavasti helpommiksi: talven aikana pakkanen hajottaa multapaakut, joten keväällä riittää maan pinnan tasaaminen.

Liian siisti ei kuitenkaan kannata olla: kukkapenkkeihin ja istutusalueille kannattaa jättää syksyn lehtiä ja kuolleita kasvinosia suojaamaan monivuotisia kasveja kylmyydeltä ja syvältä roudalta. Meillä jätetään esimerkiksi yrttimaalle viereisen tammen lehdet lämmikkeeksi ja suojaksi keväistä ahavaa vastaan. Monet yrtit ovat talvivihreitä ja kärsivät kevättalven auringonpaisteesta kun juuristo on vielä roudassa.

Myöhäissyksyllä suojataan nuoret hedelmäpuut jyrsijöiltä virittelemällä runkosuojat ja verkot niiden ympärille. Ruukkupuutarha järjestetään talvikuntoon: arat ruukut tyhjennetään ja siirretään varastoon, pakkasenkestäville etsitään säilytyspaikka. Hyvä ratkaisu on mm. upottaa ruukku maahan. Jos aikoo keväällä viritellä varjostuskankaita havukasvien tai rodojen suojaksi, nyt on hyvä hetki asettaa tukikepit – kun maa on roudassa se on huomattavasti vaikeampaa!

Jonkin verran satoakin on vielä korjattavana myöhäissyksyllä, esimerkiksi maa-artisokka tuppaa jäämään viimeisenä maahan ja joskus yli talvenkin! Myöhäissyksyllä voi myös kirjaimellisesti kylvää uuden satokauden siemenen: joitakin kylmänkestäviä ja aikaisia vihanneksia voi kylvää jo ennen talven tuloa. Meillä on hyviä kokemuksia muun muassa palsternakan, pinaatin ja kirvelin syyskylvöstä sekä valkosipulin istuttamisesta myöhäissyksyllä. Kokeile rohkeasti sellaisten kasvien syyskylvöä, joiden kylvöohje on ”mahdollisimman aikaisin keväällä”, mutta vasta kun säiden voi olettaa olevan lopullisesti kylmenneet alle viiden asteen. Muuten on vaarana että itäminen tapahtuu jo syksyllä. Samaa riskiä ei ole sellaisten siementen kanssa, jotka vaativat kylmäkäsittelyn – ne itävät vasta talven jälkeen, joten niitä voi huoletta kylvää koko syksyn ajan maan jäätymiseen asti.

Talvi: maa jäätyy

Huurteinen ajuruoho

Huurteinen ajuruoho

Talvi on puutarhan vuodenajoista viimeinen ja pisin. Sen alkaminen vaihtelee vuosittain suuresti ja vasta jälkikäteen voi varmasti sanoa, milloin se tapahtui. Maan jäätyminen pysyvästi tai lumipeite joka säilyy ovat puutarhurille talven sinetti.

Terminen talvi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee enemmän tai vähemmän pysyvästi alle nollan. Joskus se tapahtuu täällä etelärannikolla vasta loppiaisen tienoilla, kuten esimerkiksi 2011–2012 talvena, toisinaan taas hyvinkin aikaisin, jo marraskuun puolella. Näin kävi 2010–2011 talvella jolloin termisen talven laskettiin alkaneen 17.11. Tällainen vaihtelu tekee tietysti talveen varautumisesta vaikeaa. Useimmat lopettavatkin puutarhanhoidon suosiolla viimeistään marraskuun puolelle tultaessa, jotta projektit eivät jäisi kesken.

Talven tuloon liittyy tietty huojennuksen tunne: myös puutarhurin on hyvä siirtyä viettämään lepokautta, yhdessä puutarhan kanssa. Joskus tuntuu että olemme siinä mielessä keskieurooppalaisia kollegojamme onnellisemmassa asemassa että meidän on ihan pakko lopettaa puutarhahommat talven ajaksi, kun taas leudommassa ilmastossa viljelyä voi jossain muodossa jatkaa läpi vuoden. Mahtaa olla stressaavaa!

Mutta kyllähän talveen ehtii myös kyllästyä, koska se on yleensä kaikista vuodenajoistamme pisin. Tosin ilmastonmuutos taitaa vaikuttaa siihen suuntaan, että tähän on tulossa muutos, ainakin täällä etelässä. Esimerkiksi 2011–2012 talvi tosiaan alkoi vasta loppiaisena, mutta jo maaliskuun 10. päivänä siirryttiin Ilmatieteen laitoksen mukaan kevään puolelle, kun vuorokauden keskilämpötila kohosi yli nollan.

Joka tapauksessa viimeistään maaliskuussa iskee kateus, kun seuraa esimerkiksi brittiläisiä puutarhalehtiä, joissa ollaan jo täydessä työn touhussa. Meillä kasvukauden alkamista saa odottaa huhtikuun toiselle puoliskolle asti. Etelä-Suomessakin kasvukausi on vain noin puolen vuoden mittainen, vuonna 2012 itse asiassa tasan puoli vuotta ainakin meidän tienoilla, missä terminen kasvukausi alkoi 21.4.2012 ja päättyi 21.10.2012.

Tammikuu palstalla

Tammikuu palstalla

Talven puutarhatyöt liittyvät erityisesti kasvien suojeluun talvikauden vaurioilta. Lumi on yhtäältä siunaus kun se suojaa kasveja ankaralta pakkaselta ja maan syvältä routaantumiselta. Arkoja kasveja kannattaakin peitellä kevyesti lumella. Toisaalta lumi aiheuttaa myös vahinkoa: puut ja pensaat kärsivät lumen painon taivutellessa oksia. Puutarhurin työnä onkin tarkkailla lumikuormaa ja vapauttaa tukalimmassa tilanteessa olevat kasvit lumen armoilta.

Ongelmia aiheuttavat myös katoilta putoava ja kulkureiteiltä aurattava lumi. Kesällä voi olla vaikea muistaa jättää tontille tilaa myös lumelle. Paikkoihin joihin joudutaan kasaamaan tai kasaantuu lunta kannattaa istuttaa perennoja tai sellaisia pensaita, jotka voi huoletta leikata alas keväällä, jos ne ovat kärsineet lumen painosta.

Lumivahinkojen lisäksi puutarha kaipaa suojaa tuhoeläinten tihutöiltä. Hedelmäpuiden ja pensaiden jänis- ja myyräsuojat kannattaa käydä silloin tällöin tarkistamassa. Jos lunta kertyy paljon, suojat saattavat jäädä kinosten alle ja silloin rusakot sun muut yltävät hangelta yllättävän korkealle tuhojaan tekemään. Tällä tavoin menetimme yhden nuoren omenapuun koko latvuksen toissa talvena!

Talven kääntyessä kevään puolelle alkavat sitten vähitellen varsinaiset puutarhatyötkin. Puiden ja pensasaitojen rankemmat leikkaukset tehdään ennen kuin silmut puhkeavat. Esimerkiksi kuusiaidan vuosileikkauksen perinteinen sesonki on kevättalvella. Varmaan myös suosituiksi tulleet tuija-aidat sopisivat leikattavaksi samoihin aikoihin.

Latva-artisokan kylväminen

Latva-artisokan kylväminen

Kevättä kärsimättömästi odottava puutarhuri alkaa esikasvatustyöt jo maaliskuussa, vaikka yleensä kannattaa malttaa mielensä ennemmin kuin olla liian ajoissa liikkeellä. Huonossa valossa kasvaneista taimista ei kasva tukevia kasveja ja pitkä esikasvatusaika myös altistaa taimet tuholaisille ja taimipoltteelle. Mutta onneksi ikkunanlaudalla voi jo kevättalvella kasvattaa kaikenlaista pientä vihreää joka antaa toivoa keväästä: esimerkiksi vihanneskrassia, basilikaa ja muita nopeasti kehittyviä yrttejä ja kasviksia.

Onneksi talven kulku käy talvipäivänseisauksesta lähtien oikeaan suuntaan säistä huolimatta: kohti valoa ja kirkkautta; ensin pienin ja huomaamattomin askelin, lopuksi valtavin harppauksin. Kevätpäiväntasaus on sitten jo lupaus uudesta kasvukaudesta!

Linkki

Puutarhavuosi 2020

Kuvassa on hehkuvan punaisia ja oransseja koristekrassin kukkia kasvimaalla

Pian taakse jäävä vuosi tullaan muistamaan ennen kaikkea koronapandemiasta. Puutarhavuosi ei ollut yhtä poikkeava: ilmaston lämpenemisen merkeissä mentiin, kuten viime vuosinakin.

Koronasta huolimatta meidän elämämme on kulkenut arkisen rauhaisassa, epidemian määrittelemässä tahdissa niin, että ajantaju on paikoin ollut kadoksissa: alkuvuoden tapahtumat tuntuvat kaukaiselta historialta. Maaliskuun puolesta välistä lähtien olemme molemmat työskennelleet kotona; työ on joskus ikävälläkin tavalla tunkeutunut yksityiselämän puolelle. Keski-Euroopassa asuvat läheiset ovat olleet kuin rautaesiripun takana. Onneksi sentään luonto on tuonut olemiseen vaihtelua, sillä oli kriisi tai ei, niin vuodenkierto etenee vääjäämättä. Luonto on välinpitämätön ihmisen murheita kohtaan, mikä on ihmeen lohduttavaa.

Leutoa talvea seurasi kolea kevät

Kuten maaliskuussa päivittelimme, tavallaan talvi 2019–2020 ei koskaan edes tullut tänne eteläiseen Suomeen: termisen talven määritelmä ei millään tahtonut täyttyä, sillä keskilämpötila ei laskenut alle nollan kuin muutamaksi päiväksi kerrallaan. Meillä päin talvi olikin kuin pitkittynyt syksy: sadetta saatiin poikkeuksellisen paljon ja aika harvoin se tuli edes räntänä, saati sitten lumena. Suomi jakautuikin edellistalvena kahteen aivan erilaiseen ilmastoon: pohjoisessa sateet tulivat lumena, ja sitä tuli paljon!

Kuvassa on keväinen niitty, jossa esikot ovat kukassa

Kevät on niityn kaunein vuodenaika

Hyvä puoli oli tietysti se, että kevät koitti maaliskuun tultua nopeasti, sillä maa ei talven jäljiltä ollut edes roudassa. Myös uudet istutuksemme kuten Välimeren yrttipenkki selviytyi talvesta ilman minkäänlaisia talvivaurioita, ellei sellaiseksi lasketa puksipuihin pesiytyneitä ötököitä, puksipuun kemppejä, jotka kansoittivat pensaat alkukesästä. Tavallisina talvina ne taitavat tuhoutua pakkasessa. Onneksi kempit saatiin sentään nitistettyä ”ötökkäöljyllä”.

Kuin ”korvauksena” leudosta talvesta huhti-toukokuussa oli säiden puolesta ajoittain varsin koleaa, sateli jopa lunta toukokuun puolenvälin tienoilla! Terminen kesä alkoikin verrattain myöhään, vasta 21.5. meidän tienoilla. Se ei kuitenkaan muuttanut sitä tosiasiaa, että pääsimme loppujen lopuksi varsin aikaisin puutarhatöihin, mikä lohduttikin eristyksissä elettäessä.

Kuvassa on yrttipenkki, jossa kasvaa laventelia, timjamia, salviaa ja puksipuita kirkkaassa auringonpaisteessa

Yrttipenkki paistattelee auringossa

Voitto kotiin

Keväällä meillä oli puhetta Voiton puutarhasta; siitä miten poikkeusoloissa on erityisen onnekas, jos voi itse kasvattaa vihanneksensa. Hyvin ainakin meillä viljelypalsta tuotti satoa, mikä johtunee omalta osaltaan siitä, että suhteellisen tasaisesti ja sopivassa suhteessa saatiin kesän aikana sekä helteitä että sateita. Kesä olikin keväästä poiketen tavanomaista lämpimämpi.

Tänä vuonna myös suojasimme kasvimaamme poikkeuksellisen tunnollisesti kasvuharsoilla ja kanaverkoilla, vaikka toki siitäkin huolimatta jokin otus pääsi mussuttamaan mangoldejamme ja salaattejamme sekä kaivautumaan juurespenkkiin nakertamaan porkkanoita ja punajuuria. Onneksi kaikki ei sentään mennyt parempiin suihin!

Kuvassa on viiniköynnöksen taimi, joka köyntelee ylös pergolan pystypalkkia pitkin

Viiniköynnös kasvaa pergolan tukea pitkin

Perunarutto korjasi perunanvarret melko varhain, mutta mukulat säilyivät maassa pitkälle syksyyn. Nauriita riitti säilöttäväksi asti, samoin kuin ihania krassin siemeniä eli ”krassikapriksia”. Vihreitä papuja on nyt pakastearkku pullollaan ja pussi palsternakkaa vielä talouskellarissa. Lehtikaalia korjattiin itsenäisyyspäivään asti, kun taas maa-artisokan mukuloista puolet jäi odottelemaan ensi kevättä maan povessa. Sanoisin, että jäimme voiton puolelle!

Kukkapenkkejä ja köynnöksiä

Kotipuutarhassa töitä tehtiin erityisesti remontinjälkeisten istutusten viimeistelemisen kanssa. Kerroimme alkukesällä, että meillä on ollut vaikeuksia löytää haluamiamme taimia, esimerkiksi viiniköynnöksiä. No onneksi sentään saimme käsiimme myös punaisia rypäleitä tuottavan lajikkeen Hazaine sladkii, kun ulotimme etsinnän pääkaupunkiseutua kauemmaksi. Nyt pergolan kumpaakin pystypalkkia pitkin kiipeilee viiniköynnös, ensimmäisenä istutettu Somerset Seedless jo 130 senttimetrin korkeuteen!

Myös perennoja käytiin ostamassa Turussa asti saaristoon ulottuneen kesälomamatkan yhteydessä. Sisääntulopihan perennapenkit onkin nyt lähes kokonaan istutettu, vielä muutamia taimia saadaan odottaa ensi kevääseen asti, sillä arimpia kasveja ei kannattanut enää istuttaa kasvukauden loppupuolella.

Aluksi hieman lapsellisen harvalta näyttänyt kukkapenkki talon seinustalla rehevöityi kesän ja syksyn mittaan lupaavasti; siinä kasvaa köynnösruusu New Dawn, klematis Fascination, syysvuokko, lehtosalvia, tähtiputki, neidonkurjenpolvi sekä reunuksena vuoriarho. Syksyllä sekaan istutettiin myös kirjopikarililjan ja kevätkiurunkannuksen mukuloita, jotta penkki kukkisi alkukesälläkin. Toiseen penkkiin istutettiin pihapuuksi päärynä Vekovaja ja sen alle yrttien koristeellisia lajikkeita: vaaleanpunakukkaista iisoppia, tummanpunakukkaista oreganoa, keltalehtistä timjamia sekä perennoja kuten mantelityräkkiä ja loistosalviaa.

  • Kuvassa on vast'ikään istutettuja perennoja

    Suositustenmukaisten taimivälien noudattaminen saa aikaan naivistisen vaikutelman

    Kuvassa on sama perennapenkki, jossa kasvit ovat jo kasvaneet selvästi

    Perennat ovat tuuhentuneet silmissä!

  • Kuvassa on kellokukkainen klematis, joka riippuu tukimuurin reunan yli

    Tukimuurin reunan yli köyntelee kärhö nimeltä ’Fascination’

    Etupihan penkkiin on istutettu koristeellisia yrttejä

    Päärynäpuun alla on kukkapenkki, jonka väriteema on keltainen ja punaisen eri sävyt

    /li>

Syksy tuli sateineen ja myrskyineen

Aloitimme loppukesästä vihdoin myös kauan kaivatun kesäkeittiön rakentamisen, mutta projektin keskeytti lopulta sateinen syyssää: teimme töitä ulkosalla, joten syyskuun alkupuolelta lähtien lähes päivittäinen sade esti puu- ja maalaustöiden jatkamisen. Kesäkeittiön lopullinen asentaminen jäi siis ensi vuoteen.

Kuvassa on vanha kylpyamme, joka toimii sadevesisäiliönä

Vahingossa veden varaan päätyvät voivat kiivetä altaasta vanhaa pyykkilautaa pitkin!

Ilmatieteen laitoksen mukaan syksyn lämpötilat olivat sateisuudesta huolimatta koko maassa noin kolme astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampia ja lämpöennätyksiäkin rikottiin. Syksyllä jatkoimmekin kotimaanmatkailua saaristoteemalla: syyskuussa vierailimme Vaasassa ja tutustuimme Merenkurkun luonnonperintökohteeseen.

Kuvassa on Merenkurkun saariston kivikkoista rantaa

Merenkurkun kaunista saaristoa

Vielä marraskuussa mökkeilimme Pellingin saaristossa, jossa koimme kauniiden syyspäivien lisäksi myös Liisa-myrskyn saapumisen saaristoon: kuuntelimme tuulen ulvontaa, hyräilimme Syyslaulua ja luimme Muumilaakson marraskuusta…

Myös marraskuu jatkui leutona, joten puutarhan syystöitä voitiin jatkaa aina joulukuun alkupuolelle saakka. Näyttää pahasti siltä, että edessä saattaa taas olla yksi poikkeuksellisen lämmin talvi. Vielä vuodenvaihteen juhlakin vaihtuu leudossa ja harmaassa säässä täällä etelässä, mutta olisiko sitten luvassa, että vuosi 2021 jatkuisi viilenevissa merkeissä? Toivotaan niin!

Tulevaisuus hämärän peitossa

Aloitimme tämän blogin pitämisen keväällä 2012 eli ensi keväänä tulisi 9 vuotta täyteen. Tällä hetkellä into bloggaamiseen tuntuu kuitenkin lopahtaneen. Siihen on varmaan monta syytä, mutta yksi niistä näkyy varmaan teille lukijoillekin: nettisivut alkavat pikkuhiljaa ”romahtaa”. Siellä täällä kuvat ovat kääntyneet kyljelleen ja muutkin tekniset ongelmat vaivaavat. Emme ole pitkään aikaan esimerkiksi onnistuneet vastaamaan kommentteihin, koska ohjelma ei jostain syystä suostu julkaisemaan vastauksiamme! Eli jos olette Annele ja Hanna ihmetelleet, ettei meiltä ole kuulunut vastausta niin siitä se johtuu (Hannalle tiedoksi, että se suurilehtinen viherkasvi on lyyraviikuna, joka on sittemmin kasvanut niin korkeaksi, että hipoo jo kattoa!).

Kuvassa on terassi istutuksineen: yrttejä sekä vastaistutetut viiniköynnökset pergolan kupeessa

Terassin istutukset täydentyvät vuosi vuodelta, nyt pergola on saanut viiniköynnökset seurakseen

Toinen syy on varmasti myös korona: kun istuu koko päivän kotona tietokoneen ääressä työssä, niin vapaa-ajalla tuntuu ihan hassulta jatkaa samassa paikassa tietokoneen ääressä harrastuksen vuoksi. Välillä tuntuu, että tietokoneelle on tullut ihan allergiseksi; kun työkoneen saa vihdoin illalla kiinni, niin pitää heti päästä tuulettumaan muihin maisemiin. Mielellään ulos ihanalle terassillemme ja puutarhaan! Eli puutarhaharrastuksemme varmasti jatkuu tulevaisuudessakin, mutta katsotaan missä muodossa jaamme sen teidän kanssanne.

Koronasta ja poikkeuksellisesta vuodesta huolimatta toivotamme kaikille lukijoillemme

Parempia Aikoja!

Täti PunainenSetä Sininen

Keskikesän puuhia puutarhassa

Ruusu 'William's Double Yellow'

Kesäpäivänseisauksesta kesä vasta alkaa, ajatellaan monessa kulttuurissa. Esimerkiksi Saksassa puhutaan kesän aloituksesta, Sommeranfang. Suomalaisessa kansanperinteessä juhannus erottaa sitä edeltävän pikkukesän isostakesästä, joka koittaa keskikesän juhlan jälkeen.

Meidän puutarhassa pikkukesä on vuoden hienointa aikaa: silloin koetaan herkin kukkaloisto, kun puissa ei vielä ole varjostavaa lehtipeitettä. Hedelmäpuiden ja monien koristepuiden kukinta sattuu sydänkevään ja alkukesän aikoihin, ja niin niityllä kuin kukkapenkeissäkin on monia varhaisia kukkijoita. Nuorten lehtien heleät, vaihtelevanvihreä värit lisäävät sävyjen kirjoa puutarhassa. Kaikki näyttää niin nuorelta ja kukoistavalta!

On siis aina hiukan haikeaa, kun kesä ”aikuistuu”. Onneksi keski-iässäkin on sentään omat hyvät puolensa, niin kuin ruusut. Pimpinellaruusut kukkivat jo, ja pian on vanhojen ruusujen vuoro.

Ajankohdan puutarhatyöt

Pikkukesän aikana kasvimaalla on kylvö- ja istutustyöt saatu tältä erin päätökseen, taimet on suojattu tunkeilijoilta ja polut katettu hakkeella. Nyt on vuoro huolehtia siitä, että rikkaruohot eivät saa yliotetta viljelykasveista. Seuraavien viikkojen ohjelmassa on siis kitkemistä, kitkemistä ja kitkemistä…

Kuivina kausina myös kastelu on tarpeen, mutta meidän seudulla saatiin juhannuksen alla sellaiset ukkoskuurot niskaan, että ihan pian ei kastelu taida olla tarpeen! Nyt on kotipihallakin sadevesisäiliö pullollaan, joten ei haittaa, vaikka tulisi muutaman viikon hellekausikin.

Välimeren yrttipenkki juhannuksena 2020

Välimeren yrttipenkki juhannuksena 2020

Lämpimät säät olisivatkin ihan tervetulleita, koska meillä on nyt muutaman viikon ajan lomaa ja aikaa nauttia vapaa-ajasta puutarhassa ja viime vuonna vihdoinkin valmistuneella terassillamme. Vaikka koronakriisi onkin hieman hellittänyt, ei vieläkään tunnu kovin houkuttelevalta lähteä laajemmin matkustelemaan.

Terassin istutukset ovat onnistuneet yli odotusten: yrttipenkeissä kasvaa kohisten! Joskus tuntuu, että istutusmulta on ollut liiankin ravinteikasta, koska jouduimme käyttämään omatekoisen kompostimullan lisäksi myös ostomultaa. No, se ongelma poistunee muutamassa vuodessa, kun kasvit ovat käyttäneet ravinteet ja osa niistä varmaan huuhtoutuu poiskin.

Uusi tuholaistuttavuus

Meillä ei yleensä ole sellaisia tuholaisongelmia puutarhassa, että joutuisimme ryhtymään merkittäviin torjuntatoimiin. Linnut ja petohyönteiset pitävät kirvat ynnä muut aisoissa.

Mutta tänä vuonna huomasimme, että yhden Välimeren yrttipenkkiin hankitun puksipuun mukana oli tullut puksipuun kemppejä (Psylla buxi), jotka tunnistaa uusien lehtien tyvelle ilmestyvästä valkoisesta ”pölystä”. Jotta kemppi ei leviäisi kaikkiin puksipuihin, ryhdyimme torjuntahommiin.

Kempin jälkiä puksipuussa

Kempin jälkiä puksipuussa

Otimme käyttöön luonnonmukaisen puutarhaviljelyn ”grand old ladyn” Ulla Lehtosen suositteleman ”amerikkalaisen ötökkäöljyn”: 2½ dl ruokaöljyä sekoitetaan 1 ruokalusikalliseen (15 millilitraa) nestemäistä saippuaa. Itse käytimme Marseille-saippuaa, mutta myös mieto astianpesuaine kelpaa. Tätä öljyseosta käytetään 1–2 teelusikallista 2½ desilitraan vettä ja näin syntynyttä nestettä suihkutetaan tuholaisten päälle.

Seosta kutsutaan englanniksi nimellä ”insecticidal soap”. Öljy tukahduttaa hyönteiset ja saippuaa tarvitaan levittämään ja sitomaan öljy kohteeseen. Lehtosen mukaan aine sopii useimmille puutarhakasveille, siis myös syötäville, vaikka joillekin se voi aiheuttaa viottumia. Kannattaakin ensin kokeilla huomaamattomaan paikkaan!

Ainakaan puksipuuta aine ei näytä vahingoittavan ja ötökätkin tuntuvat kadonneen. Täytyy kuitenkin tarkkailla tilannetta ja uusia käsittely jos kemppien jälkiä taas ilmaantuu.

Yrttitarhan sadonkorjuu alkaa

Yrttitarhassamme useat monivuotiset yrtit ovat jo ehtineet siihen vaiheeseen, että satoa voi ryhtyä korjaamaan kuivattavaksikin, ei pelkästään tuorekäyttöön. Esimerkiksi talvikynteli on venynyt sen mittaiseksi, että nyt on parasta ryhtyä leikkaamaan sitä kasvuston tuuhentamiseksi (kuvassa etualalla).

Etualalla talvikynteli

Etualalla talvikynteli

Kyntelit ovat muuten yrttejä, joita ei kovin yleisesti tunneta, ainakaan niiden taimia ei ole yhtä helppo löytää kuin muiden yrttien. Se on outoa, sillä kynteli on mielestämme erittäin käyttökelpoinen ja herkullinen mauste. Sen aromi on samankaltainen kuin timjamin, mutta voimakkaamman ryytimäinen. Erityisesti talvikynteli on niin voimakas mauste, että pienikin määrä tekee vahvan vaikutuksen!

Saksassa kynteliä kutsutaan nimellä Bohnenkraut eli papuyrtti. Se sopiikin mainiosti papuruokien ryydittäjäksi. Mielestämme sitä voi käyttää lähes kaikessa, mihin timjamikin sopii, sekä maustesekoituksena timjamin ja muiden ryytimäisten yrttien kanssa.

Monivuotisen talvikyntelin (Satureja montana) lisäksi on olemassa yksivuotinen kesäkynteli (Satureja hortensis), jonka satokausi on myöhemmin. Sen aromi on hieman hennompi kuin talvikyntelin. Kesäkynteli on kukkiessaan hyvin kaunis yrtti, joten sitä kannattaa viljellä jo ulkonäkönsä vuoksi. Se kylväytyy hyvin helposti, joten kaunista kukintaa saa viljelyvuoden jälkeenkin ihailla yrttipenkissä, joskus muuallakin…!

Kesäkynteli on sitkeä sissi

Kesäkynteli on sitkeä sissi

Istutusaika alkaa

Kesä-heinäkuun istutusaika on 22.6.–4.7. Jos istutus- ja kylvöhommia ei ole tiedossa, kannattaa muistaa, että kuivatettavien kasvien kuten yrttien kannalta suotuisimpia aikoja ovat istutusajan kukkapäivät. Kun vielä korjaa sadon poutapäivänä puolenpäivän tienoilla, niin olosuhteet ovat parhaat nopealle kuivumiselle ja aromien säilymiselle!

Istutusajan aluksi onkin heti

  • kukkapäivä: 22.6. ja seuraava koittaa 1.7. Toivottavasti silloin on pouta!
  • lehtikasveille otollisia istutusaikoja on 23.6. kello 12 alkaen 24.6. asti sekä 2.–3.7.
  • hedelmäkasvien kannalta suotuisia aikoja esim. hoitotoimenpiteisiin on 25.–27.6. kello 12 asti sekä 4.7.
  • juuripäiviä seuraa 27.6. kello 13 alkaen 29.6. kello 19 asti.

Vastakaikua

    Annele Laakkonen · Kesäkuun 27. päivänä 2020 klo 22.41

    Hei, Meillä moni vuotinen salvia, joka on kuin pieni pensas kukkineen.

    Tänään dippasimme sen oksia sitruuna voi seokseen ja grillasimme ne.
    Nam mitä herkkua.
    Lisäksi lisäsin salaattiin kasvin sinisiä kukkia.
    Kauniita ja hyviä.

    Vinkkinä muille joilla on paljon salviaa kasvimaalla.

     – tai aloita uusi keskustelu

Kevätesikon aikaan

Kevätesikon kukintaa

On vuoden suloisin aika: vaahteran herkästä limetinkeltaisesta kukinnasta on saatu nauttia harvinaisen kauan, ja nyt niityllä kevään keltaista viestiä julistaa esikko. Tuomi tuoksuu puistossa, ja luumupuun kukat ovat avautumassa. Luonnossa ovat läsnä kaikki vihreän eri sävyt ja linnut melskaavat yötä päivää – onko tämän ihanampaa olemassa?

Toukokuu ei alkanut aivan yhtä auvoisissa merkeissä. Kuukauden alkupuoli sujui kylmissä, ajoittain jopa hyisissä merkeissä. Ei ihan joka toukokuussa sada lunta palkkapäivänä, mutta tänä vuonna satoi! Toisaalta kuun alun viileitä säitä on kiittäminen siitä, että vaahteran ja koristekirsikan ja monen muun kasvin kukinta ei lakastunut alkuunsa niin kuin joskus käy, jos toukokuulle osuu helteitä. Ainakaan meidän puutarhassa ei myöskään näy merkkejä vahingoista, joita hallayöt olisivat aiheuttaneet.

”Koronakevät”

Kivireunus erottaa parkkipaikan pensasaidasta

Kuvassa asetetaan kivitöiden viimeistä vaihetta: parkkipaikan kivireunusta pensasaidan viereen

Tänä vuonna keväälle on ollut leimallista myös se, että aikaa puutarhatöille on ollut tavallista enemmän. Olemme etätyössä niin kuin monet muutkin, mikä tarkoittaa, että vapaa-aikaa on enemmän kun työmatkoihin ei kulu aikaa. Nyt sen vasta on huomannutkin, millaisen osuuden ne tavallisesti lohkaisevat vapaa-ajasta! Myös mennyt ”talveton talvi” aiheutti sen, että kevättöihin päästiin tavallista aikaisemmin, kun maa ei ollut juuri lainkaan roudassa. Tuntuu siis siltä, että olisimme saaneet paljon aikaiseksi!

Blogia seuranneet tietävät, että meillä on viime vuosina ollut kotipihassa kaikenmoista projektia: varaston rakentamista, kivitöitä, pergolan pystyttämistä, muurien latomista. Nyt alkavat suurimmat urakat vihdoin olla maalissa! Ajattelimme tässä postauksessa kertoa hieman siitä, miltä pihalla nyt näyttää.

Kivityöt päätökseen

Pihan viimeiset kiveykset nakuteltiin paikalleen menneenä viikonloppuna, kun Setä Sininen teki viimeisistä nupukivistä reunuksen parkkipaikan ja orapihlaja-aidan väliin. Pensasaita leikattiin aikaisemmin keväällä alas ja rikkaruohot kitkettiin sen juuristosta; ei niitä juuri muulloin pystykään kitkemään tehokkaasti kuin alasleikkaamisen yhteydessä! Kuorikatteella hidastetaan sitten uusien rikkaruohojen asettuminen puhdistettuun multaan.

Välimeren penkki valmistuu

Viime vuonna istutimme uudelle alaterassille yrttejä kahteen penkkiin, joista toinen on omistettu Välimeren alueelta kotoisin oleville yrteille ja muille iki- tai talvivihreille kasveille. Leudon talven ansiosta taimet ovat selviytyneet hyvin eikä mitään merkittäviä talvivahinkoja ole tapahtunut!

Välimeren yrttipenkistä puuttuu vain muutama kasvi

Timjamia, teurikkaa, puksipuita ja marjakuusia yrttipenkissä

Viime päivinä olemme täydentäneet istutuksia ja saaneet suunnitelman lähes toteutettua, vain pari istutuspaikkaa odottaa vielä haluttujen taimien löytämistä. Taimet on istutettu harvakseltaan ja multapinta on katettu pastellinvärisellä soralla. Joukkoon in ”istutettu” myös muutama kaunis kivi.

Haaveissa viiniköynnös

Viiniköynnös on istutettu syvälle maahan kaivettuun kuitukangaspussiin

Viiniköynnös on istutettu

Emme todellakaan ole olleet ainoita, jotka ovat innostuneet istutuspuuhiin: koronaviruksen koteihinsa saartanut väki on ilmeisesti rynnistänyt puutarhaliikkeisiin ostoksille. Se on tosiaan näkynyt muun muassa siinä, että puutarhaliikkeissä myydän nyt myös ei-oota eli kaikkia haluamiamme kasveja emme ole ihan helposti löytäneet.

Pergolan kylkeen on tarkoitus istuttaa viiniköynnökset, mutta vain toinen haluamistamme lajikkeista on toistaiseksi löytynyt taimistolta. Se on Somerset Seedless.

Viiniköynnökselle on jo terassin perustamisvaiheessa kaivettu soran alle iso istutuskuoppa, joka on vuorattu kuitukankaalla. Näin multa ei häviä soran sekaan sadeveden mukana.

Nyt mietimme, millaisen katteen valitsemme köynnökselle, todennäköisesti jotain kiviainesta, ehkäpä samaa soraa, joka on Välimeren yrttipenkin katteena.

Toivotaan, että löydämme köynnökselle kaverin kasvamaan ylös pergolan toista pystypilaria!

Niitty kukoistaa

Muutamia vuosia sitten kerroimme niityn perustamisesta puutarhan alavaan osaan terassia rajaavien muurien taakse. Tänä keväänä niitty on kukoistanut aivan erityisen hienosti: alkukeväästä sen valtasi kevätkiurunkannus ja näin sydänkeväällä kevätesikko on ihastuttanut kauniilla kukinnallaan!

Osa pihasta kasvaa niittynä

Pihaniitty

Vielä toistaiseksi esikko kasvaa enimmäkseen niityn reunalla, mutta joka vuosi se on levittäytynyt laajemmalle.

Koristekirsikoista Accolade on kukkinut jo monena vuonna, mutta rusokirsikka ei toistaiseksi ole tehnyt kukan kukkaa. Lisäksi se kaipaa vielä vähän tukea. Eli kirsikkapuisto ei synny ihan käden käänteessä!

Touko-kesäkuun istutusaika

Viileä toukokuu on tarkoittanut myös sitä, että huhti-toukokuun istutusaikana kylvetyt siemenet eivät ole itäneet aivan niin nopeasti kuin tavallisesti. Saattaapa olla, että tiistaina 26.5. alkavalla touko-kesäkuun istutusajalla kylväminen johtaa tänä vuonna lähes yhtä hyviin tuloksiin!

Tulevalla istutusajalla päästäneen myös kylvämään ja istuttamaan kasveja, jotka vaativat maan lämmenneen riittävästi. Jos ei muu auta niin harsojen avulla!

Istutusaika alkaa

  • kukkapäivällä 26.5. ja lisää kukkakasveille otollisia aikoja on luvassa kesäkuun puolella, 3.6. kello 19 lähtien 4.6. kello 16 asti.
  • lehtikasveille suosiollisia päiviä ovat 27.5. ja 28.5. kello 18 asti sekä 4.6. kello 17 lähtien 6.6. asti.
  • hedelmäkasvien kannalta hyviä kylvö- ja istutusaikoja on 28.6. kello 19 lähtien 30.6. asti sekä istutusajan viimeinen päivä 7.6. kello 19 asti.
  • juuripäiviä ovat 31.5.–2.6.

Voiton puutarha

Tuoksuorvokki kukkii

Kevät on edistynyt täällä etelärannikolla niin pitkälle, että on aika ensimmäisille kylvöille suoraan avomaalle.

Poikkeuksellisen lauhan maaliskuun jälkeen huhtikuussa sää viileni ja saimme jopa lunta – olisimme kyllä mieluummin ottaneet sen talven aikana! Jotkut jo epäilivät, että säiden viileneminen vaikuttaisi kevään edistymistä hidastavasti niin, että loppujen lopuksi kevät koittaisi tavanomaiseen aikaansa. Ainakaan meidän seuduilla tämä ei ole pitänyt paikkaansa, vaan viilenemisestä huolimatta kevään merkit ovat vääjäämättömästi lisääntyneet.

Tätä kirjoittaessa meillä kukkivat jo kaikki keskikevään tunnusmerkit: sini- ja valkovuokko, kevätkiurunkannus, sinililja, kevätkaihonkukka, tuoksuorvokki ja kevätesikko. Pensaiden lehtisilmut turpoavat silmissä ja ensimmäiset koristekirsikan kukkanuput alkavat avautua. Tänä vuonna kirsikankukkajuhla eli japanilaisittain hanami taitaa koittaa pari viikkoa tavanomaista aikaisemmin!

Kasvimaallamme pintamaan lämpötila on noussut noin kahdeksaan asteeseen, mikä riittää aikaisin kylvettävien vihannesten ja yrttien kannalta. Huhtikuun 28. päivänä alkaakin parahiksi seuraava istutusaika eli alenevan kuun kausi, jonka pitäisi sopia erityisesti kylvötöiden ajankohdaksi. Nyt on korkea aika viimeistellä viljelysuunnitelmat ja hankkia siemenet.

Poikkeusajan kasvimaa

Poikkeukselliset ajat tarkoittavat haasteita myös ruuantuotannolle: koronapandemia jatkunee maailmalla koko alkavan kasvukauden ajan, mikä tarkoittaa sitä, että myös elintarviketuotannossa on odotettavissa yskintää. Suomi ei ole omavarainen ruuan suhteen eikä ole selvää, miten kriisi vaikuttaa ruoan tuontiin. Nyt on pelkkää plussaa, jos voi lisätä kotimaista omavaraisuutta omilla toimillaan eli viljelemällä osan tarvitsemastaan ruoasta itse!

Victory Garden ‑juliste

Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain War Food Administrationin julkaisema Victory Garden ‑juliste

Tulee mieleen sota-ajoille tyypillinen kampanja: niin sanotut Voiton puutarhat eli Victory gardens. Kaikissa maissa kannustettiin esimerkiksi maailmansotien aikana ihmisiä osallistumaan sotaponnistuksiin ryhtymällä viljelemään ruokakasveja koristekasvien sijasta. Kotirintaman ponnistelut ymmärrettiin olennaiseksi osaksi myös henkistä selviytymistä: osallistuminen yhteiseen ponnistukseen nosti mielialoja. Vaikka  meillä ei onneksi ole käsillä aivan yhtä dramaattinen tilanne, niin myös koronakriisin torjuntaan voi osallistua viljelemällä ruokakasveja ja saada siitä tunteen yhteisen edun edistämisestä.

Viljelyä varman päälle

Omissa suunnitelmissamme onkin tänä vuonna keskittyä viljelemään takuuvarmoja ja hyväksi havaittuja vihanneksia ja yrttejä hyvän sadon varmistamiseksi; villit kokeilut saavat jäädä vähemmälle. Suosikkeihimme voi tutustua muun muassa artikkeleissa Kymmenen helpointa viljelykasvia? ja Yhdeksän parasta yrttiä.

Viljelypalsta kauden alkupuolella

Viljelypalstalla

Nelipalstaisessa viljelysuunnitelmassamme tulee yhdellä palstalla kasvamaan lehtikaalia sekä kesä- ja talvikurpitsaa, toisella naurista, punajuurta, mangoldia, palsternakkaa ja salaatteja, kolmannella perunaa ja maa-artisokkaa sekä neljännellä palstalla palkokasveja eli härkä-, pensas- ja salkopapua. Samalla toteutuu viljelykierto, kun ykköspalsta perustetaan siihen, missä palkokasvit huolehtivat maan lannoittamisesta edellisenä vuonna. Sillä tavoin pidämme palstan satoisassa kunnossa!

Satokausi parhaimmillaan

Satoa korjaamassa

Yrttejä emme taida viljelypalstalla kasvattaa lainkaan, kun meillä on nykyään hyvät yrttipenkit kotipihassa. Yrtit tuppaavat jäämään palstalla isompien kasvien siimekseen eikä sadosta tule paras mahdollinen. Tuoreita yrttejä myös tarvitaan keittiössä päivittäin, joten on kätevintä kasvattaa yrtit lähellä.

Istutusaika alkaa

Huhti-toukokuun vaihteen istutusaika alkaa 28.4. kello 20 ja päättyy 11.5. kello 9 aamulla. Kausi alkaa

  • kukkakasveille suosiollisella ajanjaksolla, joka jatkuu 29.4. kello 23 asti. Myös 7.5. sopii kukkakasvien kylvö- ja istutustöiden ajankohdaksi. Kukkakasveja ovat kaikki kukkien vuoksi kasvatettavat kasvit. Lisäksi kukkapäivät ovat toiseksi parhaita päiviä hedelmäkasvien kannalta, koska hedelmien muodostuminen luonnollisesti edellyttää onnistunutta kukintaa.
  • Lehtikasvien kannalta otollisia aikoja ovat vappuaatto 30.4. sekä vappupäivän 1.5. aamupäivä kello 13 asti. Niin kuin niin usein, meidän vappu taitaa kulua kasvimaalla! Lisää lehtipäiviä on 8. ja 9.5. Kun tavoitteena on hyvä lehtisato, niin sitä voi edistää keskittämällä kylvö- ja istutustyöt lehtipäiville.
  • Hedelmäkasveille suosiollisia aikoja on vappupäivästä 1.5. kello 14 lähtien aina 3.5. kello 20 asti sekä 10.5. iltapäivästä kello 16 alkaen istutusajan loppuun asti. Hedelmien ja marjojen lisäksi esimerkiksi kurpitsat ja kurkut ovat hedelmäkasveja. Hedelmiä ovat myös kasvien siemenet, joten jos viljelee siemensadon vuoksi, kylvö- ja istutustöiden kannalta hedelmäpäivät ovat parhaita.
  • Juurikasvien kannalta otollisin aika on 4.–6.5. Juuresten lisäksi myös sipulikasvit luetaan juurikasveiksi.

Vastakaikua

    Anne · Huhtikuun 27. päivänä 2020 klo 13.20

    Kiitoksia ihanasta postauksesta!
    Olen vuosia seurannut teitä, mutta vasta ensimmäistä kertaa annan palautetta. Tänä aikana oma palsta on todellinen onnen ja mielenrauhan lähde! Myös me keskitymme tänä keväänä ruokakasvien kasvatukseen siirtolapuutarha palstallamme.

     – tai aloita uusi keskustelu
    Annele Laakkonen · Toukokuun 7. päivänä 2020 klo 22.06

    Kauhea into laittaa kaikkea kaikkea kasvamaan. Kasvimaalle ja pihalle. Uusi löytö oli tänä vuonna hunaja pensas.
    Onko teillä uusia löytyjä jotka olisivat kotimaista alkuperää?
    Kiitos sivustoistanne!

     – tai aloita uusi keskustelu

Majapaikkoja pölyttäjille

Puutarhaa on vaikea kuvitella ilman hyönteisiä, lintuja, oravia ja muita eläimiä – unelmapuutarhassa surisee, pörrää, sirkuttaa ja rapisee. Luonnonmukaisesti hoidettuun puutarhaan eläimet löytävätkin tiensä: kun tarjolla on ravintoa, suojaa, pesäpaikkoja ja vettä, mikään ei pidättele niitä poissa!

Meidän puutarhassa on yritetty huolehtia siitä, että sieltä täältä löytyy suojaisia nurkkia, joihin emme kajoa, vaan jätämme ne rauhaan. Kaikkia alueita ei haravoida, vaan lehdet ja muu ryönä jätetään maatumaan omia aikojaan. Kasvillisuuttakaan ei kahlita leikkaamalla ja karsimalla, vaan annetaan sen muodostaa vapaamuotoinen viidakko, jonka kätköihin on mukava tehdä pesä.

Varsinkin tontin pohjoiskulmassa ison tammen ja pienempien havupuiden siimeksessä on nurkkaus, jossa ei haravaa tai raivaussaksia käytetä. Päinvastoin, olemme jättäneet sinne puuta ja kantoja lahoamaan, lehtiä maatumaan sekä aluskasvillisuuden leviämään omia aikojaan. On ollut hauska huomata, että paikka on löydetty: puuhun on ”porattu” pieniä reikiä, lahopuuta on hajotettu säpäleiksi ja tiheikköön on ilmestynyt pesiä.

  • Lahopuuhin kuusen alla on kaiverrettu pieniä reikiä

    Lahopuuhun kuusen alla on kaiverrettu pieniä reikiä

    Lahopuuta, jota on hajotettu säpäleiksi

    Lahopuuta, jota on hajotettu säpäleiksi

Tänä keväänä toteutimme tähänastisista suurimman lahopuuprojektimme. Kun syksyllä kunnostimme autopaikan, maasta nousi hurja määrä aiemmin kaadetun koivun jykeviä juuria. Niille on vaikea keksiä järkevää käyttöä, joten ajattelimme kokeilla, syntyisikö niistä jotain hyödyllistä pihan eläinkunnalle. Ladoimme juurista ”pyramidin” eli keon, jonka sisälle jäi suojaisia koloja niitä kaipaaville. Katsotaan miten eläinystävämme ottavat tämän rakennelman vastaan!

Kuvassa on jykevistä puun juurista ladottu rakennelma, joka toivottavasti kelpaa puutarhan eläimille pesäksi

Trendikkäät hyönteishotellit

Viime vuosina varsinkin Keski-Euroopassa on ollut muodissa majapaikkojen rakentaminen hyönteisille ja muille puutarhan hyötyeläimille. Siellä luonnonvaraisia ympäristöjä on niukemmin kuin meillä, joten ihmiset ovat innostuneet auttamaan pölyttäjiä muuraamalla ja nikkaroimalla pesimiseen sopivia rakennelmia pihoille ja puutarhoihin.

  • Muuri, jonka sisään on asennettu hyönteishotellielementtejä

    Muuri, jonka sisään on asennettu hyönteishotellielementtejä

    Kolme pientä hyönteishotellia vajan seinustalla

    Kolme pientä hyönteishotellia vajan seinustalla

Meillä Suomessakin on havahduttu siihen, että pölyttäjät ovat vähenemään päin. YLE on aloittanut Pelasta pörriäinen ‑kampanjan, jolla kannustetaan puutarhaharrastajia toimimaan pölyttäjien hyväksi muun muassa istuttamalla pölyttäjäystävällisiä kasveja, jättämällä turhan ruohonleikkuun ja myrkyllisten torjunta-aineiden käytön sikseen – sekä rakentamalla hyönteishotellin.

Mekin ajattelimme ottaa hotellihaasteen vastaan: olemme alkaneet kerätä korsia ja sopivia puunkappaleita hotellin rakentamista varten. Sijoittamalla hotellin lähemmäs omenapuita ja vihannespenkkejä saamme ehkä vieläkin tehokkaammin houkuteltua pölyttäjiä sinne missä niitä tarvitaan.

  • Isokokoinen hyllykköön sijoitettu hyönteishotelli

    Isokokoinen hyllykköön sijoitettu hyönteishotelli

    Hyönteishotellin elementtejä kuljetuslavassa

    Hyönteishotellin elementtejä kuljetuslavassa

YLEn sivuilla mainittua ”bunkkerihotellia” eli hiekkapenkkaa meidän ei tarvitse erikseen tehdä, koska olemme huomanneet, että maassa pesivät hyönteiset ovat löytäneet talomme seinustan mukulakiveyksen, joka on ladottu hiekkaan. Kivien väliin on ilmeistynyt pieniä kekoja, joissa on reikä keskellä. Silloin tällöin sinne sujahtaa pörriäinen.

Myös pihan tukimuurien rakoihin olemme usein nähneet hyönteisen kiiruhtavan ja kivien väliin ilmestyneet pienet hiekkavanat paljastavat, että muurin uumenissa on tehty kaivuutöitä… Kun käyttää pihan rakentamisessa luonnonmateriaaleja, niin pölyttäjille sopivia pesimispaikkoja tulee näköjään tehtyä ihan huomaamattaan!

  • Kimalainen vanhassa puutarhassa, Cawdor palatsi, Nairn

    Kimalainen vanhassa puutarhassa, Cawdor palatsi, Nairn

    Perhonen kesäniityllä

    Perhonen kesäniityllä

Aurinko paistaa risukasaan

Jouluruusu on levinnyt vaahteran naapuriin

Surkean talvikauden jälkeen kevätauringon paiste tuntuu suoranaiselta ihmeeltä.

Mennyt talvi oli kummallinen; tavallaan talvi ei koskaan tullutkaan tänne eteläiseen Suomeen. Termisen talven määritelmä ei täyttynyt, sillä keskilämpötila ei laskenut alle nollan kuin muutamaksi päiväksi kerrallaan. Koko maan keskilämpötila oli historiallisen korkea.

Etelän talvi muistutti siis pikemminkin syksyä: sadetta saatiin poikkeuksellisen paljon ja se tuli lähinnä vetenä. Suomi onkin ollut jakautunut kahteen aivan erilaiseen ilmastoon: pohjoisessa sateet tulivat lumena, ja hanget ovat olleet korkeat.

Oikullisten säiden lisäksi planeettaamme ovat kiusanneet erinäköiset vitsaukset kuten laajoilla alueilla riehuneet metsäpalot, Afrikan valtavat heinäsirkkalaumat sekä viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä uusi kulkutauti Covid-19. Suomessakin on jokainen kynnelle kykenevä vetäytynyt eristyksiin oman kotinsa suojaan. Maailma ei nyt tunnu turvalliselta paikalta. On kuin tulevaisuus olisi peruttu.

Kiinansipuli puskee ylös maasta varhaiskeväällä

Kiinansipulin versot maaliskuussa

Onnea onnettomuudessa

Kun tarkemmin ajattelee, aivan niin surkeasti eivät asiat kuitenkaan ole. Onneksi olemme taas siinä tilanteessa, että saamme todistaa suurta ihmettä: aurinko paistaa päivä päivältä pidempään meidänkin risukasaamme ja herättää sen pikku hiljaa henkiin. Kevät on tullut ja se tuo väistämättä mukanaan myös kasvua ja elinvoimaa. Uskomme, että ihmiskuntakin pääsee siitä osalliseksi!

Puutarhaharrastajat ovat etuoikeutettuja. TV:ssä haastateltiin koronaepidemian tiimoilta erästä brittirouvaa, joka totesi, että hänellä ei ole mitään hätää, sillä hänellä on puutarha. Hän pahoitteli, etteivät kaikki ole yhtä hyvässä asemassa. Onneksi oma puutarha ei ainakaan meillä Suomessa ole tarpeen, jotta voi kerätä voimia luonnosta. Pääkaupunkiseudullakin on paljon lähiluontoa, jossa samoillen pääsee nauttimaan kevään heräämisestä.

Lupaavia merkkejä ja kysymysmerkkejä

Meidän puutarhassa maa ei talven jäljiltä tunnu olevan roudassa, pinnalla on vain ohut kuori kohmeista multaa. Tämä ennakoi sitä, että kun kasvu vihdoin lähtee vauhtiin, se voi edetä nopeastikin! Viritimme kuitenkin uuden välimerellisten yrttien penkkimme päälle suojan kevätahavan varalta, sillä talvenaroille ikivihreille kasveille tämä oli vasta ensimmäinen talvi eivätkä niiden juuret varmaankaan yletä kovin syvälle. Voimakas auringon säteily saattaisi siis vahingoittaa niitä.

Terassin yrtti-istutukset on suojattu varjostuskankaalla

Terassin yrttipenkit aikaisin keväällä

Monet varhaiskevään tunnukset kuten jouluruusut ja lumikellot sekä pähkinäpensaat ovat jo jonkin aikaa kukkineet eli talvi on ollut kuin Keski-Euroopassa. Yrttimaalla nostaa päätään ruohosipuli ja kiinansipuli. Tavallisesti vasta huhtikuun alkupäivinä ollaan niin pitkällä. Eli tänä vuonna kevät on todellakin ottanut varaslähdön!

Tietysti mietityttää, onko lumettomuus aiheuttanut vaurioita kasveille, ovathan lämpötilat talven aikana tilapäisesti laskeneet kunnolla pakkasenkin puolelle. Mutta pitkiä pakkasjaksoja ilman lumipeitettä ei ole koettu, joten olemme luottavaisia.

Puksipuut, salvia, timjami ynnä muut yrtit ovat suojassa kevätahavalta

Kevätahavaa torjumassa

Tulevaisuutta ei siis ole peruttu, se vain odottelee ensimmäistä lämmintä sadetta herättämään sen henkiin. Sillä, jolla on puutarha, kasvimaa tai muu pläntti maata, on aina tulevaisuus!

Kevättyöt käynnissä

Omassa puutarhassamme leikkasimme omenapuut viime viikonloppuna ja se taisikin olla ihan viime hetkellä. Kunhan viime yönä satanut ohut lumiharso sulaa ja maan pinta kuivahtaa voimme taas jatkaa kevään siivoushommia haravoimalla nurmikon ja silppuamalla talven myrskyjen katkomat oksat.

Silputtavaa syntyy myös koriste- ja marjapensaista, joita pitää leikata, vaikka osittain siitä on talven aikana rusakko huolehtinut. Kompostiakin päästäneen kääntämään tänä keväänä tavallista aikaisemmin, koska edes avokompostit eivät ole umpijäässä. Ehkä tänä vuonna ehditään myös raivata perennapenkistä talventörröttäjät ja kompostoida ne hyvissä ajoin ennen kuin kasvu alkaa.

Meillä on tapana aloittaa vihannesten ja yrttien esikasvatus kevätpäiväntasauksen jälkeen. Seuraava biodynaamisen kalenterin mukainen istutusaika alkaa sopivasti huhtikuun alussa. Sitä ennen pitää vielä viimeistellä kylvösuunnitelmat ja täydentää siemenvarastoa. Onneksi siementen hankkiminen onnistuu myös netissä!

Siemeninventaario

Siemeninventaario

Vastakaikua

    Annele Laakkonen · Maaliskuun 24. päivänä 2020 klo 11.54

    Mukavaa luettavaa!

     – tai aloita uusi keskustelu

Puutarhavuosi 2019

Unikkokeiju tanssii

Vaihtelevat säät olivat leimallisia menneelle vuodelle.

Vuosi alkoi myrskyisissä merkeissä: Aapeli-myrskyssä 2. tammikuuta rikottiin kovin Suomen merialueilla mitattu keskituulen nopeus, uusi ennätys on 32,5 metriä sekunnissa! Sitten alkoi oikea talvi: tammikuun keskilämpötila oli suuressa osassa maata 1–3 astetta tavanomaista kylmempi.

Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi: jo helmikuussa sää lauhtui. Siitä huolimatta talven lumikuorma oli poikkeuksellisen suuri. Tammikuussa kertyneet kinokset vahingoittivat puita ja pensaita. Kun lumet sitten säiden lämmettyä vielä rojahtivat alas katoilta, tuho oli paikoin täydellistä. Monet puutarhamme pensaat saivatkin keväällä nuorennuskuurin alasleikkaamisen muodossa.

Lauhan helmikuun jälkeen koitti lauha maaliskuu: terminen kevät alkoi maaliskuun 14.–15. päivän tienoilla koko Etelä-Suomessa ja lähes saman tien alkoi myös terminen kasvukausi. Huhtikuun puolella tuli pientä takapakkia kun säät ensin viilenivät, mutta sitten taas lämpenivät. Lopulta huhtikuusta muodostui monin paikoin poikkeuksellisen lämmin: ilmatieteen laitoksen mukaan lämpötila oli 2–3,5 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Sen seurauksena kasvimaalla oli varhaisten kylvöjen alkaessa myös poikkeuksellisen kuivaa.

  • Valkovuokollamme on kerrotut kukat

    Valkovuokollamme on kerrotut kukat

    Yhteiseloa metsäpuutarhassa

    Yhteiseloa metsäpuutarhassa

Vapun alla saatiin viesti muutoksesta: kuivuuteen saatiin vihdoin helpotusta, mutta samalla lämpötila romahti todella koleisiin lukemiin. Toukokuun ensimmäisten päivien aikana satoi täällä etelässäkin räntää ja paikoin luntakin! Ilmatieteen laitoksen mukaan keskilämpötila oli toukokuun alussa yleisesti 3–5 astetta tavanomaista alempi (viimeksi näin koleaa on toukokuun alussa ollut vuosina 1999 ja 2014). Jännitimme jo päästäänkö toukokuussa viimeistelemään kylvöt, mutta parahiksi toukokuun istutusaikaan mennessä tapahtui taas käänne lämpimämpään.

Lämmin kasvukausi

Vaihtelevuudesta huolimatta kevät oli keskimääräistä lämpimämpi ja samoin kesäkuu, mikä näkyi puutarhassa: kuten edellisenäkin vuonna, kesä edistyi muutaman viikon tavanomaista nopeammin. Juhannusruusut kukkivat jo kesäkuun alkupuolella ja juhannukseksi puhkesivat kukkaan vanhat ruusut ja monet muutkin kasvit, joiden kukinta ajoittuu normaalisti heinäkuulle: jasmikkeet, köynnöskuusamat, kurjenpolvet, ajuruohot, pensashanhikit, angervot ynnä muut. Yksivuotiset kukat kuten unikot nauttivat myös lämmöstä.

  • Unikot kukkivat

    Unikot kukkivat

    Oopiumiunikkoja

    Oopiumiunikkoja

  • Liila oopiumiunikko

    Liila oopiumiunikko

    Unikko ja kimalainen

    Unikko ja kimalainen

Ainakin täällä meidän seudulla kesäkuu oli myös vähäsateinen, joten juhannuskokot jäivät polttamatta. Kuivuus vaivasi, mutta onneksi kuitenkin heinäkuu toi tullessaan paljon kaivattua sadetta ukkoskuurojen myötä. Niiden jälkeen sää lämpeni ja pääsimme nauttimaan pääosin aurinkoisesta ja lämpimästä lomasäästä. Tosin loppukesälläkin sää vaihteli välillä dramaattisesti: oli hallaa ja hellettä, kuivuutta ja hurjia rankkasateita!

Yrttitarha pääosassa

Kuten alkukesästä kerroimme, meidän puutarhavuotta leimasi yrtti-innostus. Pääsimme vihdoin viimeistelemään alaterassimme ja istuttamaan sinne uuden yrttitarhan, jossa on kaksi istutusaluetta erilaisille yrteille.

Pitkänomaiseen tukimuurin reunalla sijaitsevaan penkkiin istutimme Välimeren alueelle tyypillisiä yrttejä kuten laventelia, salviaa, talvikynteliä, timjamia, oreganoa sekä teurikkaa. Kesän aikana metsästimme harvinaisempia yrttejä taimitarhoista ja puutarhatapahtumista ympäri maata. Muun muassa viiniruuta ja aaprotti sekä erilaiset matalakasvuiset marjakuuset löydettiin täydentämään kevään istutuksia. Syksyyn mennessä penkki oli valmis, lukuun ottamatta katteeksi tulevaa kiviainesta. Vahvin ehdokas siihen hommaan on vaalean punertava somero, joka saattaisi sopia terassia peittävän sekavärisen kivituhkan rinnalle.

Syksyinen terassi

Syksyinen terassi

Vihreäksi yrttipenkiksi kutsumme pyöreää istutusaluetta, joka kaivettiin terassin liuskekiveyksen kainaloon (kiveys on L:n muotoinen, sillä se ulottuu talon edustalta vajan seinustalle). Vihreä viittaa ruohovartisiin yrtteihin, joille tämä vähemmän auringonvaloa saava penkki sopii mainiosti. Istutusten monivuotisen ytimen muodostavat ruoho- ja kiinansipuli, sitruunamelissaa ja rakuuna, joiden lisäksi reunoilla kasvaa yksivuotisia yrttejä. Menneenä kevänä viljelimme tilliä, persiljaa, korianteria, kirveliä, kesäkynteliä, ryytineitoa ja basilikaa.

Iloksemme kummatkin yrttipenkit kukoistivat ajoittaisesta kuivuudesta huolimatta ja saimme monivuotisistakin yrteistä hyvän sadon. Nyt toivomme, että ensimmäinen talvi ei ole yrteillemme liian ankara…

Maalaushommia ja kivitöitä

Loppukesä ja syksy kului meillä piharemontin parissa: päätimme ryhdistäytyä ja yrittää saada pihatyöt niin valmiiksi kuin mahdollista, jotta ensi kesänä olisi enemmän aikaa puutarhatöille. Aika hyvin onnistuimme!

Kesälomalla pääsimme vihdoinkin pystyttämään pergolaa talon seinustalle. Puuosat maalattiin pellavaöljymaalilla, joka on muuten miellyttävä maali, mutta kuivuu hitaasti. Neljä päivää saa odottaa ennen kuin pintaan voi sivellä uuden maalikerroksen. Voi sanoa, että maalaustyö määritti rytmin kesälomallemme: paljon neljä päivää pidempiä reissuja ei juuri tehty… Mutta lopputulos on mielestämme vaivan arvoinen. Pergola ”katkaisee” esteettisesti talon korkeimman julkisivun ja saa sen näyttämään vähemmän ”tornimaiselta”. Ensi vuonna pergolan kylkeen istutetaan viiniköynnöksiä, jotka toivon mukaan jonain päivänä peittävät sen lähes kokonaan.

Yrttitarha syksyllä

Yrttitarha syksyllä

Terassin puoli pihaa saatiin siis jo lähes valmiiksi kesällä, vain kesäkeittiön rakentaminen jäi ensi vuodelle. Mutta varaston toisella puolella kadun ja rakennusten väliin jäävä osuus pihasta oli vielä varsinainen murheenkryyni.

Etupiha uusiks´

Etupiha uusiks´

Talon ulko-ovelle johtava liuskekivipolku oli epätasainen ja liian kapea, vajan edusta huolittelematta, parkkipaikka niin ruohottunut ja epätasainen, että autoa oli vaikea saada ajettua ulos portista. Viime kesänä rakennetut betoniportaat ja tukimuuri rajautuivat epämääräiseen sorakenttään. Urakka on tuntunut niin mahdottoman suurelta, että se oli jäänyt aivan viimeiseksi to do ‑listalla. Nyt ei enää ollut mitään tekosyytä olla tekemättä asialle jotain…

Siispä paikalle tilattiin iso vaihtolava ja pieni kaivuukone. Parkkipaikalta kaivettiin pois kaikki routiva materiaali ja sitähän totta tosiaan löytyi: multaa, savensekaista hiekkaa ja aikaa sitten kaadetun koivun muhkeat juuret. Koivun kanto oli aikoinaan jyrsitty, mutta sen valtava juuristo oli vielä jäljellä. Kivet säästettiin ja lisäksi täytteeksi kärrättiin paksu kerros mursketta, joka toivottavasti kestää auton painon paremmin, sekä pinnalle samanlaista kivituhkaa, jota käytettiin myös alaterassilla.

Samalla viimeisteltiin varaston edusta katukivien reunustamalla mukulakiveyksellä. Betoniportaat yhdistettiin toisiinsa samanlaisella noppakiveyksellä, joka reunustaa alaterassia. Lisäksi teimme tukimuurin vierelle niin sanotun porraspolun, jotta käynti suoraan portilta terassille olisi helpompaa.

Viimeinen suuri urakka oli portilta ulko-ovelle vievän polun päällystäminen liuskekivillä. Siitä tehtiin entistä leveämpi ja tasaisempi. Polku saatiin parahiksi valmiiksi kun päivät alkoivat jo olla niin pimeitä, että iltaisin ei enää nähnyt työskennellä. Kiveys rajoittuu tukimuurien taakse jääviin istutusaltaisiin, joihin päästään vihdoin ensi keväänä istuttamaan.

  • Mukulakiveys vajan edessä

    Mukulakiveys vajan edessä

    Noppakivet

    Noppakivet

    Liuskekivipolku ja istutusalue

    Liuskekivipolku ja istutusalue

Kaikki työt tehtiin omin voimin; Setä Sinisestä kuoriutui varsinainen kivimies! Täytyy sanoa, että kiviaines on kyllä kallista… Onneksi sentään mukulakivet löytyivät omalta tontilta, samoin kuin suuri osa liuskekivistä. Lisää saatiin Tori.fi:n kautta kohtuuhintaan.

Leuto, pitkä syksy

Pihatöiden valmistumista edesauttoi se, että syksy oli pitkä ja leuto. Itse asiassa se ei vieläkään ole päättynyt, toisin sanoen termisen talven ei täällä etelässä katsota edes alkaneen tätä kirjoitettaessa. Sääennusteetkaan eivät lupaa suurta muutosta lähiaikoina, pikemminkin päinvastoin. Lunta ei ole vielä tiedossa meidän seudulle.

Talvi tulee hiljalleen

Talvi tulee hiljalleen

Säiden vaihtelevuudesta huolimatta menneenä vuonna olot suosivat viljelyksiä ja sato oli yleisesti ottaen vallan mainio. Vaikka kesä ei ollut aivan niin helteinen kuin vuonna 2018 niin kyllä kai se oli tavanomaista lämpimämpi. Ja siitähän ei voi olla pelkästään iloinen, sillä tämäkin vuosi taitaa taas kerran todistaa ilmaston lämpenemisestä…

Mutta toivoa ei pidä heittää; ajatellaan pikemminkin niin kuin se viisas, joka on sanonut: ”Vaikka tietäisin, että maailmanloppu tulee huomenna, istuttaisin tänään omenapuun”. Siis mars selailemaan siemenluetteloita, haaveilemaan kesästä ja suunnittelemaan tulevaa vuotta pihalla, puutarhassa ja palstalla!

Onnellista Uutta Vuotta

toivottavat Täti Punainen ja Setä Sininen

Ihanat kuivakukat

Heinäkuista yrttisatoa

Kesäloman hauskinta puuhaa puutarhassa on kukkien ja yrttien kuivaaminen talven varalle.

Tänä vuonna meillä on ollut onnea kesäloman ajoituksessa: kuin tilauksesta säät alkoivat lämmetä ja poutaantua kun jäimme vapaalle! Puutarhassa, palstalla ja uudella terassillamme on ollut ilo oleskella, kun aurinko hellii ja luonto kukoistaa.

Poutapäivät houkuttelevat yrttien aromit esille, joten ajankohta on mitä parhain yrttien ja kukkien keräämiselle kuivaamista varten. Uudesta yrttitarhasta voi nyt korjata ensimmäisen sadon.

Marokonminttu on suosikkimme minttujen joukossa. Siitä tehty tee on parasta minttuteetä mitä tiedämme. Kuivaamme mintunlehdet harvasilmäisellä ritilällä, jääkaapin päälle jäävässä rakosessa, missä lämmin ilma kiertää jatkuvasti. Jo parissa päivässä lehdet kuivuvat niin, että ne voi siirtää paperipussiin säilytystä varten ja on seuraavan satsin vuoro.

Minttu kuivataan ritilän päällä

Minttu kuivataan ritilän päällä

Meillä kasvaa yrttipenkeissä sekä talvikynteliä että kesäkynteliä, toinen monivuotinen ja toinen yksivuotinen ryyti. Kumpiakin olemme kuivanneet talven varalle, sillä kynteli sopii erityisesti papuruokien mausteeksi; muun muassa saksan kielellä sitä kutsutaankin ”papuyrtiksi” (Bohnenkraut). Kyntelit on helpointa sitoa pieniksi kimpuiksi ja ripustaa kuivumaan ilmavaan paikkaan.

Kuivakukista ihanimmat ovat meidän mielestä tummakukkainen mäkimeirami, laventeli ja unikon siemenkodat. Niitä kuivaamme joka kesä.

Mäkimeirami, laventeli ja unikko

Mäkimeirami, laventeli ja unikko

Mäkimeirami on kauneimmillaan, kun kaikki pienet nuput eivät vielä ole auenneet, silloin verholehtien tumma puna hehkuu kauneimmillaan. Kun kukka kuivuu, juuri verholehtien väri jää jäljelle. Myös laventeli on parasta kerätä kun kukinta on jo alkanut, mutta ei vielä täydellä teholla.

Unikon siemenkodat ovat erityisen koristeellisia ja ne tuovat hienon säväyksen mihin tahansa kuivakukka-asetelmaan. Siemenkodat kannattaa kuivata paperipussi ympärillään, sillä tavoin pienet siemenet saa talteen sen sijaan, että ne putoilisivat ympäriinsä. Samalla saa kerättyä siemeniä tuleviakin vuosia varten!

Unikon siemenkotien kuivausta

Unikon siemenkotien kuivausta

Puutarhan lisäksi myös luonnosta kannattaa käydä keräämässä kukkia kuivattavaksi. Meidän ehdoton suosikkimme luonnonkukkien joukossa on pietaryrtti, jonka ihanan nappikukat sopivat mainiosti samaan kimppuun edellä mainittujen kukkien kanssa. Kukkien voimakkaan keltainen väri kypsyy kuivatessa täyteläisen oljenkeltaiseksi, joka sopii hyvin tummanpunaisen ja laventelinsinisen kanssa. Pietaryrttiä kannattaa etsiskellä aurinkoisilta pientareilta ja joutomailta.

Pietaryrtin kukkia

Pietaryrtin kukkia

Pietaryrtin haju ei ole kovin miellyttävä, joten sen ripustamme kuivumaan varaston puolelle. Kun kasvi on kuivunut, hajut ovat haihtuneet ja kukat voi liittää samaan kimppuun muiden kaunokaisten kanssa!

Mitkä ovat sinun suosikkejasi kuivattavaksi?

Vastakaikua

    Annele Laakkonen · Lokakuun 13. päivänä 2019 klo 13.23

    Teidän sivut ovat tosi maanläheiset ja helpot lukea. Tykkään lukea.
    Ideoita löytyy vielä vaikka oon itsekin harrastanut puutarhaa, luontoa n 50 v eli koko ikäni.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Puutarhanystävän paras joululahja

Annalan huvila

Satavuotias Suomi ansaitsee puutarhakulttuurin keskuksen – tehdään se Annalaan! Tuomaanpäivään asti on mahdollista osallistua joukkorahoitus­kampanjaan, jolla kerätään rahaa Annalan huvilan ostamiseen.

Annala on idyllinen puistoalue Helsingin syntysijoilla Vanhassa­kaupungissa. Vuonna 1826 rakennettu Annalan huvila eli Villa Anneberg on vehreän keitaan sydän ja kaupungin vanhin huvilarakennus. Hyötykasviyhdistys toimii jo nyt samassa pihapiirissä. Helsingin kaupunki on luvannut myydä pitkään tyhjillään olleen huvilan Kiinteistö Oy Pro Annebergille, jonka omistaa Hyötykasviyhdistys. Kaupan myötä Annalasta on mahdollista tehdä kaikille avoin puutarhakulttuurin keskus, josta on iloa helsinkiläisten lisäksi kaikille suomalaisille! Tämänkin blogin lukijat tuntevat Hyötykasviyhdistyksen muun muassa siemenmyynnistä; huvilan hankinnan myötä toimintaa voidaan kehittää yhä monipuolisemmaksi!

Annalan taimitori

Annalan taimitori

Helsingin kaupungin tarjous umpeutuu vuoden loppuun mennessä, jolloin kauppahinta pitää suorittaa. Hanketta varten perustettu kannatusyhdistys Annalan huvilan ystävät ry kerää joukkorahoituksella varoja huvilan ostoon. Mesenaatti.me ‑kampanjan tavoitteena on 100 000 euroa, josta on jo saatu kokoon lähes 40 000 euroa! Se riittää pankkilainan saamiseen, joten hanke on toteutumassa, mutta omilleen pääsemiseksi rahoitusta tarvitaan yhä.

Nyt on jokaisella puutarhanystävällä hyvä tilaisuus osallistua hankkeeseen: mitäs jos pyytäisit joulupukkia ohjaamaan osan lahjabudjetista Annala-projektiin? Tai muistaisit läheistä puutarhanystävää vaikkapa kutsulla villiyrtti-illalliselle tai kevätoluen valmistuskurssille? Mesenoinnin vaihtoehdot ovat nimittäin jo itsessään mainioita lahjaideoita!

Nämä joululahjaideat ovat siis tarjolla 21.12. asti, joten toimi pian!

Annalan taimitorilla

Annalan taimitorilla

Ruokatuliainen Latviasta

Kukkaniitty kaupungin keskustassa

Tänä kesänä täytimme yhden aukon yleissivistyksessä vierailemalla Latvian pääkaupungissa Riikassa. Jostain syystä tämä Baltian maa on aiemmin jäänyt matkoillamme väliin, vaikka sekä Virossa että Liettuassa on tullut käytyä. Nyt asia tuli korjattua!

Matka oli monessakin mielessä erittäin antoisa; näin Suomen 100-vuotisjuhlavuonna ei voinut olla juolahtamatta mieleen, miten erilainen kohtalo voi olla kahdella Itämeren alueen maalla, joiden lähtökohdissa ja vaiheissa on kuitenkin paljon samaa. Historia on kohdellut Latviaa ja erityisesti Riikaa sekä hyvin että huonosti, mikä näkyy kaupungilla: on vauraita porvariston asuinalueita, neuvostohallinnon muistomerkkejä ja kunnostamista odottelevaa vanhan kaupungin laitapuolta.

  • Riikan jugend-kaupunginosan näkymiä

    Riikan jugend-kaupunginosan näkymiä

    Stalinin hammas Riikassa

    Stalinin hammas Riikassa

    Riikassa on vielä tekemistä

    Riikassa on vielä tekemistä

Tavalliseen tapaamme kolusimme etenkin toreja ja markkinoita sekä kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa. Riikassa tori onkin mahtava nähtävyys, sillä aikoinaan zeppelinejä varten rakennetut viisi varikkohallia ovat nykyään kauppahalleina. Tori levittäytyy hallien ympärille; riemastuttavana erikoisuutena on myös rivi tekokukkapuoteja!

  • Vihanneksia Riikan torilla

    Vihanneksia Riikan torilla

    Tekokukkia Riikan torilla

    Tekokukkia Riikan torilla

Yksi matkustamisen iloista on syöminen: kerrankin on ihan pakko syödä ulkona jokaikinen päivä! Riikassa on paljon hyvätasoisia ravintoloita ja hintataso on Suomeen verrattuna yhä alhainen. Kuten muuallakin, myös Latviassa kunnianhimoiset kokit ja keittiömestarit vannovat nykyään lähiruuan ja oman alueen perinteiden nimiin. Kesäaikaan kasvisruoka on kunniassaan ja ainekset ovat luonnollisesti hyvin samankaltaisia kuin Suomessakin. Matkalta kertyi siis hyviä vinkkejä kasvimaan antimien käyttöön kotikeittiössä!

Suosikkiravintolamme oli St. Petrus Pietarinkirkon aukion laidalla; ravintolan terassilta avautuu hauska näkymä aukion kesäkukkaistutuksiin, jotka ovat hauskan niittymäisiä.

Pietarin kirkon aukio

Pietarin kirkon aukio

St. Petruksessa nautimme muun muassa annoksen ehdotonta suosikkiamme Latvian ruokatarjonnasta eli paikallista ”kesäkeittoa”: kylmää keitto, joka valmistetaan punajuuresta, kurkusta ja tillistä sekä hapanmaitotuotteista. Ei ehkä kuulosta kovin ihmeelliseltä, mutta maku on aivan fantastinen: ihanan raikas ja aromaattinen. Aivan loistavaa nautittavaa vähän viileämpänäkin kesänä!

Itäeurooppalainen perinneruoka

Kotiin tultua oli ihan pakko tutkia tämän ruokalajin taustoja ja paljastui, että kyse on perinneruuasta, jonka alkuperästä käydään kiivasta kisaa. Liettuassa ollaan sitä mieltä, että keitto on alun perin sieltä kotoisin, mutta puolalaiset pitävät sitä puolalaisena perinneruokana. Eivätköhän myös latvialaiset pidä sitä omanaan, samoin kuin kenties valkovenäläiset, ukrainalaiset ja ties ketkä muut…

Ruokalistassa nimenä on – ainakin kansainvälisille asiakkaille – kylmä punajuurikeitto, koska punajuuri luonnollisesti ”leimaa” vahvalla värillään koko ruokalajin. Kuitenkin maun kannalta yhtä tärkeä osa on kurkulla, joka tuo keittoon raikkautta, sekä tillillä, jonka aromaattisuus kruunaa kokonaisuuden. Keittoon voi raastaa mukaan myös retiisiä ja päälle voi kuutioida kovaksi keitettyä munaa tai makkaraa, jos haluaa ruokaisampaa keittoa.

Kylmä punajuurikeitto

Kylmä punajuurikeitto

Meidän mielestä keitto on kuitenkin kyllin ruokaisaa ilman lisukkeitakin; varmaan sen vuoksi, että neljäs leimaa antava tekijä on jokin tai jotkin hapanmaitotuotteet. Lientä ei muuten juuri olekaan, vaan keitto syntyy maitotuotteilla kuten piimällä ja smetanalla. Varmasti keittoon voisi käyttää myös kefiiriä ja ruuanlaittojugurttia, jos ne miellyttävät enemmän, tai vaikkapa kotoista kermaviiliä piimän kera.

Kotona kokeilimme valmistaa keittoa ja päädyimme koostumukseen ja makuun, joka miellyttää ainakin meitä. Kylmä keitto säilyy hyvin, mistä on ollut paljon iloa kun olemme ahkeroineet piharemontin parissa: työntäyteiseen päivään tulee luksustauko, kun nauttii lounaaksi tätä herkkua.

Jos ja kun kasvimaalta löytyy punajuurta, kurkkua ja tilliä, kannattaa ehdottomasti juhlia kesän satoa tällä ihanan raikkaalla kesäkeitolla – mahtavaa sadonkorjuuruokaa!

Katso resepti

Slovenian kevät

Karhunlaukka kukkii

Paikallisten mielestä surkea on kevät ollut Sloveniassakin, mutta meille kahdenkymmenen asteen lämpötila ja auringonpaiste sopi paremmin kuin hyvin!

Vietimme huhti–toukokuun vaihteessa viikon matkustellen Sloveniassa, Välimeren pohjoisimmassa nurkassa. Slovenia on kiva pieni parin miljoonan asukkaan maa, jolla on hämmästyttävän paljon kiinnostavaa tarjottavaa: Alpit, Välimeren rantaa ja Istrian niemimaata, karu Karst-ylänkö sekä lempeä ja rehevä alavampi alue pääkaupunki Ljubljanan ympärillä ja siitä itään. Minnekään ei ole pitkä matka, joten lyhyessäkin ajassa ehtii tutustua erilaisiin luonnonympäristöihin ja nähtävyyksiin. Ihmiset ovat ystävällisiä ja vaatimattomia. Kun vielä Finnair lentää suoraan Ljubljanaan näin kesäisin, niin Slovenia on mainio lomakohde meille suomalaisille. Ljubljana on pääkaupungiksi pieni ja sopii esimerkiksi pitkän viikonlopun lomakohteeksi. Viikossa ehtii tutustua jo muuhunkin maahan.

Vierailumme sattui kevään parhaaseen aikaan: kaikki tuntui kukkivan luonnossa, puutarhoissa ja puistoissa. Saimme nähdä yhden suosikkimme karhunlaukan upean kukinnan Ljubljanan kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka karhunlaukka tuntuu vallanneen kokonaan! Myös toreilla myytiin karhunlaukkaa kaikissa muodoissaan: lehtiä, nuppuja, kukkia ja valmista pestoa.

  • Karhunlaukka nupulla

    Karhunlaukka nupulla

    Karhunlaukkaniitty

    Karhunlaukkaniitty

  • Karhunlaukkapolku Ljubljanan kasvitieteellisessä puutarhassa

    Karhunlaukkapolku Ljubljanan kasvitieteellisessä puutarhassa

    Karhunlaukka kukkii

    Karhunlaukka kukkii

  • Karhunlaukkaa Ljubljanan torilla

    Karhunlaukkaa Ljubljanan torilla

    Karhunlaukka kasvaa Plečnikin talon puutarhassa

    Karhunlaukka kasvaa Plečnikin talon puutarhassa

Toritarjonnasta päätellen oli myös muiden villivihannesten huippusesonki: maistettuamme paikallisessa ravintolassa eli gostilnassa villiparsafrittataa meidän oli aivan pakko tuoda villiparsaa mukanamme Suomeen asti. Hoikassa villiparsassa on voimakas parsan maku, mutta tallella lievä katkera sivuaromi, joka on jalostetuista parsalajikkeista kadonnut – herkullista!

  • Villiparsaa

    Villiparsaa

    Villiparsaa Ljubljanan torilla

    Villiparsaa Ljubljanan torilla

Varsinkin Ljubljana on hyvän ruuan ystävän paratiisi, sillä kaupungissa on valtavasti tasokkaita mutta edullisia ruokapaikkoja. Lisäksi huhtikuusta lokakuuhun kaupungin keskustassa katedraalin kupeessa järjestetään perjantaisin suosittu ruokatapahtuma Odprta Kuhna (= avoin keittiö), jossa ravintolat, catering-yritykset ja pop up– yrittäjät sekä viinintuottajat ja panimot myyvät aamusta iltaan pieniä maisteluannoksia tuotteistaan. Ljubljanalaiset pitävät valtavaa yhteispiknikkiä hienossa ympäristössä Ljubljanica-joen varrella ja tunnelma on aivan mahtava. Meitä lämmitti erityisesti se, että hyvän ruokahalun toivotus oli tapahtuman lakanassa ensimmäiseksi suomen kielellä!

Hyvää ruokahalua!

Hyvää ruokahalua!

Katedraalin toisella puolella on myös mainio tavallinen tori, jossa on kadehdittavan hieno taimivalikoima. Myös siemeniä on kaupan; emme voineet vastustaa kiusausta, vaan ostimme jännittävän näköisiä mustia pavunsiemeniä kylvettäväksi kasvimaalle. Elekieltä ja broken english käyttämällä saimme selville, että tämä lajike olisi aikainen ja korkea lajike, siis todennäköisesti salkopapu. Jännittävää nähdä mitä siitä syntyy!

Papuja Ljubljanan torilta

Papuja Ljubljanan torilta

Ljubljanasta poikkesimme myös Välimeren rannikolle, jossa vietimme muutaman päivän yöpyen upeassa Piranin kaupungissa. Kaikki Slovenian lyhyen rannikon kaupungit ovat alun perin venetsialaisten muinaisia tukikohtia ja se näkyy kaupunkien vanhojen keskustojen arkkitehtuurissa. Piranin vanha kaupunki on erityisen hyvin säilynyt ja kaupungissa on autoliikennettä rajoitettu vahvasti, joten tunnelma on mukavan rauhaisa, varsinkin kun oli vielä turismin kannalta off-season. Tosin Sloveniassa juhlitaan vappua peräti kahden vapaapäivän verran ja huhtikuun lopussa on yksi muukin kansallinen vapaapäivä, joten kun siinä välissä oli tänä vuonna viikonloppukin, niin paikalliset päiväturistit järjestivät kaupunkiin hulinaakin!

  • Viikuna viihtyy Piranissa

    Viikuna viihtyy Piranissa

    Piran, Slovenia

    Piran, Slovenia

  • Tartinin aukio Piranissa

    Tartinin aukio Piranissa

    Fransiskaaniluostari Piranissa

    Fransiskaaniluostari Piranissa

    Piran kaupungin muurilta kuvattuna

    Piran kaupungin muurilta kuvattuna

Suola oli aikoinaan näiden Triestenlahden rantakaupunkien vaurauden lähde ja vielä nykyäänkin niiden ympäristössä on jäänteitä suolan valmistuksesta matalissa merenlahdissa. Piranista etelään Kroatian rajan pinnassa on laajin jäljellä oleva alue, jossa suolaa on valmistettu haihduttamalla merivedestä. Alue jakaantuu kahteen: toisessa on yhä tuotantoa, toisen on luonto vallannut takaisin lukuun ottamatta pientä aluetta, jossa suolaa valmistetaan yhä perinteiseen, keskiajalta periytyvään tapaan osana suolamuseon toimintaa. Hieno vierailukohde: ainutlaatuinen luontokohde ja samalla erittäin mielenkiintoinen kulttuurihistoriallinen nähtävyys! Polkupyörällä pääsee ajelemaan pitkin savipenkkoja, jotka erottavat suola-altaat toisistaan.

  • Sečovljen suolamuseo

    Sečovljen suolamuseo

    Suolatyöläisten asunnot rapistuvat vanhalla suolakentällä

    Suolatyöläisten asunnot rapistuvat vanhalla suolakentällä

    Sečovljen luonnonpuistossa

    Sečovljen luonnonpuistossa

  • Suolatyöläisten kunnostettuja asuntoja Sečovljen suolamuseossa

    Suolatyöläisten kunnostettuja asuntoja Sečovljen suolamuseossa

    Suola-altaita

    Suola-altaita

  • Suola-altaan penkka

    Suola-altaan penkka

    Suola-altaita ja suolatyöläisten taloja

    Suola-altaita ja suolatyöläisten taloja

Istrian niemimaan sisämaassakin riittää nähtävää ja tehtävää. Ei ihme, että slovenialaiset ovat erittäin urheilullista ulkoilukansaa: vaelluspolkuja ja pyöräilyreittejä on ristiin rastiin luonnonkaunista maisemaa. Tänne täytyy tulla uudestaan! Siihen asti Sloveniasta muistuttavat Piranin suola, karhunlaukkapesto, Välimeren rannikon hassut reikäiset kivet sekä toivottavasti myös mustasiemeninen salkopapu, josta voi parhaimmillaan tulla varsinainen perintökalleus!

Slovenian tuliaisia

Slovenian tuliaisia

Vastakaikua

    Puutarhan Väki · Maaliskuun 18. päivänä 2018 klo 22.33

    Valitettavasti salkopapu ei ehtinyt tuottaa siementä Suomen koleassa kesässä, joten perintökalleutta siitä ei tullut… Parempi onni seuraavalla kerralla!?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Töitä puutarhassa: siivoaminen

Kevätkaihonkukka huhtikuussa

Ennen uuden kasvukauden alkamista on aika siistiä pois silmistä edellisen jäljet.

Tunnetun säkeen mukaan huhtikuu on kuukausista julmin. Meistäkin tuntuu siltä, vaikka syy saattaa olla toinen kuin T.S. Eliotilla, jonka runo jatkuu ”se työntää sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa muiston ja pyyteen, kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella”. Eliot ei tainnut välittää keväästä, sillä ”talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin”.

Talvessa on toki omat puolensa, mutta meidän mielestä huhtikuussa ikävintä on juuri se, että elämän nouseminen juurikyhmyistä tuntuu tapahtuvan niin onnettoman hitaasti! Valo on jo herättänyt puutarhurin vaistot, mutta luonnossa elonmerkit ovat vielä ujoja ja arkoja. Kun vielä takatalvikin silloin tällöin vierailee, odotus alkaa käydä hermoille. Joskus juolahtaa mieleen sekin, tuleeko mullasta tänä keväänä yhtään mitään, niin kuolleelta kaikki näyttää. Vuosi sitten keväällä paljastui aikamoisia talvituhoja, joten ihan perusteetonta sellainen pelko ei ole.

Puutarha kaipaa kevätsiivousta

Onneksi puutarhassa on jo tehtävää, vaikka kevään edistyminen onkin hidasta ja haparoivaa. On puutarhan kevätsiivouksen aika. Vaikka syksyllä olisi haravoinut kuinka ahkerasti sekä kompostoinut kuivat lehdet ja kasvinosat, niin jotenkin kummasti keväällä näyttää taas siltä kuin mitään ei olisi ennen talventuloa tehtykään… Kevät alkaa siis samoissa merkeissä kuin mihin syksy päättyi. Hyvä että komposti on ehtinyt hieman painua, joten siihen mahtuu taas tavaraa!

Kivetyillä pinnoilla voi aloittaa siivoamisen heti kun lumi on sulanut, mutta nurmikon osalta kannattaa odottaa, kunnes maan pintakin on sulanut ja kuivahtanut sen verran, että se kestää tallaamista liejuuntumatta. Varsinkin savensekaisessa maassa kuten meidän puutarhassa nurmiheinät tukehtuvat, jos niiden juuristoalue tiivistyy. Mutta maanpinnan kuivahtamisen jälkeen kannattaa herätellä nurmi haravoimalla pois liika karike; paitsi jos nurmikolla kasvaa kevään sipulikukkia. Ne nostavat jo päätään, joten haravointi pitää jättää niiden kukinnan jälkeiseen aikaan. Pihaniityllämme emme haravoi enää keväällä lainkaan, joten täytyy vain kestää ne muutamat viikot, jolloin niitty näyttää siivottomalta.

Esikko kurkistaa karikkeen alta

Esikko kurkistaa karikkeen alta

Meillä on tapana jättää perennapenkkiin talventörröttäjiksi sellaisten kasvin varret ja kukat, jotka kuivuvat kauniisti. Myöskin osa kuolleista lehdistä ja muusta karikkeesta jätetään talveksi kasvien suojaksi. Tähän aikaan penkit näyttävät siivottomilta ja sormia syyhyttää alkaa raivaamaan penkkejä puhtaiksi. Mutta niin kauan kuin yöt ovat kylmiä, yritämme malttaa mielemme ja jätämme osa karikkeesta vielä penkkiin suojaamaan taimia.

Kultatyräkin versot huhtikuussa

Kultatyräkin versot huhtikuussa

Yöpakkasten lisäksi maassa on monin paikoin vielä routaakin, varsinkin varjoisilla paikoilla. Asian voi tarkastaa ohuella, tukevalla kepillä maata luotaamalla: työnnä keppi pystysuoraan maahan kolmessa neljässä eri kohdassa; jos se uppoaa aina samaan syvyyteen kunnes pysähtyy kuin kiveen, routaa on vielä kyseisessä syvyydessä. Niin kauan kuin kasvualustassa on routaa, kannattaa jättää talvisuojaukset ikivihreiden kasvien päälle.

Meidän kokemus on, että pahimmat vauriot syntyvät itse asiassa huhtikuun loppupuolella, kun auringonvaloa saadaan jo paljon, mutta pintamaan sulamisesta huolimatta maassa on vielä routaa syvemmällä. Silloin ikivihreät heräävät eloon, mutta kuivuvat kun juuristolle ei vielä ole vettä saatavilla. Ratkaisu on kasvien varjostaminen. Jos se on jäänyt tekemättä syksyllä tai talvella niin mikään ei estä suojaamasta arimpia kasveja vielä tässäkin vaiheessa. Hyvä indikaatiokasvi on muuten vuorenkilpi: sen lehdet retkottavat voimattoman näköisinä kun maa on vielä roudassa, mutta virkistyy silmin nähden kun routa on sulanut!

Vuorenkilpi herää

Vuorenkilpi herää

Kateainekset omasta puutarhasta

Meillä on tapana kierrättää joulukuusen oksat hiljattain istutettujen ikivihreiden taimien kuten havujen, rodojen ja puksipuiden suojaksi heti Nuutinpäivän jälkeen. Hyvin juurtuneet ikivihreät pärjäävät ilman suojaustakin ainakin jos ne on istutettu hieman varjon puolelle. Tässä vaiheessa kevättä kuusenoksat ovat jo karistaneet neulasensa taimien juuriston katteeksi, mikä sopii mainiosti etenkin happamasta maasta pitäville ikivihreille.

Puksipuut talvisuojauksen alla

Puksipuut talvisuojauksen alla

Puutarhan kevätsiivous onkin mainiota aikaa myös katemateriaalin keräämiselle tulevan kasvukauden tarpeisiin. Komposti muhii säiliössään; se kannattaa kääntää heti kun se on sulanut, jotta maatuminen pääsee taas kunnolla vauhtiin. Samalla voi erotella puolivalmiin kompostin kateaineeksi ja valmiin kompostimullan puutarhamaan maanparannusaineeksi.

Puuaineksista saadaan katetta, kun pensaita ja puita siistitään leikkaamalla kuivuneita, heikkoja tai vahingoittuneita oksia sekä muotoilemalla liian tiheitä tai muotopuoliksi kasvaneita yksilöitä. Monet vievät leikkuujätteet jäteasemalle, mutta kyllä silppuaminen tai hakettaminen omaan käyttöön on paljon hyödyllisempää!

Omenapuuta leikataan

Omenapuuta leikataan

Jos ei omista silppuria tai haketinta niin sellaisen voi vuokrata tai lainata. Hyvä idea on yhteiskäyttö naapureiden kanssa: jos vaikkapa porukalla sovitaan, että yksi hankkii silppurin, toinen ruohonleikkurin, kolmas trimmerin ja niin edelleen, niin laitteita lainaamalla saavat kaikki käyttöönsä monta hyödyllistä vempainta! Meillä tehtiin menneellä istutusajalla orapihlaja-aidalle ”laihdutusleikkaus” kaventamalla aitaa reippaanlaisesti molemmilta sivuilta. Siinä oli pensasaitaleikkuri suureksi avuksi ja uskomatonta kyllä, myös säkkyräiset oksat saatiin varsin helposti silputtua kunnon hakettimella; molemmat laitteet olivat lainatavaraa. Perussääntönä pidämme sitä, että tällaiset rankemmat hoitoleikkaukset tehdään orapihlajalle ennen vappua.

Oksien hakettamista

Oksien hakettamista

Viimeinen silaus

Osa puutarhan kevätsiivousta on myös omien sotkujen raivaaminen: talveksi pihalle tulee varastoitua kaikenlaista kamaa: puutarhakalusteita, polkupyöriä, remonttitarpeita, multasäkkejä ynnä muuta. Lumen sulettua kamakasat näyttävät masentavilta, joten ne on parasta järjestellä heti kun se on mahdollista. Onneksi kaupungin jätehuolto tulee avuksi ja lähettää keräysautot liikkeelle näin keväisin, ehkäpä kaikki kama ei sittenkään ole ollut säilyttämisen arvoista… Joku viisas on sanonut sisustamisesta, että helpoin tapa uusia sisustuksensa on tehdä suursiivous. Sama pätee myös ulkotiloissa!

Viimeinen silaus siivotulle puutarhalle tehdään huolittelemalla nurmikon reunat. Näin keväällä kun kasvusto ei vielä ole armollisesti peittämässä kukkapenkkiin tai kasvimaalle levittäytyvää nurmea ja sammalta, kannattaa käyttää tilanne hyväksi. Kun reunan leikkaamisen myötä paljastuneen mullan peittää siististi katteella, voi jäädä rauhassa odottelemaan kasvun alkamista. Puutarhakalusteet vielä paikoilleen ja kaikki on valmista kesää varten!

Malja kesälle!

Malja kesälle!

Avoimet puutarhat meillä ja muualla

Ruusut tekevät puutarhan

Huomenna 7. elokuuta vietetään taas Avoimet puutarhat ‑päivää. Puutarhaliiton ylläpitämästä portaalista löytyy satoja puutarhoja ympäri Suomea, joihin pääsee tutustumaan sunnuntaina klo 12–18 välisenä aikana.

Meillä oli kesälomamatkan aikana tilaisuus osallistua vastaavaan tapahtumaan siinä pienessä eteläsaksalaisessa kylässä, missä käymme usein lomalla sukuloimassa. Oli yllättävää huomata, että siinä avautui aivan toisenlainen näkymä paikkakuntaan, jonka luulimme tuntevamme hyvinkin. Talojen takapihoilta ja kortteleiden keskeltä löytyi kuitenkin aivan uusi, tuntematon maailma ja paljon iloisia yllätyksiä. Suosittelemme siis lämpimästi osallistumista sunnuntain tapahtumaan, vaikkei ehtisikään omaa kotiseutuaan pidemmälle!

Puupölliaita

Puupölliaita

Lomakylämme jakautuu vanhaan ”alakylään”, jonka vanhimmat talot voivat olla osittain useamman sadan vuoden ikäisiä, sekä uuteen ”yläkylään”, jonne on viime vuosikymmeninä rakennettu ahkerasti pientaloja. Kirjoa on siis uusimpia puutarha- ja viherrakentamisen trendejä edustavista moderneista pihoista vanhoihin ja perinteisempiin puutarhoihin. Ja löytyipä kylästä myös muutama boheemi ja ennakkoluuloton puutarha, joiden luojat eivät noudata mitään trendejä tai traditioita, vaan toteuttavat omia villejä ideoitaan!

Moderneille puutarhoille on Saksassa tyypillistä, että erilaisia kivirakenteita käytetään paljon: on muureja, terasseja, kiveyksiä ja kivettyjä polkuja sekä kivisiä koriste-elementtejä. Kasveja on vähän, mutta ne ovat isoja ja näyttäviä, usein eksoottisen vaikutelman antavia kuten suurikokoiset heinät, bambut ja eksoottiset pensaat tai puut. Toinen trendi on ”luonnonmukaisuus”, joka näkyy runsaana puun käyttönä: on hyönteishotelleja, puupölleistä tehtyjä rakenteita ja pajuaitoja. Vesiaihe tuntuu olevan ”ein Muss”.

Monet trendikkäät pihat ovat puutarha-alan ammattilaisten toteuttamia. Meitä kuitenkin kiinnostivat enemmän amatöörien puutarhat, niissä on enemmän vaihtelua ja omaperäisempiä ratkaisuja. Vaikka kyllä joidenkin harrastelijapuutarhureidenkin puutarhat osoittautuivat häikäisevän korkeatasoisiksi, kuten tässä alla olevassa galleriassa esiintyvä klassisen kaunis puutarha, joka on kuin suoraan saksalaisen puutarhalehden sivuilta! Puutarhan on luonut paikallisen puutarhayhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja.

  • Ruusu kaunistaa kompostinurkkauksen

    Ruusu kaunistaa kompostinurkkauksen

    Helenanruusu

    Helenanruusu

  • Ruusuportti

    Ruusuportti

    Hortensia rajaa nurmikonlaitaa

    Hortensia rajaa nurmikonlaitaa

    Ruusuja, poimulehtiä ja puksipuita

    Ruusuja, poimulehtiä ja puksipuita

  • Ihana istuinpaikka

    Ihana istuinpaikka

    Levähdyspaikka puun siimeksessä

    Levähdyspaikka puun siimeksessä

Tuossa kuten monissa muissakin perinteisemmissä puutarhoissa suositaan ruusuja sekä puksipuita ja muita ikivihreitä leikattuja pensaita, joilla onkin Saksassa paremmat menestymisen mahdollisuudet kuin meillä Suomessa. Ihan kateeksi käy, kuinka hyvin myös Välimeren yrtit pärjäävät Keski-Euroopassa; meillähän viime talvi listi suuren osan laventeleista, salvioista ja muista aremmista monivuotisista yrteistä…

Boheemia tyyliä puolestaan edusti muun muassa vanhan pappilan puutarha, jonka nykyinen asukas harrastaa erityisesti eksoottisia kasveja. Pihamaalla tavallisten puutarhakasvien seassa kesää viettävät isokokoiset sitruspuut, kaktukset, palmut, agavet ja muut subtropiikin kasvit. Talveksi puutarhuri kärrää ne viileään piharakennukseen tai tyhjillään oleva leipomon tuotantotiloihin. Jälkimmäinen talvisäilytyspaikka ei tulevina talvina ole enää käytettävissä, joten puutarhurillamme on vaikea ratkaisu edessä: löytyykö korvaavaa talvisäilytystilaa vai pitäisikö kasveista luopua.

  • Eksoottinen puutarha

    Eksoottinen puutarha

    Ihana terassi vanhojen köynnösten siimeksessä

    Ihana terassi vanhojen köynnösten siimeksessä

Toinen boheemitarhuri on antanut kapean ja pitkän puutarhapalstansa villiintyä rauhassa varsinaiseksi viidakoksi. Puutarhassa tuntuu siltä, että mitään mikä vihertää ei ole karsittu tai poistettu, vaan periaatteena on ”elä ja anna elää”.

  • Villi puutarha

    Villi puutarha

    ”Eedenin puutarhassa”

    ”Eedenin puutarhassa”

    Myrskyn kaatama omenapuu

    Myrskyn kaatama omenapuu

Myrskyssä kaatunut omenapuukin on saanut jatkaa kasvua horisontaalissa asennossa.

Lothar-myrskyn kaatama omenapuu ei ole luovuttanut

Lothar-myrskyn kaatama omenapuu ei ole luovuttanut

Parveketerassi on rakennettu vanhan seljapensaan ja villiviinin tukevien oksien lomaan, leikkaamatta yhtäkään. Kaikesta huolimatta johonkin väliin puutarhuri on onnistunut kylvämään myös hyötykasveja.

  • Parveke seljapensaan syleilyssä

    Parveke seljapensaan syleilyssä

    Puunhalaajan kasvimaa

    Puunhalaajan kasvimaa

Runsaan tuhannen asukkaan kylässä oli kaiken kaikkiaan neljätoista puutarhaa, jotka osallistuivat tapahtumaan. Liikkeellä oli satoja ihmisiä niin kotikylästä kuin lähiseudultakin. Koko iltapäivä kului puutarhoihin tutustuessa ja illalla kylän monitoimitalon pihamaa muuttui ”Biergarteniksi”, jossa myös avointen puutarhojen isäntäväki pääsi vihdoin rentoutumaan.

Toisten ihmisten puutarhat ovat verraton ideoiden lähde jokaiselle puutarhaharrastajalle, joten ollaan kiitollisia niille vapaaehtoisille, jotka avaavat paratiisinsa meille muille. Eihän se ole aivan vailla riskejä: jos vierailijajoukko paisuu suureksi puutarhaa uhkaa ”kuluminen”, ja jotkut vierailijat katsovat jopa olevansa oikeutettuja napsimaan pistokkaita tai siemenkotia muistoksi. Lähdetään siis sunnuntaina joukolla vierailulle suomalaisiin avoimiin puutarhoihin, mutta kunnioitetaan vieraanvaraista isäntäväkeä kohtelemalla heidän puutarhojaan hellällä kädellä!

Vierailukohde: Mustilan arboretum

Mustilan pinkki rodo

Rhodorendronien ja atsaleoiden kukinta on alkanut Etelä-Suomessa, joten nyt on aika tehdä retki suomalaisten rodojen alkukotiin Mustilaan.

Mustilan arboretum on Suomen tunnetuimpia ja laajimpia puulajipuistoja, jonka ensimmäiset istutukset tehtiin 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Puisto on siis ehtinyt kypsään ikään, mikä tekee siitä viehättävän ”satumetsämäisen”, ihastuttavan retkikohteen koko perheelle. Puistossa on eripituisia kävelyreittejä, joten kaikenikäiset löytävät kunnolleen sopivat polut puistoon tutustumista varten.

Arboretum on perustettu elimäkeläisen Mustilan kartanon maille omistajaperheen Tigerstedtien toimesta, jotka ovat kolmessa sukupolvessa istuttaneet puistoon maailman eri kolkista kotoisin olevia puita, pensaita ja perennoja. Puistossa on nykyään yli 100 havupuulajia ja noin 200 lehtipuulajia sekä satoja pensaita ja perennoja!

Mustilan puulajipuistosta

Mustilan puulajipuistosta

Ehkä tunnetuin osa puistoa on 1920- ja 1930-luvulla rakennettu Alppiruusulaakso. Sen esikuvina ovat olleet englantilaiset ja skotlantilaiset metsäpuutarhat. Mustilassa vuosikymmenten aikana kestäviksi havaitut rodolajit ja ‑hybridit on otettu materiaaliksi talvenkestävien alppiruusujen jalostuksessa: taimitarhoilta löytyvät kotimaiset alppiruusulajikkeet ovatkin Mustilan alppiruusujen jälkeläisiä. Alppiruusuista jalostusprojekti on siirtynyt atsaleoihin, joten nykyään meillä on saatavilla myös kauniita talvenkestäviä atsaleoita, kiitos Mustilan ja kasvinjalostuksen professorina toimineen Peter M. A. Tigerstedtin! Muiden muassa meillä kasvaa kotipihan metsäpuutarhassa monta kotimaista alppiruusua: Pohjolan Tytär, St. Michel, Suvi ja Kullervo.

  • Kaunis valkoinen rodo

    Kaunis valkoinen rodo

    Mustilan arboretum

    Mustilan arboretum

  • Kaunis rodo Mustilasta

    Kaunis rodo Mustilasta

    Elegantti rodokaunotar

    Elegantti rodokaunotar

Arboretumista onkin tullut korvaamaton geenipankki: puistoon sopeutuneita kasveja voidaan käyttää koristekasvien jalostamisessa ja siten tuottaa Pohjolan oloihin tottuneita kasveja suomalaisiin puutarhoihin. Missään muualla ei kasva näin monipuolista kasvilajistoa yhtä vaativissa pohjoisissa olosuhteissa.

  • Atsalea kukkii

    Atsalea kukkii

    Atsaleoiden väriloistoa Mustilassa

    Atsaleoiden väriloistoa Mustilassa

  • Mustilan atsaleoita

    Mustilan atsaleoita

    Atsaleoiden runsautta

    Atsaleoiden runsautta

Mustilan yhteydessä toimii myös taimitarha ja itse arboretumissakin on pientä taimimyyntiä, joten sieltä voi ostaa mukaansa puiston kasveja. Ne ovat puita ja pensaita, joita ei juuri missään muualla ole myynnissä, esimerkiksi erilaisia vaahtera- ja pihtalajeja. Loistopaikka metsäpuutarhasta haaveilevalle puutarhurille, joka haluaa istuttaa hieman tavanomaista erikoisempia kasveja!

Mustilan arboretumin perennoja

Mustilan arboretumin perennoja

Meille Mustilasta on muodostunut yksi vuodenkierron ”must”: sinne on päästävä ainakin kerran kaudessa, jos ei rodojen kukintaa ihailemaan, niin sitten keskikesällä hortensioita katsomaan, tai syksyllä ihailemaan fantastista ruskaa! Tämän jutun kuvat on otettu Mustilassa eri vuosina alppiruusujen ja atsaleoiden kukinta-aikaan. Tänä vuonna arboretumissa ennustetaan, että rodojen kukinnasta muodostuu ”keskirunsas” ja kukinnan huippu ajoittuu kesäkuun ensimmäiselle viikolle.

Valkoinen rodo

Valkoinen rodo

Nykyään arboretum kuuluu vuonna 1983 perustetulle Mustilan kotikunnassäätiölle, jolle arboretum on kokonaisuudessaan lahjoitettu. Säätiö on kehittänyt arboretumin opetus- ja virkistyskäyttöä ja pitää puiston avoimena vierailijoille vuoden jokaisena päivänä, kesäkaudella (1.5.–30.9.) kello 8–21 ja talvikaudella (1.10.–30.4.) valoisaan aikaan. Puistoon tutustumisesta kerätään kohtuullinen pääsymaksu (0–8 euroa), joka käytetään arboretumin ylläpitämisen ja kehittämiseen. Jos haluaa tukea Mustilan toimintaa enemmänkin niin voi myös liittyä Arboretum Mustilan Ystävät -yhdistykseen. Sen jäsenet pääsevät osallistumaan arboretumin ja sen toiminnan kehittämiseen eri tavoin, muun muassa istutustalkoissa.

Mustilan polulla

Mustilan polulla

Mustila sijaitsee nykyisin Kouvolan kaupungin alueella, 6-tien varrella. Helsingistä matkaa kertyy 115 kilometriä, Kouvolasta 25 kilometriä. Lahdesta etäisyyttä on 65 kilometriä. Mustila on siis suhteellisen vaivattomasti saavutettavissa monesta suunnasta eteläistä Suomea.

Linkki:

Reininviiniä ja yrttitarhoja

Reichenaun luostari

Tämänvuotisen kesälomamatkamme teemaksi muodostuivat keskiaika, yrttitarhat ja viini.

Juhannuksen jälkeen vietimme pari viikkoa Reinin mutkan alueella, eli siellä missä joki sekä erottaa että yhdistää Ranskan, Saksan ja Sveitsin valtakunnat. Alueen asukkailla on tavallaan kolmoiskansalaisuus eli he voivat lyhyistä välimatkoista johtuen rajan estämättä asua, työskennellä, käydä kaupassa ja viettää vapaa-aikaa kolmessa erilaisessa kulttuurissa!

Koska Rein on hamasta esihistoriasta lähtien ollut merkittävä kulkuväylä, sen varrella on valinnan varaa historiallisista käyntikohteista. Olimme ajatelleet käydä muutamissa keskiaikaisissa yrttitarhoissa, mutta puolivahingossa keskiajasta muodostuikin matkan keskeinen teema. Heti ensimmäisenä päivänä osuimme näet sattumalta Euroopan suurimpiin keskiaikamarkkinoihin Horbin kaupungissa noin 40 kilometriä Stuttgartista etelään.

  • "Keskiaikaiset" hipit musisoivat

    ”Keskiaikaiset” hipit musisoivat

    Horbin keskiaikatapahtuma

    Horbin keskiaikatapahtuma

Horbin keskiaikapäivät

Pieni kukkuloiden ympäröimä keskiaikainen kaupunki onkin loistava tausta värikkäälle keskiaikatapahtumalle, joka levittäytyi Reinin sivujoen Neckarin rannoille. Ruoka, juoma, musiikki ja esitykset henkivät keskiajan kulttuuria ja elämää (tosin usein aika lailla nykyaikaistetussa muodossa…!) Markkinoilta olisi saanut täydellisen keskiaikaisen asun tai sotisovan tykötarpeineen, jos olisi kiinnostunut esimerkiksi aiheeseen liittyvistä roolipeleistä. Turnajaisnäytöksen aihe kietoutui kaupungin omaan historiaan eli keisari Maximilian I:n vaiheisiin 1400-luvulla. Erikoinen ja mieleenpainuva kokemus!

  • Pöllönkouluttaja

    Pöllönkouluttaja

    Sauvoja keskiaikamarkkinoilla

    Sauvoja keskiaikamarkkinoilla

    Keskiaikaharrastajien leiri

    Keskiaikaharrastajien leiri

Colmarin keskiaikainen kaupunki

Varsinainen suunnitelmamme oli tutustua Colmarin kaupunkiin Ranskan puolella Alsacessa eli Elsassissa kuten alueen suomenkielinen nimi kuuluu. Elsassin maakunta on historiansa aikana kuulunut milloin Ranskalle, milloin Saksalle, ja vieläkin saksalaisen kulttuurin ja kielen vaikutus on merkittävä.

Pikku-Venetsia Colmarissa

Pikku-Venetsia Colmarissa

Alsace/Elsass on yksi maailman tunnetuimmista viinintuotantoalueista. Sen viinit ovat meidänkin suosikkejamme, mikä osaltaan varmaan vaikutti matkakohteen valintaan. Colmar sijaitsee keskivaiheilla kuuluisaa Route du Vin’iä eli viinitietä, joka kiemurtelee runsaan sadan kilometrin matkan Vosges-vuoriston itärinteiden viinikylistä toiseen. Kaupunki onkin sopiva tukikohta, jos haluaa tutustua viininviljelyalueeseen.

Vaikka toki Colmarissa yksinkin olisi yllin kyllin nähtävää; kaupungin keskiaikainen keskusta on laaja ja erittäin hyvin säilynyt. Kaupungin museot ovat täynnä häikäiseviä keskiaikaisen taiteen aarteita, kuten esimerkiksi meitä puutarhureita kiinnostava Martin Schongauerin (n. 1440–1491) alttaritaulu ”Neitsyt ruusutarhassa”, joka on luonnontieteellisestäkin näkökulmasta vaikuttava teos! Mainioita ruokapaikkoja on joka korttelissa, ja paikallinen cuisine on maanläheistä ja rehellistä. Viinibaareissa voi maistella paikallisia viinejä, jos ei ehdi matkustaa kyliin asti.

Haut-Kœnigsbourg ja viinitien kylät

Tutustuimme Elsassin viinitien kyliin lähellä Haut-Kœnigsbourgin linnaa, joka vartio Vosges-vuorten kukkuloilta Reinin laaksoa. Niin kuin monet muut Reinin varren linnat se on aikoinaan raunioitunut, mutta 1900-luvun alkupuolella se on kunnostettu Saksan keisari Vilhelm II:n toimesta museoksi. Joitakin vuosia sitten linnan kylkeen on myös perustettu pieni puutarha keskiaikaisten esikuvien mukaan.

  • Haut-Kœnigsbourgin linna

    Haut-Kœnigsbourgin linna

    Näkymä Haut-Kœnigsbourgin linnasta

    Näkymä Haut-Kœnigsbourgin linnasta

  • Haut-Kœnigsbourgin keskiaikaiseen puutarhaan

    Haut-Kœnigsbourgin keskiaikaiseen puutarhaan

    Yrttitarha Haut-Kœnigsbourgissa

    Yrttitarha Haut-Kœnigsbourgissa

    Ruusuportti Haut-Kœnigsbourgissa

    Ruusuportti Haut-Kœnigsbourgissa

Myös viinitien kylissä on innostuttu luomaan omia keskiaikaisia puutarhoja, mutta niiden taso vaihtelee kunnianhimon ja toteutuksen puolesta kovasti toisistaan. Jos puutarhojen perustamisen tarkoituksena on ollut turistien houkuttelu, niin kikkailu on ollut turhaa – kylät ovat jo itsessään kyllin viehättäviä! Esimerkiksi Bergheimin kylä on kuin postikortti, ja kaiken lisäksi osuimme siellä sattumalta yhden suosikkiviinimme tuottajan viinikellarille. Gustave Lorentzin Sylvaner-valkoviini löytyy Alkon valikoimasta ja se on erityisen hieno kesäviini, raikas ja vivahteikas ja omiaan kasvisruokien ystävälle!

  • Bergheimin viinikylä

    Bergheimin viinikylä

    Puutarha Bergheimissa

    Puutarha Bergheimissa

    Talo viinikylässä Elsassissa

    Talo viinikylässä Elsassissa

Reichenaun luostarisaari

Viimeinen kohteemme oli Reichenaun saari Bodenjärvessä, jonka läpi Rein virtaa Saksan ja Sveitsin rajalla. Reichenau on UNESCOn maailmanperintökohde sen vuoksi, että se on muinaisen benediktiiniläisluostarin kotisaari ja luostarin peruja saarella on muun muassa monia hienoja kirkkoja. Luostarin toiminta alkoi jo Kaarle Suuren aikoihin ja varhaisimmat kirkoista ovat 800-luvulta.

Saari ei kuitenkaan ole pelkkä museo, vaan sen asukkaat saavat elantonsa puutarhaviljelystä. Reichenaussa kasvatetaan erityisesti salaatteja ja yksi sen tunnusmerkki ovatkin hauskan raidalliset salaattipellot, joissa vihreälehtiset ja punalehtiset salaatit vaihtelevat rytmikkään säännöllisesti!

  • Kylä Reichenaussa

    Kylä Reichenaussa

    Salaattipelto Reichenaussa

    Salaattipelto Reichenaussa

Meitä kiinnosti eniten se, että Reichenaun luostarissa oli yrttitarha, joka esittelee 800-luvulla eläneen luostarin apotin Walafrid Strabon ajan yrttitietämystä. Apotti Strabo kirjoitti Saksan alueen ensimmäisen puutarhakirjan ”De cultura hortorum”, jossa esitellään 24 erilaista tuolloin tunnettua hyötykasvia. Ne ovat salvia, viiniruuta, aaprotti, pullokurpitsa, meloni, koiruoho, hurtanminttu, fenkoli, saksankurjenmiekka, lipstikka, kirveli, lilja, oopiumiunikko, muskatellisalvia, palsamipäivänkakkara, minttu, puolanminttu, selleri, rohtopähkämö, maarianverijuuri, pietaryrtti, kissanminttu, retikka ja ruusu.

  • Reichenaun luostari

    Reichenaun luostari

    Walahfrid Strabon yrttitarha

    Walahfrid Strabon yrttitarha

  • Yrttitarha Reichenaussa

    Yrttitarha Reichenaussa

    Melonit ja pullokurpitsat Strabon yrttitarhassa

    Melonit ja pullokurpitsat Strabon yrttitarhassa

Koska Strabon aikaan ei vielä ollut käytössä yhtenäistä kasvien tieteellisten nimien järjestelmää, joistakin kasveista on vaikea tietää, mitä nimenomaista lajia Strabo on tarkoittanut. Edellä mainitut ovat kuitenkin tutkijoiden mielestä todennäköisimmät veikkaukset. Useimmat siis vieläkin ajankohtaisia kasveja.

Kaiken kaikkiaan hauska ja opettavainen matka, joka antoi paljon inspiraatiota omaan puutarhaharrastukseen. Ehkä meidänkin keskeneräinen terassimme jonain päivänä kehittyy yrttitarhan suuntaan, ja siinä vaatimattomat mutta kauniit keskiaikaiset yrttitarhat ovat hyvä esimerkki!

Töitä puutarhassa: rikkaruohojen kitkeminen

Härkäpapupenkki vesiheinän vallassa

Kesäkuussa kaikki kasvu on hurjassa vauhdissa, myös rikkaruohot kukoistavat. Jos tässä vaiheessa jaksaa panostaa kasvimaan ja istutusten kitkemiseen, voi loppukesästä laiskotella: kun hyöty- ja koristekasvit saavat alkukaudesta etumatkaa ei-toivottuihin naapureihinsa nähden, ne kyllä pärjäävät myöhemmin omin avuin!

Samoin kuin useimpien muidenkin puutarhanhoidon haasteiden kanssa, myös rikkaruohojen kitkemisessä on tärkeää ensinnäkin ennaltaehkäistä ongelmia ja toiseksi rajoittaa niiden vaikutuksia. Keinot ja konstit riippuvat pitkälti siitä, ovatko kyseessä siemenistä leviävät, usein yksivuotiset rikkaruohot vai juuriston avulla leviävät monivuotiset rikkaruohot.

Siemenrikkaruohot

Härkäpapupenkki on kitketty

Härkäpapupenkki on kitketty

Varsinkin kasvimaalla missä maata muokataan joka vuosi, riesana ovat lähinnä yksivuotiset rikkaruohot. Maa on tavallaan siemenpankki, joka on täynnä aikaisempina vuosina kylväytyneitä siemeniä. Kun maata käännetään ja valmistellaan viljelykasvien kylvöä tai istutusta varten, samalla nostetaan maaperän loputtomasta varastosta itämisen kannalta sopivalle korkeudelle maassa lymyäviä siemeniä. Monet tutuista rikkaruohoista ovat yksivuotisia kasveja, esimerkiksi vesiheinä ja jauhosavikka. Mutta luonnollisesti rikkaruohoiksi voivat muodostua mitkä tahansa helposti siemenestä leviävät kasvit, jotka joutuvat puutarhurin kannalta ”väärään paikkaan”.

Siemenrikkaruohoja ennaltaehkäistään kitkemällä ne ennen kukintaa, koska silloin uusia siemeniä ei muodostu. Kompostiin ei pitäisi laittaa kukkineita siemenrikkaruohoja, tai ainakin kompostin pitäisi lämmetä kunnolla, jotta siemenet tuhoutuisivat. Maanparannus saastuneella kompostilla on nimittäin yleisimpiä tapoja, joilla puutarhuri itse ajattelemattomuuttaan ”kylvää” rikkaruohoja! Toinen riski ovat ostetut astiataimet; niistä kannattaa ennen istuttamista irrotella ylin multakerros pois, jotta pinnalla olevat rikkakasvit ja niiden siemenet eivät päädy istutettaessa maahan. Myös kasvimaan pientareet kannattaa pitää puhtaana rikkakasveista tai ainakin niittää ne ennen siementen muodostumista.

Härkäpapu on saanut kompostikatteen

Härkäpapu on saanut kompostikatteen

Kokonaan ei voi päästä siemenrikkaruohoista eroon, sillä maan siemenpankissa niitä kyllä riittää… Hyvä neuvo on muokata maa juuri ennen hyöty- tai koristekasvin kylvämistä tai istuttamista. Jos nimittäin valmistelee maan jo aikaisemmin, niin rikkakasvien siemenet saavat etulyöntiaseman – ne tulee tavallaan ”kylvettyä” ensimmäisinä. Toinen vinkki on kastella kylvämisen yhteydessä vain kylvörivit, ei rivien välistä aluetta. Näin nimenomaan viljelykasvit pääsevät nauttimaan kosteasta itämisympäristöstä.

Kun viljelykasvit kylvää riviin niin itäneet rikkakasvit on helpompi tunnistaa ja harata rivinväleistä pois. Lähellä taimia kasvavat rikkakasvit joutuu nyppimään käsipelillä, mutta se kannattaa. Varsinkin pienet viljelykasvien taimet, kuten esimerkiksi porkkana, jäävät toiseksi jos rikkaruohot pääsevät rehottamaan! Sitten kun viljelykasvit ovat riittävän suuria, ne pärjäävät paremmin rikkaruohoja vastaan.

Maan kattaminen on myös hyvä tapa estää siemenrikkaruohojen kasvua, kunhan kate on puhdasta rikkaruohon siemenistä. Ensimmäisen kitkemisen jälkeen viljelykasvit kannattaakin ympäröidä sopivalla katteella, esimerkiksi ruohosilppu on myös oiva lannoite! Monivuotiset istutukset kannattaa aina kattaa jos haluaa päästä vähemmällä.

Juurista leviävät rikkaruohot

Multaa seulotaan

Multaa seulotaan

Siemenrikkaruohoja hankalampia ovat juurista leviävät monivuotiset rikkaruohot kuten vuohenputki ja juolavehnä, koska kerran asetuttuaan ne leviävät joka vuosi aina vain laajemmalle. Ilman erityistoimenpiteitä kasvimaata tai istutusaluetta ei kannatakaan tehdä paikalle, joka on näiden rikkaruohojen ”saastuttama”. Periaatteessa kaikki juurenpalat pitäisi saada poistettua maasta, koska mainitut vihulaiset pystyvät leviämään pienestäkin juurenpätkästä! Jos esimerkiksi rakennustöiden vuoksi tehdään isoja maansiirtoja niin kannattaa harkita tällaiset alueen täydellistä tyhjentämistä puolen metrin syvyydeltä. Muuten varsinkin puiden ja pensaiden juuristoihin jää väistämättäkin juurenpätkiä, jotka lähtevät rönsyämään ympäristöön heti kun silmä välttää. Jos – ja kun – tämä ei yleensä ole mahdollista, voi ensin ajatella esimerkiksi perunan viljelyä. Rotevana kasvina peruna ei kärsi yhtä lailla juuririkkaruohoista ja perunamaata muokatessa ja perunoita mullatessa tulee myös kitkettyä rikkaruohoja säännöllisesti. Kun maa on muutaman vuoden aikana saatu siivottua rikkaruohon juurista, voi ajatella jo vaativampiakin viljelykasveja. Tarkkaavainen pitää kuitenkin olla ja seurata tilannetta: jos vuohenputki tai juolavehnä jossain nostaa päätään, se on syytä heti poistaa juurineen päivineen.

Täytyy myös varoa kun siirtää multaa tällaiselta alueelta muualle, koska sen mukana tulee helposti siirtäneeksi myös rikkaruoho-ongelman. Multa on vähintäänkin seulottava hyvin ja eroteltava juurenpätkät muista aineksista. Seulotun mullan voi käyttää kohteeseen, jossa kitkeminen on helppoa, esimerkiksi yksivuotisten kasvien istutusalueisiin ja kasvimaalle. Kompostiin juuria voi panna vain, jos on varma että komposti kuumenee riittävästi tuhotakseen juuret. Turvallisempaa on panna juuret sekajätteeseen, tai sitten mädättää niitä tiiviissä muovisäkissä noin vuoden ajan jossain puutarhan suojaisessa nurkkauksessa. Tällä tavalla mädätetyt juuret voi sitten kompostoida turvallisesti. Pienet määrät juuria voi myös kuivattaa auringossa esimerkiksi ohuena kerroksena mustan muovin päällä ja kompostoida sitten kuolleet juuret. Valitettavasti juuririkkaruohot usein leviävät myös siemenistä, eli niidenkin kohdalla siementämisen ehkäiseminen on tärkeää.

Paras neuvomme

Niin siemen- kuin juuririkkaruohoissakin pätee sama eli ei ole realistista ajatella, että niistä voisi kokonaan päästä eroon. Vaikka kuinka huolellisesti haraisi maata, kitkisi ja niittäisi ei-toivottuja kasveja sekä puhdistaisi maan rikkaruohojen juurista, niin täydellisesti niistä ei pääse eroon. Se olisikin aika luonnotonta; onhan jokainen eliö ohjelmoitu lisääntymään ja kilpailemaan elintilasta muiden mukana! Jonkin kasvin määritteleminen rikkaruohoksi on vain meidän ihmisten harrastamaa lokerointia, ja alamme pikku hiljaa taas ymmärtää jo rikkaruohoinakin pidettyjen kasvien hyödylliset ominaisuudet. Esimerkiksi Saksan kielessä on jo vaihdettu rikkaruohoa tarkoittava sana ”Unkraut” eli ”epäkasvi” poliittisesti korrektimpaan sanaan ”Beikraut” eli ”kanssakasvi”…

Vuohenputken juuria

Vuohenputken juuria

Jonkinlainen kauhun tasapaino kannattaa siis pyrkiä saamaan aikaan. Omassa kotipuutarhassamme olemme esimerkiksi päättäneet, että vuohenputkea siedetään puutarhan laitamilla, mutta yritetään sielläkin rajoittaa sen holtitonta leviämistä istutusten valtakasviksi. Puutarhan ydinalueille vuohenputkea ei päästetä. Tämän politiikan noudattamista helpottaa, että puutarhan ympäri kulkee polku joka toimii rajana – sen yli ei vuohenputkella ole asiaa!

Vastakaikua

    Kaarina · Kesäkuun 10. päivänä 2023 klo 11.22

    Kun kasvimaa pienenee vuosi vuodelta “kanssakasvien” takia, niin perusteellinen puhdistus ja maan valtaaminen takaisin taitaa olla ainut keino. Leppä ja juolavehnä ulottavat juurensa syvälle ja kauas, ei niistä talikon kanssa eroon pääse. Pintamulta pitää viedä omaan läjäänsä pois pellosta ja siellä murennella sekä siivilöidä kanssakasvien juuret parhaan kyvyn mukaan. Sitten vasta multa takaisin peltoon.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu