Mullasta nousee kasvi

Hernesatoa

Palstalta pöytään: pikkelsiä maa-artisokasta

Maa-artisokkapikkelsi

Heti kun maa on sulanut voi esiin kaivaa viimeiset maa-artisokan mukulat edellisvuoden sadosta. Niistä syntyy vaikkapa herkullista pikkelsiä viinietikkaisessa marinadissa.

Maa-artisokan sato valmistuu yleensä niin myöhään syksyllä että osa jää korjaamatta jos ei ole valppaana ennen talven tuloa. Mutta ei hätää, maa-artisokan mukulat voi yhtä hyvin korjata myös keväällä roudan sulettua. Tosin silloin on hyvä olla ajoissa liikkeellä, sillä kasvun alettua mukulat alkavat pehmetä ja hajota karkeaksi jauhomaiseksi mössöksi. Itse jätimme viime syksynä suosiolla yhden rivin maa-artisokkaa korjaamatta jotta keväällä saisimme tuoreita mukuloita. Nyt ne on korjattu ja siemenmukulat istutettu tätä kasvukautta varten.

Useimmissa resepteissä maa-artisokka soseutetaan tavalla tai toisella ja höystetään kermalla. Muhennettuna maa-artisokka onkin hienostuneen herkullista joten ei ihme että monet valmistavat maa-artisokasta useimmiten sosekeittoa (katso esim. reseptimme Yksinkertaisen hienostunut maa-artisokkakeitto). Mutta kyllä maa-artisokkaa voi valmistaa toisellakin tavalla, niin että se jää hauskan rapeaksi. Esimerkiksi reseptissä maa-artisokkaa valkoviinissä mukuloita ei kypsennetä mössöksi asti, vaan ne jätetään sopivan kiinteiksi.

Myös tämänkertaisessa marinoitujen maa-artisokkien reseptissä ohuet viipaleet jäävät rapeiksi, koska ne keitetään vain nopeasti ja jätetään liemeen maustumaan viikon ajaksi. Tämä on loistava lisäke esimerkiksi grillatuille liha-, kala- ja kasvisruoille. Resepti on muokattu The New York Times’issa julkaistusta ohjeesta.

Katso resepti

Kevään maa-artisokkasatoa

Kevään maa-artisokkasatoa

Vastakaikua

    savea ja papuja · Toukokuun 1. päivänä 2013 klo 13.27

    Todella kiinnostava resepti tuo maa-artisokkapikkelsi. Muutenkin postaus sisälsi hyvää informaatiota. Laitoin omaan blogiini linkin teidän sivuille.

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Pääsiäisherkkuja talvikurpitsasta

Kurpitsa ’Blue Ballet’

Halkaise talvikurpitsa ja löydät sen sisältä edelliskesän auringonpaisteen, jonka säteet on tallennettu loistavan oranssinkeltaiseen hedelmämaltoon! Teemme tämän vuoden pääsiäispöytään ruokia talvikurpitsasta.

Kurpitsaa käytetään Suomessa lähinnä sen satokautena syksyllä, aivan kuin se olisi vain sesonkiherkku jonka aika on ohi muutamassa viikossa. Talvikurpitsa on kuitenkin yksi parhaiten säilyvistä vihanneksistamme jos se on korjattu ja säilytetty asianmukaisesti. Ei siis ole mitään syytä lopettaa talvikurpitsan käyttöä marraskuun sadonkorjuujuhlien jälkeen. Vielä enemmän sen terveellisiä karotenoideja tarvitaan näin maaliskuussa kun olemme enemmän tai vähemmän talven ryydyttämiä… Siispä meillä lahdataan pääsiäispöytään talouskellarista viimeiset oman sadon talvikurpitsat, jotka ovat lajiketta Blue Ballet. Se on säilyvyydeltään huippuluokkaa!

Pääsiäinenhän on tänä vuonna varsin aikaisena ajankohtana, samoin kuin kaikki muutkin kirkkopyhät, joiden ajankohta määräytyy sekä aurinko- että kuuvuoden perusteella. Pääsiäistä vietetään kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Tänä vuonna sattuu täysikuu jo viikko kevätpäiväntasauksen jälkeen. Pääsiäinen ei siis koita kovin keväisissä merkeissä muutoin kuin valon lisääntymisen puolesta. Ja sehän alkaa todella tuntua juuri kevätpäiväntasauksen jälkeen! Tähän lisääntyvän valon juhlaan sopii hyvin kuin oranssinkeltaisena aurinkona loistava talvikurpitsa.

Raikas kurpitsakeitto

Pääsiäisaterian alkuruoaksi kurpitsakeitto on ilmeinen vaihtoehto. Sen on hyvä olla kevyehkö, sillä pääsiäisen muut ruoat ovat joka tapauksessa aika täyttäviä. Tämän raikkaan kurpitsakeiton reseptin esittelimme jo syksyllä, mutta vähintään yhtä hyvin sen sitrusaromit sopivat kevään kynnyksellä nautittaviksi.

Paistettua talvikurpitsaa

Paistettua talvikurpitsaa

Paistettu kurpitsa

Pääsiäislampaan tai lintupaistin kumppaniksi sopii mainiosti tämä lisäke, joka valmistetaan talvikurpitsasta karamellisoimalla se voissa ja hunajassa sekä maustamalla itämaiseen tyyliin. Ohje on hämäävän yksinkertainen, mutta lopputulos on todella herkullinen! Resepti on peräisin keittiömestareiden raamatusta, Larousse Gastronomiquesta.

Amerikkalainen kurpitsapiirakka

Yhdysvalloissa kurpitsapiirakka on perinteinen marraskuisen sadonkorjuujuhlan kiitospäivän jälkiruoka. Usein täyte valmistetaan säilötystä kurpitsasoseesta, jota löytyy joka supermarketista. Maustesekoitustakin löytyy valmiina seoksena niin että moni amerikkalainen ei edes tiedä, mitä mausteita siihen on käytetty. Suomalaiselle perinteinen mausteseos tuo piparkakut mieleen sillä siinä on ainakin kanelia, maustepippuria ja jauhettua inkivääriä. Piirakan voi maustaa myös pomeranssin tai mandariinin kuorella jos haluaa hedelmäisempiä makuja.

Amerikkalaista kurpitsapiirakkaa

Amerikkalaista kurpitsapiirakkaa

Tässä reseptissä täytteeseen käytetään kondensoitua maitoa eli makeutettua maitotiivistettä. Sitä löytyy hyvinvarustetuista ruokakaupoista, erityisesti etnisiä ruokatarvikkeita myyvistä liikkeistä. Itse ostamme maitotiivistettä venäläisen ruoan kaupasta. Kondensoitu maito tekee täytteestä samettisen sileää ja tuo piirakkaan kinuskisen aromin. Toki täytteeseen voi käyttää kondensoidun maidon sijasta myös kermaa ja sokeria, esimerkiksi fariinisokeria. Piirakan täytyy saada jäähtyä täysin ennen tarjoilua, jotta täyte jähmettyy kokonaan. Piirakka on siis valmistettava hyvissä ajoin ennen tarjoilua.

Taikinareseptimme sopii kaikenlaisille makeille piirakoille joissa on kostea täyte. Piirakkapohja esipaistetaan jotta se ei vettyisi liikaa täytettä lisättäessä. Sitä varten keittiössä on hyvä pitää aina saatavilla kuivia herneitä, joita voi käyttää uudelleen ja uudelleen taikinapohjan painona.

Kurpitsapiirakkaviipaleet koristetaan nokareella kermavaahtoa tarjoilua varten. ”Täydellisen kermavaahdon” ohje on Anu Hopian mainiosta kirjasta ”Kemiaa keittiössä”, joka esittelee ruoanlaittoa kemian ja fysiikan näkökulmasta. Tämän reseptin kermavaahdossa pitäisi siis olla molekyylit oikeilla paikoillaan…

Katso reseptit

Härkäpapua aamiaiseksi?

Ful Medames, egyptiläinen härkäpapumuhennos

Ful Medames on Egyptin kansallisruoka. Se on ehkä ihaninta mitä kuivatuista härkäpavuista voi valmistaa: vaatimattoman näköinen mutta suussasulavan herkullinen paputahna, joka on kaiken lisäksi terveellistä ja täyttävää kuin mikä.

Ful on vähän niinkuin hummus mutta härkäpavuista valmistettuna. Se on erityisesti oliiviöljyllä, sitruunamehulla ja valkosipulilla maustettu dippi tai muhennos, jota on Egyptissä ja muualla lähi-idässä ja Afrikan sarven alueella tarjolla kaikilla aterioilla ja kaikissa tilanteissa. Jo aamiaisesta alkaen ful’ia on pöydässä, silloin sen kanssa tarjotaan leivän lisäksi kovaksi keitettyä kananmunaa. Mutta ful on usein myös osa meze’ä muiden pikkuruokien kuten oliivien, erilaisten kastikkeiden ja marinoitujen vihannesten kanssa, sekä suosittua katuruokaa leivän kera. Ful on yllättävän täyttävää ruokaa vaikka saattaakin kuulostaa kovin yksinkertaiselta. Kuivatut härkäpavut ovat todella ravinteikkaita; ne sisältävät hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, runsaasti kuituja sekä kasvikunnan tuotteeksi poikkeuksellisen paljon proteiinia, noin 30 prosenttia. Ful sopiikin mainiosti aamiaiseksi silloin kun sen päälle täytyy jaksaa rehkiä ennen seuraavaa ateriaa, esimerkiksi sporttisina viikonloppuaamuina.

Ful tehdään kotiseudullaan pienistä kuivatetuista härkäpavuista. Arabian kielen sana ful (tai foul ranskalaisittain kirjoitettuna) on samaa alkuperää kuin fava (härkäpapu on broad bean tai fava bean englanniksi) ja faba (härkäpavun tieteellinen nimi on Vicia faba). Medames (tai mudammas) viittaa haudattuun: ilmeisesti papuja on alunperin kypsennetty tulisijassa tuhkaan haudatussa astiassa. Suomalaiset pienisiemeniset härkäpapulajikkeet jotka ehtivät tuleentua ennen talven tuloa sopivat mainiosti ful’in valmistamiseen. Jos siis kasvimaalla vain on tilaa niin kannattaa viljellä härkäpapua kuivatettavaksi. Vaaleasiemenisistä lajikkeista tulee kauneinta ful’ia, kun taas tummissa on voimakkaampi härkäpavun aromi. Jos taas haluaa päästä helpolla, tahnan voi valmistaa valmiiksi kuorituista ja halkaistuista härkäpavuista, silloin liotus ja keittoajat kutistuvat lyhyemmiksi. Kuorittuja härkäpapuja saa jo kotimaistenkin tuottajien pakkaamina, esim. Gobbas Gårdilta saa Suomessa viljeltyä härkäpapua kuorittunakin.

Ful Medames aamiaisella

Ful Medames aamiaisella

Härkäpapuja liotetaan vähintää vuorokausi, mielellään kaksikin ennen ful’in valmistamista. Me poistamme liotuksen jälkeen kuoren niistä siemenistä, joista se irtoaa helposti, jotta soseutuminen on tehokkaampaa. Kaikkia kuoria ei kuitenkaan kannata poista, koska ful’issa saa olla sattumiakin. Jos ful’in maustaa juustokuminalla (jeera) niin jauhettua kuminaa kypsennetään ensin öljyssä. Samalla voi kuullottaa myös valkosipulin. Sitten vasta lisätään pavut ja vesi ja keitellään kunnes pavut alkavat soseutua.

Ful ei näytä kummoiselta, koska härkäpapu muuttuu keitettäessä harmahtavan ruskeaksi. Jonkun mielestä se voi olla jopa vastenmielisen näköistä. Hajukin voi keitettäessä olla vähän tympeä, kuin kotimaisessa hernekeitossa. Mutta ulkonäön tai hajun ei pidä antaa pettää sillä ful maistuu suussa sulavan herkulliselta!

Jos syöjät ovat kovin ennakkoluuloisia, kätke ful wrap’iin: voitele ohut rieska paksulla kerroksella ful’ia, levitä päälle lempivihanneksiasi ja yrttejä maun mukaan. Salaattia, tomaattia, paahdettua paprikaa, raastettua porkkanaa, silputtua ruohosipulia jne. Mukaan voit heittää nokareen tuorejuustoa. Kääri rieska wrap’iksi taittamalla ensin täytteen päälle pohjaksi yksi sivu. Sen jälkeen voit rullata loput rieskasta täytteen ympärille.

Katso resepti

Linkki

Laskiaisrokkaa härkäpavuista

Härkäpapuja Myllylän kansakoululta Iitistä

Vuoden puutarhakausi alkaa laskiaisenvietolla: perinteisin laskiaistaioin yritetään varmistaa tulevan kauden viljelyonni. Perinteinen laskiaisruoka on härkäpapurokka, joka höystetään meheväksi possunlihalla. Parempaa evästä pulkkamäkeen saa hakea!

Laskiainen koittaa tänä vuonna aikaisin, jo helmikuun alkupuolella. Laskiaisrokka taitaa olla ainoa ruokalaji, joka on vanhoista perinteistä säilynyt nykypäivään. Vieläkin hernekeittoa nautitaan torstaisin, ennen viikottaista paastopäivää eli perjantaita. Ennen muinoin rokka kuului niihin ruokiin, joita tankattiin ennen pääsiäistä edeltävään pitkään paastoon ”laskeutumista”. Tosin silloin se tehtiin härkäpavuista, mistä kertoo vanha nimikin ”papurokka”.

Laskiaisena oli tärkeintä että ruoassa oli rasvaa. ”Jota enemmän rasva kiilsi sormissa ja suupielissä, sitä paremmin kesällä siat lihoivat, lehmät lypsivät, ja sitä enemmän emännät kirnusivat voita ja palvasivat sianlihaa” kertoo Kustaa Vilkuna kansanperinteestä laskiaiseen liittyen. Jos siis perinteistä rokkaa haluaa, sen valmistamiseen tulee käyttää rasvaista possunlihaa.

Härkäpavuista rokan keittäminen on hieman hankalampaa kuin herneistä, varsinkin jos on tottunut syömään rokan hyvin pehmeänä ja soseisena niin kuin me. Härkäpavun siementen sitkeä kuori nimittäin säilyy kuivattunakin eikä se pehmene täysin pitkään keitettynäkään. Halusimme kuitenkin kokeilla miten perinteinen rokka syntyy härkäpavuista, joten otimme haasteen vastaan.

Talvinen piknik

Talvinen piknik

Meillä ei viljellä härkäpapua niin paljon että sitä riittäisi talven varalle kuivatettavaksi, vaan nautimme pavut kesällä tuoreeltaan. Sen vuoksi ostimme Annalan joulutorilla kuivattuja härkäpapuja Myllylän kansakoululta Iitistä. Ne olivat hauskan monenkirjavia, ilmeisesti pussissa oli monen eri lajikkeen siemeniä. Haittapuolena oli se, että pavut käyttäytyivät eri tavalla: joidenkin kuori halkeili ja irtosi jo yön liotuksen jälkeen, kun taas toisten kuori ei hievahtanutkaan. Loppujen lopuksi ryöppäsimme siemenet jotta saimme osan kuorittua ennen kypsentämistä ja keitosta sopivan soseutunutta. Aikamoinen homma papujen kuoriminen kuitenkin on, joten vähemmällä pääsee jos voi liottaa papuja pidempään, esimerkiksi pari vuorokautta. Tai jos on käytettävissä jonkinlainen riittävän suuri puserrin, esimerkiksi perunapuserrin tai ”Flotte Lotte” eli hedelmäsoseiden valmistukseen käytettävä mylly. Tai jos ei yksinkertaisesti välitä siitä että keitto on totuttua sitkaampaa!

Aloitimme keiton valmistamisen edellisenä iltana, jolloin laitoimme pavut likoamaan ja keitimme lihasta liemen. Liemi on hyvä saada jäähdytettyä ennen varsinaisen keiton valmistamista, jotta niin halutessaan saa ylimääräisen rasvan kuorittua liemen päältä. Sillä tavoin pystyy säätelemään rasvan määrää mielensä mukaiseksi, jos ei ole niin nuuka perinteiden noudattamisen kanssa. Toki lihan, liemijuurekset ja pavut voi myös kypsentää myös yhtä aikaa, jolloin keiton valmistaminen on yksinkertaisempaa kuin reseptissämme. Siihenkin menee kyllä useampi tunti – kyse on siis kirjaimellisesti slow foodista!

Hernerokka kehotetaan usein maustamaan meiramilla, mutta koska emme erityisesti perusta meiramista käytimme keiton höystämiseen kynteliä, perinteistä papuyrttiä. Lisäksi maustimme keiton valkosipulilla ja suomalaisella sinapilla. Täytyy sanoa että siitä tuli todella herkullista retkiruokaa, jos mahdollista vieläkin maistuvampaa ulkona pakkasessa kuin hernerokka! Ruokatermoksessa keiton voi ottaa mukaansa laskiaismäkeen, taikomaan huutamalla ”pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia, räätiköitä kuin nurkanpäitä”!

Katso resepti

Vastakaikua

    Ilkka Turppo · Tammikuun 9. päivänä 2014 klo 1.08

    Heipähei. Hienoa lukea papurokasta, jonka moni EteläKarjalainenkin tuntuu unohtaneen ruokapöydästään. Siellähän tämän tekemisen taito on Lemin ja Savitaipaleen alueella vielä kituutellut vanhempien ihmisten avulla. Rokkahan on Savitaipaleen pitäjäruoaksikin valittu ellen ihan väärin muista. Nyt pitää kuitekin jo -58 syntyneenä ja lukemattomia rokkia syöneenä ja tehneenä ja monilla papupelloilla satoa korjanneena huomauttaa että tuo valmistamasi, varmasti maukas, rokka ei ikävä kyllä ansaitse nimeä Perinteinen papurokka (vilahtaa tuolla tekstosuudella). Enneminkin Tuunattu papurokka. Perinteiseen rokkaan kuuluu (hieman tekijästä ja alueesta riippuen) vain vesi, pavut, sianliha, sipuli ja suola. Jotkut heittävät sekaan maustepippureita. Reseptikin on peloittavan ”monimutkainen” perinneruoaksi. Yksinkertainen on kaunista,papujen lioitus yön yli, veden vaihto, ryöppäys ja vielä veden vaihto.Hellästi keitellen papuja n. tunti, lihapala sekaan ja silputtu sipuli ja hellää hauduttelua pari tuntia kunnes liha mureutuu. Liha paloitellaan sekaan ja lisätään suola (pippurit) ja vielä hauduttelua puolesta tunnista tuntiin. Papujen kuorimista ihmettelen, miksi? Nehän ovat ravinnerikasta syömistä ja antavat rokkaan suutuntumaa. Minä pidän tällä ohjeella tehtyä rokkaa erittäin maukkaana ja helppona valmistaa. Toki makuja on monia ja mausteilla ym, ryyditetyt versiot varmasti toinen toistaan maukkaampia, mutta… Perinteisellä ruoalla on perinteitä kunnioittava reseptinsä, ja se on yleensä mitä yksinkertaisin valmistaa vähistä aineksista. Positiivisin ajatuksin nykyajan Laskiaisrokasta härkäpavuista valmistettuna.Oikein hyvää vuodenjatkoa 2014! Laskiainen lähestyy, kokeileppa perinteistä ): Ile

    Vastaa tähän viestiin  – tai aloita uusi keskustelu

Palstalta pöytään: jouluherkkuja omasta sadosta

Talvinen hapankaali

Vanhoissa joululauluissa käy lämmin henkäys talvisäässä kun joulu on. Ihmetellään onkos tullut kesä talven keskelle. Meidän jouluumme kesän tuo kirjaimellisesti se, että joulupöytään kannetaan oman puutarhan satoa!

Balsamicopunajuuret

Balsamicopunajuuret

Syksyn mittaan on pitänyt huolehtia siitä, että kaikkea satoa ei ole syöty saman tien, vaan joulupöytäänkin on riittänyt oman kasvimaan antia. Talouskellarin hyllyillä on koko joukko korvamerkittyjä purkkeja jouluaattoa odottamassa, kuten syyskuussa balsamiviinietikkaan säilöttyä punajuurta. Siitä syntyy omien salotti- ja purjosipulien sekä Antonovka-talviomenoiden kanssa mainio rosolli. Tänä vuonna rosolliin ei kuitenkaan panna herkkukurkkua, sillä kurkkusato jäi viileässä ja sateisessa kesässä heikoksi. Punajuurten liemellä voi värjätä paitsi rosollin kastikkeen myös kalapöydän lohen joulunpunaiseksi!

Vihreitä papuja on meillä aina kinkun seuralaisena eikä tänä vuonna todellakaan ole ollut ongelmaa niiden riittämisen kanssa. Pensas- ja salkopavut täyttävät pakastimesta noin kolmasosan, niin satoisa oli papuvuosi. Vihreät pavut voi tarjoilla sitruunaisen marinadin kera, mutta tällä kertaa ajattelimme tarjota ne yrttivoilla höystettyinä. Kun voihin sekoittaa myös muutaman laventelinkukan, niin talven säästä todellakin tuoksahtaa lämmin leuto ja henkäys hellä!

Pihlajamarja-omenarelissi

Pihlajamarja-omenarelissi

Kinkun kumppaniksi pöytään nostetaan myös pihlajanmarja-omenarelissiä, jota valmistimme lokakuussa. Myös omasta hapankaalista voi tehdä kinkun lisukkeeksi ihanaa muhennosta hauduttamalla sitä sinapilla maustetussa smetanassa.

Meillä ei kukaan ole suuri laatikkoruokien ystävä, joten mieluummin valmistamme juureksista joulupöytään jotain muuta, esimerkiksi peruna-palsternakkamuusia tai muhennettua palsternakkaa tai vaikkapa perunasalaattia eteläsaksalaiseen tapaan.

Joulun haaste on syödä hyvin ja samalla kohtuullisesti. Ennen vanhaan joulu todella oli yltäkylläisyydessään vaihtelua ankaraan arkeen, mutta nykyihmiselle perinteiset jouluruoat tuntuvat joskus aivan liian tuhdeilta. Lopetamme siis talouskellarin koluamisen tähän ja toivotamme kaikille hauskaa joulunaluspuuhastelua keittiössä!

Muhennettua palsternakkaa

Muhennettua palsternakkaa

Katso reseptit

Gardener’s Pie

Gardener’s Pie eli puutarhurin paistos

Gardener’s Pie eli puutarhurin paistos on syksyinen vegeversio perinteisestä brittiläisestä kotiruoasta, Shepherd’s Pie’sta.

Kesäkuisella Skotlannin matkallamme asuimme Edinburghissa Newingtonin kaupunginosassa, joka sijaitsee noin puolitoista kilometriä kaupungin keskustasta eteläkaakkoon, lähellä mahtavaa Arthur’s Seat –kukkulaa. Alueen viktorianaikaisissa taloissa on paljon Bed & Breakfast –paikkoja, joista Aonach Mor on yksi viehättävimmistä. Kantaravintolaksemme Edinburghissa muodostui läheinen The Salisbury Arms Dalkeith Roadin ja Salisbury Roadin kulmassa. Se toimii upeasti kunnostetussa vanhassa rakennuksessa, jonka sydämen muodostaa viihtyisä pubi manttelitakkoineen ja upottavine sohvineen.

Arthur’s Seat, Edinburgh

Arthur’s Seat, Edinburgh

The Salisbury Armsin listalta löytyy varsinkin perinteisiä brittiläisiä kotiruokia. Sunnuntaisin on tarjolla muhkea Sunday Roast Platter niille, jotka eivät halua viettää pyhäpäivää valmistamalla sunnuntaipaistia kaikkine lisukkeineen. Ravintolassa käykin kokonaisia perheitä monessa sukupolvessa viettämässä aikaa yhdessä.

Kesää muistellen olemme kehitelleet oman versiomme brittiläisestä kotiruokaklassikosta, Shepherd’s Pie’sta. Se on alun perin ollut tapana valmistaa sunnuntaipaistin rippeistä, mutta sittemmin siinä on ryhdytty käyttämään lampaan jauhelihaa. Jos ruoka valmistetaan naudan jauhelihasta, sitä kutsutaan nimellä Cottage Pie. Vastaavasti kalatäytteisenä ruokaa kutsutaan Fisherman’s Pie’ksi (tai pelkästään Fish Pie’ksi). Päätimmekin nimetä oman kasvisvariaatiomme Gardener’s Pie’ksi.

Nimestään huolimatta ruoka ei muistuta piirakkaa, vaan sitä voisi kutsua mieluummin vaikkapa paistokseksi tai suomalaisittain laatikoksi. Brittienglannissa pie on yleensä taikinakannella peitetty ruoka, mutta kantena voidaan käyttää myös perunamuusia, kuten näissä perinneruoissa. Suomalaisen liha-perunalaatikon resepti taitaakin perustua Shepherd’s Pie’hin, mutta jälkimmäisessä täyte on vuoan pohjalla eikä muusin seassa.

Puutarhurin paistosta rakentamassa

Puutarhurin paistosta rakentamassa

Puutarhurin paistokseen käytetään lähes pelkästään oman puutarhan tuotteita. Vain linssit täytyy hankkia kaupasta. Niiden sijasta voisi varmaan käyttää härkapapua, joten jos sitä on viljellyt kuivatettavaksi asti, koko ruokalaji syntyy omasta sadosta. Syksyn makua täytteeseen tuovat juurekset, talvikurpitsa ja omena ja sen kruunaa kerros karamellisoitua sipulia. Muusi valmistetaan perunasta ja palsternakasta. Juuston ystävä gratinoi koko komeuden juustoraasteella. Täytteen, sipulit ja muusin voi tehdä etukäteen tai käyttää vaikkapa aikaisempien aterioiden jäännöksiä paistoksen rakentamiseen.

Resepti on kehitelty Jamie Oliverin ohjeesta, joka löytyy Jamien kotiruoan kokkaamista koskevan nettikurssin materiaalista.

Katso reseptit

Linkkejä

Ruokia sadonkorjuupöytään

Syksyn satoa: tomaatteja, suippopaprikaa, munakoisoa

Puutarhuri elää nyt vuoden yltäkylläisintä aikaa: satoa on niin että kekseliäisyyttä tarvitaan kaiken hyödyntämiseen! Teimme kauden kasviksista erilaisia pikkuruokia sadonkorjuujuhlaan.

Suippokaalia, omenoita, purjosipulia, mukulaselleriä, nauriita, porkkanaa, palsternakkaa, sipulia, perunaa, maa-artisokkaa, valkosipulia, tomaattia, paprikaa, jopa munakoisoa – talouskellarissa on täyttä! Osa sadosta kaipaa pikaisesti valmistamista tai säilömistä, koska se ehti saada kylmää lokakuun viimeisen viikon pakkasöinä. Nyt käy keittiössä kuhina…

Rakuunaporkkanat

Porkkanaa ja rakuunaa

Porkkanaa ja rakuunaa

Pelastimme viime tipassa ennen kylmiä säitä yrttipenkistä ranskalaisen rakuunan viimeiset vihreät oksat. Rakuuna on yksi lempiyrteistämme, jonka säilömme yleensä valkoviinietikkaan. Rakuunan hienostunut maku sopii mainiosti kalan ja vaalean lihan kuten esimerkiksi kanan sekä kastikkeiden maustamiseen. Tällä kertaa käytimme rakuunaa porkkanan jalostamiseen herkulliseksi höystöksi.

Porkkanasta tulee ihanan makeaa kun sen ensin keittää puolikypsäksi ja sitten kypsentää maukkaassa öljyssä ja maustaa yrteillä. Kannattaa käyttää vain yhtä yrttiä kerrallaan, jotta makuyhdistelmä olisi mahdollisimman intensiivinen. Rakuunan lisäksi muun muassa basilika ja salvia sopivat erityisen hyvin porkkanan pariksi. Salvia saa kypsyä öljyssä yhdessä porkkanan kanssa kun taas basilika lisätään vasta valmiiseen ruokaan. Myöskään rakuunaa ei pidä kypsentää kauan.

Marinoidut nauriit

Nauris 'Purple Top Milan'

Nauris ’Purple Top Milan’

Tänä vuonna kylvimme vasta heinäkuussa naurista, koska keväällä kasvimaa oli aivan täynnä. Valitsimme varhaislajikkeen Purple Top Milan, jotta naurikset valmistuisivat korjattaviksi ajoissa ennen kylmiä säitä. Suunnitelma onnistui mainiosti ja olemme päässeet nauttimaan syksyllä ihanan kirpeistä ja raikkaista nauriista. Kyllä huomaa että ne ovat sukua retiiseille ja retikoille.

Päätimmekin kokeilla nauriiden marinoimista saman reseptin mukaan, jota käytämme retiiseille ja retikoille. Se sopi vallan hyvin ainakin tämän naurislajikkeen kanssa!

Välimeren kasvikset uunissa

Kesä oli sen verran viileä, että tomaattisato ei ollut kummoinen. Loput tomaatit oli pakko kerätä raakoina kun sää alkoi kylmetä lokakuun lopussa. Niitä on sitten kypsytelty sisätiloissa, vaihtelevalla menestyksellä. Ei niistä millään ilveellä saa yhtä hyviä kuin kasvissa kypsyneistä tomaateista, joten päätimme unohtaa tuorekäytön.

Munakoiso 'Applegreen'

Munakoiso ’Applegreen’

Kasvatimme tänä kesänä ensimmäistä kertaa myös munakoisoa Applegreen. Kuten arvata saattaa, nekään eivät tehneet merkittävää satoa, mutta kuitenkin muutaman hanhenmunan kokoisen hedelmän. Kun meillä on lisäksi anopin kasvihuoneessa kasvattamia suippopaprikoita, saatoimmme valmistaa uunissa kasvishöystöä Välimeren maiden tyyliin. Uunin lämmössä hieman kalpeiksi jääneet tomaatitkin kypsyvät meheviksi varsinkin, jos niitä hiukkasen marinoi balsamiviinietikassa ennen sitä.

Katso reseptit

Palstalta pöytään: kurpitsakeitto

Raikas kurpitsakeitto

Tavallisesti kurpitsakeitto tehdään suurustamalla se maitotuotteilla mutta onnistuu se ilmankin, siitä on osoitus tämä raikas sosekeitto joka maustetaan sitrushedelmillä.

Perinteisen ranskalaisen kurpitsakeiton reseptin mukaan kurpitsa kypsennetään maidossa. Tulos on herkullinen, mutta hieman ”vauvanruokamainen”. Sähäkämpi keitto kurpitsasta saadaan, jos se maustetaan chilillä ja itämaisilla mausteilla. Sellaisen keiton suurustamiseen voi käyttää esimerkiksi kookosmaitoa.

Talvikurpitsat säilyvät oikein varastoituna läpi talven, joten pitkien talvikuukausien aikana tulee lukuisia tilaisuuksia valmistaa lämpimän mausteisia, jopa tulisia kurpitsakeittoja lämmikkeeksi. Siispä emme vielä kaivaneet piparkakkumausteita kaapista, vaan valmistimme kuulaiden ruskapäivien kunniaksi raikasta keltaista kurpitsa-sitrushedelmäkeittoa. Se sopii vegaanillekin sekä kaikille kaloreita tarkkaileville.

Keittoa ei välttämättä tarvitse soseuttaa koneellisesti, jos ainekset pilkkoo kyllin pieniksi paloiksi. Silloin keitosta tulee luonnostaan karkean soseista. Mutta sileän keiton ystävä voi toki viimeistellä keiton soseuttamalla sen sauvasekoittimella tai monitoimikoneella.

Katso resepti