Omalla perunamaalla uusien perunoiden sesonki on nyt. Kannatti odottaa, koska tarjolla on parhaita uusia perunoita: herkullisia maistiaisia oikeista lajikkeista!
Viime vuosina kaupat ovat panostaneet uuden sadon perunoiden tarjoamiseen mahdollisimman aikaisin. Kuluttajat tuntuvat vaativan uusia perunoita jo lakkiaisjuhliin tai vähintäänkin juhannukseksi. Seurauksena on että perunoita tuodaan jopa Välimeren alueelta tai Keski-Euroopasta ja Etelä-Ruotsista. Kotimaiset viljelijät ovat vastanneet kilpailuun panostamalla varhaisperunalajikkeiden viljelyyn harson alla huhtikuun loppupuolelta alkaen.
Valitettavasti seurauksena on se että uudet perunat eivät enää maistu samalta kuin ennen vanhaan. Pitkät kuljetukset pitävät huolen siitä, että peruna ei tosiaankaan ole vasta korjattua ja tuoretta. Varhaislajikkeiden jalostuksessa maku ei ole ensimmäinen prioriteetti vaan aikainen sato, joten aromiltaan varhaisperunat ovat usein vaatimattomia. Ironista kyllä olemme uusia perunoita himoitessamme luopuneet siitä minkä loppujen lopuksi pitäisi olla tärkeintä: makuelämyksestä. Moni taitaa olla jo kyllästynyt uusiin perunoihin siinä vaiheessa kun satoa saadaan todella herkullisista lajikkeista!
Perunamaa heinäkuussa
Vanha kunnon Siikli eli alunperin saksalainen lajike Sieglinde on meidän ja monen muunkin mielestä kaikkein herkullisin uuden sadon peruna. Siinä on voin ja pähkinän täyteläistä aromia. Siikli on sekin melko aikainen, mutta ei pärjää kilpailussa varhaisperunalajikkeiden kanssa. Meillä ei kuitenkaan osteta uutta perunaa ennen kuin Siikliä on saatavilla. Ja tänä vuonna päätimme jäädä odottelemaan oman kasvimaan satoa eli sitä todellista uuden sadon perunaa!
Tänä vuonna viljelemistämme perunalajikkeista aikaisin on Amandine ja seuraavaksi aikaisin Linzer Delikatess.
Uusien perunoiden keittäminen
Perunan kaunis kukka
Voisi kuvitella että perunoiden keittäminen on helppo juttu. Uuden sadon herkkien ja hienoaromisten mukuloiden keittämisessä on kuitenkin omat niksinsä, joita noudattamalla välttää pilaamasta arvokkaat herkut.
Perinteinen ohje kuuluu että uudet perunat valmistetaan panemalla ne kiehuvaan suolattuun veteen kypsymään. Anu Hopia toteaa kirjassaan Kemiaa keittiössä (Nemo, 2008) että on tärkeää saada mukuloiden entsyymitoiminta nopeasti lakkaamaan, muuten entsyymit ehtivät kovettaa mukuloiden kuoren sitkeäksi. Entsyymit tuhoutuvat yli 70 asteen lämpötilassa. Perunat kannattaa siis todellakin panna kattilaan vasta kun vesi kiehuu kunnolla.
Hopia ei mainitse mitään suolan määrästä ja siitä onkin monenlaisia mielipiteitä. Moni suosittelee aika suuriakin määriä suolaa estämään mukuloiden vetistymistä. Toisaalta suolaa ei pidä panna keitinveteen liikaa, koska liika suola sitkistää mukulan kuorta. Aikamoista tasapainoilua siis! Itse vieroksumme kovin suurta suolankäyttöä, joten teelusikallinen litralle vettä saa riittää.
Yrttejä uusille perunoille
Perinteinen suomalainen tapa maustaa uuden sadon perunat on tietysti tilli ja voi. Tillin varret laitetaan keitinveteen ja lehtisilpulla maustetaan valmiiksi keitetyt perunat. Voinokare kruunaa täydellisen makuelämyksen!
Jos uusia perunoita syö paljon niin kuin meillä tehdään sitten kun oma sato valmistuu, tarvitaan välillä vaihtelua. Tillin sijasta käytämme muitakin yrttejä perunoiden maustamiseen. Voin voi silloin tällöin vaihtaa öljyksi. Pelkän keittämisen sijaan uusia perunoita voi vaihteeksi myös grillata tai paistaa, jolloin mausteeksi sopivat paremmin kypsennystä kestävät yrtit.
Uuden sadon perunat ovat sesonkiherkku monessa pohjoisen Euroopan maassa, etelämmässä ilmiö on oudompi. Raja taitaa mennä suunnilleen siinä mihin päättyi Rooman valtakunta antiikin aikoihin, niin kuin monessa muussakin asiassa…
Tanskassa ja Brittein saarilla uudet perunat maustetaan perinteisesti mintulla. Saksassa perunan kumppani on persilja. Moni muukin yrtti sopii korvaamaan tillin uuden perunan kyytipoikana – sinänsä lohdullista koska tilli ei kokemuksemme mukaan ole kaikkein helpoin kasvatettava eikä aina valmis korjattavaksikaan kun uusia perunoita on jo tarjolla. Jos ei siis voi käyttää tilliä niin voi hyvin suunnata katseensa muihin ryytikasveihin.
Samankaltaisia pehmeälehtisiä yrttejä kuin tilli ovat muun muassa mauste- ja saksankirveli, joiden maussa on anista ja lakritsia. Myös rakuuna sopii sille, joka haluaa aniksen aromia uusiin perunoihinsa. Kirvelin ja rakuunan seuralaiseksi sopii mainiosti voi. Näillä yrteillä maustetut uudet perunat sopivat mainiosti esimerkiksi kalan ja vaalean lihan kanssa.
Keitetyt uudet perunat
Myös korianteri sopii uuden perunan kanssa, mutta aromiltaan voimakkaana ja raikkaana se muuttaa makuelämyksen täysin toisenlaiseksi. Korianterilla maustetut uudet perunat sopivat mainiosti esimerkiksi tulisten grilliruokien lisukkeeksi. Korianteria käytettäessä kannattaa voi vaihtaa öljyyn: esimerkiksi kylmäpuristettu rypsiöljy ei sellaisenaan maistu kaikille, mutta korianteriöljyä siitä voi hyvin valmistaa.
Jos uudet perunat keittää ensin lähes kypsiksi ja sitten grillaa tai paistaa ne, kannattaa mausteeksi valita esimerkiksi timjami, salvia, rosmariini, oregano tai vaikkapa laventeli koska ne kestävät kuumennusta. Oliiviöljy sopii kuin nakutettu näille Välimeren yrteille. Kun valmiiden perunoiden päälle pirskottelee vielä hieman sitruunamehua niin makuelämys on täydellinen!
Hyvä idea onkin korjata saman tien satoa kahteen ateriaan ja keittää kaikki perunat kerralla. Ensimmäisenä päivänä voi tehdä yksinkertaiset uudet perunat maustamalla ne voilla tai öljyllä sekä hennoilla yrteillä. Seuraavana päivänä voi sitten viimeistellä loput perunat paistamalla ne oliiviöljyssä Välimeren yrttien kanssa.
Mikä on sinun lempireseptisi uusille perunoille?
Katso reseptit
Kiitos ohjeesta ja erityisesti härkäpavun käsittelystä. Olen ollut epävarma, pitääkö härkäpapu poistaa ”makuupussistaan” ja nyt näyttää, että hyvähän tuo olisi. Tätä keittoa teen varmasti, on tosi mukavaa kun kaikki ainekset (melkein, ei vielä kasva sitruuna meillä päin) löytyvät omalta kasvimaalta.
Juu, sitruunaa ei meilläkään kasva omasta takaa vaikka hyvä olisi. Olet varmaan huomannut että meillä on aika vähän reseptejä joissa ei olisi mukana sitruunaa… 😉
Härkäpapujen sisäkuoren (eli ”makuupussin”) poistaminen ei ole siinä mielessä välttämätöntä että siinä olisi haitallisia aineita tms. Mutta se on vähän sitkeää varsinkin kun pavut nauttii tuoreeltaan.