Mullasta nousee kasvi

Hernesatoa

Ratkaisu ruokahävikkiin: kasviskääryleet

Kylmiä mangoldikääryleitä

Mitä erilaisimpia täytteitä voi kääriä kasviksiin, vaikkapa punajuurihummusta mangoldinlehtiin.

Kasviskääryleitä harrastetaan paljon itäisen Välimeren keittiössä; esimerkiksi niinkin kotoiselta tuntuva ruokalaji kuin kaalikääryleet on aikoinaan kulkeutunut meille Pohjolaan Turkista. Siellä kääryleet kietaistaan viininlehdistä tai mangoldista. Mausteinen jauhelihatäyte on yleinen, mutta myös monenlaisia kasvistäytteitä käytetään.

Kääryleiden valmistaminen ei tunnu kovin houkuttelevalta varsinkaan arki-iltoina, koska se vaatii useita eri valmistusvaiheita ja näpertelyä: ensin pitää valmistaa täyte, jossa saattaa jo vierähtää tovi, ja sen jälkeen pitää vielä esikäsitellä kääreainekset ja valmistaa itse kääryleet. Mutta jos täytteeksi käyttää edellispäivän aterialta yli jäänyttä ruokaa, niin kääryleiden valmistaminen sujuu käden käänteessä.

Täytteenä voi käyttää lähes mitä tahansa rippeitä, kunhan ne ovat sopivan kiinteitä. Jos täytteen koostumus tai maku ei tunnu optimaaliselta kääryleisiin niin sitä voi aina muokata. Esimerkiksi kasvismuhennokseen voi lisätä vaikkapa keitettyjä ohrahelmiä, jos se kaipaa karkeampia aineksia. Liian kuivalta tuntuvia aineksia on helppo kosteutta vaikkapa rahkalla. Yrteillä saa uutta eloa väljähtyneelta maistuvaan täytemassaan.

Punajuuri-linssihummus

Punajuuri-linssihummu

Lehtikaalin lehdet ovat ehkä parhaimmillaan lämpimissä kääryleissä, koska ne kaipaavat kuumennusta pehmetäkseen riittävästi. Sen sijaan mangoldin lehdet eivät kaipaa ryöppäämistä kummempaa kypsennystä, joten ne sopivat mielestämme hienosti kylmien kääryleiden valmistamiseen. Esimerkiksi tuorejuustosta ja yrteistä saa hienostuneen täytteen kylmiin mangoldikääryleisiin.

Hävikkiviikon kunniaksi valmistimme mangoldikääryleitä täyttämällä lehdet punajuurista ja linsseistä valmistetulla hummus-tahnalla. Se on trendikäs variaatio marokkolaisesta hummuksesta, joka tehdään perinteisesti kik-herneistä. Mutta linssit sopivat mielestämme paremmin punajuuren pariksi. Herkullista hummusta kannattaa valmistaa kerralla reilu annos, sillä sen maku kestää hyvin säilytystä. Hummusta voi käyttää raakojen vihannesten dippinä, levitteenä leivän päällä sekä erilaisten ruokien kastikkeena tai höysteenä. Ja kun ei muuta enää keksi, loput tahnasta voi siis kääräistä mangoldinlehtien täytteeksi!

Katso reseptit

(Lähes) omavaraista ruokaa

Nizzan salaatti

Parasta tähän aikaan vuodesta on se, että koko ateria syntyy omasta sadosta – ainakin melkein. Reseptikokoelmassamme on monia sellaisia ohjeita, joihin ei juuri tarvitse ostaa raaka-aineita, jos kesän ponnistelut ovat onnistuneet. Etenkin keitoista eteläranskalaisen pistou-keiton ja toskanalaistyylisen lehtikaali-papukeiton ainekset löytyvät useimmilta kasvimailta.

Myös erilaiset ruokaisat salaatit syntyvät helposti oman palstan sadosta. Niitä tosin joutuu todennäköisesti hieman täydentämään ostetuilla elintarvikkeilla jos tarkoitus on syödä pelkästään salaattia aterialla. Yksi suosikeistamme on vanha kunnon Nizzan salaatti, joka tunnetaan myös tonnikalasalaattina.

Krassin tuoreita siemeniä

Krassin tuoreita siemeniä

Yllättävää kuitenkin on, että kotiseuduillaan tähän perinnesalaattiin ei välttämättä käytetä tonnikalaa, vaan vihannekset höystetään anjoviksella. Muutenkin reseptin ”oikeasta” koostumuksesta on erimielisyyttä: kaikki eivät hyväksy perunaa ja toisten mielestä munatkaan eivät kuulu salade nicoiseen. Kun kyse on provencelaisesta ruokalajista voi melko varmasti veikata, että ainakin tomaatit, vihreät pavut, sipuli ja oliivit kuulunevat alkuperäiseen reseptiin, ehkä myös kirpeät kaprikset. Salaatti höystetään yrteillä, mutta siitäkin ollaan montaa mieltä millä yrteillä. Persilja tai basilika eivät liene huono arvaus.

Puhdasoppisuus sikseen; ei ole kauhea rikos tehdä Nizzan salaattia siitä mikä on runsaimmillaan puutarhassa! Tonnikalankin voi korvata vaikkapa pariloidulla lohella, vaikka meille kyllä kelpaa hyvin laadukas purkkitonnikalakin. Ja puutarhasta löytyy myös yllättäviä korvaajia esimerkiksi kapriksille: oikeat kaprikset voi korvata tuoreista köynnös- tai pensaskrassin siemenistä valmistetuilla ”krassikapriksilla”. Krassinsiemenethän ovat ihanan kirpeitä ja pippurisen makuisia ja ne muistuttavat marinoituina todella paljon aitoja kapriksia!

Pensaskrassin siemensatoa

Pensaskrassin siemensatoa

Katso reseptit

Yltäkylläisyyden aika

Härkäpapuja

Kotipuutarhuri on nyt etuoikeutetussa asemassa – kuka muu voi ryhtyä tekemään ruokaa, jonka ohje alkaa: ”otetaan kaksi kiloa härkäpapuja”? Taikka ”otetaan kassillinen lehtikaalia”. Tällaisia määriä on nyt käytettävissä jos itse viljelee härkäpapunsa ja lehtikaalinsa!

Tavalliset kuluttajat ovat huonommassa asemassa. Katselimme juuri eräässä ”hyvin varustetussa elintarvikeliikkeessä” härkäpapulaaria; siinä oli yhdeksän palkoa ristissä – ilmeisesti jotta määrä näyttäisi isommalta. Lehtikaalirasioissa oli kussakin viisi osittain kellastunutta lehteä (mutta suolainen hinta). Sellaisilla määrillä voi vain maustaa ruokaa härkäpavulla tai lehtikaalilla!

Sen sijaan seuraavissa resepteissä kasviksia käytetään roppakaupalla eli ne sopivat mainiosti parhaan satokauden ruokalistalle. Härkäpapupyree on klassinen sisilialainen ruokalaji ja myös speltinjyvistä ja lehtikaalista valmistetussa lämpimässä salaatissa on vaikutusta Välimeren alueen keittiöistä, onhan viljan ja vihannesten yhdistelmä yleinen etenkin Välimeren itä- ja etelärannoilla. Pähkinäisen salaatinkastikkeen resepti on puolestaan Turkista kotoisin. Tervetuloa siis makumatkalle Välimeren maisemiin!

Pyree tuoreista härkäpavuista

Pyree tuoreista härkäpavuista

Pyree tuoreista härkäpavuista

Tuore härkäpapu on keväällä suosittu sesonkiherkku Italiassa. Kylmänkestävänä härkäpapua voidaan kylvää talvella, jolloin satoa saadaan jo aikaisin. Erityisesti Sisiliassa härkäpapu on arvossaan, sillä legendan mukaan se on joskus muinoin muun sadon epäonnistuttua pelastanut sisilialaiset nälkäkuolemalta. Sen vuoksi sisilialaiset pitävät härkäpavun siemeniä tietynlaisina onnen amuletteina, vanhoilla ihmisillä saattaa olla muutama aina taskussaan!

Tuore härkäpapu kannattaa valmistaa suhteellisen nopeasti ja yksinkertaisella tavalla, hienoa aromia ei pidä hukata turhalla kikkailulla. Reseptikokoelmassamme on suosittu valkosipulin kera kuullotettujen härkäpapujen ohje ja samaa makumaailmaa edustaa myös tämä pyree. Soseutettuna tuore härkäpapu sopii esimerkiksi bruschettan eli alkupalaleipien päälle taikka kalan tai vihannesten kastikkeeksi. Pyreeseen saa uppoamaan todella paljon härkäpapua: kahdesta kilosta härkäpapua palkoineen tulee lopulta noin kolme desilitraa pyreetä. Mutta se kannattaa!

Lämmin salaatti speltinjyvistä ja lehtikaalista

Lehtikaalin valmistamisessa hankalinta lienee se, että isokin kaalimäärä kutistuu kypsennyksen myötä lopulta melko pieneksi, joten kaalia menee paljon. Varsinkin suurten kaalimäärien huuhtelu on tilaa viepää puuhaa, jossa keittiö on pian yltä päältä vedessä. Kesällä kannattaakin siirtää kaalin esikäsittely ulkona tehtäväksi! Kun kaalia on paljon emme vaivaudu käyttämään lehtiruotia, vaikka senkin voisi toki käyttää jos sen pilkkoisi ja keittäisi sitä hieman pidempään kuin lehdet. Ryöppäämällä kaalin happamimmat maut saa taittumaan ja kaalin kutistumaan helpommin silputtavaksi.

Speltti-lehtikaalisalaatti Teradot-kastikkeen kera

Speltti-lehtikaalisalaatti Teradot-kastikkeen kera

Tämänkertaisessa ohjeessamme lehtikaalilla höystetään speltinjyvistä valmistettu lämmin salaatti. Siihen voi myös nakata härkäpapuja tai vihreitä papuja pätkinä. Ohjeen clou on se, että spelttiä paahdetaan hieman pannulla, jotta siemeniin saadaan enemmän makua. Salaatin voi valmistaa myös ilman kastiketta, maustamalla sen sitruunamehulla, persiljalla ja valkosipulilla, mutta suosittelemme lämpimästi seuraavaa kastiketta sen höysteeksi.

Teradot-kastike

Tämä on saksanpähkinästä ja tahinista valmistettu kastike, joka maustetaan välimerelliseen tyyliin sitruunamehulla, persiljalla ja valkosipulilla. Se on kotoisin Turkista. Ohje on Claudia Rodenin kirjasta ”A New Book of Middle Eastern Food”, jonka reseptejä olemme jo useaan otteeseen hehkuttaneet. Kannattaa ostaa tuoreita saksanpähkinöitä ja purkki tahinia eli seesaminsiemenistä jauhettua tahnaa ja valmistaa kastiketta höysteeksi muihinkin ruokiin. Varsinkin satokauden edistyessä tulee varmaan monia tilaisuuksia käyttää tätä ihanaa kastiketta, jossa yhdistyy herkullinen maku terveellisyyteen! Kastikkeen paksuutta muuntelemalla sitä voi käyttää myös levitteenä tai dippinä.

Katso reseptit

Vastakaikua

    Tuija · Elokuun 16. päivänä 2014 klo 13.55

    Kiitos! Tämäkin tuli taas kuin tilauksesta – juuri tätä kasvimaa tarjoaa. Hitusen ovat härkäpavut työläitä, mutta lopputulos palkitsee. Eilen kuulottelimme valkosipulin kera härkäpapuja ja dippailimme lehtikaalisipsejä. Tänään voisi kokeilla tuota pyretta. 🙂 Oletteko säilöneet jotenkin nauriita tai raitajuuria? Ne ovat hyviä tuoreena, mutta emme meinaa pysyä kaiken erilaisen sadon tahdissa ja pakastimessa tilaa enää hitusen sienille. Tatteja odotellen… 🙂

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
      Puutarhan Väki · Elokuun 16. päivänä 2014 klo 15.50

      Juu, kiirettä pitää saada kaikki sato joko syötyä tai säilöttyä! Meillä ei juuri nyt viljellä raitajuurta, mutta niistä voisi tehdä säilykettä samalla reseptillä kuin punajuurista (ks. ”Balsamicopunajuuret”). Raitajuurten liemeen sopisi varmaan valkoinen balsamico (condimento agrodolce bianco) punaista paremmin. Kannattaa investoida balsamicoon, koska sitä käyttämällä saa herkullista maustelientä muuhunkin ruuanlaittoon.

      Nauriit tulee yleensä syötyä tuoreeltaan, mutta jos on hyvä umpioimaan niin reseptimme ”Marinoidut nauriit” mukaan valmistettuina nauriit voisi saada säilymään pitempäänkin. Jos kokeilet niin kerro miten onnistui!?

      Meilläkin alkaa olla pakastin täynnä, mutta remontin myötä on toiveissa saada tilaa uudelle arkkupakastimelle. Kunhan saataisiin ensin perähuone viimeisteltyä…!

      Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu
    AnnaK · Toukokuun 9. päivänä 2015 klo 22.02

    Oijoi, tämäkin vielä 🙂 Jääkaapissa on purkki tahinia, jolle olen metsästänyt lisää käyttövihjeitä ja koska saksanpähkinätkin kuuluvat herkkuihini, niin resepti menee ilman muuta testaukseen. Kiitos jo etukäteen!

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Hellesään hedelmiä

Kasvimaa elokuun alussa

Helteet ovat tehneet tehtävänsä: nyt satoa saadaan sellaisia määriä, että puutarhurin ei juuri tarvitse kaupassa käydä!

Kesäkurpitsat ovat alkukauden jurottamisen jälkeen vihdoin innostuneet kehittämään hedelmiäkin ja nyt tuntuu, että kaikki kypsyvät samaan aikaan. Meillä viljellään neljää eri lajiketta: Black Forest, Friulana Rugosa, Striato d’Italia ja Vert de Maraicher. Kaikki herkullisia, mutta parhaimmillaan hieman erilaisessa käytössä. Kesäkurpitsasta ei siis ole pulaa, joten hyvät reseptit ovat kullanarvoisia.

Aikaisemmin blogissamme on ollut puhetta kesäkurpitsan grillaamisesta ja marinoimisesta sekä kesäkurpitsan valmistamisesta intialaisittain. Tällä kertaa teimme kesäkurpitsasta pieniä ”pihvejä” paistamalla ne pannulla parmesan-juustoraasteessa kuorrutettuina. Tämä ohje vaatii hieman näpertelyä, mutta se kannattaa: tulos on valloittava! Kunhan vain leikkaa kesäkurpitsasta sopivan paksuisia viipaleita, sen verran paksuja ne saavat olla että ”pihvi” pysyy kasassa, mutta kuitenkin niin ohuita että kesäkurpitsa kypsyy sisältä pehmeäksi. Kesäkurpitsaviipaleiden kera sopii erinomaisesti tsatsiki tai yksinkertaisemmin valkosipulilla, sitruunankuorella ja mintulla tai basilikalla maustettu turkkilainen jugurtti.

Pensaspapu 'Maxi'

Pensaspapu ’Maxi’

Pensaspavut ovat selvinneet rusakoiden hyökkäyksiltä ja lajikkeista aikaisin, Maxi, tuottaa nyt satoa. Vihreät pavut ovat parhaimmillaan yksinkertaisesti valmistettuina: palkoja keitetään noin kymmenen minuuttia, valutetaan keitinvesi pois ja kaadetaan päälle hyvä marinadi taikka kasviöljyä tai voita ja silputtuja yrttejä. Pikkuisen enemmän vaivaa nähden syntyvät esimerkiksi tuliset vokkipavut, joita valmistimme viime kesänä, tai ”Haricots verts provencales”: vihreät pavut Provencen tyyliin. Se tarkoittaa käytännössä ”tomaatin, sipulin ja valkosipulin kera”.

Kesäkeittiössä erityisen tervetulleita ovat ruuat, joita ei tarvitse lainkaan kypsentää. Yksi sellainen on libanonilainen tabbouleh-salaatti eli bulgur-vehnärouheesta ja yrteistä tehty raikas lisäke. Reseptikokoelmassamme on tabboulehista keväinen versio, jossa on käytetty persiljan sijaan vuohenputkea. Näin kesällä kun yrttejä on yllin kyllin saatavissa, tabbouleh kannattaa kuitenkin valmistaa klassisen reseptin mukaan maustamalla se persiljalla ja mintulla. Toki tabboulehia voi myös varioida käyttämällä mitä tahansa pehmeälehtisiä sesongin yrttejä maun mukaan!

Klassinen tabbouleh

Klassinen tabbouleh

Itse asiassa maustaminen on väärä ilmaisu: yrtit, etenkin persilja, ovat itse asiassa pääroolissa tässä ohjeessa, joka perustuu Claudia Rodenin kirjassa ”A New Book of Middle Eastern Food” julkaistuun reseptiin – persiljaa tulee olla todella paljon! Tästä kirjasta opimme myös sen, että pelkän vedessä liottamisen sijaan bulgur kannattaa panna pehmenemään salaatin kastikkeeseen eli sitruunamehuun ja oliiviöljyyn. Bulguria ei siis keitetä niin kuin usein pakkauksen ohjeissa neuvotaan, vaan se liotetaan pehmeäksi. Aikaa siinä tietysti kuluu, mutta se kannattaa – tulos on ehdottomasti maukkaampi!

Katso reseptit

Sadonkorjuukauden ensimmäiset herkut

Grillattua salaattifenkolia

Hellesäällä on ikävä hikoilla kuuman lieden tai uunin ääressä, joten on ollut suoranainen helpotus että ruuanlaiton on voinut siirtää ulkosalle. Onneksi grillaamalla voi valmistaa lähes mitä tahansa vihanneksia!

Grillattu salaattifenkoli

Meillä on ollut kiire korjata kasvimaalta kaikki salaattifenkolit, jotka hermostuivat helleaallosta ja ryhtyivät kehittämään kukkavartta. Jos sen antaa tapahtua niin fenkolissa ei pian ole syötävää nimeksikään. Mutta vaikka mukulat olisivatkin venyneet hoikiksi niin ne voi silti grillata. Muhkeat mukulat on hyvä leikata pitkittäin noin senttimetrin paksuiksi viipaleiksi ennen grillaamista, mutta venähtäneet voi panna grilliin kokonaisina. Jos hyvin käy niin sisällä piilevä kukkavarsikin mureutuu grillatessa niin että senkin voi syödä. Fenkolin aniksisille aromeille grillaaminen sopii todella hyvin, maku pyöristyy kuumassa herkulliseksi ja aistikkaaksi. Sitruunainen marinadi kruunaa kaiken!

Puutarhurin pesto

Puutarhurin pesto

Puutarhurin pesto

Klassinen pesto on Italian Liguriasta kotoisin oleva maustekastike tai oikeastaan tahna, joka tehdään basilikasta, valkosipulista, pinjansiemenistä, pecorino- tai parmesan-juustosta ja oliiviöljystä. Ligurian keittiö on tunnettu nimenomaan yrttien monipuolisesta käytöstä. Nykyään näkee pestoksi nimitettävän kaikenlaisia kastikkeita, joilla ei välttämättä ole kovin paljon tekemistä esikuvansa kanssa. Pestolle on tyypillistä yrtin, valkosipulin ja pähkinän tai siemenen sekä parmesan-juuston ja oliiviöljyn yhdistelmä. Tosin esimerkiksi juuston voi pestosta hyvin jättää pois, jolloin pesto sopii myös vegaanille.

Basilika on innostunut hurjaan kasvuun hellesäiden myötä, mutta vielä emme raaski käyttää pelkästään sitä peston valmistamiseen – pestoon nimittäin uppoaa yrttiä todella paljon! Teimmekin tällä kertaa peston sekoituksesta eri puutarhayrttejä, jotka ovat juuri tällä hetkellä runsaimmillaan: basilikan sijasta – tai sen täydennykseksi – sopii varsinkin minttu, joka on riehaantunut isoiksi pehkoiksi. Lisäksi olemme panneet pestoon persiljaa, joka yhdistetään usein Välimeren keittiössä mintun kanssa. Tillikin on – yllätys yllätys – alun perin Välimeren alueelta kotoisin.

Pestoperunat

Pestoperunat

Kalliiden pinjansiemenien sijasta käytimme peston valmistamisessa manteleita, ja kesän ensimmäiset tuoreet valkosipulinkynnet omalta palstalta kruunasivat kaiken! Tällainen ”puutarhurin pesto” sopii mainiosti grillattujen kasvisten kyytipojaksi, ja uusista perunoista saa herkullisen salaatin käyttämällä vaihteeksi pestoa kastikkeena.

Nämä reseptit on mukailtu Malou von Siversin kirjasta ”Rosendals Trädgård – ett år med trädgård och mat”, joka on uusi hankinta kesän kirja-alennusmyynnistä. Se ei ole pelkkä keitto-kirja, vaan siinä kerrotaan myös vuoden kierrosta Rosendalin puutarhassa Tukholmassa. Se on yksi suosikkikohteitamme naapurissa, jonne pitää aina päästä Tukholman reissulla – oli vuodenaika mikä tahansa! Testailemme ja muuntelemme tämän kirjan ohjeita, joten kuulette niistä lisää myöhemmin.

Toinen kirjahankintamme alesta on egyptiläissyntyisen Claudia Rodenin ”A New Book of Middle Eastern Food”, varsinainen ensyklopedia Lähi-idän keittiöstä. Tämä teoksen ensimmäinen painos on kuulemma 1960-luvulla esitellyt briteille itäisen ja eteläisen Välimeren maiden ruokakulttuurin ja siitä on tullut todellinen klassikko. Lupaavia ohjeita joihin varmasti palaamme myöhemmin!

Katso reseptit

Rakuunaherkkuja kesäkeittiössä

Ranskalainen rakuuna rehottaa

Yrttimaalla rakuunapuska on tuuhentunut ja venynyt puolimetriseksi. Nyt on aika käyttää rakuunaa tuoreeltaan esimerkiksi grilliruokia höystämään.

Keväällä oli juttua suosikkiyrteistä; meillä yksi yrttimaan vakioasukkaista on ranskalainen rakuuna (Artemisia dracunculus). Leuto talvi sopi monivuotiselle rakuunalle selvästikin hyvin, sillä tänä kesänä se on ehtinyt kasvaa ennätysnopeasti korjuukuntoon. Ehkäpä riittävä kosteuskin on ollut hyödyksi?

Rakuuna on hienostuneen makuinen yrtti, jota käytetään paljon ranskalaisessa keittiössä. Ranskalaiset käyttävät rakuunaa muun muassa sinapin maustamiseen, joten muistisääntönä voi hyvin pitää sitä että rakuuna sopii lähes kaikkeen mihin sinappikin!

Sinappihan on itseoikeutettu paistetun lihan ja savukalan mauste, joten valmistimme rakuunasta maustevoita ja paksua kastiketta kesäisten grilli- ja savustusruokien höysteeksi yhdistämällä siihen karkeaa ranskalaista maalaissinappia. Idea on saatu Jouni Törmäsen keittokirjasta ”Chez Jouni”, jossa on rakuunalinssien resepti. Siinä vihreät ranskalaiset Le Puyn linssit maustetaan rakuunalla, ruohosipulilla, karkealla sinapilla ja voilla ja tarjotaan hanhiconfit’n kera.

Rakuunavoita jääpedillä

Rakuunavoita jääpedillä

Rakuunavoi sopii erinomaisesti grillipihvin päälle sulamaan, mutta sillä voi myös antaa viimeisen silauksen erilaisille kasvisruuille. Kokeile Törmäsen ohjeen tapaan vaikkapa linssien tai vihreiden papujen höystämistä rakuunavoilla. Jos maustevoinappeja pitää pitkään tarjolla lämpimälläkin ilmalla, ne kannattaa tarjoilla asettamalla lautasen alle jääpaloilla täytetty syvä lautanen.

Rakuuna-sinappidippi on puolestaan kehitelty savukalan ja uusien perunoiden kanssa tarjoiltavaksi paksuksi kastikkeeksi, mutta yhtä hyvin se sopii vaikkapa uuniperunan täytteeksi!

Katso reseptit

Luettavaa

  • Jouni Törmänen: Chez Jouni (Tammi 2010)

Vastakaikua

    JohannaHS · Elokuun 8. päivänä 2014 klo 0.01

    Oi voi, ranskisrakuunaa on ikävä, kun viime kevään lumeton kylmyys tappoi muutaman vuoden menestyneen rakuunani täällä Tampereen seudulla. En saanut aikaiseksi metsästää uutta ja nyt olen tämän satokauden ilman…

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Nokkonen käyttöön keittiössä

Lasagnea nokkosista

Nokkonen korvaa mainiosti pinaatin ruuanlaitossa, myös makunsa puolesta.

Toukokuun kuukauden kasvi nokkonen sopii käytettäväksi kaikissa niissä ruokalajeissa, jotka tavallisesti valmistetaan pinaatista. Ainoastaan tuoreena esimerkiksi salaatteihin käytettävää baby-pinaattia nokkonen ei korvaa, sattuneesta syystä! Mutta ryöpättynä eli lyhyesti keitettynä nokkonen jopa maistuu aivan pinaatilta, joten siitä valmistuvat samanlaiset kastikkeet, letut, munakkaat, keitot ja muhennokset kuin pinaatistakin. Ottaen huomioon nokkosen ylivertaisen ravinteikkuuden, tämä villivihannes kannattaa ottaa käyttöön keittiössä varsinkin näin keväällä, kun versot ovat vielä tuoreita ja muuta satoa on vähänlaisesti tarjolla.

Lasagne on yksi lempiruuistamme, jota valmistamme yleensä tuoreesta täysjyväpastasta. Se on ravitsevampaa kuin valkoisesta vehnästä valmistettu pasta, ja lasagnessa ei haittaa että pasta on hieman raskaampaa kuin tavallinen pasta. Tuoreiden lasagnelevyjen sijasta lasagnen voi tietysti valmistaa myös kuivista lasagnelevyistä, mutta silloin pastan ja kastikkeen suhde ei välttämättä ole sama, joten reseptiä pitää rukata lisäämällä kastikkeen määrää, tai ainakin kosteutta. Mutta jos kuivat lasagnelevyt esikeittää, ne muistuttavat paremmin tuoretta pastaa.

Muhevaa nokkoslasagnea

Muhevaa nokkoslasagnea

Lasagne tehdään usein siten, että kastikkeita on kahta erilaista. Tästä on hyvä esimerkki tunnetuin lasagneresepti eli Lasagne alla Bolognese, jossa on jauhelihakastiketta höysteenä. Toisena kastikkeena käytetään perinteisesti valkokastiketta eli béchamel-kastiketta, jota maitokastikkeeksikin kutsutaan. Tämänkertaisessa ohjeessamme on kuitenkin käytetty pelkästään valkokastiketta, joka maustetaan runsaalla määrällä nokkosta. Juustolla ryyditettynä nokkoslasagne on niin täyttävää, että nälkä lähtee varmasti jokaiselta! Jos nokkosta ei ole saatavilla tarpeeksi (tässä sitä käytetään todella paljon!), voi sekaan nakata muitakin kevään villiyrttejä tai monivuotisia vihanneksia kuten vuohenputkea, pinaattihierakkaa ja suolaheinää. Myöhemmin kesällä saman ohjeen mukaisesti voi valmistaa pinaatti-, mangoldi- tai vaikkapa lehtikaalilasagnea.

Katso reseptit

Vastakaikua

    savea ja papuja · Toukokuun 26. päivänä 2014 klo 22.41

    Tein täytettyjä nokkoslettuja, mutta pitää muistaa tämä resepti vastaisuuden varalle. Tätä varten saa kerätä nokkosia kauemmin, mutta se ei haittaa. Laitoin linkin blogiini teidän aikaisempaan postaukseen. Linkki: http://saveajapapuja.blogspot.fi/2014/05/hortoilua-helteessa.html

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Kevätruokaa uudesta ja vanhasta sadosta

Vihersalaatti ruohosipuli-piparjuurivinaigrettella

Tämä on se aika vuodesta, jolloin edellisvuoden ja uuden kauden sato lyövät kättä. Edellisen kasvukauden viimeiset vihannekset kaivetaan esille kellarista tai pakastimesta, kasvimaalle syksyllä jääneet mukulat otetaan talteen ja uutta satoa saadaan monivuotisista vihanneksista.

Maa-artisokka on niitä juureksia, joita usein jää syksyllä kasvimaalle. Eikä se ole mikään ongelma, sillä parhaiten maa-artisokan mukulat säilyvät niillä sijoillaan, maan uumenissa lähellä nollan lämpötilaa. Mutta jos maa-artisokan haluaa keväällä ottaa käyttöön niin pitää olla vikkelä: maan lämpötilan noustua riittävästi mukulat alkavat kehittyä ja mukuloiden laatu kärsii. Kannattaa siis kaivaa ne esiin heti kun maa on sula, erotella tarpeellinen määrä mukuloita uudelleen istutettaviksi, ja ottaa loput käytettäväksi keittiössä.

Piparjuuri on toinen monivuotinen juurikasvi, joka istutetaan viimeistään keväällä uudelleen. Siinä samassa voi ylimääräiset juurenpalat käyttää hyväkseen ruuanlaitossa. Piparjuuren tuliset aromit ja vitamiinit – piparjuuri sisältää muun muassa paljon C-vitamiinia – tekevät siitä erityisen arvokkaan lisän meidän pohjoisen ihmisten talvi- ja kevätruokavalioon.

Onneksi keväällä ei kuitenkaan tarvitse olla pelkästään edellisvuoden sadon varassa: jos monivuotisille kasveille on varattu oma nurkkansa kasvimaalta, niin nyt voi korjata satoa muun muassa monivuotisista sipuleista kuten pilli-, ruoho-, ilma- ja kiinansipulista. Myös tarhasuolaheinä ja erilaiset hierakat työntävät lehteä jo aikaisin keväällä. Kun ottaa käyttöön myös aikaiset villiyrtit kuten joka puutarhan riesan vuohenputken, niin tuoretta vihreääkin on saatavilla ihan omasta takaa!

Punajuuripiirakka

Punajuuripiirakka

Reseptikokoelmastamme löytyy monta reseptiä vuohenputken ja maa-artisokan ystäville, kuten esimerkiksi toissa vuoden pääsiäiseen laatimamme maa-artisokkaruuat tai vapunviettoon sopivat piknik-ohjeet vuohenputken ystäville. Tänä keväänä olemme kokeilleet, mitä uutta voisi tehdä varastossa säilyneistä juureksista. Niistä voi tehdä esimerkiksi ranskalaistyyppistä ruokaisaa piirakkaa eli quiche’a. Itse käytimme siihen punajuurta ja punasipulia sekä sinihomejuustoa – ihanaa!

Vuohenputkea ja papuja

Vuohenputkea ja papuja

Viime kesä oli niin lämmin ja pitkä, että omia papuja riitti kuivatettavaksi asti; viimeiset niistä käytimme vasta nyt keväällä marinoituina vuohenputken kera. Keväisen aterian viimeisteli raikas vihersalaatti suolaheinästä, hierakoista, vuonankaalista ja vuohenputkesta, joka höystettiin ruohosipulilla ja piparjuurella maustetulla vinaigrettella.

Katso reseptit