Mullasta nousee kasvi

Soglio, Val Bregaglia

Puutarhan vuodenajat

Fenologinen puutarhakalenteri

Meidän puutarhavuotemme jakaantuu yhdeksään vuodenaikaan, joiden vaihtuminen ei käy ilmi painetusta almanakasta, vaan muutoksista ympäröivässä luonnossa. Vuonna 2012 seurasimme vuodenaikojen vaihtumista puutarhassamme ja laadimme oman fenologisen puutarhakalenterin. Siitä kertoi artikkelisarja ”Luontohavainnot puutarhakalenterina”.

Fenologia on tieteenala, joka tutkii eläinten ja kasvien elämänkierrossa vuosittain toistuvien tapahtumien ajoittumista. Vuosittaiset vaihtelut esimerkiksi kevään etenemisessä ovat suuria, joten almanakasta ei voi päätellä milloin talvi vaihtuu kevääksi. Esimerkiksi vuonna 2012 terminen kevät alkoi jo 10.3. mutta tänä vuonna talvi pitää vielä luontoa otteessaan.

Ennen nykyaikaisia säätiedotuksia puutarhurit ja viljelijät tarkkailivat luontoa ja päättelivät havaintojen perusteella, milloin kevät oli edistynyt niin pitkälle, että aika oli kypsä kylvämiseen. Suomessa etenkin muuttolintujen tarkkailulla on pitkät perinteet ja sananlaskutkin kertovat siitä, miten tärkeinä merkkeinä muuttolintujen saapumista pidettiin kevään edistymisestä. ”Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskystä ei päivääkään” ei viittaa niinkään kesään siinä mielessä kuin nykyisin ymmärrämme, vaan kasvukauden alkamiseen. Lintujen lisääntymisen onnistumisen kannalta on olennaista että pesintä osuu aikaan jolloin ravintoa on riittävästi saatavilla, esimerkiksi kevään toukkahuippuun. Tämä taas on kytköksissä kasvillisuuden heräämiseen.

Nykyään luonnontieteelliseen keskusmuseoon kuuluva Eläinmuseo ja Suomen tiedeseura kokoavat yhteistyössä vapaaehtoisten luonnonharrastajien kanssa vuosittain fenologisia havaintoja Suomen eläin- ja kasvimaailmasta. Myös Luonto-Liitolla on kevätseurantaprojekti joka vuonna. Emme ole kuitenkaan havainneet, että mikään taho Suomessa antaisi tänä päivänä havaintojen perusteella harrastelijapuutarhureille neuvoja siitä, milloin on esimerkiksi sopiva aika aloittaa kylvöt.

Muualla on saatavilla fenologisia puutarhakalentereita, joissa puutarhatyöt ajoitetaan luontohavaintojen mukaan. Esimerkiksi Saksassa puutarhan vuosi jaetaan kymmeneen fenologiseen vuodenaikaan (die phänologischen Jahreszeiten) sen mukaan, milloin tietyt tunnuskasveiksi valitut luonnon- tai puutarhakasvit aloittavat kukinnan taikka niiden hedelmät kypsyvät tai lehdet putoavat.

Kaikki saksalaisten käyttämät tunnuskasvit ja niiden perusteella tehdyt johtopäätökset eivät sovellu tänne meille Pohjolaan. Sen vuoksi päätimme tehdä havaintoja eri kasveista omassa puutarhassamme ja päätellä, mitkä sopisivat meillä vuodenaikojen vaihtumisen tunnusmerkeiksi. Tulos on tässä: yhdeksän vuodenaikaa ja tunnusmerkkejä, joita havainnoiden voi meidän puutarhassamme tehdä johtopäätöksiä puutarhavuoden edistymisestä (klikkaa kuvaa).

Varhaiskevät: jouluruusu kukkii

Jouluruusu muratin kumppanina

Jouluruusu muratin kumppanina

Jouluruusu (Helleboris niger) on kylväytynyt itsestään ”metsäpuutarhassamme” eli vanhojen vaahteroiden alla sijaitsevilla istutusalueilla. Sen kukinta osuu varhain keväällä juuri siihen aikaan, jolloin pälvet kasvavat mutta maa on vielä roudassa, ainakin osittain. Vuosittainen vaihtelu on suurta, mutta yleensä tämä tapahtuu maaliskuun lopulla tai huhtikuun alkupuolella. Terminen kevät alkaa joitakin viikkoja sitä aikaisemmin. Silloin vuorokauden keskilämpötila kapuaa yli nollan.

Varhaiskeväällä hedelmäpuiden ja pensaiden leikkaus on vielä mahdollista, koska silmut ovat vielä syvässä unessa. Sisätiloissa esikasvatuskausi on alkanut, mutta ulkona puutarhassa talvi ei ole täysin luovuttanut vahvistuvalle kevätauringolle.

Varhaiskeväällä odotellaan kärsimättöminä sitä hetkeä, jolloin routa on sulanut ja maa kuivahtanut sen verran, että sitä pääsee muokkaamaan. Kun vielä maan lämpötila on noussut kahdeksan asteen tienoille, voi aloittaa aikaisimmat kylvöt. Silloin koittaa puutarhassa uusi vuodenaika:

Keskikevät: sinivuokko kukkii

Jossain vaiheessa huhtikuun aikana kevätsäässä tapahtuu yleensä muutos lämpimämpään. Silloin talvi on lopullisesti menettänyt pelin ja kevät alkaa toden teolla. Termisen kasvukauden alkaminen ajoittuu yleensä näihin aikoihin eli vuorokauden keskilämpötila nousee yli viiden asteen. Keskikevään tunnuskasvi on sinivuokko (Hepatica nobilis), joka edustaa ensimmäisenä kaikkia puutarhan ja lehtojen ihania kevätkukkijoita.

Kevätkaihonkukkia ja kevätkiurunkannuksia

Kevätkaihonkukkia ja kevätkiurunkannuksia

Sinivuokko aloittaa kukintansa kun routa on sulanut ja maan lämpötila noussut kyllin korkeaksi. Samoihin aikoihin puhkeavat puutarhassamme kukkaan myös kevätkiurunkannukset. Ne leviävät tehokkaasti istutusalueilla, jotka jätetään rauhaan haravoinnilta ja muulta turhantarkalta siistimiseltä. Samalla tavalla kevätesikko viihtyy siellä, missä siemenet saavat jäädä karikkeen alle rauhassa itämään. Kevätkaihonkukan lehtiruusukkeet loistavat kirkkaan vaaleanvihreinä ja kukatkin ovat nupullaan. Sinililjat, helmihyasintit, kevättähdet ja muut puutarhan keväiset sipulikasvit yhtyvät kuoroon. Linnuista punarinta, suosikkinaapurimme, nähdään ensimmäistä kertaa talven jälkeen takapihan kuusikossa pesäpuuhissa. Ensimmäiset leppäkertut ja hyttysetkin tulee bongattua. Silloin on skeptikkojenkin myönnettävä: kevät on tullut!

Tähän aikaan puutarhassa voivat alkaa ensimmäiset kylvöt avomaalle. Maa on sulanut ja kuivahtanut hieman niin että sitä voi muokata. Viljelykasvit, joiden kasvatusohjeissa sanotaan ”kylvetään aikaisin keväällä” tai ”kylvetään kun maa on sulanut”, voidaan nyt kylvää muokattuun maahan. Siementen itämisen kannalta maan minimilämpötila on noin viiden asteen paikkeilla, sen kylmemmässä ei juuri mikään viljelykasvi idä. Optimilämpötila on kuitenkin korkeampi, joten ensimmäisten kylvöjen kanssa kannattaa odottaa kunnes maa on noin kahdeksan asteen lämpöinen. Silloin ei ole vaaraa siementen mätänemisestä kylmään maahan.

Keskikeväällä voi avomaalle kylvää mm. porkkanaa, palsternakkaa, persiljaa, pinaattia, retiisiä, härkäpapua, lehtisalaattia, sipulia, naurista ja tilliä. Maa-artisokan mukulat voi istuttaa, samoin kuin istukassipulit.

Muutoin puutarhassa on ankaran siivoamisen aika. Kuivuneet ja vahingoittuneet oksat, talventörröttäjät, kuivat lehdet sekä muu roipe, jota ei syksyllä ehditty tai jaksettu leikata, karsia tai haravoida, saa nyt kyytiä. Täytyy vain varoa vahingoittamasta maasta jo pilkistäviä versoja liiallisella siivousintoilulla. Karike kyllä jää kakkoseksi kunhan perennat ja pensaat pääsevät kasvuvauhtiin muutaman viikon päästä. Silloin onkin jo vuorossa seuraava vuodenaika – kevät kun on Suomessa niin kovin lyhyt!

Sydänkevät: vaahtera kukkii

”Koko luonto nyt virkoopi, meri, maa ja taivas ihastuupi, iloitkoon siis vanha ja nuori, linnut laulavat ja maa on tuore.” Näin runoili Mikael Agricola Rukouskirjassaan toukokuun kohdalla. Sama luomakunnan ihastus uudesta elämästä kuvastuu suomalaisille rakkaasta Suvivirrestä: ”Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks’ luopi, sen kutsuu elohon”. On sydänkevät, tuo maaginen vuodenaika, jolloin koko luonto tuntuu puhkeavan kukkaan, lehteen, versoon – yksinkertaisesti elämään!

Vaahterankukat värittävät tienoon

Vaahterankukat värittävät tienoon

Meillä tätä aikaa symboloi metsävaahtera (Acer platanoides), jonka limetinkeltaiset kukat aukeavat joskus toukokuun puolenvälin tienoilla. Vaahteroita on naapurustossa joka pihassa, joten koko tienoo muuttui kuin taikaiskusta heleän keltaiseksi!

Siellä täällä kontrastia luo rusokirsikka vaaleanpunaisine kukkineen ja punertavine lehtineen. Lähes kaikki puut ja pensaatkin ovat vähintäänkin hiirenkorvilla (joitakin jalopuita, esimerkiksi lehmusta ja tammea lukuunottamatta). Nurmen vihreys on palannut ja perennatkin ovat aloittaneet rehevän kasvun, joten keväinen vehreys suorastaan hyppää silmille. Kevättunnelman viimeistelee vain muutamaksi tunniksi lyhyenä yönä taukoava lintujen konsertti – eiköhän nyt ole jo palannut pääskynenkin! Tilastojen mukaan näihin aikoihin alkaa yleensä terminen kesä Etelä-Suomessa eli vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi 10 asteen yläpuolelle.

Puutarhatöiden kannalta luonnon kukoistus on merkki siitä, että on aika kylvää kasvit, joiden kylvöohjeissa todetaan ”kylvetään maan lämmettyä”. Esimerkiksi sukulaiset punajuuri ja mangoldi kehotetaan kylvämään vasta toukokuun jälkipuoliskolla, koska viileässä maassa ne yltyvät kukkimaan sen sijaan että kasvaisivat juurta tai lehteä. Kovin hallanarkojen kasvien kanssa pitää kuitenkin olla varovainen, sillä vaikka maa olisikin lämmennyt tarpeeksi niiden itämistä ajatellen, nuoret taimet vahingoittuvat jos säässä tulee takapakkia. Hallan esiintyminen on täällä Etelä-Suomessa todennäköistä aina touko-kesäkuun vaihteeseen saakka. Esimerkiksi papujen kylväminen saa siis vielä odottaa.

Sydänkeväällä on myös aika istuttaa aikaista perunaa ja kylvää naurista sekä lannoittaa kasvuun lähteneitä monivuotisia kasveja. Esikasvatettujen taimien karaiseminen eli totuttaminen ulkoilmaan voidaan vähitellen aloittaa: ainakin viikon ajan ennen ulos istuttamista taimet viedään leutoina päivinä ulos ja tuodaan sisään yöksi. Jos on käytössä kasvihuone tai ‑lava, niin taimet voi siirtää sinne, kunhan seuraa säätä ja ryhtyy suojaustoimiin säätiedotuksen luvatessa hallaöitä. Meillä heitetään vanha räsymatto lavan päälle hallanvaaran uhatessa.

Seuraava fenologinen vuodenaika koittaakin sitten, kun suurin hallanvaara alkaa olla ohi:

Alkukesä: pihasyreeni kukkii

Puutarhakalenterin neljäs vuodenaika on alkukesä, jolloin on aika istuttaa ja kylvää hallanarat viljelykasvit. Sen tunnuskasvi on pihasyreeni (Syringa vulgaris).

Alkukesä on todellinen kukkafestivaali – ”kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen” – joten tunnuskasviehdokkaista ei ole pulaa, päinvastoin! Omenapuun kukinta alkaa jo sydänkevään puolella, mutta myöhäisemmät lajikkeet jatkavat vielä alkukesällä. Aika useinhan halla koettelee omenapuita ja verottaa satoa, joten omenan kukintaa ei vielä voi pitää merkkinä pahimman hallanvaaran väistymisestä.

Pihasyreeni ja omenapuu

Pihasyreeni ja omenapuu

Pihasyreeni mainitaan ruotsalaisessa sanonnassa ”mellan hägg och syren” – tuomen ja pihasyreenin (kukinnan) välissä – joka viittaa viehättävästi sydänkevään ja alkukesän maagiseen aikaan. Pihasyreenin huumaavassa tuoksussa on jo lupausta lämpimämmistä ajoista, samoin kuin pihlajan hunajaisessa lemussa ja tuoksumaratin jännittävässä parfyymintuoksussa. Sen sijaan kevätkukkijat eivät joitakin poikkeuksia lukuunottamatta tuoksu kovin voimakkaasti. Ehkä voi sanoa, että yksi merkki kesän lopullisesta voitosta on tuoksujen lisääntyminen puutarhassa?

Alkukesän puutarhatöitä ovat hallanarkojen ja lämpimässä viihtyvien kasvien istuttaminen ja kylväminen. Niihin kuuluvat muun muassa pavut (härkäpapua lukuunottamatta), kurkut, kurpitsat ja tomaatit. Myös maissi, latva-artisokka ja salaattifenkoli istutetaan ulos vasta hallanvaaran mentyä. Kukista samettikukat ovat arkoja kylmälle.

Myös rikkaruohojen kitkeminen on ajankohtaista, koska alkukesään mennessä rikkakasvien kasvu on päässyt täyteen vauhtiin ja ne kilpailevat viljelykasvien kanssa elintilasta ja ravinteista. Aikaiset kylvökset kuten porkkana- ja palsternakkarivit on syytä harventaa samoihin aikoihin. Multaaminen ja tukeminen hyödyttävät hernettä ja härkäpapua sekä monia muitakin kasveja, joilla on taipumus laota. Usein alkukesällä on kuivaa, joten kastelua tarvitaan kylvösten pitämiseksi kosteina.

Alkukesä päättyy juhannukseen ja juhannusruusun kukintaan. Puutarhakalenterin seuraavan, viidennen vuodenajan alkamisen tunnistaa siitä, että kevään ja alkukesän luonnon heleä ja raikas vihreys on kypsynyt syvän tummanvihreäksi. Linnut ovat unohtaneet hurjimman riehakkuutensa ja nyt pensaikoista kuuluu piipitystä.

Keskikesä: kurjenpolvien aika

Ennen vanhaan puhuttiin pikkukesästä, jolla viitattiin aikaan ennen juhannusta, ja isosta kesästä sen jälkeen. Länsisuomalainen nimitys juhannukselle eli mittumaari puolestaan tarkoittaa kirjaimellisesti keskikesää.

Keskikesän alkamisen tunnuskasviksi oli paljon ehdokkaita, sillä keväästä asti jatkunut kukkien paraati jatkuu keskikesälläkin. Jossain vaiheessa myöhemmin keskikesällä tulee hetki, jolloin kukinta taukoaa hetkeksi: kasvukauden alkupuolen kukkijat ovat saaneet työnsä tehtyä, mutta myöhäisemmät eivät vielä ole aloittaneet. Mutta sesongin alkaessa on vielä valinnan varaa: poimulehdet, iirikset, päivänliljat, ajuruohot, akankaalit, pähkämöt, kivikkosuopayrtti, kissan- ja mirrinmintut sekä monet muut kukoistavat! Valitsimme keskikesän alkamisen tunnukseksi kokonaisen kasviryhmän eli kurjenpolvet (Geranium).

Verikurjenpolvi

Verikurjenpolvi

Meillä on puutarhassa paljon erilaisia kurjenpolvia, sillä ne ovat todella monipuolinen, helppohoitoinen ja rakastettava kasvien suku. Kurjenpolvia löytyy niin varjoon kuin aurinkoonkin; niin kivikkoon kuin tuoreeseenkin maahan; korkeita kurjenpolvia, matalia kurjenpolvia ja kaikkea siltä väliltä. Kurjenpolvet muodostavat tuuheita peittäviä mättäitä, joten ne sopivat esimerkiksi reunuskasveiksi ja peittämään kuihtuvien sipulikukkien lehdet. Tarhakurjenpolvi, tuoksukurjenpolvi, peittokurjenpolvi, idänkurjenpolvi, espanjankurjenpolvi, verikurjenpolvi, etelänkurjenpolvi, metsäkurjenpolvi, ketokurjenpolvi, meiltä löytyvät ne kaikki. Englantilaisen puutarhurin Margery Fishin klassinen neuvo ”When in doubt, plant a geranium” pätee täällä Suomessakin!

Kurjenpolvien kaudella puutarhassa on pieni hengähdystauko, kun alkukesän kylvö- ja istutuspuuhat ovat ohi, mutta pääsadon korjuu on vielä viikkojen päässä. Kuitenkin jos haluaa varmistaa kasvukauden hyödyntämisen täysimittaisena, keskikesällä on syytä tarttua vielä siemenpussiin. Monet vihannekset vieroksuvat Pohjolan alkukesän pitkää päivää, ja kasvavat paremmin kasvukauden toisella puoliskolla, jolloin päivä on jo lyhenemään päin. Nyt on aika kylvää muun muassa aasialaisia vihanneskasveja, jotka kuuluvat tähän ryhmään. Myös vuonankaali, ihastuttava salaattikasvi, kuuluu lyhyen päivän suosijoihin. Supisuomalaisista suosikeista nauris on perinteisesti kylvetty vasta Pietarin päivänä (29.6.).

Lisäksi näihin aikoihin on aika kylvää kaksi- ja monivuotisia kukkia kuten lemmikkejä, sormustinkukkia, illakoita, maariankelloja ja harjaneilikoita. Ne ehtivät vielä kasvattaa ruusukkeen tämän kesän aikana, josta sitten ensi vuonna nousevat kukkavanat.

Raparperin satokauden katsotaan yleensä päättyvän juhannukseen, sen jälkeen varsia ei pitäisi enää korjata. Muuten kasvi heikkenee liikaa ja seuraavan vuoden sato on uhattuna. Meillä on kuitenkin huomattu, että jos keväällä huolehtii raparperin lannoittamisesta ja kattamisesta, satoa voi hyvin korjata heinäkuun puolelle asti vaarantamatta tulevaa kasvua. Silloin sitä saa vielä samaan hilloon puutarhamansikan kanssa!

Vaikka pääsato korjataan vasta loppukesällä, keskikesällä saadaan jo maistiaisia tämän vuoden sadosta. Mansikat, herneet ja uudet perunat ovat perinteisiä suomalaisia ”primöörejä”, joiden satokausi on suurta juhlaa. Niiden lisäksi keskikesällä kannattaa hyödyntää kaikki mitä viljelypalsta jo tuottaa: nuoret yrtit, harvennetut pikkujuurekset ja punajuuren lehdetkin!

Keskikesällä ennen kukintaa on myös yrttien keräämisen sesonki. Kun nyt on hereillä, saa talveksi talteen sekä viljeltyjen yrttien että luonnonkasvien vaikuttavat aineet mausteeksi ja lääkintää varten.

Muutoin puutarhuri voi tyytyä varmistelemaan sadon onnistumista kastelemalla, lannoittamalla sekä tauteja ja tuholaisia torjumalla!

Loppukesä: kesäomenat kypsyvät

Meille loppukesä alkaa kun kesäomenat kypsyvät: se symboloi varsinaisen satokauden alkamista ja kasvukauden täyttymystä.

Kesäomena ’Pirja’

Kesäomena

Keväällä vuodenaikojen vaihtelua seurataan päivien ja viikkojen tarkkuudella. Jokainen saapunut muuttolintu ja maasta puskeva kevätkukka aiheuttaa riemun tunteita. Kasvukauden jälkipuoliskolla kesä on jo itsestäänselvyys eikä sen edistymisestä enää tehdä otsikoita iltapäivälehtiin. Ne keskittyvät seuraamaan vain sitä, onko hellettä tiedossa vai pitäisikö suunnata etelän maille aurinkoa saamaan.

Perinnetieto ei anna kovin tarkkaa osviittaa loppukesän merkeistä: aikaisimmillaan mainitaan, että Ollin päivänä eli pyhän Olavin muistopäivänä (29.7.) tapahtuisi käänne kohti syksyä: päivien lyheneminen kiihtyy, mitä kuvaa sanonta ”Yötä Uolevista, päivää Paavalista”. Laurin päivää (10.8.) on laajalti pidetty heinänteon viimeisenä määräpäivänä, minkä jälkeen alkaa elonkorjuu ja myös rukiinkylvö, joka pitäisi saada tehtyä Pärttylin päivään (24.8.) mennessä.

Vaikka kotipuutarhuri ei heinää teekään tai kylvä ruista, myös kasvukauden loppupuolella on hyödyllistä seurata luonnon merkkejä ja arvioida sitä, milloin on syytä korjata satoa. Varsinkin jos viljelee vihanneksia varastoitaviksi, on tärkeää korjata sato silloin kun ne ovat saavuttaneet säilyvyyden kannalta optimaalisen kypsyystason. Esimerkiksi juuresten ja perunan kuori paksuuntuu kasvun päättyessä, mikä edistää niiden säilymistä varastossa. Viljelyohjeissa kuitataan satokausi kuitenkin aika lyhyin maininnoin.

Sipulit ovat tyypillinen esimerkki kasviksista, joiden sato korjataan yleensä jo loppukesästä. Kun naatit ovat kellastumassa ja kaatuvat pitkin pituuttaan, ne ovat tuleentuneet ja valmiit korjattaviksi. Korjattua sipulia kuivataan ensin jonkin aikaa ulkona ja siirretään sitten lämpimään sisätilaan muutamaksi viikoksi kuivumaan ennen kuin naatit nyhdetään irti.

Juurekset yleensä kypsyvät korjuukuntoon vasta alkusyksystä, mutta punajuuri on kokemuksemme mukaan usein valmis korjattavaksi jo loppukesällä. Kun juuri on noussut ylös maasta muutamia senttejä, se ei enää kasva. Silloin kannattaa mieluummin korjata juures kuin antaa sen jäädä penkkiin. Siellä se päätyy etanoiden ja muiden ahmattien suuhun! Myös perunan korjuu on yleensä ajankohtaista jo loppukesällä, koska palsta-alueella on käytännössä mahdotonta välttyä perunarutolta.

Loppukesällä pitää jo ryhtyä ajattelemaan tulevaa kasvukautta, niin hassulta kuin se saattaa tuntua. Jos seuraavana kesänä mielii mansikkaa, niin uudet taimet on syytä istuttaa nyt tai siivota vanha mansikkapenkki poistamalla ylimääräiset rönsytaimet. Muidenkin monivuotisten kasvien istutus on ajankohtaista, koska loppukesällä istutettuina ne ehtivät vielä ennen talven tuloa juurtua hyvin. Erityisen tärkeää tämä on ikivihreiden kasvien kannalta. Seuraavaan kesään voi myös valmistautua kylvämällä viherlannoituskasveja kasvimaan tyhjenneille alueille, esimerkiksi perunamaahan.

Tärkein työ puutarhassa loppukesällä on kuitenkin sadonkorjuu, jonka tunnuskasviksi olemme siis omassa puutarhassamme valinneet omenan. Kesäomena kypsyy syötäväksi juuri näihin aikoihin. Meillä kasvaa Pirjaa, joka on suomalaisista lajikkeista aikaisimpia yhdessä perinteisten Huvituksen ja Valkean kuulaan kanssa. Sen sato on merkki yltäkylläisyyden ajasta, jossa on jo aistittavissa myös lopun alku.

Ruskasyksy: pihlajanmarjat kypsyvät

Syksy on koittanut puutarhassa viimeistään silloin, kun pihlajanmarjat ovat kypsyneet hehkuvan punaisiksi. Sääoloista riippuen ajankohta sattuu elokuun loppupuolelle tai vasta syyskuulle.

Pihlajanmarjoja

Pihlajanmarjoja

Pihlajanmarjojen punertuminen ennustaa syksyn väriloistoa ja ruskan alkamista. Tuntuu mielekkäältä jakaa loppuosa puutarhavuodesta kahteen: ruskasyksyyn ja myöhäissyksyyn. Jälkimmäinen alkaa sitten kun valtaosa lehdistä on kellastunut ja pudonnut lehtipuista ja ‑pensaista, yleensä lokakuun loppupuolella.

Ruskasyksyn tärkeimmät työt kasvimaalla liittyvät sadonkorjuuseen ja sen jälkeiseen maan muokkaamiseen seuraavaa kasvukautta varten. Erityisesti juuresten sadonkorjuu ajoittuu syyskuulle. Vanhan kansan työkalenterissa mikkelinpäivä eli arkkienkeli Mikaelin muistopäivä 29.9. oli sadonkorjuun päätepiste. Johtuuko ilmaston lämpenemisestä vai mistä, mutta syyskuun loppu tuntuu kovin aikaiselta ajankohdalta: silloinhan kasvimaalla kukoistavat vielä monet kasvit. Erityisesti lehtikaalit ja purjosipulit kestävät kylmiäkin säitä lopettamatta kasvua.

Joka tapauksessa viimeistään syyspäiväntasauksen jälkeen, syyskuun loppupuolella päivän lyheneminen tuntuu jo selvääkin selvemmin ja auringon suoma lämpö hupenee nopeasti. Terminen syksy alkaa yleensä viimeistään lokakuun alkupuolella täällä meillä eli vuorokauden keskilämpötila laskee alle kymmenen asteen. On siis korkea aika korjata sellainen sato, joka kärsii kylmästä. Säät tosin vaihtelevat vuodesta toiseen niin paljon, että säätiedotuksia on seurattava päivittäin. Jos lämmintä säätä riittää, esimerkiksi avomaatomaatteja voi kypsytellä pitkäänkin vaikkapa harson alla. Myös talvikurpitsat pitää pelastaa pakkasilta, jos haluaa saada ne säilymään varastossa.

Puutarhassa istutetaan vielä perennoja ja sipulikasveja kevättä ajatellen. Pensaiden ja puiden siirtäminen kannattaa jättää myöhäissyksyyn, kun ne ovat pudottaneet lehtensä ja siirtyneet talvilepoon. Istutuskuopat voi kuitenkin kaivaa jo hyvissä ajoin.

Kompostointia

Kompostointia

Me aloitamme myös lehtien haravoimisen ja kompostin rakentamisen heti kun lehdet alkavat kellastua. On turhaa odotella kaikkien lehtien putoamista, koska silloin joutuu kerralla keksimään säilytyspaikan suurelle määrälle puutarhajätettä. Kun kompostin kokoamisen aloittaa ajoissa, se ehtii hieman painua joten tilaakin on enemmän. Lehtien sekaan on hyvä saada myös vihreää materiaalia ja sitähän on riittämiin sadonkorjuun aikaan, kun naateista pitää päästä eroon. Isot lehdet kuten tammen ja vaahteran lehdet silppuamme ennen kompostoimista ruohonleikkurilla.

Ruskasyksy on yksi puutarhavuoden kohokohdista, jos säät ovat aurinkoisia ja kuivia. Kannattaa nauttia väriloistosta ja panna merkille erityisen kauniit syysvärit. On hauskaa jos puutarhan istutuksissa on syksyllä keltaisen lisäksi erisävyisiä punaisia, oransseja ja ruskeita. Myös kaunisväriset marjat ja hedelmät kannattaa ottaa huomioon, jos haluaa lisätä puutarhaansa syysväriä. Kotipihlajan (Sorbus aucuparia) lisäksi erilaiset koristepihlajat ovat tässä suhteessa monipuolisia: väreissä löytyy jopa valkoista!

Myöhäissyksy: vaahtera on riisuuntunut

Myöhäissyksy on koittanut, kun valtaosa lehdistä on kellastunut ja pudonnut lehtipuista ja ‑pensaista. Silloin kasvukausi päättyy ja puutarha laskeutuu lepoon. Kauden symboli on taas vaahtera: tällä kertaa alastomaksi riisuuntuneena.

Vaahtera myöhäissyksyn asussa

Vaahtera myöhäissyksyn asussa

Hetki on haikea, kun huomaa viimeisimmänkin lehden pudonneen kotivaahterasta. Piha alkaa näyttää alastomalta, vaikka toki lehdet sinnittelevät vielä joissakin pensaissa ja puissa. Varsinkin sellaiset kasvit, jotka ovat täällä Suomessa kestävyysalueensa rajamailla, saattavat vielä olla vihreitäkin. Niillä on suuri riski palelluttaa ainakin oksankärkensä talven aikana, kun ne eivät ole tuleentuneet eli puutuneet ajoissa ja siten varautuneet kylmiin säihin. Jotkut perennat vielä sinnittelevät ja jatkavat kukintaa, meillä mm. maanpeiteruusut, syysvuokot, yrtti-iiso ja teurikka kukkivat vielä myöhäissyksyllä.

Myöhäissyksy alkaa meillä yleensä lokakuun viimeisillä viikoilla. Ei liene sattumaa että suomalaisen perinnekalenterinkin mukaan loka-marraskuun vaihde on vuodenkierrossa tärkeä murrosaika, tavallaan vuodenvaihde. Muinaissuomalaisten vuosi päättyi syksyllä sadonkorjuun loputtua ja uusi vuosi alkoi marraskuussa. Väliin jäi vajaan parin viikon jakso, jonka aikana aurinkovuosi ja kuuvuosi tasattiin. Kustaa Vilkuna kertoo mainiossa kirjassaan Vuotuinen ajantieto että vuoteen mahtuu 12 kokonaista taivaallista kuukautta, mutta niistä ei tule kokonaista aurinkovuotta vaan yli jää 11¼ vuorokautta. Tätä niin sanottua jakoaikaa vietettiin suunnilleen Simon päivästä (28.10.) Martin päivään (10.11.).

Jakoajan säästä ennustettiin koko tulevan vuoden säätä. Tähän ajanjaksoon liittyykin valtava määrä kansanomaisia uskomuksia ja tapoja. Kekriä eli perinteistä sadonkorjuujuhlaa on vietetty yleisesti myöhäissyksyllä. Kun samoihin aikoihin osuu vielä kristillisen kirkon viettämä marttyyrien ja veritodistajien muistopäivä eli pyhäinmiesten päivä (1.11.) sekä sielujen päivä eli vainajien muistopäivä (2.11.), kyse on ollut varsinaisesta juhlasesongista!

Nykyään myöhäissyksyn tärkeimmät työt kotipuutarhassa liittyvät kasvukauden jälkeiseen siivoamiseen, kompostoimiseen sekä pihan ja puutarhan valmistamiseen talveksi. Kevään työtaakkaa vähentää huomattavasti, jos mahdollisimman monet työt ehtii toimittaa jo syksyllä – kannattaa muistuttaa mieleen kuinka kiireinen kevätkausi on puutarhassa ja tehdä voitavansa jo nyt! Varsinkin savisen kasvimaan kääntäminen syksyllä tekee kevään työt huomattavasti helpommiksi: talven aikana pakkanen hajottaa multapaakut, joten keväällä riittää maan pinnan tasaaminen.

Liian siisti ei kuitenkaan kannata olla: kukkapenkkeihin ja istutusalueille kannattaa jättää syksyn lehtiä ja kuolleita kasvinosia suojaamaan monivuotisia kasveja kylmyydeltä ja syvältä roudalta. Meillä jätetään esimerkiksi yrttimaalle viereisen tammen lehdet lämmikkeeksi ja suojaksi keväistä ahavaa vastaan. Monet yrtit ovat talvivihreitä ja kärsivät kevättalven auringonpaisteesta kun juuristo on vielä roudassa.

Myöhäissyksyllä suojataan nuoret hedelmäpuut jyrsijöiltä virittelemällä runkosuojat ja verkot niiden ympärille. Ruukkupuutarha järjestetään talvikuntoon: arat ruukut tyhjennetään ja siirretään varastoon, pakkasenkestäville etsitään säilytyspaikka. Hyvä ratkaisu on mm. upottaa ruukku maahan. Jos aikoo keväällä viritellä varjostuskankaita havukasvien tai rodojen suojaksi, nyt on hyvä hetki asettaa tukikepit – kun maa on roudassa se on huomattavasti vaikeampaa!

Jonkin verran satoakin on vielä korjattavana myöhäissyksyllä, esimerkiksi maa-artisokka tuppaa jäämään viimeisenä maahan ja joskus yli talvenkin! Myöhäissyksyllä voi myös kirjaimellisesti kylvää uuden satokauden siemenen: joitakin kylmänkestäviä ja aikaisia vihanneksia voi kylvää jo ennen talven tuloa. Meillä on hyviä kokemuksia muun muassa palsternakan, pinaatin ja kirvelin syyskylvöstä sekä valkosipulin istuttamisesta myöhäissyksyllä. Kokeile rohkeasti sellaisten kasvien syyskylvöä, joiden kylvöohje on ”mahdollisimman aikaisin keväällä”, mutta vasta kun säiden voi olettaa olevan lopullisesti kylmenneet alle viiden asteen. Muuten on vaarana että itäminen tapahtuu jo syksyllä. Samaa riskiä ei ole sellaisten siementen kanssa, jotka vaativat kylmäkäsittelyn – ne itävät vasta talven jälkeen, joten niitä voi huoletta kylvää koko syksyn ajan maan jäätymiseen asti.

Talvi: maa jäätyy

Huurteinen ajuruoho

Huurteinen ajuruoho

Talvi on puutarhan vuodenajoista viimeinen ja pisin. Sen alkaminen vaihtelee vuosittain suuresti ja vasta jälkikäteen voi varmasti sanoa, milloin se tapahtui. Maan jäätyminen pysyvästi tai lumipeite joka säilyy ovat puutarhurille talven sinetti.

Terminen talvi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee enemmän tai vähemmän pysyvästi alle nollan. Joskus se tapahtuu täällä etelärannikolla vasta loppiaisen tienoilla, kuten esimerkiksi 2011–2012 talvena, toisinaan taas hyvinkin aikaisin, jo marraskuun puolella. Näin kävi 2010–2011 talvella jolloin termisen talven laskettiin alkaneen 17.11. Tällainen vaihtelu tekee tietysti talveen varautumisesta vaikeaa. Useimmat lopettavatkin puutarhanhoidon suosiolla viimeistään marraskuun puolelle tultaessa, jotta projektit eivät jäisi kesken.

Talven tuloon liittyy tietty huojennuksen tunne: myös puutarhurin on hyvä siirtyä viettämään lepokautta, yhdessä puutarhan kanssa. Joskus tuntuu että olemme siinä mielessä keskieurooppalaisia kollegojamme onnellisemmassa asemassa että meidän on ihan pakko lopettaa puutarhahommat talven ajaksi, kun taas leudommassa ilmastossa viljelyä voi jossain muodossa jatkaa läpi vuoden. Mahtaa olla stressaavaa!

Mutta kyllähän talveen ehtii myös kyllästyä, koska se on yleensä kaikista vuodenajoistamme pisin. Tosin ilmastonmuutos taitaa vaikuttaa siihen suuntaan, että tähän on tulossa muutos, ainakin täällä etelässä. Esimerkiksi 2011–2012 talvi tosiaan alkoi vasta loppiaisena, mutta jo maaliskuun 10. päivänä siirryttiin Ilmatieteen laitoksen mukaan kevään puolelle, kun vuorokauden keskilämpötila kohosi yli nollan.

Joka tapauksessa viimeistään maaliskuussa iskee kateus, kun seuraa esimerkiksi brittiläisiä puutarhalehtiä, joissa ollaan jo täydessä työn touhussa. Meillä kasvukauden alkamista saa odottaa huhtikuun toiselle puoliskolle asti. Etelä-Suomessakin kasvukausi on vain noin puolen vuoden mittainen, vuonna 2012 itse asiassa tasan puoli vuotta ainakin meidän tienoilla, missä terminen kasvukausi alkoi 21.4.2012 ja päättyi 21.10.2012.

Tammikuu palstalla

Tammikuu palstalla

Talven puutarhatyöt liittyvät erityisesti kasvien suojeluun talvikauden vaurioilta. Lumi on yhtäältä siunaus kun se suojaa kasveja ankaralta pakkaselta ja maan syvältä routaantumiselta. Arkoja kasveja kannattaakin peitellä kevyesti lumella. Toisaalta lumi aiheuttaa myös vahinkoa: puut ja pensaat kärsivät lumen painon taivutellessa oksia. Puutarhurin työnä onkin tarkkailla lumikuormaa ja vapauttaa tukalimmassa tilanteessa olevat kasvit lumen armoilta.

Ongelmia aiheuttavat myös katoilta putoava ja kulkureiteiltä aurattava lumi. Kesällä voi olla vaikea muistaa jättää tontille tilaa myös lumelle. Paikkoihin joihin joudutaan kasaamaan tai kasaantuu lunta kannattaa istuttaa perennoja tai sellaisia pensaita, jotka voi huoletta leikata alas keväällä, jos ne ovat kärsineet lumen painosta.

Lumivahinkojen lisäksi puutarha kaipaa suojaa tuhoeläinten tihutöiltä. Hedelmäpuiden ja pensaiden jänis- ja myyräsuojat kannattaa käydä silloin tällöin tarkistamassa. Jos lunta kertyy paljon, suojat saattavat jäädä kinosten alle ja silloin rusakot sun muut yltävät hangelta yllättävän korkealle tuhojaan tekemään. Tällä tavoin menetimme yhden nuoren omenapuun koko latvuksen toissa talvena!

Talven kääntyessä kevään puolelle alkavat sitten vähitellen varsinaiset puutarhatyötkin. Puiden ja pensasaitojen rankemmat leikkaukset tehdään ennen kuin silmut puhkeavat. Esimerkiksi kuusiaidan vuosileikkauksen perinteinen sesonki on kevättalvella. Varmaan myös suosituiksi tulleet tuija-aidat sopisivat leikattavaksi samoihin aikoihin.

Latva-artisokan kylväminen

Latva-artisokan kylväminen

Kevättä kärsimättömästi odottava puutarhuri alkaa esikasvatustyöt jo maaliskuussa, vaikka yleensä kannattaa malttaa mielensä ennemmin kuin olla liian ajoissa liikkeellä. Huonossa valossa kasvaneista taimista ei kasva tukevia kasveja ja pitkä esikasvatusaika myös altistaa taimet tuholaisille ja taimipoltteelle. Mutta onneksi ikkunanlaudalla voi jo kevättalvella kasvattaa kaikenlaista pientä vihreää joka antaa toivoa keväästä: esimerkiksi vihanneskrassia, basilikaa ja muita nopeasti kehittyviä yrttejä ja kasviksia.

Onneksi talven kulku käy talvipäivänseisauksesta lähtien oikeaan suuntaan säistä huolimatta: kohti valoa ja kirkkautta; ensin pienin ja huomaamattomin askelin, lopuksi valtavin harppauksin. Kevätpäiväntasaus on sitten jo lupaus uudesta kasvukaudesta!

Linkki

Puutarhavuosi 2020

Kuvassa on hehkuvan punaisia ja oransseja koristekrassin kukkia kasvimaalla

Pian taakse jäävä vuosi tullaan muistamaan ennen kaikkea koronapandemiasta. Puutarhavuosi ei ollut yhtä poikkeava: ilmaston lämpenemisen merkeissä mentiin, kuten viime vuosinakin.

Koronasta huolimatta meidän elämämme on kulkenut arkisen rauhaisassa, epidemian määrittelemässä tahdissa niin, että ajantaju on paikoin ollut kadoksissa: alkuvuoden tapahtumat tuntuvat kaukaiselta historialta. Maaliskuun puolesta välistä lähtien olemme molemmat työskennelleet kotona; työ on joskus ikävälläkin tavalla tunkeutunut yksityiselämän puolelle. Keski-Euroopassa asuvat läheiset ovat olleet kuin rautaesiripun takana. Onneksi sentään luonto on tuonut olemiseen vaihtelua, sillä oli kriisi tai ei, niin vuodenkierto etenee vääjäämättä. Luonto on välinpitämätön ihmisen murheita kohtaan, mikä on ihmeen lohduttavaa.

Leutoa talvea seurasi kolea kevät

Kuten maaliskuussa päivittelimme, tavallaan talvi 2019–2020 ei koskaan edes tullut tänne eteläiseen Suomeen: termisen talven määritelmä ei millään tahtonut täyttyä, sillä keskilämpötila ei laskenut alle nollan kuin muutamaksi päiväksi kerrallaan. Meillä päin talvi olikin kuin pitkittynyt syksy: sadetta saatiin poikkeuksellisen paljon ja aika harvoin se tuli edes räntänä, saati sitten lumena. Suomi jakautuikin edellistalvena kahteen aivan erilaiseen ilmastoon: pohjoisessa sateet tulivat lumena, ja sitä tuli paljon!

Kuvassa on keväinen niitty, jossa esikot ovat kukassa

Kevät on niityn kaunein vuodenaika

Hyvä puoli oli tietysti se, että kevät koitti maaliskuun tultua nopeasti, sillä maa ei talven jäljiltä ollut edes roudassa. Myös uudet istutuksemme kuten Välimeren yrttipenkki selviytyi talvesta ilman minkäänlaisia talvivaurioita, ellei sellaiseksi lasketa puksipuihin pesiytyneitä ötököitä, puksipuun kemppejä, jotka kansoittivat pensaat alkukesästä. Tavallisina talvina ne taitavat tuhoutua pakkasessa. Onneksi kempit saatiin sentään nitistettyä ”ötökkäöljyllä”.

Kuin ”korvauksena” leudosta talvesta huhti-toukokuussa oli säiden puolesta ajoittain varsin koleaa, sateli jopa lunta toukokuun puolenvälin tienoilla! Terminen kesä alkoikin verrattain myöhään, vasta 21.5. meidän tienoilla. Se ei kuitenkaan muuttanut sitä tosiasiaa, että pääsimme loppujen lopuksi varsin aikaisin puutarhatöihin, mikä lohduttikin eristyksissä elettäessä.

Kuvassa on yrttipenkki, jossa kasvaa laventelia, timjamia, salviaa ja puksipuita kirkkaassa auringonpaisteessa

Yrttipenkki paistattelee auringossa

Voitto kotiin

Keväällä meillä oli puhetta Voiton puutarhasta; siitä miten poikkeusoloissa on erityisen onnekas, jos voi itse kasvattaa vihanneksensa. Hyvin ainakin meillä viljelypalsta tuotti satoa, mikä johtunee omalta osaltaan siitä, että suhteellisen tasaisesti ja sopivassa suhteessa saatiin kesän aikana sekä helteitä että sateita. Kesä olikin keväästä poiketen tavanomaista lämpimämpi.

Tänä vuonna myös suojasimme kasvimaamme poikkeuksellisen tunnollisesti kasvuharsoilla ja kanaverkoilla, vaikka toki siitäkin huolimatta jokin otus pääsi mussuttamaan mangoldejamme ja salaattejamme sekä kaivautumaan juurespenkkiin nakertamaan porkkanoita ja punajuuria. Onneksi kaikki ei sentään mennyt parempiin suihin!

Kuvassa on viiniköynnöksen taimi, joka köyntelee ylös pergolan pystypalkkia pitkin

Viiniköynnös kasvaa pergolan tukea pitkin

Perunarutto korjasi perunanvarret melko varhain, mutta mukulat säilyivät maassa pitkälle syksyyn. Nauriita riitti säilöttäväksi asti, samoin kuin ihania krassin siemeniä eli ”krassikapriksia”. Vihreitä papuja on nyt pakastearkku pullollaan ja pussi palsternakkaa vielä talouskellarissa. Lehtikaalia korjattiin itsenäisyyspäivään asti, kun taas maa-artisokan mukuloista puolet jäi odottelemaan ensi kevättä maan povessa. Sanoisin, että jäimme voiton puolelle!

Kukkapenkkejä ja köynnöksiä

Kotipuutarhassa töitä tehtiin erityisesti remontinjälkeisten istutusten viimeistelemisen kanssa. Kerroimme alkukesällä, että meillä on ollut vaikeuksia löytää haluamiamme taimia, esimerkiksi viiniköynnöksiä. No onneksi sentään saimme käsiimme myös punaisia rypäleitä tuottavan lajikkeen Hazaine sladkii, kun ulotimme etsinnän pääkaupunkiseutua kauemmaksi. Nyt pergolan kumpaakin pystypalkkia pitkin kiipeilee viiniköynnös, ensimmäisenä istutettu Somerset Seedless jo 130 senttimetrin korkeuteen!

Myös perennoja käytiin ostamassa Turussa asti saaristoon ulottuneen kesälomamatkan yhteydessä. Sisääntulopihan perennapenkit onkin nyt lähes kokonaan istutettu, vielä muutamia taimia saadaan odottaa ensi kevääseen asti, sillä arimpia kasveja ei kannattanut enää istuttaa kasvukauden loppupuolella.

Aluksi hieman lapsellisen harvalta näyttänyt kukkapenkki talon seinustalla rehevöityi kesän ja syksyn mittaan lupaavasti; siinä kasvaa köynnösruusu New Dawn, klematis Fascination, syysvuokko, lehtosalvia, tähtiputki, neidonkurjenpolvi sekä reunuksena vuoriarho. Syksyllä sekaan istutettiin myös kirjopikarililjan ja kevätkiurunkannuksen mukuloita, jotta penkki kukkisi alkukesälläkin. Toiseen penkkiin istutettiin pihapuuksi päärynä Vekovaja ja sen alle yrttien koristeellisia lajikkeita: vaaleanpunakukkaista iisoppia, tummanpunakukkaista oreganoa, keltalehtistä timjamia sekä perennoja kuten mantelityräkkiä ja loistosalviaa.

  • Kuvassa on vast'ikään istutettuja perennoja

    Suositustenmukaisten taimivälien noudattaminen saa aikaan naivistisen vaikutelman

    Kuvassa on sama perennapenkki, jossa kasvit ovat jo kasvaneet selvästi

    Perennat ovat tuuhentuneet silmissä!

  • Kuvassa on kellokukkainen klematis, joka riippuu tukimuurin reunan yli

    Tukimuurin reunan yli köyntelee kärhö nimeltä ’Fascination’

    Etupihan penkkiin on istutettu koristeellisia yrttejä

    Päärynäpuun alla on kukkapenkki, jonka väriteema on keltainen ja punaisen eri sävyt

    /li>

Syksy tuli sateineen ja myrskyineen

Aloitimme loppukesästä vihdoin myös kauan kaivatun kesäkeittiön rakentamisen, mutta projektin keskeytti lopulta sateinen syyssää: teimme töitä ulkosalla, joten syyskuun alkupuolelta lähtien lähes päivittäinen sade esti puu- ja maalaustöiden jatkamisen. Kesäkeittiön lopullinen asentaminen jäi siis ensi vuoteen.

Kuvassa on vanha kylpyamme, joka toimii sadevesisäiliönä

Vahingossa veden varaan päätyvät voivat kiivetä altaasta vanhaa pyykkilautaa pitkin!

Ilmatieteen laitoksen mukaan syksyn lämpötilat olivat sateisuudesta huolimatta koko maassa noin kolme astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampia ja lämpöennätyksiäkin rikottiin. Syksyllä jatkoimmekin kotimaanmatkailua saaristoteemalla: syyskuussa vierailimme Vaasassa ja tutustuimme Merenkurkun luonnonperintökohteeseen.

Kuvassa on Merenkurkun saariston kivikkoista rantaa

Merenkurkun kaunista saaristoa

Vielä marraskuussa mökkeilimme Pellingin saaristossa, jossa koimme kauniiden syyspäivien lisäksi myös Liisa-myrskyn saapumisen saaristoon: kuuntelimme tuulen ulvontaa, hyräilimme Syyslaulua ja luimme Muumilaakson marraskuusta…

Myös marraskuu jatkui leutona, joten puutarhan syystöitä voitiin jatkaa aina joulukuun alkupuolelle saakka. Näyttää pahasti siltä, että edessä saattaa taas olla yksi poikkeuksellisen lämmin talvi. Vielä vuodenvaihteen juhlakin vaihtuu leudossa ja harmaassa säässä täällä etelässä, mutta olisiko sitten luvassa, että vuosi 2021 jatkuisi viilenevissa merkeissä? Toivotaan niin!

Tulevaisuus hämärän peitossa

Aloitimme tämän blogin pitämisen keväällä 2012 eli ensi keväänä tulisi 9 vuotta täyteen. Tällä hetkellä into bloggaamiseen tuntuu kuitenkin lopahtaneen. Siihen on varmaan monta syytä, mutta yksi niistä näkyy varmaan teille lukijoillekin: nettisivut alkavat pikkuhiljaa ”romahtaa”. Siellä täällä kuvat ovat kääntyneet kyljelleen ja muutkin tekniset ongelmat vaivaavat. Emme ole pitkään aikaan esimerkiksi onnistuneet vastaamaan kommentteihin, koska ohjelma ei jostain syystä suostu julkaisemaan vastauksiamme! Eli jos olette Annele ja Hanna ihmetelleet, ettei meiltä ole kuulunut vastausta niin siitä se johtuu (Hannalle tiedoksi, että se suurilehtinen viherkasvi on lyyraviikuna, joka on sittemmin kasvanut niin korkeaksi, että hipoo jo kattoa!).

Kuvassa on terassi istutuksineen: yrttejä sekä vastaistutetut viiniköynnökset pergolan kupeessa

Terassin istutukset täydentyvät vuosi vuodelta, nyt pergola on saanut viiniköynnökset seurakseen

Toinen syy on varmasti myös korona: kun istuu koko päivän kotona tietokoneen ääressä työssä, niin vapaa-ajalla tuntuu ihan hassulta jatkaa samassa paikassa tietokoneen ääressä harrastuksen vuoksi. Välillä tuntuu, että tietokoneelle on tullut ihan allergiseksi; kun työkoneen saa vihdoin illalla kiinni, niin pitää heti päästä tuulettumaan muihin maisemiin. Mielellään ulos ihanalle terassillemme ja puutarhaan! Eli puutarhaharrastuksemme varmasti jatkuu tulevaisuudessakin, mutta katsotaan missä muodossa jaamme sen teidän kanssanne.

Koronasta ja poikkeuksellisesta vuodesta huolimatta toivotamme kaikille lukijoillemme

Parempia Aikoja!

Täti PunainenSetä Sininen

Keskikesän puuhia puutarhassa

Ruusu 'William's Double Yellow'

Kesäpäivänseisauksesta kesä vasta alkaa, ajatellaan monessa kulttuurissa. Esimerkiksi Saksassa puhutaan kesän aloituksesta, Sommeranfang. Suomalaisessa kansanperinteessä juhannus erottaa sitä edeltävän pikkukesän isostakesästä, joka koittaa keskikesän juhlan jälkeen.

Meidän puutarhassa pikkukesä on vuoden hienointa aikaa: silloin koetaan herkin kukkaloisto, kun puissa ei vielä ole varjostavaa lehtipeitettä. Hedelmäpuiden ja monien koristepuiden kukinta sattuu sydänkevään ja alkukesän aikoihin, ja niin niityllä kuin kukkapenkeissäkin on monia varhaisia kukkijoita. Nuorten lehtien heleät, vaihtelevanvihreä värit lisäävät sävyjen kirjoa puutarhassa. Kaikki näyttää niin nuorelta ja kukoistavalta!

On siis aina hiukan haikeaa, kun kesä ”aikuistuu”. Onneksi keski-iässäkin on sentään omat hyvät puolensa, niin kuin ruusut. Pimpinellaruusut kukkivat jo, ja pian on vanhojen ruusujen vuoro.

Ajankohdan puutarhatyöt

Pikkukesän aikana kasvimaalla on kylvö- ja istutustyöt saatu tältä erin päätökseen, taimet on suojattu tunkeilijoilta ja polut katettu hakkeella. Nyt on vuoro huolehtia siitä, että rikkaruohot eivät saa yliotetta viljelykasveista. Seuraavien viikkojen ohjelmassa on siis kitkemistä, kitkemistä ja kitkemistä…

Kuivina kausina myös kastelu on tarpeen, mutta meidän seudulla saatiin juhannuksen alla sellaiset ukkoskuurot niskaan, että ihan pian ei kastelu taida olla tarpeen! Nyt on kotipihallakin sadevesisäiliö pullollaan, joten ei haittaa, vaikka tulisi muutaman viikon hellekausikin.

Välimeren yrttipenkki juhannuksena 2020

Välimeren yrttipenkki juhannuksena 2020

Lämpimät säät olisivatkin ihan tervetulleita, koska meillä on nyt muutaman viikon ajan lomaa ja aikaa nauttia vapaa-ajasta puutarhassa ja viime vuonna vihdoinkin valmistuneella terassillamme. Vaikka koronakriisi onkin hieman hellittänyt, ei vieläkään tunnu kovin houkuttelevalta lähteä laajemmin matkustelemaan.

Terassin istutukset ovat onnistuneet yli odotusten: yrttipenkeissä kasvaa kohisten! Joskus tuntuu, että istutusmulta on ollut liiankin ravinteikasta, koska jouduimme käyttämään omatekoisen kompostimullan lisäksi myös ostomultaa. No, se ongelma poistunee muutamassa vuodessa, kun kasvit ovat käyttäneet ravinteet ja osa niistä varmaan huuhtoutuu poiskin.

Uusi tuholaistuttavuus

Meillä ei yleensä ole sellaisia tuholaisongelmia puutarhassa, että joutuisimme ryhtymään merkittäviin torjuntatoimiin. Linnut ja petohyönteiset pitävät kirvat ynnä muut aisoissa.

Mutta tänä vuonna huomasimme, että yhden Välimeren yrttipenkkiin hankitun puksipuun mukana oli tullut puksipuun kemppejä (Psylla buxi), jotka tunnistaa uusien lehtien tyvelle ilmestyvästä valkoisesta ”pölystä”. Jotta kemppi ei leviäisi kaikkiin puksipuihin, ryhdyimme torjuntahommiin.

Kempin jälkiä puksipuussa

Kempin jälkiä puksipuussa

Otimme käyttöön luonnonmukaisen puutarhaviljelyn ”grand old ladyn” Ulla Lehtosen suositteleman ”amerikkalaisen ötökkäöljyn”: 2½ dl ruokaöljyä sekoitetaan 1 ruokalusikalliseen (15 millilitraa) nestemäistä saippuaa. Itse käytimme Marseille-saippuaa, mutta myös mieto astianpesuaine kelpaa. Tätä öljyseosta käytetään 1–2 teelusikallista 2½ desilitraan vettä ja näin syntynyttä nestettä suihkutetaan tuholaisten päälle.

Seosta kutsutaan englanniksi nimellä ”insecticidal soap”. Öljy tukahduttaa hyönteiset ja saippuaa tarvitaan levittämään ja sitomaan öljy kohteeseen. Lehtosen mukaan aine sopii useimmille puutarhakasveille, siis myös syötäville, vaikka joillekin se voi aiheuttaa viottumia. Kannattaakin ensin kokeilla huomaamattomaan paikkaan!

Ainakaan puksipuuta aine ei näytä vahingoittavan ja ötökätkin tuntuvat kadonneen. Täytyy kuitenkin tarkkailla tilannetta ja uusia käsittely jos kemppien jälkiä taas ilmaantuu.

Yrttitarhan sadonkorjuu alkaa

Yrttitarhassamme useat monivuotiset yrtit ovat jo ehtineet siihen vaiheeseen, että satoa voi ryhtyä korjaamaan kuivattavaksikin, ei pelkästään tuorekäyttöön. Esimerkiksi talvikynteli on venynyt sen mittaiseksi, että nyt on parasta ryhtyä leikkaamaan sitä kasvuston tuuhentamiseksi (kuvassa etualalla).

Etualalla talvikynteli

Etualalla talvikynteli

Kyntelit ovat muuten yrttejä, joita ei kovin yleisesti tunneta, ainakaan niiden taimia ei ole yhtä helppo löytää kuin muiden yrttien. Se on outoa, sillä kynteli on mielestämme erittäin käyttökelpoinen ja herkullinen mauste. Sen aromi on samankaltainen kuin timjamin, mutta voimakkaamman ryytimäinen. Erityisesti talvikynteli on niin voimakas mauste, että pienikin määrä tekee vahvan vaikutuksen!

Saksassa kynteliä kutsutaan nimellä Bohnenkraut eli papuyrtti. Se sopiikin mainiosti papuruokien ryydittäjäksi. Mielestämme sitä voi käyttää lähes kaikessa, mihin timjamikin sopii, sekä maustesekoituksena timjamin ja muiden ryytimäisten yrttien kanssa.

Monivuotisen talvikyntelin (Satureja montana) lisäksi on olemassa yksivuotinen kesäkynteli (Satureja hortensis), jonka satokausi on myöhemmin. Sen aromi on hieman hennompi kuin talvikyntelin. Kesäkynteli on kukkiessaan hyvin kaunis yrtti, joten sitä kannattaa viljellä jo ulkonäkönsä vuoksi. Se kylväytyy hyvin helposti, joten kaunista kukintaa saa viljelyvuoden jälkeenkin ihailla yrttipenkissä, joskus muuallakin…!

Kesäkynteli on sitkeä sissi

Kesäkynteli on sitkeä sissi

Istutusaika alkaa

Kesä-heinäkuun istutusaika on 22.6.–4.7. Jos istutus- ja kylvöhommia ei ole tiedossa, kannattaa muistaa, että kuivatettavien kasvien kuten yrttien kannalta suotuisimpia aikoja ovat istutusajan kukkapäivät. Kun vielä korjaa sadon poutapäivänä puolenpäivän tienoilla, niin olosuhteet ovat parhaat nopealle kuivumiselle ja aromien säilymiselle!

Istutusajan aluksi onkin heti

  • kukkapäivä: 22.6. ja seuraava koittaa 1.7. Toivottavasti silloin on pouta!
  • lehtikasveille otollisia istutusaikoja on 23.6. kello 12 alkaen 24.6. asti sekä 2.–3.7.
  • hedelmäkasvien kannalta suotuisia aikoja esim. hoitotoimenpiteisiin on 25.–27.6. kello 12 asti sekä 4.7.
  • juuripäiviä seuraa 27.6. kello 13 alkaen 29.6. kello 19 asti.

Vastakaikua

    Annele Laakkonen · Kesäkuun 27. päivänä 2020 klo 22.41

    Hei, Meillä moni vuotinen salvia, joka on kuin pieni pensas kukkineen.

    Tänään dippasimme sen oksia sitruuna voi seokseen ja grillasimme ne.
    Nam mitä herkkua.
    Lisäksi lisäsin salaattiin kasvin sinisiä kukkia.
    Kauniita ja hyviä.

    Vinkkinä muille joilla on paljon salviaa kasvimaalla.

     – tai aloita uusi keskustelu

Kevätesikon aikaan

Kevätesikon kukintaa

On vuoden suloisin aika: vaahteran herkästä limetinkeltaisesta kukinnasta on saatu nauttia harvinaisen kauan, ja nyt niityllä kevään keltaista viestiä julistaa esikko. Tuomi tuoksuu puistossa, ja luumupuun kukat ovat avautumassa. Luonnossa ovat läsnä kaikki vihreän eri sävyt ja linnut melskaavat yötä päivää – onko tämän ihanampaa olemassa?

Toukokuu ei alkanut aivan yhtä auvoisissa merkeissä. Kuukauden alkupuoli sujui kylmissä, ajoittain jopa hyisissä merkeissä. Ei ihan joka toukokuussa sada lunta palkkapäivänä, mutta tänä vuonna satoi! Toisaalta kuun alun viileitä säitä on kiittäminen siitä, että vaahteran ja koristekirsikan ja monen muun kasvin kukinta ei lakastunut alkuunsa niin kuin joskus käy, jos toukokuulle osuu helteitä. Ainakaan meidän puutarhassa ei myöskään näy merkkejä vahingoista, joita hallayöt olisivat aiheuttaneet.

”Koronakevät”

Kivireunus erottaa parkkipaikan pensasaidasta

Kuvassa asetetaan kivitöiden viimeistä vaihetta: parkkipaikan kivireunusta pensasaidan viereen

Tänä vuonna keväälle on ollut leimallista myös se, että aikaa puutarhatöille on ollut tavallista enemmän. Olemme etätyössä niin kuin monet muutkin, mikä tarkoittaa, että vapaa-aikaa on enemmän kun työmatkoihin ei kulu aikaa. Nyt sen vasta on huomannutkin, millaisen osuuden ne tavallisesti lohkaisevat vapaa-ajasta! Myös mennyt ”talveton talvi” aiheutti sen, että kevättöihin päästiin tavallista aikaisemmin, kun maa ei ollut juuri lainkaan roudassa. Tuntuu siis siltä, että olisimme saaneet paljon aikaiseksi!

Blogia seuranneet tietävät, että meillä on viime vuosina ollut kotipihassa kaikenmoista projektia: varaston rakentamista, kivitöitä, pergolan pystyttämistä, muurien latomista. Nyt alkavat suurimmat urakat vihdoin olla maalissa! Ajattelimme tässä postauksessa kertoa hieman siitä, miltä pihalla nyt näyttää.

Kivityöt päätökseen

Pihan viimeiset kiveykset nakuteltiin paikalleen menneenä viikonloppuna, kun Setä Sininen teki viimeisistä nupukivistä reunuksen parkkipaikan ja orapihlaja-aidan väliin. Pensasaita leikattiin aikaisemmin keväällä alas ja rikkaruohot kitkettiin sen juuristosta; ei niitä juuri muulloin pystykään kitkemään tehokkaasti kuin alasleikkaamisen yhteydessä! Kuorikatteella hidastetaan sitten uusien rikkaruohojen asettuminen puhdistettuun multaan.

Välimeren penkki valmistuu

Viime vuonna istutimme uudelle alaterassille yrttejä kahteen penkkiin, joista toinen on omistettu Välimeren alueelta kotoisin oleville yrteille ja muille iki- tai talvivihreille kasveille. Leudon talven ansiosta taimet ovat selviytyneet hyvin eikä mitään merkittäviä talvivahinkoja ole tapahtunut!

Välimeren yrttipenkistä puuttuu vain muutama kasvi

Timjamia, teurikkaa, puksipuita ja marjakuusia yrttipenkissä

Viime päivinä olemme täydentäneet istutuksia ja saaneet suunnitelman lähes toteutettua, vain pari istutuspaikkaa odottaa vielä haluttujen taimien löytämistä. Taimet on istutettu harvakseltaan ja multapinta on katettu pastellinvärisellä soralla. Joukkoon in ”istutettu” myös muutama kaunis kivi.

Haaveissa viiniköynnös

Viiniköynnös on istutettu syvälle maahan kaivettuun kuitukangaspussiin

Viiniköynnös on istutettu

Emme todellakaan ole olleet ainoita, jotka ovat innostuneet istutuspuuhiin: koronaviruksen koteihinsa saartanut väki on ilmeisesti rynnistänyt puutarhaliikkeisiin ostoksille. Se on tosiaan näkynyt muun muassa siinä, että puutarhaliikkeissä myydän nyt myös ei-oota eli kaikkia haluamiamme kasveja emme ole ihan helposti löytäneet.

Pergolan kylkeen on tarkoitus istuttaa viiniköynnökset, mutta vain toinen haluamistamme lajikkeista on toistaiseksi löytynyt taimistolta. Se on Somerset Seedless.

Viiniköynnökselle on jo terassin perustamisvaiheessa kaivettu soran alle iso istutuskuoppa, joka on vuorattu kuitukankaalla. Näin multa ei häviä soran sekaan sadeveden mukana.

Nyt mietimme, millaisen katteen valitsemme köynnökselle, todennäköisesti jotain kiviainesta, ehkäpä samaa soraa, joka on Välimeren yrttipenkin katteena.

Toivotaan, että löydämme köynnökselle kaverin kasvamaan ylös pergolan toista pystypilaria!

Niitty kukoistaa

Muutamia vuosia sitten kerroimme niityn perustamisesta puutarhan alavaan osaan terassia rajaavien muurien taakse. Tänä keväänä niitty on kukoistanut aivan erityisen hienosti: alkukeväästä sen valtasi kevätkiurunkannus ja näin sydänkeväällä kevätesikko on ihastuttanut kauniilla kukinnallaan!

Osa pihasta kasvaa niittynä

Pihaniitty

Vielä toistaiseksi esikko kasvaa enimmäkseen niityn reunalla, mutta joka vuosi se on levittäytynyt laajemmalle.

Koristekirsikoista Accolade on kukkinut jo monena vuonna, mutta rusokirsikka ei toistaiseksi ole tehnyt kukan kukkaa. Lisäksi se kaipaa vielä vähän tukea. Eli kirsikkapuisto ei synny ihan käden käänteessä!

Touko-kesäkuun istutusaika

Viileä toukokuu on tarkoittanut myös sitä, että huhti-toukokuun istutusaikana kylvetyt siemenet eivät ole itäneet aivan niin nopeasti kuin tavallisesti. Saattaapa olla, että tiistaina 26.5. alkavalla touko-kesäkuun istutusajalla kylväminen johtaa tänä vuonna lähes yhtä hyviin tuloksiin!

Tulevalla istutusajalla päästäneen myös kylvämään ja istuttamaan kasveja, jotka vaativat maan lämmenneen riittävästi. Jos ei muu auta niin harsojen avulla!

Istutusaika alkaa

  • kukkapäivällä 26.5. ja lisää kukkakasveille otollisia aikoja on luvassa kesäkuun puolella, 3.6. kello 19 lähtien 4.6. kello 16 asti.
  • lehtikasveille suosiollisia päiviä ovat 27.5. ja 28.5. kello 18 asti sekä 4.6. kello 17 lähtien 6.6. asti.
  • hedelmäkasvien kannalta hyviä kylvö- ja istutusaikoja on 28.6. kello 19 lähtien 30.6. asti sekä istutusajan viimeinen päivä 7.6. kello 19 asti.
  • juuripäiviä ovat 31.5.–2.6.

Voiton puutarha

Tuoksuorvokki kukkii

Kevät on edistynyt täällä etelärannikolla niin pitkälle, että on aika ensimmäisille kylvöille suoraan avomaalle.

Poikkeuksellisen lauhan maaliskuun jälkeen huhtikuussa sää viileni ja saimme jopa lunta – olisimme kyllä mieluummin ottaneet sen talven aikana! Jotkut jo epäilivät, että säiden viileneminen vaikuttaisi kevään edistymistä hidastavasti niin, että loppujen lopuksi kevät koittaisi tavanomaiseen aikaansa. Ainakaan meidän seuduilla tämä ei ole pitänyt paikkaansa, vaan viilenemisestä huolimatta kevään merkit ovat vääjäämättömästi lisääntyneet.

Tätä kirjoittaessa meillä kukkivat jo kaikki keskikevään tunnusmerkit: sini- ja valkovuokko, kevätkiurunkannus, sinililja, kevätkaihonkukka, tuoksuorvokki ja kevätesikko. Pensaiden lehtisilmut turpoavat silmissä ja ensimmäiset koristekirsikan kukkanuput alkavat avautua. Tänä vuonna kirsikankukkajuhla eli japanilaisittain hanami taitaa koittaa pari viikkoa tavanomaista aikaisemmin!

Kasvimaallamme pintamaan lämpötila on noussut noin kahdeksaan asteeseen, mikä riittää aikaisin kylvettävien vihannesten ja yrttien kannalta. Huhtikuun 28. päivänä alkaakin parahiksi seuraava istutusaika eli alenevan kuun kausi, jonka pitäisi sopia erityisesti kylvötöiden ajankohdaksi. Nyt on korkea aika viimeistellä viljelysuunnitelmat ja hankkia siemenet.

Poikkeusajan kasvimaa

Poikkeukselliset ajat tarkoittavat haasteita myös ruuantuotannolle: koronapandemia jatkunee maailmalla koko alkavan kasvukauden ajan, mikä tarkoittaa sitä, että myös elintarviketuotannossa on odotettavissa yskintää. Suomi ei ole omavarainen ruuan suhteen eikä ole selvää, miten kriisi vaikuttaa ruoan tuontiin. Nyt on pelkkää plussaa, jos voi lisätä kotimaista omavaraisuutta omilla toimillaan eli viljelemällä osan tarvitsemastaan ruoasta itse!

Victory Garden ‑juliste

Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain War Food Administrationin julkaisema Victory Garden ‑juliste

Tulee mieleen sota-ajoille tyypillinen kampanja: niin sanotut Voiton puutarhat eli Victory gardens. Kaikissa maissa kannustettiin esimerkiksi maailmansotien aikana ihmisiä osallistumaan sotaponnistuksiin ryhtymällä viljelemään ruokakasveja koristekasvien sijasta. Kotirintaman ponnistelut ymmärrettiin olennaiseksi osaksi myös henkistä selviytymistä: osallistuminen yhteiseen ponnistukseen nosti mielialoja. Vaikka  meillä ei onneksi ole käsillä aivan yhtä dramaattinen tilanne, niin myös koronakriisin torjuntaan voi osallistua viljelemällä ruokakasveja ja saada siitä tunteen yhteisen edun edistämisestä.

Viljelyä varman päälle

Omissa suunnitelmissamme onkin tänä vuonna keskittyä viljelemään takuuvarmoja ja hyväksi havaittuja vihanneksia ja yrttejä hyvän sadon varmistamiseksi; villit kokeilut saavat jäädä vähemmälle. Suosikkeihimme voi tutustua muun muassa artikkeleissa Kymmenen helpointa viljelykasvia? ja Yhdeksän parasta yrttiä.

Viljelypalsta kauden alkupuolella

Viljelypalstalla

Nelipalstaisessa viljelysuunnitelmassamme tulee yhdellä palstalla kasvamaan lehtikaalia sekä kesä- ja talvikurpitsaa, toisella naurista, punajuurta, mangoldia, palsternakkaa ja salaatteja, kolmannella perunaa ja maa-artisokkaa sekä neljännellä palstalla palkokasveja eli härkä-, pensas- ja salkopapua. Samalla toteutuu viljelykierto, kun ykköspalsta perustetaan siihen, missä palkokasvit huolehtivat maan lannoittamisesta edellisenä vuonna. Sillä tavoin pidämme palstan satoisassa kunnossa!

Satokausi parhaimmillaan

Satoa korjaamassa

Yrttejä emme taida viljelypalstalla kasvattaa lainkaan, kun meillä on nykyään hyvät yrttipenkit kotipihassa. Yrtit tuppaavat jäämään palstalla isompien kasvien siimekseen eikä sadosta tule paras mahdollinen. Tuoreita yrttejä myös tarvitaan keittiössä päivittäin, joten on kätevintä kasvattaa yrtit lähellä.

Istutusaika alkaa

Huhti-toukokuun vaihteen istutusaika alkaa 28.4. kello 20 ja päättyy 11.5. kello 9 aamulla. Kausi alkaa

  • kukkakasveille suosiollisella ajanjaksolla, joka jatkuu 29.4. kello 23 asti. Myös 7.5. sopii kukkakasvien kylvö- ja istutustöiden ajankohdaksi. Kukkakasveja ovat kaikki kukkien vuoksi kasvatettavat kasvit. Lisäksi kukkapäivät ovat toiseksi parhaita päiviä hedelmäkasvien kannalta, koska hedelmien muodostuminen luonnollisesti edellyttää onnistunutta kukintaa.
  • Lehtikasvien kannalta otollisia aikoja ovat vappuaatto 30.4. sekä vappupäivän 1.5. aamupäivä kello 13 asti. Niin kuin niin usein, meidän vappu taitaa kulua kasvimaalla! Lisää lehtipäiviä on 8. ja 9.5. Kun tavoitteena on hyvä lehtisato, niin sitä voi edistää keskittämällä kylvö- ja istutustyöt lehtipäiville.
  • Hedelmäkasveille suosiollisia aikoja on vappupäivästä 1.5. kello 14 lähtien aina 3.5. kello 20 asti sekä 10.5. iltapäivästä kello 16 alkaen istutusajan loppuun asti. Hedelmien ja marjojen lisäksi esimerkiksi kurpitsat ja kurkut ovat hedelmäkasveja. Hedelmiä ovat myös kasvien siemenet, joten jos viljelee siemensadon vuoksi, kylvö- ja istutustöiden kannalta hedelmäpäivät ovat parhaita.
  • Juurikasvien kannalta otollisin aika on 4.–6.5. Juuresten lisäksi myös sipulikasvit luetaan juurikasveiksi.

Vastakaikua

    Anne · Huhtikuun 27. päivänä 2020 klo 13.20

    Kiitoksia ihanasta postauksesta!
    Olen vuosia seurannut teitä, mutta vasta ensimmäistä kertaa annan palautetta. Tänä aikana oma palsta on todellinen onnen ja mielenrauhan lähde! Myös me keskitymme tänä keväänä ruokakasvien kasvatukseen siirtolapuutarha palstallamme.

     – tai aloita uusi keskustelu
    Annele Laakkonen · Toukokuun 7. päivänä 2020 klo 22.06

    Kauhea into laittaa kaikkea kaikkea kasvamaan. Kasvimaalle ja pihalle. Uusi löytö oli tänä vuonna hunaja pensas.
    Onko teillä uusia löytyjä jotka olisivat kotimaista alkuperää?
    Kiitos sivustoistanne!

     – tai aloita uusi keskustelu

Majapaikkoja pölyttäjille

Puutarhaa on vaikea kuvitella ilman hyönteisiä, lintuja, oravia ja muita eläimiä – unelmapuutarhassa surisee, pörrää, sirkuttaa ja rapisee. Luonnonmukaisesti hoidettuun puutarhaan eläimet löytävätkin tiensä: kun tarjolla on ravintoa, suojaa, pesäpaikkoja ja vettä, mikään ei pidättele niitä poissa!

Meidän puutarhassa on yritetty huolehtia siitä, että sieltä täältä löytyy suojaisia nurkkia, joihin emme kajoa, vaan jätämme ne rauhaan. Kaikkia alueita ei haravoida, vaan lehdet ja muu ryönä jätetään maatumaan omia aikojaan. Kasvillisuuttakaan ei kahlita leikkaamalla ja karsimalla, vaan annetaan sen muodostaa vapaamuotoinen viidakko, jonka kätköihin on mukava tehdä pesä.

Varsinkin tontin pohjoiskulmassa ison tammen ja pienempien havupuiden siimeksessä on nurkkaus, jossa ei haravaa tai raivaussaksia käytetä. Päinvastoin, olemme jättäneet sinne puuta ja kantoja lahoamaan, lehtiä maatumaan sekä aluskasvillisuuden leviämään omia aikojaan. On ollut hauska huomata, että paikka on löydetty: puuhun on ”porattu” pieniä reikiä, lahopuuta on hajotettu säpäleiksi ja tiheikköön on ilmestynyt pesiä.

  • Lahopuuhin kuusen alla on kaiverrettu pieniä reikiä

    Lahopuuhun kuusen alla on kaiverrettu pieniä reikiä

    Lahopuuta, jota on hajotettu säpäleiksi

    Lahopuuta, jota on hajotettu säpäleiksi

Tänä keväänä toteutimme tähänastisista suurimman lahopuuprojektimme. Kun syksyllä kunnostimme autopaikan, maasta nousi hurja määrä aiemmin kaadetun koivun jykeviä juuria. Niille on vaikea keksiä järkevää käyttöä, joten ajattelimme kokeilla, syntyisikö niistä jotain hyödyllistä pihan eläinkunnalle. Ladoimme juurista ”pyramidin” eli keon, jonka sisälle jäi suojaisia koloja niitä kaipaaville. Katsotaan miten eläinystävämme ottavat tämän rakennelman vastaan!

Kuvassa on jykevistä puun juurista ladottu rakennelma, joka toivottavasti kelpaa puutarhan eläimille pesäksi

Trendikkäät hyönteishotellit

Viime vuosina varsinkin Keski-Euroopassa on ollut muodissa majapaikkojen rakentaminen hyönteisille ja muille puutarhan hyötyeläimille. Siellä luonnonvaraisia ympäristöjä on niukemmin kuin meillä, joten ihmiset ovat innostuneet auttamaan pölyttäjiä muuraamalla ja nikkaroimalla pesimiseen sopivia rakennelmia pihoille ja puutarhoihin.

  • Muuri, jonka sisään on asennettu hyönteishotellielementtejä

    Muuri, jonka sisään on asennettu hyönteishotellielementtejä

    Kolme pientä hyönteishotellia vajan seinustalla

    Kolme pientä hyönteishotellia vajan seinustalla

Meillä Suomessakin on havahduttu siihen, että pölyttäjät ovat vähenemään päin. YLE on aloittanut Pelasta pörriäinen ‑kampanjan, jolla kannustetaan puutarhaharrastajia toimimaan pölyttäjien hyväksi muun muassa istuttamalla pölyttäjäystävällisiä kasveja, jättämällä turhan ruohonleikkuun ja myrkyllisten torjunta-aineiden käytön sikseen – sekä rakentamalla hyönteishotellin.

Mekin ajattelimme ottaa hotellihaasteen vastaan: olemme alkaneet kerätä korsia ja sopivia puunkappaleita hotellin rakentamista varten. Sijoittamalla hotellin lähemmäs omenapuita ja vihannespenkkejä saamme ehkä vieläkin tehokkaammin houkuteltua pölyttäjiä sinne missä niitä tarvitaan.

  • Isokokoinen hyllykköön sijoitettu hyönteishotelli

    Isokokoinen hyllykköön sijoitettu hyönteishotelli

    Hyönteishotellin elementtejä kuljetuslavassa

    Hyönteishotellin elementtejä kuljetuslavassa

YLEn sivuilla mainittua ”bunkkerihotellia” eli hiekkapenkkaa meidän ei tarvitse erikseen tehdä, koska olemme huomanneet, että maassa pesivät hyönteiset ovat löytäneet talomme seinustan mukulakiveyksen, joka on ladottu hiekkaan. Kivien väliin on ilmeistynyt pieniä kekoja, joissa on reikä keskellä. Silloin tällöin sinne sujahtaa pörriäinen.

Myös pihan tukimuurien rakoihin olemme usein nähneet hyönteisen kiiruhtavan ja kivien väliin ilmestyneet pienet hiekkavanat paljastavat, että muurin uumenissa on tehty kaivuutöitä… Kun käyttää pihan rakentamisessa luonnonmateriaaleja, niin pölyttäjille sopivia pesimispaikkoja tulee näköjään tehtyä ihan huomaamattaan!

  • Kimalainen vanhassa puutarhassa, Cawdor palatsi, Nairn

    Kimalainen vanhassa puutarhassa, Cawdor palatsi, Nairn

    Perhonen kesäniityllä

    Perhonen kesäniityllä

Aurinko paistaa risukasaan

Jouluruusu on levinnyt vaahteran naapuriin

Surkean talvikauden jälkeen kevätauringon paiste tuntuu suoranaiselta ihmeeltä.

Mennyt talvi oli kummallinen; tavallaan talvi ei koskaan tullutkaan tänne eteläiseen Suomeen. Termisen talven määritelmä ei täyttynyt, sillä keskilämpötila ei laskenut alle nollan kuin muutamaksi päiväksi kerrallaan. Koko maan keskilämpötila oli historiallisen korkea.

Etelän talvi muistutti siis pikemminkin syksyä: sadetta saatiin poikkeuksellisen paljon ja se tuli lähinnä vetenä. Suomi onkin ollut jakautunut kahteen aivan erilaiseen ilmastoon: pohjoisessa sateet tulivat lumena, ja hanget ovat olleet korkeat.

Oikullisten säiden lisäksi planeettaamme ovat kiusanneet erinäköiset vitsaukset kuten laajoilla alueilla riehuneet metsäpalot, Afrikan valtavat heinäsirkkalaumat sekä viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä uusi kulkutauti Covid-19. Suomessakin on jokainen kynnelle kykenevä vetäytynyt eristyksiin oman kotinsa suojaan. Maailma ei nyt tunnu turvalliselta paikalta. On kuin tulevaisuus olisi peruttu.

Kiinansipuli puskee ylös maasta varhaiskeväällä

Kiinansipulin versot maaliskuussa

Onnea onnettomuudessa

Kun tarkemmin ajattelee, aivan niin surkeasti eivät asiat kuitenkaan ole. Onneksi olemme taas siinä tilanteessa, että saamme todistaa suurta ihmettä: aurinko paistaa päivä päivältä pidempään meidänkin risukasaamme ja herättää sen pikku hiljaa henkiin. Kevät on tullut ja se tuo väistämättä mukanaan myös kasvua ja elinvoimaa. Uskomme, että ihmiskuntakin pääsee siitä osalliseksi!

Puutarhaharrastajat ovat etuoikeutettuja. TV:ssä haastateltiin koronaepidemian tiimoilta erästä brittirouvaa, joka totesi, että hänellä ei ole mitään hätää, sillä hänellä on puutarha. Hän pahoitteli, etteivät kaikki ole yhtä hyvässä asemassa. Onneksi oma puutarha ei ainakaan meillä Suomessa ole tarpeen, jotta voi kerätä voimia luonnosta. Pääkaupunkiseudullakin on paljon lähiluontoa, jossa samoillen pääsee nauttimaan kevään heräämisestä.

Lupaavia merkkejä ja kysymysmerkkejä

Meidän puutarhassa maa ei talven jäljiltä tunnu olevan roudassa, pinnalla on vain ohut kuori kohmeista multaa. Tämä ennakoi sitä, että kun kasvu vihdoin lähtee vauhtiin, se voi edetä nopeastikin! Viritimme kuitenkin uuden välimerellisten yrttien penkkimme päälle suojan kevätahavan varalta, sillä talvenaroille ikivihreille kasveille tämä oli vasta ensimmäinen talvi eivätkä niiden juuret varmaankaan yletä kovin syvälle. Voimakas auringon säteily saattaisi siis vahingoittaa niitä.

Terassin yrtti-istutukset on suojattu varjostuskankaalla

Terassin yrttipenkit aikaisin keväällä

Monet varhaiskevään tunnukset kuten jouluruusut ja lumikellot sekä pähkinäpensaat ovat jo jonkin aikaa kukkineet eli talvi on ollut kuin Keski-Euroopassa. Yrttimaalla nostaa päätään ruohosipuli ja kiinansipuli. Tavallisesti vasta huhtikuun alkupäivinä ollaan niin pitkällä. Eli tänä vuonna kevät on todellakin ottanut varaslähdön!

Tietysti mietityttää, onko lumettomuus aiheuttanut vaurioita kasveille, ovathan lämpötilat talven aikana tilapäisesti laskeneet kunnolla pakkasenkin puolelle. Mutta pitkiä pakkasjaksoja ilman lumipeitettä ei ole koettu, joten olemme luottavaisia.

Puksipuut, salvia, timjami ynnä muut yrtit ovat suojassa kevätahavalta

Kevätahavaa torjumassa

Tulevaisuutta ei siis ole peruttu, se vain odottelee ensimmäistä lämmintä sadetta herättämään sen henkiin. Sillä, jolla on puutarha, kasvimaa tai muu pläntti maata, on aina tulevaisuus!

Kevättyöt käynnissä

Omassa puutarhassamme leikkasimme omenapuut viime viikonloppuna ja se taisikin olla ihan viime hetkellä. Kunhan viime yönä satanut ohut lumiharso sulaa ja maan pinta kuivahtaa voimme taas jatkaa kevään siivoushommia haravoimalla nurmikon ja silppuamalla talven myrskyjen katkomat oksat.

Silputtavaa syntyy myös koriste- ja marjapensaista, joita pitää leikata, vaikka osittain siitä on talven aikana rusakko huolehtinut. Kompostiakin päästäneen kääntämään tänä keväänä tavallista aikaisemmin, koska edes avokompostit eivät ole umpijäässä. Ehkä tänä vuonna ehditään myös raivata perennapenkistä talventörröttäjät ja kompostoida ne hyvissä ajoin ennen kuin kasvu alkaa.

Meillä on tapana aloittaa vihannesten ja yrttien esikasvatus kevätpäiväntasauksen jälkeen. Seuraava biodynaamisen kalenterin mukainen istutusaika alkaa sopivasti huhtikuun alussa. Sitä ennen pitää vielä viimeistellä kylvösuunnitelmat ja täydentää siemenvarastoa. Onneksi siementen hankkiminen onnistuu myös netissä!

Siemeninventaario

Siemeninventaario

Vastakaikua

    Annele Laakkonen · Maaliskuun 24. päivänä 2020 klo 11.54

    Mukavaa luettavaa!

     – tai aloita uusi keskustelu

Puutarhavuosi 2019

Unikkokeiju tanssii

Vaihtelevat säät olivat leimallisia menneelle vuodelle.

Vuosi alkoi myrskyisissä merkeissä: Aapeli-myrskyssä 2. tammikuuta rikottiin kovin Suomen merialueilla mitattu keskituulen nopeus, uusi ennätys on 32,5 metriä sekunnissa! Sitten alkoi oikea talvi: tammikuun keskilämpötila oli suuressa osassa maata 1–3 astetta tavanomaista kylmempi.

Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi: jo helmikuussa sää lauhtui. Siitä huolimatta talven lumikuorma oli poikkeuksellisen suuri. Tammikuussa kertyneet kinokset vahingoittivat puita ja pensaita. Kun lumet sitten säiden lämmettyä vielä rojahtivat alas katoilta, tuho oli paikoin täydellistä. Monet puutarhamme pensaat saivatkin keväällä nuorennuskuurin alasleikkaamisen muodossa.

Lauhan helmikuun jälkeen koitti lauha maaliskuu: terminen kevät alkoi maaliskuun 14.–15. päivän tienoilla koko Etelä-Suomessa ja lähes saman tien alkoi myös terminen kasvukausi. Huhtikuun puolella tuli pientä takapakkia kun säät ensin viilenivät, mutta sitten taas lämpenivät. Lopulta huhtikuusta muodostui monin paikoin poikkeuksellisen lämmin: ilmatieteen laitoksen mukaan lämpötila oli 2–3,5 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Sen seurauksena kasvimaalla oli varhaisten kylvöjen alkaessa myös poikkeuksellisen kuivaa.

  • Valkovuokollamme on kerrotut kukat

    Valkovuokollamme on kerrotut kukat

    Yhteiseloa metsäpuutarhassa

    Yhteiseloa metsäpuutarhassa

Vapun alla saatiin viesti muutoksesta: kuivuuteen saatiin vihdoin helpotusta, mutta samalla lämpötila romahti todella koleisiin lukemiin. Toukokuun ensimmäisten päivien aikana satoi täällä etelässäkin räntää ja paikoin luntakin! Ilmatieteen laitoksen mukaan keskilämpötila oli toukokuun alussa yleisesti 3–5 astetta tavanomaista alempi (viimeksi näin koleaa on toukokuun alussa ollut vuosina 1999 ja 2014). Jännitimme jo päästäänkö toukokuussa viimeistelemään kylvöt, mutta parahiksi toukokuun istutusaikaan mennessä tapahtui taas käänne lämpimämpään.

Lämmin kasvukausi

Vaihtelevuudesta huolimatta kevät oli keskimääräistä lämpimämpi ja samoin kesäkuu, mikä näkyi puutarhassa: kuten edellisenäkin vuonna, kesä edistyi muutaman viikon tavanomaista nopeammin. Juhannusruusut kukkivat jo kesäkuun alkupuolella ja juhannukseksi puhkesivat kukkaan vanhat ruusut ja monet muutkin kasvit, joiden kukinta ajoittuu normaalisti heinäkuulle: jasmikkeet, köynnöskuusamat, kurjenpolvet, ajuruohot, pensashanhikit, angervot ynnä muut. Yksivuotiset kukat kuten unikot nauttivat myös lämmöstä.

  • Unikot kukkivat

    Unikot kukkivat

    Oopiumiunikkoja

    Oopiumiunikkoja

  • Liila oopiumiunikko

    Liila oopiumiunikko

    Unikko ja kimalainen

    Unikko ja kimalainen

Ainakin täällä meidän seudulla kesäkuu oli myös vähäsateinen, joten juhannuskokot jäivät polttamatta. Kuivuus vaivasi, mutta onneksi kuitenkin heinäkuu toi tullessaan paljon kaivattua sadetta ukkoskuurojen myötä. Niiden jälkeen sää lämpeni ja pääsimme nauttimaan pääosin aurinkoisesta ja lämpimästä lomasäästä. Tosin loppukesälläkin sää vaihteli välillä dramaattisesti: oli hallaa ja hellettä, kuivuutta ja hurjia rankkasateita!

Yrttitarha pääosassa

Kuten alkukesästä kerroimme, meidän puutarhavuotta leimasi yrtti-innostus. Pääsimme vihdoin viimeistelemään alaterassimme ja istuttamaan sinne uuden yrttitarhan, jossa on kaksi istutusaluetta erilaisille yrteille.

Pitkänomaiseen tukimuurin reunalla sijaitsevaan penkkiin istutimme Välimeren alueelle tyypillisiä yrttejä kuten laventelia, salviaa, talvikynteliä, timjamia, oreganoa sekä teurikkaa. Kesän aikana metsästimme harvinaisempia yrttejä taimitarhoista ja puutarhatapahtumista ympäri maata. Muun muassa viiniruuta ja aaprotti sekä erilaiset matalakasvuiset marjakuuset löydettiin täydentämään kevään istutuksia. Syksyyn mennessä penkki oli valmis, lukuun ottamatta katteeksi tulevaa kiviainesta. Vahvin ehdokas siihen hommaan on vaalean punertava somero, joka saattaisi sopia terassia peittävän sekavärisen kivituhkan rinnalle.

Syksyinen terassi

Syksyinen terassi

Vihreäksi yrttipenkiksi kutsumme pyöreää istutusaluetta, joka kaivettiin terassin liuskekiveyksen kainaloon (kiveys on L:n muotoinen, sillä se ulottuu talon edustalta vajan seinustalle). Vihreä viittaa ruohovartisiin yrtteihin, joille tämä vähemmän auringonvaloa saava penkki sopii mainiosti. Istutusten monivuotisen ytimen muodostavat ruoho- ja kiinansipuli, sitruunamelissaa ja rakuuna, joiden lisäksi reunoilla kasvaa yksivuotisia yrttejä. Menneenä kevänä viljelimme tilliä, persiljaa, korianteria, kirveliä, kesäkynteliä, ryytineitoa ja basilikaa.

Iloksemme kummatkin yrttipenkit kukoistivat ajoittaisesta kuivuudesta huolimatta ja saimme monivuotisistakin yrteistä hyvän sadon. Nyt toivomme, että ensimmäinen talvi ei ole yrteillemme liian ankara…

Maalaushommia ja kivitöitä

Loppukesä ja syksy kului meillä piharemontin parissa: päätimme ryhdistäytyä ja yrittää saada pihatyöt niin valmiiksi kuin mahdollista, jotta ensi kesänä olisi enemmän aikaa puutarhatöille. Aika hyvin onnistuimme!

Kesälomalla pääsimme vihdoinkin pystyttämään pergolaa talon seinustalle. Puuosat maalattiin pellavaöljymaalilla, joka on muuten miellyttävä maali, mutta kuivuu hitaasti. Neljä päivää saa odottaa ennen kuin pintaan voi sivellä uuden maalikerroksen. Voi sanoa, että maalaustyö määritti rytmin kesälomallemme: paljon neljä päivää pidempiä reissuja ei juuri tehty… Mutta lopputulos on mielestämme vaivan arvoinen. Pergola ”katkaisee” esteettisesti talon korkeimman julkisivun ja saa sen näyttämään vähemmän ”tornimaiselta”. Ensi vuonna pergolan kylkeen istutetaan viiniköynnöksiä, jotka toivon mukaan jonain päivänä peittävät sen lähes kokonaan.

Yrttitarha syksyllä

Yrttitarha syksyllä

Terassin puoli pihaa saatiin siis jo lähes valmiiksi kesällä, vain kesäkeittiön rakentaminen jäi ensi vuodelle. Mutta varaston toisella puolella kadun ja rakennusten väliin jäävä osuus pihasta oli vielä varsinainen murheenkryyni.

Etupiha uusiks´

Etupiha uusiks´

Talon ulko-ovelle johtava liuskekivipolku oli epätasainen ja liian kapea, vajan edusta huolittelematta, parkkipaikka niin ruohottunut ja epätasainen, että autoa oli vaikea saada ajettua ulos portista. Viime kesänä rakennetut betoniportaat ja tukimuuri rajautuivat epämääräiseen sorakenttään. Urakka on tuntunut niin mahdottoman suurelta, että se oli jäänyt aivan viimeiseksi to do ‑listalla. Nyt ei enää ollut mitään tekosyytä olla tekemättä asialle jotain…

Siispä paikalle tilattiin iso vaihtolava ja pieni kaivuukone. Parkkipaikalta kaivettiin pois kaikki routiva materiaali ja sitähän totta tosiaan löytyi: multaa, savensekaista hiekkaa ja aikaa sitten kaadetun koivun muhkeat juuret. Koivun kanto oli aikoinaan jyrsitty, mutta sen valtava juuristo oli vielä jäljellä. Kivet säästettiin ja lisäksi täytteeksi kärrättiin paksu kerros mursketta, joka toivottavasti kestää auton painon paremmin, sekä pinnalle samanlaista kivituhkaa, jota käytettiin myös alaterassilla.

Samalla viimeisteltiin varaston edusta katukivien reunustamalla mukulakiveyksellä. Betoniportaat yhdistettiin toisiinsa samanlaisella noppakiveyksellä, joka reunustaa alaterassia. Lisäksi teimme tukimuurin vierelle niin sanotun porraspolun, jotta käynti suoraan portilta terassille olisi helpompaa.

Viimeinen suuri urakka oli portilta ulko-ovelle vievän polun päällystäminen liuskekivillä. Siitä tehtiin entistä leveämpi ja tasaisempi. Polku saatiin parahiksi valmiiksi kun päivät alkoivat jo olla niin pimeitä, että iltaisin ei enää nähnyt työskennellä. Kiveys rajoittuu tukimuurien taakse jääviin istutusaltaisiin, joihin päästään vihdoin ensi keväänä istuttamaan.

  • Mukulakiveys vajan edessä

    Mukulakiveys vajan edessä

    Noppakivet

    Noppakivet

    Liuskekivipolku ja istutusalue

    Liuskekivipolku ja istutusalue

Kaikki työt tehtiin omin voimin; Setä Sinisestä kuoriutui varsinainen kivimies! Täytyy sanoa, että kiviaines on kyllä kallista… Onneksi sentään mukulakivet löytyivät omalta tontilta, samoin kuin suuri osa liuskekivistä. Lisää saatiin Tori.fi:n kautta kohtuuhintaan.

Leuto, pitkä syksy

Pihatöiden valmistumista edesauttoi se, että syksy oli pitkä ja leuto. Itse asiassa se ei vieläkään ole päättynyt, toisin sanoen termisen talven ei täällä etelässä katsota edes alkaneen tätä kirjoitettaessa. Sääennusteetkaan eivät lupaa suurta muutosta lähiaikoina, pikemminkin päinvastoin. Lunta ei ole vielä tiedossa meidän seudulle.

Talvi tulee hiljalleen

Talvi tulee hiljalleen

Säiden vaihtelevuudesta huolimatta menneenä vuonna olot suosivat viljelyksiä ja sato oli yleisesti ottaen vallan mainio. Vaikka kesä ei ollut aivan niin helteinen kuin vuonna 2018 niin kyllä kai se oli tavanomaista lämpimämpi. Ja siitähän ei voi olla pelkästään iloinen, sillä tämäkin vuosi taitaa taas kerran todistaa ilmaston lämpenemisestä…

Mutta toivoa ei pidä heittää; ajatellaan pikemminkin niin kuin se viisas, joka on sanonut: ”Vaikka tietäisin, että maailmanloppu tulee huomenna, istuttaisin tänään omenapuun”. Siis mars selailemaan siemenluetteloita, haaveilemaan kesästä ja suunnittelemaan tulevaa vuotta pihalla, puutarhassa ja palstalla!

Onnellista Uutta Vuotta

toivottavat Täti Punainen ja Setä Sininen

Ihanat kuivakukat

Heinäkuista yrttisatoa

Kesäloman hauskinta puuhaa puutarhassa on kukkien ja yrttien kuivaaminen talven varalle.

Tänä vuonna meillä on ollut onnea kesäloman ajoituksessa: kuin tilauksesta säät alkoivat lämmetä ja poutaantua kun jäimme vapaalle! Puutarhassa, palstalla ja uudella terassillamme on ollut ilo oleskella, kun aurinko hellii ja luonto kukoistaa.

Poutapäivät houkuttelevat yrttien aromit esille, joten ajankohta on mitä parhain yrttien ja kukkien keräämiselle kuivaamista varten. Uudesta yrttitarhasta voi nyt korjata ensimmäisen sadon.

Marokonminttu on suosikkimme minttujen joukossa. Siitä tehty tee on parasta minttuteetä mitä tiedämme. Kuivaamme mintunlehdet harvasilmäisellä ritilällä, jääkaapin päälle jäävässä rakosessa, missä lämmin ilma kiertää jatkuvasti. Jo parissa päivässä lehdet kuivuvat niin, että ne voi siirtää paperipussiin säilytystä varten ja on seuraavan satsin vuoro.

Minttu kuivataan ritilän päällä

Minttu kuivataan ritilän päällä

Meillä kasvaa yrttipenkeissä sekä talvikynteliä että kesäkynteliä, toinen monivuotinen ja toinen yksivuotinen ryyti. Kumpiakin olemme kuivanneet talven varalle, sillä kynteli sopii erityisesti papuruokien mausteeksi; muun muassa saksan kielellä sitä kutsutaankin ”papuyrtiksi” (Bohnenkraut). Kyntelit on helpointa sitoa pieniksi kimpuiksi ja ripustaa kuivumaan ilmavaan paikkaan.

Kuivakukista ihanimmat ovat meidän mielestä tummakukkainen mäkimeirami, laventeli ja unikon siemenkodat. Niitä kuivaamme joka kesä.

Mäkimeirami, laventeli ja unikko

Mäkimeirami, laventeli ja unikko

Mäkimeirami on kauneimmillaan, kun kaikki pienet nuput eivät vielä ole auenneet, silloin verholehtien tumma puna hehkuu kauneimmillaan. Kun kukka kuivuu, juuri verholehtien väri jää jäljelle. Myös laventeli on parasta kerätä kun kukinta on jo alkanut, mutta ei vielä täydellä teholla.

Unikon siemenkodat ovat erityisen koristeellisia ja ne tuovat hienon säväyksen mihin tahansa kuivakukka-asetelmaan. Siemenkodat kannattaa kuivata paperipussi ympärillään, sillä tavoin pienet siemenet saa talteen sen sijaan, että ne putoilisivat ympäriinsä. Samalla saa kerättyä siemeniä tuleviakin vuosia varten!

Unikon siemenkotien kuivausta

Unikon siemenkotien kuivausta

Puutarhan lisäksi myös luonnosta kannattaa käydä keräämässä kukkia kuivattavaksi. Meidän ehdoton suosikkimme luonnonkukkien joukossa on pietaryrtti, jonka ihanan nappikukat sopivat mainiosti samaan kimppuun edellä mainittujen kukkien kanssa. Kukkien voimakkaan keltainen väri kypsyy kuivatessa täyteläisen oljenkeltaiseksi, joka sopii hyvin tummanpunaisen ja laventelinsinisen kanssa. Pietaryrttiä kannattaa etsiskellä aurinkoisilta pientareilta ja joutomailta.

Pietaryrtin kukkia

Pietaryrtin kukkia

Pietaryrtin haju ei ole kovin miellyttävä, joten sen ripustamme kuivumaan varaston puolelle. Kun kasvi on kuivunut, hajut ovat haihtuneet ja kukat voi liittää samaan kimppuun muiden kaunokaisten kanssa!

Mitkä ovat sinun suosikkejasi kuivattavaksi?

Vastakaikua

    Annele Laakkonen · Lokakuun 13. päivänä 2019 klo 13.23

    Teidän sivut ovat tosi maanläheiset ja helpot lukea. Tykkään lukea.
    Ideoita löytyy vielä vaikka oon itsekin harrastanut puutarhaa, luontoa n 50 v eli koko ikäni.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Koristekate omasta pihasta

Erilaisia katteita

Koristekatteet ovat nyt puutarhamuotia. Kauniita katteita saa myös käyttämällä omasta pihapiiristä löytyvää materiaalia.

Kateviljely on päivän sana: yhä useammat torjuvat rikkaruohoja sekä maanpinnan kuivumista ja kuorettumista kattamalla maan kasvien ympäriltä erilaisilla katemateriaaleilla. Perinteisesti on käytetty katteena muun muassa ruohosilppua, puuhaketta ja jopa sanomalehteä.

Nykyään puutarhakaupoista löytyy myös monenmoisia koristekatteita: värjättyä haketta, erilaisia koristekiviä, lasimurskaa ja vaikka mitä. Niitä näkee käytettävän erityisesti kaupunkipihojen istutuksissa ja ruukkupuutarhoissa.

Katemateriaalia ei kuitenkaan tarvitse ostaa, vaan kauniita katteita saa aikaiseksi myös keräämällä ainekset omasta pihasta tai jokamiehenoikeutta käyttäen lähimetsästä. Parhaimmillaan jopa puutarhan ”ongelmajätteistä” saa loihdittua hauskoja koristekatteita! Tässä on muutamia meidän suosikkeja.

Epäorgaanisia katteita

Erilaisia kivikatteita

Erilaisia kivikatteita

Erilaiset kivimateriaalit sopivat hyvin katteiksi erityisesti lämpöä kaipaaville kasveille, sillä kivi lämpenee auringossa ja luovuttaa sitten varaamaansa lämpöä luoden kasveille sopivan pienilmaston. Meillä käytetäänkin kivikatteita erityisesti etelän yrttejä kasvatettaessa. Painavana kivikate ei ole paras vaihtoehto hennoille kasveille, mutta puuvartisille ja varpumaisille yrteille kivikate sopii mainiosti.

Meidän pihassa on vanhastaan käytetty paljon harmaata liuskekiveä, josta olemme rakentaneet muureja ja kiveyksiä. Osa kivestä on mennyt pieniksi säleiksi ja sitä olemme keränneet katemateriaaliksi ruukkukasveille. Liuskekivestä saa tyylikästä katetta.

Remontin jäljiltä pihassa on paljon kirjavaa asennussoraa. Sellaisenaan se olisi aika arkisen näköinen kate, mutta olemme erotelleet harmaita ja punaisia kiviä omikse ryhmikseen ja silloin se näyttää hieman kaupan värilliseltä koristekiveltä!

Vanhoja rikkinäisiä saviruukkuja useimmat käyttävät ruukkuistutuksien pohjalla salaojituksena, mutta voi ruukunpaloista tehdä myös katetta. Meillä käytetään meren pyöristämiä tiilenpalasia, joita lapset aikoinaan keräsivät rannalta Suomenlinnassa. Jos on siis joskus matkoiltaan raahannut kotiin kauniita rantakiviä niin ne on tilaisuus panna hyötykäyttöön koristekatteena!

Orgaanisia katteita

Koivunrisukatetta mintun juurella

Koivunrisukatetta mintun juurella

Yksi kauneimpia katteita on mielestämme kuorikate, joka on tehty männyn kaarnasta. Se ei kovin nopeasti maadukaan, joten kate kestää useamman kesän. Hauskan näköisiä ovat myös käpykatteet: siihen sopivat niin männyn, lehtikuusen kuin monen muunkin havupuun kävyt. Tai miksei myös lehtipuun kävyt: esimerkiksi tervalepällä on hauskat pikku ”kävyt”. Samantapainen kate syntyy tammenterhojen ”hatuista”.

Oksahake tai ‑silppu on perinteisimpiä katteita, mutta siitäkin voi kehitellä uusia muunnelmia. Jos pihalla on koivuja niin koivunrisut ovat jokakesäinen murheenkryyni: niiden silppuaminen on hankalaa, koska ainakin meidän silppurimme menee helposti tukkoon jos siinä yrittää silputa rentoja, ohuita koivunoksia. Siispä käytämme ohuimmat risut usein katteena leikkaamalla ne noin viisi senttimetriä pitkiksi pätkiksi. Suurina määrinä ne muodostavat koristeellisen tumman katteen, mielestäni paljon kauniimman kuin värjätyt ostokatteet!

Tänä keväänä olemme käyttäneet katteeksi myös puutarhasta löytyneet lehtokotilon kuoret – vaikka tuntuuhan se vähän makaaberilta käyttää perivihollisensa ”pääkallot” koristeena…

Ruukunkatteita

Ruukunkatteita

Mitä sinä käytät mieluiten katteena?

Vastakaikua

    Mai · Kesäkuun 1. päivänä 2013 klo 18.52

    Kiitos hyvistä vinkeistä. Katkottavia risuja ja pieniä kiviä kyllä löytyy!

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    savea ja papuja · Kesäkuun 2. päivänä 2013 klo 19.08

    Tuo kotilokate on kaunis. Itse käytän mielelläni oksahaketta katteena. Lisäksi säilytän talvella linnuille tarjotut kauralyhteet ja käytän ne härkäpapujen katteena kesällä. Kate ei ole ihan kaunis ja siitä itää vielä kauraakin, mutta eipä tarvi heittä lyhteitä pois.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Puutarhan Väki · Kesäkuun 2. päivänä 2013 klo 21.27

    Kiitos viesteistä, tulivat perille! Tänä helteisenä viikonloppuna katteet ovatkin tulleet tarpeeseen…

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Puutarhan Väki · Kesäkuun 3. päivänä 2013 klo 7.18

    Tuosta s&p:n vinkistä tulikin mieleen että olki on tietysti yksi perinteisiä katemateriaaleja, joten lyhteiden säästäminen on hyvä idea. Erityisesti mansikan katteena käytetään olkea – siitä ilmeisesti tulee myös mansikan englanninkielinen nimi? Katteenkäytön yksi hyöty onkin se, että sato pysyy puhtaana kun sade ei pääse piiskaamaan multaa ja hiekkaa kasveille. Siksi erityisesti marjojen ja yrttien viljelyssä kate on paikallaan.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Leena · Kesäkuun 24. päivänä 2013 klo 19.21

    Ruukkuihin saa todella kaunista katetta kuivattujen ruusujen terälehdistä. Säästän kuivahtaneet ruusut ja irrotan terälehdet katteeksi jouluhyasinttien ruukkuihin.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Varhaiskevät pyökkimetsässä

Suvikello

Myös Keski-Euroopan pyökkimetsissä kevät on ollut oikukas tänä vuonna. Kävimme ihailemassa suvikellojen kukintaa Donautalin alueella.

Pääsiäisen aikoihin piipahdimme sukuloimassa Etelä-Saksassa. Reissulla ehdimme käväistä haistelemassa kevään tuloa päivän vaelluksella Tonavan yläjuoksun laaksoissa ja vuorilla. Lumi oli enimmäkseen sulanut, vain pohjoisrinteillä ja jyrkkien laaksojen pohjassa oli vielä muutaman sentin paksuinen hanki. Pyökkivaltaisissa metsissä ensimmäiset kevätkukat nostivat päätään karikkeesta.

Kävimme erityisesti tutustumassa laaksoon, joka on suvikellojen (Märzenbecher) valtakuntaa. Näky oli satumainen: metsänpohja silminkantamattomiin valkoisten kukkien täplittämä! Suvikello eli kesälumipisara (Leucojum aestivum) muistuttaa hieman lumikelloa mutta on rotevampi kasvi. Myös kukat ovat erilaiset: terälehdet muodostavat piparkakkureunaisen kellon jossa on vihreät täplät. Suvikello on narsissikasveihin (Amaryllidaceae) kuuluva monivuotinen sipulikasvi jota myydään myös meillä puutarhakasviksi; tosin täällä se kukkii vasta touko-kesäkuussa. Syksyllä sipulikukkaistutuksia suunnitellessa kannattaa siis muistaa tämä viehättävä kasvi!

  • Suvikellot on rauhoitettu

    Suvikellot on rauhoitettu

    Keväistä metsää Tonava-joen laaksossa

    Keväistä metsää Tonava-joen laaksossa

    Suvikello

    Suvikello

  • Suvikelloja

    Suvikelloja

    Suvikellot pyökkimetsässä

    Suvikellot pyökkimetsässä

Tonava virtaa yläjuoksullaan paikoin kanjonimaisessa laaksossa, jonka joki on aikoinaan kaivertanut kalkkikiveen. Sivujokien ja -purojen laaksot ovat intiimimpiä. Ylhäällä ylängöllä ei aina tiedä edes olevansa vuoristossa, kunnes saapuu seuraavan rotkon reunalle.

  • Lippachtal

    Lippachtal

    Lippach-puro

    Lippach-puro

  • Kohti Königsheim’ia

    Kohti Königsheim’ia

    Schäfertal

    Schäfertal

Stuttgartin lähellä olevan Esslingenin kaupungin keskiaikaisilla kujilla vietettiin Puutarhapäiviä, ”Gartentage”. Tarjolla oli kaikenlaista puutarhaan liittyvää antiikista lähtien, mutta meitä kiinnosti erityisesti erinomainen yrttitarjonta. Monella taimitarhalla oli hieno valikoima erilaisia yrttejä, myös meillä tuntemattomampia lajikkeita muuten tutuista yrteistä. Kun matkatavaroihin ei kauhean paljon taimia pysty tunkemaan jouduimme tekemään hankalia valintoja. Loppujen lopuksi päätimme tuoda kaksi rosmariinin tainta, joita mainostettiin talvenkestäviksi: lajikkeet ovat Arp ja Veitshöchheim. Lisäksi ostimme salvian Grower’s Friend, joka ei kuulemma kuki herkästi vaan tuottaa paljon lehtisatoa. Toivottavasti ne kotiutuvat hyvin tänne Pohjolaan!

  • Esslingen

    Esslingen

    Esslinger Gartentage

    Esslinger Gartentage

    Ruukkutaidetta

    Ruukkutaidetta

  • Sitruspuita talvipuutarhaan

    Sitruspuita talvipuutarhaan

    Talvenkestäviä rosmariineja

    Talvenkestäviä rosmariineja

Vastakaikua

    Juha Räty · Toukokuun 13. päivänä 2017 klo 0.19

    Blogipäivitys on jo vanha, mutta kommentoin siihen, kun se nyt pullahti esiin Google-haussa.

    Teillä on nyt mennyt kaksi lähilajia sekaisin – mitä ei pidä ihmetellä eikä nolostella, sillä niin tekevät jopa puutarhat (ja myyvät näiden lähilajien sipuleita väärällä nimellä tai väärällä kuvalla).

    Pyökkimetsän metsänpohjan ei täytä suvikello (Leucojum aestivum) vaan kevätkello (Leucojum vernum). Edellinen on 30–50 senttiä korkea, pienikukkainen ja kukkii kesäkuussa. Kukkia on nuokkuvassa tertussa neljä tai useampi. Jälkimmäinen on n. 20 senttiä korkea, suurikukkainen ja kukkii Suomessakin samaan aikaan lumikellojen kanssa eli niin aikaisin kuin se on ylipäätään mahdollista. Kukkia on yhdessä versossa yksi tai kaksi.

    Kevään sipulikasvit kukkivat Suomenkin leveysasteilla niin aikaisin kuin vuorokauden lämpösumma suinkin sallii – eivät siis koskaan vasta kesällä. On hyvä muistaa, että krookukset, idänsinililjat, kevätiirikset (Iris reticulata ja lähilajit), lumikellot ja tulppaanit ovat kaikki kotoisin huomattavan etelästä – Turkista, Keski-Aasiasta, välimerenmaista ja Keski-Euroopasta, mutta ne kukkivat meilläkin aivan ensimmäisinä – itse asiassa aikaisemmin kuin yksikään endeeminen kukkakasvimme. Vuokot saattavat sentään ehtiä samaan sesonkiin tulppaanien ja idänsinililjojen kanssa.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Puutarhan vuodenajat

Fenologinen puutarhakalenteri

Meidän puutarhavuotemme jakaantuu yhdeksään vuodenaikaan, joiden vaihtuminen ei käy ilmi painetusta almanakasta, vaan muutoksista ympäröivässä luonnossa. Vuonna 2012 seurasimme vuodenaikojen vaihtumista puutarhassamme ja laadimme oman fenologisen puutarhakalenterin. Siitä kertoi artikkelisarja ”Luontohavainnot puutarhakalenterina”.

Fenologia on tieteenala, joka tutkii eläinten ja kasvien elämänkierrossa vuosittain toistuvien tapahtumien ajoittumista. Vuosittaiset vaihtelut esimerkiksi kevään etenemisessä ovat suuria, joten almanakasta ei voi päätellä milloin talvi vaihtuu kevääksi. Esimerkiksi vuonna 2012 terminen kevät alkoi jo 10.3. mutta tänä vuonna talvi pitää vielä luontoa otteessaan.

Ennen nykyaikaisia säätiedotuksia puutarhurit ja viljelijät tarkkailivat luontoa ja päättelivät havaintojen perusteella, milloin kevät oli edistynyt niin pitkälle, että aika oli kypsä kylvämiseen. Suomessa etenkin muuttolintujen tarkkailulla on pitkät perinteet ja sananlaskutkin kertovat siitä, miten tärkeinä merkkeinä muuttolintujen saapumista pidettiin kevään edistymisestä. ”Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskystä ei päivääkään” ei viittaa niinkään kesään siinä mielessä kuin nykyisin ymmärrämme, vaan kasvukauden alkamiseen. Lintujen lisääntymisen onnistumisen kannalta on olennaista että pesintä osuu aikaan jolloin ravintoa on riittävästi saatavilla, esimerkiksi kevään toukkahuippuun. Tämä taas on kytköksissä kasvillisuuden heräämiseen.

Nykyään luonnontieteelliseen keskusmuseoon kuuluva Eläinmuseo ja Suomen tiedeseura kokoavat yhteistyössä vapaaehtoisten luonnonharrastajien kanssa vuosittain fenologisia havaintoja Suomen eläin- ja kasvimaailmasta. Myös Luonto-Liitolla on kevätseurantaprojekti joka vuonna. Emme ole kuitenkaan havainneet, että mikään taho Suomessa antaisi tänä päivänä havaintojen perusteella harrastelijapuutarhureille neuvoja siitä, milloin on esimerkiksi sopiva aika aloittaa kylvöt.

Muualla on saatavilla fenologisia puutarhakalentereita, joissa puutarhatyöt ajoitetaan luontohavaintojen mukaan. Esimerkiksi Saksassa puutarhan vuosi jaetaan kymmeneen fenologiseen vuodenaikaan (die phänologischen Jahreszeiten) sen mukaan, milloin tietyt tunnuskasveiksi valitut luonnon- tai puutarhakasvit aloittavat kukinnan taikka niiden hedelmät kypsyvät tai lehdet putoavat.

Kaikki saksalaisten käyttämät tunnuskasvit ja niiden perusteella tehdyt johtopäätökset eivät sovellu tänne meille Pohjolaan. Sen vuoksi päätimme tehdä havaintoja eri kasveista omassa puutarhassamme ja päätellä, mitkä sopisivat meillä vuodenaikojen vaihtumisen tunnusmerkeiksi. Tulos on tässä: yhdeksän vuodenaikaa ja tunnusmerkkejä, joita havainnoiden voi meidän puutarhassamme tehdä johtopäätöksiä puutarhavuoden edistymisestä (klikkaa kuvaa).

Varhaiskevät: jouluruusu kukkii

Jouluruusu muratin kumppanina

Jouluruusu muratin kumppanina

Jouluruusu (Helleboris niger) on kylväytynyt itsestään ”metsäpuutarhassamme” eli vanhojen vaahteroiden alla sijaitsevilla istutusalueilla. Sen kukinta osuu varhain keväällä juuri siihen aikaan, jolloin pälvet kasvavat mutta maa on vielä roudassa, ainakin osittain. Vuosittainen vaihtelu on suurta, mutta yleensä tämä tapahtuu maaliskuun lopulla tai huhtikuun alkupuolella. Terminen kevät alkaa joitakin viikkoja sitä aikaisemmin. Silloin vuorokauden keskilämpötila kapuaa yli nollan.

Varhaiskeväällä hedelmäpuiden ja pensaiden leikkaus on vielä mahdollista, koska silmut ovat vielä syvässä unessa. Sisätiloissa esikasvatuskausi on alkanut, mutta ulkona puutarhassa talvi ei ole täysin luovuttanut vahvistuvalle kevätauringolle.

Varhaiskeväällä odotellaan kärsimättöminä sitä hetkeä, jolloin routa on sulanut ja maa kuivahtanut sen verran, että sitä pääsee muokkaamaan. Kun vielä maan lämpötila on noussut kahdeksan asteen tienoille, voi aloittaa aikaisimmat kylvöt. Silloin koittaa puutarhassa uusi vuodenaika:

Keskikevät: sinivuokko kukkii

Jossain vaiheessa huhtikuun aikana kevätsäässä tapahtuu yleensä muutos lämpimämpään. Silloin talvi on lopullisesti menettänyt pelin ja kevät alkaa toden teolla. Termisen kasvukauden alkaminen ajoittuu yleensä näihin aikoihin eli vuorokauden keskilämpötila nousee yli viiden asteen. Keskikevään tunnuskasvi on sinivuokko (Hepatica nobilis), joka edustaa ensimmäisenä kaikkia puutarhan ja lehtojen ihania kevätkukkijoita.

Kevätkaihonkukkia ja kevätkiurunkannuksia

Kevätkaihonkukkia ja kevätkiurunkannuksia

Sinivuokko aloittaa kukintansa kun routa on sulanut ja maan lämpötila noussut kyllin korkeaksi. Samoihin aikoihin puhkeavat puutarhassamme kukkaan myös kevätkiurunkannukset. Ne leviävät tehokkaasti istutusalueilla, jotka jätetään rauhaan haravoinnilta ja muulta turhantarkalta siistimiseltä. Samalla tavalla kevätesikko viihtyy siellä, missä siemenet saavat jäädä karikkeen alle rauhassa itämään. Kevätkaihonkukan lehtiruusukkeet loistavat kirkkaan vaaleanvihreinä ja kukatkin ovat nupullaan. Sinililjat, helmihyasintit, kevättähdet ja muut puutarhan keväiset sipulikasvit yhtyvät kuoroon. Linnuista punarinta, suosikkinaapurimme, nähdään ensimmäistä kertaa talven jälkeen takapihan kuusikossa pesäpuuhissa. Ensimmäiset leppäkertut ja hyttysetkin tulee bongattua. Silloin on skeptikkojenkin myönnettävä: kevät on tullut!

Tähän aikaan puutarhassa voivat alkaa ensimmäiset kylvöt avomaalle. Maa on sulanut ja kuivahtanut hieman niin että sitä voi muokata. Viljelykasvit, joiden kasvatusohjeissa sanotaan ”kylvetään aikaisin keväällä” tai ”kylvetään kun maa on sulanut”, voidaan nyt kylvää muokattuun maahan. Siementen itämisen kannalta maan minimilämpötila on noin viiden asteen paikkeilla, sen kylmemmässä ei juuri mikään viljelykasvi idä. Optimilämpötila on kuitenkin korkeampi, joten ensimmäisten kylvöjen kanssa kannattaa odottaa kunnes maa on noin kahdeksan asteen lämpöinen. Silloin ei ole vaaraa siementen mätänemisestä kylmään maahan.

Keskikeväällä voi avomaalle kylvää mm. porkkanaa, palsternakkaa, persiljaa, pinaattia, retiisiä, härkäpapua, lehtisalaattia, sipulia, naurista ja tilliä. Maa-artisokan mukulat voi istuttaa, samoin kuin istukassipulit.

Muutoin puutarhassa on ankaran siivoamisen aika. Kuivuneet ja vahingoittuneet oksat, talventörröttäjät, kuivat lehdet sekä muu roipe, jota ei syksyllä ehditty tai jaksettu leikata, karsia tai haravoida, saa nyt kyytiä. Täytyy vain varoa vahingoittamasta maasta jo pilkistäviä versoja liiallisella siivousintoilulla. Karike kyllä jää kakkoseksi kunhan perennat ja pensaat pääsevät kasvuvauhtiin muutaman viikon päästä. Silloin onkin jo vuorossa seuraava vuodenaika – kevät kun on Suomessa niin kovin lyhyt!

Sydänkevät: vaahtera kukkii

”Koko luonto nyt virkoopi, meri, maa ja taivas ihastuupi, iloitkoon siis vanha ja nuori, linnut laulavat ja maa on tuore.” Näin runoili Mikael Agricola Rukouskirjassaan toukokuun kohdalla. Sama luomakunnan ihastus uudesta elämästä kuvastuu suomalaisille rakkaasta Suvivirrestä: ”Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks’ luopi, sen kutsuu elohon”. On sydänkevät, tuo maaginen vuodenaika, jolloin koko luonto tuntuu puhkeavan kukkaan, lehteen, versoon – yksinkertaisesti elämään!

Vaahterankukat värittävät tienoon

Vaahterankukat värittävät tienoon

Meillä tätä aikaa symboloi metsävaahtera (Acer platanoides), jonka limetinkeltaiset kukat aukeavat joskus toukokuun puolenvälin tienoilla. Vaahteroita on naapurustossa joka pihassa, joten koko tienoo muuttui kuin taikaiskusta heleän keltaiseksi!

Siellä täällä kontrastia luo rusokirsikka vaaleanpunaisine kukkineen ja punertavine lehtineen. Lähes kaikki puut ja pensaatkin ovat vähintäänkin hiirenkorvilla (joitakin jalopuita, esimerkiksi lehmusta ja tammea lukuunottamatta). Nurmen vihreys on palannut ja perennatkin ovat aloittaneet rehevän kasvun, joten keväinen vehreys suorastaan hyppää silmille. Kevättunnelman viimeistelee vain muutamaksi tunniksi lyhyenä yönä taukoava lintujen konsertti – eiköhän nyt ole jo palannut pääskynenkin! Tilastojen mukaan näihin aikoihin alkaa yleensä terminen kesä Etelä-Suomessa eli vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi 10 asteen yläpuolelle.

Puutarhatöiden kannalta luonnon kukoistus on merkki siitä, että on aika kylvää kasvit, joiden kylvöohjeissa todetaan ”kylvetään maan lämmettyä”. Esimerkiksi sukulaiset punajuuri ja mangoldi kehotetaan kylvämään vasta toukokuun jälkipuoliskolla, koska viileässä maassa ne yltyvät kukkimaan sen sijaan että kasvaisivat juurta tai lehteä. Kovin hallanarkojen kasvien kanssa pitää kuitenkin olla varovainen, sillä vaikka maa olisikin lämmennyt tarpeeksi niiden itämistä ajatellen, nuoret taimet vahingoittuvat jos säässä tulee takapakkia. Hallan esiintyminen on täällä Etelä-Suomessa todennäköistä aina touko-kesäkuun vaihteeseen saakka. Esimerkiksi papujen kylväminen saa siis vielä odottaa.

Sydänkeväällä on myös aika istuttaa aikaista perunaa ja kylvää naurista sekä lannoittaa kasvuun lähteneitä monivuotisia kasveja. Esikasvatettujen taimien karaiseminen eli totuttaminen ulkoilmaan voidaan vähitellen aloittaa: ainakin viikon ajan ennen ulos istuttamista taimet viedään leutoina päivinä ulos ja tuodaan sisään yöksi. Jos on käytössä kasvihuone tai ‑lava, niin taimet voi siirtää sinne, kunhan seuraa säätä ja ryhtyy suojaustoimiin säätiedotuksen luvatessa hallaöitä. Meillä heitetään vanha räsymatto lavan päälle hallanvaaran uhatessa.

Seuraava fenologinen vuodenaika koittaakin sitten, kun suurin hallanvaara alkaa olla ohi:

Alkukesä: pihasyreeni kukkii

Puutarhakalenterin neljäs vuodenaika on alkukesä, jolloin on aika istuttaa ja kylvää hallanarat viljelykasvit. Sen tunnuskasvi on pihasyreeni (Syringa vulgaris).

Alkukesä on todellinen kukkafestivaali – ”kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen” – joten tunnuskasviehdokkaista ei ole pulaa, päinvastoin! Omenapuun kukinta alkaa jo sydänkevään puolella, mutta myöhäisemmät lajikkeet jatkavat vielä alkukesällä. Aika useinhan halla koettelee omenapuita ja verottaa satoa, joten omenan kukintaa ei vielä voi pitää merkkinä pahimman hallanvaaran väistymisestä.

Pihasyreeni ja omenapuu

Pihasyreeni ja omenapuu

Pihasyreeni mainitaan ruotsalaisessa sanonnassa ”mellan hägg och syren” – tuomen ja pihasyreenin (kukinnan) välissä – joka viittaa viehättävästi sydänkevään ja alkukesän maagiseen aikaan. Pihasyreenin huumaavassa tuoksussa on jo lupausta lämpimämmistä ajoista, samoin kuin pihlajan hunajaisessa lemussa ja tuoksumaratin jännittävässä parfyymintuoksussa. Sen sijaan kevätkukkijat eivät joitakin poikkeuksia lukuunottamatta tuoksu kovin voimakkaasti. Ehkä voi sanoa, että yksi merkki kesän lopullisesta voitosta on tuoksujen lisääntyminen puutarhassa?

Alkukesän puutarhatöitä ovat hallanarkojen ja lämpimässä viihtyvien kasvien istuttaminen ja kylväminen. Niihin kuuluvat muun muassa pavut (härkäpapua lukuunottamatta), kurkut, kurpitsat ja tomaatit. Myös maissi, latva-artisokka ja salaattifenkoli istutetaan ulos vasta hallanvaaran mentyä. Kukista samettikukat ovat arkoja kylmälle.

Myös rikkaruohojen kitkeminen on ajankohtaista, koska alkukesään mennessä rikkakasvien kasvu on päässyt täyteen vauhtiin ja ne kilpailevat viljelykasvien kanssa elintilasta ja ravinteista. Aikaiset kylvökset kuten porkkana- ja palsternakkarivit on syytä harventaa samoihin aikoihin. Multaaminen ja tukeminen hyödyttävät hernettä ja härkäpapua sekä monia muitakin kasveja, joilla on taipumus laota. Usein alkukesällä on kuivaa, joten kastelua tarvitaan kylvösten pitämiseksi kosteina.

Alkukesä päättyy juhannukseen ja juhannusruusun kukintaan. Puutarhakalenterin seuraavan, viidennen vuodenajan alkamisen tunnistaa siitä, että kevään ja alkukesän luonnon heleä ja raikas vihreys on kypsynyt syvän tummanvihreäksi. Linnut ovat unohtaneet hurjimman riehakkuutensa ja nyt pensaikoista kuuluu piipitystä.

Keskikesä: kurjenpolvien aika

Ennen vanhaan puhuttiin pikkukesästä, jolla viitattiin aikaan ennen juhannusta, ja isosta kesästä sen jälkeen. Länsisuomalainen nimitys juhannukselle eli mittumaari puolestaan tarkoittaa kirjaimellisesti keskikesää.

Keskikesän alkamisen tunnuskasviksi oli paljon ehdokkaita, sillä keväästä asti jatkunut kukkien paraati jatkuu keskikesälläkin. Jossain vaiheessa myöhemmin keskikesällä tulee hetki, jolloin kukinta taukoaa hetkeksi: kasvukauden alkupuolen kukkijat ovat saaneet työnsä tehtyä, mutta myöhäisemmät eivät vielä ole aloittaneet. Mutta sesongin alkaessa on vielä valinnan varaa: poimulehdet, iirikset, päivänliljat, ajuruohot, akankaalit, pähkämöt, kivikkosuopayrtti, kissan- ja mirrinmintut sekä monet muut kukoistavat! Valitsimme keskikesän alkamisen tunnukseksi kokonaisen kasviryhmän eli kurjenpolvet (Geranium).

Verikurjenpolvi

Verikurjenpolvi

Meillä on puutarhassa paljon erilaisia kurjenpolvia, sillä ne ovat todella monipuolinen, helppohoitoinen ja rakastettava kasvien suku. Kurjenpolvia löytyy niin varjoon kuin aurinkoonkin; niin kivikkoon kuin tuoreeseenkin maahan; korkeita kurjenpolvia, matalia kurjenpolvia ja kaikkea siltä väliltä. Kurjenpolvet muodostavat tuuheita peittäviä mättäitä, joten ne sopivat esimerkiksi reunuskasveiksi ja peittämään kuihtuvien sipulikukkien lehdet. Tarhakurjenpolvi, tuoksukurjenpolvi, peittokurjenpolvi, idänkurjenpolvi, espanjankurjenpolvi, verikurjenpolvi, etelänkurjenpolvi, metsäkurjenpolvi, ketokurjenpolvi, meiltä löytyvät ne kaikki. Englantilaisen puutarhurin Margery Fishin klassinen neuvo ”When in doubt, plant a geranium” pätee täällä Suomessakin!

Kurjenpolvien kaudella puutarhassa on pieni hengähdystauko, kun alkukesän kylvö- ja istutuspuuhat ovat ohi, mutta pääsadon korjuu on vielä viikkojen päässä. Kuitenkin jos haluaa varmistaa kasvukauden hyödyntämisen täysimittaisena, keskikesällä on syytä tarttua vielä siemenpussiin. Monet vihannekset vieroksuvat Pohjolan alkukesän pitkää päivää, ja kasvavat paremmin kasvukauden toisella puoliskolla, jolloin päivä on jo lyhenemään päin. Nyt on aika kylvää muun muassa aasialaisia vihanneskasveja, jotka kuuluvat tähän ryhmään. Myös vuonankaali, ihastuttava salaattikasvi, kuuluu lyhyen päivän suosijoihin. Supisuomalaisista suosikeista nauris on perinteisesti kylvetty vasta Pietarin päivänä (29.6.).

Lisäksi näihin aikoihin on aika kylvää kaksi- ja monivuotisia kukkia kuten lemmikkejä, sormustinkukkia, illakoita, maariankelloja ja harjaneilikoita. Ne ehtivät vielä kasvattaa ruusukkeen tämän kesän aikana, josta sitten ensi vuonna nousevat kukkavanat.

Raparperin satokauden katsotaan yleensä päättyvän juhannukseen, sen jälkeen varsia ei pitäisi enää korjata. Muuten kasvi heikkenee liikaa ja seuraavan vuoden sato on uhattuna. Meillä on kuitenkin huomattu, että jos keväällä huolehtii raparperin lannoittamisesta ja kattamisesta, satoa voi hyvin korjata heinäkuun puolelle asti vaarantamatta tulevaa kasvua. Silloin sitä saa vielä samaan hilloon puutarhamansikan kanssa!

Vaikka pääsato korjataan vasta loppukesällä, keskikesällä saadaan jo maistiaisia tämän vuoden sadosta. Mansikat, herneet ja uudet perunat ovat perinteisiä suomalaisia ”primöörejä”, joiden satokausi on suurta juhlaa. Niiden lisäksi keskikesällä kannattaa hyödyntää kaikki mitä viljelypalsta jo tuottaa: nuoret yrtit, harvennetut pikkujuurekset ja punajuuren lehdetkin!

Keskikesällä ennen kukintaa on myös yrttien keräämisen sesonki. Kun nyt on hereillä, saa talveksi talteen sekä viljeltyjen yrttien että luonnonkasvien vaikuttavat aineet mausteeksi ja lääkintää varten.

Muutoin puutarhuri voi tyytyä varmistelemaan sadon onnistumista kastelemalla, lannoittamalla sekä tauteja ja tuholaisia torjumalla!

Loppukesä: kesäomenat kypsyvät

Meille loppukesä alkaa kun kesäomenat kypsyvät: se symboloi varsinaisen satokauden alkamista ja kasvukauden täyttymystä.

Kesäomena ’Pirja’

Kesäomena

Keväällä vuodenaikojen vaihtelua seurataan päivien ja viikkojen tarkkuudella. Jokainen saapunut muuttolintu ja maasta puskeva kevätkukka aiheuttaa riemun tunteita. Kasvukauden jälkipuoliskolla kesä on jo itsestäänselvyys eikä sen edistymisestä enää tehdä otsikoita iltapäivälehtiin. Ne keskittyvät seuraamaan vain sitä, onko hellettä tiedossa vai pitäisikö suunnata etelän maille aurinkoa saamaan.

Perinnetieto ei anna kovin tarkkaa osviittaa loppukesän merkeistä: aikaisimmillaan mainitaan, että Ollin päivänä eli pyhän Olavin muistopäivänä (29.7.) tapahtuisi käänne kohti syksyä: päivien lyheneminen kiihtyy, mitä kuvaa sanonta ”Yötä Uolevista, päivää Paavalista”. Laurin päivää (10.8.) on laajalti pidetty heinänteon viimeisenä määräpäivänä, minkä jälkeen alkaa elonkorjuu ja myös rukiinkylvö, joka pitäisi saada tehtyä Pärttylin päivään (24.8.) mennessä.

Vaikka kotipuutarhuri ei heinää teekään tai kylvä ruista, myös kasvukauden loppupuolella on hyödyllistä seurata luonnon merkkejä ja arvioida sitä, milloin on syytä korjata satoa. Varsinkin jos viljelee vihanneksia varastoitaviksi, on tärkeää korjata sato silloin kun ne ovat saavuttaneet säilyvyyden kannalta optimaalisen kypsyystason. Esimerkiksi juuresten ja perunan kuori paksuuntuu kasvun päättyessä, mikä edistää niiden säilymistä varastossa. Viljelyohjeissa kuitataan satokausi kuitenkin aika lyhyin maininnoin.

Sipulit ovat tyypillinen esimerkki kasviksista, joiden sato korjataan yleensä jo loppukesästä. Kun naatit ovat kellastumassa ja kaatuvat pitkin pituuttaan, ne ovat tuleentuneet ja valmiit korjattaviksi. Korjattua sipulia kuivataan ensin jonkin aikaa ulkona ja siirretään sitten lämpimään sisätilaan muutamaksi viikoksi kuivumaan ennen kuin naatit nyhdetään irti.

Juurekset yleensä kypsyvät korjuukuntoon vasta alkusyksystä, mutta punajuuri on kokemuksemme mukaan usein valmis korjattavaksi jo loppukesällä. Kun juuri on noussut ylös maasta muutamia senttejä, se ei enää kasva. Silloin kannattaa mieluummin korjata juures kuin antaa sen jäädä penkkiin. Siellä se päätyy etanoiden ja muiden ahmattien suuhun! Myös perunan korjuu on yleensä ajankohtaista jo loppukesällä, koska palsta-alueella on käytännössä mahdotonta välttyä perunarutolta.

Loppukesällä pitää jo ryhtyä ajattelemaan tulevaa kasvukautta, niin hassulta kuin se saattaa tuntua. Jos seuraavana kesänä mielii mansikkaa, niin uudet taimet on syytä istuttaa nyt tai siivota vanha mansikkapenkki poistamalla ylimääräiset rönsytaimet. Muidenkin monivuotisten kasvien istutus on ajankohtaista, koska loppukesällä istutettuina ne ehtivät vielä ennen talven tuloa juurtua hyvin. Erityisen tärkeää tämä on ikivihreiden kasvien kannalta. Seuraavaan kesään voi myös valmistautua kylvämällä viherlannoituskasveja kasvimaan tyhjenneille alueille, esimerkiksi perunamaahan.

Tärkein työ puutarhassa loppukesällä on kuitenkin sadonkorjuu, jonka tunnuskasviksi olemme siis omassa puutarhassamme valinneet omenan. Kesäomena kypsyy syötäväksi juuri näihin aikoihin. Meillä kasvaa Pirjaa, joka on suomalaisista lajikkeista aikaisimpia yhdessä perinteisten Huvituksen ja Valkean kuulaan kanssa. Sen sato on merkki yltäkylläisyyden ajasta, jossa on jo aistittavissa myös lopun alku.

Ruskasyksy: pihlajanmarjat kypsyvät

Syksy on koittanut puutarhassa viimeistään silloin, kun pihlajanmarjat ovat kypsyneet hehkuvan punaisiksi. Sääoloista riippuen ajankohta sattuu elokuun loppupuolelle tai vasta syyskuulle.

Pihlajanmarjoja

Pihlajanmarjoja

Pihlajanmarjojen punertuminen ennustaa syksyn väriloistoa ja ruskan alkamista. Tuntuu mielekkäältä jakaa loppuosa puutarhavuodesta kahteen: ruskasyksyyn ja myöhäissyksyyn. Jälkimmäinen alkaa sitten kun valtaosa lehdistä on kellastunut ja pudonnut lehtipuista ja ‑pensaista, yleensä lokakuun loppupuolella.

Ruskasyksyn tärkeimmät työt kasvimaalla liittyvät sadonkorjuuseen ja sen jälkeiseen maan muokkaamiseen seuraavaa kasvukautta varten. Erityisesti juuresten sadonkorjuu ajoittuu syyskuulle. Vanhan kansan työkalenterissa mikkelinpäivä eli arkkienkeli Mikaelin muistopäivä 29.9. oli sadonkorjuun päätepiste. Johtuuko ilmaston lämpenemisestä vai mistä, mutta syyskuun loppu tuntuu kovin aikaiselta ajankohdalta: silloinhan kasvimaalla kukoistavat vielä monet kasvit. Erityisesti lehtikaalit ja purjosipulit kestävät kylmiäkin säitä lopettamatta kasvua.

Joka tapauksessa viimeistään syyspäiväntasauksen jälkeen, syyskuun loppupuolella päivän lyheneminen tuntuu jo selvääkin selvemmin ja auringon suoma lämpö hupenee nopeasti. Terminen syksy alkaa yleensä viimeistään lokakuun alkupuolella täällä meillä eli vuorokauden keskilämpötila laskee alle kymmenen asteen. On siis korkea aika korjata sellainen sato, joka kärsii kylmästä. Säät tosin vaihtelevat vuodesta toiseen niin paljon, että säätiedotuksia on seurattava päivittäin. Jos lämmintä säätä riittää, esimerkiksi avomaatomaatteja voi kypsytellä pitkäänkin vaikkapa harson alla. Myös talvikurpitsat pitää pelastaa pakkasilta, jos haluaa saada ne säilymään varastossa.

Puutarhassa istutetaan vielä perennoja ja sipulikasveja kevättä ajatellen. Pensaiden ja puiden siirtäminen kannattaa jättää myöhäissyksyyn, kun ne ovat pudottaneet lehtensä ja siirtyneet talvilepoon. Istutuskuopat voi kuitenkin kaivaa jo hyvissä ajoin.

Kompostointia

Kompostointia

Me aloitamme myös lehtien haravoimisen ja kompostin rakentamisen heti kun lehdet alkavat kellastua. On turhaa odotella kaikkien lehtien putoamista, koska silloin joutuu kerralla keksimään säilytyspaikan suurelle määrälle puutarhajätettä. Kun kompostin kokoamisen aloittaa ajoissa, se ehtii hieman painua joten tilaakin on enemmän. Lehtien sekaan on hyvä saada myös vihreää materiaalia ja sitähän on riittämiin sadonkorjuun aikaan, kun naateista pitää päästä eroon. Isot lehdet kuten tammen ja vaahteran lehdet silppuamme ennen kompostoimista ruohonleikkurilla.

Ruskasyksy on yksi puutarhavuoden kohokohdista, jos säät ovat aurinkoisia ja kuivia. Kannattaa nauttia väriloistosta ja panna merkille erityisen kauniit syysvärit. On hauskaa jos puutarhan istutuksissa on syksyllä keltaisen lisäksi erisävyisiä punaisia, oransseja ja ruskeita. Myös kaunisväriset marjat ja hedelmät kannattaa ottaa huomioon, jos haluaa lisätä puutarhaansa syysväriä. Kotipihlajan (Sorbus aucuparia) lisäksi erilaiset koristepihlajat ovat tässä suhteessa monipuolisia: väreissä löytyy jopa valkoista!

Myöhäissyksy: vaahtera on riisuuntunut

Myöhäissyksy on koittanut, kun valtaosa lehdistä on kellastunut ja pudonnut lehtipuista ja ‑pensaista. Silloin kasvukausi päättyy ja puutarha laskeutuu lepoon. Kauden symboli on taas vaahtera: tällä kertaa alastomaksi riisuuntuneena.

Vaahtera myöhäissyksyn asussa

Vaahtera myöhäissyksyn asussa

Hetki on haikea, kun huomaa viimeisimmänkin lehden pudonneen kotivaahterasta. Piha alkaa näyttää alastomalta, vaikka toki lehdet sinnittelevät vielä joissakin pensaissa ja puissa. Varsinkin sellaiset kasvit, jotka ovat täällä Suomessa kestävyysalueensa rajamailla, saattavat vielä olla vihreitäkin. Niillä on suuri riski palelluttaa ainakin oksankärkensä talven aikana, kun ne eivät ole tuleentuneet eli puutuneet ajoissa ja siten varautuneet kylmiin säihin. Jotkut perennat vielä sinnittelevät ja jatkavat kukintaa, meillä mm. maanpeiteruusut, syysvuokot, yrtti-iiso ja teurikka kukkivat vielä myöhäissyksyllä.

Myöhäissyksy alkaa meillä yleensä lokakuun viimeisillä viikoilla. Ei liene sattumaa että suomalaisen perinnekalenterinkin mukaan loka-marraskuun vaihde on vuodenkierrossa tärkeä murrosaika, tavallaan vuodenvaihde. Muinaissuomalaisten vuosi päättyi syksyllä sadonkorjuun loputtua ja uusi vuosi alkoi marraskuussa. Väliin jäi vajaan parin viikon jakso, jonka aikana aurinkovuosi ja kuuvuosi tasattiin. Kustaa Vilkuna kertoo mainiossa kirjassaan Vuotuinen ajantieto että vuoteen mahtuu 12 kokonaista taivaallista kuukautta, mutta niistä ei tule kokonaista aurinkovuotta vaan yli jää 11¼ vuorokautta. Tätä niin sanottua jakoaikaa vietettiin suunnilleen Simon päivästä (28.10.) Martin päivään (10.11.).

Jakoajan säästä ennustettiin koko tulevan vuoden säätä. Tähän ajanjaksoon liittyykin valtava määrä kansanomaisia uskomuksia ja tapoja. Kekriä eli perinteistä sadonkorjuujuhlaa on vietetty yleisesti myöhäissyksyllä. Kun samoihin aikoihin osuu vielä kristillisen kirkon viettämä marttyyrien ja veritodistajien muistopäivä eli pyhäinmiesten päivä (1.11.) sekä sielujen päivä eli vainajien muistopäivä (2.11.), kyse on ollut varsinaisesta juhlasesongista!

Nykyään myöhäissyksyn tärkeimmät työt kotipuutarhassa liittyvät kasvukauden jälkeiseen siivoamiseen, kompostoimiseen sekä pihan ja puutarhan valmistamiseen talveksi. Kevään työtaakkaa vähentää huomattavasti, jos mahdollisimman monet työt ehtii toimittaa jo syksyllä – kannattaa muistuttaa mieleen kuinka kiireinen kevätkausi on puutarhassa ja tehdä voitavansa jo nyt! Varsinkin savisen kasvimaan kääntäminen syksyllä tekee kevään työt huomattavasti helpommiksi: talven aikana pakkanen hajottaa multapaakut, joten keväällä riittää maan pinnan tasaaminen.

Liian siisti ei kuitenkaan kannata olla: kukkapenkkeihin ja istutusalueille kannattaa jättää syksyn lehtiä ja kuolleita kasvinosia suojaamaan monivuotisia kasveja kylmyydeltä ja syvältä roudalta. Meillä jätetään esimerkiksi yrttimaalle viereisen tammen lehdet lämmikkeeksi ja suojaksi keväistä ahavaa vastaan. Monet yrtit ovat talvivihreitä ja kärsivät kevättalven auringonpaisteesta kun juuristo on vielä roudassa.

Myöhäissyksyllä suojataan nuoret hedelmäpuut jyrsijöiltä virittelemällä runkosuojat ja verkot niiden ympärille. Ruukkupuutarha järjestetään talvikuntoon: arat ruukut tyhjennetään ja siirretään varastoon, pakkasenkestäville etsitään säilytyspaikka. Hyvä ratkaisu on mm. upottaa ruukku maahan. Jos aikoo keväällä viritellä varjostuskankaita havukasvien tai rodojen suojaksi, nyt on hyvä hetki asettaa tukikepit – kun maa on roudassa se on huomattavasti vaikeampaa!

Jonkin verran satoakin on vielä korjattavana myöhäissyksyllä, esimerkiksi maa-artisokka tuppaa jäämään viimeisenä maahan ja joskus yli talvenkin! Myöhäissyksyllä voi myös kirjaimellisesti kylvää uuden satokauden siemenen: joitakin kylmänkestäviä ja aikaisia vihanneksia voi kylvää jo ennen talven tuloa. Meillä on hyviä kokemuksia muun muassa palsternakan, pinaatin ja kirvelin syyskylvöstä sekä valkosipulin istuttamisesta myöhäissyksyllä. Kokeile rohkeasti sellaisten kasvien syyskylvöä, joiden kylvöohje on ”mahdollisimman aikaisin keväällä”, mutta vasta kun säiden voi olettaa olevan lopullisesti kylmenneet alle viiden asteen. Muuten on vaarana että itäminen tapahtuu jo syksyllä. Samaa riskiä ei ole sellaisten siementen kanssa, jotka vaativat kylmäkäsittelyn – ne itävät vasta talven jälkeen, joten niitä voi huoletta kylvää koko syksyn ajan maan jäätymiseen asti.

Talvi: maa jäätyy

Huurteinen ajuruoho

Huurteinen ajuruoho

Talvi on puutarhan vuodenajoista viimeinen ja pisin. Sen alkaminen vaihtelee vuosittain suuresti ja vasta jälkikäteen voi varmasti sanoa, milloin se tapahtui. Maan jäätyminen pysyvästi tai lumipeite joka säilyy ovat puutarhurille talven sinetti.

Terminen talvi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee enemmän tai vähemmän pysyvästi alle nollan. Joskus se tapahtuu täällä etelärannikolla vasta loppiaisen tienoilla, kuten esimerkiksi 2011–2012 talvena, toisinaan taas hyvinkin aikaisin, jo marraskuun puolella. Näin kävi 2010–2011 talvella jolloin termisen talven laskettiin alkaneen 17.11. Tällainen vaihtelu tekee tietysti talveen varautumisesta vaikeaa. Useimmat lopettavatkin puutarhanhoidon suosiolla viimeistään marraskuun puolelle tultaessa, jotta projektit eivät jäisi kesken.

Talven tuloon liittyy tietty huojennuksen tunne: myös puutarhurin on hyvä siirtyä viettämään lepokautta, yhdessä puutarhan kanssa. Joskus tuntuu että olemme siinä mielessä keskieurooppalaisia kollegojamme onnellisemmassa asemassa että meidän on ihan pakko lopettaa puutarhahommat talven ajaksi, kun taas leudommassa ilmastossa viljelyä voi jossain muodossa jatkaa läpi vuoden. Mahtaa olla stressaavaa!

Mutta kyllähän talveen ehtii myös kyllästyä, koska se on yleensä kaikista vuodenajoistamme pisin. Tosin ilmastonmuutos taitaa vaikuttaa siihen suuntaan, että tähän on tulossa muutos, ainakin täällä etelässä. Esimerkiksi 2011–2012 talvi tosiaan alkoi vasta loppiaisena, mutta jo maaliskuun 10. päivänä siirryttiin Ilmatieteen laitoksen mukaan kevään puolelle, kun vuorokauden keskilämpötila kohosi yli nollan.

Joka tapauksessa viimeistään maaliskuussa iskee kateus, kun seuraa esimerkiksi brittiläisiä puutarhalehtiä, joissa ollaan jo täydessä työn touhussa. Meillä kasvukauden alkamista saa odottaa huhtikuun toiselle puoliskolle asti. Etelä-Suomessakin kasvukausi on vain noin puolen vuoden mittainen, vuonna 2012 itse asiassa tasan puoli vuotta ainakin meidän tienoilla, missä terminen kasvukausi alkoi 21.4.2012 ja päättyi 21.10.2012.

Tammikuu palstalla

Tammikuu palstalla

Talven puutarhatyöt liittyvät erityisesti kasvien suojeluun talvikauden vaurioilta. Lumi on yhtäältä siunaus kun se suojaa kasveja ankaralta pakkaselta ja maan syvältä routaantumiselta. Arkoja kasveja kannattaakin peitellä kevyesti lumella. Toisaalta lumi aiheuttaa myös vahinkoa: puut ja pensaat kärsivät lumen painon taivutellessa oksia. Puutarhurin työnä onkin tarkkailla lumikuormaa ja vapauttaa tukalimmassa tilanteessa olevat kasvit lumen armoilta.

Ongelmia aiheuttavat myös katoilta putoava ja kulkureiteiltä aurattava lumi. Kesällä voi olla vaikea muistaa jättää tontille tilaa myös lumelle. Paikkoihin joihin joudutaan kasaamaan tai kasaantuu lunta kannattaa istuttaa perennoja tai sellaisia pensaita, jotka voi huoletta leikata alas keväällä, jos ne ovat kärsineet lumen painosta.

Lumivahinkojen lisäksi puutarha kaipaa suojaa tuhoeläinten tihutöiltä. Hedelmäpuiden ja pensaiden jänis- ja myyräsuojat kannattaa käydä silloin tällöin tarkistamassa. Jos lunta kertyy paljon, suojat saattavat jäädä kinosten alle ja silloin rusakot sun muut yltävät hangelta yllättävän korkealle tuhojaan tekemään. Tällä tavoin menetimme yhden nuoren omenapuun koko latvuksen toissa talvena!

Talven kääntyessä kevään puolelle alkavat sitten vähitellen varsinaiset puutarhatyötkin. Puiden ja pensasaitojen rankemmat leikkaukset tehdään ennen kuin silmut puhkeavat. Esimerkiksi kuusiaidan vuosileikkauksen perinteinen sesonki on kevättalvella. Varmaan myös suosituiksi tulleet tuija-aidat sopisivat leikattavaksi samoihin aikoihin.

Latva-artisokan kylväminen

Latva-artisokan kylväminen

Kevättä kärsimättömästi odottava puutarhuri alkaa esikasvatustyöt jo maaliskuussa, vaikka yleensä kannattaa malttaa mielensä ennemmin kuin olla liian ajoissa liikkeellä. Huonossa valossa kasvaneista taimista ei kasva tukevia kasveja ja pitkä esikasvatusaika myös altistaa taimet tuholaisille ja taimipoltteelle. Mutta onneksi ikkunanlaudalla voi jo kevättalvella kasvattaa kaikenlaista pientä vihreää joka antaa toivoa keväästä: esimerkiksi vihanneskrassia, basilikaa ja muita nopeasti kehittyviä yrttejä ja kasviksia.

Onneksi talven kulku käy talvipäivänseisauksesta lähtien oikeaan suuntaan säistä huolimatta: kohti valoa ja kirkkautta; ensin pienin ja huomaamattomin askelin, lopuksi valtavin harppauksin. Kevätpäiväntasaus on sitten jo lupaus uudesta kasvukaudesta!

Linkki

The Good Life – In Memoriam Richard Briers

Felicity Kendall ja Richard Briers

Tällä viikolla oli Suomenkin mediassa pieni uutinen, että brittinäyttelijä Richard Briers on kuollut. Surullinen viesti toi lämpimiä muistoja kaukaa 1970-luvulta.

Yksi lapsuuden rakkaimpia TV-muistoja on vuosina 1975–78 esitetty BBC:n sitcom-sarja The Good Life, suomeksi Täyttä elämää. Se kertoo Surbitonin esikaupunkialueella asuvasta pariskunnasta, joka päättää ryhtyä elämään omavaraistaloudessa, viljelemään itse omat vihanneksensa ja pitämään kotieläimiä kuten vuohia, kanoja ja sikoja. Olisiko näillä lapsuudessa saaduilla virikkeillä jotain tekemistä sen kanssa, että mekin olemme päätyneet jos ei nyt sentään omavaraisiksi niin kuitenkin jonkin sortin esikaupunkifarmareiksi…?

Tom Good kyllästyy elämäänsä liike-elämän oravanpyörässä ja perustaa takapihalleen farmin vaimonsa Barbaran kanssa. Omavaraiskokeiluja tehdään vähän kaikessa mahdollisessa lankojen värjäämisestä auton tuunaamiseen metaanilla toimivaksi. Naapurit Jerry ja Margo, Tomin entinen työkaveri vaimoineen, ovat kauhuissaan: heillä kun on mielessään sosiaalinen nousu ylempään keskiluokkaan, mihin takapihalle naapurista karkaavat kanat ja possut sopivat huonosti. Taitavat vielä asua semi-detached taloissa eli brittiläistyylisissä kytketyissä taloissa, joissa naapurin elämäntapaa ei millään pääse karkuun…

The Good Life

The Good Life

Sarjassa Tom Goodia, tuota idealistista, joskus fanaattisuuteen taipuvaista mutta hyväsydämistä ja hilpeää esikaupunkifarmaria esittää Richard Briers. Hänen käytännöllisenä ja kannustavana puolisonaan Barbarana loistaa Felicity Kendall ja naapureina pönöttävät Paul Eddington ja Penelope Keith – kaikki TV:stä tuttuja monista myöhemmistäkin sarjoista.

Parasta The Good Life ‑sarjassa on lämmin huumori ja tunnelma, sillä ristiriidoistaan ja erilaisista valinnoistaan huolimatta naapurit kykenevät kuitenkin elelemään suhteellisen rauhanomaisesti keskenään, onpa ilmassa joskus vähän erotiikkaakin yli aidan.

Richard Briersia on muistettu laajasti brittimediassa menneellä viikolla. Hän toi kaikkiin roolihahmoihinsa jotain lämmintä ja syvän inhimillistä, joka sai yleisön rakastamaan hänen kärttyisimpiäkin hahmojaan. Richard Briers oli kuollessaan 79-vuotias.

Katsottavaa

Linkkejä

Vastakaikua

    Virpi Räihä · Huhtikuun 17. päivänä 2021 klo 22.47

    Moi! Olisi todella kiva juttu, jos näyttäisitte Täyttä elämää-sarjan pitkästä aikaa tv:ssä

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

The Green Man: Skotlanti 2012 (5)

Rosslynin kappelin rakenteita

Rosslynin kappeli lähellä Edinburghia yhdistetään usein mystissävytteisiin historiallisiin salaliittoteorioihin, mutta puutarhan ystävälle rakennus on hätkähdyttävä ylistys luomakunnalle ja elämän monimuotoisuudelle.

Runsaat 10 kilometriä Edinburghin kaupungista kaakkoon sijaitsee yksi seudun suurimmista turistinähtävyyksistä, Rosslyn Chapel. Se on pieni keskiaikainen kirkko, joka tunnetaan poikkeuksellisen rikkaasta koristelusta. Niin rikkaasta, että jälkipolvet ovat nähneet kirkon ornamenteissa kaikenlaisia salaisia viestejä ja merkkejä. Kun vielä kirkon rakennuttajasuvun St. Clair’ien vaiheet liittyvät temppeliherrojen historiaan, kappelin ympärille on syntynyt vyyhti mystisiä uskomuksia ja nykyaikaan asti ulottuvia salaliittoteorioita, joista hurjimmat liittävät kappelin myyttiseen Graalin maljaan.

Kävimme kappelissa kesäkuisella Skotlannin matkallamme. Rakennus on vaikuttava, mutta ei mystisten merkkien ja hämärien uskomusten vuoksi. Sen sijaan kappeli on kristilliseksi kirkoksi hämmästyttävän pakanallisen oloinen: valtaosa sen runsaista koristeaiheista tuntuu ylistävän luontoa; kasvi- ja eläinkuntaa, maanviljelyksen arkea sekä ennen kaikkea hedelmällisyyttä. Tämän luonnon runsaudensarven tunnuksena keikkuu joka puolella valloittava ihmisen kaltainen hahmo, ”The Green Man”. Hedelmällisyyden symboli, jonka irvistävästä suusta köyntelee lehteviä ja kukkivia köynnöksiä. Jos jonkin oikean mysteerin kirkon koristelusta haluaa mainita, niin sekin liittyy kasveihin: jo ennen löytöretkiä rakennetun kirkon koristeaiheista löytyy monia kasveja, jotka ovat selvästi pohjoisamerikkalaista perua eli kaiken järjen mukaan niiden on täytynyt olla rakennusajan eurooppalaisille tuntemattomia. Esimerkkeinä mainittakoon maissi ja aloe vera, jotka rehottavat kappelin seinien kohokuvissa.

Valitettavasti kuvagalleriassamme ei ole kuvia kappelin sisältä, jossa kuvaaminen on kielletty. Kappelin kotisivuilta löytyy kuitenkin paljon havainnollisia kuvia sisätilojen ornamenteista.

  • Goottilainen ikkuna Rosslynin kappelissa

    Goottilainen ikkuna Rosslynin kappelissa

    Kasviaihe pylväänpäässä Rosslynin kappelissa

    Kasviaihe pylväänpäässä Rosslynin kappelissa

    Akantus-aihe Rosslynin kappelissa

    Akantus-aihe Rosslynin kappelissa

  • ”Piiput” Rosslynin kappelin katolla

    ”Piiput” Rosslynin kappelin katolla

    Koristeaihe Rosslynin kappelissa

    Koristeaihe Rosslynin kappelissa

    Yksi Rosslynin kappelin ikkunoista

    Yksi Rosslynin kappelin ikkunoista

Kappeli on siis näkemisen arvoinen, vaikka sitä on ajan hampaan lisäksi tuhonnut myös ajattelematon restaurointi vuosisatojen kuluessa. Kirkko on rakennettu 1400-luvun puolivälissä enimmäkseen goottilaiseen tyyliin. Alunperin tarkoitus oli tehdä siitä paljon suurempi ja pohjapiirustukseltaan ristin muotoinen. Rakennus jäi siis keskeneräiseksi. Joskus 1800-luvun alussa kappeli oli romanttinen raunio, minkä jälkeen sitä on paikkailtu onnettomin menetelmin. Tarvitaan vielä jokunen punta, jotta kappeli saadaan jollain tavalla konservoitua. Sen vuoksi vierailija antaa anteeksi kirkon kylkeen kyhätyn modernin vierailijakeskuksen (Visitor Center) ja korkeat pääsymaksut sekä myynnissä olevan tilpehöörin: ehkäpä meiltä turisteilta kerätyillä rahoilla saadaan kappeli joskus kuntoon ja säilymään tulevillekin polville!

Kappeli ei ole pelkkä nähtävyys vaan se toimii Pyhälle Matteukselle omistettuna kirkkona. Kappeli sijaitsee hienolla paikalla jyrkänteen reunalla ja vahtii rehevää Esk-joen laaksoa alapuolellaan. Vierailua varten kannattaakin varata koko päivä ja yhdistää kappelissa käyntiin kävelyretki laakson poluilla, jotka vievät muun muassa raunioituneeseen Rosslynin linnaan.

Linkkejä

Muut jaksot ”Skotlanti 2012” ‑sarjassa

Luontohavainnot puutarhakalenterina (9): talvi

Huurteinen ajuruoho

Talvi on puutarhan vuodenajoista viimeinen ja pisin. Sen alkaminen vaihtelee vuosittain suuresti ja vasta jälkikäteen voi varmasti sanoa, milloin se tapahtui. Maan jäätyminen pysyvästi tai lumipeite joka säilyy ovat puutarhurille talven sinetti.

Terminen talvi alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee enemmän tai vähemmän pysyvästi alle nollan. Joskus se tapahtuu täällä etelärannikolla vasta loppiaisen tienoilla, kuten esimerkiksi viime talvena (2011–2012), toisinaan taas hyvinkin aikaisin, jo marraskuun puolella. Näin kävi 2010–2011 talvella jolloin termisen talven laskettiin alkaneen 17.11. Tällainen vaihtelu tekee tietysti talveen varautumisesta vaikeaa. Useimmat lopettavatkin puutarhanhoidon suosiolla viimeistään marraskuun puolelle tultaessa, jotta projektit eivät jäisi kesken.

Talvi metsässä

Talvi metsässä

Talven lepoa – ja levottomuutta

Talven tuloon liittyy tietty huojennuksen tunne: myös puutarhurin on hyvä siirtyä viettämään lepokautta, yhdessä puutarhan kanssa. Joskus tuntuu että olemme siinä mielessä keskieurooppalaisia kollegojamme onnellisemmassa asemassa että meidän on ihan pakko lopettaa puutarhahommat talven ajaksi, kun taas leudommassa ilmastossa viljelyä voi jossain muodossa jatkaa läpi vuoden. Mahtaa olla stressaavaa!

Mutta kyllähän talveen ehtii myös kyllästyä, koska se on yleensä kaikista vuodenajoistamme pisin. Tosin ilmastonmuutos taitaa vaikuttaa siihen suuntaan, että tähän on tulossa muutos, ainakin täällä etelässä. Esimerkiksi viime talvi tosiaan alkoi vasta loppiaisena, mutta jo maaliskuun 10. päivänä siirryttiin Ilmatieteen laitoksen mukaan kevään puolelle, kun vuorokauden keskilämpötila kohosi yli nollan.

Joka tapauksessa viimeistään maaliskuussa iskee kateus, kun seuraa esimerkiksi brittiläisiä puutarhalehtiä, joissa ollaan jo täydessä työn touhussa. Meillä kasvukauden alkamista saa odottaa huhtikuun toiselle puoliskolle asti. Etelä-Suomessakin kasvukausi on vain noin puolen vuoden mittainen, tänä vuonna (2012) itse asiassa tasan puoli vuotta ainakin meidän tienoilla, missä terminen kasvukausi alkoi 21.4. ja päättyi 21.10.

Talven töitä puutarhassa

Talvi on myös vaaran aikaa: ankara vuodenaika kaikelle elävälle. Ei ihme että ennen vanhaan ikää laskettiin pikemminkin talvissa kuin vuosissa – vasta talven yli selviäminen osoitti elinkelpoisuutta. Tähän sopii hyvin että talven puutarhatyöt liittyvät erityisesti kasvien suojeluun talvikauden vaurioilta. Lumi on yhtäältä siunaus kun se suojaa kasveja ankaralta pakkaselta ja maan syvältä routaantumiselta. Arkoja kasveja kannattaakin peitellä kevyesti lumella. Toisaalta lumi aiheuttaa myös vahinkoa: puut ja pensaat kärsivät lumen painon taivutellessa oksia. Puutarhurin työnä onkin tarkkailla lumikuormaa ja vapauttaa tukalimmassa tilanteessa olevat kasvit lumen armoilta.

Täti Punainen hoitaa omenapuuta

Täti Punainen hoitaa omenapuuta

Meillä on viime vuosien lumisina talvina aiheutunut vahinkoja erityisesti havukasveille. Olemme yrittäneet ravistella liian lumen esimerkiksi pylväskatajien päältä luudalla ”tönimällä”, mutta parasta olisi sitoa arat kasvit nipuiksi jo ennen lumentuloa. Sen joutuu joka tapauksessa tekemään jälkikäteen, kun talvi on päässyt muotoilemaan niitä kovalla kädellä!

Ongelmia aiheuttavat myös katoilta putoava ja kulkureiteiltä aurattava lumi. Kesällä voi olla vaikea muistaa jättää tontille tilaa myös lumelle. Paikkoihin joihin joudutaan kasaamaan tai kasaantuu lunta kannattaa istuttaa perennoja tai sellaisia pensaita, jotka voi huoletta leikata alas keväällä, jos ne ovat kärsineet lumen painosta. Meillä on esimerkiksi istutettu hortensioita paikalle, johon kattolumet yltävät kaikkein lumisimpina talvina. On muuten yllättävää, kuinka pitkälle lumi lentää kaltevalta peltikatolta kun se keväällä lähtee liikkeelle!

Lumivahinkojen lisäksi puutarha kaipaa suojaa tuhoeläinten tihutöiltä. Hedelmäpuiden ja pensaiden jänis- ja myyräsuojat kannattaa käydä silloin tällöin tarkistamassa. Jos lunta kertyy paljon, suojat saattavat jäädä kinosten alle ja silloin rusakot sun muut yltävät hangelta yllättävän korkealle tuhojaan tekemään. Tällä tavoin menetimme yhden nuoren omenapuun koko latvuksen toissa talvena!

Kevättalven koittaessa

Talven kääntyessä kevään puolelle alkavat sitten vähitellen varsinaiset puutarhatyötkin. Puiden ja pensasaitojen rankemmat leikkaukset tehdään ennen kuin silmut puhkeavat. Esimerkiksi kuusiaidan vuosileikkauksen perinteinen sesonki on kevättalvella. Varmaan myös suosituiksi tulleet tuija-aidat sopisivat leikattavaksi samoihin aikoihin.

Siemenet itävät

Siemenet itävät

Kevättä kärsimättömästi odottava puutarhuri alkaa esikasvatustyöt jo maaliskuussa, vaikka yleensä kannattaa malttaa mielensä ennemmin kuin olla liian ajoissa liikkeellä. Huonossa valossa kasvaneista taimista ei kasva tukevia kasveja ja pitkä esikasvatusaika myös altistaa taimet tuholaisille ja taimipoltteelle. Mutta onneksi ikkunanlaudalla voi jo kevättalvella kasvattaa kaikenlaista pientä vihreää joka antaa toivoa keväästä: esimerkiksi vihanneskrassia, basilikaa ja muita yrttejä.

Onneksi talven kulku käy talvipäivän seisauksesta lähtien oikeaan suuntaan säistä huolimatta: kohti valoa ja kirkkautta; ensin pienin ja huomaamattomin askelin, lopuksi valtavin harppauksin!

Muut jaksot ”Luontohavainnot puutarhakalenterina” ‑sarjassa

Cawdor Castle Gardens: Skotlanti 2012 (4)

Cawdor Castle

Cawdor Castle Invernessin lähellä Skotlannissa on kiinnostava vierailukohde paitsi puutarhanystäville myös niille, jotka haluavat kurkistaa ylimystökodin hienoon interiööriin.

Kävimme kesäkuisella Skotlannin matkallamme myös leskikreivitär Cawdorin omistamassa keskiaikaisessa Cawdorin linnassa. Joka kevät kreivitär pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja jättää kotinsa puutarhoineen turistien ihmeteltäväksi. Paikka on avoinna toukokuun alusta syksyyn, päättymisajankohdasta saa parhaiten tiedon linnan nettisivuilta.

Linna on pääosin 1300-luvulta, mutta sitä on uudistettu ja laajennettu erinäisiä kertoja sen jälkeen. Legendan mukaan linna olisi ollut Shakespearen Macbeth-näytelmän tapahtumien alkuperäinen näyttämö, mikä houkuttelee sinne paljon vierailijoita. Tämä vanha uskomus kuitenkin tyrmätään vakuuttavalta kuulostavin perustein linnan nettisivuilla: linna on rakennettu paljon niiden tapahtumien jälkeen, joihin Macbeth perustuu.

Puutarhoista vanhin (The Walled Garden) on perustettu alunperin 1600-luvulla ja se on vieläkin muotopuutarha labyrintteineen. Suomalaisesta näkökulmasta hämmästyttää se työn määrä, jonka britit ovat valmiit sijoittamaan hienojen leikattujen pensasaitojen ylläpitämiseen. Onneksi meille!

  • Walled Garden, Cawdor Castle Gardens: iirikset

    Walled Garden, Cawdor Castle Gardens: iirikset

    Walled Garden, Cawdor Castle Gardens

    Walled Garden, Cawdor Castle Gardens

  • Walled Garden, Cawdor Castle Gardens: mansikankukkia keittiöpuutarhassa

    Walled Garden, Cawdor Castle Gardens: mansikankukkia keittiöpuutarhassa

    Walled Garden, Cawdor Castle Gardens: parterre

    Walled Garden, Cawdor Castle Gardens: parterre

    The Maze, Walled Garden, Cawdor Castle Gardens

    The Maze, Walled Garden, Cawdor Castle Gardens

The Flower Garden on perustettu 1700-luvulla, mutta sitäkin on luonnollisesti uusittu tavan takaa, osa on valmistunut aivan vastikään. Kerromme erikseen kukkapuutarhan uusimmasta osasta, The Slate Gardenista.

  • Flower Garden, Cawdor Castle Gardens: sinivaleunikko

    Flower Garden, Cawdor Castle Gardens: sinivaleunikko

    Flower Garden, Cawdor Castle Gardens

    Flower Garden, Cawdor Castle Gardens

  • Flower Garden, Cawdor Castle Gardens: köynnösruusu ja kiinanlaikkuköynnös

    Flower Garden, Cawdor Castle Gardens: köynnösruusu ja kiinanlaikkuköynnös

    Flower Garden, Cawdor Castle Gardens: kukkiva kaarikäytävä

    Flower Garden, Cawdor Castle Gardens: kukkiva kaarikäytävä

    Flower Garden, Cawdor Castle Gardens: hassut marjakuuset

    Flower Garden, Cawdor Castle Gardens: hassut marjakuuset

Metsäpuutarha (The Wild Garden ja The Big Wood) on perustettu 1900-luvulla ja se koostuu laajasta purojen halkomasta puistometsästä rodoineen ja muine metsäluonnosta peräisin olevine kasveineen. Lisäksi linnan puutarhoihin kuuluu kaksi etäämmällä sijaitsevan tilan puutarhaa eli Auchindoune Gardens: ”kasvinkeräilijän” puutarha (Tibetan Garden) sekä keittiöpuutarha. Niihin emme ehtineet tutustua ollenkaan, niin paljon oli nähtävää itse linnankin ympäristössä!

  • Wild Garden, Cawdor Castle Gardens: puron törmää

    Wild Garden, Cawdor Castle Gardens: puron törmää

    The Big Wood, Cawdor Castle Gardens

    The Big Wood, Cawdor Castle Gardens

    Way Out of the Wild Garden, Cawdor Castle Gardens

    Way Out of the Wild Garden, Cawdor Castle Gardens

The Slate Garden

Kukkapuutarhan uusin osa on saanut nimensä linnan katon vanhoista liuskekivistä, jotka olivat jääneet yli kattoremontista. Ne on nyt kierrätetty rakennusmateriaalina uudessa puutarhassa, joka on viehättävä yhdistelmä perinteistä muotopuutarhaa ja modernia puutarhaa. Liuskekivestä oli tehty paitsi istutuksille kohopenkit myös erilaisia moderneja ”veistoksia”, jotka kuvaavat muun muassa aurinkoa ja kuuta. Ne on tehnyt nuori suunnittelija James Parker. Istutukset toistavat kalpeita sävyjä. Tämä puutarha on varmaankin hienoimmillaan illalla, kun hiipuva valo heijastuu vaaleista kukista ja lehdistä.

  • Slate Garden, Cawdor Castle Gardens: kuu

    Slate Garden, Cawdor Castle Gardens: kuu

    Slate Garden, Cawdor Castle Gardens: yleisnäkymä

    Slate Garden, Cawdor Castle Gardens: yleisnäkymä

  • Slate Garden, Cawdor Castle Gardens: yksityiskohta

    Slate Garden, Cawdor Castle Gardens: yksityiskohta

    Slate Garden, Cawdor Castle Gardens: kalpeita istutuksia

    Slate Garden, Cawdor Castle Gardens: kalpeita istutuksia

    Slate Garden, Cawdor Castle Gardens: aurinko

    Slate Garden, Cawdor Castle Gardens: aurinko

Linkkejä

Muut jaksot ”Skotlanti 2012” ‑sarjassa

Vastakaikua

    Marika · Tammikuun 22. päivänä 2013 klo 19.23

    Kiva blogi! Hienot kuvat Skotlannista!

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Luontohavainnot puutarhakalenterina (8): myöhäissyksy

Vaahtera myöhäissyksyn asussa

Myöhäissyksy on koittanut, kun valtaosa lehdistä on kellastunut ja pudonnut lehtipuista ja ‑pensaista. Silloin kasvukausi päättyy ja puutarha laskeutuu lepoon. Kauden symboli on taas vaahtera: tällä kertaa alastomaksi riisuuntuneena.

Hetki on haikea, kun huomaa viimeisimmänkin lehden pudonneen kotivaahterasta. Piha alkaa näyttää alastomalta, vaikka toki lehdet sinnittelevät vielä joissakin pensaissa ja puissa. Varsinkin sellaiset kasvit, jotka ovat täällä Suomessa kestävyysalueensa rajamailla, saattavat vielä olla vihreitäkin. Niillä on suuri riski palelluttaa ainakin oksankärkensä talven aikana, kun ne eivät ole tuleentuneet eli puutuneet ajoissa ja siten varautuneet kylmiin säihin. Jotkut perennat vielä sinnittelevät ja jatkavat kukintaa, meillä ovat mm. maanpeiteruusut, syysvuokot, yrtti-iiso ja teurikka vielä kukassa.

Sommerwind tuo tuulahduksen kesästä

Sommerwind tuo tuulahduksen kesästä

Jakoaika eli vuodenalkajaiset

Myöhäissyksy alkaa meillä yleensä lokakuun viimeisillä viikoilla. Ei liene sattumaa että suomalaisen perinnekalenterinkin mukaan loka-marraskuun vaihde on vuodenkierrossa tärkeä murrosaika, tavallaan vuodenvaihde. Muinaissuomalaisten vuosi päättyi syksyllä sadonkorjuun loputtua ja uusi vuosi alkoi marraskuussa. Väliin jäi vajaan parin viikon jakso, jonka aikana aurinkovuosi ja kuuvuosi tasattiin. Kustaa Vilkuna kertoo mainiossa kirjassaan Vuotuinen ajantieto että vuoteen mahtuu 12 kokonaista taivaallista kuukautta, mutta niistä ei tule kokonaista aurinkovuotta vaan yli jää 11¼ vuorokautta. Tätä niin sanottua jakoaikaa vietettiin suunnilleen Simon päivästä (28.10.) Martin päivään (10.11.).

Jakoajan säästä ennustettiin koko tulevan vuoden säätä. Tähän ajanjaksoon liittyykin valtava määrä kansanomaisia uskomuksia ja tapoja. Kekriä eli perinteistä sadonkorjuujuhlaa on vietetty yleisesti myöhäissyksyllä. Kun samoihin aikoihin osuu vielä kristillisen kirkon viettämä marttyyrien ja veritodistajien muistopäivä eli pyhäinmiesten päivä (1.11.) sekä sielujen päivä eli vainajien muistopäivä (2.11.), kyse on ollut varsinaisesta juhlasesongista. Itse asiassa monet kekrin ja jakoajan perinteet ovat sittemmin siirtyneet jouluun ja uuteenvuoteen, esimerkiksi jouluoljet ja joululeikit, samoin kuin joulurauha. Myös tinanvalanta ja muut tulevan vuoden ennustamiseen liittyvät perinteet ovat alun perin kekriin liittyviä tapoja. Ei voi olla välttymättä ajatukselta, että myös pikkujoulu on kekrin raisuimpien juhlatapojen uusi olomuoto…

On aika hassua että jakoaikaan liittyvät perinteet ovat kadonneet tai siirtyneet muuhun yhteyteen, ja olemme sen sijaan omaksuneet samaan ajankohtaan liittyviä tapoja ulkomailta. Halloween on anglo-amerikkalaisen maailman pyhäinpäivän aatto ja siihen liittyvät tavat näyttävät ainakin naistenlehtien ja mainosten perusteella juurtuneen tehokkaasti Suomeen. Kuitenkin omastakin perinteestä löytyisi hyvää mallia juhlinnalle; vai mitä sanotte siskot esimerkiksi Anastasian päivästä (29.10.), jolloin Raja-Karjalassa vietettiin naisten juhlaa eli ”akkain praasniekkaa”. Kustaa Vilkunan mukaan ”juhlaan ottivat osaa vain saman kylän vaimot. Keitettiin yhteinen olut, ostettiin viinaa. Kun pellavat oli kolkittu, liinat puhdistettu, maaomenat korjattu, juhlittiin kaksi päivää. Ensin syötiin, sitten juotiin, laulettiin ja tanssittiin, naiset miehen vaatteissa, eräillä vakat päässä, pellavista kassat. Välillä käytiin lehmät lypsämässä ja toimitettiin kiireelliset asiat, sitten takaisin”!

Myöhäissyksy puutarhassa

Ajuruoho ja ruusu värjöttelevät yhdessä

Ajuruoho ja ruusu värjöttelevät yhdessä

Nykyään myöhäissyksyn tärkeimmät työt kotipuutarhassa liittyvät kasvukauden jälkeiseen siivoamiseen, kompostoimiseen sekä pihan ja puutarhan valmistamiseen talveksi. Kevään työtaakkaa vähentää huomattavasti, jos mahdollisimman monet työt ehtii toimittaa jo syksyllä – kannattaa muistuttaa mieleen kuinka kiireinen kevätkausi on puutarhassa ja tehdä voitavansa jo nyt! Varsinkin savisen kasvimaan kääntäminen syksyllä tekee kevään työt huomattavasti helpommiksi: talven aikana pakkanen hajottaa multapaakut, joten keväällä riittää maan pinnan tasaaminen.

Liian siisti ei kuitenkaan kannata olla: kukkapenkkeihin ja istutusalueille kannattaa jättää syksyn lehtiä ja kuolleita kasvinosia suojaamaan monivuotisia kasveja kylmyydeltä ja syvältä roudalta. Meillä jätetään esimerkiksi yrttimaalle viereisen tammen lehdet lämmikkeeksi ja suojaksi keväistä ahavaa vastaan. Monet yrtit ovat talvivihreitä ja kärsivät kevättalven auringonpaisteesta kun juuristo on vielä roudassa. Karikkeen suojassa kasvien siemenet pääsevät myös itämään eli jos haluaa edesauttaa kasvien luonnollista lisääntymistä siemenistä, on parasta jättää istutusalueet haravoimatta. Tällä tavoin meillä ovat monet istutetut ja luonnonvaraisetkin kasvit löytäneet itselleen sopivimmat kasvupaikat, joissa ne yleensä viihtyvät paljon paremmin kuin siellä mihin ne on alunperin tullut asetettua!

Myöhäissyksyllä suojataan nuoret hedelmäpuut jyrsijöiltä virittelemällä runkosuojat ja verkot niiden ympärille. Ruukkupuutarha järjestetään talvikuntoon: arat ruukut tyhjennetään ja siirretään varastoon, pakkasenkestäville etsitään säilytyspaikka. Hyvä ratkaisu on mm. upottaa ruukku maahan. Jos aikoo keväällä viritellä varjostuskankaita havukasvien tai rodojen suojaksi, nyt on hyvä hetki asettaa tukikepit – kun maa on roudassa se on huomattavasti vaikeampaa!

Mutaista myöhäissyksyn maa-artisokkasatoa

Mutaista myöhäissyksyn maa-artisokkasatoa

Tehtävää istutuskaudella

Jonkin verran satoakin on vielä korjattavana myöhäissyksyllä, esimerkiksi maa-artisokka tuppaa jäämään viimeisenä maahan ja joskus yli talvenkin! Myöhäissyksyllä voi myös kirjaimellisesti kylvää uuden satokauden siemenen: joitakin kylmänkestäviä ja aikaisia vihanneksia voi kylvää jo ennen talven tuloa. Meillä on hyviä kokemuksia muun muassa palsternakan, pinaatin ja kirvelin syyskylvöstä sekä valkosipulin istuttamisesta myöhäissyksyllä. Kokeile rohkeasti sellaisten kasvien syyskylvöä, joiden kylvöohje on ”mahdollisimman aikaisin keväällä”, mutta vasta kun säiden voi olettaa olevan lopullisesti kylmenneet alle +5 asteen. Muuten on vaarana että itäminen tapahtuu jo syksyllä. Samaa riskiä ei ole sellaisten siementen kanssa, jotka vaativat kylmäkäsittelyn – ne itävät vasta talven jälkeen, joten niitä voi huoletta kylvää koko syksyn ajan maan jäätymiseen asti.

Kaikki riippuu tietenkin säästä: jos talvi tulee aikaisin ja on jäädäkseen, saattavat hyvät aikeet jäädäkin aikeiksi. Termisen talven alkamisessa vuosittaiset vaihtelut ovat valtavan suuria, esimerkiksi viime talvena (2011-2012) terminen talvi alkoi meidän seuduilla vasta loppiaisen tienoilla, kun taas edellistalvi (2010-2011) alkoi jo 17. marraskuuta!

Luettavaa

  • Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto, Otava 1997

Muut jaksot ”Luontohavainnot puutarhakalenterina” ‑sarjassa