Mullasta nousee kasvi

Soglio, Val Bregaglia

Orapihlajan ylistys

Orapihlaja kukkii

Vanhoilla omakotitaloalueilla orapihlaja-aidat leimaavat maisemaa ja muodostavat yhtenäisen pensasaidan koko korttelissa. Viime aikoina orapihlajan ovat korvanneet muut pensaskasvit, etenkin tuijat. Orapihlajaa ei enää arvosteta – onko se perusteltua? Tämä kirjoitus on orapihlajan puolustuspuhe!

Aitaorapihlaja (Crataegus grayana) on käsittämättömän hieno kasvi: sitkeä, kestävä ja terve kasvimaailman selviytyjä. Kukkiva orapihlaja on todella kaunis ja kaiken kukkuraksi orapihlaja on hyödyllinen yrttilääkinnässä – se muun muassa normalisoi verenpainetta ja hoitaa sydäntä!

Siitä huolimatta monet eivät mitään muuta halua yhtä hartaasti kuin päästä orapihlajasta eroon. Vanhojen asuinalueiden täydennysrakentamisessa orapihlaja-aidat usein tuhotaan ja korvataan esimerkiksi tuijaistutuksin tai muilla aitakasveilla. Meidän mielestämme orapihlaja-aitaa kannattaisi kuitenkin vaalia.

Orapihlaja on täydellinen aitakasvi: se kestää voimakastakin leikkaamista, kuivuutta, surkeaa kasvualustaa ja kaikenlaista pahoinpitelyä. Vaikka orapihlaja-aita olisi taipunut kaksinkerroin lumimassojen alla ja aura-autojen käsittelyssä, seuraavana kesänä se kukoistaa kuin mitään ei olisi tapahtunut! Orapihlajaa eivät taudit ja tuholaiset koettele; kirvat tykkäävät siitä mutta eivät aiheuta mainittavaa vahinkoa.

Syynä orapihlajan karsastamiseen esitetään usein, että sen hoitaminen on hankalaa. Pensaat venähtävät niin korkeiksi ja leveiksi että leikkaaminen on työlästä. Ikävät piikit tekevät hoitotoimista vastenmielisiä. Meidän kokemuksemme on, että orapihlaja on varsin helppohoitoinen kunhan muistaa tietyt nyrkkisäännöt.

Orapihlaja-aidan uudistaminen

Alasleikattu orapihlaja

Alasleikattu orapihlaja

Jos haluaa kunnostaa vanhan, muodottomaksi kasvaneen orapihlaja-aidan, se on parasta leikata alas eli alle kymmenen sentin korkuiseksi. Tuleehan siitä tuhottomasti ”ongelmajätettä”, mutta operaatio on kuitenkin pienempi – ja halvempi – kuin aidan poistaminen juurineen ja uuden istuttaminen. Muutamassa vuodessa pensasaita on entisen korkuinen mutta ehompi, kunhan aloittaa pensasaidan leikkaamisen ja muotoilun heti ensimmäisestä kesästä lähtien. Silloin oksat haaroittuvat ja pensasaidasta tulee tiheä. Monet karsastavat näin dramaattista toimenpidettä mutta syyttä: nopeammin vanha, jo juurtunut orapihlajapensasaita kasvaa haluttuun mittaan kuin esimerkiksi vastaistutettu tuija-aita!

Vaihtoehtona alasleikkaukselle on, että aitaa karsitaan reippaasti sekä päältä että sivuilta. Pensasaidan leikkauksessa on tärkeää muistaa, että tuleva kasvu alkaa leikkauskohdasta. Jotta aita ei jäisi alaosastaan harvaksi vaan tuuhentuisi tasaisesti, oksia pitää leikata tasaisesti eri korkeuksilta. Aita tulisi leikata vähintäänkin parikymmentä senttiä toivottua kokoa matalammaksi ja kapeammaksi, jotta kasvunvaraa on tarpeeksi.

Orapihlaja-aidan vuosileikkaus

Orapihlaja-aidan vuosittaisessa ylläpitohoidossa on puolestaan tärkeä muistisääntö, että aita leikataan ensimmäisen kerran jo ennen juhannusta. Orapihlaja kasvaa nopeasti alkuun päästyään, joten kesäkuun puoliväliin mennessä kasvua on jo parinkymmenen sentin verran. Toisaalta uudet versot eivät tuolloin ole vielä ehtineet puutua, vaan ne ovat ”ruohomaisia” ja piikittömiä. Silloin niiden leikkaaminen on helppoa ja leikkuujätteet voi kompostoida vaivattomasti ilman silppuamista, muun ruohomaisen puutarhajätteen tavoin. Tai jättää aidan juurelle katteeksi. Kannattaa siis tarkkailla pensaita ja ryhtyä leikkuuhommiin heti kun näkee uudessa kasvussa puutumisen merkkejä.

Kun pensasaidan leikkaa ennen juhannusta, kasvu hidastuu eikä uutta leikkausta välttämättä tarvita koko kesänä. Mahdollinen toinen leikkaus on joka tapauksessa helppo homma: muutamat leikkauslinjasta ulos työntyvät oksat on vaivatonta napsaista pois. Tällä tavoin hoidettuna orapihlaja-aita ei mielestämme ole yhtään sen työläämpi kuin esimerkiksi tuija-aita. Sitäkin pitää leikata, varsinkin jos istuttaa paljon myytyä lajiketta Brabant, joka kasvaa leikkaamatta lähes kymmenmetriseksi, harvaksi puuksi!

Meidän kokemukset

Meillä on orapihlajaa aitakasvina tontin kolmella laidalla monenkymmenen metrin pituudelta ja hoidamme sen vuosittaisen hoitoleikkaamisen käsityönä. Tänä keväänä leikkasimme aidan alas noin viidentoista metrin pituudelta. Aita oli osittain päässyt venähtämään harvaksi, koska siihen ei viime vuonna päässyt oikein käsiksi piharemontin takia. Alasleikatun aidan kasvuunlähtö on tietysti tavallista hitaampaa, mutta sieltä vanhasta rungosta pensaat alkavat jo versota.

Orapihlaja osoitti muuten sitkeytensä remontin aikana: kolme pensasta jouduttiin nostamaan juuriltaan hulevesiliittymän vuoksi, mutta ne lätkäistiin takaisin paikoilleen kun työt olivat ohi. Nyt pensaita ei enää erota muusta aidasta!

Orapihlaja-aita remontin kourissa

Orapihlaja-aita remontin kourissa

Lukemista

  • Henriette Kress: Orapihlaja, Pähkylä 1/2012

Linkkejä

Vastakaikua

    raimo · Elokuun 13. päivänä 2013 klo 21.39

    Olipa mukava lukea 1-pensaan ylistys! Pensasta oli naapurin tontin ympärillä ja hän antoi juuriversot vapaasti käyttöön. Kasvu oli nopeaa hiekkemaassakin, eikä tarvinnut lannoitusta. Käytin siitä marjat; tuoreena sellaisenaan, kuivattuina pitkin vuotta. Sydän kesti tukkeumista huolimatta niin korkean paineen kuin ylikierroksetkin. Nykyisen kerrostaloasujan ongelma: mistä puhtaita saan marjoja?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Elokuun 14. päivänä 2013 klo 17.31

      Kiva kuulla että on muitakin orapihlajan ihailijoita! Orapihlajan yrttikäyttö tietysti edellyttää, että aitaa ei leikata, ei ainakaan niin ahkerasti että se ei pääse kukkimaan. Meillä on portin molemmin puolin kaksi rungollista orapihlajaa joita ei leikata, joten saamme marjoja niistä. Kyllä se tietysti mietityttää omakotiasujaakin ainakin kaupungissa, onko marjoja ihan terveellistä syödä. Helsingin ”julkisesta” sadosta tietoja antavalla satokartta.net -sivustolla on tällainen Helsingin ympäristökeskuksen henkilökunnalta saatu vastaus kysymykseen:

      ”Pääsääntönä on, ettei kannata kerätä marjoja tai hedelmiä esim. vilkkaasti liikennöityjen liikennereittien varsilta eikä missään tapauksessa pölyisen tai muuten likaisen näköisiä marjoja/hedelmiä tule syödä ainakaan pesemättä niitä. Maaperän ja ilman saasteiden määrät ovat Helsingissä selvästi vähentyneet 1970-lukuun verrattuna. Helsinkiläisiä marjoja ja omenoita voi siis syödä.”

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Mirka Riekko · Lokakuun 18. päivänä 2013 klo 13.21

    Me asutaan omakotitalossa Ruotsin Skånessa ja tänään nitistimme pensaan, joka yritti valloittaa puutarhamme. Siinä on hyvin vahvat, takkuiset okaat ja ukollani oli hitsaushanskat käsissä, ennen kuin pystyi puutarhasaksilla käsittelemään mokomaa hirviötä. Mikähän pensas mahtaisi olla kyseessä? Kesällä se saattoi yhdessä ainoassa päivässä kasvaa 60 cm. Ei ole kukkia eikä marjoja. Se raapaisi minuakin, joka pitelin roskasäkkiä ihoon, mitä kirveli aika ikävästi?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Lokakuun 19. päivänä 2013 klo 12.11

      Jaa-a, näkemättä kasvia on vaikea sanoa mistä pensaasta on kyse. Olisiko kyse jostakin happomarjasta (Berberis)? Niissä on todella ikävät okaat. Happomarjat versovat nopeasti ainakin hyvässä maassa kasvaessaan ja leviävät mm. taivukkaista eli oksat juurtuvat siitä kohdasta joka osuu maahan. Happomarjat tosin kukkivat ja marjovat, ainakin vanhoihin oksiin ilmestyy kukkia kesäkuussa.

      Ehkä teillä Skånessa on pensaita joita täällä Suomessa ei voi kasvattaa? Ihan kadehtien ajattelen mitä kaikkea voi leudommassa ilmastossa puutarhaan istuttaa!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    ptl · Heinäkuun 11. päivänä 2014 klo 9.40

    meillä orapihlaja aita on kuivunu sieltä täältä. mitä pitäisi tehdä. onko muuta vaihtoehtoa kuin alas leikkaus. ei millään viittis tehdä niin rajua toimenpidettä

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Heinäkuun 11. päivänä 2014 klo 19.53

      Leikkaisin teidän tilanteessanne ainakin niitä kuivuneita oksia pois, jos ei nyt kaikkia niin ainakin reippaasti karsien. Ehkä se kannustaisi pensasta kasvattamaan uusia oksia tilalle? Meillä on vähän vastaavanlainen tilanne parin pensaan kohdalla, kun remontin aikana yksi kuorma-auto pössäytti kuumaa pakokaasua suoraan pensasaitaa päin. Siltä kohdalta kuivui pari pensasta kokonaan. Nyt ne alkavat versoa uudelleen tyvestä. Täytyy karsia kuivia oksia, muuten ne jäävät pensaan sisälle eikä lopputulos luonnollisestikaan ole yhtä tuuhea kuin jos kaikki oksat olisivat eläviä ja viheriöiviä. Kannattaa varmaan myös lisätä pensaan juurelle pitkävaikutteista lannoitetta ja katetta, jotta se saa paremmat lähtökohdat tervehtymiselle. Onnea yritykseen!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    JohannaHS · Elokuun 7. päivänä 2014 klo 23.51

    Onpa mukava kirjoitus! Meilläkin kävi mielessä 50-luvulla istutetun orapihlaja-aidan vaihto toiseen, kun se oli puisen kaadon vuoksi pakko leikata ihan alas. Onneksi vain kävi mielessä, eikä ryhdytty moiseen puuhaan.
    Miten olette ratkaisseet aidan alusen/vierustan hoidon? Meillä aitaan on tietysti vuosikymmenien kuluessa pesiytynyt rikkaa ja heinää vaikka kuinka paljon, kun aita on nurmialueella.
    Haluaisin perustaa perenna-alueita aidan lähelle ja jättää lopulta väliin vapaaksi vain aidanhoitokaistan. Kaipa aita kärsii, jos puolen metrin päähän kaivaa istutusalueita varten kaivannot? Ja istutusten ja aidan väli pitäisi ”päällystää” jotenkin, ettei heinä valtaa perenna-aluetta. Kun yritän hakea tietoa orapihlajan juuristosta, hakutulokset keskittyvät aidan hävittämiseen…

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Elokuun 8. päivänä 2014 klo 21.36

      Hei Johanna, hyvä että olette ajatelleet ”aidanhoitokaistan” (mainio termi!) perustamista, meillä nimittäin on ongelmia, koska istutukset ovat levinneet aivan aitaan kiinni, joten aidan leikkaaminen ja rikkaruohojen kitkeminen on vaikeaa. Orapihlaja myös kasvattaa juurivesoja istutusten sekaan. Jos nyt olisimme liikkeellä niin jättäisimme todellakin vähintään puolimetrisen kaistan pensasaidan vierelle hoitotöitä varten. Sen ”päällystämiseksi” tulee pari ideaa mieleen: ensinnäkin voisi jättää kaistan niin leveäksi, että sen voisi ajella ruohonleikkurilla matalaksi, jos siis sinne on pääsy ruoholeikkurilla. Toinen vaihtoehto on kattaa ”kaista” maanrakennuskankaalla ja paksulla kerroksella hitaasti maatuvaa katetta kuten esimerkiksi kuorikatetta. Kankaan voi istutusalueen reunalla kaivaa pystysuoraan maan sisään, jolloin se estää myös juuririkkaruohojen pääsyn alueelle.

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Lea · Huhtikuun 10. päivänä 2015 klo 12.27

    Pihan ympärillä 2 sivustalle vanhaa pienesti hoidettua orapihlaja-aitaa (korkeus n 2,5 m). En haluaisi alas leikata, on kuitenkin hyvänä suojana valtatien liikennettä vastaan.
    Olen kuullut seuraavasta vinkistä: Vanhan aidan saa uusittua leikkaamalla joka kolmannen puskan haluttuun korkeuteen ja seuraavana vuonna jatkaa.
    Kysymykseni kuuluu: Kokeilenko vai annanko kasvaa ”puuaidaksi”?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Huhtikuun 10. päivänä 2015 klo 18.17

      Jos tilaa on kylliksi niin miksei puuaitakin voisi olla ok, vaikka siitä tulisi varmaankin aika harva alaosastaan. Tuossa artikkelissa kerroimme kahdesta tavasta, joista meillä itsellämme on kokemusta eli alasleikkaus taikka sitten aidan madaltaminen samalla ”hoikentaen” aitaa eli leikkaamalla sivut reippaasti eri korkeuksilta, jotta oksat myös haaroittuvat eri korkeuksilta, jolloin aidan alaosakin tuuheutuu.

      Tuossa mainitsemassasi vinkissä saattaa olla se huono puoli, että leikatut puskat kasvavat vain korkeutta eivätkä tuuhene alaosastaan, ellei aitaa madaltamisen lisäksi hoikenneta edellä mainitulla tavalla. Voi myös olla hankala erottaa puskia toisistaan. Mutta ainahan voi yrittää!

      Neljäs vaihtoehto joka tulee mieleen on madaltaa aita ja leikata ensimmäisenä vuotena vain sen toinen sivu edellä mainitulla tavalla hoikentaen. Seuraavana vuonna leikattaisiin sitten toinen sivu. Jos vielä aloittaisi tekemällä ensin vain tontin yhden reunan niin työ ajoittuisi neljälle vuodelle, mikä ei olisi niin raskas homma. Jos tähän päätyisi niin voisi olla hyvä idea leikata ensimmäisenä eniten aurinkoa saava sivu pensasaidasta, koska se on todennäköisesti tuuhein. Silloin aita ei olisi niin muotopuoli prosessin aikana…

      Joka tapauksessa nyt on mainio aika ryhtyä tuollaiseen puuhaan! Meillä on nyrkkisääntönä, että rajummat leikkaukset tehdään aina ennen vappua. Kerro sitten mihin päädyit!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Sippo Falck · Toukokuun 12. päivänä 2016 klo 15.29

    Meidän koulumme aita on vuosivuodelta kasvanut korkeutta. Erityiskoulu luonteen takia aita leikataan aina juhannuksen jälkeen, jolloin koulu menee kesätauolle. Nyt kuitenkin aidalle pitäisi tehdä uudistusleikkaus. Voiko sen tehdä vielä heti juhannuksen jälkeen?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Toukokuun 12. päivänä 2016 klo 18.26

      Tuo juhannuksen jälkeinen leikkaus on ilmeisesti ollut hoitoleikkaus eli on leikattu vain saman kevään kasvua. Jos sen sijaan leikkaa myös ”vanhaa puuta” eli edellisvuosien kasvua, niin se on aika raju temppu keskellä kasvukautta. Voisittekohan odotella uudistusleikkauksen kanssa syksyyn asti? Kun lehdet ovat kellastuneet, kasvu on päättynyt eikä pensas kärsi rajustakaan leikkaamisesta.

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Virpi Mäkilä · Toukokuun 29. päivänä 2016 klo 9.58

    Hei. Voiko alasleikkauksen tehdä syksyllä vai onko kevät parempi?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Toukokuun 29. päivänä 2016 klo 12.00

      Hei Virpi, meidän mielestä optimaalisin aika alasleikkaukselle on keväällä juuri ennen kasvuun lähtöä eli käytännössä huhtikuussa. Silloin leikkaaminen toimii tavallaan uudistumisen ja versomisen kimmokkeena eikä ole yhtä suurta riskiä, että leikkuupintoihin pesiytyy itiöitä tai muita mahdollisia taudinaiheuttajia. Tämä voi olla riskinä syksyllä leikattaessa.

      Mutta orapihlaja on kyllä sen verran sitkeä ja elinvoimainen kasvi, että itsekin valitsemme leikkausajan pikemminkin käytännöllisten syiden perusteella. Eli jos itsellä on paremmin aikaa syksyllä tai talvella kuin keväällä niin silloin leikataan. Talvella on enemmän tilaa isolle urakalle, kun perennat ym. eivät ole tiellä. Talvella myös lumi ja routa suojelevat aitaa ympäröiviä alueita tallaamiselta. Toisaalta runsaat lumivallit esim. kadun varressa tekevät alasleikkaamisesta hankalan toteuttaa. Kaikenlaiset asiat voivat siis vaikuttaa siihen, mikä on omassa tilanteessa paras aika! Pääasia on loppujen lopuksi se, että kasvi on vielä lepotilassa, eli lehtien kellastumisesta silmujen avautumiseen on aikaa rajummille leikkauksille.

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Jeppe Könönen · Syyskuun 5. päivänä 2016 klo 19.25

    Orapihlaja-aita on hyvä aita! Pitää pintansa säässä kuin säässä ja kestää kolhut ja myrskyn tyrskyt. Ei naapurin koirat häiritse kun on tuuheutta juurilta asti ja pihalle ei vieras pääse tulemaan aidan läpi. Helppohoitoinen ja leikayyuna kaunis. Toki vaatii työstettäessä kunnon välineet ja henkilön suojautumisen. Kunnolla kun korjaa piikit pois maasta niin ei mene lasten pyöränkumeihin. Aitaa olen hoitanut joinakin vuosina alkukesästä, ennen juhannusta. Tämä on tarpeellista tehdä jos aikainen kevätkasvu on rehevää mutta toki keskikesällä heinä-elokuun vaihteessa jos tehdään siistiminen niin kasvi ei tarvitse kuin yhden huoltoleikkauksen vuodessa. Joinakin vuosina on ollut kirvoja erityisen paljon.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    leikkaaja · Heinäkuun 10. päivänä 2017 klo 8.48

    Hei! Onko kellään kokemusta orapihlaja-aidan raa’asta leikkuusta. Aikeeni kolme metriä korkeasta aidasta metri pois, sivuilta tarpeen mukaan.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Jenni · Toukokuun 17. päivänä 2018 klo 20.43

    Heippa. Muutin uuteen rivitalo asuntoon ja takapiha on orapihlajan ympäröimä. Pensas on alkanut tekemään uutta versoa ja ovat nupussa. Tarkoitus on laittaa verkkoaita mahdollisimman lähelle aitaa jotta koira ei poistu ”tontilta”.
    Isäni aiko huomenna tulla leikkaamaan pensaan sivun ja siistimään sen. Alaosa on kuvettuneen näköinen kuin myös pensaas ”sisus”. Jos se nyt leikataa niin kerkeääkö kesän mittaan kasvattaa uutta versoa sekä nuppuja? Mitä tarkoitit sivujen kaventamisella voimakkaasti, leikkauskorkeutta vaihdellen? Siis sitä syvyyttä pensaas sisusta kohdenko?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Toukokuun 17. päivänä 2018 klo 21.27

      Kyllähän voimakas leikkaus aina tarkoittaa sitä, että ensimmäisenä kasvukautena leikkauksen jälkeen orapihlaja lähtee kasvuun tavallista hitaammin. Ehkei se tänä kesänä ole aivan niin vehreä kuin tavallisesti. Mutta kun pensas on jo osin kuivettunut niin tuskinpa se pahemmalta näyttää kuin ennen leikkausta 🙂

      Tuolla leikkauskorkeutta vaihdellen leikkaamisella tarkoitan sitä, että ensin aitaa kavennetaan sivuilta halutun verran, minkä jälkeen vielä varmistetaan, että kaikkia oksia ei sivuilla ole leikattu samalta korkeudelta. Ne nimittäin haaroittuvat leikkauskorkeudesta, alapuoli jää paljaaksi. Sen vuoksi jotkin uloimmat oksat leikataan 10 cm korkeudelta maasta lukien, toiset 20, 30 cm korkeudelta jne., tasaisesti vaihdellen. Näin oksien haaroittumista tapahtuu sivuilla koko korkeudelta ja myös aidan sivu alkaa vihertää. Vaikea selittää enkä osaa oikein tehdä piirrostakaan.

      Tsemppiä leikkausurakkaan!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Jukka · Kesäkuun 10. päivänä 2018 klo 9.40

    Moikka. Kiva että klassisella piha-aidalla on myös ystäviä. Meidän talo on 2000-luvulla rakennetulla alueella ja taatusti ainut johon raja-aidaksi on valittu orapihlaja. Se on todella hyvä ja kestävä, tontti on osin rinteessä ja täytetty savimaalla, moni kasvi ei kasva kunnolla mutta aita porskuttaa.

    Aita on nyt n. 10-vuotias, sen on annettu kasvaa ja leikattu nyt jo monta vuotta pelkkä vuosikasvu. Sitä ei voi päästää yhtään korkeammaksi huollon vuoksi, paremmin pitäisi madaltaa vähän ja antaa taas kasvaa. Jos oikein ymmärsin siitä voisi ottaa kasvukauden ulkopuolella ottaa esim. 20–30 cm pois ja antaa sen kasvaa taas takaisin. Haluaisin välttää sen että päälle tulee ”takkkukerros” joka kerää lumen ja jään ja saattaa kaataa aidan jos lunta on paljon. Näin kävi vanhassa talossa jonka aita oli leikattu vuosia tai vuosikymmeniä aina samaan tasoon.

    Eli toimintaohje lienee se että teen tämän toimenpiteen joko syksyllä tai keväällä ennen kasuvukauden alkua?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Kesäkuun 10. päivänä 2018 klo 15.39

      Jep, vähintään tuon verran pitää madaltaa, jotta jää tarpeeksi kasvunvaraa. Ja kannattaa muistaa, että leikkauksen jälkeen orapihlaja tuuhentuu leikkauspisteestä ylöspäin; jotta alaosa ei jäisi kaljuksi, pitää osa oksista lyhentää vieläkin matalammaksi esimerkiksi pensasaidan sivuilta. Silloin myös laidat tuuhentuvat. Kevät olisi ehkä parasta aikaa, mutta meillä leikataan usein syksyllä, koska silloin on enemmän aikaa. Kun lehdet ovat kellastuneet niin kasvi on jo lepotilassa.

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    Kirsti Suniala · Elokuun 15. päivänä 2018 klo 15.39

    Orapihlaja-aitaan on ilmestynyt tumma ötökkä, mikä on pinnaltaan limainen. Syö lehtivihreetä ja lehteen tulee isoja alueita, missä ei ole lehtivihreää. Vain pohjasolukko on jäljellä ja pitemmällä katsottuna lehti näyttää ruskealta kuihtuneelta. Ohessa kuva jos onnistuu. Mihin osoitteeseen voin lähettää?

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Elokuun 15. päivänä 2018 klo 21.31

      Hui, kuulostaapa ikävältä! Netistä löytyy tällainen sivusto (), jossa on tietoa tuholaisista. Sopiiko tuo etanaisen kuvaus löytämääsi ötökkään? Kuva ei tullut viestin mukana, mutta eipä siitä taitaisi hyötyä ollakaan, kun meillä ei ole kokemusta moisesta. Tuon sivuston mukaan etanaiset voivat vaivata mm. orapihlajia. Muuten, vaarallisista kasvintuhoojista täytyy ilmoittaa Eviralle, mutta etanainen ei taida sellainen olla.

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Joogaa puutarhassa

Taivutus

Puutarhanhoito on palkitsevaa puuhaa: se yhdistää meidät muun luomakunnan kanssa ja tekee tietoisemmin osaksi ”elämän tavatonta, pelottavaa ja kunnioitettavaa verkkoa, jonka luovuus on taukoamatonta” biologi Stuart A. Kauffmania siteerataksemme. Kuitenkin kaivaminen ja istuttaminen, kitkeminen ja kasteleminen ynnä muu fyysinen työ puutarhassa aiheuttaa joskus ankeampiakin tuntemuksia kuin ihmetystä luonnon loputtoman käsittämättömyyden edessä: alaselän jäykkyyttä, jomottavia lihaksia, kitiseviä niveliä… Niihin löytyy lievitystä esimerkiksi joogasta, jota voi hyvin harjoittaa myös puutarhassa!

Erityisesti kun normaalisti istumatyötä tekevä ihminen alkaa kevään koittaessa viettää enemmän ja enemmän aikaa puutarhassa ruumiillisen työn parissa, seurauksena saattaa olla kaikenlaista kremppaa. Jos esimerkiksi kärsii istumatyöläisen ammattitaudista eli alaselän kivuista, ne eivät välttämättä helpotu, päinvastoin. Erityisesti kumartelu ja pitkät jaksot etutaivutuksessa selkä pyöreänä sekä raskaiden kantamusten varomaton käsittely voivat pahentaa alaselän kipuja entisestään. Puutarhaharrastajan kannattaakin kiinnittää huomiota ergonomiaan ja kehittää erilaisia työskentelyasentoja, jotta välttyy yksitoikkoisen asennon mukanaan tuomalta jäykkyydeltä. Apuvälineet kuten esimerkiksi polvisuojukset ja pienet jakkarat ovat hyödyllisiä kumartelulle vaihtoehtoisten työskentelyasentojen löytämiseksi. Etutaivutuksetkin on mahdollista tehdä monella tavalla: joogaharrastajat tietävät että alaselän suoruus on taivutuksissa olennaista.

Amerikkalaisen Yoga Journalin artikkelissa ”Take your Practice to the Garden” on erityisesti puutarhureille sopiva joogaharjoitus. Se koostuu kolmesta osasta: ensin lämmittelyyn sopiva sarja asania, sitten sarja puutarhatöiden lomassa tehtäviä harjoituksia sekä lopuksi palauttavien asanoiden sarja töiden jälkeen. Esittelemme harjoituksen tässä lyhyesti, mutta kannattaa katsoa tarkemmat ohjeet itse artikkelista. Ja niiden jotka eivät ole koskaan opiskelleet joogaa asiantuntevan ohjaajan opastuksella ei kannata aloittaa nytkään omin päin. Jooga voi olla mainio apua kaikenlaisiin kipuihin ja oireisiin, mutta se voi myös aiheuttaa niitä jos tekniikka ei ole hallussa!

Lämmittely ennen puutarhassa työskentelyä

Lämmittelysarja alkaa Apanasanalla eli selinmakuulla tehtävällä ”sikiöasennolla”. Tämä liike venyttää lempeästi alaselkää ja lantiota. Sen jälkeen tehdään Cakravakasana eli kissa-asento selän liikkuvuuden edistämiseksi. Lopuksi Baddha Konasana, jota kutsutaan suomeksi yhtyneiden kulmien asennoksi. Se on lantiota avaava istuma-asento, joka valmistaa reisiä ja lantiota tuleviin töihin.

Seisomaharjoitus puutarhassa

Seuraavan kolmen asanan sarjan voi tehdä ulkona puutarhatöiden lomassa. Se alkaa taaksetaivutuksella, joka on hyvä vastaliike kyyristelylle ja kumartelulle. Sen jälkeen tehdään Uttanasana eli etutaivutusasento, jossa venytetään selkärankaa ja niskaa sekä reisien takalihaksia. Sarja päättyy Parsva Tadasanaan eli sivutaivutukseen.

Palauttava harjoitus puutarhatöiden jälkeen

Töiden jälkeen rentoudutaan tekemällä ensin Jathara Parivartanasana eli kierto selinmakuulta. Sen jälkeen on vuorossa ”Happy Baby Pose”, joka on Supta Padangusthasanan aloitusasento. Jos pystyy suoristamaan jalkansa eli viemään Supta Padangusthasanan loppuun asti niin mikäs siinä. Lopuksi Yoga Journalin sarjassa tehdään Viparita Karani (”Legs-up-the-Wall Pose”) polvet 90 asteen kulmassa, mutta mikä tahansa muukin rentouttava loppuasana käy.

Meditointia puutarhassa

Yoga Journalin artikkelissa on myös ohjeita puutarhassa meditoinnille. Hyvä idea, sillä aivan liian usein kaikki aika puutarhassa menee työn touhussa ja harvemmin tulee pysähdyttyä nauttimaan ja ihailemaan luomistyötä! Kun joskus yrittää niin heti osuu silmään rikkaruoho ja lehtokotilo, jonka perään on sillä silmänräpäyksellä lähdettävä…

Silloin tällöin kannattaa kuitenkin pysähtyä vain olemaan, yksi eliö muiden joukossa, puutarhassa.

Meditointia puutarhassa

Meditointia puutarhassa

Linkkejä

Luontohavainnot puutarhakalenterina (4): alkukesä

Pihasyreeni ja omenapuu

Puutarhakalenterin neljäs vuodenaika on alkukesä, jolloin on aika istuttaa ja kylvää hallanarat viljelykasvit. Kokemus sanoo, että tuo aika on käsillä näinä päivinä, mutta mikä kasvi sopisi alkukesän tunnuskasviksi? Valitsimme pihasyreenin, joka on pian täydessä kukassa puutarhassamme.

Alkukesä on todellinen kukkafestivaali – ”kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen” – joten tunnuskasviehdokkaista ei ole pulaa, päinvastoin! Omenapuun kukinta on ollut todella näyttävä ja runsas, mutta mielestämme se kuuluu vielä sydänkevään puolelle.

Omenapuu kukkii

Omenapuu kukkii

Aika useinhan halla koettelee omenapuita ja verottaa satoa, joten omenan kukintaa ei vielä voi pitää merkkinä pahimman hallanvaaran väistymisestä. Pitkän pohdinnan jälkeen valitsimme alkukesän tunnuskasviksi pihasyreenin. Vahva ehdokas oli myös pihlaja sekä viehättävä tuoksumaratti.

Osittain valinta perustui varmastikin siihen, että tunnemme tiettyä lukkarinrakkautta pihasyreeniä kohtaan. Tapasimme nimittäin ensi kerran eräänä alkukesän päivänä pihasyreenin kukkiessa huumaavasti. Pihasyreeniin viitataan ruotsalaisessa sanonnassa ”mellan hägg och syren” – tuomen ja pihasyreenin välissä – joka viittaa viehättävästi sydänkevään ja alkukesän maagiseen aikaan.

Tärkeintä on kuitenkin, että pihasyreeni sopii kukinnan ajoituksen puolesta alkukesän tunnukseksi. Se aloittelee hyvillä paikoilla kukintaa omenapuun kukinnan ollessa päättymään päin. Kukinta kestää melko kauan verrattuna esimerkiksi omenapuuhun, jonka kukinta on yleensä ohi runsaassa viikossa. Pihasyreenin huumaavassa tuoksussa on jo lupausta lämpimämmistä ajoista, samoin kuin pihlajan hunajaisessa lemussa ja tuoksumaratin jännittävässä parfyymintuoksussa. Sen sijaan kevätkukkijat eivät joitakin poikkeuksia lukuunottamatta tuoksu kovin voimakkaasti. Ehkä voi sanoa, että yksi merkki kesän lopullisesta voitosta on tuoksujen lisääntyminen puutarhassa?

Tuoksumaratti kukkii

Tuoksumaratti kukkii

Alkukesän puutarhatöitä ovat hallanarkojen ja lämpimässä viihtyvien kasvien istuttaminen ja kylväminen. Niihin kuuluvat muun muassa pavut (härkäpapua lukuunottamatta), kurkut, kurpitsat ja tomaatit. Myös maissi, latva-artisokka ja salaattifenkoli istutetaan ulos vasta hallanvaaran mentyä. Kukista samettikukat ovat arkoja kylmälle.

Myös rikkaruohojen kitkeminen on ajankohtaista, koska alkukesään mennessä rikkakasvien kasvu on päässyt täyteen vauhtiin ja ne kilpailevat viljelykasvien kanssa elintilasta ja ravinteista. Aikaiset kylvökset kuten porkkana- ja palsternakkarivit on syytä harventaa samoihin aikoihin. Multaaminen ja tukeminen hyödyttävät hernettä ja härkäpapua sekä monia muitakin kasveja, joilla on taipumus laota. Usein alkukesällä on kuivaa, joten kastelua tarvitaan kylvösten pitämiseksi kosteina.

Muut jaksot ”Luontohavainnot puutarhakalenterina” ‑sarjassa

Luontohavainnot puutarhakalenterina (3): sydänkevät

Vaahteran kukkia

”Koko luonto nyt virkoopi, meri, maa ja taivas ihastuupi, iloitkoon siis vanha ja nuori, linnut laulavat ja maa on tuore.” Näin runoili Mikael Agricola Rukouskirjassaan toukokuun kohdalla. Sama luomakunnan ihastus uudesta elämästä kuvastuu suomalaisille rakkaasta Suvivirrestä: ”Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks’ luopi, sen kutsuu elohon”. On sydänkevät, tuo maaginen vuodenaika, jolloin koko luonto tuntuu puhkeavan kukkaan, lehteen, versoon – elämään!

Meillä tätä aikaa symboloi vaahtera, jonka limetinkeltaiset kukat aukesivat äitienpäivän alla. Vaahteroita on naapurustossa joka pihassa, joten koko tienoo muuttui kuin taikaiskusta heleän keltaiseksi!

Vaahterankukat värittävät tienoon

Vaahterankukat värittävät tienoon

Siellä täällä kontrastia luo rusokirsikka vaaleanpunaisine kukkineen ja punertavine lehtineen. Lähes kaikki puut ja pensaatkin ovat vähintäänkin hiirenkorvilla (joitakin jalopuita, esimerkiksi lehmusta ja tammea lukuunottamatta). Nurmen vihreys on palannut ja perennatkin ovat aloittaneet rehevän kasvun, joten keväinen vehreys suorastaan hyppää silmille. Kevättunnelman viimeistelee vain muutamaksi tunniksi lyhyenä yönä taukoava lintujen konsertti – eiköhän nyt ole jo palannut pääskynenkin! Tilastojen mukaan näihin aikoihin alkaa yleensä terminen kesä Etelä-Suomessa eli vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi +10 asteen yläpuolelle. Sää on ollut tähän asti viileähköä ainakin täällä meillä, joten on mielenkiintoista nähdä mihin termisen kesän aloitus tänä vuonna asettuu.

Rusokirsikoita ja kevätkukkia

Rusokirsikoita ja kevätkukkia

Puutarhatöiden kannalta luonnon kukoistus on merkki siitä, että on aika kylvää kasvit, joiden kylvöohjeissa todetaan ”kylvetään maan lämmettyä”. Alkukuun viileästä säästä huolimatta maan lämpötila oli noussut 12–14 asteen tienoille kasvimaallamme äitienpäivän aikoihin. Esimerkiksi sukulaiset punajuuri ja mangoldi kehotetaan kylvämään vasta toukokuun jälkipuoliskolla, koska viileässä maassa ne yltyvät kukkimaan sen sijaan että kasvaisivat juurta tai lehteä. Kovin hallanarkojen kasvien kanssa pitää kuitenkin olla varovainen, sillä vaikka maa olisikin lämmennyt tarpeeksi niiden itämistä ajatellen, nuoret taimet vahingoittuvat jos säässä tulee takapakkia. Hallan esiintyminen on täällä Etelä-Suomessa todennäköistä aina touko-kesäkuun vaihteeseen saakka. Esimerkiksi papujen kylväminen saa siis vielä odottaa.

Nyt on myös aika istuttaa aikaista perunaa ja kylvää naurista sekä lannoittaa kasvuun lähteneitä monivuotisia kasveja. Esikasvatettujen taimien karaiseminen eli totuttaminen ulkoilmaan voidaan vähitellen aloittaa: ainakin viikon ajan ennen ulos istuttamista taimet viedään leutoina päivinä ulos ja tuodaan sisään yöksi. Jos on käytössä kasvihuone tai ‑lava, niin taimet voi siirtää sinne, kunhan seuraa säätä ja ryhtyy suojaustoimiin säätiedotuksen luvatessa hallaöitä. Meillä heitetään vanha räsymatto lavan päälle hallanvaaran uhatessa.

Kirsikkapuun alla

Kirsikkapuun alla

Seuraava fenologinen vuodenaika eli alkukesä koittaakin sitten, kun suurin hallanvaara alkaa olla ohi. Katsotaan mikä kasvi nousee sen tunnukseksi meidän puutarhassamme…

Muut jaksot ”Luontohavainnot puutarhakalenterina” ‑sarjassa

Miten täyttää viljelysäkki?

Istutussäkit

Koska kotipihamme on remontin ja ulkovaraston rakentamisen takia suurelta osalta sora-aavikkoa vielä tämän kesän ajan, päätimme hankkia pihalle kaksi viljelysäkkiä tilapäiseksi kasvimaaksi. Ostimme säkit Dodo ry:n kaupunkiviljely­keskuk­sesta Pasilan Kääntöpöydästä. Nyt ne pitäisi täyttää, mutta millä?

Kasvatussäkit ovat kooltaan 90×90×62 cm3, joten multaa tai muuta kasvatusalustaa kuluu yhden säkin täyttämiseen noin 450 litraa. Se on aika paljon. Tyypillisesti puutarhamyymälöiden ja rautakauppojen myymissä multasäkeissä on noin 50 litraa multaa. Yhden kasvatussäkin täyttämiseen tarvittaisiin siis yhdeksän multasäkkiä ja koska meillä on kaksi säkkiä, niin multaa pitäisi hankkia kahdeksantoista säkin verran! Jos mullan ostaisi kotiin toimitetussa ns. suursäkissä, niin lähes koko säkillinen (1000 litraa) menisi.

Viljelyn hinnasta

Multaa on myynnissä kaikenlaista laatua. Nykyään saa myös ns. kasvimaamultaa, joka on tarkoitettu erityisesti vihannesten viljelyyn. Mullan hinta vaihtelee laadun ja myyjän mukaan, mutta noin yhdeksänkymmentä euroa saa pulittaa kahdeksastatoista säkistä multaa. Suursäkin hinta vaihtelee toimittajasta riippuen n. 65-99 euroon 1000 litralta. Halvemmallakin multaa voi saada, jos on mahdollisuus itse noutaa irtomultaa, esimerkiksi HSY Veden Metsäpirtin multaa. Dodolaiset lupaavat myös välittää multaa halukkaille.

Itse viljelysäkit maksoivat kaksikymmentä euroa kappale eli yhteensä neljäkymmentä euroa, joten kokonaiskustannus nousisi reippaasti yli sadan euron jos käyttäisimme ostomultaa. Saitoja kun olemme, hinta hirvittää sen verran että päätimme miettiä vaihtoehtoja.

Vaihtoehtoja viljelysäkkiin?

Multapaakkuja istutussäkissä

Multapaakkuja istutussäkissä

Perinteinen tapa perustaa uusi kasvimaa on ns. kohopenkkimenetelmä. Siinä maanpinta kuoritaan pois, pannaan penkin pohjalle karkeaa ainesta ja sen päälle ladotaan paikalta poistettu pintamaa ylösalaisin käännettynä. Tämän pohjakerroksen päälle kasataan ensin kuivia lehtiä ja muuta kompostoituvaa materiaalia, minkä jälkeen lisätään valmista tai puolivalmista kompostia ja viimeiseksi kerrokseksi hyvää puutarhamultaa noin 20-30 senttimetrin paksuinen kerros.

Kuivia lehtiä istutussäkissä

Kuivia lehtiä istutussäkissä

Kohopenkin etuna on, että se ei ole kertakäyttöratkaisu, vaan viljelyä voi jatkaa seuraavina vuosina samassa kasvualustassa. Ensimmäisenä kesänä kasvualusta on kompostoituvan materiaalin vuoksi hyvin ravinteikasta, joten siinä kasvatetaan paljon ravinteita tarvitsevia viljelykasveja. Salaattia ja muita kasveja, joihin kerääntyy nitraatteja liian ravinteikkaassa maassa, ei sen sijaan suositella viljeltäväksi vastavalmistetussa kohopenkissä. Seuraavina vuosina ravinnetaso laskee ja silloin penkissä voi kasvattaa vähemmän ravinteikkaassa kasvualustassa viihtyviä kasveja. Kohopenkissä toteutuu siis viljelykierto luonnollisella tavalla. Myös istutussäkin voi täyttää kohopenkkimenetelmällä, mutta silloin täytyy ottaa huomioon edellä mainitut rajoitukset koskien viljeltäviä kasveja.

Kompostia istustussäkissä

Kompostia istustussäkissä

Koska istutussäkki yleensä tyhjennetään viljelykauden jälkeen, kasvualusta on tavallaan ”kertakäyttöinen”. Tämän vuoksi monet varmaankin valitsevat ostomullan kasvualustaksi: perusmulta sopii kasvualustaksi kaikenlaisille kasveille. Mutta jos viljelyä harrastaa seuraavanakin vuonna, kannattaa kompostoida multa käytön jälkeen jos se vain on mahdollista. Seuraavana kesänä voi sitten täyttää istutussäkin siten, että alimmaksi kerrokseksi panee kompostimultaa. Näin ostomultaa tarvitaan vähemmän, vain päällimmäiseksi kerrokseksi.

Meidän ratkaisumme

Päätimme täyttää omat viljelysäkkimme kohopenkkimenetelmällä, jolloin ostomultaa tarvitaan vain pussillinen per säkki. Meillä on pihalla yllin kyllin kompostoitavaa puutarhajätettä, valmista ja puolivalmista kompostimultaa sekä ruohopaakkuja, jotka pitää upottaa jonnekin. Viljelysäkki on mainio sijoituspaikka, jossa maa-aines lisäksi prosessoituu puutarhassa helpommin käytettävään muotoon.

Viljelemme säkeissä kasveja, jotka tarvitsevat hyvin voimakasta ja ravinteikasta maata. Säkkeihin istutetaan ruutuviljelyn periaatteita noudattaen pensastomaatteja, kurkkua, kesäkurpitsaa, latva-artisokkaa ja salaattifenkolia. Nämä kasvimaan hienohelmat toivottavasti viihtyvät säkkien eksklusiivisessa ilmapiirissä. Kumppanuuskasviksi tulee erityisesti pensaskrassia. Mielenkiintoista nähdä miten viljely onnistuu!

Yhden vinkin annamme istutussäkin täyttäjälle: parasta katsoa säkin sijoituspaikka huolellisesti ennen kuin alkaa täyttää sitä mullalla – pian se on niin painava, että siirtäminen ei onnistu enää millään. Viimeistään siinä vaiheessa tajuaa, kuinka epärealistinen on Bacsac-istutussäkkimainos, jossa iso säkki on nostettu pikkuisen auton katolle. Söpö kuva, mutta ilman nosturia ei säkkiä kyllä saa auton katolle, ja tuskinpa tuollainen vintage-auto edes kestäisi säkin painoa…!

Linkkejä

Luontohavainnot puutarhakalenterina (2): keskikevät

Sinivuokko

Parahiksi Yrjön päivän (23.4.) alla vuoden 2012 kevätsäässä tapahtui muutos lämpimämpään. Silloin tuntui kuin uusi aika olisi alkanut puutarhassa. Nimesimme sen keskikevääksi ja valitsimme sille indikaattorikasviksi sinivuokon, jonka kukinta alkoi samoihin alkoihin.

Kevätkiurunkannus

Kevätkiurunkannus

Sinivuokko samoin kuin monet muut kevään kukkijat aloittavat kukintansa kun routa on sulanut ja maan lämpötila noussut kyllin korkeaksi. Samoihin aikoihin puhkeavat puutarhassamme kukkaan myös kevätkiurunkannukset. Ne leviävät tehokkaasti istutusalueilla, jotka jätetään rauhaan haravoinnilta ja muulta turhantarkalta siistimiseltä. Samalla tavalla kevätesikko viihtyy siellä, missä siemenet saavat jäädä karikkeen alle rauhassa itämään. Kevätkaihonkukan lehtiruusukkeet loistavat kirkkaan vaaleanvihreinä ja kukatkin ovat nupullaan. Sinililjat, helmihyasintit, kevättähdet ja muut puutarhan keväiset sipulikasvit yhtyvät kuoroon. Linnuista punarinta, suosikkinaapurimme, on nähty takapihan kuusikossa pesäpuuhissa. Ensimmäiset leppäkertut ja hyttysetkin on bongattu. Nyt on skeptikkojenkin myönnettävä: kevät on tullut!

Kevätkaihonkukka

Kevätkaihonkukka

Tähän aikaan puutarhassa voivat alkaa ensimmäiset kylvöt avomaalle. Maa on sulanut ja kuivahtanut hieman niin että sitä voi muokata. Viljelykasvit, joiden kasvatusohjeissa sanotaan ”kylvetään aikaisin keväällä” tai ”kylvetään kun maa on sulanut”, voidaan nyt kylvää muokattuun maahan. Siementen itämisen kannalta maan minimilämpötila on noin viiden asteen paikkeilla, sen kylmemmässä ei juuri mikään viljelykasvi idä. Optimilämpötila on kuitenkin korkeampi, joten ensimmäisten kylvöjen kanssa kannattaa odottaa kunnes maa on noin kahdeksan asteen lämpöinen. Silloin ei ole vaaraa siementen mätänemisestä kylmään maahan.

Kevätesikko

Kevätesikko

Keskikeväällä voi avomaalle kylvää mm. porkkanaa, palsternakkaa, persiljaa, pinaattia, retiisiä, härkäpapua, lehtisalaattia, sipulia, naurista ja tilliä. Maa-artisokan mukulat voi istuttaa, samoin kuin istukassipulit.

Muutoin puutarhassa on ankaran siivoamisen aika. Kuivuneet ja vahingoittuneet oksat, talventörröttäjät, kuivat lehdet sekä muu roipe, jota ei syksyllä ehditty tai jaksettu leikata, karsia tai haravoida, saa nyt kyytiä. Täytyy vain varoa vahingoittamasta maasta jo pilkistäviä versoja liiallisella siivousintoilulla. Karike kyllä jää kakkoseksi kunhan perennat ja pensaat pääsevät kasvuvauhtiin muutaman viikon päästä. Silloin onkin jo vuorossa seuraava ”vuodenaika” eli myöhäiskevät. Kevät kun on Suomessa niin kovin lyhyt!

Muut jaksot ”Luontohavainnot puutarhakalenterina” ‑sarjassa

Vastakaikua

    Blue Bullet · Marraskuun 28. päivänä 2015 klo 11.44

    Sinivuokko leviää tehokkaasti vain ihmisen tekemien siirtoistutusten avulla. Siirtoistutusten seurauksena saamme nyt ihastella sinivuokkoa koko suomen alueella. Lapinläänisskin on muutamia sinivuokkoesiintymiä. Mikäli siirtoistutuksia ei olisi tehty sinivuokkoa esiintyisi ainoastaan Lounaissuomessa Päijänteen vesistöalueen länsipuolella ja Satakunnan jokien eteläpuolella sekä Saimaan ja Laatokan välisellä kannaksella.

    Suomessa on siis vain kaksi alkuperäistä sinivuokon merkittävää levinneisyysaluetta. Kumpikin asiintymisalua on vesistöjen rajoittamia ja muurahaisten uimataito on ollut riittämätön levittämään sinivuokkoa ympäröivien vesistöjen ulkopuolelle. Sinivuokko leviää paikallisestikin luontaisesti erittäin huonosti ja uusien esiintymien kehittyminen on lähes mahdotonta. Paikallisessakin leviämisessä on ihmisen tekemillä siirtoistutuksilla monin verroin suurempi merkitys kuin muutaman metrin siemeniä kuljettavalla muurahaisella.

    Kukkapenkkien ja pihojen sinivuokkokannat ovat hitaasti leviämässä asutustaajamien lähimetsiin. Hitaasti koska luontainen muurahaisten avulla leviäminen on äärettömän hidasta. Ihminen on tässäkin monin verroin tehokkaampi kuin muurahainen. Ihmisten tekemiä ”takaisin luontoon” siirtoistutuksia on asumuksien läheisyydessä jo runsaasti.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Marraskuun 28. päivänä 2015 klo 14.07

      Kiitos, tuo oli mielenkiintoista tietoa! Mekin olemme omalla pihalla siirtäneet muurahaisten istuttamia sinivuokkoja yhtenäisemmiksi kasvustoiksi ”metsäpuutarhaamme”.

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
        Kalkkimursketta · Joulukuun 30. päivänä 2015 klo 22.15

        Sinivuokko on kalkin suosija vaikka kasvaa myös happmissakin olosuhteissa. Ainakin kukkapenkkien ja muutenkin kulttuuriympäristöissä kasvaville sinivuokoille kannattaa antaa murskattua kalkkia ja pieni ravinnelisä lannoitteen muodossa.

        Hoidetut sinivuokot kukkii ja tuottaa siemeniä hyvin. Siemenet itävät taimiksi sinivuokkotuppaan alla. Suurin osa näistä taimista kuolee, mutta kun tupasta hiukan harventaa reunoilta, niin ainakin osa taimista kasvaa siirtokelpoisiksi. Yksi rehevä tupas voi tuottaa kymmeniä taimia vuodessa.

        Aloita uusi keskustelu
    Puutarhan Väki · Joulukuun 30. päivänä 2015 klo 22.34

    Hyvä vinkki, täytyykin kalkita sinivuokot, sillä muuten emme ole metsäpuutarhaan kalkkia levittäneet.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Luontohavainnot puutarhakalenterina (1): varhaiskevät

Jouluruusu muratin kumppanina

Ennen nykyaikaisia säätiedotuksia puutarhurit ja viljelijät tarkkailivat luontoa ja päättelivät havaintojen perusteella, milloin kevät oli edistynyt niin pitkälle, että aika oli kypsä kylvämiseen. Suomessa etenkin muuttolintujen tarkkailulla on pitkät perinteet ja sananlaskutkin kertovat siitä, miten tärkeinä merkkeinä muuttolintujen saapumista pidettiin kevään edistymisestä. ”Kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskystä ei päivääkään” ei viittaa niinkään kesään siinä mielessä kuin nykyisin ymmärrämme, vaan kasvukauden alkamiseen. Lintujen lisääntymisen onnistumisen kannalta on olennaista että pesintä osuu aikaan jolloin ravintoa on riittävästi saatavilla, esimerkiksi kevään toukkahuippuun. Tämä taas on kytköksissä kasvillisuuden heräämiseen.

Fenologia Suomessa

Turun Akatemiassa harrastettiin jo 1700-luvun puolivälistä lähtien fenologisia tutkimuksia. Fenologia on tieteenala, joka tutkii eläinten ja kasvien elämänkierrossa vuosittain toistuvien tapahtumien ajoittumista. Tällaisia tapahtumia ovat muuttolintujen saapumisen ja lähtemisen lisäksi esimerkiksi kasvien kukinnan alkaminen ja puiden puhkeaminen lehteen. Samankin tapahtuman osalta vaihtelut vuodesta toiseen saattavat olla huomattavia. Fenologian tutkijat antoivat havaintojensa perusteella ohjeita maanviljelijöille. Esimerkiksi viljan kylvämisen merkki oli, kun ”hämähäkit kutoivat verkkojansa runsaasti vakoihin, kärpässieppo niillä rupesi hyppelemään ja harakan kaula tuli paljaaksi”.

1900-luvulla fenologian harrastaminen hiipui muiden tutkimusmenetelmien kehittymisen myötä. Ilmaston lämpeneminen on kuitenkin herättänyt uudelleen kiinnostuksen vanhoihin fenologisiin aineistoihin. Lyhyen aikavälin käsittävistä aineistoista ei saada esiin ilmaston lämpenemisestä mahdollisesti johtuvia muutoksia, satunnaisvaihtelu on niin suurta. Vasta yli vuosikymmenten ulottuvat havaintosarjat pystyvät paljastamaan pitkäaikaisia muutoksia. Nykyaikainen tietojenkäsittely antaa välineet niiden hyödyntämiseen.

Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kuuluva Eläinmuseo ja Suomen tiedeseura ovat yhteistyössä vapaaehtoisten luonnonharrastajien kanssa koonneet vuosittain fenologisia havaintoja Suomen eläin- ja kasvimaailmasta. Myös Luonto-Liitolla on kevätseurantaprojekti joka vuonna. En ole kuitenkaan havainnut, että mikään taho Suomessa antaisi tänä päivänä havaintojen perusteella harrastelijapuutarhureille neuvoja siitä, milloin on esimerkiksi sopiva aika aloittaa kylvöt.

Fenologinen puutarhakalenteri

Muualla on saatavilla ns. fenologisia puutarhakalentereita, joissa puutarhatyöt ajoitetaan luontohavaintojen mukaan. Esimerkiksi Saksassa puutarhan vuosi jaetaan kymmeneen ”fenologiseen vuodenaikaan” (”die phänologischen Jahreszeiten”) sen mukaan, milloin tietyt indikaattorikasveiksi valitut luonnon- tai puutarhakasvit aloittavat kukinnan taikka niiden hedelmät kypsyvät tai lehdet putoavat.

Kaikki saksalaisten käyttämät indikaattorikasvit ja niiden perusteella tehdyt johtopäätökset eivät sovellu tänne meille Pohjolaan. Sen vuoksi olisi hauskaa, jos saisimme käyttöön Suomen oloihin sovitetun fenologisen puutarhakalenterin. Ruotsalaisilla on sanontansa ”mellan hägg och syren”, joka viittaa tuohon vuoden suloisimpaan aikaan tuomen ja pihasyreenin kukinnan välissä. Veikkaanpa että senkin alkuperä on maanviljelyksessä eikä suutareiden loma-ajoissa. Perinnetietoa sekä käytännön näppituntumaa on meilläkin siitä, miten luonnon kehittymistä seuraten voi ajoittaa puutarhanhoidon toimia. Se pitäisi vain saada paperille yhtenäisen kalenterin muodossa.

Meidän puutarhakalenterimme

Ajattelimme tänä vuonna tehdä havaintoja eri kasveista omassa puutarhassamme ja päätellä, mitkä kasvit sopisivat meillä indikaattoreiksi. Niiden tulisi olla sellaisia, joiden mukaan on mahdollista määritellä puutarhan hoidon kannalta olennaisia luonnon kehitysvaiheita. Puutarhamme on itärinteessä, joten tämä ei ole keväällä seudun lämpimin paikka. Hiirenkorvat ilmestyvät koivuihin selvästi myöhemmin kuin esimerkiksi tien toisella puolella olevissa puutarhoissa.

Jouluruusu vaahteran juurella

Jouluruusu vaahteran juurella

Tätä kirjoittaessa tuntuu pätevältä nimetä pian päättyvä ”alkukevät” meillä jouluruusun (Helleborus niger) mukaan. Jouluruusu on kylväytynyt itsestään ”metsäpuutarhassamme” eli vanhojen vaahteroiden alla sijaitsevilla istutusalueilla. Sen kukinta osuu juuri siihen aikaan, jolloin pälvet kasvavat mutta maa on vielä roudassa, ainakin osittain. Hedelmäpuiden ja pensaiden leikkaus on vielä mahdollista, koska silmut eivät vielä ole alkaneet avautua. Ulkona ei vielä ole päästy kylvöhommiin, mutta esikasvatuskausi on alkanut.

Nyt odotellaankin sitä hetkeä, jolloin routa on sulanut ja maa kuivahtanut sen verran, että sitä pääsee muokkaamaan. Kun vielä maan lämpötila on noussut kahdeksan asteen tienoille, voi aloittaa aikaisimmat kylvöt. Saa nähdä mikä kasvi nousee uuden vuodenajan (”keskikevät”?) symboliksi?

Fenologisten havaintojen tekemisestä

Erityisesti silloin kun havaintojen kerääjiä on paljon, on tärkeää että ne tehdään yhteisten periaatteiden mukaisesti. Tämän vuoksi fenologisten tutkimusten tekijät antavat havainnoitsijoille tarkkoja ohjeita havaintojen tekemisestä. Vaikka tarkoitus olisikin kerätä havaintoja vain yksityistä käyttöä varten, niiden vertailukelpoisuudesta on hyvä huolehtia. Muuten niistä ei juuri ole hyötyä.

Luonnontieteellisen keskusmuseon ohjeiden mukaan peräkkäisten vuosien havainnot tulisi tehdä samoilta paikoilta ja etenkin puiden kohdalla samoista yksilöistä. Havaintopuiksi tulee valita yksilöitä, joiden lehtien puhkeaminen, kukinnan alku ja lehtien putoaminen kuvastavat lajille tyypillistä paikkakohtaista ”aikataulua”. Lehtien puhkeamisajaksi merkitään se, jolloin puut alkavat helakammin vihannoida ja pisimmälle kehittyneissä silmuissa (”hiirenkorvissa”) lehtilapa on auennut eli lehden muoto jo erottuu .

Kasvien ja sienien osalta havainnoidaan sellaisia yksilöitä, jotka kasvavat lajille tyypillisillä kasvupaikoilla. Esimerkiksi seinän vierellä taikka muutoin erityisen suotuisissa tai epäsuotuisissa paikoissa havainnoitava tapahtuma aikaistuu tai myöhästyy. Lajikohtaisten havaintojen tulisi kuvastaa kevään/kesän/syksyn vuotuista edistymistä havaintopaikalla. Muistiin merkitään havaintopäivä, joka kuvaa havainnoitavan tapahtuman yleistä alkamista tietyllä paikalla.

Me heräsimme havaintojen kirjaamiseen hieman myöhässä, joten aivan tarkkaa päivää jouluruusun yleisen kukinnan alkamisesta ei tänä vuonna tullut merkittyä ylös. Mutta pääsiäisviikolle se ajoittui, koska pääsiäissunnuntaina kirjasimme päiväkirjaan, että jouluruusut kukkivat.

Lukemista

  • Esa Lehikoinen, Risto Lemmetyinen, Timo Vuorisalo ja Sari Kivistö: Suomen lintutieteen synty. Turun Akatemian aika. Faros-kustannus Oy, Turku 2009.

Linkkejä

Muut jaksot ”Luontohavainnot puutarhakalenterina” ‑sarjassa

Tiivistelmä sarjasta

Kiitos tunnustuksesta!

Inspiroiva Puutarha Blogi

Kampanjan "Inspiroiva Puutarha Blogi" tunnuskuva | olemmepuutarhassa.fi

Saimme tunnustuksen Inspiroivasta Puutarha Blogista, sen antoi Puutarhasta keittiöön. Suurkiitos, oli tosi hienoa saada hyvää palautetta näin pian aloittamisen jälkeen! Tunnustukseen kuuluu se, että vastaa muutamaan kysymykseen:

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?

Tulemme molemmat perheistä, joissa puutarhanhoito on olennainen osa elämää. Monet lapsuuden parhaista hetkistä on vietetty puutarhassa, sen vuoksi aikuisenakin on aina tuntunut luontevalta harrastaa jotain puutarhaan liittyvää. Jo ennen kun saimme oman puutarhan.

Blogi syntyi kun halusimme siirtää puutarhapäiväkirjamme ja ‑valokuvamme sähköiseen muotoon. Ajattelimme että tehdään samantien myös reseptipankki sekä remonttipäiväkirja. Ja miksei kaikkea voisi myös jakaa muiden kanssa? Ystävät ja tuttavat jotka tietävät meidän viljelevän kuukalenterin mukaan, kyselevät usein siitä milloin olisi hyvä hetki johonkin puuhaan. Blogin kautta he voivat halutessaan seurata tekemisiämme. Ja ehkä saamme uusiakin ystäviä?

2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

Emme erityisesti keräile erikoisia tai harvinaisia kasveja, ellei sellaisiksi lasketa esim. perinteisiä tomaattilajikkeita tai vanhoja ruusuja. Pidämme vanhoista asioista ylipäänsä, joten kaipa siihen liittyy myös perinnekasvien kunnioitus.

Kauniita kasveja ovat mielestämme sellaiset, joita ei ole jalostettu kauhean kauas alkuperästään, tai jotka ovat seurausta pitkästä, luonnonmukaisesta jalostusperinteestä. Itsekin harrastamme eräänlaista jalostusta: keräämme mielellämme siemeniä mielenkiintoisista risteymistä, joita puutarhassa syntyy. Esimerkiksi samettikukat ovat hauskoja, koska ne tuottavat joka kesä uudenlaisia väriyhdistelmiä!

Lempikasvejamme ovat erityisesti yrtit sanan laajassa merkityksessä eli kasvit joita voi käyttää kulinaarisesti tai lääkinnällisesti. Setä Sininen tykkää katajasta ja persiljasta, Täti Punainen Välimeren varpumaisista yrteistä kuten timjamista, laventelista, salviasta ja rosmariinista.

Tunnearvoltaan suuria ovat kasvit, jotka jotenkin liittyvät omaan historiaan. Esimerkiksi muratti, joka on kotoisin entisen kodin puutarhasta ja on nyt kotiutunut uuteen. Se jäi piharemontissa pahasti maamassojen alle ja tuhoutui maata myöten. Mutta sinnikkäästi juuret alkoivat puskea uutta vartta heti kun ylimääräiset läjät poistettiin sen päältä. Sellaista kasvia ei voi olla rakastamatta!

3. Mikä on puutarhafilosofiasi?

Ei meillä varsinaista filosofiaa ole taikka mottoa. Mutta joukko periaatteita kylläkin, joita esittelemme mm. artikkelissa Elävää ruokaa elävästä maasta. Kaipa ne muodostavat eräänlaisen filosofian jonka punainen lanka on se, että puutarhassa onnistuu kun toimii luonnon kanssa yhteistyössä. Jos yrittää jotain sellaista, mikä ei ole myötäkarvaan luonnon kanssa, aloittaa taistelun jonka varmasti häviää, ennemmin tai myöhemmin!

Jaamme omalta osaltamme tunnustuksen Inspiroivalle Puutarha Blogille, joka on Kaupunkiviljely.fi:n blogi. Dodo ry:n aktiivit vaikuttavat ahkerasti lisätäkseen pääkaupunkiseudun asukkaiden viljelymahdollisuuksia ja tekevät puutarhaharrastusta tunnetuksi uusille sukupolville. Sellainen toiminta todella ansaitsee tunnustuksen!